sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Resepti marraskuussa kukkiviin narsisseihin.

 Meillä kukkii parhaillaan pienet narsissit. Tässä resepti tähän syyskukintaan: Saa lahjaksi esim. helmi-maaliskuussa kukkivia purkkinarsisseja. Kun ne kuihtuu, anna olla ne jonkin aikaa sisällä. Lumettoman talven innoittamana kaiva narsissit maahan jo esim. maaliskuussa. Anna niiden unohtua. Säät ovat mitä sattuu, joten ne saavat myös kylmäkäsittelyn ihan itsekseen. Ihmettele versoja sitten syksyllä ja hämmästy lokakuun lopussa ensimmäisestä kukkivasta narsissista ja ihastele niitä sitten marraskuussa. Samalla hyvästele nämä kukat, sillä eivät nämä enää ensi vuonna nouse.


Muuten täällä on kovin marraskuista, kuten joka paikassa tähän aikaa. Takapiha oli tänään saanut hallan osumaa ja oli jäinen vielä puolilta päivin, kun taas etupiha kylpi auringossa. Tai, miten nyt marraskuussa puiden takaa siivilöityvä valo voikaan osua pihaan. Oli kuitenkin ihan hyvä sää haravoida. Sammal ja pari siellä täällä olevaa vihreää nurmikontapaista heinää, saa näyttämään maiseman melkein syyskuiselta. Vaikka syyskuussa meillä on lehdet vielä usein puussa eikä maassa ruskeina.


Ehkä ainoana kasvina nyt kukkii oikeaan aikaan syysasteri Patricia Ballard. Sekin tosin vähän kaatuilee ja retkottelee. On kuitenkin ihan oikeaan aikaan kukkimassa.

Alkaa olla puut nyt lehdettömiä, joten takapihan ilme alkaa olla paljas. Pihan siivoaminen on ihan kesken, yhä. Ehkä on kesken vielä ihan kevääseen saakka. Joskus on puutarhaenergiaa, joskus taas ei. Onneksi keväisin usein on. 

lauantai 26. syyskuuta 2020

Aikaa on .. vaihtelevasti

On yhtäkkiä aikaa. Odotan tietyn testituloksen saamista, joten kiire loppui kuin seinään. Sain pientä flunssaoiretta, joka on jo lähes ohi, mutta omaolo-sovellus käski testiin. Minähän kävin. Nyt olo on jo sen verran hyvä, että olen päässyt pienesti puutarhahommiin kiinni. Ja testitulos tulee seuraavan 36 tunnin sisällä, kun testituloksen odottelua on takana jo noin 60 tuntia. En siis saa olla lähellä muita ihmisia, mutta onneksi omalla pihalla on tarpeeksi multaa, aiemmin ostettuja kasveja ja kukkasipuleita useampia pusseja. Kauppakassit tilasin kotiin sillä aikaa, kun muu perhe oli koulussa/töissä.  Olen 99% varma, että pian tulee negatiivinen tulos, koska altistumisia en tietääkseni ole kohdannut. Koska aiemmin aikaa ei ole ollut samaan aikaan energian kanssa, pääsi nyt vasta osa kasveista maahan, mitkä olisi ollut tarkoitus istuttaa jo kuukausi sitten. Talvenkestävyys tästä kyllä kärsii. Sillä koetan nyt riskillä istuttaa verijapananinvaahteran ihan ulos. Se tuskin kestää, mutta yhtä varmasti tapan sen, jos sitä yritän talvettaa. Paikka on hyvin suojainen, vaikka ei juuri aurinkoinen. Saa nähdä, miten käy. 

Verkkoja voi alkaa pian jo viritellä puiden ja muiden jänisten herkkupalojen ympärille, muuten talven aikana täällä syödään useampia kasveja. Rusokirsikka hehkuu nyt punaisena. Sitä ei jänikset syö, mutta sen juurella oleva ruusuherukka on kasvanut oikean kasvuspurtin, enkä halua jänisten syövän sitä tulevana talvena. Olisipa nimittäin ihanaa, jos ensi vuonna ruusherukka kukkisi jopa useamman oksan voimin. 


Ostin Mustilan reissulla myös Viherpeukaloiden myymälästä asioita, kuten lähes kukkivia liljoja. Nyt ne Purple Ladyt kukkivat. Ja pääsivät vihdoin ja viimein maahan. Hieman vinossa tosin ovat, ehkä huomenna vielä lisään multaa lisää noidenkin juurelle. Tuo vartettu syreeni ei ole vielä kukkinut. Toivottavasti ensi vuonna. Samassa kukkapenkissa on se Austin-ruusuni sekä mm. syysvuokkokokeiluja sekä monelaisia kokeiluja. Ensin ajattelin, että penkin värimaailma voisi olla vaaleampi, mutta eipä siitä taida mitään tulla. 



Minä niin toivoisin, että joskus vielä puutarhassani olisi liikaa punahattuja. Koska nyt niin ei ole niin kuvaan näitä, mitä minulla on vähän joka kerta, kun kameran kanssa käyn ulkona.


Syysvuokkoja olen istuttanut puutarhaani yhteensä jo kohta kymmenen eri yksilöä. Nyt yksi edellisen vuoden ostoksista on hengissä, mutta en tiedä lajiketta. On nimittäin vähän turhan varjossa, joten pitää nuppujaan supussa. Jos tämä on myös ensi vuonna hengissä, siirrän sen samaan penkkiin, mutta valoisampaan kohtaan.


Tänä vuonna kukkiikin kuukausi sitten ostamani puolikerrottu tarhasyysvuokko Prinz Heinrich. En odota hänen selviävän talvesta. Kuva ei ole ihan terävin, tässä se mätsää Austin ruusuun. 


Syyskimikki Brumette availee nuppujaan. Tässä on useampia kukkavanoja, joista ainakin yksi ehtii kukkaan joko kokonaan tai osittain. Osa kukkavanoista on vielä melkoisen pieniä.


Taitaa enää olla kukkimatta muutama syysmyrkkylilja sekä syysasteri. Kevättä vielä pitää tehdä ja istuttaa myös kukkasipuleita. Ehkä huomenna sekin urakka on jo melkein tehty.  Vielä tosin olisi paljon kaikkea muutakin puutarhahommaa, mutta jokainen varmaan tietää, että jos kaikkea ei voi tehdä, täytyy tehdä valintoja. Nyt pelkään ajan loppuvan kesken, joten valitsen istuttamishommat ensin. 

Muokattu 27.9. Negatiivinen tulos tuli, kuten arvelinkin. Flunssaa on paljon liikkeellä.

torstai 24. syyskuuta 2020

Kun kesä palaa hetkeksi

Kesäinen sääilmiö taitaa tehdä joillekin kasveille vielä mahdollisuuden kukkimiseen, kuten syyskimikille. Ehkä muutama nuppu aukeaa viikonloppuun mennessä. Sitä odotellessa esittelen nyt Austin ruusun Alexander of Kentin avautumista. Onneksi mm. Saaripalstan Saila on hehkuttanut Austin ruusuja pitkään, jotta entinen ruusunvihaaja (siis piikkien vihaaja) ostaa ja istuttaa arkoja ja arvokkaita ruusuja puutarhaan. Tässä hän on tänään suloisessa muhkeudessaan. Jännityksellä odotan, miten käy noiden nuppujen.

Punahattuja on siellä täällä. Osa jopa kukkii toista tai kolmatta vuottaan, osa tämän vuoden yrityksiä.

Valkoiset syysleimut ovat oikeasti syysleimuja, kun osa syysleimuista aloittaa joka vuosi kukkimisensa jo heinäkuussa. Syysleimut ovat myös hyvin vihreitä. 

Joissain kasveissa taas on vahvat syysvärit. Kuten Vim´s Redissä. Sen värikkyys on hauskaa seurattavaa. 

Valo on niin paljon muuttunut, että tässä vaiheessa vuotta aina ryhdyn miettimään, että pitäisköhän oikeasti panostaa ihan oikeaan järkkäriin, että valovoimat olisivat vähän paremmat. Joka vuosi myös unohdan sen, kun ei ne ihan halpojakaan ole. Jos taas säästäisi, niin voisihan ensi vuonna tähän aikaan olla ihan hyvä kamera käytössä. Ei nimittäin oikein tarkentuneet valosta huolimatta kunnolla syyskimikin nuput.

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Hidastuu

Puutarhatahtini on hidastunut suunnattomasti. Meidän puutarhan lehtokotilotkin ovat nopeampia kuin minä viime aikoina. Syynä tähän on ollut vain hyvin täydet päivät ja illat kaikkea muuta. Toiveissa tosin olisi, että ensi keväänä minulla olisi hieman enemmän aikaa. Onneksi nappasin Mustilan puutarhapäiviltä viime hetken ostoksena pari syysmyrkkyliljan sipulia ja sain ne heti maahan. Nyt nimittäin niistä toinen kukkii. Ja tuo on syvemmän lilan sävyinen kuin tämän pihan aiemmat haalean lilat. Viime vuonna taisin istutella liian kuivia yksilöitä, niistä ei ole vuoteen näkynyt mitään merkkiä.

Austin ruusuni (Prinsessa Alexandra of Kent) majaili ainakin kuukauden purkissa pitkin poikin pihaa. Istutin sen muutama viikko sitten ja näin, että siinä onkin nuppuja. Kukat eivät juuri tänään olleet parhaimmillaan, vaikka ihanaa on nähdä ruusun kukkivan syyskuussa.

Pikkasen tuo viikolla ollut tuuli on myös ripotellut lehtiä ja ruusunkin terälehtiä mullalle. Meillä ei tuuli tehnyt tuhoja, lähimetsässä oli huonokuntoisia puita pari kaatunut. 

Lähes uusista penkeistä yläkerran penkki on nyt saanut mukavan taustan kaadettujen koivujen sienikasvustoista. Siellä on myös tummalehtinen peruukkipensas, matalan vielä kasvava syyshortensia Wim´s Red sekä syysleimua ja punahattua. Kaivoin tuolta jättimäisen sormustinkukan pois ja siihen jääneeseen aukkoon siirsin yhden ruusun, joka ehkä tulee paremmin esiin vasta jonain toisena vuonna. 

Puutarhassa pitäisi vielä kyykkiä ja istuttaa sipuleita. Ja kaivaa paikkoja vielä muutamille jo aiemmin ostetulle kasville. Pitäisi muistaa, että ei ostetaan mitään kasveja, ellei ole paikat olemassa. Sillä nyt alkaa tulla kiire ja aikaa tai kiinnostusta kaivamiseen ei oikein olisi. Jos jollain on ylimääräistä puutarhapöhinää, voisi laittaa tänne tulemaan. 

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Tähän mennessä tapahtunutta

Joskus tulee kirjoittamistaukoa ihan siitä, kun ei ehdi kirjoittaa ajoissa asioista, joiden jälkeen on tapahtunut jo vaikka mitä. Luulen, että koko syksy menee aikapulan kanssa taistellessa, kun haluan kuitenkin tehdä mukavia asioita myös. Eilen olin Mustilan taimipäivillä naapurini kanssa. Päivien jälkeen aloitin leipomisen tämän päivän kuopuksen synttäreitä varten. Tänään on pidetty juhlia, osa juhlista on näin elokuussa ihana pitää ulkona. Puutarha saa siis taaskin odotella, sillä  sohvalla on nyt oikein mukavaa istua läppäri sylissä. 

Puutarhassa on tapahtunut oikeasti paljon kaikkea, enkä edes tiedä, mistä aloittaisin. Minun on pitänyt kertoa, että lännenkimikki tuoksuu ihan kumisaappaille ja sen tuoksu yltää joskus keinuun saakka. Olen pari kertaa istunut keinussa ja alkanut ihmetellä kummallista hajua, kun lännenkimikki ja tuuli on tehnyt pienet yllätykset. Nyt lännenkimikki on jo enemmän ränsistynyt kuin tuossa alakuvassa. Lännenkimikin yläpuolella on pieneen rinteeseen olen koettanut laittaa sekä taponlehtiä sekä hirvenkielen. Saa nähdä, miten ne tuossa ehtivät ennen talvea juurtua kunnolla.


Nyt kumisaappaat eivät enää tuoksu. Mielelläni toki näkisin (ja jopa haistaisin) omat kumisaappaani taas, sillä kuopus lainasi niitä koulun biologian suoretkelle loppuviikosta. Tietenkin kumisaappaissa oli myös jalkoihini teetetyt tukipohjalliset. Toivon todella, että lapsi löytää ne kumppari koulusta, eikä jatka väittämistä, että siellä eteisessä ne ovat (eivät olleet todellakaan). Kumisaapasgaten takia naapuri joutui jo eilisen odottelemaan minua jo autossa. 

Viime vuonna suorastaan rakastuin keltatörmäkukkaan, joita sitten elokuun lopulla tilailin pari kappaletta. Nyt ne mukavasti kukkivat kahdessa eri penkissä. Eli kumpikaan ei talven aikana kuollut. Kovin samanoloinen on myös kirahvinkukan kukka, vaikka suurempi. Lehdet tosin näissä on erilaiset sekä myös kasvin korkeus. Kirahvi kukkii tietenkin korkeampana. Meidän puolivarjoisessa pihassa on kaatunut, koska ei raukka varmasti yllä niin aurinkoon kuin haluaisi. Kuvassa siis keltatörmäkukka.


Punahattuja yritän epätoivoisesti kasvattaa täällä lehtokotiloiden keskellä. Ne pirulaiset voivat syödä alkukeväällä punahattujen pikkulehdet joko kokonaan tai hyvin reikäisiksi. Ja olen saanut tietenkin pakkomielteeksi kasvattaa sellaisia kasveja, jotka ovat jatkuvassa vaarassa. Tonttikaan ei ole ehkä tarpeeksi aurinkoinen punahatuille, mutta en luovuta. Parhaiten tietenkin porskuttaa sellainen punahattu, joka kasvaa kaikkien muiden kasvien seassa ja näkyy juuri ja juuri, kun oikeasta kulmasta sitä kurkkii. 


Etualalla olevat valkoiset syysleimut aloittavat pian kukinnan, kun taustalla olevat jo kukkivat. Niiden paikka pitäisi ehkä olla toinen, mutta kaikkia kasveja ei aina vain jaksa siirrellä. Olisi nimittäin ihan muutama kasvi istutettavana sekä muutamia rikkaruohoja kitkemättä. (Ja yksi allas viimeistelemättä.)

Joskus kasvien siirrot toki ovat hyvin tärkeitä, sillä tämä kuvassa oleva syysleimu Lilac on ostettu todella monta vuotta sitten, mutta entisessä paikassa se ei todellakaan päässyt oikein oikeuksiinsa. Nyt tällä on enemmän tilaa ja valoa ja mahdollisuutta kasvaa korkeutta. 



Kärhöjä on tällä tontilla niitä oikein istutettuja ja hyvin kasvavia. Sitten on niitä, jotka eivät ole istutettu, kuten pitäisi tai minne pitäisi, ja ne yksilöt ovat hieman kituvampia vuodesta toiseen. Yritin kahden kärhötuen väliin virittää narua, että kärhöt lähtisivät tekemään vähän porttia, mutta eipä ne sinne itsekeen mene, vaan pitäisi olla kärhöjä kieputtamassa itse koko ajan sinne, minne haluaisi niiden kasvavan. Kasvakoot sitten miten huvittaa.


Punatähkissä oli tänään neitoperhosia ihan useampia. Punatähkät muistuttavat minun mielestäni vähän jotain Bad Hair Day - fiilistä. Takkuinen, mutta varmasti hyvin mehukas kokonaisuus, sillä myös kimalaiset pitävät niistä. Tässä kuvassa on useampia kimalaisten suosikkeja: keijunkukkia, punatähkiä, maksaruohoja. Pari pallerolaukkaa on kuvan ulkopuolella, mutta niissäkin käytiin todella säännöllisesti.


Jättiverbena kukkii. Moni on miettinyt, käykö niissä edes perhosia. Olen nähnyt kimalaisten pyrähtävän niissä yhtä nopeasti kuin laventelin kukissa. Sellainen pikainen ohilento ja heti perään muualle. Kun taas maksaruhoissa voidaan ihan nautisella ja oreganoissa jo pyöritään pitkään ja hartaasti.


Jättiverbenat eivät ole kuitenkaan ihoystävällisiä ja nämä kasvavat kasvimaalla. Ne tuntuvat karheilta iholla, joten viisas olisi istuttanut nämä siten, että eivät sohi paljasta ihoa. Kasvimaa kaipaisi kipeästi kitkemistä. Ei niinkään penkit, vaan kivituhka. Siinä kasvaa kaikkea rikkaa, mutta myös oregano on siementänyt kivituhkaa sekä ruohosipuli. 


Porkkalan kartanon vierailun jälkeen olen alkanut kuitenkin miettiä, että miten jatkossa halua pitää kasvimaatani. Ensi vuonna kasvimaata pitää uudistaa. Laatikot eivät enää ehkä kestä ja kivituhka pitää todellakin kitkeä perusteellisesti ja kivituhkaa myös lisätä. Olen alkanut miettiä, että pitäisiköhän luopua sekä kivituhkasta että laatikoista ja miettiä kunnon maapenkkien perustamista. Eivät nimittäin tuollaiset laatikotkaan pitä lehtokotiloita loitolla. Täytyy varmasti talven aikana hauduttaa asiaa. 

*Muokattu seuraava iltana: Kumisaappaani ovat taas kotona. Ne olivat ihan neutraalin tuoksuiset. *

lauantai 8. elokuuta 2020

Eloa kasveissa

 Tänään, helteisenä päivänä, minulla on ollut auringossa hieman vetämätön olo. Mutta onneksi ei ole ollut kaikilla. Hiidenkiven puutarhasta Minna pisti alulle haasteen kuvata kimalaisia. Meidän pihalla on ollut heinäkuun lopulla ja näin elokuun alussa poutapäivinä ja hetkinä pörinää. Ja nyt myös liihottelevia perhosia. Niitä katsellessa tänään olin onnellinen siitä kaikesta vilkkaudesta. Joitain kuvia otin näistä pölyttäjistä. Syyshortensia Wim's Redin kukat ovat vielä valkoiset ja niissä levähti tänään perhonen, joka on tässä kuvassa joko nousussa tai laskussa. 

Sitruunaperhonen ei mielestäni tänään ollut suoranaisesti meden perässä, vaan levähteli liljoissa. Varmaan sävyt miellyttivät.

Isotähtiputket kukkivat kauan ja niissä käy pölyttäjiä. 

Kurjenpolvista Orion ja Patricia ovat korkeita ja kauan kukkivia. Niissä myös käy pölyttäjiä.

Sormustinkukat ovat kimalaisten vakiokasveja. On ihme, jos sormustinkukissa ei päivän aikana vieraile yhtään kimalaista.


Loppukesästä oreganoissa käy melkoinen kuhina. Siellä näkee paljon kimalaisia, joskus mehiläisiä, kukkakärpäsiä sekä joskus jotain, mitä en tunnista. 

Laventelissa käy pölyttäjät todella pikapyrähdyksillä. Oreganoissa pyöritään ja hyöritään. Laventelin kukissa käydään pikaisesti ja vaihdetaan nopeassa tahdissa kukkaa.

Maksaruohoissa voidaan viipyillä. Voi vaikka kävellä seuraavaan kukkaan, jos ne ovat vierekkäin. Ainakin siitepölyä tulee mukaan.

Kaukasiantörmäkukka Perfectassa käy myös kimalaisia. 

Kaikkia pölyttäjiä ei saa kuviin. Enkä tosiaan tunnista näistä juuri mitään.  


Muokattu 9.8. Nyt kuvakokoja pienensin ja ehkä ne nyt näkyvät paremmin.  Kertokaa toki, jos kuvat ovat vieläkin hassusti.

perjantai 31. heinäkuuta 2020

Heinäkuun viimeinen

Kun on pitkään lykännyt ruohonleikkuuta ja sitten se on lykkääntynyt arjen tai sateiden tai muiden syiden takia, on aivan ihana saada ruoho taas leikattua. Vaikka samalla pyytelinkin lähes anteeksi muutamalta kimalaiselta, kun jouduin hätistelemään niitä apilankukista pois. Kun leikkaa pitkän ruohon, jää meillä sinne kuitenkin aina muutamia apilankukkaikin jäljelle ja muutamiin paikkoihin niitä voi aina jättää kimalaisia varten.


Nurmikon leikkuu tuo tuoksuja, mutta myös siisteyttää puutarhaa. Ja joidenkin kukkapenkkien rajat tulevat selvemmin taas esiin. Olisi kunnon kanttausten aika myös, mutta se ei enää ehdi heinäkuun hommiksi.


Mukavaa elokuuta!



torstai 23. heinäkuuta 2020

Arki

Arki on sellainen jännä juttu, joka voi alkaa, vaikka olisi heinäkuu. Minulla se tarkoittaa sitä, että kesäloma töistä on ohi ja herätyskellon tuomaan rytmiin joutuu taas opettelemaan. Töihin paluu loman jälkeen onnistuu aina välillä tosi sujuvasti ja välillä vähemmän sujuvasti. Tänä vuonna lähdin ekana työpäivänä töihin ilman työavaimia. Ei tullut mieleen, että lukkoon tarvitaan myös oikea avain. Eli loma taisi olla ihan mukavasti rentouttava. Tämän viikon illat toki menee hieman toipuessa rytmin muutoksesta eli sohvapainoitteisesti. Sen verran kävin ulkona, että otin kylmässä säässä kuvia kohdista, jotka nyt miellyttivät silmää. Austin-ruusuni majailee yhä kottikärryissä. Helppo siirrellä tarpeen mukaan eri paikkoihin. Nyt sen kukka alkaa olla auki ja se ihana kerroksellisuus on nyt nähtävissä ihan eri tavalla. Vaikka kukassa näen ripauksen vielä persikkaa, on kukka nyt enemmän vaaleanpunainen. Tuoksu on myös ihana. Taisin rakastua. Jonkun paikan tälle vain voisin kaivaa, koska kottikärry ei voi olla kovin pitkäaikainen paikka ruusulle. Saanko esitellä, Princess Alexandra of Kent. Tämä jaksaa myös kannatella kukkansa. Tämän tiedon kävin myös lukemassa Instasta.


Tänään bongailin ötököitä. Onneksi tähtikatkero onkin myös kimalaisten mieleen.


Hitaasti avautuva törmäkukka sai myös pienen vihreän vieraan. Tässä siis avautuva Scabiosa caucasica 'Perfecta'.


Uusien penkkien yleisnäkymä tulee minulla aina olemaan vähän vajaa ensimmäiset pari vuotta. En ikinä saa uusia penkkejä heti kukitettua kunnolla. Toisaalta näihinkin tehdään ensi vuosina aika monta siirtoa penkkiin ja pois. Tässä pienessä penkin tyngässä on tehty jo korvaavia istutuksia menetettyjen tilalle ja myös siirrelty tuotakin vaaleanpunaista ruusua pariin kertaan. Viimeinen pioni kukkii vielä juuri ja juuri. Koska vapaata multatilaa on ollut tuolla vapaana, on siellä kohta kukkiva kukkimaan aloittava punaluppio Tanna tehnyt 4 pientä poikasta. Niiden lehdet näyttivät pitkään todella paljon apilalta, nyt niiden muodossa alkaa olla luppion soikeaisuutta (onko se edes sana?).  Nyt unohtui luppio kuvata, piti vain kertoa, että tyhjästä tilasta on myös hyötyä. Ruusun taustalla oleva korkea kasvi on vaaleanlila syysleimu, joka on vanhaa kantaa ja leviämisessään ainoa tällä pihalla, jota saa vähän vahtia.


Keinun lähellä kukkapenkki, jonka nimi on yläkerta, alkaa kuitenkin täyttyä. Osa täyttymisestä on ollut ihan valmiiden taimien istuttamista. Osa taas sormustinkukkien sekä unikoiden yllättävistä itämisistä. Osa unikoista kuitenkin on jäänyt melko mataliksi, ei ehkä ole tarpeeksi vahvaa maata tuolla. Huovilan puistosta ostettu sinisävyinen ritarinkannus on avannut kukkansa. Vaaleanpunaisen sävyinen on toisaalla hyvin kiemuraisine kukkavarsineen.


Vähän toisaalla samaa penkkiä alkaa nyt näyttää siltä, miltä ei näyttänyt vielä aiemmin. Tummalehtisen peruukkipensaan kontrastikasvitkin alkavat olla parhaimmillaan. Eli siellä on salaatin värinen (eli lime) keijunkukka ja taustalla syyshortensia Wim's Red, joka aloittaa kukinnan pikkuhiljaa valkeilla kukilla.  Nämä pensaat joutuvat olemaan penkissä hieman syrjässä. Paikkavalinta olisi keskeisempi, ellei tarvitsisi ottaa huomioon lumisten talvien lumikolasta aiheutuvia mahdollisia vahinkoja.


Täydet penkit ovat taas vähän vanhempia ja niitä pystyy ja joutuu jo välillä vähän karsimaan, jos on toiveissa siementaimia. Tai on tarkoituksena riipiä toisten kasvien siementaimia vähemmälle. Tässä penkissä on monelle kasville hyvät olosuhteet. Ihan alimmaisena kosteutta pidättävä savi ja multaa päällä 30-50 senttiä. Tässä penkissä ei oikein ikinä mikään jo juurtunut kasvi lurpota, vaikka olisi kuumaa ja kuivaa. Tämä penkki menee varjoon myös suhteellisen aikaisin iltapäivällä, joten haihdunta on myös en takia vähäisempää. Aamupäivän ja keskipäivän aikana tuolla onkin sitten lämmintä aurinkoisella säällä. Tuolla penkissä pyöriessä olen saanut kyllä todella kovan hien päälle joskus aamun aikana, kun muualla pihalla on vielä viileähköä. Tuolla alkaa kukkia angervoja, komeamaksaruohoja, pari pallerolaukkaa. Kärhökaaressa kukkii vasta korkeita kurjenpolvia (jotka eivät kunnolla näy kuvassa) kuten Orion ja Patricia. Kärhöt ovat vasta nupulla ja tuon penkin valkoisissa syysleimuissa ei näy vielä vähään aikaan nuppuja. Sen sijaan suklaakirsikan kirsikat ehtivät mennä lintujen suihin.


Tässä vielä kuva lähempää mm. pallerolaukasta. Tuo valkoinen pallotuijan päällä on pudonneita pionin terälehtiä. Näihin värisävyihin sopisi lisääkin pallerolaukkoja, kunhan saisin istutettua ne siten, että pääsisivät kasvamaan tuolla kaiken lomassa suhteellisen ylöspäin. Komeamaksaruohot sekä punainen punatähkä ovat hyviä pörriäiskasveja tuolla, kunhan kunnolla avautuvat.


Minä valmistaudun huomiseen omaan arkeen, jonka jälkeen pääsen taas pian nauttimaan viikonloppuvapaasta.

maanantai 20. heinäkuuta 2020

Jotain uutta

Olin kotoa pois melkein kolme päivää ja kaksi yötä. Sinä aikana oli avautunut joitain kasveja. Ei ihme, kun lämpötilat olivat olleet päivällä hellelukemisessa. Minulla on etupihalla penkki, joka on pakko pian uudistaa. Toivottavasti tänä syksynä. Siihen olen myös aina joskus vain tyrkännyt kasveja ja unohtanut sitten ne. Nyt en tiedä, onko tämä punainen kärsämö ostettu vai tullut jonkin toisen kasvin kylkiäisenä. Se on joutunut vähän kiemurtelemaan tullaakseen valoon noiden helminukkujäkkäröiden lomitse. Tämän muuten olen meinannut kitkeä jo varmasti yli 10 kertaa. Onneksi nyt maltoin (tai oikeasti olin laiska ja sitten unohdin).


Nyt sitten joudun miettimään ruusumätsäys asioita. Ostin ensimmäisen Austin ruusuni, joka on Princess Alexandra of Kent. Siinä oli pari nuppua, kun sen ostin, mutta ei yhtään kukkaa auki. Ja kooklettaminen ei täsmälleen kertonut kukan väriä. Tässä kukassa on nyt myös sellaisia värisävyjä, jotka eivät olisi olleet ehkä ihan ykkösiä, jos olisin kukinnan nähnyt kaikista, mutta en silti tästä luovu. Minun on luovuttava ajatuksestani, että persikkaa ei tähän puutarhaan tule, sillä nyt kukassa on myös aavistuksia persikasta. Ja tämä kukka kyllä kertoo, että tämän paikka on muutaman muun persikkaan taipuvaisen kasvin luona. Luulen, että tämän väri saattaa kyllä muuttua vielä vaaleanpunaisemmaksi.


Ja tämä suhteellisen vasta maahan kaivettu ruusu Duchesse de Montebello saa sittenkin uuden paikan. Mutta niinhän vain herttuattaret väistyvät prinsessojen tieltä.


Herttuatar tulee kuitenkin saamaan jonkin ihan hyvän paikan. Minulla on taas pari uutta kasvia odottamassa istutusvuoroa. Välillä ihan ihmetetyttää, että mistä näitä kasveja putkahtelee, kun jääkaappi ei täyty yhtä vaivattomasti.

Kun lähdin reissuun oli minun puussani kärhöistä kukassa vain tumman lila kärhö, joka muistaakseni on Warszawska Nike. Yksi nupuista näytti vaaleammalta ja se olikin nuppu yhä hengissä olevasta Hagley Hybridistä. Nämä molemmat kärhöt ovat aivan liian laihassa ja huonossa maassa, mutta ovat hengissä. Näitä ei myöskään ole istutettu oikeaoppisesti vaan siten, miten kesällä on jaksanut kaivaa.  Tämän istutusvajavuuden takia nämä eivät mitenkään nopeasti tuuheudu. Jos tuuhteutuvat ikinä. Eroa on sellaisiin kärhöihin, jotka ovat saaneet hyvän paikan itselleen.


Tähtikatkero Swertia Perennis kukkii nyt. Väri on jännä, ei oikein erotu kauas, mutta läheltä siinä on ihan kuin hopeaa mukana.


Omenapuupenkissä (kuvasta avautuu penkin nimi) avautui ensimmäinen kärhö Aljonushkan kukka, eka on aina tuollainen pörhelö jostain syystä. Sen seurana kasvaa korkealla kurjenpolvi Orion. Orion on hyvin pitkä (tai leveä ilman tukea) kurjenpolvi ja tarhakellokärhö Aljonushka jää noin kaksimetriseksi. Se myös tarvitsee tuen, sillä se ei osaa napata tuesta kiinni. Huvitus tekee nyt mukavasti omenaa.


Tähtililjani ainoa kukkavarsi ei ole kauniisti suorassa, vaan kenollaan. Joten sen taustalla näkyvät lehdet eivät kuulu tälle kasville.


Parin päivän poissaolon jälkeen puutarha pitää aina tutkia. Silti jotain ehkä taas jäänyt huomaamatta. Vielä on avautumatta paljon erilaisia kukkia.