Viheliäiset juuret

Olen kitkenyt pitkästä aikaa. Huoh. Päivänpesän Katja varoittelee istuttamasta rohtoraunioyrttiä lähelle perennapenkkiä.

Minä varoitan muista kasveista. Älä koskaan ota metsässä kauniista valkoisena kukkivaa karhunkiertoa omaan pihaasi. Se viihtyy kosteassa. Ja sillä on juuret, jotka voivat maan alla köynnöstää kuten kasvi köynnöstää puissa. Tässä kuva melko pienestä juuresta. Katkeavat helposti. Vieressä koon 40 saapas.

Kuivassa maassa juuret pysyvät kurissa kuivuuden takia.

Lontoon metrokartta tulee minulle mieleen noista juurista.

Toinen kasvi, jota ei kannata päästää lähelle perennapenkkiä on vadelma. Sekin ehtii maan alla aika pitkälle.

Ämpärit täyttyvät aika nopeasti juurista, kun kitkemisen saa alkuun. Jos olisi viisas, kitkisin joka ikinen päivä vähintään vartin tai puoli tuntia, pysyisivät nuokin kurissa. Käytännössä en kitke joka päivä. En edes joka toinen päivä.

Opettelua

Olen yrittänyt opetella rikkakasvien nimiä ja tunnistusta. Samoin luonnonkukkien tunnistusta. Tietäisi vähän enemmän pihastaan. (Voi miksi en tajunnut olla hereillä biologian tunnilla.) Lehtoakileijan tämän värisenä ottaisin pihaan ihan ilomielen, ei ole vielä näkynyt.

On kiva aloittaa puutarhaharrastusta siten, että istuttaa ekana kesänä taimia, joilla on nimi (ja nimilappu) ja joissa on ehkä jo kukkiva osa. Seuraavana keväänä minä olin ihan pihalla, että mitä alkuja penkeistä löytyykään, kun pienet taimet eivät jää mieleen ja jossain kohdassa onkin tyhjää. Meillä esimerkiksi kellokukat häviävät aina, olen joskus nähnyt niiden yrittävän nousta keväällä. Seuraavana aamuna paikalla on yksi tukevassa kunnossa oleva lehtokotilo ja kaikki alut ovat hävinneet. Alan ehkä pian uskoa, että kellokukkia ei kannata istuttaa tähän pihaan, ellei pidä niitä kesäkukkien tapaan yhden kesän kukkina.

Meidän pihalla kasvaa rikkaruohoina vuohenputkea (ylläri),elämänlankaa (argh), voikukkaa eri lajeissaan.
Kiten myös joka vuosi jättipalsamia, joista aina joku ehtii kukkaan ja siementämään jossain piilossa. Noiden lisäksi parikymmentä rikkaruohoa löytyy ihan heittämällä parin neliön alalta.

Luonnonkasveista mm. metsäkurjenpolvea, puna-ailakkia, sini-ja valkovuokkoja, kevätesikko, puna-apilaa ja valkoapilaa, lemmikkia, päivänkakkaraa sekä ojakellukka, (joka Mikko Piiraisen Luonnonkukakirjan mukaan on saanut nimen kansan suussa myös pässinmulukut tai pässinkellukat). Kuvassa ojakellukka.

Pukinpartaa löysin kukkapenkistä, usein kuitenkin ojasta (joka avautuu vain aamupäivisin ja sopisi siis kasviympyryrään, jossa voisi aurinkoisella säällä tehdä kellon. Tietyissä sektoreissa avautuisi ja sulkeutuisi tietyt kasvit, joiden perusteella voisi päätellä kellonajan. Tätä en kuitenkaan toteuta.)

Ja näiden lisäksi hyvin monia muita ihan itsekseen pihassa viihtyviä tai pihaan tulleita kasveja, joita rikkaruohoiksi kutsutaan. Tuntuu välillä ihan mahdottomalta, kun rikkakasvikuvastojen avulla tunnistaa pihaltaan useampia kasveja kuin perennakirjoja selailemalla.

Mutta teen kuten yleensäkin. Suljen silmäni kaaokselta ja koitan selvitytyä pienestä paikasta kerrallaan.