Onneksi on kevät

En ole ikinä ennen puutarhaharrastusta pitänyt maaliskuuta kevätkuukautena (siis Suomessa). Aina maaliskuu on aiemmin ollut yhtä talvessa rämpimistä. Tai ei ihan rämpimistä, mutta tuntunut kuitenkin ikuisuuden pitkältä kummalta vuodenajalta.

Nykyisin pidän maaliskuuta jo kevätkuukautena, jos ilmat sen sallivat. Tänään oli ihana aurinko, vaikka tuuli olikin kolea. Kumisaappaissa takapihalla piti varoa liukkautta. Tarpeeksi en varonut kasattua lunta, vaan sain saappaan uppoamaan sen verran hyvin, että saappaaseen holahti aika kasa lunta.

Takapihalla ei ole suuria puita estämässä lumen satamista, joten kohopenkki alkaa sulaa ensimmäisenä kivien kohdalta.

En ollut ymmärtänyt suojata marjakuusta, joten sitä on jokin talttahammas nakertanut talven aikana ja jättänyt minulle pari papanaa todistusaineistoksi tihutöistä.  Takapihan lumitilanteeseen vaikuttaa myös varjoisuus. Yllä oleva kuva on otettu pari minuuttia alla olevaa kuvaa aiemmin. Alla oleva kuva on etupihalta.

Etupihalle alkaa jo paistaa aurinkokin, joka jouduttaa selvästi lumien sulamista. Keijunkukatkin alkavat jo näyttää muulta kuin kuolleelta kasalta lehtiä.

Vaikka luntakin riittää, on silti jo paljon ihmeteltävää. Meillä on erään räystään alla (liian lähellä) seinää usein koko talven lumetonta. Tähän paistaa aurinko keväisin. Aikaisempi omistaja on tähän laittanut mm. sinivuokkoja ja skilloja. Sinivuokkojen lehdet ovat ihan reppanan näköisiä. Silti ajattelin hieman kurkata, että onko siellä eloa. Ja löysin pari nuppua.

Pikkuinen aavistus sinistä ja ei haittaa, vaikka saapas alkaa sisältä muuttua märäksi ja kylmäksi, kun lumi alkaa sulamaan.

Onneksi meillä on kevät. Osaa iloita taas pienistä asioista.