Aurinko ja sen voima

Tänään tein aurinkoisella säällä puutarhahommia. Ja ei ollut sitä ikivanhaa ja kulahtanutta toppatakkia päällä, mikä on ollut pari viime viikkoa aina pihahommissa niskassa. Tuli sipuleita multaan kaivaessa ihan hiki, kun ei kuitenkaan viitsinyt ihan ilman hihoja olla puutarhahommissa. Olikin ikävä aurinkoa, lämpöä ja hikeä. Vaikka varjossa taisi olla ehkä 12-13 astetta enimmillään. Aurinko paistaa jo sen verran matalalta, että en tiennyt, pidänkö enemmän japaninvaahteran punaisista lehdistä vai varjoista, joita se tekee. Kuvassa ihan oikeassa yläkulmassa magnolian vihreitä lehtiä. 

Toisesta suunnasta tuli myös varjoja.

Tuo samainen kantopenkki pilkistelee tuolta hevoskastanjan alta. Vehreä seinämä taustalla on naapurin puolella olevaa orapihlaja-aitaa.

Samaa penkkiä ei voi toki ohittaa kuvaamatta syysvuokkoa.

Muutama päivä sitten aloin tutkia yhtä kukkapenkkiä. En löytänyt sieltä ollenkaan syysmyrkkyliljaa Waterlilyä. Oli se kuitenkin siellä, jo sen verran kurjenpolven alle joutuneena, että jouduin hieman kurjenpolvea raivaamaan, koska en raaski tässä vaiheessa siirtää syysmyrkkyliljaakaan. Tämä on ollut niin varjossa, että on sen takia aika valkoinen, tulee saamaan lilan värin, kun saa valoa enemmän. Näin on muistini mukaan käynyt ennenkin.

Toisten nimettömien syysmyrkkyliljojen valon ja varjon leikin lomasta näkyy, että syysmyrkkikset alkavat pikku hiljaa olla kukintansa loppusuoralla. Loppusuorakin on kaunista.

Syysvuokko samassa penkissä vähän toisessa päässä kukkii mukavasti yhä. Joku kukka pudottaa terälehdet, joku toinen avaa nuppunsa. 

Pörriäiset ovat olleet vähissä viime aikoina. Olinkin yllättynyt, kun yksi kimalainen oli hommissa keltatörmäkukassa. Siinä muuten kasvi, joka jaksaa kukkia. Heinäkuusta asti on kukkinut kevyen ilmavana. Ja kukkii yhä. Tässä vaiheessa silmät eivät edes näe noita siemenkotia tai nuppuja, vaikka kuvasta ne tulevatkin esiin.

Alemmassa kuvassa on vastavaloon keltatörmäkukan lisäksi aurinko. Tuo tämän päivän ilon ja onnen tuoja.

Paljon olisi tehtävänä kaikenlaisia syyspuuhia. Keinua ei viitsi vielä kantaa pois, tänään istuin siinä istutuspuuhien välissä ja mietin, että mitkä penkit saavat mitkäkin tulppaanit. Ja kas, osa tulppaaneista loppui kesken. Keväällä meillä on (toivottavasti) juhlat ja haluaisin ajoittaa suurien tulppaanien kukinnan juuri sinne. Ilmathan sitten lopulta päättävät, että mikä kukkii mihinkin aikaan.

Toiselta puolelta pihaa voisi jo aurinkotuolin kantaa suojaan. Niin helle tuskin tulee, että tuossa tulee enää makoiltua. Syksy jo  voittaa kesän, vaikka ihana päivä onkin tänään ollut.

Kärhöistä kukkii enää jämät. Kärhö Aljonushka kukkii vielä muutamalla kukalla.

Kärhö Diana kukkii vain yhdellä kukalla. Se kasvaa hieman hassussa paikassa, joten tätä ei juuri tule kuvattua. Ei siinä montaa kukkaa varmaan ollutkaan.

Väriä toki on kukkapenkeissä ja puissa ja pensaissa sekä lehdissä.

Osa pudonneista lehdistä alkavat jo ruskistua. Haravoimista ei ole edes aloitettu, kun suurimmat lehdet ovat vielä puissa. Onhan tässä syksyä jäljellä, vaikka kuinka paljon. Aurinko saa optimistiseksi.

Syyspäiväntasauksen viileät hetket

Kun kalenterissa lukee syyspäivän tasaus ja yöllä on ollut pakkasta, tulee vähemmästäkin selväksi se, että talvi on tulossa. Eilen onneksi otin viljelylaatikosta pois viimeisen kesäpurpitsan. Ensisilmäys aamulla ulos, oli tänään tavallista myöhäisempi. Kuva on otettu n 7.30 keittiön ikkunasta. Kirsikkapuun alla nurmikko ei ole samalla tavalla jäässä kuin muualla.

Toisesta kohtaa kuva takapihalta noin klo 8.40.

Syyshohdekukat eivät olleet kovin kohmeisia. Ne ovat pieninä yläkuvassa. Näiden lähellä on mm luppio Pink Tanna, se ehkä teki vähän suojaa muurin lisäksi.

Samoin punahatut ovat keinun vieressä vain vähän huurteessa.

Kimikki taas ei näyttänyt huurteiselta. Kylmyys oli saanut sen kukkavanat kumartamaan. 

Lätäkön luona maa on todella paljon alempana ja sinne halla yltää myös niinä päivinä, kun se on vain todella lähellä nollaa tai nollan tuntumassa. Niinä päivinä yläpiha/etupiha voi olla ihan sula. Nyt lätäkön luona punahatut olivat enemmän valkoisina.

Punalatvan oikeaa väriä sai jo arvailla.

Japaninhappomarja Admiration oli taas hyvin kaunis.

Etupiha on meillä selvästi takapihaa ylempänä. Ja etupihalla on paljon korkeita puita. Niiden alla kantopenkki näytti aivan jo sulaneelta, jos sitä halla olikaan koetellut. Kuitenkin vieressä olevan tammen lehdistä tippui vettä, aurinko sulatti tammen huurteisia lehtiä ja tiputteli pisaroitaan.

Puoli vuotta ja sitten on kevätpäiväntasaus! 

Ajatuksia ja suunnitelmia

 Näin syyskuussa alkaa puutarha asiat olla jo sellaisia kohmeisia. Kuten ilmakin. Ei ole kiire aamulla puutarhaan katsomaan, että onko jokin uusi kasvi punkenut itsensä kukkaan. Ehtii hyvin seurata kukkivia kasveja ihan rauhassa, ellei halla ole vaarana. Tuntuu, että kuvaan vain samoja kasveja, osaa kasveista olen kuvannut heinäkuusta lähtien. Viime vuonna ostin pari syysmyrkkyliljan sipulia yhdeltä naapurimaan myyjältä, Mustilan taimipäivilät, kun hoksasin niitä irtomyynnissä kassan vieressä. Lajikkeista ei ole mitään hajua. Varmasti jokin ihan perus. Oli edulliset, euron kai kappale, niin pitihän pari ostaa. Nyt ne kukkivat molemmat, kun viime syksynä kukki vain toinen. Nämäkin ovat toki kukkineet jo jonkin aikaa.

Samaisessa penkissä on pari syysvuokkoa. Toinen niistä kukkii. Tämän esittelin viimeeksikin.

Toinen pitää nuppunsa supussa, ei tosin enää yhtä tiukasti kuin viikko sitten. Silti tässä ei tapahdu mitään kovin nopean dramaattista nuppujen aukaisukaaan. Yhtenä iltana, kun olin melkein jo nukahtamassa, mietin, että voisinko mitenkään nopeuttaa nuppujen avautumista ennen pakkasten tuloa. Ajatuksiini karkasi unimaailmasta ajatus, että mitä jos kävisin aina välillä lämmittämässä noita nuppuja hiustenkuivaajalla. Havahduin ajatuksen järjettömyyteen ja kävin oikeasti nukkumaan. Tässä vaiheessa sitä on ihan säiden armoilla jo.

Koska kukkivia kasveja alkaa olla yhä niukemmin, kaikki kukkivat kyllä vievät huomiota. Varsinkin kaikki muhkea. Nämä syysleimut ovat myöhään kukkivia, toiset valkoiset (hieman matalammat) kukkivat aina elokuussa. Molemmat ovat jotain nimetöntä kantaa. Tämäkin syysleimupuska näyttää keväällä ihan pieneltä pläntiltä jotain raukkaparka kasvia. Kesälläkään se ei vie kamalasti tilaa. Nyt se taas ottaa tilansa, kun viereiset kasvit ovat enemmän tai vähemmän kukintansa lopettaneet (paitsi etualan maksaruohot ja keijunkukat). Tänään kiertelin puutarhassa vain vähän, jos huomenna sitten tarttuisi taas hommiin. 

Puutarhassa ruska tuo väriä. Samalla osa puutarhasta muistuttaa luopumisesta. Kesä on jo haudattu.

Syksyn lehtiväreissä on kuitenkin paljon kaikkea kiehtovaa. Haluan samoja värejä pihaan enemmän, koko kasvukaudeksi. Täytyy kokeilla erilaisilla keijunkukkayhdistelmillä. Keltalaajakataja ja punertava minikokoiseksi jäävä happomarja myös ovat kokeiluissa värikasveiksi, joissa kukat eivät ole pääosassa.

Tummalehtisistä kasveista toki tummalehtinen peruukkipensas tuo kontrastia koko kasvukauden. Sen kasvu tuskin tulee olemaan runsasta, joten se tuo matalien perennojen kanssa vaihtelua. Tämän(kin) yhdistelmän olen näyttänyt jo monta kertaa. Eli kuvassa on tummalehtinen peruukkipensas, limelehtinen keijunkukka, jonka taustalla ruostekukka. Ja oikealla sitten Wim's Red syyshortensia, joka ei tänä vuonna tehnyt kuin pari pientä kukkaa, mutta sen syysväritys on kaunis myös lehdissä.

Näiden vieressä vielä muutama kaunopunahattu kauniissa kunnossa. Osa kaunopunahatuista ovat jo kamalan näköisiä, jätän ne kuitenkin talventörröttäjiksi. Koetan toivoa, että joku niiden siemen tekisi vaikka siementaimen, koska saavat ihan oikean kylmäkästtelyn talvella.

Erilaisia värejä toivottavasti tulee myös kantopenkkiin jatkossa. Japaninvaahteroiden, keijunkukkien ja erilaisten muiden kokeilujen kautta. Syysvuokolle tuo paikka voi olla liian varjoisa. Vaikka taas muuten paikka on syksyisin ja keväisin kovin suojaisa. Myös magnoliani saa talvehtia tuolla, kuten japaninvaahterat. Seassa on toki kasveja, jotka eivät ole talvenarkoja, kuten valkoinen kesäpikkusydän sekä itsekseen tullut metsämansikka. Kevättä varten tuonne on nyt upotettu pikkusipuleita ja muutama tulppaanikin uppoaa vielä multaan kannon ympärille. 

Osa kaikesta on vasta mielessäni sellaisia, kuin toivoisin niiden olevan jossain vaiheessa. Ja kun se joku vaihe on saavutetttu, onkin pian sen jälkeen usein penkeissä liian täyttä. Yritän jossain vaiheessa oppia käyttämään suurempia määriä samoja kasveja rytmittämään puutarhaa. Eikä aina siten, että kerään kaikkia yksittäin ja tungen niitä hurjan määrän samaan penkkiin. Ostokseni viime aikoina toki ovat tämän saman tyylin jatkamista. Eli mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja sitten testailua, että mikä selviää hengissä. 

Sumuinen aamu

 Vapaapäiväni kunniaksi olikin tänään hieno sumu. Olin ystävän kanssa sopinut sopivasti aamupäivän lenkin ja sitä ennen otin hieman kuvia.,

Hämähäkkien taidenäyttely oli sekä omalla pihalla että lenkillä nähtävissä.

Sama verkko on alakuvan oikeassa yläkulmassa, haaleana. Penkit alkavat saada syysvärejä. Pionin lehdet jo punertavat kuvassa. 

Rusokirsikka pukeutuu meidän tontilla ensimmäisten joukossa ruskaväreihin. Muutos on alkanut.

Eilen satoi niin, että osa kasveista noukkui aamulla. Syysvuokon kukka on niin siro, että se ei paljon vettä ota kukkaansa ja se pysyy viehkeästi pystyssä. Tämä syysvuokko ei ehtinyt viime vuonna muistaakseni kukkaan. Mietin, että se tarvtisi hieman enemmän valoa. Tämän kesän helteet kai sopivat tälle, sillä on kukkinut jo hetken. Lajikenimeä en muista, sillä yhtenä vuonna istuttelin jo syysvuokkoja roppakaupalla, että jos joku edes selviäisi. Siinä hötäkässä on osa nimistä hukassa. Toinen syyvuokko saattaa avata kukkansa vielä. Riippuen tietysti säistä. 

Oikein mukavaa viikonloppua!

Listaa lyhyemmäksi

 Minulla on ollut mielessä vaikka mitä hommia tälle kasvukaudelle. Vaikka mitä on jäänyt myös tekemättä. Lomalla en paljon puutarhassa tehnyt lapio-, kanttaus. saatikka istutushommia. Kuumuus ja hiki olivat niin massiiviset. Elokuu onneksi kasteli maan ja elvytti osan kasveista. Viime yön aika jäätävä sää ei onneksi tuonut tälle tontille vielä hallaa. Tosin heräsin tänään vasta kahdeksan jälkeen, mutta merkkejä ei ollut hallan käymisestä. Kurkkujen lehdet olivat hallan vaara alueella yhtä hyvässä tai huonossa kunnossa kuin edellisenäkin päivänä. 

Takana näkyy yhden laatikon aukko. Laatikot ovat läpeensä lahot ja niiden vaihtaminen on pakko tehdä. Ovat pysyneet nyt kasassa vain hyvän tuurin ansioista. Puran noita pikkuhiljaa. Kun laatikossa loppuu kasvatettava, lähtevät mullat ja sitten lahot laudat. Multaa on nyt upotettu viime vuonna tehtyihin penkkeihin sekä sinne tänne kaivettuihin aukkoihin, joita tulee kasvien jakamisesta tai kasvien pois kaivamisesta. Myös kantatessa voi penkeille tullakin vähän lisää tilaa, niin sinne saa myös multaa upotettua. Osa mullasta ehkä tulee vain menemään pressun päälle ja käytän ne uudestaan uusien laatikoiden sisällä.  Onhan tuo homma.

Tänään otin kylmän yön jälkeen kuvia vain tekemisen lomassa. Tuonne alhaalle keltalaajakatajan tienoille upottelin taas vähän uusia kukkasipuleita kuten tulppaania Persian Pearlia ja krookus Cream Beautya. Taas kerran. Siis kukkasipuleita taas tuli ostettua. Tässä ne sipulit vierekkäin. Persian Pearl on pieni tulppaani sekä sipulinsakin ovat pieniä.

Toivottavasti siellä vasemmassa nurkassa olevat keijunkukat ovat hengissä keväällä. Istutin uusia sekä jakotaimia vanhoista vierekkäin ja tutkailen, miten värit sopisivat vierekkäin. Ja mitkä pysyvät hengissä.

Toisesta suunnasta näkyy sitten korkeampia kasveja enemmän. Lammikon tämän puoleinen reuna alkaa olla ehkä pian kunnossa. Sekään ei ole tänä vuonna vielä kamalasti edistynyt. Kivien kanssa pitää vielä vähän mallailla.

En ikinä leikkaa keltakurjenmiekan lehtiä. Nyt ne on varmaan pakko leikata, jotta pääsen toiselta puolelta mallailemaan sekä tutkimaan kanttauksia paremmin. Alkavat olla aika lailla pitkin poikin. Ei ollenkaan mitään ryhtiä niillä.

Koska talvi ei näytä vielä tulevan, niin jatkan varmaan puutarhahommia, kunhan töiltä sekä kotitöiltä ja muilta menoilta ehtii. Tässähän saattaa käydä jopa niin, että syyskuussa puutarha alkaa olla siisteimmillään. 

Vielä muuten asiasta kukkasipuleihin. Ostin pussin vaaleanpunaisia krookuksia. Siis pinkkejä. Ainakin kuvassa. Pussissa lukee: Crocus Sieberi Firefly. En yhtään tiedä, voiko tämä pitää oikeasti paikkansa. Luulen, että ne ovat keväällä sitten enemmän liloja tai valkoisia. Kotona googlailin, että ovat varmaankin haalean kylmänliloja. Ja sekoitin ne tyhmästi toisten lilojen krookusten joukkoon.

Kevät jo mielessä

Syksyn sipulit ovat kaupoissa ja niiden tutkiminen voi johtaa myös niiden ostamiseen. Olen jo vuosia ostanut joka syksy uusia kukkasipuleita. Viime vuosina olen myös ollut tarkka siitä, että olen istuttanut kaikki pienet sipulit ostamisen jälkeen (+liljat ja narsissit) ja vain isot tulppaanit istuttanut sitten myöhemmin syksyllä. Etupihallamme on keväisin aina aikaisemmin paljasta maata kuin takapihalla sekä etupihalla pystyy kulkemaan, vaikka maassa olisikin lunta. Sen takia etupihalle on kiva laittaa aikaisia sipulikukkia kasvamaan, koska niiden lähelle pääsee itsekin. Alakuvassa oleva koholla, kannon ympärille tehty, kukkapenkki taitaa vaatia kanttausta, jotta olisi särmämmän näköinen.

Sen etu on kuitenkin hyvin suojainen paikka ja tässä kesti japaninvaahtera kuolematta viime talven. Nyt sen toisella puolella kasvaa magnolia. Tämä penkki muotoutuu pikkuhiljaa. Olihan se puolikkaana olemassa monta vuotta ihan hunnigolla. Sen uumeniin piilottelin eilen ison kasan pikkusipuleita. Aikaisin keväällä tuo penkki saa paljon aurinkoa, kunnes kesäkuussa alkaa jäädä jo aika varjoon puiden saadessa lehdet. 

Eilen sipuleita kaivaessa maahan sain myös raekuuron niskaani. Ulkona tuntuu kovin kylmältä, joten eilen kaivoin sipuleita ikivanha toppatakki päällä. Toppaukset ovat aika ohueksi kuluneet, mutta ei ollut takki liikaa. Kuten Päivänpesän Katja mainitsi, on marhanliljan sipuleita nyt Hankkijalla. Ja myös Plantagenilla. Siis Claude Shrideä. Ostin Plantagenista niitä kolme pussia. Vasta kotona tajusin, että yhdessä pussissa oli 2 kappaletta. Kerrankin minulla on ihan valtava määrä marhanliljojen siplueita. Tuo kantopenkki sai yhden keväällä istuten lisäksi kaksi muuta. Ja sitten pyörinkin väkkäränä pihalla, että mihinkäs minä nyt nämä loput laitan. Kummallinen ongelma. L-kulman penkki sai pari Marhanliljan sipulia. Tuonne upposi myös iso kasa kirjopikarililjoja, ukkolaukka Purple Sensationia ja myös hieman krookuksia. Koska tuota penkkiä ei lumisten talvien jälkeen heti pääse ihailemaan (eteen voi tulla kasa kolattua lunta), niin keväkukkijoista pienempiä en tuonne laita.

Kun eri paikoissa vähän katselin ja ostelin sipuleita, oli niitä pian muovikassillinen. Yritin olla tarkkana ja ostella vain sellaisia, joiden puute on paljon harmittanut muina vuosina. Ja vielä myöhemmin ostan tulppaaneita lisää sekä paria laukkaakin. Ainoastaan kaksi pussia isompia tulppaaneja on vielä istuttamatta. Maahan on siis mennyt nyt marhanliljojen lisäksi krookuksia: Romance, Golden Yellow, Jeanne D'arc ja Flower Record. Toivoisin todella, että tuo Flower Record on se kaunis pieni krookus, jota minulla kasvaa jo. Sitä olen yrittänyt etsiä uudelleen. Alla kuva siitä, mitä tosiaan haluaisin lisää. Pieni, siro, liukuvärjätty ja kukkii samoihin aikoihin kevätkurjenmiekkojen kaverina. Ja vastavalossa jotenkin loistava.

Näiden lisäksi olen maahan upottanut jo kevätkurjenmiekkaa (tuota tavallista Harmonya). Valkoista isokevättähteä, talventähteä, hyasintti Woodstockia, Helmililja Touch of Snow, Suvikelloista Leucojum Gravette Giant sekä Aestivum. Katjan innoittamana tajusin ottaa mukaan myös Kreetantulppaani Hildea, jota istutin magnolian juurelle. Pystykiurunkannus Beth Evanin mukuloita istuttelin, kun niskaani ryöppysi kunnon raekuuro. Jäi homma kesken. Istutuslapio jäi aloilleen ja menin kuuron jälkeen jatkamaan. Nyt en sitten ole ollenkaan varma, että tippuiko niitä mukuloita käsistäni muuallekin, koska eihän niitä ruskeita mukuloita oikein maasta erota, jos kaikki ei mullan alle päässytkään. Narississeja meni vielä multiin Pink Blend, Thalia sekä Strarlight Sensation. 

Kun nämä kaikki luettelee, tulee ihan sellainen olo kuin liioittelisin. Vaikka keväällä taas totean, että lisääkin mahtuisi. Osa tietysti kukkii myös kesän puolella ja aikaisimmat huhtikuussa. Tulen tekemään vielä uusia ostoksia, sillä parissa lempikaupassa ei sipuleita vielä ole. Kohta on ja sitten on uudet istutustalkoot edessä. Seuraavaksi ehkä tutkin vanhoja kevätkuvia ja katselen, missä näkyy liikaa multaa.