tiistai 30. heinäkuuta 2013

Tomaattihautomo

Kun kaikki on pihalla vähän rempallaan. Rikkaruohojen valtaamaa ja niin edelleen, on kaikki edistys aina upeaa. Eilen mieheni toivoi, että tomaatit tulevat vielä saamaan vähän väriä niskaan tämän kesän aikana ja mieluiten ulkona. Pientä aavistusta kypsymisestä on havaittavissa.


Niinpä viljelylaatikko sai vähän kehyksiä ympärille.  Homma eteni tosiaan selkäni takana, siis kirjaimellisesti. En tiennyt projektin alkaneen, kun puuha oli jo käynnissä. Joten ennen kuvia ei ole.

Vanhat ikkunat pääsivät nyt käyttöön. Ja tuuletuskin pelaa.


Katto on irtonainen, joten voi säädellä tuuletusta lisää. Ja toisaalta päästää vaikka lämpimän sateen sisään. Ihan tiivis katto ei kyllä ole, ehkä hyvä niin. En tiedä auttavatko lasit kuinka paljon kypsymisessä. Toivottavasti ainakin öisin pitävät vähän sitä lämpöä tasaisempana.


Ainakin tomaatteja on raakileina useita kymmeniä. Sellainen hautomo tällä kertaa. Rakentamisen tuoksinnassa taisi kuitenkin irrota vain pari raakiletta. Sen nyt kestän.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kesäpuuhia

Päätin tänään töistä lähtiessä, että en tee mitään, yhtää mitään kotona. Kumma pieni viikonlopun kesäkurkunkarhistus tuntui pienenä väsymyksenä. Koska jälkikasvu onkin isovanhempien viihdytettävänä lomailemassa, olikin parin tunnin sohvanvalloituksen jälkeen sellainen olo, että nyt kuiteskin olisi ihan kiva vähän käväistä ulkona.

Samalla tässä laitan nyt itselleni muistiinpanoja keväälle 2014. Että tue nyt hyvä ihminen ne tomaatit heti, kun ne ruukkuihin tai viljelylaatikkoon ne istutat. Mitä järkeä on tukea kevyttä köynnöstä, jos ei tue ohuita tomskun varsia, jotka kannattelevat sitten loppukesästä jo varsin hyvää painoa. Kun ne tomaatit eivät ole kevyitä. Ne kallistuvat ja ottavat kaverin tuen itselleen.


Terassilla tomaatit kasvaisivat helposti korkeiksi ja suoriksi (jos olisi ne tuet). Viljelylaatikossa kasvu jää tuolla paikalla sen verran vaisummaksi, kun ovat sateet ja tuulen armoilla enemmän, mutta kyllä nekin sitä tukea tarvitsevat ihan joka vuosi.

Aloitin tomaattien lyhentämisen tässä joku kerta ihan ohimennen. Nyt ajattelin jatkaa puuhaa.


Välillä piti vain käydä keräämässä vadelmia.


Samalla kuulin mieheni laskevan viljelylaatikon tomaatteja ja ryhtyvän miettimään ikkunalaseja (joita meillä on ollut vuoden odottelemassa) niiden kypsymistä vauhdittamaan. Taisin todeta, että taidanpa laittaa pari lasia suojaksi ihan pian.

Sitten alkoi kuulua jotain takaani. Ja näin kun ikkunalaseja oli jo laatikon vierellä ja ekat raakileet tippuneet maahan. Siinä vaiheessa oli pakko lähteä sisälle. Ja kappas tuohon tomaattiparkojeni kohtaloon liittyvään ahdistukseen ehdinkin jo syödä kaikki keräämäni vadelmat, vain sellaisen puoli litraa. Nyt on vitamiiniannos hoidettu, silti vähän jännittää, että mitä ulkona viljelylaatikkohommasta tulee.

Jotta saisin muuta ajateltavaa, on välillä kiva palailla järven rannoille. Järvessä on sitä jotain minulle. Meri ei niinkään ole minulle mikään ihastus.

Viikonloppuna oli ihanaa, huolimatta kaktuksesta kurkussani, vähän köllöttellä uimapatjalla. Eli yritin olla sen päällä sormianikaan liikuttamatta, sillä muuten olin siellä järvessä köllöttelemässä ilman mitään patjaa. Eli en pärjännyt kastautumatta. Ja mitä sitä ei jälkikasvunsa eteen tekisi kuin vähän väliä kastautuisi uudestaan hakemassa karkaavaa patjaa tai olisi vesisuihkun kohteena. Joten taidan jatkaa rennosti ottamista. Onneksi on kesää jäljellä.



Onneksi muuten isovanhemmat hemmottelevat lapsenlapsiaan. On ihan kiva mennä uimaan, kun kivikkoinen järvenpohja pehmustetaan räsymatolla, jotta lasten olisi kivempi uida. Siitä voi sitten nauttia vähän muutkin.


Ehkä huomenna uskalla katsahtaa pihalle, että mitä siellä on tapahtunut.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Heinäkuun loppua

Tämä kesä ollut siitä kummallinen, että omalla pihalla oleminen on selkeässä välivaiheessa. Hyvillä ilmoilla on karattu heti rannalle, vaikka tekemistä olisi ollut pihallakin. Ehkä tästä syystä, kun aktiivinen taistelu kotiloita ja elämänlankaa vastaan, on hieman enemmänkin retuperällä, on pihatöihin ryhtyminen ärstyttävää. Kotilot syönteet vähän sitä ja tätä jne.

Tässä hyvin laiskassa vaiheessa tutkin kuitenkin joku kerta muistiipanojani. Ja jouduin kovasti ihmettelemään, että mikä ihmeen kasvi minulla kasvaakaan kera keltaisten liljojen. Kuvassa Lilja Madras. Ja taustalla lilaa kukkaa, jota en muistanut tähän penkkiin istuttaneeni.


Ehdin jo miettiä, että olenko kasvattanut kaunista rikkaruohoa vai heitellyt jotain kummia siemeniä vai mitä tapahtui. Kun tarkastin, miltä viime vuonna ostamani tarhajalomalva Party Girl näyttää, olinkin jo ihan oikeilla jäljillä. Mutta muistiinpanoistani ei löytytynyt yhtään todistetta siitä, että olinkin yhden kolmesta taimesta lykännyt myös ihan toiseen penkkiin kuin oli alkuperäinen tarkoitus. Onneksi laitoin, sillä ehkä näin sillekin löytyy oikea paikka. Toinen penkki oli nimittäin viime vuonna aika kostea ja taisi vain yksi kahdesta taimesta selvitä  hengissä siitä märkyydestä.


Tämän kuvan taustalla näkyy sinisenä vanha teltta. Taustalla taitaa olla palavaa rakkautta kaatuneena, punaisia liljoja. Joku kellertävä lilja (joka ostettu laareista puutarhamessuilla ja jonka piti olla valkoinen) ja pari kehäkukkaa ja rutosti rikkaruohoja.

Pihalle tämän laiskan kesän aikana on kuitenkin syntynyt suunnitelmaa siitä, miten pihalla voisi viettää enemmän aikaa koko perheen kesken, kun lapsia ei enää oikein hiekkalaatikot viehätä. Laiskassa kesässä on se hyvä puoli, että uusia suunnitelmia syntyy ja pihan ongelmakohtiin ehkä käydään jopa käsiksi. Niistä sitten myöhemmin lisää, jos hommia saadaan edes alkuun. Ennen kuin pihaa myllerretään onkin loppukesä tai alkusyksy. Enkä vielä tiedä, että minä vuonna. Mutta nyt on sentään suunnitelmia ja suuria sellaisia.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen kärhöni kukassa

Ei ole tällä tontilla nähty kukkivaa kärhöä ikuna. Joten kun eka kukka oli avautunut meidän ollessa lomareissulla, luulin kukan olevan jo rupsahtamisvaiheessa.

Ei se ollutkaan.

Pitäisi kuitenkin ensin ihastella kukkivana ja sitten hankkia. Eikä impulsiivisesti taimimyymälässä tihrustaa jotain haalistunutta kukkakuvaa ja tehdä ostopäätös sen mukaan.




No onhan toi toisaalta ihan viehättävä ja saa jäädä paikalleen. Taustalla kasvaa saniainen. Maata kovasti paranneltu istutuskuopasta. Vierellä kasvaa pieni uusi omenapuu. Visioni on, että kasvaessaan kärhö (oikeastaan kärhöt) ja omenapuu tulevat hyvin toimeen. Visiot ovat visioita ja todellisuus sitten näyttää, mitä käy.

Tämän Clematis x diversifolia 'Aljonushka' - kärhön kaverina on keväällä kukkiva kärhö Cecile, josta en vielä tiedä, miten hänkään tulee keväällä viihtymään. Kastellut olen tänä vuonna istutettuja (sekä omenapuuta että kärhöjä) suurinpiirtein viikon välein, jos ei ole sattunut satamaan sopivin väliajoin. Onneksi on myös ajoittain satanut.

Minulla alkaa kohta arki. Ja ehkä saatan jopa aktivoitua sen vuoksi blogistaniassa.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Onhan vielä heinäkuu?

Kun nimittäin kukkii syysleimu. Okei, aikainen syysleimu, mutta silti. Syys.



Ekat kanttarellit poimittu ja ekat lakat ja mustikoitakin jo saisi.

Vielä onneksi on heinäkuu. Onhan?

Liljoista on avautunut muka vaaleanpunainen Pearl Lorraine. Minusta toi ei ihan nyt ole sellainen vaaleanpunainen kuin ajattelen vaaleanpunaisen olevan. Mutta olkoot.


Aika nuokkuva lilja, kasvaa raukka ihan kaaoksen keskellä. Ei minusta taida olla puutarhatöihin kuin keväällä ja syksyllä.

Avautunut on myös Lilja Monte Negro. Aivan sitä, mitä pitikin. Tummanpunainen, intensiivisempi kuin kuvassa, penkissä, jossa on muutakin voimakasta väriä. (Mielestäni vaaleanpunaisen ja tummanpunaisen raja on häilyvä, jos muiden kuvailujen varassa ollaan.)


Samassa penkissä kukkivat yhä keltavaleunikko, joka on tainut tehdä jo ainakin yhden jälkeläisen ja on ihan pörriäisten suosikkeja. Tuo iso lehti tuossa vasemmalla kuuluu kyllä elämänlangalle.


Enemmän vaaleanpunainen tulee mieleen tästä yhdistelmästä, joka on Lilja Lollypopissa. Valkoista ja punaista ja johan näyttää vaaleanpunaiselta. Ja huomaatteko mihin on yksi lehtokotilo kiivennyt? Meidän pikkutuholaiset.



Taidan jatkaa laiskottelua. Ensi vuodenksi on suunnitteilla vaikka mitä. Tärkeimpänä syvemmän laiskottelun jatkaminen. Eli riippumatto, tai terassi, jossa on helpompi vetää lonkkaa keskikesällä.

Antoisia puutarhapäiviä teille muille ahkerimmille. Ja niille, jotka ottavat rennosti, kivoja laiskotteluja ja uintireissuja!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Tunnistusta vaille

Meidän pihassa on vanhaa perua ruusupuska, jossa on kerrottua vaaleanpunaista ruusua. Tuoksu on tosi lähellä sitä pikkupurkeissa olevaa ruusuvettä. Terälehdet menevät nopeasti rusehtavaksi. Tämä yksilö on ehkä istutettu jo muutama kymmenen vuotta sitten, koska on tosi lähellä suuria koivuja. Kukaan tuskin ruusua muuten laittaisi suurten koivujen naapuriksi. On ollut vähintään kymmenen vuotta ihan huonolla hoidolla. Eli vain silloin tällöin keväällä on huonoimmat oksat katkaistu pois ja silti kukkinut joka vuosi. Viime vuonna sai annoksen lannoitetta ekan kerran vuosiin.




Kesäkuu meni meillä päin todella lämpimissä ja kuivissa säissä. Ja viime torstain ja tämän viikon tiistain välisenä aikana satoikin sitten urakalla. Yli 50 ml. Joten nyt on piha paikoitellen kostea vieläkin ja ei ole ulkona kasvimaita pahemmin kasteltu. Metsästä alkaa löytämään sinertyviä mustikoitakin. Piti käydä tutkimassa, kun lintujen ulosteet eivät enää hohkanneet valkoista.

Kasvimaalla on hauska seurata talvivalkosipulien kiemurtelua. Tätä haluan kasvattaa joka vuosi.


Odotan yhä sellaista kipinää, joka kutsuisi tekemään puutarhan eteen jotain innolla. Ei näy nyt. Pientä raivausta ajoittain tulee tehtyä vähän vasurilla. Ehkä sitten vähän myöhemmin.

Rentoa heinäkuuta!