Tällä viikolla on ohjelmaa paljon ja ulkona iltaisin jo hyvin hämärää.
Keijunmekko en ole vielä saanut roudattua mihinkään, on terassilla, vähän suojaisemmassa. Vielä kukassa. Taustallaan asterit.
Asterit porskuttavat vielä. Joka paikkaan pihalla en ole ehtinytkään.
Yhtenä iltana ehdin katulamppujen valossa aloittaa haravointia. Siis aloittaa. Näkee rajan, mihin jäin alkuviikosta.
Ja nyt on jo perjantai. Hyvää viikonloppua!
perjantai 30. lokakuuta 2015
maanantai 26. lokakuuta 2015
Viikonloppuretkellä
On paikkoja, jotka näkee joskus eri silmin. Kuten vanhan kotikaupungin. Asuin Imatralla, kunnes lähdin opiskelemaan. Siellä käydään yhä sukulaisissa useamman kerran vuodessa. Syyslomalla lapset olivat vähän kauemmin Imatralla kuin minä. Eilen kävelin pitkästä aikaa Vuoksen lenkin kameran kanssa. Linkissä on luontoreitti, itse en samoillut luonnossa.
Törmäsin albiinosorsa Anskuun.
Oli siellä samassa paikassa ja toisessakin paikassa pari muutakin sorsaa.
Lauantaina nähtiin päivällä Imatran koski kuohumassa eri aikaan kuin olisi ollut koskinäytös. Korjauksia varten juoksutuksia on useammin. Kuvat otettu suurin piirtein samoista kohdista, samalta sillalta kuitenkin.
Tyhjänä
Täynnä
Varoituksia, joita on ihan hyvä noudattaa, enää joka paikasta ei pääse kuikuilemaan niin lähelle uomaa.
Kaupunkipuro, joka maksoi paljon, on rakennettu vasta. Sitä myöten olisi kai tarkoitus lohien nousta kutemaan. Olen kuullut myös jonkin epäilyksen äänen tästä.
Imatrankosken kirkko on ehkä eräs vaatimattomampia, mitä olen nähnyt. Sen lähellä on kuitenkin muistomerkki kaatuneille ja sankarihaudat.
Vuoksen lenkin voi kävellä tai pyöräillä. Ajoittain tajuaa, että missä se vesi olisi ilman uomaa. Kun kävelee tätä kävelytietä pitkin, näkee toisella puolella Vuoksen veden korkeammalla kuin toisella puolella olevan autotien.
Kaikkein eniten minua kuitenkin ilahdutti nähdä tämän vuoden ensimmäiset pilkkijät. Tai siis siellä ne varmasti ovat aina, nimittäin Vuoksen kalastuspuistossa. Kalastuspuiston viereinen toiminta on avantouimareille, jotka myös kyllä uivat ympäri vuoden. Vuoksen virtaava vesihän ei ikinä oikein helteiseksi päädy.
Oli oikein mukava ja rentouttava minisyysloma, vaikka ajoinkin viikon aikana pariin otteeseen tuon saman matkan.
Eilen ajeltiin Lappeenrannan ja kummilapsen synttäreiden kautta kotiin. Tänään luin blogeja ja huomasin voittaneeni Kukkaiselämää-blogin arpajaisissa. Kyllä tuntuu nyt onnekkaalta aloittaa uusi viikko.
Törmäsin albiinosorsa Anskuun.
Oli siellä samassa paikassa ja toisessakin paikassa pari muutakin sorsaa.
Lauantaina nähtiin päivällä Imatran koski kuohumassa eri aikaan kuin olisi ollut koskinäytös. Korjauksia varten juoksutuksia on useammin. Kuvat otettu suurin piirtein samoista kohdista, samalta sillalta kuitenkin.
Tyhjänä
Täynnä
Varoituksia, joita on ihan hyvä noudattaa, enää joka paikasta ei pääse kuikuilemaan niin lähelle uomaa.
Kaupunkipuro, joka maksoi paljon, on rakennettu vasta. Sitä myöten olisi kai tarkoitus lohien nousta kutemaan. Olen kuullut myös jonkin epäilyksen äänen tästä.
Imatrankosken kirkko on ehkä eräs vaatimattomampia, mitä olen nähnyt. Sen lähellä on kuitenkin muistomerkki kaatuneille ja sankarihaudat.
Vuoksen lenkin voi kävellä tai pyöräillä. Ajoittain tajuaa, että missä se vesi olisi ilman uomaa. Kun kävelee tätä kävelytietä pitkin, näkee toisella puolella Vuoksen veden korkeammalla kuin toisella puolella olevan autotien.
Kaikkein eniten minua kuitenkin ilahdutti nähdä tämän vuoden ensimmäiset pilkkijät. Tai siis siellä ne varmasti ovat aina, nimittäin Vuoksen kalastuspuistossa. Kalastuspuiston viereinen toiminta on avantouimareille, jotka myös kyllä uivat ympäri vuoden. Vuoksen virtaava vesihän ei ikinä oikein helteiseksi päädy.
Oli oikein mukava ja rentouttava minisyysloma, vaikka ajoinkin viikon aikana pariin otteeseen tuon saman matkan.
Eilen ajeltiin Lappeenrannan ja kummilapsen synttäreiden kautta kotiin. Tänään luin blogeja ja huomasin voittaneeni Kukkaiselämää-blogin arpajaisissa. Kyllä tuntuu nyt onnekkaalta aloittaa uusi viikko.
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Nykyajassa
Tämä päivä on se päivä, johon mentiin nuoruuteni leffassa Paluu tulevaisuuteen. Eli 21.10.2015. Ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Päivä kuin päivä. Tosin tänään vapaapäivä. Saa nähdä saanko aloitettua haravointia, vai meneekö loppupäivä ihan muissa hommissa.
Puissa on vielä paljon lehtiä. Kamalasti ei vielä edes haravointi kiinnosta, sillä suurin osa suurista roskaajista on puissa. Jotenkin nuo koivunlehdet ovat minusta hurjan harmittomia.
Toinen nykyaikaan liittyvä asia on se, että minä liityin Instaan ja myös blogini liittyi Instaan. Eli käytännössä minulla on kaksi Insta-tiliä. Yritän pitää blogin Insta-sivut puutarhapainotteisina. Olen nimittäin huomannut, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole kamalan kiinnostuneita puutarhasta. Kummallista, mutta totta.
Puutarhakierroksella kuvailin vielä kukkivia astereita.
Kukkivat tähkätädykkeet.
Huomasin, että tumma salkoruusu oli kuitenkin yrittänyt avata yhtä nuppua.
Kesä loppui vain liian aikaisin.
Olemme kylväneet nurmen talven alle. Iso pikkulintuparvi oli nokkimassa mullassa, oli pakko tarkistaa, että onko ruohon siemeniä enää tallella. Jotain ne nokkivat, vaikka nurmikonsiemeniä oli onneksi myös paikallaan. Kuvassa oikealla on kukkapenkkiä, jota minun olisi tarkoitus jatkaa sinnepäin, missä seisoin tuota kuvaa otettaessa. Siinä kasvaa nyt mansikoita, jotka siirrän. Joko nyt syksyllä tai sitten keväällä. Ei ole väliä, selviävätkö mansikat hengissä. Inspiraatio on vain ollut vähän ailahtelevaa.
Tuossa oikealla olevassa kukkapenkissä on hitusen väriä. Meksikonhanhikki on ollut sitkeä kukkija.
Kuten ruohosipulikin. Vielä voisi muistaa käyttää tätäkin ruokiin. Tuoretta timjamia olen käyttänyt nyt syksyllä uunijuureksiin ja soppiin.
Toki joka paikassa on kaikkea kuihtunutta tai kuihtuvaa.
Sentään tulppaaneita on piiloteltu multiin. Joissain uusissa paikoissa etupihan uusissa penkeissä on sen verran niukasti multaa, että voi osa tulppaaneista kärsiä siitä. Mutta nämä mustavalkoiset istutin hieman vanhempaan ja syvempään penkkiin.
Vielä pari puuta kaipaa verkkoja, loput tulppaanit istutan samaan aikaan, jotta nousevat tulppaanin versot eivät menisi verkon kanssa ihan samoille kohdille. Olen joskus keväällä verkkoja poistaessani saanut tuhottua muutamia sipulikukkiakin.
Jatkan minisyyslomani vikaa päivää pian pakollisilla vaateostoksilla. Ei lempipuuhaa ollenkaan.
Puissa on vielä paljon lehtiä. Kamalasti ei vielä edes haravointi kiinnosta, sillä suurin osa suurista roskaajista on puissa. Jotenkin nuo koivunlehdet ovat minusta hurjan harmittomia.
Toinen nykyaikaan liittyvä asia on se, että minä liityin Instaan ja myös blogini liittyi Instaan. Eli käytännössä minulla on kaksi Insta-tiliä. Yritän pitää blogin Insta-sivut puutarhapainotteisina. Olen nimittäin huomannut, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole kamalan kiinnostuneita puutarhasta. Kummallista, mutta totta.
Puutarhakierroksella kuvailin vielä kukkivia astereita.
Kukkivat tähkätädykkeet.
Huomasin, että tumma salkoruusu oli kuitenkin yrittänyt avata yhtä nuppua.
Kesä loppui vain liian aikaisin.
Olemme kylväneet nurmen talven alle. Iso pikkulintuparvi oli nokkimassa mullassa, oli pakko tarkistaa, että onko ruohon siemeniä enää tallella. Jotain ne nokkivat, vaikka nurmikonsiemeniä oli onneksi myös paikallaan. Kuvassa oikealla on kukkapenkkiä, jota minun olisi tarkoitus jatkaa sinnepäin, missä seisoin tuota kuvaa otettaessa. Siinä kasvaa nyt mansikoita, jotka siirrän. Joko nyt syksyllä tai sitten keväällä. Ei ole väliä, selviävätkö mansikat hengissä. Inspiraatio on vain ollut vähän ailahtelevaa.
Tuossa oikealla olevassa kukkapenkissä on hitusen väriä. Meksikonhanhikki on ollut sitkeä kukkija.
Kuten ruohosipulikin. Vielä voisi muistaa käyttää tätäkin ruokiin. Tuoretta timjamia olen käyttänyt nyt syksyllä uunijuureksiin ja soppiin.
Toki joka paikassa on kaikkea kuihtunutta tai kuihtuvaa.
Sentään tulppaaneita on piiloteltu multiin. Joissain uusissa paikoissa etupihan uusissa penkeissä on sen verran niukasti multaa, että voi osa tulppaaneista kärsiä siitä. Mutta nämä mustavalkoiset istutin hieman vanhempaan ja syvempään penkkiin.
Vielä pari puuta kaipaa verkkoja, loput tulppaanit istutan samaan aikaan, jotta nousevat tulppaanin versot eivät menisi verkon kanssa ihan samoille kohdille. Olen joskus keväällä verkkoja poistaessani saanut tuhottua muutamia sipulikukkiakin.
Jatkan minisyyslomani vikaa päivää pian pakollisilla vaateostoksilla. Ei lempipuuhaa ollenkaan.
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Lokakuun puolivälin kasvit
Osa kasveista paleltui pakkasissa. Osalla olisi muutenkin syyslepo jo edessä. Silti on muutamia sitkeitä tyyppejä.
Tähkätädykkeen istutin muistaakseni heinäkuussa ja se aloitti kukinnan kai elokuussa. Ja vieläkin kukkii hieman.
Samassa penkissä, korkeammalla on yhä kärhöt kukassa. Ja vihreänä. Tuntuu oikealta ihmeeltä. Taustalla oleva pallopaju alkaa olla lehdetön.
Vielä yksi syysleimu sinnittelee. Taustallaan ruskealehtinen pioni.
Asterit jaksavat. Ne leviävät kuihtuneiden kasvien joukkoon. Kaikkea en halua karsia kuitenkaan niiden ympäriltä.
Sillä ruusumalvatkin ovat sitkeitä, ja jaksavat pitää yhtä tai kahta kukkaa ajoittain avoimena. Niiden siemeniä on kypsymässä hurjat määrä, joten aion nuo varret leikata ennen kuin ruusumalvaa kasvaa joka paikassa.
Hevoskastanjan lehdet ovat osittain menneet ruttuun ja ruskeaksi, osa ollut pakkaselta suojassa ja ovat ihan normaalin näköisiä. Yleensä hevoskastanja tiputtaa lehdet myöhään. Olen ihmetellyt, etteivät menneet pakkaset kuitenkaan vauhdittaneet hevoskastanjan lehtien tiputtamista.
Haravoida voisi nytkin koivunlehtiä. Ne maatuvat kuitenkin aika vaivattomasti. Kaikki suuret tai hitaat maatujat vielä ovat suurelta osin tiukasti puissa kiinni.
Tähkätädykkeen istutin muistaakseni heinäkuussa ja se aloitti kukinnan kai elokuussa. Ja vieläkin kukkii hieman.
Samassa penkissä, korkeammalla on yhä kärhöt kukassa. Ja vihreänä. Tuntuu oikealta ihmeeltä. Taustalla oleva pallopaju alkaa olla lehdetön.
On samassa penkissä jo jotain rupsahtanuttkin.
Syysmyrkkyliljoilla on lämmin paikka, ne eivät kaatuilleet pakkasessa. Alkavat kuitenkin olla jo kukintansa loppupuolella.
Vielä yksi syysleimu sinnittelee. Taustallaan ruskealehtinen pioni.
Asterit jaksavat. Ne leviävät kuihtuneiden kasvien joukkoon. Kaikkea en halua karsia kuitenkaan niiden ympäriltä.
Sillä ruusumalvatkin ovat sitkeitä, ja jaksavat pitää yhtä tai kahta kukkaa ajoittain avoimena. Niiden siemeniä on kypsymässä hurjat määrä, joten aion nuo varret leikata ennen kuin ruusumalvaa kasvaa joka paikassa.
Hevoskastanjan lehdet ovat osittain menneet ruttuun ja ruskeaksi, osa ollut pakkaselta suojassa ja ovat ihan normaalin näköisiä. Yleensä hevoskastanja tiputtaa lehdet myöhään. Olen ihmetellyt, etteivät menneet pakkaset kuitenkaan vauhdittaneet hevoskastanjan lehtien tiputtamista.
Haravoida voisi nytkin koivunlehtiä. Ne maatuvat kuitenkin aika vaivattomasti. Kaikki suuret tai hitaat maatujat vielä ovat suurelta osin tiukasti puissa kiinni.
lauantai 10. lokakuuta 2015
Kiitos haasteesta
Pitää heti tarttua blogihaasteisiin, jotka sain. Etteivät vain unohdu. Tänään kuvailin myös muutamia kärhöjä, jotka ovat pakkasesta huolimatta jotenkin iskussa.
Tuskin Jackmanii tästä enää paremmaksi muuttuu. Paitsi ehkä ensi vuonna.
Madame Julia Correvonkin vielä jotenkin sinnittelee.
Ne pari alppikärhön kukkaa, jotka syksyllä kukkivat, näyttävät parhaimmilta. Aljunuskha ei ole ihan yhtä hyvässä iskussa. En ihmettele.
Kiitos Maaritille Garden of my Dreams-blogista ja Annelille Pihakuiskaajanpuutarha-blogista tästä huomiosta.
10. Juhlitko syntymäpäiviäsi?
7.
Miten tulit aloittaneeksi bloggauksen?
Tässä seuraaville matkaavat kysymykset:
Tuskin Jackmanii tästä enää paremmaksi muuttuu. Paitsi ehkä ensi vuonna.
Madame Julia Correvonkin vielä jotenkin sinnittelee.
Ne pari alppikärhön kukkaa, jotka syksyllä kukkivat, näyttävät parhaimmilta. Aljunuskha ei ole ihan yhtä hyvässä iskussa. En ihmettele.
Kiitos Maaritille Garden of my Dreams-blogista ja Annelille Pihakuiskaajanpuutarha-blogista tästä huomiosta.
Palkinnon säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.
Maaritin kysymykset:
1.
Itse tehden vai valmista ostaen?
Molemmat ovat käytössä.
Ja vähän riippuu, mikä asia on kyseessä. On paljon asioita, joita en itse osaa.
Vaikka osaan tehdä esim. ruokaa riittävän hyvin, ostan silti joskus valmista
tai puolivalmista. Tai vähintään nautin päästessäni valmiiseen ruokapöytään.
2.
Oletko koira- vai kissaihminen, vai etkö kumpaakaan?
Olen kissoille
allerginen, joten en sen takia oikein enää nauti kissojen seurasta. Koirista
pidän, mutta lainakoiran kanssa ollessani viikon, huomasin kyllä, että meidän
perheessä ei vielä ole koiran mentävää aukkoa (koska suurin hoitovastuu jäisi
minulle).
3.
Talven harrastuksesi?
Ajoittaiset neulomiset,
lukeminen (tosin ympäri vuoden), viltteihin kääriytyminen.
4.
Kierrätätkö ja jos kyllä niin mitä? Jaa vinkkisi
meille.
Roskien kierrätys.
Vaatteiden kierrätystä pitää vähien säilytystilojen vuoksi tehdä vähän väliä.
Puuvillaiset likaiset tai rikkimenneet vaatteet menevät miehelle räteiksi, muut
menevät joko kirpparille, kavereiden lapsille tai keräyksiin. Pian tuo
12-vuotias tyttäreni (176cm) lopettaa pituuskasvunsa, niin ei tarvitse sitten olla
koko ajan tämän homman kimpussa. Kasvaahan tuo kuopuskin, mutta häneltä ei
jääkään pitkiä housuja juuri ehjiksi. Muitakin tavaroita kierrätetään,
vähintään kerran vuodessa kirppiksellä. Puolisoni kierrättää tavaroita luovemmalla tavalla
5.
Muokkaatko valokuviasi? Jos kyllä, niin mikä ohjelma
on mieluisin.
Muokkaan aika vähän
kuvia. Lähinnä pienennän tai rajailen. Ja olisi olemassa helpoimpiakin
ohjelmia, mutta käytän tylsästi Photoshopia.
6.
Mieluisin matkakohteesi?
Niitä olisi liian
paljon ja olen matkustellut kuitenkin aika vähän. Saisin tähän pitkä luettelon
matkakohteista, joihin haluaisin, ja jotka vielä vaihtuvat vähän väliä. Jatkan
aiheesta toisissa kysymyksissä.
7.
Teetkö käsitöitä? Jos kyllä, niin mitä?
Lähinnä neulon
villasukkia perheelleni.
8.
Ostatko mieluummin edullista vai satsaako kalliimpaan?
Tämä riippuu
tilanteesta. Joissain asioissa olen turhan pihi ja joskus taas laitan rahaa
turhuuteen. Omissa vaatteissani yritän nykyisin muistaa, että edullinen ei
välttämättä ole kestävää.
9.
Hauskin lapsuusmuistosi?
Ei varmaan ultrahauskaa
lapsuusmuistoa ole, joka kiipeäisi ohi muiden. Mutta on paljon hauskoja hetkiä
mm. serkkujen kanssa, pitkiä uintireissuja kesällä.
10. Juhlitko syntymäpäiviäsi?
Oman perheen kanssa
juhlitaan myös aikuisten syntymäpäiviä vähintään herkuttelemalla. Yleensä en
muita vieraita juuri kutsukaan. Paitsi erikoistilanteissa, kuten tasakympeissä.
11. Mikä on lempiruokasi?
Lempiruoka on ihmeen
vaikea valita. Tämäkin riippuu vuodesta ja hetkestä ja joskus vuodenajasta.
Olisikohan pitsa tarpeeksi laaja vastaus (sisältäen lähipitserian, omat versiot
ym.).
Pihakuiskaajan kysymykset:
1.
Mitkä ovat lempipuuhiasi puutarhassa?
Tänään
sanoisin, että korkeintaan valokuvaus. Tuo pihalla oleva viileys ei miellytä
minua ollenkaan. Useimmiten kuitenkin uusien istutusalueiden tekeminen ja
uusien kasvien tai sipuleiden istuttaminen.
2.
Ja päinvastoin: mikä on puutarhassa
sellaista puuhaa, joka ei oikein miellytä sinua?
Tiettyjen
rikkaruohojen kanssa taistelu. Olen nimittäin vähän laiska kitkijä. Onneksi
ajoittain pääsen kitkiessä sellaiseen mielentilaan, että saan paljon
aikaiseksi. Ja ajoittain mikään-ei-huvita.
3.
Millaisia haasteita puutarhasi
maantieteellinen sijainti (vyöhyke) aiheuttaa puutarhasi hoidossa?
Ehkä meillä
ei ole vyöhykeongelmaa. Olemme kakkosvyöhykkeellä. Meidän piha taas käyttäytyy
kuin olisi kolmosvyöhykkeellä. Naapureilla on lämpimämpää. Meillä on paljon
suuria puita, viileä savimaa. Ei ole kovinkaan monia helteisiä paikkoja
aurinkoa vaativille kasveille.
4.
Mikä on se paikka puutarhassasi, missä
parhaiten viihdyt?
Tätä asiaa
työstetään parhaimmillaan, sillä ei ole ollut vähään aikaan selkää
viihtymisaluetta. Enemmän nykyisin kuljeskelen puutarhassa. Välillä vain
kuvaillen ja katsellen, välillä tehden asioita.
5.
Onko puutarha sinun ja miehesi yhteinen
harrastus?
Yleensä ei.
Tänä vuonna on toisin. Yleensä puuhailen itsekseni, mutta tänä vuonna mieheni
on tehnyt paljon tulevan terassin paikan eteen. Ja mm. itse jätemateriaaleista
tehnyt myös puurahajyrän, joka näkyykin kuvassa.
6.
Onko sinulla kasvihuonetta?
Valitettavasti
ei. Tai jos olisi, siinä olisi pakko olla automaattinen ilmastointi tai luukkujen avaajat. Olen niin
hajamielinen, että unohtaisi muuten ilmastoinnin siten, että kasvit joko
jäätyisivät tai saisivat saunan. Silti yritän joka vuosi kasvattaa tomaatteja.
Tänä vuonna paras sato tomaateista kypsyi sisällä syyskuun lopussa ja nyt
lokakuussa.
Sain
puutarhakipinän syksyllä 2011, ihan tuosta vain. Tai olin pitkään tuijotellut
pihan erästä ryteikkökohtaa. Aloitin raivaamaan sitä ja tilasin multaa ja otin
käyttöön kohopenkkien reunuksina entisen terassin laatat. Talven aikana
tutustuin puutarhablogeihin ja kevättalvella 2012 laitoin omani pystyyn ihan
puutarhanoviisina. Olenkin oppinut toisten blogeista paljon.
8.
Kuinka usein bloggaat?
Riippuen
miten elämä sujuu. Joskus on kiire kaikilla elämän saroilla, silloin ei ehdi
bloggaamaan. Joskus ei ole asiaa tai ei huvita. Kuitenkin tässä vuosien aikana
on vähintään 3 tekstiä tullut kuukaudessa. Joskus menee yli 10 tekstin.
9.
Pidätkö puutarhapäiväkirjaa?
Blogi on
osaltaan puutarhapäiväkirja. En pidä varsinaista puutarhapäiväkirjaa, vaan
enemmän laitan tiettyjä muistiinpanoja ylös. Yritän osittain olla
järjestelmällinen (sotii luonnettani vastaan) ja kirjoittaa ylös ostamieni/saamani
kasvien nimet ja jopa osapuilleen merkitseväni niiden paikat edes itselleni
muistiinpanoihini.
10.
Mitä odotat ensi kesältä?
Enemmän
lämpöä kuin kesältä 2015. Ja jos tomaatit kypsyisivät avomaallakin pitkästä
aikaa. Uuden terassin rakentamista ja sen lähelle kasvien istuttamista. Ja
uusien haaveiden suunnittelua. Kuvissa toukokuu ja kesäkuu näyttävät lämpimältä, mutta en kyllä kokenut niitä kovin lämpiminä.
11.
Millainen olisi unelmiesi lomamatka?
Unelmien
lomamatkaa välillä mietin. Rajattomalla ajalla ja budjetilla olisi varmasti
reissussa vähän kauemmin ja kiertäisin kaikki maailmalla olevat sukulaiseni
(samalla reissulla) ja poikkeaisin välillä vähän muuallakin. Matka pitäisi
silloin sisällään ainakin Kanadan, Iso-Britaniassa pari eri kohdetta ja
Hollannin.
Lomamatka
ilman sukulointia olisi varmastikin myös pitkä ja olisi maissa, joissa en
palele. Vaikka kyllä haluaisin käydä myös Islannissakin.
Luulen, että
tekisi hyvää minulle ja lasten yleissivistyksellä käydä läpi myös kaikki
Pohjoismaiset pääkaupungitkin. Listat ovat siis pitkät ja niistä on vaikea
valita täydellistä unelmien lomamatkaa.
Seuraava
lomamatka voisi todellisuudessa olla viikon reissu lasten syys-talvi-loman
aikana lämpimään. Joka myös on haave, johon pitää säästää järjestelmällisesti.
Haaste lähtee seuraaville blogeille:
Tämän voi napata myös muutkin.
1. Mikä on pieni
puutarhahaaveesi?
2. Entä suurempi
puutarhahaaveesi?
3. Jos saisit suurehkon
summan rahaa, mutta sitä ei saisi käyttää puutarhaan. Mitä muuta olisi
hankintalistalla?
4. Onko sinulla joku
johtotähti puutarhan hoidossa? Ihminen puutarhojen takana, tai joku tietty
tyyli tai tietty puutarha, josta otat mallia.
5. Minkä koet
puutarhassasi haasteeksi?
6. Onko mielessä
lempikirja tai lempikirjailija, jota suositella muille?
7. Miten rentoudut?
8. Tiedätkö heti, mitä
haluat, vai joudutko paljonkin pohtimaan eri vaihtoehtoja?
9. Teetkö asiat hyvissä
ajoin, viime tipassa vai myöhässä?
10. Mistä tulet hyvälle mielelle?
11. Miltä toivot puutarhasi näyttävän viiden
vuoden kuluttua?
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
perjantai 9. lokakuuta 2015
Syysvuokon shokki
Syysvuokko oli vielä niin nättinä tässä viime viikolla, tai vielä maanantaina.
Ekan pakkasyön jälkeen tiistaina ei enää ollutkaan kovin nättinä.
Ja useamman pakkasyön jälkeen ei naurattanut enää minuakaan. Syysvuokko on shokissa.
Ehkä ensi viikolla ei ole enää näin kylmä.
Ekan pakkasyön jälkeen tiistaina ei enää ollutkaan kovin nättinä.
Ja useamman pakkasyön jälkeen ei naurattanut enää minuakaan. Syysvuokko on shokissa.
Ehkä ensi viikolla ei ole enää näin kylmä.
tiistai 6. lokakuuta 2015
Rusokirsikan leimunta
Ensimmäinen pakkasyö takana. Sen vauhdittaman eilen siivoilin ruukuista tomaatin rankoja pois. Keräsin vielä elossa olevia yrttejä (jotka eivät pakkasta siedä). En tietenkään ikinä tee asioista viime tingassa. Tai siis teenpäs.
Ihailen rusokirsikan syysväriä. Toivon siitä pitkäikäistä puuta.
Ei mitään haaleaa punaista.
Jännityksellä katson iltapäivällä, mitä kasveille kuuluu.
Ihailen rusokirsikan syysväriä. Toivon siitä pitkäikäistä puuta.
Ei mitään haaleaa punaista.
Jännityksellä katson iltapäivällä, mitä kasveille kuuluu.
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Olohuoneen ikkunasta
Minusta on mukavaa, että ikkunoista näkyy vuodenajat. Olohuoneen ikkunat eivät ole maan tasalla. Tällä hetkellä rusotuomipihlaja näkyy suoraan olohuoneeseen taustanaan hopeapaju.
Kun tsuumaa katseen lähemmäksi, näkyy pari kärhön kukkaakin.
Ja kun menee vielä lähemmäksi ja katsoo alas, näkyy uutta istutusaluetta, jossa toivottavasti on keväällä vähän erilainen meininki.
Siellä on myös tummalehtinen kimikki, jota ei oikein kuvasta erota. Silmille kuitenkin iloa, vaikka ulos ei aina pääsisi tai ehtisi tai huvittaisi.
Kun tsuumaa katseen lähemmäksi, näkyy pari kärhön kukkaakin.
Ja kun menee vielä lähemmäksi ja katsoo alas, näkyy uutta istutusaluetta, jossa toivottavasti on keväällä vähän erilainen meininki.
Siellä on myös tummalehtinen kimikki, jota ei oikein kuvasta erota. Silmille kuitenkin iloa, vaikka ulos ei aina pääsisi tai ehtisi tai huvittaisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)