Tänään auringossa

Eilisen myrskytuulen jälkeen oli muutamia kasveja vähän kellallaan. Kuten maissit ja auringonkukat ja joitakin muitakin korkeita kasveja. Maissit ja auringonkukat piti viritellä vähän uusin tukien varassa edes jotenkin pystyn. Tuoksuherneetkin olivat vähän heiluneet. Onneksi suuria puita ei kaatunut pihalla.

Koin olevani eilen ja tänään auringossa vähän kuin kärpänen, joka lämmittelee auringossa. Puutarhahommia tehdessä otin auringossa kuvia vähän sieltä ja täältä samasta kohdassa seisoessa. Aurinko häikäisi pahasti silmiä, joten tarkennus oli vähän sattumaa.

Yritin tehdä hommia vähän se mukaan, mihin aurinko osuu ja ladata taas vähän auringon voimaa itseenikin.

Loistosädekukka Burgunder lamoaa maata pitkin. Ei oikein jaksa pysyä pystyssä.

Syyshohdekukka Rubinzwerg kasvaa onneksi taas puutarhassa. Tämän lehdet näyttävät alkukesältä liian samalta kuin maitohorsman. Olen ihan jossain vaiheessa saattanut tätä kitkeäkin.

Minulla on taas parikin erilaista projektia kesken eri puolilla pihaa. Nurmikko on ajamatta ja kaikenlaista tekemättä. Miten tässä taas näin kävi. Tuntuu, että kohta loppuu kasvukauden aika kesken, ei ole myöskään lomaa, aika on senkin takia tiukilla. Ennen kasvukauden loppua tosin saattaa loppua energiat.

Jalassa on nyt sellainen vaikeasti paraneva rakko, että saappaita ei oikein kärsi pitää jalassa, joten osa noista hommista joutuu vain odottamaan. Pitää tehdä asioita, joita vielä kykenee tekemään muissa kengissä eli crocseissa. Käytännössä jalat ovat siis kauniin mustat tai harmaat tai kirjavat. Sopivasti sävy sävyyn sormien kanssa. Lähes kaikissa kesämallin puutarhahanskoissa alkaa taas olla kynsien kohdalla reiät.

Mitkä ehtii kypsäksi?

Tämä vaihe elokuusta alkaa olla kilpajuoksua ajan kanssa pihalla, joka alkaa muuttua viikko viikolta varjoisammaksi. Mitkä ehtivät vielä kypsyä ja ehtiikö kaikki kukkia.

Omena huvitukset ehtivät kyllä kypsyä hyvin. Kuvassa mukana sellainen kaveri, joka pikku ystävineen tekevät tuhoa tällä pihalla mm. papuja rouskuttamalla.

Olen istuttanut yhteen istutuslaatikkoon maissia, kesäkurpitsaa ja papuja. Papuja pitää laittaa ensi vuonna suunnaton määrä enemmän, jotta jotkut tekisivät satoa vähän reippaammin. Toisen laatikon kasvit vähän varjostavat liikaa ja on saattanut olla lannoituksessakin puutteita.

Tulos on kuitenkin se, että maissi kukkii. Mutta ehtiikö mitään kypsäksi saakka. Maissit ovat istutettu ryppäinä, jollaisena ne ostin torilta. Salkopapu kiertyy joissain paikoin maissien ympärille. Sujuisi varmasti paremmin ilman noita pikkukavereitani.

Maisin, kesäkurpitsan ja pavun yhteiskasvatuksesta olen lukenut kirjasta: Kervinen ja Paakkunainen: Puutarha pienellä palstalla.

Tomaatteja tulee aina silloin tällöin muutama. Kaikkien kypsyminen on vähän arvoitus, varsinkin Tigerella olisi oikeasti kyllä kasvihuonetomaatti. Yhden Tigerellan olen kyllä jo syönyt. En ole aamuisin noita ravistelut, enkä muutenkaan huolehtinut pölytyksestä. Näiden kypsyminen punaiseksi on vähän epävarmaa minun laatikkovirityksissäni.

Chilejä minulla on kaksi. Toinen kasvaa laatikossa ja ei edes punerra. Toinen ruukussa ja värin vaihtuminen on alkanut, kun oikein tarkasti katsoo. Ruukun voin tuoda vielä sisään. Avomaalta kasvin kaivaminen ei taida olla minun heiniäni. Tämä Arikanda saattaa kypsyä vielä tämän vuoden aikana.

Paprikan kypsyminen voi olla taas turha toive. No, jos on paprikalle allerginen, niin ei satotoiveetkaan olleet kovin korkealla.

Ensi vuodeksi olen jo miettinyt tuota hyötypuolta. Pitää skarpata muutamissa asioissa reippaasti. Sato ei tule olemaan kovin suuren suuri, mutta sen verran satoa tulee, että ensi vuodeksi teen joitakin asioita vähän huolellisemmin jo alusta asti. Tässä juuri mietin, että pitää alkaa etsiä kasvivaloa esikasvatusta ajatellen.

Kaivataan kasvivinkkejä ruusujen seuraksi

Olen varovaisesti alkanut innostua ruusuista. Vaikka niillä on niitä piikkejä, joiden pureutuminen nahkaan on vahvasti mielessä.

Tällä pihalla kasvoi jo muuttohetkellä vaaleanpunaista kerrottua ruusua kahdessa paikassa, jota ei haittaa kasvaa vaikka koivujen lähellä.

Valamonruusua kasvaa kolmessa eri paikassa, joissa missään en ole hoitanut niitä mitenkään (ei lannoitusta, kastelua, eikä edes alustan kitkemistä). Se ruusu vasta on sitkeä. Tämä kuvassa oleva on saanut olla ryteikön seassa ihan rauhassa. Valoa sentään saa jossain vaiheessa päivää. Ainakin hetken.

Tuossa menee meidän takapihan tie. Tie rajautuu ryteikköön, joka on meidän ja naapurin rajalla ja kasvaa vaikka mitä vesakkoa. (Sen uudistaminen ja ryhdistäminen on to-do-listalla kyllä, mutta tarvitsee aikaa ja sopivaa mielenhallintaa. Ja ehkä kaivuria ja sen vuoksi sitä mielenhallintaa ja rahaa.)

Ja nämä molemmathan leviäisivät aika mukavasti. En tiedä, mitä edellinen omistaja on kasvattanut näiden seurana, olen joskus kitkenyt vain noiden vaaleanpunaisten ruusujen alustoja. Niitäkin laiskasti.

Tässä puutarhassa kasvaa myös kerrottu juhannusruusu, jonka tarina on pitkä. Sitä yritin tappaa vuonna 2011, kun aloitin raivaamaan ryteikköä pihalta, jossa kasvoi sekaisin juhannusruusua, irrallisia puiksi kasvanutta orapihlajaa ja vadelmaa ja maitohorsmaa. Silloin sen juhannusruusun alkuperäinen paikka oli risuttunut kuolleita oksia täynnä oleva paikka ja ruusu kasvoi sen ympärillä kehämäisesti noin metrin päässä tätä alkuperäistä paikkaa. En päässyt kaikesta kitkemisestä huolimatta eroon juhannusruususta ja nyt olen päättänyt, että se saa jäädä tänne pihalle, kunhan keksin paikan, jossa pääsen estämään ylläkerrotun tapahtumasarjan toistumista.

Ja olen viime vuonna ostanut yhden ruusun. John Cabotin. Se pääsi ehkä huonoon paikkaan, ei kasvanut vielä kovin suureksi. On liian juurakkoinen paikka. Saatan sitä siirrellä vielä syksyllä.

Sen lisäksi ostin tänä vuonna Lappeenrannasta blogitapaamisessa Kanadan ruusu Mundin. Tässä ainoa ja yksi kuva siitä ruukussa, osa kukista jo lakastumassa. Vasta tänään sain tämän yksilön istutettua.

Yritän nyt välttää ruusupuskien alustojen heinittymisen. Mundi on istutettu paikkaan, josta on kuusi kaadettu ja paikka on muuttunut valoisammaksi. Tämä paikka olisi pian heinittynyt, ellei siihen keksi jotain. Vaikka nykyisin myös jopa saatan kitkeä ihan mielelläni, ottaisin vastaan kasveja, joita muut kasvattavat ruusujen kavereina tai maanpeittokasveina ruusujen lähellä tai juurella.

Mitkä olisivat hyviä kasveja ja mitä kannattaa välttää? Olen nimittäin alkanut haaveilemaan myös muista ruusuista. Tänään googlailin jo kovasti britti Austinin Davidin jalostamia ruusuja. Jotka siis oikeasti tunnetaan David Austin - ruusuina.

Etsimässä elokuuta ja ideoita

Joskus on käytävä merta edempänä kalassa. Olen miettinyt pitkään, että mitä ikivihreitä maanpeitekasveja oikein istuttaisin uuden istutusalueen (tai vanhojen penkkien laajennuksen ) osaan. Odottamaan sitä aikaa, kun havut kasvavat.

Piti käydä avoimessa, kunnes tajusin, että meidän pihalla kasvaa sinivuokkoa ihan niin kuin itsestään. Ja ainoastaan kukkapenkissä se ehtii tehdä suuret lehdet. Ja että sitä sinivuokkoa kasvaa niin sanotulla nurmikolla (eli rikkaruohikolla), jota ajetaan myös ruohonleikkurilla. Josta sitä voisi ihan pelastaa kukkapenkkiin. Jos nämä siirretyt eivät viihdy, niitä löytyy lisää pelastettavaksi. Vaatii vain vähän kyykkimistä.

Näin siis Avoimissa Seijan salaisessa puutarhassa muurin (rinteessä) ja nurmikon välillä pitkän kasvuston sinivuokkoa, siis vasta sen näkeminen avasi silmät oman pihan mahdollisuuksille. Toivottavasti siirsin tuohon myös sitä pinkkiä versiota. Jonain yönä  tajusin myös, että keltavuokkoa voisin siirtää myös penkkiin, jossa on kohtia, jotka selvästi kaipaavat keväällä väriä.

Minuun on kuitenkin iskenyt puutarhainspiksen jonkinlainen puute. Tietty tekemisen into on vähissä. Se voi kestää ihan yhtä hyvin kevääseen saakka tai sitten jo pian hellittää. Onneksi lähes kaikki ostotaimet ovat sentään istutettu. Selvästi tässä on taas tämä ajanpuute yhtenä syynä. Toisena syynä se, että heinäkuun jälkeen tuntui ihan syyskuulta. Olen vähän huhuillut elokuun ihanien päivien ja iltojen perään. Koska niitä ei näkynyt, piti tänään sadepäiväksi ennustetun iltapäivän ei-odotettu lämmin auringonpaiste hyödyntää kitkemällä ja kanttaamalla hihattomassa paidassa. Tarkkailin kyllä koko ajan taivaalle, että milloin pitää hakea pitkähihaista päälle.

Onneksi kaunopunahattuja on tähän aikaan vuodesta, niiden avautuminen on vain puolivarjoisessa pihassa välillä hidasta. Itse asiassa puutarhassa kukkii vielä aika monia kasveja. Olen tästä tyytyväinen, sillä joskus elokuu on ollut jo hyvin kukatonta. Uusia istutuksia on tehty myös loppukesää ja alkusyksyä ajatellen. Vielä on muutamia kasveja nupuilla.

Illan sadekuurojen aikana totesin kyllä, että en pue sadevaatteita. Jatkan projekteja sitten jossain vaiheessa. Ehkä ensi keväänä. Tai sinä päivänä, kun ilma on lempeän elokuinen.

Käyn sitä ennen kuitenkin hakemassa ne kastuneet puutarhahanskat sisälle kuivumaan.

Puutarhan vanhat syysleimut

Tässä pihassa ei kasvanut kyllä valmiiksi ollenkaan syysleimuja. Olen alkanut haalia sieltä ja täältä vanhaa kantaa olevia syysleimuja. Vanhat kannat runsastuvat ajastaan ja pudottavat lakastuessaan kukat kauniina pois. Osa uusista jalostuksista nimittäin ruskistavat kukkansa kasviin kiinni.

Tällä hetkellä puutarhassa on aikaisin vaaleanpunainen syysleimu. En aikaisemmin pitänyt tätä kovin voimakkaana värinä, mutta on tämä joskus jossain valossa aika voimakaskin. Tämä on puutarhan lämpimimmällä paikalla, vaikka ei olekaan kovin aurinkoisessa paikassa. Aloittaa myös viileänä kesänä heinäkuussa kukinnan ja hiipuu elokuussa.

Kälyn pihalta saatu vaalean lila on korkein ja tekee vähän pidemmänkin matkan päähän uusia taimia juurakostaan. Kasvaa ehkä vähän liian kuivassa ja varjoisassa paikassa, joten lehdistö vähän roikuttaa sen näköisenä, että pikku kaatosade ei tekisi pahaa. Keskustassa on vaaleaa tai lähes valkoista. (Tätä oli pari taimea myös mukana heinäkuussa Kukkaiselämän blogitapaamisessa.)

Samassa penkissä, mutta ei ihan vieressä on ostettu Perennataimisto Ekmanilta reilu vuosi sitten Lilac Time, joka kasvaa myös varmasti liian varjossa. Luulin tätä tummemmaksi. Auringossa väri ei edes kamalasti eroa toisessa lilasta, ero tulee illalla paremmin esiin. On kuitenkin matalampi ja keskustassa ei ole vastaavaa valkeaa läikkää.

Seuraavassa kuvassa etualalla Lilac Time ja taustalla nimetön Kälyltä saatu.

Valkoinen syysleimu on levinnyt vähän turhankin maltillisesti, mutta kukkii nyt kauniisti. Ostin joko tätä samaa tai jotain toista valkoista syysleimua lisää vanhemmalta herralta taimenvaihdossa. Ehkä ensi vuonna saan selville, ovatko samaa vai eri lajiketta.

Eräältä erikoiselta kirppispäivältä on taas kotoisin tämä syysleimu, jonka värin takia se on joutunut surkeisiin paikkoihin kasvamaan. En nimittäin ole varma, haluanko tätä pitää vai en. On nimittäin pinkinoranssi ja sellainen sähäkkä väri. Naapuri saa tästä osansa, jotta voin ainakin jatkaa tämän elinvuosia jossain, jos itse en pystykään elämään näin shokkiväreissä.

Sunnuntain vierailulla Pokrovassa näin tällaista syysleimua. Ajattelen sen voivan olla vanhaa kantaa, sillä en nähnyt näissä kukissa tummia kukkia. Vaikka väri oli aika tiukka, se viehätti kovasti. Eli tästä alakuvasta tuo taaempi syysleimu, jolla oli syvempi väritys.

Jos joku tietää tämä nimeä, niin mielelläni kuulisin. Ei ollut syysleimun taimia myytävänä. Taitaa syysleimujen keräily jatkua.

Avoimia

Eilinen oli perheessämme win-win-win-win-päivä. Aloitin päivän siten, että vein lapset veljelleni ja hain lapset vesipuisto Serenasta. Sillä aikaa minä kiersin vaihteeksi Espoo-Kirkkonummi-alueella puutarhoja. Mies jäi kotiin omien harrastusten pariin. Kaikilla oli mukava päivä omilla reissuillaan.

Päivän reittisuunnitelman olisi voinut tehdä hieman tarkemmin, jos olisin perehtynyt aiheeseen aiemmin. Nettiyhteys sattui vielä edellisenä iltana takkuamaan, kun koitin hahmottaa puutarhojen välimatkoja. Tänä kesänä olen nähnyt jo useamman kauniin puutarhan. Vaikka tämä päivä oli odotettu, nyt en ladannut niin paljon paineita, kuin joinakin vuosina.

Aloitin puutarhojen kierroksen Espoosta Rauni Lavinkosken puutarhasta. Puutarhassa oli paljon maanpeitekasveja pensaiden ja puiden juurilla. Aivan ihanan suurien rinteessä kasvavien syyshortensioiden juurella oli monta vuotta talvehtinut muratti.

Etupihan ruukkuistutuksissa kasvoi liljoja ja siemenestä kasvatettavia kesäkukkia. Tuo saattaisi olla minullekin tapa saada kesäkukkia ruukkuun.

Puutarhassa oli sekä koristeita että viehättävä huvimaja.

Valtava määrä autoja oli Pokrovassa. Aika lähellä olisi ollut myös puutarhakierros, mutta tällä kertaa en jäänyt sitä kuuntelemaan. Alue oli suuri, väki mahtui mukavasti pitkin puutarhaa.

Kallionkoloon oli kaiketi laitettu multapeti kasveille, kun niin hyvin kasvoivat kallion ympäröimänä.

Perenna-alueilla kyllä näki, mitä kasveja perhoset suosivat. Kovin kuhina oli nauhuksissa, ei ehkä mikään yllätys.

Gaudin tyylinen istuskelupaikka oli jännä. Ei yllä tietenkään samaan kokoluokkaan esikuvansa luomusten kanssa. Ehkä hyvä niin.

Kirkkonummella Seijan salainen puutarha oli upea. Esittelyssä luki, että pieni kompakti piha. Etupiha oli pieni, mutta jo siitä kärhöjen määrästä arvasi, että takapihakin on kaunis.

Takapihalla oli paljon kasveja, mutta silti ilmavaa. Kuvassa näkyy käenkaalin viihtyminen aluskasvillisuutena.

Kärhöillä saa kukkivaa myös ylös. Katselinkin kärhöjä ja niiden tukia mielenkiinnolla. (laput kärhöissä oli tätä päivää varten laitettuja)

Takapiha rajatui rinteen kautta metsään. Se liukuma puutarhan ja metsän kesken oli hienosti toteutettu. Omalta pihalta puolukkaa ja mustikkaa, mikäs sen mukavampaa.

Kävin päivän aikana myös Björkelundin ruusutarhassa. Minä en ole vielä niin suuri ruusufani ja sitä paitsi suurin osa pensasruusuista oli jo kukkinut. En siis osaa ruusuista kertoa sen enempää. Täällä tuli kuitenkin korjattua eräs asia, jota en tiennyt. Luulin, että syysvuokot kasvavat Suomessa matalina. Nyt en enää luule. Korkeutta oli 1,5 metriä. Luulisin.

Tein myös uusia ostoksia, jotta voin kokeilla muitakin sinivaleunikko-lajikkeita. Saa nähdä, mitä kasvatuksista tulee. Uusia istuttavia on taas vähän kertynyt. Nyt pitäisi nekin saada maahan.

Ehdin päivän aikana käydä myös kahdessa muussa puutarhassa, mutta niissä kamera on lepäsi ja aikatauluni alkoi olla tiukempi. Kaiken kaikkiaan oli mukava päivä. Ihania puutarhoja ja ihmisiä. Paljon tuli myös ideoita itselle. Osa ideoista tuli nähdyistä puutarhoista. Pari ideaa sain kyllä siitä, kun hypistelin taimipotteja. Ja suurien syyshortensioiden nähtyäni tuli myös pieni kiire siirtää omaa syyshortensiaani kuitenkin ehkä vähän väljemmille vesille.

Ensi vuonna teen reittisuunnitelman sitten vähintään viikkoa aikaisemmin.

Tunnustus ja haaste

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

Pitkästä aikaa postauksen aiheena tunnustus ja haaste.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitin bloggaamisen

Aloitin bloggaamisen vuonna 2012 kevättalvella. Tätä ennen oli vasta reilu puoli vuotta aiemmin kokenut jonkinlaisen puutarhaherätyksen ja aloitin pihamme muuttamista puutarhaksi lähinnä raivauksen merkeissä. Tästä sitten lähti muiden blogien lukemisen myötä myös kiinnostus oman blogin perustamiseen. Aloitin aika lailla keltanokkana bloggaajana sekä puutarhan hoidon suhteen. Nykyisin jo hämmästyn, mitä kaikkea on jäänyt mieleen sekä muiden blogeista, kirjoista ja lehdistä.  Nykyisin blogin pito, kuvaaminen ja bloggaaminen kietoutuvat monella tapaa yhteen.

3. Anna ohjeita aloittaville bloggaajille.

Blogi voi olla juuri tekijänsä näköinen. Ei tarvitse olla samanlainen kuin jollain toisella. Aiheet voi valita itse, postausväli saa olla omanlainen.

Bloggeri on yksi blogipohja, jolla voi joskus olla myös omakin elämä syystä tai toisesta. Tällä hetkellä lukijoiden lukulistaan blogi voi päivittyä miten sattuu. Tätä saa kierrettyä ajastus-ominaisuudella, jota toki voi käyttää muutenkin.

Muiden blogeja pystyy ja saa kommentoida, se tekee bloggaamiseen vielä oman mielenkiintonsa.

Luulin tähän istutettujen tuoksuherneiden olevan vain hentoja vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä. Olen tyytyväinen näihin väreihin.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

Sain haasteen ja tunnustuksen Betweeniltä Rikkaruohoelämästä. Kiitos!

Kesäesikko ja meksikonhanhikki

5. Nimeä 10 bloggaaja palkinnon saajiksi.

Tässä on nimettynä 9

Autuas olo
Kasveja siellä ja täällä
Kaupunkilaistyttö muutti maalle
Kukkaiselämää
Multaa ja mukuloita
Pihakuiskaajan puutarha
Pikkuinen puutarhani
Päivänpesän elämää
Saaripalsta

ja haasteen voi napata myös tästä kuka tahansa

Nuoren omenapuu Huvituksen satoa kypsymässä