Puutarha ei katoa

Viime kerralla kirjottaessani olin tekemässä itselleni pientä työlistaa hommista. Nyt voin todeta, että mitään en ole tehnyt. Nurmikko on leikattu jossain vaiheessa ja sitä pitäisi taas leikata. Kitkemistä olisi ihan riittävästi tiedossa. Ja kaikkea muutakin voisi tehdä. Arki alkoi rytinällä, menoja on ollut paljon. On alkanut lasten koulu, osa harrastuksista ja flunssakausi.

Olen nyt kuitenkin kuukauden ottanut takaisin sitä kaikkea, mitä puutarha on ajoittain ottanut. On ollut kiirettä paljon, joten olen ajatellut puutarhan saavansa nyt hoitaa minua. Olen tehnyt pakollisia hommia osin puutarhassa lämpimällä säällä. Kylmällä säällä varautunut syksyn tuloon ja antanut kasvien olla ihan rauhassa ja yrittää kestää ihan omillaan. Olen sulkenut silmät rikkaruohoilta ajanpuutteen vuoksi. Olen käynyt välillä tuoksuttelemassa ja vähän miettimässä sipuliasioita.

Punatähkä

Ja puutarha on pärjännyt ilman minua. Se pärjäisi oikein hyvin ilman minua. Mutta pian siellä näyttäisi vähän toisenlaiselta kuin haluaisin. Nyt alkaa jo ehkä olla kiinnostustakin nyppimiseen.

Talvivalkosipulin itusilmuja

Vähän aikaa sitten kiroilin tätä kesää. Esikasvatuista kasveistakaan kaikki eivät kuki, jotkut yleensä heinäkuun lopulla kukkivat kasvit ovat kukassa jotenkin juuri nyt.

Esikasvatettujen astereiden hyvin hidas avautuminen. Lämpölamppu ei taida korvata aurinkoa?

Kun taas osa kasveista, kuten tummalehtinen syyskimikki jatkaa kukkavarsien kasvattelua vähän entiseen malliin. Niin hitaasti, että epäilen niiden kukintaa.

Olen epäillyt ennenkin. Mutta jos talvi ei tule ennen lokakuuta, saatan päästä tänäkin vuonna näkemään tämän rimpulan muodostavan paksun ja tanakan valkean ja tuoksuvan kukan.

Kaikenlaista tapahtuu elämässäni vielä elokuun jälkeenkin, mutta tämä elokuu on ollut pitkästä aikaa sen verran täynnä kaikkea, että kiitän itseäni siitä, että en vaatinut repeämään enää puutarhatöihin. Ne olisivat olleet liikaa. Tänään kuvia ottaessa tunsin jo hieman sellaista syttyvää intoa puutarhaan ja tekemiseen. Annan sen kuitenkin hieman vielä kasvaa, jotta Into ei hyydy heti alkumetreille.

Sadetta ennen

Saderintama ja ukkonen on juuri nyt täällä. Onneksi otin kuvia tänään, sillä ei tiedä, mitkä kasvit ovat sateiden jälkeen taas kunnossa.

Ostin Huovilan puistosta viime viikolla nupuillaan olevan ritarinkannuksen. Ei ollut hajuakaan sen väristä. Olen ollut niin ihastunut tänään, sillä sen värit näyttävät olevan juuri sitä, mitä eniten ihailin. Taustallaan jaloangervo Erica.

Näiden lähellä on tämä kohta, joka viehättää minua kovasti. Olen tätä jatkuvasti kuvaamassa. Nyt myös laventeli on paremmin kukassa. Minulla on kolme talven kestävää laventelia pihalla, kaikki eri tavoin tänne tulleet. Ihan pieniä sävyeroja taitaa olla kukissa. Yksi itse siemenestä kasvatettu, yksi ostettu perennataimistolta ja yksi marketin poistomyynnistä ihan rupsahtaneena. Kuvassa se marketista ostettu.

Vaikea näitä kuitenkaan olisi erottaa toisistaan kuvien perusteella. Tässä toinen yksilö.

Sinipiikkiputkissa riittää pyöriskeltävää. Jotkut kukat pölytetään nopeasti, näissä viivytään. (Olihan tämä sinipiikkiputki?)

Meksikonhanhikki oli vielä torstaina nupuillaan, kun esittelin puutarhaa. Muuten en olisi ehkä tajunnut niitä nuppuja. Tänään sitten ymmärsin etsiä kukkia, joita jo olikin.

Päivänliljat eivät olleetkaan menneet piloille sateessa. Ne kukkivat nyt muutamassa paikassa. Pidän paljon näistä oransseista, joiden nimeä en laittanut silloin 5 vuotta sitten ylös, kun nämä ostin. Kurjenpolvi Orionin ja punaisen tähtiputken yhdistelmään tuo hyvää kontrastia mielestäni. Siksi näitä aina odotankin.

Useampaan kertaan kasvukauden aikana kukkivia puita saa, jos saa niissä kärhötkin kukkimaan. Yritys on joskus kovempi kuin tulos. Maa on tuossa aika kuivaa ja juurakkoista, joten kärhö ei todella ollut istutettu "oikein". Joten sen vuosittainen kasvaminen on hillittyä. Kukkii se kuitenkin marjatuomipihlajan alaoksilla. Tämän kärhön pitäisi olla Ernest Markham.

Elokuu on alkanut ja jatkunut minulla aika ohjelmallisena. Ja jatkuu vielä jonkin aikaa. Aikaa puutarhatöille on ollut vähän, mutta olen kyllä nauttinut puutarhasta muuten. Loppukesän kitkemiset ovat vielä edessä enemmän tai myöhemmin. Riittääpähän tekemistä myöhemminkin.

Elokuu

Elokuusta on kohta jo ensimmäinen viikko takana ja minä olen ehtinyt huonosti blogimaailmaan. Tämän viikon teemana on ollut sade. Tämän pihan sateisin viikko tänä kesänä. Tiistaina ja torstaina ei satanut. Keskiviikkona satoi 34 milliä vettä 9 - 10 tunnin aikana. Yhteensä vettä on tullut tähän mennessä maanantaista tähän sunnuntaihin iltapäivään mennessä 69milliä. Saattaa se 70 milliäkin ollut mennyt rikki, sillä en niitä puolikkaita millejä laske.

Olen hyvin onnellinen, että leikkasin nurmikon viikko sitten, jolloin sen leikkaisin lähes kuivana. Meillä oli nimittäin yhdet juhlat eilen ja puutarhaan kokoontuu ihmisiä taas tulevalla viikolla. Nyt toivoisin tosiaan poutaa. Piha kuivuisi ja kasvit saisivat nyt veden jälkeen sitä lämpöä ja valoa Ja pääsisi taas leikkaamaan sen nurmikon.

Tämä elokuinen viikko on kuitenkin ollut hyvin vaiheikas. Lämpimät säät on ulkoiltu joko omassa puutarhassa tai retkillä. Päivät olleet töitä, lapset olleet välillä kotona, välillä reissussa. Kotona siivottu, leivottu ja pihaa kitketty.

Huovilan puiston yksi lammista.

Tiistaina 1.8 oli Huovilan Puistossa Kärkölässä Vanhat autot - tapahtuma. Minua kiinnostavat kasvit ja halusin katsoa, onko puistossa valkoista illakko myynnissä. Miestä kiinnostaa kaikki vanhat autot ja lapset pakotettiin retkelle mukaan. Lapsia kuitenkin aina kiinnostaa kesätapahtuma jäätelö, joten meillä oli oikein mukava ilta, joka katkaisi sopivasti työviikon fiilistä. Ihan kuin tiistaista olisi jo pari viikkoa.

Illakko ei löytynyt, mutta ostin nupuillaan olevan korkean ritarinkannuksen. Kokeilen siis taas kerran ritareita. En yhtään tiedä, minkävärinen ostettu ritarini on, tämä oli Huovilan puistossa eräs, jonka värityksestä pidin kovasti.

Kotonakin tapahtuu sateen lisäksi jotain. Sateen takia pelkään näiden oranssien päivänliljojen nuppujen homehtuvan kohta nuppuvaiheeseen. Eivät koko viikkona ole uskaltaneet kukkimaan. Viime vuonna nämä eivät kukkineet ja pelkästi niiden heittäneen henkensä, mutta pitivät välivuoden. Seurana punaista isotähtiputkea ja kurjenpolvi Orionia.

Kärhö Aljonushka kukkii samassa penkissä. Tämän ei pitäisi kasvaa juuri yli kahden metrin, mutta ehkä nämä sateet ovat sitä innostaneet, joten kasvattaa nyt varttaan ainakin pikkaisen kahden metrin yli.

Tässä penkissä silti hallitsivin kasvi tähän aikaa vuodesta on tuo kurjenpolvi Orion, joka kasvaa nyt 1,5metrin pituiseksi. Jos sillä ei olisi tukea, se retkottaisi maassa ja veisi kolmen metrin kokoisen tilan. Vaikka se minulla kasvaa sekä tukea että omenapuuta pitkin, se yltää vähän joka kasvin pariksi. Myös Aljonushkan ja omenoiden kaveriksi

että maan tasalle tähkätädyke Rosenrotin seuraksi.

Puutarha järjestää myös yllätyksiä. Tätä liljaa ei ole istutettu tarkoituksella tuohon. Todennäköisesti on jonkin liljan jälkeläinen, jonka istutin noin 12 vuotta sitten. Ne liljat piti olla valkoisia ja punaisia, olivat keltaisia ja oransseja. Eräänä kesänä 11 vuotta sitten näiden päälle lensi kattoremontin yhteydessä pellit. Kaivoin joitain jäljelle jääneitä joskus sieltä pois. Tämän olemassa oloa en edes tiennyt ennen tätä kesää. Valitettavasti myös kotilot herkuttelevat liljoilla liljakukkojen lisäksi. Kun kerran liljassa on ytyä kasvaa kuunliljan varjossa, jääköön se sinne kasvamaan. Ainakin täksi vuodeksi.

Olen ostanut tänä vuonna muutamia kasveja silloin tällöin. Tämän törmäkukan ostin tänä vuonna pienen harkinnan jälkeen. En voinut vain vastustaa tätä väriä. Tämä on Scabiosa 'Barocca' Ohotanmarunan vieressä vähän kontrastinkin vuoksi. Toivon, että tämä ei ole yhden kesän ihme.

Pallerolaukat ovat myös vaivihkaa saaneet värinsä ja kukkivat nyt maksaruohojen ja angervojen seurana. Tuon vaaleanpunaisen Jaloangervon nimi pitäisi olla 'Astrible Younique'. On melko matala.  Taustalla kaatunut ruusumalva. Edessä taas näkyy myös keijunkukan lehtiä.

Korkeampi jaloangervo 'Erica' näkyy tässä kuvassa taustalla kukassa ja edempänä tuo edellisen kuvan 'Astrible Younique'. Tämä osa tästä kukkapenkki tulee vielä muuttumaan syksyn aikana, sillä tämä on viime vuonna perustettu ja ihan kaikki mittasuhteet eivät olleet minulla etukäteen ajateltuna.  Tuo puu tuolla matalan on suklaakirsikka, joka toipui hienosti pupujen syönnistä. Nyt suojaan sen paremmin. Siitä kasvatan uudestaan puumaista (kasvaisi myös pensasmaisesti), joten nyt se tarvitsee taas ajoittaisia leikkauksia.

Aina kun lapset ovat maailmalla tai vain kavereilla, en osaa olla pihalla ilman puhelinta. Pidän älypuhelinta taskussa mukana. Viime kerralla kuuntelin kitkiessä samalla Yle Areenan kautta vanhoja kuunnelmia kuulokkeiden avulla. Tämä dekkarimainen Vainaja kaupan päälle siivitti kitkemistä hyvin. Eikä kuitenkaan ollut liian jännä hämärtyvässä illassa. Naama kyllä ehti hieman multaantua, kun jouduin välillä korjaamaan kuulokkeiden asentoa vähän multaisilla käsineillä.

Saderaportti. Vähintään milli tai kaksi on satanut lisää tätä kirjoittaessa. Seuraavat sateet voisivat suunnata sinne, missä on kärsitään kuivuudesta. Meillä ei tarvitse vähään aikaan kastella.