lauantai 9. lokakuuta 2021

Kuihtuvaa

 Ennen haravointiin ryhtymistä on maisemat hetken hyvin ruskeat, kun nurmikkoa ei paikoin näy. Hevoskastanjan lehdet ovat suuret ja peittävät. Kun lähellä on vielä vaahtera ja tammi, ei voi ihan jättää kaikkea lehtiä maahan. Kottikärryt ovat tänään kuitenkin saaneet vielä odotella ihan tyhjinä. Tai kai niihin on pari lehteä lentänyt ihan itsekseen puusta.


Minikokoinen (aiempana talvena jänisten syömä) japaninvaahtera pitää vielä lehdet, vaikka kaverinsa on jo lehdet tiputtanut. Se on keltaruskeiden lehtien kanssa erottuva.


Vihreät lehdetkin erottuvat kukkapenkeistä. Tässä siis on kukkapenkki ja siellä siementaimesta kasvanut, toisen harrastajan puutarhasta, istutettu jouluruusu. Näkyy siellä myös mm. sinivuokon lehtiä seassa.


Kukkapenkkeihin jätänkin lehtiä ihan runsaasti. Suojaavat kasveja sekä tulee madoille vielä hommia. Keväällä sitten voi katsoa, pitääkö lehtikerrosta ottaa vähemmälle vai vain jättää sinne maatumaan. Joskus saatan ripotella multaa maatuvien lehtien päälle.


Tuija myös tiputtelee turhiksi käyneitä ruskeita havujaan(?) vai mitä nuo sitten ovatkin. Havuja joskus kippailen happaman maan kasvien juurille. En tiedä, onko siitä mitään apuja. Johonkin vain täytyy aina tämä kaikki ruskea massa tunkea.


Jotain muutakin väriä on kuin ruskeaa. Nimittäin yksi Waterlily syysmyrkkylilja on vielä hyvin hempeänä. Tällä toinen kukkavarsi on kaatuillut, toinen toki pystyssä. Kaverinsa toisessa kukkapenkissä alkaa olla rähmällään joka suuntaan. 


Syyskimikillä on hieman toivoa avautumisesta. Mutta tosi vähän näkyy vielä nupun avautumisen merkkejä.


Eikä tämä syyvuokkokaan ole jaksanut vielä nuppujaan avata. 


Toinen syysvuokko kukkii kuitenkin, nuppuja on vielä runsaasti sekä on saanut myös hieman osansa lentelevistä tuijan havuista.


Samoin yhä kukkii keltatörmäkukka. Ehkä kukkimisennätys: heinäkuu, elokuu, syyskuu ja ainakin osa lokakuuta.



Hieman räiskyvää on, jota tuo sekä tavallinen hapankirsikka sekä tontilta löytynyt omenapuu.


Korkein ja samalla myöhäisin syysleimuni vielä sitkeilee kukkimisassa ja vihreänä. 


Lakastuvan puutarhan kasvien lomassa on hieno nähdä miten jouluruusun vihreät lehdet ovat paikoin hyvinkin tuuheina. Ja niiden juurella, varsinkin parissa vaalea jouluruusussa, näkyy pieniä vaaleita nuppuja. Ovat jo valmiina ja viimeistään kukkivat keväällä. Näitä nuppuja käyn aina välillä kurkkimassa. Ne ovat kuin pieni kevät, joita voi nyt jo vähän fiilistellä.



17 kommenttia:

  1. Puiden ja pensaiden lehtien kirjomasta puutarhasta voi aistia että syksy alkaa olla jo pitkällä.
    Kaunis väri syysmyrkkyliljassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on jo aika pitkällä. Ruska vaihtuu nopeasti paljaisiin puihin. Onneksi on aikaa haravoomiseen.

      Poista
  2. Ihan aarteita nuo lehdet, jotka tuovat muhevaa multaa ja keltaista valo kauniiseen puutarhaasi. Onpa hauska tuo pikkuinen vaahtera! Aah miten ihanaa, että jouluruusut nuppuilevat jo keskellä syvintä syksyä.Jotenkin ihana kohta tuo missä portaat ja keinu taustalla. Toivon niin, että tuo kimikkisi ehtii vielä kukkia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimikki saattaa jopa kukkia, ainakin osittain. Jouluuruusujen nuput ovat ihana lupaus taas keväästä.
      Vanhat portaat tulevat esiin, kun saavat päällensä hieman ruskeaa. Kummallisesti niin.

      Poista
  3. Huh, sinun nurmikollasi riittää lehtimassaa. Itse silppuan suurimmat vaahteranlehtikeskittymät ensin ruohonleikkurilla ja haravoin sitten paksummat massat kompostiin. Vievät silputtuna vähemmän tilaa ja maatuvat nopeammin.
    On se syksyinenkin puutarha kaunis. Toisella tavoin, kuin kesäinen rehevyys ja kukkaisuus, mutta kaunista kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän ruohonleikkuri ei pysty tuohon lehtimassaan. Se vaan menee päältä yli. Haravoidaan suuri osa pois. Osa jää maahan kun ei niin tarkkaa työtä jaksa tehdä. Pienempiä lehtiä ei edes joka paikasta haravoida, jää sinne maatumaan.
      Tässä vaiheessa on vielä kauneutta jäljellä.

      Poista
  4. Runsaasti on jo lehtiä putoillut puutarhaasi, siitä saakin oivaa ravinnetta ja suojaa penkkeihin. Meillä vielä haravointiurakka edessäpäin, kun eivät meinaa luovuttaa lehtiään. Jouluruususi kukoistaa ja antaa toivoa runsaasta kukinnasta. Minun kimikkini taisi paleltua enkä enää usko kukintojen avautuvan. Ikäväkseni joudun toteamaan, että on puutarhani yksi turhimpia kasveja :) Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä haravoidaan varmaan vielä useamman kerran, kun tuota massaa on vain aika paljon. Ei huvit kerrallakaan tehdä. Etupihan kukkapenkit kärsivät vähäravinteisuudesta, joten niille tuo vuosittainen lehtimassa on ihan hyvä bonus.
      Kimikki ei aina ehdi kukkia. Minä pidän sen suuresta koosta tietyissä paikoissa. Sitä kasvia ei kuitenkaan halua laittaa ihan mihin vain.

      Poista
  5. Minäkin katselin hevoskastanjan suuria lehtiä ja ajattelin huristella päältäajettavalla ruohonleikkurilla niitä silpuksi. Osa silpusta saa jäädä puun ravinnoksi ja osan kuskaan kompostoitumaan uusille istutusalueille. Lehtiä tulee meillä paljon ja aina jätän niitä nurmikolle matojen ruoaksi, vaikka paljon käytän myös tarpeellisista paikoissa. Kerään myös osan suuriin säkkeihin, sillä olen huomannut, että niille on keväällä käyttöä.
    Haravointi on kivaa sopivissa määrin kerrallaan. Pitääkin muistaa käydä katsomassa omaa kimikkiäni, olen unohtanut katsoa, onko se kukassa.
    Nautinnollisia ulkopuuhia sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ruohonleikkuri kykene silppuamaan kuin koivun lehtiä. Osa jää aina maahan, kuitenkin suuri osa haravoidaan pois tuolta tietyltä alueelta. Muualla sitten pääseekin lähes haravoimatta.

      Kasaan nyt osan lehtiä avokompostoriin, jos sinne saisi kunnon lämpöpenkin sitten keväällä kesäkurpitsalle.

      Poista
  6. Minun syyskimikille kävi köpelösti ja se palellutti kukkavartensa syyskuisessa pakkasyössä. Pienoinen pettymys koska kukki viime vuonna erinomaisen hienosti. Lehtiä on riittänyt, kaikki vaahteran lehdet olen jo haravoinut mutta muita on jäljellä. Tammen lehdet kerään suojaksi magnolialle ja herkille alppiruusuille, ovat kuulemma parhaita siihen tarkoitukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi kimikkiäsi, se pakkanen oli aika ikävä vieras. Kävin nyt haravoimassa magnolian juurelle lisää tammen lehtiä, samalla toki sinne meni vaahteran ja hevoskastanjan lehtiä.

      Poista
  7. Aukeaisivatkohan syyskimikin kukat sisällä maljakossa? Täytyy kokeilla, meillä ne ei varmaan taaskaan ehdi kukkimaan, ovat tehneet sen vain kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olekaan ikinä kokeillut kimikkiä sisällä. Siinä on aika voimakas tuoksu. Jos kestää voimakkaita tuoksuja sisällä, niin kannattaa kokeilla, jos joka tapauksessa ei näe kimikkiä kukassa ulkona.

      Poista
  8. Teillä on melkoisen paljon puunlehtiä. Niistä tulee hyvää multaa kunhan maatuvat. Tammella ja vaahteralla siinä kestääkin pikkuisen pidempään kuin muilla, mutta eipähän kaiken ole pakko olla maatunut kevääseen mennessä. Sinnehän ne häviävät kasvillisuuden sekaan kun uusi kasvukausi alkaa. Ja sitä ennen ovat toimineet hyvänä talvisuojana.
    Nauran aina kun ihmiset sanovat, että havut ovat hyviä kun eivät roskaa pihamaata samalla lailla kuin lehtipuut. Ei varmaan joku kääpiökokoinen pikkuhavu roskaakaan, mutta kyllä isosta havupuusta vain lähtee melkoinen määrä roskaa joka vuosi. Meidän etupihan siperianpihta on karistanut viimeisen parin viikon aikana vähintään sentin kerroksen neulasia pitkin etupihaa ja lisäksi käpyjä, jotka hajoavat hyvin helposti murusiksi. Pihkainen neulas- ja käpysotku tarttuu kenkiin ja koiran tassukarvoihin ja kulkeutuu sisälle. Ja ai että, miten kiva neulasia on putsata kuusen alla olleen auton tuulilasilta! Neulasia tippuu pitkin talvea aina kovemmalla tuulella tai suojasäällä lumen mukana, joten myös keväällä lumien sulettua pitää harjata koko etupihan laatoitus puhtaaksi. Hyvää katetta happaman maan kasveille, mutta onpahan aika ärsyttävä kasvi kulkuväylien tai autopaikan viereen.
    Jouluruusun vihreistä lehtimättäistä ja lämmintä säätä odottelevista nupuista on paljon iloa syksyisessä puutarhassa. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihtanne kuulostaa erittäin sotkevalta kasvilta. Havupuissa on myös oma elämänsä. Suuret puunlehdet eivät heti maadukaan, kukkapenkeissä niiden voi rauhassa olla talven yli. Osa on keväälläkin täysin maatumattomia. Osa toki kokee muodonmuutosta.

      Poista