sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Veden väri

Vesi on minulle tärkeä asia. Onneksi tänään ehdin pitkästä aikaa rannalle. Muistin kyllä myös samalla sen, miten järven rannalla asuessa aikoinaan, oli välillä ihan pikkuisen kylmä tuulen tuivertaessa.

Vesi näyttää aina niin erilaiselta. Ja väriseltä. Marraskuussa auringon vähän jo hiipuessa vesi voi näyttää kauniin seesteisen värikkäältä.




Tai hieman väreilevästi synkemmältä.



Ranta näyttää marraskuussa värittömältä ja autiolta ja vesi on jotain mustan ja valon heijastumien välistä.



Sama paikka kesäkuussa on värikkäämpi ja vesi lähes vihreää.


On vaikea välillä tajuta, että vesi on läpinäkyvää.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Marraskuinen yllättäjä

Liian myöhäisestä istuttamisesta, pakkasöistä syyskuussa ja lokakuussa ja ensilumesta lokakuussa huolimatta kukkapenkistä alkoi näkyä pimeässä jotain hattivatin muotoista. Onneksi tajusin istuttaa syyskukkia melko lähelle kulkuväyliä. Sillä tänä syksynä istutettu syysmyrkkylilja Giant alkoikin ponnistaa itseään maasta marraskuussa.



Ihana yllätys tähän marraskuuhun. Ensi vuonna ajoitus varmasti on aikaisempi. Pelkäsin nimittäin sipulin voivan olla jo sen verran huono, että ei ollut takeita sen elinvoimasta. Nyt tuli tämänkin ihmeen elinvoima todistettua. Voi olla, että tämän aukeamista en näe, mutta tämäkin on jo hienoa.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Puoli vuotta

Puoli vuotta eteen- tai taaksepäin. Silloin on toukokuu. Tänään viimein sain laitettua loput 40kpl tulppaanisipulia maahan. Laiskuus vain meinasi iskeä, mutta tulevan toukokuun takia pitää nähdä vaivaa. Edellinen muistilappu aikaisemmin istutetuista oli kadonnut, joten yritin vielä laittaa ylös sen, mitä muistin. Ihan varmasti tulee taas joku ylläri keväällä, kun muistiinpanot häviää välillä. Toivottavasti olisi sitten postiivinen yllätys.

En ole varma, mitä kukkia kaipaan eniten keväästä. Vuokkoja



Vai tulppaaneja



Vai ylipäätään vaan sitä lupausta, että ruskea jää ja vihreä tulee.


Se muutos oli valtava viime keväänä, juuri toukokuussa. Tänäkin vuonna laitoin eniten uusia tulppaaneja maahan. Toivon, että suurin osa muista kasveista ilahduttaa joka vuosi, kun tulppaanit taitavat olla ailahtelevampia. Kyllä tästä marraskuun pimeydestä selvitään.

torstai 7. marraskuuta 2013

Marraskuu

Marraskuun pimeyttä ei voi mitenkään muistaa kesäisin. Vaikka sen tietää, ei sitä kokemusta silti tajua. Että ei kerta kaikkiaan näe mitään, yhtään mitään. Ja piha muuttuu savivelliksi. Lähden töihin hämärällä tai pimeällä ja tulen kotiin hämärällä tai pimeällä. Tai sateella tai sumussa.

Jos hyvä tuuri käy, vapaapäivinä ei sada. Eri asia on, että näkeekö silti kovin tarkasti matkalla kauppaan.






Omalla pihalla riittäisi vielä märkää lehtiainesta, jota voisi ihan haravoidakin. Päivän valoisat ajat vain kun ovat kortilla, pitää haravoida vain suurimmat lehdet.

Tässä pimeyden valtaamana oli pakko ihmetellä joitain muita otoksia valoisimmilta hetkiltä. Hetken piti miettiä, että mitä ihmettä tässä on yritetty kuvata. Kuva syyskuulta.


Piti ihan  jäädä ihmettelemään sitä, että miten taivas onkaan sininen. Eikä ole yhtää sumua tai sadetta.

Yritin oikeasti kuvata lehden vieressä näkyvää hämähäkkiä, alhaalta päin, jolloin taivasta vasten näkyy hämähäkin seittiä. Hämähäkkiä ei oikein erota ellei tarkkaan osaa etsiä. Alhaalla olevasta kuvasta hämiksen erottaa jo vähän selvemmin.


Pitää vielä kaivaa kuvia kesältä. Kummatkin kuvat ovat kyllä näin marraskuussa valopilkkuja. Muistuttaa siitä, että vielä joskus on valoisaa.