Maanantai

Vaikka tänään on pikkaisen tuo kellojen siirtely väsyttänyt, on tänään päivällä ollut taas ihan kevään tuntua. Näin illalla meillä kyllä tuulee niin, että ulkoilu oli lähes mahdotonta, kun silmät olivat täynnä kaikenlaista lentävää roskaa ja hiekkaa.

Sinivuokkojen nuput ovat ilahtuneet lämmöstä. Yritin samalla niille kuiskutella, että huomenna on taas kylmää, joten vielä ei kannata täysin ilakoida.

Jouluruusuja pääsin tänään jo vähän kurkkimaan, kun päältä oli sulanut lumia pois. Ainoa syksyllä löytynyt nuppu oli nyt tiukasti jäisen maan uumenissa. Vielä on yhdestä paikasta toiveissa löytyä jotain, kun lumet sulavat.

Osa krookuksista on onneksi jo hyvin valppaina kevättä odotellessa.

Lumikelloja on pakko esitellä joka postauksessa. Onhan ensimmäiset tällä pihalla jo ihan oikeasti auki. Ilokseni tulkitsen myös sivusipulin tai siementaimen alun.

 Kaikki lumikellot eivät silti ole kovin nopeita avautumaan, vaikka niitä lumi ei enää saarrakkaan.

Kävin tänään myös vähän tarkemmin katsomassa jänistuhoja takapihalla. Ja kappas, sieltä löytyikin yksi paikka, mihin olin laittanut lumikelloja syksyllä.

Tämä yksilö kasvaa lähellä marjakuusta (jänisten maistamaa). Lähellä suklaakirsikkaa (jänisten maistama ja tuhoama). Ja aika lähellä syyshortensiaa (jänisten maistamaa). Ensi syksynä tiedän paremmin, mitä suojata.

Onneksi on kevät

En ole ikinä ennen puutarhaharrastusta pitänyt maaliskuuta kevätkuukautena (siis Suomessa). Aina maaliskuu on aiemmin ollut yhtä talvessa rämpimistä. Tai ei ihan rämpimistä, mutta tuntunut kuitenkin ikuisuuden pitkältä kummalta vuodenajalta.

Nykyisin pidän maaliskuuta jo kevätkuukautena, jos ilmat sen sallivat. Tänään oli ihana aurinko, vaikka tuuli olikin kolea. Kumisaappaissa takapihalla piti varoa liukkautta. Tarpeeksi en varonut kasattua lunta, vaan sain saappaan uppoamaan sen verran hyvin, että saappaaseen holahti aika kasa lunta.

Takapihalla ei ole suuria puita estämässä lumen satamista, joten kohopenkki alkaa sulaa ensimmäisenä kivien kohdalta.

En ollut ymmärtänyt suojata marjakuusta, joten sitä on jokin talttahammas nakertanut talven aikana ja jättänyt minulle pari papanaa todistusaineistoksi tihutöistä.  Takapihan lumitilanteeseen vaikuttaa myös varjoisuus. Yllä oleva kuva on otettu pari minuuttia alla olevaa kuvaa aiemmin. Alla oleva kuva on etupihalta.

Etupihalle alkaa jo paistaa aurinkokin, joka jouduttaa selvästi lumien sulamista. Keijunkukatkin alkavat jo näyttää muulta kuin kuolleelta kasalta lehtiä.

Vaikka luntakin riittää, on silti jo paljon ihmeteltävää. Meillä on erään räystään alla (liian lähellä) seinää usein koko talven lumetonta. Tähän paistaa aurinko keväisin. Aikaisempi omistaja on tähän laittanut mm. sinivuokkoja ja skilloja. Sinivuokkojen lehdet ovat ihan reppanan näköisiä. Silti ajattelin hieman kurkata, että onko siellä eloa. Ja löysin pari nuppua.

Pikkuinen aavistus sinistä ja ei haittaa, vaikka saapas alkaa sisältä muuttua märäksi ja kylmäksi, kun lumi alkaa sulamaan.

Onneksi meillä on kevät. Osaa iloita taas pienistä asioista.

Viidestä seitsemään

Perjantain jälkeen on lumikellotilanne lisääntynyt viidestä. Perjantaina bongasin ensimmäiset viisi kappaletta, jotka ovat yhteisessä kuvassa kaiken muun realistisen (rikkaruohot, lumi, viime vuoden perennansilput) kanssa.

Toinen paikka, mistä lumet sulavat aika nopeasti, on toisessa etupihan kukkapenkissä keijunkukkien kohdalla. Sinne olen joskus istuttanut pari lumikelloa. Pelkäsin hieman, että keijunkukat ehtivät jyrätä hennot lumikellot alleen, mutta en voinut vastustaa ihania lumikelloja noiden käheiden tummien lehtien kanssa. Sieltä nämäkin lumikellot pinnistävät. Eli lumikelloja on nyt bongattu jo seitsemän suloista kappaletta.

Nyt vain yritän muistella, että minä vuonna olen ollut niin viisas, että olen seuraillut lumien sulamisia kukkapenkeistä keväällä ja vielä muistanut syksyllä, että mihin ne lumikellojen sipulit kannattikaan tökätä. Ja olen sattumalta vielä laittanut näihin paikkoihin aikaisia lumikelloja. Joskus sitä onnistuu myös vahingossa.

Ehkä ensi kuussa en enää raportoi jokaisen kukkivan kohdalla niiden järjestysnumeroita.

Hyvää kevätpäiväntasausta!

Kevät tuli

Tulin vain kertomaan pikaisesti, että meillä on sittenkin kevät.

Kukkapenkki on täynnä lunta, ihan vain pikkuinen kohta oli vapaana lumesta. Meinasin taas pökrätä onnesta, kun nämä ihanan sitkeät ja pienet kasvit ovat jo täynnä elinvoimaa.

Luulisi, että lumessa ei mikään kasva, mutta kasvaapa kuitenkin.

Onneksi tosin tätä menoa maata näkyy enemmän.

Ihanaa, maaliskuu on sittenkin kevätkuukausi. Tai ainakin lumikellokuukausi.

Trendien huipulla

Tiedän, että viherkasvibuumi on trendi. Ja tiedän, että ilmakasvit ovat trendejä.

Ilmakasveista alkoi tulla minulla iso päähänpinttymä. Voisin vaihtaa ikkunassa roikkuvan joulukoristeen(!) ilmakasviin. Mietin vain nettitilausta, että selviääkö kasvit matkasta talvella hengissä. Kävin välillä katselemassa niitä netistä. Ja parista kukkakaupasta kävin kysymässä ilmakasveista, joita niissä ei ollut. Ajattelin, että täytyy ehkä sitten vähän keväämmällä tilata tai lähteä vähän pidemmälle hankintareissulle.

Tänään lähdin tuhlaamaan lahjakorttiani erääseen kauppaan siemenet, pikkutaimet ja mullat ja ehkä pari ruukkuakin mielessä. Siinä ohimennen kuulin, kun myyjä suositteli ilmakasvia eräälle ostajalle. Tässä vaiheessa höristin korviani, miten olenkaan voinut kulkea kaupassa huomaamatta näitä.

Arvatkaapa mitä kävi.

Ostin kaksi ilmakasvia ja niille yhteisen pikku kodin. Vielä sopiva nauha puuttuu, jotta saan sen ikkunaa vasten roikkumaan. Ostin kaksi mattapintaista kasvia. Ne tulevat olemaan ikkunan edessä, joten niiden värit korostuvat vastavaloon.

Näitä saa nyt Lahden Siemenestä ja Koneesta, ainakin on saanut pari viikkoa. Siellä oli myös paljon pikkuisia Pelargoni-vauvoja. Itse en uskalla edes lähteä keräämään Pelargoneja, joten niiden lajeista en osaa sen enempää kertoa. Ostin itse myös minikokoisia keijunmekon taimia sekä kaksi jo hyvässä kasvussa olevaa kelloköynnöksen taimea. Ja alennuksessa olevan kasvivalon. Huh, olipa loistava reissu ja viime vuonna saadulla lahjakortilla hyvä kohteet.

Tänään on aurinko näyttänyt meillä voimaansa. Purot solisevat tiellä. Lumiukot laihtuvat ja lumet tippuvat vetenä katoilta pois. Ilmassa on kevättä.

Neuvoja kaivataan paprikan kasvatukseen

Maaliskuu on jo pitkällä. Mutta jonain vuosina on tuntunut, että kevätkin on jo saapunut tähän aikaan vuodesta. Nimittäin vuonna 2015 olin pihalta jo bongannut lumikelloja tähän aikaan sellaisesta paikasta, jossa nyt on lunta ja jäätä. Tosin koko vuoden 2015 kevät jatkuikin ikuisuuden ja kesä ei alkanut sitten millään. Lunta taisi paikoin sataa vielä kesäkuussakin.

Olen siirtänyt mielessäni lumikellotoiveet suosiolla huhtikuuhun, jotta odottaminen olisi helpompaa. Huijaan hieman itseäni, jotta voisin sitten yllättyä iloisesti, jos ei tarvitse lumien sulamista odottaa vappuun saakka. Haluan myös, että huhtikuussa tuntuu keväältä kunnolla, toukokuussa on jo lämpimiä ilmoja ja kesäkuussa ei tarvitse pelätä lumisateita.

Huonevilliviini

Nyt lohtua on vähän tuonut uusi viherkasvi-innostus, joka valtasi mielen ja ostoskorin viime kuussa. Olen nimittäin saanut kaikki ostetut viherkasvit pysymään hengissä (melkein kuukauden). Näiden lisäksi minulla on hengissä jouluruusu, jonka sain joulukuussa. Viime vuodelta minulla on muitekin kasveja hengissä: Paprika, joka teki muutaman (pikku) paprikan viime kesänä. Sekä pari tuoksupelargonia. Pelargonit eivät ole kovin kauniin näköisiä, mutta hengissä ovat silti.

Paprika on yrittänyt aloittaa kukintansa tänä vuonna muutamia kertoja. Olen kerran nyppinyt jo kaikki kukat pois. Nyt se leväytti auki muutaman kukan ja pohdin, että kannattaako antaa sen nyt kukkia (ja yritänkö kukat pölyttää) vai nypinkö nämäkin kukat pois ja annan kukkia myöhemmin. Paprika joutuu olemaan vielä sisällä ilman lisävaloa. On suurehkossa ruukussa, eikä sille ole vielä vaihdettu multia. Pientä  merilevälannoitusta olen antanut jo paprikalle.

Paprika joutuu kesällä kuitenkin ulos. Suurempaa ruukkua en taida sille vaihtaa, sillä sitten alkaa olla jo sen liikuttaminen multineen hankalampaa. Onko teillä hyviä neuvoja ruukkupaprikan suhteen?