tiistai 9. helmikuuta 2021

Kevään kaipuu - haaste 2021

Kottikärryn kääntöpiiri - blogi antoi minulle haasteen, jonka on aloittanut Puutarhahetken Tiiu. Kevään kaipuu - haaste 2021 on varsin hyvään aikaan liikkeellä. Voi olla, että en löydä tähän kaikkia niitä rakkaimpia kevätkuviani, toisaalta joka kevät saatan kuvata ne kaikki ihan samat kasvit. Uudestaan ja uudestaan.

Kevät alkaa mielestäni aistimisesta. Valo on erilaista, tunnelma on erilaista. Aurinko alkaa jo lämmittää kasvoja tai kävellessä mustia vaatteita. Tulee tuoksuja, sulavan lumen ja paljastuvan maan tuoksussa on kevättä. Solina, veden tippuminen tuovat kevät fiilistä. Yhdistän kevätfiiliksiin usein aurinkoisen sään. Vaikka sadekin lunta ja routaa sulattaa, niin sadesäät eivät niin jää mieleen. 


Lumikellojen puskeminen lumen läpi on myös sellainen ihme, jota ihastelen aina lumisina vuosina. Miten ihmeessä ne sen tekevät.

Keväällä alkaa kumarassa kulkeminen, pitää olla alempana, että näkee varmasti uudet alut. On ihanaa, että kaiken sen ruskean ja harmaan ja mustan ja epämääräisen seasta alkaa löytyä merkkejä vihreästä. Pidän todella paljon sinivuokkojen nupuista. Ne ovat kauniita ja nuppujen bongaaminen ei ole ihan helpointa. Täytyy totuttaa silmä ensin. Kun ne löytää, voi joka päivä käydä katsomassa, että joko ne ovat auenneet. Se odotus on parasta. Kun sinivuokko on auki, niin jotain on saavutettu. Ollaan jo keväässä.


Ihastelen myös muita pieniä kasveja. Talventähtiä, krookuksia, kevätkurjenmiekkoja. Saatan joskus ajaa jänistä takaa, joka uhkaa syödä krookuksiani. Tämä tapahtuu usein ainoastaan, jos lumi peittääkin maata uudestaan. Silloin krookukset ovat vaarassa kadota. Kimalaisia ja minua varten on siis hyvä, että on myös muita kevätkukkijoita kukkapenkeissä.


Toukokuu alkaa usein olla värikästä ja kukkaisaa aikaa. Kukkivat puut, suuremmat sipulikukat kuten hyasintit, tulppaanit ja narsissit. Sekä perennoista jouluruusut ovat niitä, joita hankin meille ensimmäiseksi. Hyasintteja joutuu lisäilemään kuten tulppaanejakin. Näiden lisäksi olen alkanut lisäilemään myös muita kevätkukkijoita. Kirjopikarililjat sekä keltavuokot ovat todella hyviä naamioitujia nurmikolla. Ne maastoutuvat todella hyvin ja täytyy aina käydä varta vasten katsomassa, joko niiden alkuja  näkyisi. Alakuvassa on molemmat ennen kukintaa.


Keltavuokot olen sukulaiselta saanut ja tuonut tontille, valkovuokkojen sen sijaan täällä kasvaa ihan joka paikassa, aivan itsekseen. Syynä on osittain varmasti se, että nurmikkoa ei ole uudistettu kuin pieneltä osin.  Valkovuokkorunsaus on keväällä ihanaa ja kirjopikarililjojen kanssa kovin herkkää.

Kevääällä on nykyisin paljon erilaisia kukkijoita, myös esikoita, vuokkoja, imikkä, kirjopikarililjoja, koiranhampaita, skilloja, kevättähtiä, kevätkaihonkukkaa. Alla kuvassa kukkivat esikot, hyasintit, palloesikkokin taustalla, pikkuinen tulppaani myös sekä siellä täällä valkoisena valkovuokko, keltaisena kevätesikko sekä lilana tarhakylmänkukka.

Monet kasvit ovat selvästi myös pölyttäjien mieleen kuten imikät ja skillat. Vielä minulta puuttuu rusokoiranhammas. Keltakoiranhammas sekä valkoinen koiranhammas minulla jo onkin.

Onneksi on myös kukkivia puita. Alkaa olla ihmeellistä, kun kukkia on sekä maassa että puissa. Puissa olevat kukat saavat puutarhan olevan kuin juhla-asussa.

Tulppaaniaika oli puutarhuroinnin alussa minulle se tärkeä aika. Se vaan saattaa olla joskus aina nopeasti ohi, joten on hyvä, että on aina jotain kukassa tai aina jotain odotettavaa. Kun on ensimmäisen ruohonleikkuun aika, varhaiset suuret tulppaanit kuihtuneet, alkaa taas vuodenaika vaihtua. Ensimmäiset ruohonleikkuut ovat vielä sellaisia säästäviä, sillä kukkia saattaa olla nurmikolla ja eihän niitä kaikkia voi ajaa poiskaan.


Keväässä minua ilahduttaa aivan valtavasti myös sellainen asia, josta ei kuvaa tule ikinä otettua. Nimittäin ensimmäinen kukassa oleva voikukka. Se on usein jossain superlämpimässä paikassa, asvaltin rakosessa. Lähellä jonkin rakennuksen kivijalkaa. Se näky on superkaunis. Voikukat kukassa sen jälkeen omalla pihalla onkin toinen tarina.

Haastan tähän haasteeseen mukaan kenet tahansa, joka tämän haasteen haluaa tehdä. Kevät on seuraava vuodenaika, joten sieltä se pian tulee.

Haasteen säännöt:

- Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki -blogista)

- Tee postaus sinulle rakkaimpimpien keväisten kuvien kera

 - Haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu  -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta Tiiu löytää ne.

lauantai 6. helmikuuta 2021

Helmikuu alussa

Kirjoittamisjumi. Blogijumi. Puutarhajumi. Puutarhabloginkirjoittamisjumi. Siksi tajunnanvirtaa tarjolla tänään.

Eilen sain tiedon äidiltäni, että Hollannin eteläpuoliskolla kukkivat varhaiset krookukset. Tänään sain niistä kuvia. Kun katson ikkunasta ulos, näen noin puoli metriä lunta. Tiedän, että kevätkukkijat aloittavat joskus täälläkin, nyt vain viesti tuntui tuovan ihan absurdin tunteen. Jossain on kevään merkit jo ilmassa, tai oikeammin maassa. Kevätkateutta vähentää toki se, että ei sielläkään mikään helle ole ja säät ovat keväisen tai talvisen epävakaat. Lunta ja pakkasta voi tulla vielä sielläkin. Olihan meilläkin huhtikuussa 2020 kukassa ihan useampia lajeja kukassa.

Huhtikuussa lumikello sekä talventähtiä

Koronan takia alkaa olla suuri kaipuu jo elää elämää, jossa voi tavata ihmisiä ilman jatkuvaa varovaisuutta. Ikävä alkaa olla kova ihmisiä kohtaan, joita ei ole pitkään aikaan tavannut. Sisäinen introverttini on saanut jo oman annoksensa ja ekstrovertti minussa alkaa kärsiä.  Eikä siihen auta oikein mikään muu puuha. 


Tänä keväänä ajattelin ostaa muiden esikasvatettuja taimia. Olen niin huono niitä siemenestä kasvatettuja kasveja hoitamaan, että muiden kasvattamat ovat aina varmempia. Hahmotampa sitten paremmin, että paljon mahtuu kasveja ikkunalaudoille. 


Näin lähimarketissa tänään hyllykaupalla pääsiäiskarkkeja, vaikka meillä on osa joulukoristeista otettu vasta pois ja mietin, että milloin sammutan ulkoa kausivalot. Oli pakko tarkastaa kalenterista, että pääsiäinen on oikeasti vasta huhtikuun alussa. Hei, mutta silloinhan jo meilläkin voisi pilkottaa lumen seasta maatakin. Harmi, että huhtikuun alku ei tule yhtään sen aikaisemmin, vaikka kaupassa olisikin ne pääsiäismunat jo esillä.


On hienoa seurata ikkunasta lintuja, jotka käyvät lintulaudalla. Tänä talvena olen täällä ihastellut puukiipijää, joka tekee lajilleen tyypillistä puussa kiipeämistä, vaikka syökin suoraan lintulaudalta. Hauska lintu seurata. Mustarastaat ovat lintulaudan alla jo usein, yhdistän mustarastaat aina kevääseen, vaikka niitä näkee täällä ympäri vuoden. Oravat käyvät välillä lihottamassa itseään lintulaudalla. Olen kuitenkin kateellinen oravien liikkuvuudesta. Pitäisi muistaa venytellä vähän itsekin.


Tajusin vähän aikaa sitten, että kesällä tilaamani tietyt sipulit eivät ikinä saapunetkaan syksyllä. Huom, tajusin asian tammikuun lopulla.  En ehkä sittenkään tarvinnut niitä sipuleita niin paljon kuin luulin. Tässä harrastuksessa ei ehkä ole kuitenkaan ihan sellaisia pakollisia tarpeita. Suurin osa on vain haluja.


En oikein muista näin kaunista talvea olleen vähään aikaan. Puissa on ollut lumikuorrute lähes koko lumisen ajan ja lumi välillä säihkyy ja välkkyy ja narisee jalan alla. Olen hyvin onnellinen villatuotteista, vaikka kuivemmassa sisäilmassa olen taas saanut aimoannoksen sähköiskuja itseltäni. 


Kohta on laskiainen. Laskiaspullakausi on jo tietenkin korkattu. Ystäväni sanoin, täytyy syödä satokauden mukaan ja minun kalenterissani nyt on laskiaispullien satokausi. Se vasta onkin kiva satokausi. Arkinen ruokahuolto taas tympii. Kotona on välillä etäilijöitä sen verran paljon, että ruoan menekkiä on enemmän kuin joskus. Onneksi en ole ainoa täällä, joka ruokahuoltoa miettii. Olisi ihanaa olla välillä vähän aikaa lomalla myös ruokahuollon hoitamisesta.


Tammikuu oli tänä vuonna erilainen. En olisi toivonut tammikuun edes heti loppuvan. Nautin vähän väljemmästä aikataulusta, tämä tuntui menevän ihan voimien elpymiseen. Yhä ihmettelen, että miten on jo helmikuu. On kuitenkin kivaa, että aurinkolaseille alkaa olla taas käyttöä.