Vähällä huomiolla

Hyötykasvit(kin) ovat olleet tänä vuonna viime aikoina vähän vähemmällä huomiolla. Huomasin eilen, että tomaatit alkavat kasvaa kohta matalan hautomon läpi. Nimittäin ns. kattoluukku, eli ikkuna, on ollut yötä päivää raollaan. Pian pitäisi ehkä latvoa, sillä nyt 10 seuraavan päivän sääennuste ennustaa jo viileneviä säitä.

Ostin naapurilta esikasvatettuja jättiverbenoita keväällä. Nämä taisivatkin olla sitä vähän matalampikasvuista sorttia, koska eivät järin korkeita ole. Joka tapauksessa tämä verbena taitaa olla ihan hyvin juurtunut laatikon nurkkaan, kun kerran haluaa tuoda uutta kasvuaan myös laatikon sivulle. Saa nähdä kehittääkö kukkaakin tuonne.

Viime aikoina kastelua on saanut taas harrastaa, mutta perennoja en enää jaksa kastella sitten millään. Toivon, että suuria menetyksiä ei enää tällä kuivalla jaksolla tule. Ilman katteita hyötykasvit tarvitsevat vettä ja niiden kastelu on saanut nyt olla se joka päiväinen homma. Onneksi kesäkukkien määrä on joka vuosi minulla kohtuullinen.

Lyhyitäkin reissuja varten on täytynyt kasveja kastella hartaudella etukäteen ja silti kovin kuivaa on. Pelargoneja olen alkanut ajoittain upottaa ämpäriin ja annan siellä imeä vettä, jotta ahtaassa ruukussa jaksavat, vaikka olisi vähän aikaa pois. Muilla kasveilla on sentään multatilaa vähän enemmän. Silti kotiin palatessa pelargonienkin multa on kuin suoraan autiomaasta. Kukinta on silti oikein mukavan runsasta, vaikka ovatkin aika huolimattomalla hoidolla noin muuten.

Helteiden aikana kaikkien kasvien hoito on suoritettu aika vasurilla. Moni sisällä oleva kasvi on joutunut ulos. Sisällä ajoittain pakko pitää verhoja kiinni ja osa kasveista riutuu valon puutteesta. Kesällä. No, ulkona sitten saavat lämpöä, valoa ja vettäkin säännöllisemmin kuin sisätiloissa. Kun ilmat kylmenevät, pääsevät viherkasvit taas sisään ja aurinkoakin voi päästää taas sisään.

Ei ole vuodet/ tai Suomen kesäsäät) veljeksiä.

Kartano myynnissä

Kävimme perheen kanssa Hollolan Pyhäniemen kartanossa katsomassa Bonk-näyttelyä (ei auki maanantaisin). Pyhäniemen kartanolla on pitkät juuret ja satuin lukemaan heidän sivuiltaan, että kartano on myynnissä. Jos olisin voittanut sen Eurojackpotin 90 miljoona euroa, ei tarvitsisi ostamista edes harkita. Nyt voi jo heti päättää, että ei pysty ostamaan. Koska kartano on myynnissä, ei ole takeita, mitä siellä ensi vuonna tapahtuu.

Kartanon pääovi.

Kartano puutarhasta päin.

Kartanon alakertaan sopii loistavasti Bonk-teokset. Arvokas kartano ja sitten hölynpöly-teokset. Välillä en tiennyt, kumpaa katselen mielummin, näyttelyä vai kartanon kalusteita ja huoneita. Bonkista voi lukea enemmän täältä.

Ja sitten silmät osuvat kartanon kattoon. Ei meillä vain tuollaisia kattolistoja ole.

Kieltämättä kauniille työpöydälle sopi ihan hyvin tämä Bonk-puhelin, vaikka vallan hyödytön kapistushan tuo näyttäisi olevan.

Flyygeli-huoneessakin on menneiden aikojen fiilistä.

Luulin aluksi, että yhteen nurkkapöytään on laitettu oikeat kahvikupit esille.

Kurkistus kahvikupin sisään, huh.

Pari kimppua liljoja riitti täyttämään koko huoneen tuoksulla, jota poikani ei arvostanut ollenkaan.

Muissa kartanon tiloissa oli muiden taitelijoiden töitä. Alakuvassa Satu-Minna Suorajärven teos.

Jostain syystä minua puhutteli näin helteessä tämä Ninni Luhtasaaren teos Hikinen tyyppi.

Näyttely jatkuu toisessa rakennuksessa, jossa on myös kahvila. Teoksia on näytteillä paljon, joten nämä esittelemäni olivat vain pikkuripaus.

Meillä on tapana käydä perheen kanssa vähintään yhdessä kesänäyttelyssä joka kesä. Joskus olemme käyneet useammassakin. Tästä näyttelystä pidin taas todella paljon, koska ei ollut liian yksipuolinen. Oli tarpeeksi hassutteluakin mukana. Ja onhan työ ympäristö aivan ainutlaatuinen. Vielä muutama vuosi sitten pari puutarhuria oli tuolla kesätöissä pistämässä vanhoja perennapenkkejä kuntoon. Nyt kaikesta näkee näin harrastelijakin, että enää siellä ei kyllä ole koko kesää töissä kahta puutarhuria.

Siinä olisi jollekin hyvä projekti. Jos ette ole kartanoa ostamassa, vielä sen saa nähdä näyttelypääsymaksun hinnalla.

Lempikukkani

Sain haasteen Pauliinalta Kukka & Kaali - blogista. Kerron siis haasteen ansioista lempikukastani.

Kunhan saan asian päätettyä.

On nimittäin aika vaikeaa.

Minä olen ollut tulppaanifani siitä asti, kun puutarhakärpänen puraisi. Olen alkanut etsiä ihania pioneja ja kärhöjä pihaani myös. Ruusuihinkin alan jo lämmetä, vaikka vieläkään en ihan kaikkia piikkejä sulata.

Olen alkanut keräillä erilaisia kasvilajeja. Olen kiljunut riemusta, kun rusokirsikka kukki ensimmäisen kerran. Olen sinivaleunikon kukinnasta ollut enemmänkin kuin iloinen, ja kurkkinut sinisiä kukkia ikkunasta, jos ulos en ole ehtinyt.

Nyt kuitenkin valitsen tähän hetkeen sinikämmenen. Maksoin mielestäni Sinikämmenestäni aika kovan hinnan ja todella toivoin, että se ei heti kuole. Toisaalta kuusi euroa perennasta ei kai ole paljon, jos pioneista usein joutuu maksamaan vähintään kaksin- ellei kymmenkertaisesti. Multakuormakaan ei ole mitään halpaa. Eikä myöskään viikon ruokaostokset koko perheelle. Eikä kuudella eurolla saa oikein kirjaakaan.

No, tein aika edullisen kuuden euron sinikämmen löydön joku vuosi sitten. Olin siitä aiemmin vain nähnyt kuvia. Keväällä kukkivat perennat olivat pihallani vähissä. Istutin sinikämmenen epäröiden puolivarjoiseen, kohopenkkiin (noin 30 cm multaa). Alla on kostea savipatja.

Sinikämmen ponnistaa mustasta maasta keväällä. Kuva 05.05.18.

Kun sinikämmen lehdet alkavat olla kasvussa, niiden seurana tulee jo kukkanuppu. Sinikämmenen lehti näyttää "takaapäin" tältä. Kuvat 10.05.

Ja kukkanuppu on siellä jo mukana. Kuva otettu ylhäältä päin.

Tänä vuonna oli toukokuussa aurinko ja lämpöä. Sinikämmen nousi maasta kukintaan nopeasti. Vastaavia kuvia muilta vuosilta en ottanut näin tiheästi, joten en muista, kuinka kauan on toisina keväinä kukintaan mennyt. Kuva otettu 12.05 ja nuput vielä supussa.

Kukkii melko pian, kun on noussut maasta. Tämä alla oleva kuva otettu jo seuraavana päivänä eli  13.05.18.

Joudun välillä vähän rajoittamaan viereisen valkotäpläimikän reviiriä. En nimittäin uskalla siirtää nyt tuota sinikämmentä.

Eri yksilöiden kukkien sävyt voivat vaihdella. Minun kasvini kukkii näin. Kukkia tulee useampia. Olen lukenut internetin kautta, että sinikämmen kukan siemen voi tipahtaa multaan ja sieltä voi lähteä itämään uusi kasvi, jos multaa ei kuopsuteta.  Uskoakseni minä en saa ehkä sinikämmen jälkeläisiä tässä paikassa, sillä osa siemenistä voi tipahtaa nurmikon puolelle. Olen tästäkin yksilöstäni silti tyytyväinen.

Tämä samainen kohta kukkapenkistä on nyt muuttunut keväästä. Läheltä sinikämmen lehdet eivät näytä enää yhtä freeseiltä, mutta ovat silti yhä keväisen heleät. Onneksi tämä kasvi ei ole lehtokotiloiden herkkulistalla. Kuvasta näkee, että imikkä tulee jo liian lähelle.

Uskoakseni minä en saa ehkä sinikämmen jälkeläisiä tässä paikassa, sillä osa siemenistä voi tipahtaa nurmikon puolelle. Olen tästäkin yksilöstäni silti tyytyväinen. Kukinnan jälkeen nämä lehdet nimittäin ovat ryhdikkäät ja yhä vaaleat. Varsinkin viereisen valkotäpläimikän ja havujen rinnalla, sinikämmen lehdet loistavat ja tuovat valoisuutta, kun paikka jää varjoon. Alla olevassa kuvassa näkyy myös se, miten valo aamuisin siivilöityy viereisen puun oksien tekemien varjojen kautta.

Sinikämmen valikoitui nyt lempikasvikseni myös sen vuoksi, että olen miettinyt jo keväästä asti, että tämä kasvi vaatisi ihan oman postauksen. Kun tämän kasvin esittely on nyt tehty, voi olla, että joku toinen kasvi nouseekin mieleeni niin, että siitä tulee heti uusi lempikasvini. Tunnistan nimittäin sen, että lempiperennani voivat vaihdella vähän väliä. Sen lisäksi voi olla lempipuut ja lempiyksivuotiset.

Haaste kuului näin:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti ( Hilu / Maatiaiskanasen Elämää- blogista)

- tee postaus lempparikukastasi

- haasta kolme (tai useampia)

Haaste lähtee nyt P-alkuisille blogeille:

Pihakuiskaajan matkassa
Puutarhassa
Päiväpesän elämää

Tämän haasteen saa ottaa mukaansa kuka tahansa muukin.

Helteellä

Helleaallon tuloa seuratessa voi jättää nurmikon ajamatta, ettei se suotta kärähdä. Sitten lähellä juhlia voi miettiä, että apilan kukat ovat nyt leikisti niitä juhlakukkia, eikä välittää siitä, että olisi ehkä halunnut nätimmän nurmen juhliin.

Helteellä voi valmistella esikoisen rippijuhlia. Valmistaa mm. voileipäkakut ilman majoneesia ja todeta, että majoneesiton voileipäkakku on vieraiden mielestä parempaa (ja turvallisempaa) kuin majoneesillinen. Ja olla jälkikäteen onnellinen, että juhlien aikana oli lämmintä vain noin 27-28 astetta.

Helteellä juhlien jälkeen lähinnä maata rannalla, jos toisellakin.

Helteellä voi kuvata enemmän kaikkea muuta kuin puutarhaa. Kuten yllämainittuja asioita.

Helteellä voi korkata välillä karpalovissyn tavallisen tai vadelmaisen tai sitruunaisen sijaan.

Helteellä voi ostaa naapureilta vanhan ilmastointilaitteen ja tehdä yksi helteisen elämän parhaimman sijoituksen. Samalla tottuu aikamoiseen hurinaan. Ja tottuu siihen, että hurina ja viileä ilma on mukavampaa kuin kuulla sitä, mitä perheenjäsen huutaa viereisestä huoneesta. Todeta, että myös lapset haluavat hurinan ja viileyden ja kävelevät kertomaan asiansa huutamisen sijaan.

Helteellä voi aloittaa loman jälkeen työt ja olla järkyttynyt herätyksestä aamulla, mutta nauttia työhuoneen lämpötiloista, alle hellerajan.

Helteellä voi saada yllättäen kotona omaa aikaa ilman perhettä, jolloin pakastimessa valmiina oleva jäätelö riittää kauemmaksi aikaa.

Helteellä voi makoilla aurinkotuolissa sen, mitä jaksaa. Ja samalla lukea. Tai ihailla kaikkea lentäviä perhosia, ötököitä ja kimalaisia, joilla on apilan kukissa riemujuhlat. Ja voi aina päättää antaa kimalaisten riemujuhlien jatkuvan ja miettivän hyvin tarkkaan haluaako hikoilla nurmen leikkuun kanssa. Vai riittäisikö hikoilu ihan muuten vain.

Helteellä voi ottaa kuvia puutarhassa sillä hetkellä varjoisemmista kohdista.

Helteellä voi jättää kaikki rikkaruohot juhlimaan ja kastella vain sen, mitä on pakko. Ja samalla vähän nuuhkia hyviä tuoksuja.

Helteellä voi todeta ritarinkannusten kukinnan olevan nopea. Ja miettiä, että onkohan kameran linssissä suttua.

Helteellä  heinäkuun puolivälissä voi huomata vaaleanpunaisten syysleimujen aloittavan jo kukinnan.

Helteellä voi todeta vaaleanpunaiseen penkkiin tupsahtaneen (en tajua mistä) mysteerililjan olevan keltainen. Keltaiselle olisi toinen penkki, jonne tämä taitaa vielä muuttaa (jos vain jaksaa tämän merkata ja siirtää). Ja samalla tajuta, että joidenkin liljojen kukinta meni jo.

Helteillä voi myös hämmentyä lakastuneiden pioneiden väristä. Nyt ne ovat haalenneet tälläisiksi

kun noin viikko sitten olivat tällaisiä.

Helteellä voi todeta kärhön värin sopivan hyvin siro- tai marjatuomipihlajan marjojen väriin. Jos jaksaisi voisi jostain etsiä tämän kärhön lajikenimen, mutta se vaatisi jo liikkumista.

Helteellä voi taas todeta, että kesällä on niin paljon ihania näkymiä. Osa näkymistä toistuu joka vuosi, satoi tai paistoi. Osa taas vaihtuu jonkin verran joka vuosi. Tässä taas tämä yksi yhdistelmä, joka iskee joka vuosi. Kärhö Aljonushka ja kurjenpolvi Orion. Molemmat kasvavat tuen sisällä.

Helteellä voi tutkia sääennusteita ja todeta, että ihminen kai tottuu kuumuuteen, jos kerran jaksaa jo kävellä auringon paisteessa ilman sulamista, mutta todeta oman helteisen ruokavalion olevan varmasti vähän ongelmallinen kolesteroliarvoille.

Nuttura löysällä puutarhahommissa

Jos päätä kiristää liian kireä nuttura, saa sen helposti löysälle.

Tässä ohjeet: Laita hiukset nutturalle, jotta ne eivät ole tiellä puutarhatöissä.

Tee puutarhatöitä kaikenlaisten puiden alla ja jää jumiin nutturastasi oksiin. Nuttura löystyy, hanskat lähtevät kädestä ja selvitystyö alkaa. Toista sama homma vähintään kolme kertaa.
Toista sama suurella todennäköisyydellä seuraavan päivänä.

Tavarat ovat levällään, koska huomenna jatkan sitten etupihalla, jossa on myös niitä puita, joihin voi jäädä jumiin.

Meillä on tullut kesäkuun lopun jälkeen muutaman kerran jo todella runsaat sateet. Niiden sateiden turvin sain istutettua monia perennoja, jotka ostin jo aiemmin keväällä tai kesällä. (29.6 yli 30mm, muistaakseni 3.7 lähes 40mm.) Puutarhassa ei silti ole litimärkää, mutta lehtokotilot ovat taas riehaantuneet. Kasveihin ilmestyy reikiä.

Pohdittavana on myös nuoren omanapuun latvuksen tukeminen. On nimittäin tulossa satoa varsin heiveröiseen latvaoksaan.

Tajunnanvirtaraporttini päättyy tähän.

Kotona taas

Joskus käy niin, että joutuukin olemaan pois kotoa pionien kukinnan aikaan. Täysin suunnittelematta tällaista ajankohtaa. Helpotukseni olikin jonkinlainen, kun en ollut missanut niin paljon kuin pelkäsin. Ja kotona oli myös satanut reippaasti vettä, joten siirretyt perennatkin olivat hengissä.
Pioni Do Tell on tuolla vaaleanpunaisena kermana sinisen kurjenpolvi Orionin ja punaisen isotähtiputken kanssa. Tämän näin matkani jälkeen ja henkäisin syvään.

Olen tullut kotiin.

Vaikka poissaollessani on ollut kova helle, on ollut myös viileää ja sateista. Pioneissa on silti kukkia.
Pioni Duchesse de Nemours kukkii nyt minulla ensimmäistä kertaa. Avautui juuri ennen reissua, joten olin tyytyväinen, että näin sen vielä kukassa.

Jalkavaimo nousee vielä kylvystä ihan mukavasti myös. Ei näy enää tuoreen kukan punerrusta. Eli pioni Yng fei chu yu.

Sinivaleunikot ovat myös nyt avautuneina ryppäinä.

Mustialan ruususta otin heti kukkia kulhoon sisälle. Niissä on niin hyvä tuoksu.

Vielä olisi kahden pihakierroksen jälkeen kukkia esiteltäväksi, mutta niistä myöhemmin. Alkaa nimittäin uni kutsua. Mukavaa päästä taas lukemaan puutarhajuttuja ja tekemään vähän puutarhatöitä. Lehtoängelmän myötä yritän nähdä kasviunia.