torstai 25. kesäkuuta 2020

Kiinanpionien aika on myös muuta kukkarunsautta

Kiinanpioniaika alkaa helteessä. Kuivaa on. Etupihalla siro tai rusotuomipihlajat ovat kellastuttaneet osan lehdistään ja niitä keltaisia lehtiä tippuilee samaan tahtiin maahan kuin ihmisillä tippuu hikipisarat. Tai ehkä hikipisaroita tippuu kovemmalla tahdilla sittenkin.


Eilen pionien ihanat nuput alkoivat jo näyttää mukavilta ja aamulla ne olivat lähes auki kolmesta pionista ja nyt ne ovat auki. Otin nämä pionikuvat muutama tunti sitten, kun pihaan alkoi tulla varjoja kukkapenkkeihin. Do Tell kukkii sellaisessa paikassa, että se näkyy kukinnan aikana usein juuri ja juuri eli istuttaja (eli minä) on miettinyt viereisten perennojen kasvuvauhdin väärin. Tänä vuonna vieressä kasvavat (ei kuvassa) olevat isotähtiputket ovat vielä kohtuullisen kokoisia, joten nämä näkyvät nyt.


Näitä joskus joutuu tiirailemaan myös omenapuun välistä.


Valkoinen nimetön pioni aloitti myös kukkimisen (keltaiset heteet näkyvät). Sen taustalla kukkii keltavaleunikko voimalla. Keltavaleunikko löytää tiensä moneen paikkaan, sitä on tänä vuonna löytynyt myös tosi varjoisista paikoista.


Tässä samassa penkissä kasvaa myös kaikenlaista muutakin. Kuten kärhötelineen sisällä kurjenpolvet Orion ja Patricia. Molemmat veisivät ihan järjettömän laajan tilan, jos kasvaisivat maata myöten, sillä Orion on parhaimmillään lähes 150-170 senttinen. Olen sen laittanut parissa penkissä kärhötelineen sisälle. Kuitenkin nämä aloittavat kukinnan aikaisemmin kuin loppukesän kärhöt.


Royal Wedding on nyt myös parhaimmillaan. Täytyy koettaa löytää muidenkin idänunikoiden siemeniä, sillä nämä ovat siemenistä kasvatettuja. Taustalla rehottavat kanadanvuokot valkoisina (niitä pitäisi kitkeä) ja myös sinisenä näkyy kurjenpolvea. Vähän vaaleammilla vihreillä lehdillä kasvaa sinikämmen, kukinnan loppumisesta tuntuu olevan jo iäisyys, vaikka toukokuussahan se taisi kukkia.


Royal Wedding aloitti toisessa penkissä kukkimisen pari päivää myöhemmin kuin yllä olevassa penkissä. Tässä taas seurana kurjenpolvia eri kerroksissa sekä taustalla aiemmin esitelty pioni Do Tell.


Ja tämä nimetön pioni myös avasi kukkansa. Tämän historia voi mennä kauaskin, sillä tämä on pelastettu kälyni entisestä puutarhasta ja se talo oli rakennettu 1930-luvulla. On kaksivärinen, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin esim. Bowl of Beauty. Ja kaksivärisyys tulee paremmin näkyviin kukan vanhetessa. Keskusta alkaa muuttua vaaleammaksi, mutta pysyy silti selvästi vaaleanpunaisena.


Toisessa penkissä tämä pionin taustalla kukkivat kurjenpolvet ja punapäivänkakkarat. Näkyvät kauas helteelläkin.


Unohdin ihan kertoa, että minullahan on tuon kiinanpionin kanssa samassa penkissä kukkinut tämän puutarhan eka akileija Nora Barlow. Olen sen siemeniä heitellyt toiveikkaasti pariin otteeseen kukkapenkkeihin. Edellinen heittokierros on voinut olla kolmisen vuotta sitten. Ja nyt yksi putkahti esiin ja kukkimaan. Ja tietysti siinä kukkapenkissä, joka valitettavasti on uudistamisen tarpeessa ja ehkä syksyllä tai ensi vuonna joudun uudistamaan ja selkeyttämään penkin kokonaan.


Tässä ei myöskään tuoksulaukat pääse loistamaan. Koska maa on täällä päin tonttia kuiva ja eikä kovin vahvaravinteinen, olisi kukkapenkin ulkopuolella paljon kasvamassa tavallisia päivänkakkaroita. Muutamia jätän aina kukkapenkin reunamille ja joskus joku kasvaa kukkapenkissäkin. Ja annan kasvaa.


Tänään koetin kuvata kasveja uusista penkeistä ja otin samalla hieman lähikontaktia ruusupuskan kanssa.  Minä yritän ottaa aina kuvia, jossa ei näy ihmiset, oma talo, eikä naapurien tontit/talot. Eikä moottoriajoneuvotkaan. Joten kuvakulmat ovat rajalliset. Paitsi nyt tajusin, että uusia kuvakulmia saa, kun ei välitä piikeistä, vaan rennosti vaan sujahtaa niin lähelle ruusua kuin vain kestää ja ottaa kuvia. Kuvasta ehkä hahmottaa, missä kohtaa keinu on. Ja sen keinun lähelle tein viime vuonna uusia kukkapenkkejä. Tuossakin keinussa voi muuten makoilla silmät kiinni, korvilla äänikirja ja vain olla.


Tässä keinun ja kuvaajan välissä olevassa kukkapenkissä kasvaa rungollinen syreeni ja sen lähistöllä vähän sitä sun tätä. Pionit eivät ole vielä kukintakunnossa. Sormustinkukat aloittelevat sekä ritarinkannus tekee nuppuja. Miami-laukka on aloittanut kukinnan.


Kun taas tunkee itsensä ahtaisiin koloihin toisen uuden kukkapenkin ja naapurin orapihlaja-aidan välissä, saa kuvattu samaan aikaan limen värisen, talven yli säilyneen, keijunkukan ja tummalehtisen peruukkipensaan.


Yllätykseni oli suuri, kun peruukkipensaassa näkyy kukkanuppuja. Melkein sanoisin, että voi ei, sillä peruukkipensaan siemenhahtuvat ovat hyvin peruukkimaiset. Kukinto sitä vastoin on suloinen. Nautin nyt kukinnosta ja mietin sitten siemenhahtuvien tullessa, että leikkaanko ne pois.


Huh. Nyt ehkä olen muistanut kertoa aika monista kasveista, jotka täällä nyt kukkivat, vaikka jotain toki aina unohtuu. Mukavaa ja hikistä viikon jatkoa!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Rytö vai ei

Kun aloitin puutarhainnostuksen vallassa muokkaamaan pihaa, tuli jotain selkeitä hutilyöntejä tehtyä. Yksi tälläinen on kumpu pihalla. Kun aloitin puutarhuroimaan eräänä syksynä, aloitin innolla muokkaamaan takapihan junttasavesta kasvimaata. Tein huolelliset kaivuut ja ajattelin tehdä kunnon lämpöpenkin. Kaivoin pintamaan rikkaruohot pois. Kasailin kaikenlaista risua pohjalle, lehtiä ja kompostia päälle jne. Kunnes siitä tuli sellainen .. kumpu. Innoissani siihen jotain laitoin keväällä kasvamaan. Ja eihän siitä mitään tullut, kun sitten vasta tajusin, että lehtien tullessa puihin, läheinen terijoen salava varjostaa kumpua liikaa.


Kumpu on ollut siis sellainen kummallinen kumpu pihalla. En ole oikein keksinyt siihen kunnollista kasvatettavaa. Nyt se kuitenkin on ollut aina välillä ihan nätti. Se on uinut viime aikoina nurmitädykkeessä. Tuo kumpu on ainoa paikka, jossa nurmitädeyke ei hermostuta minua. Kumpu jää kasvimaan taakse nykyisin.


Kummulle olen ajan saatossa iskenyt kaikenlaista. Siellä kasvaa muutama tulppaanit sitkeästi vuodesta toiseen. Nyt sieltä ehkä pitäisi repiä pois heikkona hetkenä sinne laitettu talvio. Toukuussa kumpu sai uuden kevätatsalean (Rhododendron x fraseri).


Tulput kukkivat silloin, kun kevätatsalea oli (taustalla) vielä nupussa.


Kevätatsalean kukinta oli kyllä värikäs. Se näkyi kauas, vaikka itse atsalea ei vielä kovin suuri olekaan.


Kumpu on nyt kuitenkin melko värikäs. Ja ehkä tämä saa vielä pari pensasta lisää ja pidän tätä muuten puolivillinä. Tai sitten ei. Atsalea ei enää kuki, mutta vihreän eri sävyt tekevät nyt siitä värikkään.


Kitkettävää tuolla on, ja omalla tyylilläni kitken tuota joka vuosi. Ikävin kitkettävä on elämänlanka vai karhunkierto, jonka lehtiä näen tässäkin kuvassa. Kasvien lehdet tekevät tuonne sen kirjavuuden. Seuraavalla kitkentäkierroksella yritän taistella elämänlankaa vastaan ja koetan pikkutalvion kitkeä pois. Hopeatäpläpeippi saa jäädä.


Koska aikoinaan tein kai ihan hyvin perustamistyön, on tuo paikka nykyisin tosi multavaa. Joten taidan iskeä sinne vielä pari muutakin lähes varjoista paikkaa sietävää pensasta. Tuonne onneksi käy ilta-aurinko, joten ihan pimeä paikka se ei ole.

Perennoista tuolla kasvaa lehtosinilatvat sekä myös jokin ängelmä. Se ängelma ei vielä kuki, joten en muista, minkä olen sinne istuttanut. Tämän valkoisen lehtosinilatvan taustalla kukkii takapihan metsäkurjenpolvi, jonka aina kierrän ruohonleikkurilla. Sekin on itsekseen parkkeerannut melkoisen varjoiseen paikkaan, mutta on siellä kasvanut vuosikaudet.


Monta vuotta tämä kumpu oli rytökasa ja mieheni kauhistus. Vieläkin mieheni tätä ihmettelee, mutta nyt ehkä olen keksinyt tällekin kummulle kasvinsa. Taidan vielä kokeilla tänne muutamia esikoita, jotka voisivat keväällä täältä loistaa kauas. Sitä, mitä ei jaksa peitellä, täytyy korostaa.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Tulppaaneista laukkoihin, suurista pieniin

Tulppaanit ovat yhä minun heikkouteni. Ei voi mitään. Niiden kukinta alkaa olla todella loppusuoralla ja uskon parin seuraavan hellepäivän vievän viimeiset rippeet. Onneksi laukat paikkaavat ja myös toki muut kasvit.


Näiden todella tummien Lasting Love-tulppaanien kanssa ovat kukkineet Slawa-tulppaanit. Yhdistelmä selkeästi teki hyvää lasting loven räikeydellekin. Seassa on muutamia viime vuoden raitatulppuja, jotka sekoittivat kyllä pakkaa. Oletan näiden jäävän yhden kevään ihmeeksi. En taida enää hankkia kestävää rakkautta ainakaan tulppaanien muodossa, mutta Slawa sopisivatkin minulla hyvin oranssi-ruskeaan teemaan, jos jostain taas löytäisi syksyllä esim Brown Sugar-tulppaania. Pää käy jo uusia tulppaanisuunnitelmia. Tämä aika on vain paras aika huomata tulpppaanien mentävät aukot ja värimätsäykset jne.

Rapistuvia tulppaneja alkaa olla joka puolella. Enkä ihmettele, onhan nyt kesäkuun puoliväli. Muistini ei riitä, mihin muualle olen ripotellut ukkolaukka Purple Sensationia kuin tähän pieneen rinteeseen (kasvavat tulppaaneja alempana). Pari laukkaa on vielä avautumatta muualla varjoisassa ja jossain muuallakin näitä kukkii. En vain muista tai tiedä, mitkä ovat viime syksyltä ja mitkä muilta vuosilta.


Ukkolaukoista Purple Sensationin muoto ja intensiivinen väri ovat minusta ukkolaukkojen parhautta.


Laukka Gladiator on väriltään valjumpaa sorttia, mutta niin pörriäisten rakastama ukkolaukkojen ohella, että olen oikein tyytyväinen.


Gladiaattorin nimi ei myöskään jää epäselväksi. Onhan se puolet korkeampi kuin korkeat tulppaanit tai jopa ukkolaukat. Istutin osan näistä laukoista vähän liian lähelle suklaakirsikkaa. Aluksi näitä ostin vain 2kpl, mutta jostain alennuksesta nappasin vielä kaksi lisää. Ovat nimensä veroisia.


Vuorijumalten kukka taas jää tällä tontilla vähän piiloon. Se onkin varmaan myös syy, miksi se on hengissä. Paikka on tarpeeksi varjoinen ja vähän kosteahko. Tämä oli toinen tai kolmas yritys. Eikä kasvikaan ole mikään kovin korkea. On kuitenkin hauskaa aina löytää niitä piilossa olevia aarteita, joita ei ihan heti näe.


Sen sijaan tähkäesikon lehdistä ei näy vielä mitään. En edes muista, että ovatko ne tässä vaiheessa jo näkyvillä vai tulevatko ne vähän myöhemmin, kuten koko kukka. Sen sijaan tiedän, että tänäkin vuonna sinivaleunikko ei aio kukkia. Niiden lehtiruusukkeet ovat yhä hengissä. Jättivät myös viime vuonna kukinnan väliin. Siirsin yhden nipun ruusukkeita varovasti, mutta uusikaan paikka ei kasvattanut kukkavartta. Myös joissain pioneissa on vähemmän nuppuja, joissain taas enemmän kuin viime vuonna.

Sain entiseltä työkaverilta jo useita vuosia sitten kuolanpionin siementaimen. Se kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Tämä penkki on menossa syksyllä uudistukseen ja täytyy keksiä kuolanpionille paikka, missä se voi kukkia rauhassa ja kasvattaa alaansa.


Tarhapionit poksahtavat auki ihan pian, kun kuumaa kerran on tulossa. Saa nähdä tuleeko samalla myös ukkosia tai muita rankkoja sateita, sillä nämä ovat niin kerrottuja, että aina nuokkuvat avauduttuaan.


Näiden suurien kukkien varjoon voi helposti jäädä kaikkea pientä, kuten morsiusleinikki, joka on taas normaalin kokoinen jonkin vuoden kitukasvuisuuden jälkeen. Se ei kuitenkaan ole minulla tehnyt siementaimia, eikä juuri kasvattanut sen enempää kokoakaan. Onneksi on kuitenkin ollut sitkeä ja kukkii aika kauan.


Pian minulla alkaa olla taas aikaa pyöriä enemmän kukkapenkeissä. On taas rikkaruohot hieman päässeet rehottamaan. Niitä en edes jaksa kuvata.

torstai 4. kesäkuuta 2020

Kesäkuussa tulppaanien runsautta

Kesäkuu on startannut vauhdilla. Kesäkuun toinen päivä otetut kuvat tuntuvat näin kesäkuun neljäs päivä jo vanhoilta, sillä muutoksia on ehtinyt siinäkin ajassa tapahtua. Minä näen ne erot, en tiedä näkeekö muut. Keinun lähellä olevat tulppaanit 2.6.


Samat kasvit tänään 4.6.


Vielä kaksi päivää sitten viimeiset, varjoisemmassa paikassa olevat kirjopikarilalijat, olivat vielä kukassa. Nyt jo kuihtuvat. Nämä saavat valoa aamupäivän aikana ja sitten illalla vielä spottivalon. Spottivaloissa kirkkaina loistavat narsissi Green Eyes. Keskusta on enemmän keltainen, ainakin vielä. Ei niin vihreä, mitä ajattelin.


Samat narsissit tulppaani Exotic Emperorin kanssa tänään tihkusateessa. (Ihanaa, että sataa.) Exotic Emperorin kanssa ei menneet eurot hukkaan. Ovat avanneet kukkansa ensimmäisten joukossa ja jaksaneet kukkia myös silloin, kun myöhäisemmät aloittavat. Tulppaaneille ei-helteinen kevät on sopinut.


Minun vuodenaikakelloani taas on sotkenut koronan lisäksi ei-helteinen toukokuu. On vaikea ymmärtää, että on jo kesäkuu. Kun on ollut paljon muutakin tekemistä, niin ei voi ymmärtää, kuinka kesäkuu tosiaan ehti jo alkaa.

Kirsikkapuu oli vielä valkoisessa kukassa kaksi päivää sitten. Silloin oli nurmikkokin leikkaamatta. Kuvan alalaidassa näkyy kasvit, jotka ovat lähikuvassa yläkuvissa.


Nyt kukkii omenapuut. Naapuriseissa omenapuissa on valtavan paljon kukkia. Meidän pienessä huvituksessa ei ihan samaa määrää. Kuva otettu ikkunasta, yläviistosta. Omenapuun alapuolellakin kukkii. Täälläkin yhä Exotic Emperorit, vanhemmat Apeldoornit sekä Holland Beautyt. Myös lemmikit, valkoiset koiranhampaat ja siniset helmililjat kasvavat tuolla sekaisin.



Tämän penkin yhdellä laidalla kasvaa tuoksumataraa, joka onkin muuten sen verran vikkelä leviäjä, että siinä minulle onkin vähän puuhaa. Muistan, että syksyllä päätin kokeilla kaivaa yhden Holland Beautyn tuoksumatarajuurakon keskelle. Ja sieltä se puski itsensä kukkaan.


Tuon tuoksumataran oli tarkoitus pysyä noiden kivien toisella puolella. Eli täytyy varmaan jakaa tätä johonkin ongelmapaikkaankin ja katsoa, miten tämä tulee toimeen tiukassa, juurakkoissa ja varjoisessa puun alusessa. (Alakuva kahden päivän takaa.) Tuossa on myös näkyvissä multaa, siellä on uusia kukkapenkkejä. Kuvassa näkyvät keltaiset narsissit ovat alkaneet avata kukkiaan jo toukokuun puolivälissä ja yhä kukkivat loppumetrejään.


Kaikki kukkivat kasvit eivät ole nyt sipulikukkia. Kultatyräkki tuo väriä ja loistaa joidenkin tulppaanien kanssa kauas.


Nuo räjähtämäisillään olevat Sun Lover tulppaanit ovat toisaalta tässä viimeisessä vaiheessa tosi hienoja. Kaikkensa antaneena ovat jo valmiit tiputtamaan kohta terälehtensä. Matalat oranssit ovat Princes Ireneä ja muiden nimet ovat sellaisissa vanhoissa arkistoissa, että en enää niitä muista.


Joskus tuossa yläkuvan penkissä kukki yhtäaikaa lähemmäs sata valkoista, keltaista, oranssia ja punaista tulppaania. Nyt siellä on käynyt harvennus (toki ei juuri tässä kohtaa), joten ensi vuonna voi alkaa jo miettimään, että jatkanko täysin samalla väriteemalla vai alanko nostamaan jotain väriä vähän enemmän esiin.

Toisaalla taas tätä melko pitää penkkiä on enemmän lilan ja vaaleanpunaisen sävyjä. Kuva vain olikin hieman epätarkka.


Alakuvassa on Monte Negro tulppaani. Niitä kukki useampia heti istutuksen jälkeen ja heti tekivät sivusipuleita. Eivät kuitenkaan olleet kovin pitkäikäisiä, sillä enää kaksi kukkii. (Taustalla tämän tontin vikat kukkivat valkovuokot.) Näiden viereen lykkäsin syksyllä tulppaneja, joiden väritys ei ihan käy minun muistiinpanoihini. Olen kuitenkin saattanut ostaa vielä viime hetkillä myös pussillisen tulppaaneja, jotka ovat saaneet sitten paikan näiden vierestä.


Dream Touch tulppaanit ovat minusta hienoja, mutta nämä taas ovat sen verran matalia, että näiden vieruskaverit pitää valita tarkkaan, jos tekee sekaistutuksen. Myös ovat näköjään vähän vähäravinteissa ja kuivassa paikassa, sillä osa näistä ovat vähän toisia matalampia. Näiden suhteen olen asennoitunut täysin, että ovat yhden kevään kukkijoita.


Olen alkanut olla syksyisin joidenkin kärhöjen alasleikkaamisen suhteen varovainen. Odotan usein mielummin kevääseen, sillä eri syistä johtuen pari sellaista kärhöä, jotka luulin, että aloittavat kasvun aina uudestaan, ovatkin alkaneet tehdä lehtiä vanhoihin versoihin. Eikä kyseessä ole keväällä kukkivat kärhöt.


Onneksi kuitenkin myös tämän pihan ainoa alppikärhö tai tarha-alppikärhö on saanut olla leikkausinnoltani rauhassa ja kukkii tänä vuonna ihan näyttävästi. Tuki sille on vain vähän surkean pieni.


Joskus tähän aikaan vuodesta on aivan viimeiset tulppaanit enää kukkimassa. Nyt on vielä muutama tulppaani avautumassa. Ja samaan aikaan moni perenna tekee kiivaasti nuppuja on pian valmis kukkimaan. Kai se on uskottava, että nyt on kesäkuu.