Harvemmin kuvissa

Kuvaan aika vähän takapihan varjoisinta penkkiä, jossa on kuitenkin useita kasveja. Osa sinne vain tyrkätty, osa ihan mietitty. Penkissä kasvaa myös ikäviä rikkaruohoja, meille se karhunkierto/elämänlanka on tontin kosteimpien alueiden ongelma. Tämä on koholla oleva penkki, joka jää todella paljon terijoen salavan varjoon. Siellä on kuitenkin maanpeittokasvina hopeatäpläpeippi, jonka hopeainen tuo valoisuutta varjoon. Saniainen on tullut itsekseen, jos muistan oikein. Meillä on tontilla ollut ennestään tuota samaa saniaista useammassa paikassa ja ajoittain joudun sitä parista paikasta jakamaan. Kuunlilja on ihmeen reiätön tänä vuonna, vaikka reikiä siellä on kotiloiden vuoksi. Lehtoängelmät taitavat täällä olla liian vajossa ja elämänlanka niitä vie kumoon. Taustalla näkyy hieman kasvimaalaatikoita, eli tämä alue on kasvimaan jälkeen.

Meillä hyötyviljely on hyvin onnetonta. Koska viime vuosina olen innostunut enemmän käyttämään marjoja, on meillä nyt tämmöinen uusi marjapuu. Marjapensaasta on siis tehty yksivartinen, jolloin ajattelin sen mahtuvan paremmin kukkapenkkiin. Olen hieman varovainen sen lumenkestävyydestä talvella, mutta katsotaan miten käy. Vaaleanpunainen herukka nimeltä Aili on tämä marjapensas, josta tehty puumainen. Hieman vinossa se uhkaa nytkin kasvaa, jouduin sateilla jo tukemaan tätä. Eli en yhtää ole varma, että marjapuu tulee näkemään seuraavaa vuotta. Aluskasveina imikkää, keijunkukkaa ja purppuraorvokkia.

Tätä kapeaa kukkapenkkiä en ole kamalasti esitellyt. Se onkin melko tuore. Tämä kivimuurin edusta vain rikkaruohoittui koko ajan, vaikka mielestäni sitä ajoittain aina kanttalin. Nyt sitten tein suuremmat kanttailut ja laitoin kasveja. Nyt en tiedä, raaskinko heti vai myöhemmin kitkeä kuunliljojen seasta päivänkakkaran alut (yläpuolella kasvava päivänkakkara on hyvin siementänyt). Voisin jopa siirtää nuo kakkaran alut jonnekin toisaalle. Tämänkin pienen ja kapean penkin olisin voinut tehdä jo aikaa sitten, silloin sen rikkaruohojen kimppuun käyminen tuntui vain työläältä, kun jälkikäteen en edes muista, kuinka vähän aikaa lopulta rikkaruohojen läpikäymiseen meni aikaa.

Tuollakin on tuota samaa itsekseen tupsahtanutta saniasta ja toisessa päässä itsekseen tupsahtaneita sormustinkukkia. Kellertävä heinä on hakoneheinä Aureola. Ja alakuvassa ne pienet kuunliljat: Stiletto, Mouse Ears ja CherryBerry. Pienet kuunliljat mahtuvat tuohon, seassa pikkutäplät tosiaan päivänkakkaran alkuja. Toivon tuon olevan tarpeeksi kuivaa kotiloille. Maahumala on sitten riesa täällä, heti valmiina rynnimään uusiin ja vanhoihin penkkeihin.

Paljon kuvatun kukkapenkin taakse olen tarkoituksella istuttanut magnolian oikein suojaiseen paikkaan. Se ei sieltä kamalasti tässä vaiheesa näy, mutta eipä sen lehdissä mitään näytettävää olekaan. Keväällä edessä olevat perennat ovat matalia, joten sen kukinta olisi silloin näkyvissä. Sen sijaan istutin penkin takaosaan joskus talven tuloa säikähtäneenä purppuraheisiangervon Lady in Red, joka ei ehkä tule näkymään matalahkona pensaana tuolta sellaisena kontrastina, mitä ajattelin aluksi. Se näkyy lähinnä aikaisemmin keväällä punertavalehtisena kontrastina. 

Piiloon jää myös kameliajasmike Snowball, jonka olen eräänä syksynä saanut kaverilta, jolla tämä oli ruukussa. Hänellä ei ollut mahdollisuutta talvettaa tätä, eikä istuttaa maahan, joten pyörin tontilla, että mihin sen laittaisin. Tämänkin oli tarkoitus olla kukkapenkin taustakasvi, koska jää noin 1,5 metriseksi. En tiedä, tuleeko se kuitenkaan näkymään kunnolla kukkapenkin takaa. Olkoot vielä siellä, kun en muuta ole keksinyt. 

Molemmat ovat vielä matalia ja aika mataliksi jäävätkin. Toki kasvua pitäisi tulla vielä ainakin puoli metriä molemmille.

Tämä on siis se kukkapenkki, jonka taustakasveina nämä ovat. Magnoliaan en siirrä taustalta (vaikka se ei nyt näykään), muita täytyy vielä mietiskellä. Tämän kukkapenkin olen kuvannut siten, että olen ottanut etuovelta noin kaksi askelta suoraan eteenpäin. Kun muutimme taloon yli 20 vuotta sitten, tuossa kasvoi rusopajuangervo todella villinä sekä mustialan ruusu juurivesoineen. Vasta viime syksynä kaivoin mustialan ruusun pois, kun tajusin, että tontin parhain paikka menee ruusulle, joka pärjää huonommissakin olosuhteissa. Tuo penkki on nyt aika kiva mukaville aarteille, kuten syysvuokoille, aremmille ruusuille ja punahatuille, jotka eivät tällä tontilla joka paikassa menesty. 

Välillä pitää muistaa kuvata kasveja, jotka eivät saa aina niin paljon palstatilaa. Niitä kasveja löytyy kyllä lisääkin.

Ruskeasta oranssiin

Minulla on vielä töitä, joten tuntuu, että yksi viikko kuluu aivan vilauksessa. Loman alkuun on vielä vähän yli viikko, joten juhannuksena ei ole tarkoitus lähteä ruuhkkin ajelemaan. Meillä on satanut parin vuorokauden ajan, silti sademittarissa on vain noin 20milliä vettä. Toki sademittari oli pikkasen vinossa. Silti osa sateesta on tullut vähän kerrassaan tihkuna ja osa sitten vähän enemmän voimalla. Nyt kyllä sataa varmaan seuraavat 5-milliä lisää seuraavan tunnin tai parin sisällä. Puutarhassa se toki tarkoittaa sitä, että ei tule kamalasti oltua puutarhassa. Tarve kastella uusia istutuksia lykkääntyy myös nyt hyvin. Juuri ennen sateita tai sateiden alkaessa, yön aikana pari päivää sitten avautui kurjemiekka "Louvois". Pidän tästä ruskeasta sävystä todella paljon. 

Harhauduin tässä samalla ja ohessa miettimään muita ruskean sävyisiä kasveja ja muistin, että olen pitkään halunnut ruusu Koko-Lokoa, joka ei ole tullut kohdalle. Nyt sitten tilasin sen. Mutta siis takaisin nykyhetken asioihin. Kamalan vaikea ottaa puutarhasta joskus kuvia, että taustalla ei näkyisi koko ajan naapureiden tontit. Meidän pihaa suojasi ennen naapurin aika vanha pensasaita. Nyt se on ollut monta vuotta alhaalla ja jänikset lyhensivät sitä myös itsenäisesti viime talven aikana. Joten oli vaikea saada kunnolla erottumaan valkea akilijeija ja pikkusyreeni Palibini (puu). Akileija on korkeampi kuin puu. Oranssihtava kukka tuolla alla on ojakellukka Mai Tai, jota minulla on jo useammassa paikassa. Sen kukinta on todella runsas. 

Takana näkyy vähän oranssin/ruskean sävyistä keijunkukkaakin.

Myös tämän riipparaidan alla on keijunkukkia, joista yhden lehdet ovat oranssiin/ruskean sävyyn. Olen vuosien aikana kerännyt monenlaisia keijunkukkia ja varmaan pari haltiankukkaakin. Niissä parasta on lehtien värit. 

Meillä tänä vuonna kukkisi juhannusruusu ihan oikeaan aikaan juhannuksena, ellei sade siitä piiskaa terälehtiä pois. En edes ehtinyt oikein kuvaa ottaa, kun satanut sen verran. Leppoisaa juhannusta.

Kuopisi kovasti

 Kovasti tekisi mieli ryhtyä tekemään tiettyjä puutarhahommia. Lähinnä raivausta. Meille vain rantautui teinin kautta RSV-virus (testasin apteekin testien kautta). Vaikka minulla ei ole taudin kaikki olomuodot, mitä teinillä, niin ei vaan pysty ja kynene nyt.  Onneksi voi mielessään miettiä ja taudinkuva pitäisi jo kohta helpottaa. Sitten on aivotyö tehty, kun vihdoin pääsee hommiin. Tosin työt ja aika kiireinen syksy ja talvi ovat nurkan takana, joten täytyy myös pitää kohtuus mukana. Siis siinä, mitä odottaa itseltään. Täytyy nyt itsekin muistaa hokemani asia: neliö tai kaksi kerrallaan. Kuvassa oleva omenapuu liittyy tähän projektin. Se tulee saamaan lähtöpassit, mutta hommaa ei ihan heti pysty aloittamaan. Puun karsiminen kasvien ja viljelylaatikoiden välissä ei nyt niin kamalasti houkuta, mutta se homma ei tsekään tapahdu. 

Puutarhaseuran vierailulla mm. Katja ehdotti, että puu jäisi kuitenkin kelottumaan ja köynnöstueksi. Kun se karsii, siinä on hyvin jo kokoa köynnöksen kasvaa. Teinikin suostuu palkatuksi avuksi hommaan.

Maa sen alla on tinttasavea, mutta syksyllähän voi katsoa, että parantaako maata vai istuttaako tuohon jonkin tinttasavea kestävän kasvin. Köynnöstukia ei ole ikinä liikaa meillä.

Minulta on myös kysytty, onko minulla puutarhassa väriteemaa. Vaikea kysymys. Tulppaanien kanssa on tietyt penkit suunniteltu tietyille väreille, kun ikinä ei tiedä, minkä verran vanhoja tulppaaneja puskee maasta. Ja minua voi sattua silmiin tietyt värit vierekkäin. Toisaalta taas pidän kontrasteista, voimakkaista väreistä. Joskus joku kasvi ei ihan sopisi paikkaan värinsä puolesta, mutta jos se kukkii hyvin ja siirto olisi riski, niin täytyy miettiä sen oheen toinen kasvi, joka saa myös sen kasvin värin paremmin esille tai korostumaan vähemmän. Tämä alla oleva vaalean lila kärhö (liian haalea ja väärän sävyinen) ei sovi minusta värinsä puolesta paikkaansa, mutta idea on minusta hyvä, että se kasvaa muiden perennojen joukossa, kiipeää seuraavalle tasolle noin metrin korkeudelle. Etenee hetken maan peittona ja kiipeää edes vähän köynnöstukeen. Tämä siis tulee saamaan pikkuhiljaa muita värejä rinnalleen, jotta sen väri ei häiritsisi minua niin paljon. Paikka vaan on harvinaisen haastava, kun tuohon tulee lumisina talvina jääkansi lumien kolaamisen vuoksi. Joten tuo on paikka, johon alan kokeilemaan vain tontin ylijäämätaimia.  

Täytyy kokeilla rauhassa, että mikä toimii, sillä muuten hyvin kasvavaa kärhöä en mitenkään meinaa raaskia poistaa. Sen verran oikuttelevia ne ovat luonteeltaan. Suuttuvat vielä koko tontin kärhöt ja lakkaavat kasvamasta. 

Happomarjojen lehdistä olen ollut kiinnostunut viime aikoina myös. Mutta myös samalla siitä, että ne piikkipuskat ovat maltillista kokoa. On tullut havaittua, että ne todella pitävät auringosta. Minulla oli pari viikkoa Orange Ice happomarja varjossa ruukussa, odottelemassa istutusta. Se muuttui täysin keltaiseksi. Nyt se on ollut pari viikkoa auringossa istutettuna. Ja se on taas oranssi. Kuvassa siis oranssisin puska kuvan oikeassa laidassa.

Keijunkukista pidän paljon ja niitä voi onneksi laittaa moneen paikkaan, kaiken alle sekä myös korostamaan eri asioita. Minulla alkaa kohta kukkimaan kerrottu, tumman lila (tällä hetkellä nimetön) syysleimu. Sillä on lehdissä vihreää sekä lilaa. Sen takia myös keijunkukista tämä syysleimu sai vierelleen lilan ja limenvihreää toistavan keijunkukan. Tuota syysleimua toivoisin, että voisin jo hieman jakaa kukinnnan jälkeen tai keväällä, koska se on viihtynyt yllättävän hyvin. 

Täällä mieli siis kuopisi jo liikkeelle, mutta keho käskee vielä sutimaan paikallaan. Teen sitten mielessä suuria suunnitelmia. Osa niistä ehkä toteutuu, osa ei. On vain kiva, että on pitkästi aikaa visio, miten saada lisää istutustilaa puutarhaan. 

Ensimmäisiä kiinanpioneja ja niiden kavereita

Kiinanpionien aika on alkanut/alkamassa ja menee varmasti näillä lämmöillä myös tiivissä tahdissa. Keinun vieressä on penkki, jossa kasvaa rungollinen syreeni, se Moskovan kaunotar, jonka tosiaan piti olla jotain muuta. Nyt sen kukat ovat jo ohimeneviä. Sen sijaan nyt näkyy väripari tai väritrio, joka oli mielessä minulla silloin joskus, ehkä vuonna 2020 tai 2019. Näin tämän espanjankurjenpolven Wargrave Pinkin ja ajattelin sen kylmästä sävystä, että se voisi sopia jonkin Coral-pionin kanssa. 

En pitkään pitänyt mistään persikan värisistä kasveista (ruskeat ovat kauniita), joten en heti lämmennyt muiden Coral Charm-pioni ihasteluille. Kunnes näin sen livenä. Se olikin ihan kaunis. Ja suuri. Ostin kuitenkin Pioni Coral Sunsetin, joka avasi tänään kukkansa. Ja on tässä jo menossa nukkumaan, kun kuva otettu aika myöhään tänään.

Näiden kanssa samassa penkissä on jännän värisin lehdin Heucera Carnival Marmelade, joka kukkii myös jotenkin samaan sävyisin kukin. Tämäkin on muuten ostettu nimilapun kanssa jostain syys/kevät/kausikukkalajikkeista. Ja minä tungen ne aina perennapenkkeihin.

Minulla on muuten lähes kaikki keijunkukat talvehtineet maassa, osa vain runsastuu. Osa on meinannut jäädä toisten alle tai varjoon, eivätkä kaikki ole täysin pulskistuneetkaan. Muutamia olen jakanutkin, joko omaan puutarhaan tai sitten muille. Minulla alkaa olla erivärisiä keijunkukkia ihan kohtuullinen määrä. Kaikkien lajikkeita ei vain ole tallessa. Viime vuonna kirjoitinkin niistä ja yksi luulemani keijunkukka onkin ollut Tellima. Sitten siihen päälle on vielä haltiankukkia, jotka voin taas iloisesti sekoittaa näihin.  

Takaisin siis tähän hetkeen. Eli tässä kuvassa on keijunkukka Carnival Marmeladen lehdistö, kukka sekä pioni Coral Sunset. Tuonne keijunkukkien lomaan on muuten laitettu yksi lasten kivikokoelma jemmaan. Kun kaikkea ei voi säästää ja iso kasa kiviä sisällä alkaa olla jossain vaiheessa ongelma, on hyvä tallettaa niitä talteen kukkapenkkiin, jos sitten joskus niitä sieltä haluaa kaivaa. Suurin osa on siis aivan tavallisia kiviä, aivan tavallisilta esim. metsäretkiltä. 

Ja samaa penkkiä toisesta näkökulmasta, jossa näkyy myös vasemmassa reunassa kiinanpioni Pecherin ensikukinta. Aika kärsivällinen täytyy usein olla pionien astiataimienkin kanssa, saatikka juurakon tai siementaimen.

Pecher on taas tässä. Avautunut tänään. Tämä ei ole ihan samaa värimaailmaa, mutta eipä se haittaa. Tähän penkkiin on vielä avautumassa yksi pioni, joka saattaa olla siirtelyjeni tuotosta tai sitten muistiinapnoistani löysin tiedon, että olen laittanut tähän pikkuisena ostetun siementaimen, joka on kerätty Bowl of Beautysta. Ostettu muistaakseeni eurolla tai kahdella jonkun taimitapahtuman yhteydessä. Sellainen pieni siementaimi näyttää niin viattoman pieneltä, että ei kohta tajuakaan, että kaikki penkit ovat täynnä pioneja, joille ei ole tapeeksi kasvutilaa. Onneksi on lapio olemassa ja voi aina kaivaa lisää penkkejä.

Tässä penkissä värimaailmaan sopii vielä tuleva Mustialan ruusun kukinta sekä Austin ruusu Princess Alexandra of Kentin kukinta (paleltui maata myöten, mutta 3 nuppua näkyy). Värimaailmaan tulee kuitenkin muutosta, kun vahvempia värejä tulee myöhemmin, kun tummat ritarinkannukset aloittavat.  Tai mahdollisesti jo samaan aikaan. Nyt kehittyy hurjalla hopulla moni perenna. 

Olen alkukesän kirjoittanut blogia vähän harvemmin ja kun alkaa olla kamalasti asiaa, menee kirjoittaessa kamalasti aikaa. Jos tämä onnistuisi näin pilkkoen vähän paremmin. 

Keijunkukkia

 Keijunkukat ovat olleet melko kestäviä kasveja puutarhassa. Vain yhden olen kokonaan menettänyt ja nyt minulla on vielä kaksi ruukuissa, joiden talvenkestävyydestä en ole ollenkaan varma. Keijunkukat ovat paljolti oheistkasveja omassa puutarhassa. Sopivia kasveja reunoihin tai tuomaan värikontrasteja. Osassa se itse kukkaosa on melko mitätön, toisissa taas ei. Otin jokaisesta eri lajikkeesta yhden lehden. Vertailun vuoksi niissä on värieroja aika paljon sekä toki myös kokoeroja.  Vaikka alarivin toinen vasemmalta sekä toinen oikealta näyttävät melko samoilta kasveilta, on niiden lehdissä pieniä eroja ja kukissa on enemmän eroja.

Olen aika laiska katkomaan ohikukkineita varsia mistään kasveistä. Tässä lime keijunkukka heinäkuussa. Silloin aloitti jo taustalla Wim´s Red- hortensia tekemään kukkiaan ja tumma peruukkipensas kasvaa kuvan oikeassa reunassa.

Samaa penkkiä vähän kauempaa tänään illalla. Lime keijunkukkaa ei oikein näy pionien lehtien takaa. Kanto kuitenkin näkyy. Ja vielä hetken on ruukussa tuo tummin lila keijunkukka. Se on hätkähdyttävän värinen, eikä sen talvenkestosta ole vielä kokemusta. Kuvassa se on tuo tumma möykky kuvan oikeassa alareunassa.

Tänään puutarha ei ole illalla sateen jälkeen mitään muuta kuin läpimärän näköinen ja se tuntuukin nyt ihan hyvältä. Pääsee hommiin. Tummempi alakuvassa Rachel ja vaaleampi on myös marmelaadi (ks edellinen postaus), eli Heucera Carnival Marmelade. Tähän penkkiin siis on pakko kai istuttaa erilaisia marmelaadin nimisiä kasveja, koska siellä on jo punahattu Marmelade.

Toisaalla todella tiiviisti kasvaa paria eri keijunkukkaa. Se vihreä kukkii aikaisin ja siementää aika lailla. Siitä on aina jossain vaiheessa pakko kukkia kukkavarret, ovat todella rumat. Tummempi tuo kontrastia. Tuolla seassa kaivattaisiin taas maahumalan kitkemistä. Siinä vasta yksi riesa kasviksi. Soluttautuu, kiipeää ja tunkee kaikkiin väleihin. Nättinä ruukussa saattaa olla ihan kiva, vanhalla pihalla aivan mahdoton.

Ruukussa kasvaa yksi punainen yksilö. Samanlaisen olen kerran jo saanut tukahdetettua muiden kasvien joukkoon. Koska penkeistäni saattaa tulla ajan kanssa tosi ruuhkaisia, niin ehkä tämä saa ensin kasvupaikan väljemmiltä vesiltä. Jos vaikka ei tikahtuisi muiden alle heti. Kuvassa näkyy stailaamattomuus, ruohosipuleiden siemenvaihe sekä lehtokotiloiden esiinmarssi. 

Joidenkin keijunkukkissa lehtien väri ei ole aina se erikoisin. Sellaisen sain kälyltäni. Sen sijaan tässä kasvissa on aika mahtavan pitkään kukkiva kukkavana. Se ei taidakaan olla Hans, vaikka aluksi niin luulin. Nyt siitä näkyy vain vihreitä lehtiä. Lehtien vihreä arvo voi kuitenkin tulla esiin, kun vierellä on tummaa maksaruohoa.

Eräs tummalehtinen keijunkukka, jossa on vaaleat kukinnot kasvaa vihreiden kurjenpolvien vieressä. Keväisin samassa penkissä kasvaa usein tummia tulppaaneja. Joko Paul Schereria tai vastaavia.

Nyt näkyy tosiaan myös kuihtuneita kukintoja mm. kurjenpolvessa. Joku on laiskotellut. Pari viikonloppua on ollut täynnä taas muuta ohjelmaa, joten puutarha ei oikein ole kutsunut.