Kesäkuun viimeisiä

Kesäkuun viimeisiä päiviä viedään. Kasvu on ollut viime vuoteen verrattuna kovin erilaista, mutta jotain samaakin on ollut.

Kurjenpolvi Orion teki tänäkin vuonna korkeaa kasvustoa. Nyt se kukkii yhdessä omenapuupenkissä, jossa avautui myös pioneja, jotka istutin kaksi vuotta sitten.

Etualalla yhdellä kukalla Karl Rosenfield. Taustalla samaista Orionia ja pioni Do Tell.

Do Tell oli ennen avautumista aivan kuin ruusunnuppu. On vuokkomallinen, suloinen kukkija.

Kuvien ottamisen jälkeen kaivoin vähän näille tilaa. Turhan lähelle tulee näiden taustalla olevat saniaiset, joista yhden osan sain kaivattua pois, jotta mahtuvat ehkä seuraavana vuonna jo kukkimaan laajemmin. Muutenkin tuossa penkissä alkaa olla sen verran ahdasta, että paria kasvia voi syksyllä jakaa.

Silloin, kun olen aloitellut puutarhan laittamista, tuntui hassulta, että kasveja pitää jakaa tai pitää muilla tavoin kurissa. Kun samaa kasvia tuijottaa päivästä toiseen, eikä se katseen voimalla tuuheudu yhden kasvukauden aikana, tuntui ihmeelliseltä, että muilla on liikaa kasveja.

Samassa penkissä (pieni kaistele laajennusta) viime kesän raaskutaimena ostetut loistotädykkeet ovat nyt hyvin terhakkaana kukassa kimalaisten suosiossa. Periaattessa penkki alkaisi nyt olla täynnä, mutta juuri nyt siellä penkin edustalla on liian monta samanväristä kasvia rinnakkain, ne eivät erotu toisistaan. Sillä törmäkukka toistaa samaa sinisen värisävyä ja joku ajuruoho myös. Jotain pitää ehkä siirtää.

Samassa penkissä Orion tosiaan viihtyy laajalla ja korkealla. Pian sen korkeimpien kukkien rinnalla kukkii kärhö Aljonushka.

Toisaalla valkoisten nimettömien pionien maljamainen kukinto alkaa olla sinne tänne röyhähtänyt kukinto. Sekä sade että aika saa kasvin näyttämään pikkasen homsuisselta. Ovat kuitenkin olleet kukassa jo noin viikon, jos ensimmäisestä juuri avautuneesta kukinnosta lasketaan.

Etupihan saatu jakotaimi pioni on myös kukkinut mukavasti. Tämän nimeä olen arvuutellut ja yrittänyt myös tutkia erilaisia pioneja, mutta nimettömän on ja pysyy.

Nyt myös varjoliljat kukkivat. Näitä siirtelin viime vuonna. Katsotaan, onko uusi paikka huonompi vai parempi.

Ja kaksi vuotta sitten heittelin sormustinkukkien siemeniä sinne ja tänne. Vain tämä yksi ainokainen kukkii. On todennäköisesti digitalis purpurea candy mountain peach - siemenpussista alkunsa saanut. Mutta kovin on matalaksi jäänyt, eikä ollenkaan tuuhea.

Nyt tapahtuu kaikenlaista, nuppuja tulee. Kasveja avautuu. Mutta samalla myös rikkakasveja löytyy kiitettävästi. Huomenna ehkä pääsen jo paremmin pihahommiinkin. Tänään oli pakko olla ulkona varovainen (leikata nurtsia pitkähihaisessa), kun käräytin hieman nahkaani edellisenä päivänä retkellä, jossa muistin kyllä valvoa lasten ihoa. Tuli taas hyvä opetus siitä, että omaa ihoa ei pysty samalla tavalla tarkkailemaan kuin toisten ihoa. Aurinkorasvaa kulutan taas omallekin iholleni ihan suosiolla.