maanantai 30. kesäkuuta 2014

Sateinen puutarhapäivä, osa 2

Olin eilen ihan kierroksilla kaikesta näkemästä, matkaa kertyi reilu 200km. Väsytti kovasti, mutta uni ei oikein tullut. Eilinen sadepäivä on meillä jatkunut toisena sädepäivänä putkeen, joten ihan hyvä purkaa kuvia nyt. Olen kuullut huhua, että heinäkuussa alkaisi taas tuntua kesältä ilmojenkin puolesta. Vaikka eilen sää oli sateinen, olen onnellinen, että pysyin tiukasti suunnitelmassani, sillä puutarhoissa näytti aivan kesältä.

Tänään tulee kuvakertomusta kahdesta puutarhasta Kanta-Hämeestä. Ensimmäisenä ajoin Ruusunmekkoon, josta on myös oma blogi. Ruusunmekossakin oli satanut koko päivän. Maalaistalon pihalla oli puutarhainnostus vallannut ja omistaja kertoikin, että laajentaa ei enää oikein voi. Korkeuserot ja kasvillisuus pihalla tekivät sen, että kaikkea ei nähnyt kerralla. Koristeina paljon vanhoja työkaluja, sahoja puunkannoissa. Huvimajaa, pussauskoppia ja kasvihuoneita.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi kuitenkin tähän kärhötukeen.


Polkuja pitkin kannatti kulkea. Sillä näidenkin pensaiden takaa löytyi taas jotain uutta.



En muistanut kysyä, että ehtiikö omistajat myös rentoutua näissä mukavan näköisissä paikoissa.



Aika valmiilta näytti myös tämän kesän uusin kasvihuone. Ihan kuin olisi ollut tuossa jo kauan.


Myynnissä oli taimia, perennojen ja pelargonien.


Lammilta suuntasin Hämeenlinnaan ottamaan ystävän kyytiin ja tähdättiin Hattulaan kello 16 alkavalle kierrokselle. Nimittäin Mikkolan puutarhaan (tai oikeammin puistoon), josta myös blogiakin kirjoitetaan. Onneksi oli aikaa ja onneksi menimme opastettuun kierrokseen. Muuten ei ehkä olisi ymmärtänyt kävellä myös metsässä. Oli myös hieno kuulla, miten ja miksi joku alue oli saanut alkunsa. Ihailen sitä, että myös tekemään ryhtymällä, ilman etukäteissuunnitelmia, tulee näin upeaa jälkeä. Silmää toki varmasti on, kuten tietoa, innostusta ja raakaa työtä. Pihalle oli luotu myös sopiva pienilmasto, joten harvinaisuuksiakin löytyy paljon. Tylsää ei ollut.

Oli myös niin rehevää, että olisi ehkä kannattanu tässä vaiheessa olla goretex-housut saappaiden lisäksi.


Yksityiskohtia, värejä, koristeita, altaita. (Mikä kasvi olikaan tämä etualan purppurainen?)


 Patsaita ja niiden yksityiskohtia.


Piilopaikkoja uima-altaan vierellä. (Kuvat kannattaa ehkä klikata suuremmiksi.)


Näkymiä ja uusia kauniita värejä, muotoja ja kasveja. Kirjovaahteraa en ennen ole nähnytkään. (Toki on paljon muutakin, jota näin ensimmäistä kertaa. Paljon myös sellaista, johon en osannut nyt kiinnittää huomiota.)


Metsässäkin lintuja.


Jossain vaiheessa luuli jo, että on nähnyt paljon. Ja kappas uutta tuli vain eteen. Katse maahan ja toteamus, että kaivonkansikin on koristeltu. Onneksi oli ystävä mukana, jolle voi  huudella, että näitkö jo tämän ja mentiikö me jo tästä? Miksi en äsken huomannut tätä.


Lämpimät teet juotiin tämän näkymän äärellä.


Uima-altaan synnystäkin kuuli hienon tarinan. Olin kyllä hieman kateellinen. Vaikka minuakin olisi lapsena pitänyt viedä joka päivä uimaan (ei viety), ei minua varten tilattu kaivuria kaivamaan pihaan uima-allasta. Nyt allasalue on pienentynnyt ja myös työnmäärästä kuuli todellisuutta. Tätä kuvaa voi kuitenkin ihailla talvella, kun on ihan varma, että valkoisuus ei lopu ikinä, Suomessa ei ole mitään hienoa. Sateesta huolimatta tai siitä johtuen värit olivat mahtavat.

Ystävä (ei puutarhahurahtunut) nauroi, kun raahasin autoon ostamaani kuusta. Samoin lapsia nauratti kotona, kun auto olikin täynnä kasveja. (Ehdin myös pioniostoksille Pioniin ja piironkiin ennen Kanta-Hämeen puolelle ajamista.)

Kiitos ihan kaikille puutarhansa avainneille ihmisille! On ihanaa, että tällainen päivä on. Kiitos myös Puutarhaliitolle tämän perinteen aloittamisesta ja jatkamisesta!

Samalla omia pieniä räpellyksiä (siis pihalla) katsoessaan vahvistuu hyvinkin noviisi olo. Toisaalta taas tulee intoa ja ideoita. Näkee erilaisia tyylejä ja voi todeta, että omalla tyylillä kannattaa mennä jatkossakin. Tehdä sen, mitä milloinkin kykenee ja tehdä sitten joskus jotain muuta. Jos olisin blogia pystyyn pistäessäni reilut kaksi vuotta sitten tajunnut minkälaisia puutarhoja oikeasti toisten bloggaajien takaa löytyy, olisi kynnys varmasti kasvanut liian suureksi edes pistää blogia pystyyn. Onneksi en ajatellut asiaa sen kummemin.

Viime vuonna vielä Avoimissa Puutarhoissa ujostelin esittäytyä, nyt en enää. Nyt uskalsin jo esittäytyäkin. Ehkä vuosien kuluttua uskaltaa itsekin avata rikkaruohotaivaansa.

Tarinan eka osa Klik.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Sateinen puutarhapäivä, osa 1

Olen ihan poikki puutarhapäivästä. Osa kuvista ihan surkeita, kun huolimattomasti käsivaralla kuvaa sateenvarjon kanssa. Olen kuitenkin hyvin onnellinen päivästä. Oli ainakin tasainen valo kuvaamiseen. ;)

Tänään Päijät-Hämeen vuoro. Aloitin sateisen Avoimet puutarhat Hollolasta, Maijan ja Taiston pihasta. (nimeä klikkaamalla pääsee heidän profiiliinsa) Sateenvarjo piti lähes heti virittää auki ja sateisella teemalla menikin koko päivä. Kuvissa on näköjään vähän autoa/ihmisten selkää.

Vesiaihetta ja rinnettä. Koristeita ja kasveja.


Voi, kun unikot viihtyisivät meillä. Tälläistä räiskyvää haaveilen. Ihan kuin leppäkerttuja.


Suurempi vesiaihe, jossa asuu vesiliskoja.



Kivikkoisia alueita ei montaa ollut.


Osa pihasta oli niittyä, jonne oli tehty polku viereisen joen rantaan, jonne tontti päätyi. Kävin myös pihan näköalapaikalla, josta näkyi hyvin rinnepihaa alaspäin.

Lahdessa kävin kahdella kaupunkipihalla. Pihat näyttivät vähän pienemmiltä kuin meidän 1100 neliön pihamme. On kiva käydä monenlaisilla pihoilla, suurilla ja pienillä. Pienet ovat lähellä oman pihan realiteetteja. Suuremmilla pihoilla taas näkee uskomattomia perennapenkkejä, maisemia ja myös sen työmäärän, mitä ylläpitämiseen menee aikaa. Ajatukset eivät ole ihan jäsentyneet tästä kaikesta, säästän huomiseksi osan. Vielä kahdelta pienemmältä pihalta muutamia kuvia. Pienillä pihoilla etupihat olivat molemmissa ihan pikkuiset ja piti vain luottaa portin pielessä liehuvaan keltaiseen Avoimet Puutarhat-viiriin ja kävellä rohkeammin takapihalle.

Marjan puutarhassa oli hedelmäpuiden lomassa kasvihuone ja perennapenkkejä ja monissa ruukuissa pelargoneja muita arempia kasveja. Kasvihuoneessa tomaatit olivat pikkasen paremmassa kasvussa kuin omani. Kuvissa hieman valotus ja epätarkkuusongelmia.




Pyhälässä oli terassin ympärille rakentunut muualta kaivetusta ylijäämämaasta kohopenkki, jonka seinämät olivat tiiltä. Tuossa kasvoi mm. suklaakirsikka perennojen lisäksi.



Katse kiinnittyi myös vaalean ja tumman yhdistelmään.


Huomaan taas, että kuvia olisi saanut olla paaljon enemmän. Tässä kuitenkin tämänkertaisia kuvia tältä päivältä. Jotain ideoita omaan käyttöön on sekä kirjoitettuna, että osa kuvien muodossa. Huomenna pitää vielä purkaa muita kuvia Kanta-Hämeen puolelta.

Kuvat eivät kerro koko totuutta pihoista, ovat jotain sellaista, joka juuri sillä hetkellä on tuntunut tärkeältä ikuistaa.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Huomista odotellessa

Huomenna lähden vieraaksi Avoimiin puutarhoihin, kuten kahtena edellisenäkin vuonna. Kameraan ostettu toinen akku. Akut ladattu. Eväät ja tankkaus jäävät vielä huomiseen, mutta sitten olen valmis. Kenkiä ja vaatteita pitää ottaa monia mukaan, sillä sääkartat näyttävät vaihtelevaa säätä ja reittini menee kuitenkin useampien kuntien läpi. Päivää odotan innolla. Reittiä on laskettu useaan otteeseen ja olen todennut, että enemmin vähemmän, että ehtii isommissa pihoissa oikeasti ollakin. Tekisi niin mieli käydä useissa eri pihoissa, nyt todennäköisesti ehdin neljään, pari paikkaa on varalla. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli kahdeksan pihaa, ajokilometrejä reippaasti yli 100, joten pakko oli aloittaa rajaamaan. Harmittaa, ettei joka pihaan reitin varrelakaan ehdi. Neljä pihaa on kuitenkin jo paljon.

Tänään tuntui jo melkein kesälämmöiltä. Ihanaa. Pienet ötökätkin alkavat heräillä kohmeestaan. Tätä erikoisen näköistä otusta en tunnistanut. Oli arovuokossa.


Montaa leppäkerttua en ole tässä pihassa nähnytkään. Onneksi sentään nyt. Tämän tarkempaan makrokuvailuun ei minun kamerallani pääse.


Toivottavasti huomenna on kaunis päivä. Jos ei ole, niin autossa on kumppari, sadetakki, sateenvarjo, villasukkia. Jos taas on kaunis päivä, löytyy sandaalit ja t-paitaa. Ihan kuin lähtisi eräretkelle, eikä pari tunnin autoajelulle puutarhoihin.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Luontoa

Vaihteeksi kuvia lähijärveltä, jossa ei uinut lapseni lisäksi kuin sorsia.



Vastavaloon.


Luulen, että näillä oli juuri poikasväritys muuttumassa aikuisen väritykseksi. Vähän läikikkäitä päitä oli muutamilla urhoilla.

Lumpeita kuvasin vastavaloon. Syksyllä menen varmasti kuvauskurssille, nyt ei pitäisi olla esteitä. Olisi niin paljon opittavaa.



Ja pian kuvien oton jälkeen alkoikin sataa rakeita. Siis r a k e i t a kesäkuun 27. päivä. Päätin, että en valita lomalla kesäsäistä. Alan valmistautumaan kuitenkin niukkaan satoon. Toisaalta tuleepahan nähtyä ihan kunnolla, että mihin sitä kasvihuonetta Suomessa oikein tarvitseekaan.

En ole tänä kesälomalla saanut vielä nauttia uimavalvojan roolista kuin pieniä hetkiä kerrallaan. On pitänyt keksiä muuta tekemistä, kun piha on rakentamisen vuoksi kaaoksessa ja lapsille ei oikein siellä ole tekemistä. Onneksi eväsretket luonnossa ovat huippuja. Tässä kuva Pirunpesältä Hollolasta.


Meillä ollut vaihtelevaa säätä ja satunnaisia (mutta ajoittain rankkoja) sadekuuroja parina viime päivänä. Alkuviikosta satoi ihan urakalla. Kaivoin silloin pihaan muutamaan kohtaan aika syviä kuoppia ja tutkin, jääkö vesi sinne vai valuuko pois. Ja löysin siis tältä meidän varsin saviselta ja paikoin hyvin kostealta pihalta kohtia, joihin pääsee todennäköisesti vähintään pioneja. Ja vähän jotain muutakin.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Blogiongelma

Osaako joku auttaa. Bloggerin lukuluetteloon ei päivity kuin yksi ainoa blogi ja sekin vain viimeisimmällä kirjoituksella. Ja tämä blogi vaihtuu kai siten, että päivyttyy se, jota joku viimeisimmäksi päivittänyt. Mielestäni en ole asetuksiin koskenut. Peukalo keskellä kämmentä.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Toisen romu on toisen..

istutusastia. Vai miten se sananlasku menikään. En aiemmin ehtinyt (ehkä ihan hyvä näiden säiden takia) istuttaa kesäkurpitsoja. En halunnut niitä tontin perille, siellä on liikaa lehtokotiloja ja liian vähän valvontaa. Meidän perheen toinen aikuinen katsastaa usein (uteliaisuudesta) matkan varrelle osuvat roskalavat. Joten nyt pyysin etsimään muutaman vanhan romun. Mies luuli, että alan maalaamaan niitä. Pyh. Eihän sellaiseen ehdi.

Ollaan mietitty, että ovatko nämä vanhoja lavuaareja vai pisuaareja. Aika romuisessa kunnossa.


Päätin, että ovat lavuaareja. Tai istutusastioita oikeastaan. Jos joku kerta meillä on se pergola/terassi tai joku, nämä maalataan ja laitetaan seinälle istutuslaatikoiksi. On valmiiksi viemäröinti kunnossa.

En tiedä, mitä kesäkurpitsat pitävät kompostilla täytetyistä vanhoista pisuaareista lavuaareista, kun en myöskään ehtinyt/jaksanut ryhtyä askartelemaan noita pystyasentoon.



Siniset rakeet ylemmässä kuvassa ovat Ferramolia. Nyt kesäkurpitsat ovat paremmin etupihalla valvovan silmän alla. Huomaan, milloin rakeet hupenevat tai lehtokotiloita alkaa parveilla liikaa. Vihreä kuitenkin kaunistaa kamalammankin astian.


Pakollinen pionin nuppu. Pian pääsen tutkimaan tämän jakotaimen kukkaa ja selvittämään tämän nimeä. Ei malttaisi odottaa.

Vaikka juhannus on nyt ohi ja ihan last season, on tässä yksi kuva linnuista Saimaassa.


Mukavaa uutta viikkoa!

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Mukavaa juhannusta!

Kerrankin juhannukseen osuu kesäpäivänseisaus. Mukavaa juhannusta ja kesäpäivänseisausta!


Pihan ensimmäinen valamonruusu aloittelee näin juhannukselta kukintansa.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Huovilan puisto

Kesäloma antaa mahdollisuuden extempore poikkeamisiin. Matkalla paikasta A paikkaan B, alkaakin aurinko paistaa ja ei ole kiirettä. "Pieni" poikkeama ja lapsien lahjonta ja voi pysähtyä juoksemaan lampia ympäri. Tai siis liian energinen lapsi juoksee. Omien kuvien valotus on myös vähän pielessä, kun piti pysyä perässä. Poikettiin siis aika pikaiselle Huovilan puiston pysähdykselle.

Huovilan puisto sijaitsee Kärkölän kirkonkylästä. Esimerkiksi valtatie 12 on Hämeenkosken puolelta tienviitat. Toki Kärkölän Järvelänkin kautta sinne pääsee. Pääsymaksu maksetaan kahvilaan, jos kahvila sattuu olemaan auki.


Alueella on opastekartatkin ja Huovilan puiston omien sivujen kautta näkee kasvikarttaakin. Jakotaimia on myynnissä, mutta jakotaimien määrää tai laatua ei tiedä etukäteen.

Alueelle piti joskus tulla kartano. Rahat loppuivat kesken tai jotakin muuta tapahtui ja suunnitelmat muuttuivat. (Omistajan veli kai pelasi itsensa Monacossa rutiköyhäksi.) Joten paikalla on nyt vain perustukset, joiden sisällä kasvaa ruusuja. Kuitenkin puistoon ehditiin ostaa kaikenlaisia kasveja ja rakentaa lampia.


Perustusten sisällä kasvaa eri ruusulajikkeita, joista osa on vasta tulossa kukkaan. Pieniä ja matalia ruusuja, kuten tämä keltainen.


Sekä ruusupuskia. Toki ruusuntuoksua on ilmassa myös.


Perustuksia vartioi lohikäärme.


Perustuksilta voi kävellä kohti lampia koivukujaa pitkin.


Paikalla on kaksi lampea, joita voi kiertää. 







Penkeillä voi tarvittaessa huilahtaa. Alueella on myös muutamia kukkapenkkejä. Illakot, päivänliljat, ruusut, punapäivänkakkarat ja pionitkin kasvavat lähekkäin. Seuraavalla kerralla otetaan eväät mukaan.



Tuulisella säällä kuvaaminen oli myös haastavaa ajoittain. Vähän lämpimämmällä säällä sudenkorentoja olisi ehkä ollut enemmän. Nyt nähtiin vain tämä yksi, josta tuli vain yksi tarkempi kuva.



 Puiston pääsymaksu on 5 euroa ja kausimaksu 10 euroa.