Messuja ja oman pihan kuulumisia

Takana on hämmästyttävän lämmin viikko. Niin hämmästyttävä, että joutuu hieman nieleskelemään, kun viileät ilmat taas saapuvat ja pitääkin ihan miettiä, mitä kannattaa laittaa ulos päälle. Jos vaikka tänään lämmittelisi vähän kanttaushommilla.

On hassua, kun joka puolella vihertää (koivut siis paikoin jo vihreinä), kun jossain on samalla isoja lumikasoja. Meillä onneksi lunta on enää hyvin pieni pläntti.

Lahden messukeskuksessa on Pihapiiri-messut, joilla eilen kävin. Tänään sunnuntaina ne ovat siellä vielä.

Yleiskoristelualueella oleva hormihaikara, tekijänä nukenrakentaja Nestori Hellgren.

Hyvin paljon enemmän hyötykasveja oli myynnissä kuin aiemmin. Ja selkeästi merkattuja hyötykasveja.. Myös esim. Porkkalan kartanolla oli paljon esikasvatettuja hyötykasveja ja erikoisia chilejä. Onneksi siellä oli kuitenkin omat hyllyt perennoille, joiden äärellä ei käynyt yhtä kova vilske kuin tomaattien ympärillä.

Koska haluan puutarhakeinun, ryhdyin miettimään tämänkin keinun rakennetta ja otin kuvia puolisolleni. Luulen, että lopulta keinu päätyy meille kyllä valmiina. 

Tänäkin vuonna ostin jotain Ekmanin perennataimistolta sekä Porkkalan kartanolta. Tähkäkimikkiä en ole lähitaimistoilta löytänyt, nyt sitä möi molemmat paikat. Kiipulan porukka möi kasveista ainoastaan ruukkuhortensioita, mutta niin edullisesti, että siinä oli koko ajan jono. Kerrankin minäkin liityin jonoon ja eilen kyllä kimalaiset pitivät ostoksestani.

Jonkin perennan unohdinkin lopulta ostaa, kun ajattelin ensin vähän tuumailla. Kuitenkin nyt on kasvukausi vasta aluillaan, joten ostoksia ehtii vielä tehdä.

Olen huomannut, että olen tullut laiskemmaksi kuvaajaksi messuilla ja muilla, joten tarkempia messuraportteja saa varmasti muilta. Oli kuitenkin mukava käydä messuilla ja tähän aikaan vuodesta, kun voi heti aloittaa kotonakin puutarhahommat. Viikko sitten ihmettelin kovasti, että onko meillä ollenkaan enää keltavuokkoja. Ja nyt eilen ne olivat lähes kukintavalmiina. Tässä ne kasvavat sammaloituneella entisellä nurmikolla. Epätarkka kuva näemmä, mutta seassa myös kirjopikarililja vahvassa nousussa.

Monet lumikellot ja krookukset ovat kukintansa kukkineet. Myös moni kevätkurjenmiekka on tullut tiensä päähän. Toisaalta vasta lumen alta tulleet lumikellot vielä porskuttavat hyvässä kunnossa.

Ja toisaalla taas palloesikko kukkii lähes täysillä. Tänä vuonna lumien sulaminen kukkapenkkien päältä ollut vaihtelevaa samalla tontilla.

Ensimmäinen pieni nimetön narsissi alkoi kukkimaan tällä viikolla, mutta osoittaa torvensa vain kohti viereisten tulppaanien lehtiä kohti. Pitäisi muistaa siirtää tämä heti kukinnan jälkeen vähän enemmän penkin etureunaan päin.

Valkovuokot ovat aloittaneet tällä viikolla kukintansa ja niiden lukumäärä alkaa tontilla olemaan jo huima. Niitä kukkii suurina joukkoina.

Ja yksin tai kaksin.

Jouluruusun valkoinen väri alkaa punertua, siitä tietää sen kukinnan olevan nyt jo eri vaiheessa, kun alussa kukka on ihan valkoinen. Kuvassa kaksi eri jouluruusuyksilöä. Matalammat kukat ovat valkoisempia, ovat vähemmän aikaa kukkineet.

Olen käynyt laskemassa myös sinivaleunikon alkuja. Niitä en uskalla siirtää, enkä kaivaa. Olen silti yhä yhtä ilahtunut, että ne jaksavat meillä majailla.

Kylmä jakso vähän jännittää yöpakkasineen. Toivottavasti pian kukkaan puhkeaville lehdille ja kukille ei käy mitään, sillä rusokirsikkakin jo pullistelee nuppujaan.

Lämpimät säät saivat minut riehaantumaan. Ja kylvin jo kasvimaalaatikoihin sellaisten kukkien siemeniä, joita ei ehkä vielä tähän aikaa suositeltaisi kylvettäväksi. Kokeilen silti, miten käy. Joko tulee uusintakylvöt tai sitten ne selviävät.

Unohduksia ja paljasta maata

Aina keväällä maa on paljas. Maan muodot ja muhkurat paljastuvat. Ei ole kasvillisuutta peittämässä pieniä epätasaisuuksia. Näkee nyt hyvin, mistä syksyllä siirsin perennoja, mutta ei ollut multaa lisätä kuoppiin. Joissain paikoissa kuitenkin vihreyttä riittää.

joissain paikoissa vielä on hyvinkin tiukasti lunta. Mutta onneksi vieressä jo kukkivat pienet ja sitkeät krookukset.

Krookuksia voi istuttaa myös muden kasvien lomaan. Näissä kohdissa, missä on keijunkukkien lehdet ja välissä pikkuisia kukkivia, voisi luulla kevään olevan jo pidemmälläkin.

Samalla valo paljastaa sisällä eri tavalla pesemättömät ikkunat ja pölyn. Tekemisestä voisi ottaa stressiäkin. Nyt yritän olla ottamatta. Pikkuhiljaa saa aina jonkin paikan kuntoon. Viime vuoteen verrattuna maa on jo hyvinkin hyvässä kunnossa: kasvimaalla ei ole jäätä. Kunnostin penkit jo syksyllä, joten siellä ei juuri tarvitse huhkia. Tässä kuvassa on jännä valo, kun se pesemätön ikkuna heijastaa kukkapenkkiin valoa takaisin. Takana näkyy pian kunnolla kukkiva Double Ellen -jouluruusu. Ja nyt pitäisi nopeasti päättää, että yrittääkö kiskoa puusta pois jouluvalot vai antaako niiden olla.

Naapurin kanssa aloitimme pihakierrokset. Katsoimme meidän pihallamme kukkia ja yllättäen pihakierroksella huomasin laukan kasvavan kasvimaalavassani. Ei harmainta hajua, miten se siellä kasvoi. Siirsin sen kukkapenkkiin. 

Syksyllä unohdin ( en jaksanut / energiat loppuivat) muutaman oman talvivalkosipulin takaoven viereen. Sinne ne jäi. Koko talveksi. Soran päälle. Nyt keväällä ne versoivat iloisesti, olivat etsineet juurilleen soran läpi maata. Kaivoin varovasti ne irti ja peittelin jo syksyllä kohennettuun lavaan, jossa on nyt myös aimo kasa kompostimultaa. Toivottavasti suurin osa niistä versoista on talvivalkosipulia, sillä sinne sekaan oli menossa jo yksi scillakin. Se onneksi näytti jo sinistä nuppua, eikä tuoksunut valkosipulille. Muutamia itusilmujakin voisi istuttaa sellaisen paikkaan, josta ne muistaisi sitten myöhemmin nostaa ja laittaa kasvamaan.

Keväällä olen myös unohtanut, että missä on viime vuotisten syksyn istutusten muistiinpanoni. Olen kyllä ne paperillekin laittanut. Viime syksynä ostin ja istutin sipulikukkien sipuleita ja onneksi kirjoitin ne kyllä blogiin, ainakin suurimman osan. Mutta en enää muista, mihin olen laittanut mitäkin. Onneksi krookusten, lumikellojen ja muiden aikaisten kukkijoiden määrä kuitenkin kasvaa joka vuosi. Sen verran paljon eri kokoisia krookuksia on kukassa, että niitä ei enää yksittäin jaksaisi laskea. Tänä keväänä ostin jo useampaan ruukkuun orvokkeja. Usein en niihin lankea, mutta nyt koin tarvitsevani kevätorvokkeja. Tässä kuvassa kaikkein herkimmät ja hieman riippuvaisen oloiset. Taustalla kukkapenkkiä.

Kukkapenkit näyttävät paikoin kukattomilta ja väriä tuo niihin enemmän tulppaanien lehdet. Vielä ensi syksynäkään ei kannata luottaa siihen, että nyt olisi jo tarpeeksi kevätkukkijoita. Aina tilaa riittää. Varsinkin näissä uusissa penkeissä. Huh, miten ankea kevätnäky. Vaikka toisaalta lähes puhtaalle pöydälle on ihana lähteä suunnittelemaan. Vuorenkilpien aika on pian siirtyä.

On hienoa päästä seuraaman joka päivä kasvikuulumisia. Se ei kuitenkaan ole koko kevään ajan mahdollista. Huomenna jatkan puutarhakierroksia useamman kerran päivässä. Näiden Katherine Hodgkin kevätkurjenmiekkojen vieressä on toinen nuppurypäs näitä. Joko olen ollut laiska tai sitten miettinyt, näiden olevan näyttävämpiä kimpuissa.

Monen mielestä tämä on kaunein kevätkurjenmiekka. Minä pidän enemmän niistä tummista, mutta usein istutan näitäkin. Näin keväällä ei kranttuilla, vaan jokainen laji. joka nousee meidän talven jälkeen, on ihana ihme.

Akut latauksessa

Tämä pääsiäinen on minun osaltani akkujen latausta. Talvi on vienyt kaikkinensa energiaa ja joka ikininen kevät huhti- tai toukokuussa valon lisääntynyt määrä alkaa heikentää yöuniani. Nyt tämä univaje yllätti jo huhtikuussa, joskus vasta toukokuussa. Kesäkuuhun mennessä olen tottunut taas nukkumaan, vaikka valoa jostain kajastaisikin. (Meillä on pimennysverhot, mutta minulle riittää se pikkainenkin valonkaje vaikka avaimenreiästä.)

Onneksi on kuitenkin kevät ja valo ja kukat. Siedän univajeenkin, kun on se kaikki muu ihana. Mutta siksi on istutettava joka vuosi lisää pikkuisia keväisiä ilonaiheita puutarhaan, jotta kukista voi nauttia mahdollisimman pitkään. Aikaisesta keväästä alkaen. Pidän ihan mahdottomasta alakuvan pienistä krookuksista. En enää muista, mitä lajiketta nämä ovat, mutta niiden pinta on kuin maalattu vesivärein. Haluaisin näitä lisää, jos vaan muistaisin lajikkeen.

Vaaleat jouluruusut olivat aivan kukintavalmiina lumen alla. Tässä kukkii se komein jouluruusu, joka on jaksanut kukkia useamman vuoden putkeen. Vierellään kasvaa kaksi muuta joulukukkana saatua jouluruusua, joissa on tänä vuonna (useamman vuoden ovat tuossa olleet) ekat kukkanuput. Osa havuista on yhä paikallaan..

Kevätkurjenmiekat ovat avautumisen jälkeen aina auki, vaikka viereiset krookukset jo menisivät iltalevolle.

Ikkunan alla, talon lämmössä voisi luulla, että on jo kevät pidemmällä. Mutta tämä näky on joka ikinen vuosi yhtä ihana. Vihreää, jossa voisi uida, jos olisi mini-ihminen. Vuokkojen ja skillojen seassa.

Skillameri on minulla itseasiassa sellainen pikkupuro. Pitää tehdä jonnekin muuallekin tätä puroa.

Meillä on kuitenkin vielä lunta, ei paljon, mutta on kuitenkin. Lähes kaikki kukkapenkit ovat vapautuneet lumesta, paitsi omenapuupenkkini (ei kuvassa), johon romahti jossain vaiheessa talvea aika kasa lunta autotallin katolta. Se sulaa hitaasti.

On ihan hyvä kävellä kukkapenkkien lähettyvillä  katse alhaalla. Yleisilme on muuten vielä kovin ruskea.

Kevään vaihteleva vauhti

Olen nauttinut lämpimistä päivistä. Vaikka tiedostankin, että ei tämä ihan näin voi jatkua. Myös luonto herää pikkuhiljaa. Näin jo ensimmäisen hyttysenkin.

Pinkit sinivuokot vain kukkivat runsaammin.

Kuvasta voisi taas luulla, että täällä eletään täysin lumettomassa maailmassa. Sekään ei pidä paikkaansa, vaikka tänään näinkin ensimmäisen hieman kohmeisen kimalaisenkin. Jaksoi lentää vähän, kävellä vähän ja välillä vähän kai lämmitteli.

Tavallisia sinisiä sinivuokkojakin meillä kukkii ihan ryppäinä. Vaikka osa sinivuokoista lepäilee lumen alla vielä ihan jonkin aikaa.

Lumikellotilanne on ihana. Kukkivia on olemassa. Myös kaatuneet piristyivät, kun niitä vähän autoin pystyyn.

Ja monia lumikelloja pinnistelee pinnalle lumen alta. Kuten nämä ihanaiset Flore Pleno lumikellot. Sieltä vain näkyy ensin kukka.

Ja voi vielä tarkastaa, että onko oikea laji.

Muutaman tunnin jälkeen lumi alkaa haihtua ja lumikellot ovat vielä enemmän näkyvillä. Tämäkin lumen sulamisen ihme olisi voinut jäädä näkemättä ellen olisi kiertänyt pihaa parin tunnin välein.

Siinä ne samat lumikellot ovat, ympäriltä lumi huvennut ja lupaavia uusia lehtiä näkyvissä niiden takana.


Turkinlumikellot eivät paljon ole kukkineet viime vuosina. Toivon tänä vuonna kukintaa. Paitsi en tiedä, pitäisikö näihinkin tulla se kukkavarsi lähes yhtä aikaa lehtien kanssa vai ei.

Jos nämä eivät tänä vuonna kuki, niin siirto voisi ehkä tehdä näille hyvää.

On tämä kevät ihanaa. Ensi viikon viileämmät säät palauttelevat taas talvivaatteet käyttöön, mutta nautitaan vielä hetki.

Väriä

On tämä kevät ihmeellistä. On nykyisin muitakin värejä kuin valkoista. Kun kulkee lumettomassa kaupungissa, näkee paljon jo eri sävyjä, vaikka harmaa onkin joskus se pääväri. Kun saapuu kotipihaan, olen pari kertaa järkyttynyt kotipihan lumen määrästä. Kotona nimittäin näyttää siltä, että meillä on talvi.

Vaikka takapihalla on vielä ihan tarpeeksi lunta, mutta siellä näkyy myös muita värejä. Näin tämän pihan ensimmäiset lumikellot jo pari päivää sitten. Mutta en ole ikinä nähnyt niitä lumen alta paljastuvan täydessä kasvussa, mutta aivan kumollaan. Tosin jo mietin, että onko joku pupu tai naapurin kissa käynyt makaamassa ne kumoon. Tuossa kohtaa on meillä "lattialämmitys". Sillä kasvavat kakkakaivon vieressä. Jotenkin ne ovat vain kasvaneet, eivätkä porautuneet lumen läpi, niin kuin joskus. Aikamoinen mytty.

Onneksi vierestä tulee ihan oikein päin kasvavia lumikelloja.

Epäilen eläinten vierailuja meidän pihassa. Olen nähnyt koko talven aikana tässä erään jänön tai sen jälkiä tai papanoita. Tai voi kyseessä olla useampikin yksilö. Meidän talon lähellä kasvaa vanhoja krookuksia. Ne tulivat esiin lehtineen aika aikaisin. Mutta sitten ne lehdet katosivat parempiin suihin. Yksi yksilö lehtien sisällä jäi kuitenkin kokonaiseksi, vaikka kaikki muut jäivät vähän vajaiksi.

Onneksi tällä tontilla kasvaa eri paikoissa erilaisia krookuksia. Ei nämä tähän jää, jos minulta kysytään. Jos pupuilta kysytään, niin ne saattavat luulla krookusten sisältyvän ruokavalioonsa. Onneksi monin paikoin on lumettomampaa, joten luulen, että puput alkavat löytää jotain muutakin syötävää luonnosta.

Ja ne sinivuokot. Maaliskuun vikoina päivinä tämä yksilö oli jo värikäs, vaikka ei ihan auki. Nyt ensimmäisen rohkean sinivuokon kukka on ilahduttanut minua kovin. Olen pyllistellyt tämän lähellä jo monta kertaa kameran kanssa ja ilman, odottaen kaverinsa avautumista. Ei ole haitannut vaikka naapurin tontilla on samaan aikaan, näköetäisyydellä, vaihdettu auton renkaita tms juuri siellä suunnalla, mihin peppuni osoittaa. Joutuuhan niitä renkaitakin vaihtaessa vähän kumartelemaan. 

Joka kevät pitäisi piirtää aina uusia karttoja ensimmäisistä pälvipaikoista näiden ensimmäisten kukkijoiden takia. Ne ilahduttavat niin kovin lumen keskellä. Jos nimittäin joku luulee, että lumet ovat jostain kohtaan täysin pois, niin se ei koske kovin laajoja alueita.

Tuossa kuvassa se krookukseni ja kukkiva sinivuokko ja tämän pihan laajin lumeton alue (jos tietä ei lasketa). Minäkään en erota sinivuokkoa, mutta krookuksen näen, lähes selvästi.

Se on silti kevät.