tiistai 26. lokakuuta 2021

Helmet-lukuhaaste 2021

 Poikkeuksellisesti pistän jo nyt nippuun Helmet-lukuhaasteen vuonna 2021. Olen siihen saanut joka kohtaan jotain ja vähän ylikin. Toki osan kohdista täytin aika lailla omalla vapaudella. 


Suurin osa oransseista tulppaaneista kuvassa ovat joko Princess Ireneä tai hänen kerrotua serkkuaan Orange Princesseä.

Kasvien ohella kirjat ovat yksi intohimoni. Kirjoihin minulla on suurempi ja pidempiaikainen rakkaussuhde kuin puutarhan hoitoon. Luen aika monenlaista. Joskus menin vain kevyellä ja dekkareilla sekä ajoittaisilla klassikkoromaaneilla. Nykyisin luen laajemmin. Kirjojen kuuntelu on lisännyt kirjallisuuden kulutusta nyt parin viime vuoden ajan runsaasti. Kuuntelemiseen toki liittyy omat haasteensa. Eli en pysty kuuntelemaan äänikirjaa täysin paikallaan tai nukahdan. Neulominen, kävely, kotityöt, kitkeminen ovat olleet samaan aikaan monesti tekeillä, kun kirja on luureissa korvilla. Viimeisimmän kukkapenkin muutostyön aikana kuulokkeet tippuivat vain kerran päästäni. En kuitenkaan enää muista, mikä kirja silloin oli luureissa. Osa kirjoista on selvästi niitä, joita on mukava kuunnella puuhatessa. En silti tiedä, saisiko kirjoja loppuun lukiessa. Osa taas on sellaisia, että haluan lukea ne. Osa kirjoista taas saan loppuun vain kuuntelemalla. Tietyt kirjat ovat kuuntelemalla haasteellisia. Eli kuvatekstejä ei lueta. Joten kuvatekstillisistä kirjoista saa enemmän irti lukemalla. Samoin kirjat, joissa kertoja vaihtuu vaivihkaa, voi kuuntelemalla olla haastavia, ellei myös lukija vaihdu.


Tässä tulee luetteloani. Osassa on pari kirjaa ja osa on jäänyt haasteen ulkopuolelle, koska en enää vain jaksanut säätää ja miettiä näitä. Laitoin kirjojen kohtia Excel-taulokkoon kyllä. Osan tosin vasta kuukauden päästä lukemisesta ja silloin saattoi jotkin kohdat jo unohtuakin. 


1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa 

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Tämä kirja yllätti sillä, miten imi mukaansa.


2. Kirjan on kirjoittanut opettaja

Tommi Kinnunen: Neljäntien risteys

Tommi Kinnunen on minulle uusi kirjailija. Viime vuonna vasta löysin tämän aivan loistavan kirjailijan. Tästä kirjasta on muuten tehty myös näytelmä.


3. Historiallinen romaani

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Vaikka hyvin historiallinen kirja, silti tämä olisi mennyt kohtaan myös rakkaudesta kertova. Paljon perinteista rakkausromaani tunnelmaa.


4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

Saara Cantell: Kesken jääneet hetket

Tähän kohtaan olisi ollut varmaan yli puolet kirjoista sopivia. Tästä kirjasta on jo jonkin verran aikaa, mutta otsikko kuvaa hyvin teemoja.


5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan

Kathryn Stockett: Piiat

Tämän kirjan luin ja nyt tuntuu, että leffaa en ehkä kykene katsomaan, vielä. Oma mieli teki tosi vahvan visuaalisen mielikuvan koko kirjasta. Leffa aina silloin tuoreeltaan voi olla pettymys.


6. Kirja kertoo rakkaudesta

Vera Vala: Aprikoosiyöt

Tämä oli monella tapaa yllätyksellinen minulle. Monessa lukemassani kirjassa meni teema: kuinka mennyt vaikuttaa tulevaisuuteen ja kuinka puhumattomista asioista tehdään omia päätelmiä. Nämä teemat olivat tässä kirjassa vahvana.


7. Kirjassa on kaveriporukka

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita

Celeste Ng kertoo amerikkalaisesta kulttuurista toisaalta sisältä päin, toisaalta ulkopuolisuuden kokemuksista. Hyvä kirjailija.


8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

Ben MacIntyre: Vakooja ja petturi

Maailma on muutoksesssa aika monessa kirjassa. Joko kirjat kertovat ihmisen muutoskohdista tai maailman muutoskohdista. Ymmärrän sen, sillä aika vähän saa kirjoitettua siitä, että jos mitään ei tapahdu. Tästä kirjasta pidin. Varsinkin vainoharhaisuuden kokemuksesta KGB:n agenttina tuli hyviä kuvauksia ja pystyi jotenkin ajattelemaan asioita vakoojien näkökulmasta. Tositapahtumiin perustava.


9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella 

Sally Salminen: Katrina

Tätä aloitin jo heti vuodenvaihteessa. Pidin kovasti. Se karu kuvaus suomalaisen naisen vaihtoehdoista silloin, kun luokkaerot olivat valtavat.


10. Kirjan nimessä on numero 

Rebecca Serle: Viisi vuotta myöhemmin

Odotin kirjalta täyttä hömppää. Ei ihan ollutkaan. Oli kirjana yllättävämpi kuin olisin voinut alussa ajatella. Ja se on aika paljon kirjalta, jolta odottaa tiettyä kulkua.


11. Kirja kertoo köyhyydestä 

Joonatan Tola: Punainen planeetta

Rankka aihepiiri. Kirjoittajan tyyli saa asiat kuitenkin lukemaan naurun läpi. Kyyneleet olisivat toisella tyylilajilla olleet lähellä ihan koko ajan. Joonatanin tyyli on huikea.


12. Kirjassa ollaan metsässä

Anni Kytömäki: Kultarinta

Pidin tästä enemmän kuin Margaritasta, joka taas sai viime vuonna finlandia-palkinnon. Olin tämän kirjan lumoissa pitkään. 


13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Monien kehuma. Olin ehkä liikaa kuullut kehuja. Tämä ei räjäyttänyt tajuntaani. Toki rehellistä kuvausta monien suomalaisten perheiden tilasta. Kaikkea kannetaan mukanaan repussa, jotka kulkevat ties mistä saakka ylisukupolvisina käsityksinä tai puhumattomuuksina tai malleina. 


14. Kirja on osa kirjasarjaa

Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Suomalaisen dekkarikirjailijan toinen kirja. Jatkaa sarjaa.


15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi

Suvi Vaarla: Westend

Samaa esim laman tai rahattomuuden kokeminen. Tosin minulla eri näkökulmasta. En ole koskaan Westendissa asunutkaan.


16. Kirjassa eletään ilman sähköä

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija

Tämä kirja sekoitti totuuspohjaa, legendoja ja myyttejä. Minä pidin. Tiedän, että tämä on myös joillain jäänyt kesken. Tapahtuu aikaan, kun Yhdysvaltain etelävaltioissa oli orjuutta.


17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi

Minna Rytisalo: Minna C

Tämä avautui minulle ihanasti kuuntelemalla. Jokin hidastempoisissa, runollisissa (tämä runollisuus siis oma kokemukseni, kirja ei ole runomuotoinen) kirjoissa on sellaista, että tapani lukea hotkimalla ei tuo kirjaa oikeuksiin. Kuuntelemalla nautin tästä.


18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä

Laura Lehtola: Minä valitsin sinut

Perhe kuin perhe. Samankaltaisia ongelmia on sukupuolesta riippumatta tietynlaisten ihmisten yhteensovittamisessa.


19. Kirjassa leikitään

Domenico Stamone: Kepponen

Erilainen tyylitään kuin moni muu kirja. Isoisä ja lapsenlapsi kirjan keskiössä.


20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen

Maria Petterson: Historian jännät naiset

Tämä olisi varmasti lukien ollut täydellisempi, kun olisi nähnyt kuvat ja olisi voinut keskeyttää lukemisen järkevämmin kuin kuuntelemalla. Paljon sellaista naisista, mistä en aiemmin tiennyt mitään.


21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan

Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki

Luin kuvitetun teoksen. Erilaista Waltaria kuin massiiviromaanit. Jotkut ovat olleet tästä vaikuttuneita. Minulle jäi ohueksi.



22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä

Elina Backman: Kun kuningas kuolee

Tämä on uuden dekkarisarjan ensimmäinen kirja. Kirjassa ollaan mm 1990-luvulla rippikoulussa ja se on samaa kuin minullakin. Onneksi moni muu tapahtuma on täysin erilaista. Sijoittuu suurimmaksi osaksi kesään tai kesiin.


23. Kirja, jota luet ulkona

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa

Kirja ollut luureissa kevättalvella, kun työmatkoja kävelin. Sukupolvien ketjun merkitys näkyy tässäkin kirjassa.


24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki

Sophie Kinsella: Tavataanko oikeasti?

Kinsella on pitkään ollut Chick-litin kuningatar. Pikkuhiljaa on tietoisuuteeni tullut muitakin tämän aihealueen suosikkeja. Ei ollut paras, eikä huonoinkaan. Sellainen harmiton ja kevyt.


25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa

Ismo Leikola, Angelika Leikola: Suo, kuokka ja Hollywood

Yllätyin positiivisesti. Viisaat kirjoittajat. Hienoa myös kurkistaa eri kulttuuriin suomalaisen näkökulman kautta.


26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa

Barack Obama: Luvattu maa

Sain melkein pääkipua kaikista senaattoreiden ja muiden poliitikkojen ja kohtaamiensa ihmisten nimistä, kunnes aloin miettiä niiden kohdalle vain blaablaa-hokemaa. Sitten lukeminen helpottui. Mielenkiintoinen kirja. Lukupariksi sopisi vaimonsa elämänkerta.


27. Kirjan päähenkilö on eläin

Lasse Nousiainen: Itärajatapaus

Hauska kirja. Harmiton. Hieman juoni paljastui jo, kun tämän tähän sijoitin.


28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

Yuval Noah Harari: Sapiens – Ihmisen lyhyt historia

Aloitin tämän kirjana mökillä. Lukeminen keskeytyi vähän väliä, joten kuuntelin sitten tämän lopulta loppuun äänikirjana. Pidän Hararin ajatuksista ja siitä, miten se onnistuu ravistelemaan atomeiksi luutuneita ajatusmalleja.



Julia Thuren: Kaikki kuluttamisesta: Näin aloin käyttää rahojani paremmin

Poikkeuksellisesti sijoitin tähän kohtaan kaksi kirjaa. Kuluttamista on tärkeää miettiä, sillä kova kulutus on huono juttu maapallolle, jos kulutus tarkoittaa aina uutta tavaraa. Kasvien ostamisen suhteen onkin sitten toinen juttu noin henkilökohtaisella tasolla.


29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

Tara Westover: Opintiellä

Tässä yksi vaikuttavimmista kirjoista ja omaelämänkerroista. Selviytymistarina aivan psykoottisen perhekuvion kynsistä. Kävin googlaamassa Taran perhettä ja äitinsä on kirjoittanut tälle kirjalle vastineen ja luin jonkin amerikkalaisen bloggaajan vertailuja näistä kirjoista. En paljasta enempää.


30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen

Jane Austen: Neito vanhassa linnassa

Huonointa Austenia. Jos luet yhden tämän kirjailijan kirjoista, älä lue tätä.


31. Jännityskirja tai dekkari 

Lars Kepler: Peilimies

Olipa kammottaviakin kohtia. En silti voinut jättää kesken.


32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Aikamatkaamista on tässä myös. Tai eri elämien kokemista.


33. Kirjassa opetetaan jokin taito

Anneli Kanto: Rottien pyhimys

En odottanut juuri mitään, koska kirjan nimi ei kuitenkaan huokutellut. Olin muutaman luvun jälkeen täysin myyty. Olen jo yhdelle ihmiselle ostanut tämän kirjan lahjaksi ja ostan kirjan varmasti vielä itsellekin. Haluan lukea tämän uudestaan, kun ensimmäisen kerran kuuntelin.


34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa

Maja Lunde: Viimeiset

Kuvaus sukupuuttoon kuolemisesta. Tosin samalla ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamista asioista. Kannattaa ensin lukea Maja Lunden Sininen.

Richars Powers: Ikipuut

Tässäkin kohdassa on kaksi kirjaa. Tämä teki myös vaikutuksen. Romaanin muodossa paljon puista, ilmastosta, ihmisistä, eliöistä.


35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

Lucinda Riley: Kadonnut sisar

Odotin tätä, jotta sarja päättyisi. No, ei päättynyt. Ehkä höttöisin kirjailijan kirjoista. Olosuhteisiin nähden toki saavutus syöpäsairaana sanella kirja. En olisi itse siihen kyennyt. Silti olisi voinut tiivistää ihan useamman sataa sivua, siis minun mielestäni. Jätin kirjan lukemisen kesken ja tein puutarhatöitä kesällä, kun tätä kuuntelin. 


36. Kirjassa liikutaan ajassa

Seija Ahava: Nainen, joka rakasti hyönteisiä

Ajassa liikkuminen on tässä kirjassa aivan erilaista kuin missään aiemmassa, mitä olen lukenut. Vähän hämmensi alussa. Perhoset ovat tässä suuressa osassa.


37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa

Sofie Sarenbrandt: Häpeänurkka

Osa dekkarisarjaa, jota on alettu suomentamaan vasta pari kirjan jälkeen ja nyt kai on sarjan eka osa vasta suomennettu. Näissä kirjoissa lukija arvaa aina nopeammin pahiksen.


38. Kirja on käännetty hyvin

Elizabeth Strout: Olive, taas

Ihana, kummallinen Olive vauhdissa taas. Nyt jo iäkkäänä. 


39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

Neuvostoliiton ja Venäjän lähihistoriaa sisältä päin ja vähän ulkoa päin.


40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista

Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajin luitten yli

Nobel-kirjailijan teos, joka minua huvittikin. Puolisoni luki sen vähän nihkeästi loppuun.


41. Kirjassa matkustetaan junalla

Sarah Haywood: Kaktus

Kertoo vähän samankaltaisesta naisesta mitä Lähikaupan nainen tai Sirkka-kirjoissa on.


42. Satukirja

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Oli pakko pistää tämä aikuisten saduksi. Mietin aina välillä, että mitä ihmeen sieniä kirjailija on syönyt tätä kirjoittaessaan ja mitkä hallusinaatiot hänellä on päällään. Puolisoni piti tästä minua enemmän. Monta kertaa olin luovuttamassa kirjan kanssa. En saanut lukemalla tätä pidemmälle, kuuntelin loppuun. Silti välillä oli pakko kelaila, että mitä ihmettä minulta meni ohi, kun nyt kerrotaa tällaistä. 


43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä

Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina

Lyhyt kirja ja sattumalta tajusin kirjan lopussa, että tässä ei kerrota päähenkilön oikeaa nimeä.


44. Kirjassa on reseptejä

Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

Kevyttä hömppää. Nälkä voi tulla tätä lukiessa. Reseptit ovat lopussa.


45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija

Anna Jansson: Katoavat jäljet

Dekkari, jonka juonen olen jo unohtanut. Joskus sekin on ihan hyvä juttu. Eli ei ollut liian kamala.


46. Kirjassa syödään herkkuja

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Satu kirjoittaa Islannista siten, että nautin hänen kirjoistaan. Satu on aloittanut kirjoittamaan dekkarisarjaa (tämä vilahti Instagramin storeissa). Sitä odotan kovasti.


47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

Patrick Svensson: Ankeriaan testamentti

Joel Haahtela: Hengittämisen taito

Isän ja pojan suhde molemmissa kirjoissa keskiössä. Ankeriaasta tiedän nyt valtavasti. En olisi ikinä voinut kuvitella lukevani kirjaa ankerioista ja isän ja pojan suhteesta. Eli kirja oli hyvä, kun luin sen mielelläni loppuun. Ja tiedän nyt kummallisen paljon kalasta, jota en ole nähnyt kuin akvaariossa.

Hengittämisen taito taas on erilainen. Hitaammin luettava.

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

Clare Mackintosh: Panttivanki

Aika moni lukemani kirja olisi sopinut tähän. Tässäkin oli aika lailla juonta, joka paljastui pikku hiljaa.


50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Noah Trevor: Laiton lapsi

Kertoo Etelä-Afrikan rotuerottelun ajasta sekä ajasta sen jälkeen, ja tähän viittaa myös otsikko. Kirjoittajan tyyli on hyvä. Purskahtelin nauruun ajoittain, vaikka aihepiiri voisi olla todella synkkä.


Muita tänä vuonna tähän mennessä luettuja kirjoja:

Evie Wyld: Me olemme susia

En pysynyt ihan juonessa mukana, että miksi ja miten nämä kohdat oli kirjaan valittu.

Perti Tamminen: Meriromaani

Kuvaus yhdestä aikakaudesta ja yhdestä ammatista.

Marian Keys: Aikuiset ihmiset

Periaatteessa hömppää ja toisaalta vähän vakavampaakin parisuhteista.

Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä

Kirjassa taas vahvasti menneen vaikutus tähän päivään.

Laura Friman: Tauko: Jolloin luivuon vaateostoksista vuodeksi ja pilasin tahallaan elämäni

Erilainen näkökulma vaateshoppailuun kuin itsellä. Minä kulutan niin paljon omia vaatteitani loppuun, että en täysin ymmärrä, miten ihmiset sekoavat uusista vaatteista. Toisaalta jos tämä olisi kertonut vuosi ilman kasviostoksia, niin sitten olisi varmasti joutunut katsomaan peiliin.

David Seraris: Calypso

Juuri kuuntelin. Vahvasti keski-ikäisen miehen kuvaus itsestä, sisaruksistaan ja vanhemmistaan ja menneisyydestään.

Eppu Nuotio. Niin kuin vierasta maata

Olen jo unohtanut tästä osan. Parisuhde keskiössä.

Nina Lykke: Kohonnut riski

Keski-ikäisten parisuhteet keskiössä. 


Ihanaa saada tämä nyt kirjoitettua. Vaikeaa on osaa kirjoista enää palauttaa mieleen. Lukuiloa niille, jotka lukemisesta pitävät. Minä jatkan myös loppuvuoden lukemista.

perjantai 22. lokakuuta 2021

Lokakuinen talvipuutarha

 On jo viikko siitä, kun teimme retken pääkaupunkiin. On niin vähän tullut viimeisten puolentoista vuoden aikana käytyä juuri missään, että tämä reissu oli todellinen elämys. Näimme suvun kanssa juhlien ja kulttuurin merkeissä ja kävimme vielä puolison veljen perheen kanssa (kälyni myös pitää kovasti kasveista) Helsingin talvipuutarhassa. Vaikka ensisilmäyksellä ulkona ei näytä niin kovin kukkaiselta, niin onneksi ensisilmäys ei kerro kaikkea. 




Kaikkea pientä on kukkimassa, vaikka monet kasvit olivat kuihtumassa tai leikattu alas.





Mutta ne ruusut, niitä kukki paljon. Täytyy vähän talven aikana googlailla näitä ruusuja. 


Rosa Kastelruther Spatzen


Rosa Pomponella




Rosa Bordeaux sekä ylä että alakuvassa.


Rosa Bailando


Rosa Sirius


Etualalla Rosa Admiral


Sisällä talvipuutarhassa kävin ensimmäisen kerran. Se on auki vähemmän aikaa kuin ulkopuutarha. Kuvia otin aika paljon, joten tässä vain osa kuvista. Osin kasvit olivat hyvin tiheästi.



Pidin kuitenkin myös väljemmistä kohdista. Miksi meillä kotona ei ole tuollainen tunnelma?



Miksi meillä kotona ei ole pikkuista parveketta? Ja parvekkeen alla karppilampea?


Parvekkeelta olisi kiva katsella kasviviidakkoon.


Neidonhiuspuun ostin jo melkein itsellekin syksyllä. En vain saisi sitä millään todennäköisyyksillä talvetettua. Onneksi sitä voi ihailla vaikka täällä.





Jättiagave kuivemassa huoneessa. Näitä olen nähnyt ulkona Porkkalan kartanon puistossa. Silloinkin tosin suurissa ruukuissa.


Siellä oli myös pieniempiä kasveja. 


Lokakuu on ollut minulle yllättävän täyteliäs. Olen kokenut kulttuuria sekä muita elämyksiä. Ihan kuin elämässä olisi taas täytettä. Haravoimista ja muuta puuhaa riittää kyllä syyslomalle sitten omalla tontilla.

lauantai 9. lokakuuta 2021

Kuihtuvaa

 Ennen haravointiin ryhtymistä on maisemat hetken hyvin ruskeat, kun nurmikkoa ei paikoin näy. Hevoskastanjan lehdet ovat suuret ja peittävät. Kun lähellä on vielä vaahtera ja tammi, ei voi ihan jättää kaikkea lehtiä maahan. Kottikärryt ovat tänään kuitenkin saaneet vielä odotella ihan tyhjinä. Tai kai niihin on pari lehteä lentänyt ihan itsekseen puusta.


Minikokoinen (aiempana talvena jänisten syömä) japaninvaahtera pitää vielä lehdet, vaikka kaverinsa on jo lehdet tiputtanut. Se on keltaruskeiden lehtien kanssa erottuva.


Vihreät lehdetkin erottuvat kukkapenkeistä. Tässä siis on kukkapenkki ja siellä siementaimesta kasvanut, toisen harrastajan puutarhasta, istutettu jouluruusu. Näkyy siellä myös mm. sinivuokon lehtiä seassa.


Kukkapenkkeihin jätänkin lehtiä ihan runsaasti. Suojaavat kasveja sekä tulee madoille vielä hommia. Keväällä sitten voi katsoa, pitääkö lehtikerrosta ottaa vähemmälle vai vain jättää sinne maatumaan. Joskus saatan ripotella multaa maatuvien lehtien päälle.


Tuija myös tiputtelee turhiksi käyneitä ruskeita havujaan(?) vai mitä nuo sitten ovatkin. Havuja joskus kippailen happaman maan kasvien juurille. En tiedä, onko siitä mitään apuja. Johonkin vain täytyy aina tämä kaikki ruskea massa tunkea.


Jotain muutakin väriä on kuin ruskeaa. Nimittäin yksi Waterlily syysmyrkkylilja on vielä hyvin hempeänä. Tällä toinen kukkavarsi on kaatuillut, toinen toki pystyssä. Kaverinsa toisessa kukkapenkissä alkaa olla rähmällään joka suuntaan. 


Syyskimikillä on hieman toivoa avautumisesta. Mutta tosi vähän näkyy vielä nupun avautumisen merkkejä.


Eikä tämä syyvuokkokaan ole jaksanut vielä nuppujaan avata. 


Toinen syysvuokko kukkii kuitenkin, nuppuja on vielä runsaasti sekä on saanut myös hieman osansa lentelevistä tuijan havuista.


Samoin yhä kukkii keltatörmäkukka. Ehkä kukkimisennätys: heinäkuu, elokuu, syyskuu ja ainakin osa lokakuuta.



Hieman räiskyvää on, jota tuo sekä tavallinen hapankirsikka sekä tontilta löytynyt omenapuu.


Korkein ja samalla myöhäisin syysleimuni vielä sitkeilee kukkimisassa ja vihreänä. 


Lakastuvan puutarhan kasvien lomassa on hieno nähdä miten jouluruusun vihreät lehdet ovat paikoin hyvinkin tuuheina. Ja niiden juurella, varsinkin parissa vaalea jouluruusussa, näkyy pieniä vaaleita nuppuja. Ovat jo valmiina ja viimeistään kukkivat keväällä. Näitä nuppuja käyn aina välillä kurkkimassa. Ne ovat kuin pieni kevät, joita voi nyt jo vähän fiilistellä.



maanantai 4. lokakuuta 2021

Neljän tunnin kyykkyjumppa

Jos pidän jostain kohtaa puutarhasta, haluaisin tuijottaa vain sitä. Ja ottaa siitä vain kuvia. Nyt onneksi näiden punahattujen kuvaamiseen tuli uusi syy. Nimittäin tuo taustalla oleva ruska. 


Eilen sain kuitenkin kameran asetukset jotenkin huonosti, joten osa eilen kuvatuista kuvista oli tosi pimeitä. Vasta äsken aloin kameraa tutkimaan ja löysin vian. Eilen oli sen verran tekemistä, että en kyennyt keskittymään kameraan. 


Jumppasin eilen etupihan pienehkön kukkapenkin uudistamisen kanssa.  Aikaa meni jotain 4-5 tunnin välillä. Kukkapenkki on mennyt vuosien saatossa ahtaaseen ja rötyiseen kuntoon. Se on etupihalla, eli aika näkyvällä paikalla. Penkin kunnostamista ovat estäneet pari asiaa. Eli se, että penkin kunnostus on työlästä sekä se, että sopivaa aikaa kukintaa ajatellen ei ole ollenkaan. Tuosta penkistä keväällä sulavat lumet melkein ensimmäisinä, joten siellä on ollut pieniä sipulikukkia vaikka kuinka paljon. Ja myöhäisemmät kasvit ovat olleet lokakuun kukkija syysasteri Patricia Ballard (joka on ollut sellaisessa kohdassa, että ei edes oikein näy). Eilen sitten oli sopiva sää. Sopiva mielentila. Ja sopivassa suhteessa muita hommia, joita välttelin (kasvimaan kunnostus), joten ryhdyin tämän penkin kimppun tarkan kolmen vuoden harkinnan jälkeen. Lähtötilannehan tässä on sotkukasa.



Kun kaikki kasvit sai pois ja suurimman osa helminukkajäkkärän juurenpalasista pois, oli kasvijätettä tullut kottikärryllinen aika pienestä kukkapenkistä. Tuota penkkiä ei vain oikein voi suurentaa, kun kulkuväyliä on monellakin taholla sekä sitten vielä kakkakaivot yhdellä sivulla.


Takaisin laitoin lähes samat kasvit kuin ennenkin. En ostanut yhtään uutta kasvia. Haluaisin tässä vaiheessa toistaa itseäni, että en ostanut yhtään upouutta kasvia tätä penkkiä varten.


Toki siirsin lopulta tähän pari uutta kasvia ja koetin hävittää sekä ruusumalvan että helminukkajäkkärän tästä kokonaan. Molemmilla hävitettävillä kasveilla on kuitenkin hyvin vahva päättäväisyys elinvoiman suhteen, joten en usko, että hävitys on vielä tapahtunut. Kippasin lopun kompostin tyhjennyksen yhteydessä kottikärryllisen kompostimultaa tuonne, muuten en edes lähtenyt parantamaan maata sen enempää. Alla on savipohja. Multa ei näyttänyt mitenkään surkelta. Siirsin tähän toisaalla kasvaneista alastonimmistä osan (ovat tontin vanhaa perua) sekä yhden maksaruohon muualta (jossa sen paikka koko ajan häiritsi).  Osa pioneiden juurakoista meni säpäleiksi. Enkä leikannut nyt niiden varsia, jotta erotin ne toisistaan paremmin. Merkkailen vielä itselleni eri pionit ja leikkaan varmaankin niiden varret parin päivän sisään. Pakko vähän tarkkailla ekan sateen jälkeen, että miten multa painuu vai painuuko. Eli tarvitseeko laittaa lisää multaa joidenkin kasvien päälle.


Samalla oion tiilireunaa ja kanttasin vähän ympäriltä. Yleisilme on vieläkin varmasti monen makuun liian rusas ja sotkuinen. Omiin silmiin se on nyt selkeämpi. En yhtää tiedä, kuinka paljon vanhoja sipuleita tuonne jäi ja kuinka paljon sain niitä pelastettua. Ainakin kasa Lollypop-liljaa on laitettu takaisin, samoin laukkojen sipuleita ja tulppaaneja sekä hyasintteja. Pikkusipuleita löytyi myös ja toivon, että ne kukkivat. Osa sipuleista toki aina hajoaa ja menee rikki tässä käsittelyssä. Alla kuvia tämän kukkapenkin kasveista niiden kukinta-aikaan. Yritin olla talventähtien paikan kanssa varovainen, mutta en mitenkään muista tarkkoja neliösenttejä, joissa nämä kasvavat. Sammal on nyt kuitenkin poistettu, hetkeksi.


Näiden mahdollinen menetys voi myös harmittaa. Mutta olin jo henkisesti varatunut siihen ja hengittänyt syvään ja valmistautunut mahdolliseen muutokseen.


Keväällä kukkivat esikot jaksavat kyllä porskuttaa sekä näitä esikoita minulla on muuallakin. 


Tältä kukkapenkin reuna näytti toukokuussa 2021. Siellä vaaleanlilat palloesikot on säilytetty. Yhtään en tiedä, miten ja missä on kaikki nuo muut pikkusipulit. Aina tehdessä joku sipuli sattuu käteen tai lentää jonnekin. Osan laittaa samoille paikoille. Tai huomaa, että taas on sipuleita mullan pinnalla. Tässä kuvassa myös yksi syy, minkä vuoksi en ole keväällä pystynyt nostamaan tuon penkin kasveja ylös.


Kevään jälkeen tuolla on seuraava näyttävä vaihe melkeinpä pionien aikaan, sillä en ole tuonne ujuttanut uusia tulppaaneja aikoihin, kun olen ajatellut, että penkki pitää uudistaa. Kuolanpionin siirsin pois tuosta penkistä vähän syrjempään, se muuten kasvaa suuremmaksi hujauksessa. Kukinta oli todella lyhyt. Ihme, että ehdin kuvan ottaa.


Tarhapioni on tämän tontin alkuperäisiä. Siis edellisen omistajan peruja. Sitä jo kasvaa muuallakin, joten sen nostamisesta oli helpoin aloittaa. Aina jännään pionien juurakoiden ylös kaivuuta. Kuva on itse asiassa toisesta kukkapenkistä, sillä tästä kukkapenkistä en ole ottanut tarhapionin kukinnan aikana yhtään kuvaa. Tämä on joka vuosi vähän huonosti tuettu. 


Samaan aikaan kukkii kiinanpioneita tuossa penkissä. Välillä toki kukkivat vähän lomittain. Viime kesänä kukki Nora Barlow-akileija samaan aikaan vaaleanpunaisen pionin kanssa (tod.näk Sarah B). Tämä pioni on appiukkoni isänäidin istuttama ollut aikoinaan kesäpaikalle, sieltä olen juurakon palan saanut tuoda kotiin. Kuten kuvasta voi arvata, kitkin myös karhunköynnöksen juurenpalasia pois. Hajulaukka näkyy myös kuvassa. Nyt ei ole mitään tietoa, että missä kaikkialla niiden sipuleita tulee jatkossa olemaan. En millään erota mahdollisen hajulaukan tai ukkolaukan sipuleita toisistaan. 


Tässä kukkii myös saatu nimetön pioni. Kälyni entiseltä pihalta.


Ja tämä uutukainen. Lavander Bouquet, jonka itse asiassa tyttäreni voitti vuonna 2019 Lahden pihapiirimessuilta, Suomen pioniseuran arvonnasta. Kaikkiin tämän penkin pioneihin liittyy siis joku tarina. Lähes kaikki muut puutarhan pionit ovat ostettu, toki muutama jakotaimi on muuallakin. Kuva on hieman epätarkka, mutta tuo vaaleampi pioni. Se tarvitsee ehdottomasti tuen ensi vuodeksi. Jos suostuu siirron jälkeen kukkimaan. 



Tässä penkissä kasvaa Lollypop-liljoja heinäkuussa. 


Sekä vaaleanpunaisinta syysleimua, mitä minulla on.Tämä on aikaisin syysleimu, heinäkuun kukkija.


Vaaleanpunaista harjaneilikkaa on kasvanut myös tämän penkin yhdessä reunassa.


Näiden jälkeen tuleekin liian pitkä kukintatauko penkkiin, jolloin kaikki vain ränsistyy. Siirsin sen vuoksi muualla, liian ahtaalla, olleen punahattu White Swanin tänne. Jos vaikka nyt penkissä olisi sillekin tilaa. Siirsin myös reunukseksi muualta vähän ajuruohoa. Aikaisemmin tässä olleet sammaleimuja puhdistelin sammaleesta ja rikkaruohoista. Saa nähdä, kukkivatko ensi vuonna. 

Tulevia syksyjä sitten toivottavasti jatkossa ilahduttavat maksaruoho Herbstfreude (ainakin näin luulen). Muualta pihalta otetut hattivatit eli alastonimmet eli syysmyrkkikset syysasteri Patricia Ballard. Pikkasen jaoin tähän myös keijunkukka Rachelia, jossa on vaaleanpunaiset kukinnot. Vähän kuin penkin väriteeman mukaisesti. 


Nyt kolottaa alaselän lihaksia sekä takareisiä. Sormissa tuntuu hellältä sekä kasvivarret ovat tehneet eilen töitä. (Olisin voinut toki ottaa tähän letkusta vettä, mutta kannoin takapihalta sitten useita kastelukannullisia vettä, kun kerran sadevettä on.) Äsken kävin vielä ottamassa eilen tehdystä penkistä uuden kuvan, kun kameran asetukset eivät kettuilleet. Ihan hurjan hyvä mieli jäi tästä projektista kuitenkin, vaikka kevään kukkaloisto olisikin hieman vaisumpi kuin ennen. Kannatti jumpata.