Kesäkuun viimeisiä

Kesäkuun viimeisiä päiviä viedään. Kasvu on ollut viime vuoteen verrattuna kovin erilaista, mutta jotain samaakin on ollut.

Kurjenpolvi Orion teki tänäkin vuonna korkeaa kasvustoa. Nyt se kukkii yhdessä omenapuupenkissä, jossa avautui myös pioneja, jotka istutin kaksi vuotta sitten.

Etualalla yhdellä kukalla Karl Rosenfield. Taustalla samaista Orionia ja pioni Do Tell.

Do Tell oli ennen avautumista aivan kuin ruusunnuppu. On vuokkomallinen, suloinen kukkija.

Kuvien ottamisen jälkeen kaivoin vähän näille tilaa. Turhan lähelle tulee näiden taustalla olevat saniaiset, joista yhden osan sain kaivattua pois, jotta mahtuvat ehkä seuraavana vuonna jo kukkimaan laajemmin. Muutenkin tuossa penkissä alkaa olla sen verran ahdasta, että paria kasvia voi syksyllä jakaa.

Silloin, kun olen aloitellut puutarhan laittamista, tuntui hassulta, että kasveja pitää jakaa tai pitää muilla tavoin kurissa. Kun samaa kasvia tuijottaa päivästä toiseen, eikä se katseen voimalla tuuheudu yhden kasvukauden aikana, tuntui ihmeelliseltä, että muilla on liikaa kasveja.

Samassa penkissä (pieni kaistele laajennusta) viime kesän raaskutaimena ostetut loistotädykkeet ovat nyt hyvin terhakkaana kukassa kimalaisten suosiossa. Periaattessa penkki alkaisi nyt olla täynnä, mutta juuri nyt siellä penkin edustalla on liian monta samanväristä kasvia rinnakkain, ne eivät erotu toisistaan. Sillä törmäkukka toistaa samaa sinisen värisävyä ja joku ajuruoho myös. Jotain pitää ehkä siirtää.

Samassa penkissä Orion tosiaan viihtyy laajalla ja korkealla. Pian sen korkeimpien kukkien rinnalla kukkii kärhö Aljonushka.

Toisaalla valkoisten nimettömien pionien maljamainen kukinto alkaa olla sinne tänne röyhähtänyt kukinto. Sekä sade että aika saa kasvin näyttämään pikkasen homsuisselta. Ovat kuitenkin olleet kukassa jo noin viikon, jos ensimmäisestä juuri avautuneesta kukinnosta lasketaan.

Etupihan saatu jakotaimi pioni on myös kukkinut mukavasti. Tämän nimeä olen arvuutellut ja yrittänyt myös tutkia erilaisia pioneja, mutta nimettömän on ja pysyy.

Nyt myös varjoliljat kukkivat. Näitä siirtelin viime vuonna. Katsotaan, onko uusi paikka huonompi vai parempi.

Ja kaksi vuotta sitten heittelin sormustinkukkien siemeniä sinne ja tänne. Vain tämä yksi ainokainen kukkii. On todennäköisesti digitalis purpurea candy mountain peach - siemenpussista alkunsa saanut. Mutta kovin on matalaksi jäänyt, eikä ollenkaan tuuhea.

Nyt tapahtuu kaikenlaista, nuppuja tulee. Kasveja avautuu. Mutta samalla myös rikkakasveja löytyy kiitettävästi. Huomenna ehkä pääsen jo paremmin pihahommiinkin. Tänään oli pakko olla ulkona varovainen (leikata nurtsia pitkähihaisessa), kun käräytin hieman nahkaani edellisenä päivänä retkellä, jossa muistin kyllä valvoa lasten ihoa. Tuli taas hyvä opetus siitä, että omaa ihoa ei pysty samalla tavalla tarkkailemaan kuin toisten ihoa. Aurinkorasvaa kulutan taas omallekin iholleni ihan suosiolla.

Juhannuksen jälkeen

Juhannusreissussa sitä mietti, että miksi ei reissaa useammin, kun tämä on niin mukavaa.

Kotiin tullessa taas ajatteli, että kotona on niin mukavaa, että miksi sitä ikinä lähteekään muualle.

Vaihtelu kuitenkin virkistää. Eilen illalla tultiin kotiin ja pikainen pihakierros kameran kanssa paljasti, että nimettömät valkoiset pionit ovat poksahdelleen auki ihan urakalla.

Niiden sisällä kävi kova pörinä.

Omenapuupenkkiin istutetut pari pionia kaksi vuotta sitten ovat vihdoin nuppuvaiheessa. Do Tell pioni nupussa isotähtiputken ja jättipoimunlehtien kukintojen kanssa.

Geranium Orion, samainen punainen isotähtiputki ja punaisen pionin nuppu. Tämän pionin nimi ehkä selviää, kun se kukkii.

Ja etupihalla kälyltä saatu jakotaimi nimettömästä pionista avautuu pikkuhiljaa. Tässä keskusta on vaaleampi.

Vielä pari (tai enemmän pionia) mahtuu hyvin pihaan. Muutama on vielä nuppuvaiheessa, jotain pitää vielä odottaa, että saa sen nupun rakennettua. Kasvit oli kasteltu ennen reissua hyvin, joten kasvimaallakin oli mennyt hyvin reissun aikana.

Hyvää juhannusta!

Oikein mukavaa keskikesän juhlaa! Vaikka kesäpäiväntasaus menikin jo.

Kuva juhannuskokosta on viime vuodelta.

Aamuisia kuvia

Aamuisin on ihanaa, jos ehtii omalla pihalla kävellä ja haistella ilmaa. Joskus käy niin, että ensin tulee tuoksu ja sitten paljastuu sen lähde. Valitettavasti välillä tulee myös haju, kuten tuoksukurjenpolvista. En tiedä, haluanko pitää niitä pihallani. Tähän asti ovat olleet hyviä peittokasveja, mutta se haju on minusta kamala.

Olen niin tyytyväinen, että nykyisin näkyy ja kuuluu iso joukko kimalaisia kukkivissa kasveissa meidänkin puutarhassa. Osaa ruohosipulista leikkelen jo alas, koska mm. valamonruusu aloitti kukinnan, joten kimalaisilla riittää tekemistä.

Joku kimalainen oli myös päätynyt tomaattilavaankin. Jouduin auttamaan pääsemään pois. Toivottavasti hoiti samalla pölytyksen. Tomaatin ja chilin raakileita on jo näkyvissä.

Käyn usein tuijottamassa sinivaleunikoita. Taitavat olla tämän vuoden ihastus ja rakastus.

Tänä aamuna myös sain tuoksutella ensimmäistä lähes kokonaan avautunutta pionia. Tämän nimeä en tiedä, on myyty väärällä nimellä. Tämä tekee sivukukintoja, tuoksuu ja keltaiset heteet keskustassa. Ei korkein, eikä matalin. Voisi olla ehkä Gardenia, tai sitten ei. On selvästi valkoinen, ei mitään kermaa tai vaaleanpunertavaa.

Ihana pioniaika on tullut.

Välttelyä

Joskus teen asioita vältelläkseni toisia. Tänään olen vältellyt aktiivisesti paria rikkaruohourakkaa. Sen vuoksi olen siivonnut taloa, häätänyt muurahaispesää hyötyviljelyksistäni, purkittanut siementaimia, kitkenyt muualta, pessyt kasan taimiruukkuja. Siivonnut jälkiäni muualla, istutellut taimia.

Välillä miettinyt ja tuumaillut. Kuten sitä, että onko varjopenkissä Geranium Patricialle liian varjoisaa.

Patrician kaverina kasvaa matalampi kurjenpolvi, joka toistaa samaa väriä ilman tuota tummaa keskustaa. Sen nimi ja kuva on nyt hukassa.

Samassa penkissä kasvaa ihan hyvin sormivaleangervo, jolle pitää ehkä raivata jossain vaiheessa lisää tilaa. Mutta se vain sopii tuon hevoskastanjan kaveriksi.

Olen tänä kesänä päättänyt jatkaa tätä välttelytaktiikkaa. Mieluiten höystettynä pienenä säntäilynä. Eli aina välissä saatan tehdä jonkin toisen jutun. Tänään tällä tekniikalla sain tehtyä sellaisia asioita, joita olin vältellyt kuukausi tai viikko tai päivä sitten.

Olin mielestäni kitkenyt jo tätä penkkiä, jossa kasvaa mm. nyppykurjenpolvi kohta avautuvien tädykkeiden seurana.

Ja viime vuoden lempparini korkea kurjenpolvi Orion.

Törmäkukka siellä kasvaa kyllä ihan tarkoituksella maata myöten.

Tänään nappasin sieltä silti pois rikkaruohoja. Onneksi siellä piileskellyt koivu ei ollut kasvanut kuin 10 senttiseksi. Ja nytkin katsoin näitä kuvia, että pitääkin tehdä uusi tarkastelukierros rikkisten vuoksi. Punainen isotähtiputki avautuu pihan pian samassa penkissä. Se on nyt kolmatta vuotta pihallani ja olen nyt purkittanut sen siementaimia ihan kiitettävästi. Ja niitä on vieläkin maassa. Silti pidän siitäkin kasvista.

Yllätyksekseni löysin matalan tiiviin kurjenpolvi Max Freyn siementaimia useamman. Toivon, että ne elävät purkissa, jotta voin myöhemmin suunnitella, että laitanko ne kaikki johonkin riviin matalaksi aidanteeksi, vai luovutanko ne eteenpäin. Kuvassa MaxFrey etualalla. Taustalla Ohotanmaruna sekä sen taustalla tuntematon geranium. Taustalla oleva geraniumin lehdet ovat hieman nyppykurjenpolven oloiset, mutta ei yhtä samettiset ja kukassa menee tummempia viivoja, vähän kuin Orionissa.

Tällä hetkellä kukkii vähän muitakin kuin kurjenpolvia. Hajulaukka kukkii. Vai olisiko tuoksulaukka oikeampi nimi.

Ja sinivaleunikot ainoiden säästyneiden ukkolaukkojen kanssa. Ne kukkivat auringossa tällä hetkellä kukat aitaan päin.

Joten illalla koitin kuvata näitä nojaamalla orapihlaja-aitaan. Voin kertoa, että oli vähän epämukavaa.

Pian aloittavat kiinanpionit. Niissä on joissakin taantumaa, joissakin taas nuppuja ekaa kertaa ikinä. Taantuneiden juuristoa täytyy hieman tutkailla, etteivät ole saaneet liikaa multaa juurilleen.

Huomenna jatkuu välttelyt. Jännittävää nähdä, mitä sitten saan tehtyä. Ehkä välttelen taantuneiden kiinanpionien juuriston tutkimista.

Viheliäiset juuret

Olen kitkenyt pitkästä aikaa. Huoh. Päivänpesän Katja varoittelee istuttamasta rohtoraunioyrttiä lähelle perennapenkkiä.

Minä varoitan muista kasveista. Älä koskaan ota metsässä kauniista valkoisena kukkivaa karhunkiertoa omaan pihaasi. Se viihtyy kosteassa. Ja sillä on juuret, jotka voivat maan alla köynnöstää kuten kasvi köynnöstää puissa. Tässä kuva melko pienestä juuresta. Katkeavat helposti. Vieressä koon 40 saapas.

Kuivassa maassa juuret pysyvät kurissa kuivuuden takia.

Lontoon metrokartta tulee minulle mieleen noista juurista.

Toinen kasvi, jota ei kannata päästää lähelle perennapenkkiä on vadelma. Sekin ehtii maan alla aika pitkälle.

Ämpärit täyttyvät aika nopeasti juurista, kun kitkemisen saa alkuun. Jos olisi viisas, kitkisin joka ikinen päivä vähintään vartin tai puoli tuntia, pysyisivät nuokin kurissa. Käytännössä en kitke joka päivä. En edes joka toinen päivä.

Huovilan ruusuja

Kävimme noin viikko sitten Kärkölän kirkonkylän Huovilan puistossa. Taas kerran. Tällä kertaa tajusin ostaa kausikortin paikkaan. (kertamaksu aikuisilta 5e ja koko kauden sisäänpääsy 10e.)

Oli kiireinen päivä takana, joten ehdimme lähinnä käydä latonäyttelyn lisäksi ruusuja ihailemassa. Harmikseni tuolla ei ole kylttejä ruusuille, joten niitä en tunnista.

Ruusut ovat siis vanhan kartanon perustuksissa. Kartanoa ei koskaan rakennettu valmiiksi. Puisto sen sijaan on kaunis englantilaistyylinen lampineen.

Jos olisi ollut sopivasti aikaa, olisin lähtenyt ehdottomasti myös puistokierrokselle tuota tietä pitkin.

Huovilan puiston ladossa on tänä kesänä Terhi Kaakisen veistoksia, kuten Puputyttö.

Ja kävin minä myös makoilemassa Verneri-vaunujen kyydissä. Harmi, kun en tajunnut ottaa kuvaa vaunuista ilman ihmisiä.

Sadepäivänä

Sadepäivää onkin odotettu hartaasti. Kasvien kastelu vesijohtovedellä ei tunnu järkevältä, joten käytin vesijohtovettä vain hyötykasveille.

Nyt on ollut viime päivinä kaikkea muuta tai liian vähän energiaa, joten puutarha on ollut paikoin ihan huonolla hoidolla. Kitkemistä on taas vaikka kuinka paljon. Eilen ihmettelin vähän taas kasvejani. Vaikka rikkaruohot ovat taas hyökkäämässä, nämä eivät näytä rikkiksiltä. Ovatko siemenkotia? Tunnistaako joku?

Ja kuvissa sinivaleunikossa on sellainen uloke tuossa keskellä. Minun omassani ei ole. Mitäköhän minä siis kasvatan?

Eilen lämpimänä päivänä puutarhassa ihailin kovasti kimalaisia työssään. Ne viihtyvät keltakurjenmiekkojen takana näkyvissä ruohosipulin kukissa. Nyt kukkii kuitenkin niin vähän kaikkea, että en raaski kamalasti leikata ruohosipulin kukkiakaan, että kimalaisille riittäisi hommia.

Etupihan pionit piti vielä eilen kuvata, sillä tiesin tälle päivälle tulevan sadetta. Vaikka sade oli enemmänkin kuin toivottua, se ei aina tee hyvää pionien kukinnalle. Vieressä hennon vaaleanpunainen lehtoakileija.

Vähän räväkämpi akileija kasvaa taas penkissä, jossa kasvaa myöhemmin kaikkea muuta keltaista, punaista ja oranssia.

Morsiusleinikki on nyt kukassa yhdessä kurjenpolven kanssa, jonka lajista en ole oikein varma. Morsiusleinikin kukinta-aika on pitkä. Aloitti myöhäisten tulppaanien kanssa ja oletettavasti kukkii kesäkuun loppuun.

Tämän päivän ensimmäinen kesäsade tuntui kastelevan kunnolla. Sademittari oli yhä varastossa ja laitoin sen paikalleen vasta iltapäivällä. Luulisin kuitenkin yöllä alkaneen sateen tuoneet vettä jo iltapäivään mennessä vähintään yli 10 ml, joka on itsessään meillä kesäkuun ennätys. Tämän vuoden muut kesäkuun sateet ovat nimittäin olleet parin millin tai parin pisaran luokkaa.

Vierailulla Arvilassa

Kiitos Arvilan väelle, että piditte pihaa ja museota auki eilen. Kävin siis Päivänpesän- blogin pihapiirissä. Jo ajaessa tajusin, että tosiaan maalle tässä ajellaan. Kauniita maisemia ja ihanan näköisiä suuria pihapiirejä.

Arvilan pihalla piti kyllä pitkään ihmetellä sitä avaruutta. Tutuilla maalaispihoilla on siihen avaruuteen tottunut. Nyt taas kesti hetki henkäillä, kun katseelle ei ole koko ajan seiniä vastassa.

Katjan kanssa oli todella mukava jutella kasveista ja pihapiiristä. Ja uusista suunnitelmista. Niin mielelläni käyn muiden kasvihuoneissa. Aika lailla ovat omat kasvihuonehaaveet pinnalla.

Kaikkea suurta ja pientä talvituhoa on useimmissa puutarhoissa tapahtunut. Onneksi vierailijalle ei silti paikat näytä talvituhojen kautta, vaan aina vierailija katse kyllä lähtee kaikkeen muuhun kauniiseen ja olemassa olevaan. Itse katson mielelläni myös kaikkea kukkivaa tai pian kukkivaa. Oli myös niin suuria pionin nuppuja, on ihme, jos kohta ei kuki pionit.

Oikein hyvä akileija-aika tähän aikaan vuodesta. Ja unikoiden aika.

Ja kauniit illakot. Kurjenmiekkoja. Ja monia nuoria pieniä puita. Kuvan taustalla läheinen pelto. Peltojen läheisyys tekee paljon avaruuden tuntua, mutta varmasti myös tuulta.

Kuvia olisi voinut taas ottaa enemmänkin. Kameraa ei vain koko ajan tajua aina pitää kuvausasennossa. Puutarhassa on vaikka mitä nähtävää. Ja kotimuseossa on paljon kaikkea.