lauantai 29. kesäkuuta 2019

Tummaa

Pidän tummista kasveista. Toki myös hempeistä ja vaaleistakin.  Tummat korostuvat vaaleiden vierellä ja tummat myös erottuvat vaaleiden seasta.

Pitkän kukkapenkin reunuksessa (kohopenkki) vuorottelevat erilaiset värisävyt. Tummia kasveja on seassa tuomassa kontrastia.


Suuremmassa kuvassa tämä kaikki näyttää nyt vain todella sekaiselta. Kukkapenkki on pari metriä syvä ja monta metriä leveä. Muutama kohta tarvitsisi jotain parempaa rytmiä ja ryhtiä, mutta en millään pysty pitäytymään vain muutamissa kasveissa. Ja pilvisenkin keskipäivän valossa näyttää kasvit valjulta.


Tummaa voi olla myös ruosteessa. Kesäkukka-astia muutaman vuonna on ollut mökin vanha rautapata, jota appiukko säästeli minua ajatellen hetken. Mistäs tiesikään, että rautapata tulee käyttöön. Illan tummuudessa tummat kasvit. Kesäkukkaistutuksessa tumma daalia, vaikka on siellä myös valkoinen samettiruusukin. Taustalla kaikkein tummin pioni.


Asiasta vähemmän tummaan: yleensä saan tapettua nämä joko jo istutuksessa tai myöhemmin. Nyt kaikki 4 istutettua ovat elossa. Eivätkä suinkaan luikertele eri nurkkia kohti. Kovasti kaipaa jo huoltoa kivituhka (odottaa kyllä lomaa).


Tummaa voi olla myös rakenteissa. Kummasti sekin voi olla ruosteista.


Joskus tummia kasveja on vaikea kuvata, jos samassa kuvassa on myös vaaleita kasveja. Kärhö (jonka nimi on taas hukassa) kukkii ja kasvaa sirotuomipihlajaa pitkin. Ja tuolla lomassa kasvava nimetön pioni (vähän väärässä paikassa) on melkoisen korkea tänä vuonna.


Tuo kärhön väri on melkoisen samettinen. Syvä violetti.


Tummia kasveja voisi hankkia taas lisääkin. Mutta pidän myös vaaleista, hempeistä, värikkäistä ja niin edelleen. Kunhan kaikki ei vain ole samaa lajia, samaa väriä tai samankokoista.

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Tämän hetken pionit

Tänä kesänä on ollut mukavia pioniyllätyksiä. Ensimmäinen mukava yllätys on se, että anoppini isoäidin pioni teki oikeasti nyt kukan. Tämä on juronut pitkään ensin anopin pihassa, siellä taantunut. Siirsimme siellä kasveja joku vuosi sitten ja pioni siirrossa halkesi, joten otin siitä jakopalan. Nyt se kukkii minulla ensimmäisen kerran ikinä. Nimitän tätä pionia Hilmaksi, koska en tämän lajikenimeä tiedä. Tämä ei tuoksu. Väriä on vaikea saada kameraan.


Syvällä pionin kerroksien lomassa on keltaiset heteet. En vielä tiedä, miten tämä käyttäytyy kukinnan edetessä. Ihana tämä silti on. Ja väriä riittää.


Toisaalla kukkivassa Karl Rosenfieldissä on jotain samaa, siis värissä. Väittäisin silti silmämääräisesti Hilmassa olevan enemmän värin syvyyttä ja sellaista samettisuutta. Ja Karl tuoksuu, Hilma ei. Karlin vierellä korkeaksi kasvava kurjenpolvi Orion, joka ei ilman tukea kukkisi noin pystyssä.


Jalkavaimo nousee kylvystä- pioni kukkii taas valkoisena. Pionituki on jäänyt vähän matalaksi ja sen raskas kukka taipuu. Seassa valkoinen akileija, erilaisessa rimpsumekossaan.


Pioni Do Tell vielä jaksaa juuri ja juuri kukkia. Tämä on taas tietyllä tavalla todella suloinen.


Etupihalla kukkii kälyni pihalta saatu pioni, jossa keskustan röyhelö on hivenen vaaleampi kuin uloimmat terälehdet. Tällä ei ole nimeä. Kukkii paljon, sillä tekee lähes joka kukkavarteen sivunuppuja. Tuoksuu kovasti vanhan ajan ruusulle.


Tämä on korkea tänä vuonna.


Tämän lähellä kukkii vaaleanpunainen Tyyne (appiukkoni isoäidin istuttama), joka todennäköisesti on perus Sarah Bernhardt. Tälläkin kyllä suuri tunnearvo, sillä tämän emot kovasti uhkaavat heinittyä mökkimailla. Huomenna varmasti avautunut enemmän. Tämä avautumisvaihekin on niin kaunis.


Hyvin samantuoksuinen tuon Kälyltäni saadun pionin kanssa on tämä valkoinen pioni keltaisilla heteillä. Molemmat tuoksuvat kovasti vanhan ajan ruusulle. Otin molempia yhdet maljakkoon. Maljakko oli ruokapöydällä ja mieheni väitti ruoan makuun tulevan ruusun tuoksun takia aivan erilainen maku. Siirsin tuoksupommin sitten vähän kauemmaksi keittiöstä.


Tämäkin tulee vielä aukeamaan enemmän, mutta pilvinen sää vetää helposti vielä tässä vaiheessa kukintaa kukan supumpaan. Sivunuppuja on vielä kukkimatta.


Se toinen iloinen pioniyllätykseni on ensimmäinen tämän pihan siementaimi. Pionin siementaimi. Tämän pienen löysin tarhapionin läheltä, joten luulen sen olevan tarhapionin jälkeläinen (olen antanut sen rauhassa tehdä siemenkotansa ja tiputtaa ne siemenet minne huvittaa). Ellen ole sitten joskus laittanut tähän jonkin ostamani siementaimen. (En voi aina luottaa muistiini heräteostosten kanssa.)


Siellä se on. Kaiken kasvuston seassa (ja myös rikkojen). Siementaimi. Koska vierellä on myös vahvajuurinen akileija, minun on tehtävä jokin pieni kaivaus tähän kohtaan. Siirrän pionin kasvamaan johonkin vähän turvallisempaan paikkaan. Nyt kaipaisin vihjettä, että siirränkö tämän vasta syksyllä, vai jo aiemmin? Ruukun kautta vai suoraan uuteen paikkaan maahan?

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Hyttysiä ja puutarhaa

Jos hyttysiä ei olisi niin valtavia määriä, saattaisin olla nytkin puutarhassa. Olen meidän perheen ykköshyttyshoukutin, seuraavana on kuopus, sitten esikoinen ja puolisoni saa viimeisenä hyttyset kimppuunsa. Eikä hän kutia, eikä hänelle nouse paukamia hyttysten pistoista. Olen vihreänä kateudesta. Ja paukamilla. Ja kitkeminen onnistuu vain hetken kerrallaan.

Ostin eräänä hetkenä pari vuotta sitten kasan alennuskärhöjä, niitä pieniä. Nyt olen hukannut niiden nimilistan. Joka tapauksessa yllätyin, kun näin valkoisia kukkia kärhötelineessä. Toki näin myös elämänlangan siellä seassa myös.

Nimilista löytyi. Valkoinen kärhö: Loistokärhö Guernsey Cream.



Tässä kukkapenkissä kasvaa monenlaista, myös mahdollisesti jotain menetyksiäkin on tapahtunut. Mutta penkki on tullut ahtaammaksi. Näen nyt, että tähkäesikko on ahtaalla, samoin punatähkä. Eli tähkäkasveja täytenee siirtää sitten syksyllä.  Penkki on siis kohopenkki. Ainakin 20-30 cm korkeammmalla kuin tuo ns nurmikko. Kuvassa tarhapionin kukka, erilaisia keijunkukkia, tähkäesikko piilossa, punaähhää ja valkoista kurjenpolvea. Myös pikkuhiljaa kasvamassa kohti korkeuksia erilaisia maksaruohoja. Ja minun jalkani askelkivellä. Kivet piiloutuvat jo niin hyvin kasvien sekaan, että onneksi itse muistaa, missä ne ovat.


Unikkoja on poksahdellut lisää. Niiden kuoret tippuu usein maahan, nyt kuitenkin yhden piikkiset kuoret jäivät unikon sisään. Lisää siis kuvia ylhäältä.



Illalla valo osui suloisesti pian avautuvaan pioni DoTelliin. Se on suloinen, joskus sen vieruskasvitkin kukkivat tässä vaiheessa. Vieressä on kärhöteline, josta kärhö on tänä vuonna kadonnut. Joko viime talvi sen vei tai sitten kotilot ehtivät syödä sen liian monta kertaa matalaksi. Eli on siis ihan P A K K O mennä ostamaan joku uusi kärhö. Voi, kun kamalaa.


Kasvini kasvavat aika tungettuna toisiinsa, joten saniaista lähtee tänäkin vuonna tuosta jonkinlainen palanen pois, ettei se valtaa liikaa tilaa. Pionit muuten eivät tarvitse olla koko päivää auringossa. Tämäkin penkki saa vain osan aikaa päivästä suoraa auringonvaloa. Myös tämä omenapuu varjostaa tätä pionia aina jossain vaiheessa.



Mukavaa juhannusviikkoa!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Kesä

Kesä tuli tänä vuonna vähän varkain. Siis minulle. Ja kovin paljon olen tehnyt kaikkea muuta kuin puutarhaa. Meillä ehti kasvaa sellainen rikkaruohikko pari kertaa, että oli vain pakko sulkea silmät voikukilta. Kaikkea ei aina ehdi. Nyt perennapenkeissä olisi rikkaa myös ihan riittävästi, niiden kimppuun ehdin kyllä. Jossain vaiheessa tulevalla viikolla. Keltavaleunikkoa koetan pitää kurissa, sillä se on ketterä tekemään siemeniä. Kitken siis sitäkin tänä kesänä. Tekee pikkasen häikäisevän yhdistelmän tarhapionin kanssa.


Kun vähän kääntää päätään, on väritys aika lailla vähemmän kirkas. Unikko Royal Wedding on tänä vuonna tekemässä useita nuppuja ja ainakin ensimmäinen avautunut kukka on suuri.


Tämän seurana kukkii mm nimetön kurjenmiekka. En enää edes muista, mistä lähtisin etsimään tämän lajikenimeä. Tuolla näkyy vaikka mitä, mitä voisi vähän karsia. Kuten metsämansikkaa.


Tämäkin kasvaa aika ahtaasti.


Tässä kukkapenkissä oli vielä kaksi vuotta sitten runsaasti väljyyttä. Vuosi sitten mietin aukkopaikkoja. Ja nyt tämä on ahtaan oloinen. Valkoinen akileija kukkii pikkasen pionin varjossa. Pioni juroi pari vuotta ihan pikkuisena, joten kävi pieni erhe näiden kasvun suhteen.


Koska usein olen ollut huolellisempi nurmikonleikkuun kanssa, ei ole myöskään päässyt rentoakankaali juuri kukkimaan. Sinistä on tullut nyt moneen paikkaan. Sinne rikkaruohojen sekaan. Pitää ehkä tätä sovittaan jonnekin puutarhassa ihan kukkimaankin.


Löysin muuten yhden lehtoängelmäni. Olen muistanut, että olen näitä ostanut pari kappaletta. Nyt ihmettelin alppikärhön olomuotoa. Kärhön viereen olen joskus istuttanut lehtoängelmän ja totta kai oli tuo alppikärhö ottanut ängelmän otteeseensa.


Vuorijumaltenkukkakin löytyi hengissä, tämä on herkkä kuivumaan. Kuvan siitä sain vasta kukinnan loppuvaiheessa.


Kuvassa näen elämänlangan lehden. Se on sellainen kasvi, jonka kimppuun tulen käymään tällä viikolla, muuten on kasvit kumollaan. Viheliäinen kaveri.

Muita positiivisia yllätyksiäkin on tänä vuonna. Ostin pionin juurakoita viime syksynä ja istutin ne lokakuussa. Yksi niistä on tekemässä nuppua. Yleensä ne minulla kasvavat vuoden tai pari, kunnes ehkä kukkivat. Jännityksellä odotan, että tuleeko nuppu avautumaan. Kävin pionejani läpi. Laskin päänuppuja yli 60, joista nyt 10 on kukassa tai kukkinut (kuolanpioni kukki jo, tarhapioni kukassa). Pionin nuppuja on nyt 13 eri pionissa, vaikkakin pari niistä saattaa olla myös samaa lajia. Jostain syystä joka vuosi tänne eksyy vähintään yksi uusi pioni.