Ja koneelta sitten tajuaa puutarhan realiteetit. Takana näkyvä johto vie siis tiensä kodista
ulkovaloihin. Jotka olivat yhä huhtikuussa puussa.
Tänä vuonna otin ne pois jo toukokuussa, enkä siis ajanut (poikkeuksellisesti) johdon yli ruohonleikkurilla. Yhdet ehjät jouluvalot siis ovat, mutta niiden saaminen takaisin puuhun ei ole ihan niin nopeaa kuin voisi luulla.
Sinivuokoista riitti iloa todella kauan. Ensimmäisen juuri auenneen nupun bongasin 2.4. Alla oleva kuva onkin jo huhtikuun lopulta.
Tämä kuva sai tässä vaiheessa vuotta jo liikutuksen kyyneleitä silmäkulmaan. Miten mikään kasvi voikaan olla välillä niin suloinen ja hento. Ja toisaalta tuoda niin paljon väri-iloitusta.
Kevät.
Oi, miten herttaiset kuvat!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaIhania vuokkoja, niin ihania! Nauratti tuo talvivalojen johdon silppuaminen ruohonleikkurilla, sitä olen itsekin harrastanut. Nyt osaan varoa. Valot olen jättänyt jo muutamana vuonna puuhun, sinne ne peittyvät lehtien sekaan keväällä - tai sitten olen vaan jo tottunut enkä enää huomaa niitä... Mutta helppoa on lokakuussa vaan laittaa töpseli seinään :)
VastaaPoistaPari vuotta meni siten, että osasin varoa johtoa. Nykyisin se ei ole onnistunut.
PoistaSinivuokkoja alkaa olla taas ikävä.
Onneksi muurahaiset levittävät näitä uusille kasvupaikoille, näin olen kuullut:)
VastaaPoistaMeillä kyllä löytyy sinivuokkoja uusiltakin paikoilta. Edellinen omistaja on ehkä pihalta siirtänyt ne kukkapenkkiin ja niitä löytyy monesta paikasta nykyisin. Olen myös antanut nurmikon tapaisessa paikassa kasvavia sinivuokkoja muidenkin pihoihin.
PoistaKohta tässä on vähemmän aikaa uusien vuokkojen löytämiseen, kuin vanhojen muisteluun. On tuo vaan niin ihanaa aikaa.
VastaaPoistaTotta. Pian on taas vuokkoaika!
Poista