Kaksi eri todellisuutta

 Vaikka tämä on pääosin puutarhablogi, en nyt voi olla kirjoittamatta myös omista mietteistäni keskellä taas yhtä mullistavaa kevättalvea. Maailma tuntuu järkkyvän nyt jatkuvasti, ja täytyy vain yrittää pysyä kyydissä.

5.9.2021 Kesken jonkun projektin. 

Olen syntynyt Etelä-Karjalassa, asunut ihan itärajalla lapsena ja nuorena, ja siellä rajavartijan lapsena. Olen myös asunut armeijan alueella osan ajan alaikäisyydestäni. Sukuni on isäni puolelta Kymenlaaksosta, myös hyvin rajan tuntumasta. Äitini suku on Pohjois-Karjalasta/Etelä-Karjalasta ja siellä on myös evakkokokemusta myös. Puolisoni suku on niin ikään itäisestä Suomesta ja myös siellä on koettu aika henkilökohtaisesti, mitä tarkoittaa rajapyykin siirtyminen. (Nykyisin en enää asu itärajalla.)

5.3.2022 Melkein sama kohta kuin yläkuvassa. Ainostaan seison yli metrin korkeammalla lumikasan päällä. Jalkojen alla, ja läheisyydessä, on monia kuutioita kolattua lunta muualta pihalta.

Kaksi viikkoa sitten koko kehossani oli koko ajan painostava tunnelma. Odotin sodan syttymistä. Torstaina 24.2, kun sota oli alkanut, painostavan odottamisen tunnelma laukesi. Ja keho asettui uuteen tilaa. Valppauteen. Tämä selvästi on tuonut minulle hyvin erilaisia ajatuksia maailman tulevaisuudesta, kuin joillekin kavereilleni, jotka ovat elämänsä asuneet länsi-Suomessa (joiden suku on ollut lännessä). Olen puhunut paljon puolisoni kanssa monenlaisesta tulevaisuuksista, varautumisista. Äitini. joka asuu ulkomailla, on jo miettinyt minun ja lapsieni evakoimista heille. Olen miettinyt, miltä tuntuisi, jos puoliso ja veljeni kutsuttaisiin rintamalle. Lähtisinkö itse pakoon vai jäisinkö. Ammattini takia minulla olisi käyttöä, mutta varsinkin nuorin lapseni tarvitsisi äitiä. Nuorimman lapseni asevelvollisuus ikään on vielä jonkin aikaa. Veljeni puoliso ei ole Suomesta kotoisin ja on Euroopassa asuessaan kokenut jo yhden sisällissodan 1990-luvulla. Silloin oli mm. oman puutarhan omavaraisuus todella tärkeää. Toki myös säätila salli ruoan kasvatuksen vähän muinakin kuukausina kuin vain kesällä.

Lintualtaan päältä on lumi suluanut. Sen kohdilla on kukkapenkki, joka jatkuu kuvassa vasemmalle. Normaalisti meillä on takapihan ja etupihan välillä vajaa metri syvyyseroa. Nyt kolaustie johtaa jo aika pitkälle tapapihaa. Ja kolaustien allakin uinuu kukkapenkin kasvit. Lumitalvi.

Olen miettinyt monia tulevaisuuden tavallisia asioita lyhyellä tähtäimellä. Kannattaako kotia rempata, jos sota laajenee muihin maihin. Kannattaako tehdä yhtään mitään, jos sota laajenee. Heti sodan alettua lahjoitin rahaa punaisen ristin katastrofikeräykseen, ja samalla mietin, että täytyy siivota koti siten, että tärkeät paperit/tavarat ovat selvästi yhdessä paikassa, josta ne on helppo napata mukaan. Ei enää naurata sukulaisrouvan (sodan kokennut muistisairas, joka asuu itärajalla) varustekassi, jonka hän pakkasi sänkynsä viereen Ukrainan uutisten takia jo helmikuun alussa.

Kuva 10.9.2021. Tuo kuvan oikeassa laidassa oleva polku on siis tätä yläpuolen kukkapenkkia vajaan metrin alempana. Tuolla kukkapenkissä näkyy myös lintuallas.

 

Samalla elämme tavallista arkea. Emme katso televisiosta uutisia, että esikoisella on mahdollisuudet keskittyä lukulomaansa. Täytän työkalenteria normaalisti ja suunnittelen jo seuraavia vuosia eteenpäin. Mietin kesää ja kesän juhlia. Mietimme uusia tapetteja seinille. Mietin kasveja, jotka uinuvat hangen alla. Pelkkä tieto niistä kasveista antaa iloa. Ärsyynnyn, kun rautakangella ei saa vielä terassin edustan jäälautan alta pilkottamaan edes pientä murusta maata. Ihmettelen tätä lumen määrää ja sitä, milloin se ehtii sulaa. Ja mietin, että minne laitan kasvamaan auringonkukkia (Ukrainan kansalliskukka) tulevana kasvukautena, että ne varmasti ehtivät kukkia. Alla oleva kuva on vuodelta 2019, jolloin edellisen kerran auringonkukat ehtivät ihan oikeasti kukkaan vaikka senkin jälkeen minulla on ollut jokin kasvatusyritys.

Tuntuu, että elän tällä hetkellä kahta eri vaihtoehtoa. Niin tavallisen elämän versiota, kun se on näissä tilanteissa mahdollista ja sitä versiota, jossa täytyy olla valmistautunut johonkin sellaiseen, johon en olisi ikinä halunnut olla valmistautunut. 

Tavallisen elämän versiossa olen jo hankkinut esikasvatettavia taimia, toki toisten esikasvattamia. Minulla on ostettuna keijunmekon, jättiverbenan ja kelloköynnöksen alkuja. Kohta kelloköynnöksen kanssa on se samainen ongelma, että miten ihmeessä niiden lonkeroiden kanssa tulee pärjäämään vielä pari kuukautta sisätiloissa. 

Muistiinpanoja sateiden välillä

Olen joutunut viime aikoina etsimään kasvieni olinpaikkaa. Ostin viime vuonna vihdoin keijuängelmän. Se on joko kuollut, tallattu tai niin hyvässä jemmassa kasvamassa, että en muista sitä itsekään. Nyt sitten ostin toisen. Tämä yksilö täytyy istuttaa siten, että varmasti muistan, missä se kasvaa. Tästä viisastuneena, teen tästä postauksesta itselleni nyt näistä uusista ostoksista muistikirjan, mihin olen istuttanut ja mitäkin. Viime syksyn ostoksista on osa kasveista jo menehtyneet ja osasta en muista, mitä niille on käynyt. Nyt kuitenkin on kukkinut siellä täällä (näitäkään en muistanut ripotelleeni ympäri puutarhaa) Lidlistä ostettuja laukkoja nimeltään Miami. Näyttää kovasti viinilaukalta, mutta ei kuitenkaan ole se. (Jostain syystä punertavan pionin lehdet jo punertavat tuossa vieressä.) Tämä laukka sopii paremmin näihin täysiin istutuksiin. Jos heiluu jossain vähän yksinään, se ole tarpeeksi näyttävä ja sen kontrastit muihin kasveihin jäävät vajaaksi.

Ne uudet kasvit siis piti laittaa ylös. Tähän pienien ja matalien kasvien nurkkaukseen tuli uusia pieniä kasveja (tuo kuollut pieni puu täytyy uusia).

Sinne sujahti mm. maksaruoho , sedum 'Herbstfreude', jonka vaaleanpunainen väri käy takanaan matalana kukkivan nimettömän ruusun kanssa yhteen.

Toiselle sivulle pääsivät taas tähtilewisia, Lewisia 'Little Rasberry' sekä takanaan oleva salvia x Superbra 'Ostfriesland'.

Odotan kovasti, että noiden pienten kasvien lähellä oleva ajuruoho myös kasvaa. Onneksi ajuruohoa on helppo itsekin vähän levitellä. Toisaalla taas on isompien kasvien paikkoja. Viime ja edeltävänä vuonna jatkoin ja tein keinun viereen uusia penkkejä. Yläkertaa, alakertaa sekä keinun toisella puolella olevalle Mustialan ruusun jatkoksi kukkapenkkiä, jossa ennen oli pajuangervoa. Näihin aurinkoisen puolen penkkeihin eli ei alakertaan, on ilmaantunut tosi lyhyessä ajassa todella monta pionia kuten myös terassialueen ympäristöön. Toivon, että en saa vähän aikaan mitään pionipakkomielteitä, sillä vaikka uusia penkkejä on suunnitteilla, on niihinkin jo tulossa vähintään yksi uusi pioni. Vaikka pidänkin pioneistä, ne vievät alussa tosi vähän tilaa, kunnes ovat isoja puskia ja kukkapenkit menevät ahtaiksi.

Menee taas helposti jaaritteluksi, kun piti kirjoittaa ja laittaa muistiin uudet hankinnat. Eli suuria kasveja meni mm. alakertaan. 

Pidän kimikeistä. Ensin ostin syyskimikki Bruneten, joka kasvaa muualla. Se on ihmeen hyvin selvinnut melko laihassa ja kuivassa maassa. Alakertaan istutun viime vuonna tähkäkimikki 'Pinkin', jolla on hyvin samanoloinen lehdistö kuin Brunetella, mutta sen kukkavanan pitäisi olla pinkki ja sen pitäisi kukkia aiemmin. Tämä on minulla vielä juurtumassa toista vuotta, eikä ole vielä kukkinut. Sen viereen istututin uuden Lännenkimikin Actaea 'Rubifolian'. 

Tässä uudessa ostoksessa oli kukkavana valmiina, en ikinä raaski leikata näitä pois.

Samaan penkkiin istutin Katjalta saadun valkoisen varjoliljan ja pienet marhanliljan alut, jotka ostin Porkkalasta. Marhanliljat voivat olla mitä väriä vain, mutta niiden sipulit (2kpl) olivat sen verran pienet, että varmasti tässä menee useampia vuosia ennen kuin kukintaa saa odottaa. Samaan penkkiin tuli myös uusin sormustinkukka, joka on oikeasti perenna. Unohdin vain sen nimen, auts. Otin kaikkein tummimman varren. Kukinta on punertava. Täytyy kysyä tämän nimi viimeistään seuraavalla taimistoreissulla.

Perennana kasvava keltasormustinkukka on viime vuotinen ostos Pikkuisesta kasvikeitaasta, joka on ilahduttavasti yhä hengissä. Nämä nyt kasvavat eri penkeissä. En ole vieläkään varma, että ovatko nämä kasvit edes kauniita silmissäni. Joskus vain harvoin myynnissä oleva yksilö on pakko ostaa.

Yläkertaan ei näistä kasveista päässyt nyt mikään muu  kuin yksi Huovilan puistosta ostettu ritarinkannus. Siellä on hurjan paljon sormustinkukan lehtiruusukkeita, joita on pakko karsia vielä lisää. Ehkä sen jälkeen hahmotan tilaa paremmin, koska siellä juuri on niitä pionin alkuja. Vielä kukkii syksyllä 2018 Lidlista ostettu juurakko Wladyslawa.

Yläkerran yli näkee muualle pihalle mm. keinussa istuessa. Tässä penkissä on kuitenkin myös peruukkipensas pienenä (yhä hengissä!). Sekä valtava määrä sormustinkukkien alkuja, joita olen alkanut pikkuhiljaa siirtelemään muualle ja kaivamaan poiskin. 

Keinun toisella puolelle tein viime vuonna uutta penkkiä, kun vihaamani rusopajuangervo sai lähtöpassit. Tiedän, että tuossa penkissä olisi ihan hyvä kuoppa, johon Austin-ruusu mahtuisi. En vain tiedä, mitä muita kasveja siirtäisin tuolta pois ruusun tieltä, sillä olen sinne edeltävänä vuonna jo kaivanut kolme pionia sekä tänä vuonna jo yhden ruusun. Ehkä siirrän pois sen pionin, jonka nimen olen jo hävittänyt. Se ei ehkä silloin ollut mikään kovin tärkeä tai erikoinen. Tuon penkin laitamille, missä oli aukkoja, istututin nyt pari uutta kasvia. Kuvassa penkki näyttää tosin aika sotkulta. Tuon purppuraisen keijunkukan 'Rachel ' (kukkii pinkin kukin) viereen tuli tähtikatkero Swertia Perennis (näyttää sinisiltä kukilta). Ja sen viereen valkoisin kukin kukkiva Noropunatähkä Liatris Spicata 'Floristan White'. 

Tähtikatkero voisi vaikka pian kukkiakin.

Joskus kukat vain erottaa paremmin toisistaan silmillä. Ellei olisi kunnon makro kamerassa. Nyt ehkä kuitenkin itse muistan, minne olen kasvini istuttanut. Tähän samaan penkkiin toisaalle tuli kuitenkin vielä yksi isotähtiputki 'Ruby Cloud', jolla oli aika tumma kukka. Tummempi kuin oma isotähtiputkeni. Toinen ostamistani ritarinkannuksista meni pienien väliin terassialueen viereiseen penkkiin kuten vaaleanpunaiset ukonhatutkin.

Tänään olemme saaneet tänään vain vähän vettä. Nekin tulivat taas, kun olin istuttanut muutamia kasveja. Jostain syystä joka ikisen istutusrupeaman jälkeen on heinäkuussa satanut vettä. Ei aina uskoisi, että parhaat istutussäät tulevat heinäkuussa. Tämä postaus on pitkälti syntynyt muuten sadekuuron jälkeen rannalla, jonne kuopus ja serkkunsa pyysivät päästä. On kesässä jotain todella ihania puolia kasvien lisäksi.

Mennyttä ja tulevaa

Jouluna saimme lahjaksi toisenlaisen lahjan. Kanoja. Ei meille vaan johonkin muuhun maahan, joissa ne kanat ovat hyvin tarpeellisenä lisäelantona ja munat tärkeää ravintoa ja varmasti se tärkeä kanankakka tärkeää köyhän maan lannoitetta.

Kesällä ja syksyllä puutarhainnostuksen hurahtaessa kunnolla nousuun, tajusin samalla, että omaan pihaan voi laittaa rahaa ihan määrämättömän paljon. Voi ostaa maata (multaa, hiekka tms) sadoilla euroilla, puita ja pensaita samoin. Siemeniä kymmenillä euroilla ja taimia ja sipuleita kymmenillä ja sadoilla euroilla. Kattoa ei eurojen kulutukselle tule, jos niin haluaa.

Tämän toisenlaisen lahjan myötä, pitkästä aikaa, tutustuin itsekin taas näihin lahjoihin. Ja ilokseni voi ostaa myös äidille puutarhan tai siemeniä tai matofarmia tai vaikka taimen jollekin. Sekä niitä kotieläimiä.

Kirjat ovat myös yksi intohimoni, ja löysin klikkauksen päästä mahdollisuuden ostaa kirjan kirjastoon Keniassa tai Intiassa tai ammatin jollekin naiselle.

Yleensä en tee uuden vuoden lupauksia. En tee nytkään. Haastan kuitenkin itseni miettimään vuoden 2013 aikana oman pihani kasvihankintoja vähän taloudellisemmalla silmällä ja klikkaamaan joku kerta tai toisenkin kerran myös oman kasvimaan tai vastaavan jollekin äidille siellä kaukana, jolle siemenien hankinta ei ole itsestään selvyys. Joka siten saa lisäruokaa itselleen ja lapsilleen.

Tämän myötä tämän haasteen saa napata mukaansa kuka tahansa lukija. Tai olla nappaamatta. Pakko ei ole, eikä tarkoitus ole muuta kuin tuoda tämä ajatus tännekin ilmoille, jotta en tätä keväthuumassa unohda. Minun ei tarvitse hankkia pihaani uusia arvokkaita asioita aina lisää. Onhan minulla jo paljon.

Toisenlaisia lahjoja on mm näillä sivuilla:

WorldVision
Kirkon ulkomaanapu
Suomen pakolaisapu

Paikkoja on varmasti muitakin.

Varokaa vain tintit. Teidän ruokailupaikallanne voi ensi talvena olla niukempaa.

Kuusi kuvaa kesästä

Blogeissa on kiertänyt kuusi kuvaa kesästä haaste. Nappasin tämän mukaani, ilman varsinaista haastamista. Jotenkin on tässä marraskuissessa pimeydessä uskomatonta muistaa, että miten kesä voikin olla valoa täynnä.

Kesämme alkoi kyllä Alankomaista. Vierailumme aikana siellä oli nimittäin kevään ekat lämpimät säät. Suomalaisittain kesäiset säät, koska pystyi olemaan ilman takkia ja pitkähihaista.

Kasvien taimikasvatatus alkoi varhain. Oli ihan kivaa aluksi ja hienoa seurata siemenistä alkavaa kasvua. Kunnes kevät ei millään meinannut kääntyä kesäksi ja taimien ruodaaminen ulos ja sisälle oli vähän .. tylsää ja rasittavaa.

Ihan eri tavoin kuin ennen kuvasin kasveja sekä omalla pihalla.

Että myös muualla, kuten appivanhempien mökillä juhannuksena.

Tänä kesänä sateesta ei ollut puutetta, meilläpäin lähinnä ylitarjontaa. Huvipuistossa käyminen vesisateella on myös vähän erilaista kuin  poutasäällä. Ei tarvitse kyllä silloin jonottaa laitteisiin. Ruohonleikkuu jäi monesti kesken, pyykit saivat toisen tai kolmannen kastelun. Kasvit eivät lisäkastelua juuri kaivanneet.

Meillä kävi myös vieraita ja me kävimme vierailulla. Kuvassa kuningatar Sisi. Äitini kissa. Hollantilainen kuningatar, joka saanut nimensä Itävallan keisarinnan mukaan. Ja mielestäni on aivan nimensä veroinen. Tietää tämän kuninkaalisen nimensä arvon. Ja itsensä arvon. Minulla on kissa-allergia, joten meidän tapaamisemme eivät aina mene sen helpoimman kautta. Tänä kesänä kuitenkin ehdimme nähdä useamman kerran. Tässä alakuvassa kuningatar ei näytä ihan niin ylväältä kuin jossain muissa kuvissa.

Vajaa kuukausi jouluun ja 7 kk juhannukseen.

Yllätyksiä

Yllätyin, kuinka hienosti terassilla kasvaa salaatit. Jonain toisena kesänä saattaisi olla liian kuuma paikka ilman jatkuvaa kastelua. Nyt ovat saaneet vettä välillä ihan taivaaltakin. Koska ovat purkissa, jonka pohjalla ei ole reikää valumavesiä vrten, on pohjalla kerros soraa.

Keväällä aikaisin ostamani keijumekot ovat yhä hengissä. Yhä kuitenkin taimimyymälöissä myytäviin ovat varsin pienet. Tältä taimikaupoissa keijunmenkot näyttivät varmaan yli kuukausi tai kaksi sitten. Pienet kukan alut ovat vihdoin tulleet.

Onko järkevää kasvattaa paria pientä itse vai ostaa vähän kalliimmalla paljon valmiimpi kasvi. En oikein tiedä.

Pihan raivaus sai nokkoset ilmestymään pihaan. Olen ihan innoissani. Ihan lähellä pihaa ei nokkosia kasva, joten voin nuo nokkoset joutuu jossain vaiheessa syötäväksi tai lannoitteeksi.

Meillä on naapurin kanssa hyvin harottava orapihlaja-aita. Välillä toivon sen kuntoon laittamista, mutta sitten, kun sen sisällä kasvava ruusu alkaa kukkia, tulee rötysestä aidasta ihan viehättävä.

Nyt vihdoin on lämmin. Ihanaa.

Kasvimaalta

Tänään onkin ollut vaihtelevampi sää. Ei ole ollut pelkkää vesisadetta. On ollut raekuuroja ja ukkosiakin. Jep. Otin pari kuvaa hyötykasveista. On näemmä multa pöllynyt.

Ihan kuin valkosipuli ei juuri olisi viime aikoina kasvanut, niiden välissä onneksi sentään punajuuressa on tapahtunut vähäistä kasvun lisääntymistä.

Pikkupenkki salaattia, punajuurta ja sokerihernettä näyttää nyt vähän kasvavan, mutta ei silti näytä vielä siltä, mitä tähän aikaa olisin jo toivonut.

Kohopenkissä kasvaa maissia ja ruusupapua ja kesäkurpitsaa. Maissi saisi olla vankempi ja pidempi. Ruusupapu iti niin kauan, että luulin, ettei idäkään. Nyt sentään sirkkalehdet näkyvät. Kesäpurpitsan ostin taimena torilta (vain yksi omista säästyi, joka on pienempi ja jotenkin ihan raukkaparka pikkuinen). Kesäpurpitsaa on kotilo käynyt jo haukkaamassa. Lehti on reikäinen ja puoliksi syöty.

Koska luulin, että ruusupapuni eivät idä, ostin myös kaksi pensaspapua. Vihreän ja keltaisen. Värit menivät jo sekaisin. Myöhemmin paljastuu värit.

Koska olisin toivonut jo enemmän sekä väriä että kokoa, oli pakko ottaa kirkkaan vihreästä persiljasta lähikuva. Se sentään kukoistaa (taimena ostettu).

Nyt on kyllä multaa nähty ihan tarpeeksi ja pihalla kävellessä saavimaasta kuuluu ihan syksyinen lits läts. Jos pari päivää olisi poutaa, tekisi se vaihteeksi kasveille ja minulle hyvää.

Kesäpäivä

Ensimmäinen tämän kesän kuuma päivä, eli pystyy jotenkin olemaan pihalla auringossa ilman hyttysparvea kimpussa ihan koko ajan.

Pionit ovat avautumassa pihalla. Nämä ovat entisen omistajan jäljiltä. Yhden valkoisen ostin (ja ehkä pari muutakin myöhemmin) seuraksi, mutta sen kukinta on aikaisintaan ensi kesänä.

Timanttikukka on ruukussa, vasta perustettu kukkapenkki olisi ilman valmista väriä nyt liian autio.

Tänään harvensin kehäkukkien alkuja ja siirtelin sitten niitä ylimääräisiä taimia muihin paikkoihin. Samalla kuitenkin piti huitoa hyttysiä, joten keskittymiskyky kyllä kärsi. Toivottavasti taimet eivät kärsineet kovin paljoa.

Taimista osa on menehtynyt. Ehkä ne, jotka olivat vähän surkeita sisällä, vähän ennen ulos laittoa. Varmaan liian pienissä multamäärissä. Yksi maissi, kaksi kesäkurpitsaa ja pari kurkkua kuukahti. Onneksi tämä ei ole korvaamatonta ja ehkä toisista siemenistä vielä tulee jotain tilalle. Kesä vaan on jo pitkällä (vastahan hallanvaara oli ohi), sadon saaminen ei ehkä ole varmaa. Kesä on kyllä lyhyt täällä päin maailmaa.

Tee se itse viljelylaatikko

Vihdoin on tomaatit pedissään. Halusin tomaateille viljelylaatikot, koska en nyt jaksanut enää maata kaivaa ja pihalla vielä multaa riittää.

Mieheni avustuksella ostin raakalautaa, josta mieheni teki hetkessä 120x80 pituiset laatikot. Laatikot sen verran vaaleana  paistoivat nurmikosta, että niille piti tehdä jotain.

Koska minun käsissäni ei pysy naulat eikä vasarat, enkä ole akkuporakonetta käyttänyt kai kertaakaan, jäi minun tee-se-itse (D-I-Y)-projektikseni värjätä noi jollain. Puutarhaperjantain jaksossa joku aika sitten, tyypit värjäsivät terassiaan kahvin ja mullan sekoituksella. Joten minä päätin kokeilla samaa. Kahvit vaan tönikkään ja multaa sekaan. Harmi, että ekana iltana myöhään tajusin kahvia olevan enää hivenen. Pensseli käteen ja kokeilemaan.

Ehkä pensselistä kannattaa sitä multaa vähän varoilla ja kokeilla sivellä vain sillä liemellä.

Sivuilla kuivunut kahvi ja päällä ihan tuore. En siis tähän kauniiseen ulkoasuun tällä kertaa (milloinkohan panostaisin) panostanut. Vaan siihen, etteivät laudat hohkaa vaaleina.

Myös lautojen sisäpuolta sudin sieltä kehikkojen yläreunasta. Ero tuoreen kahvin ja raakalaudan välillä on kuitenkin olemassa. Päälle sudin pellavaöljyn.

Ja laatikot näyttävät jo vähän erilaisilta. Se seos tarttuu aika paljon raskaammin kaikkiin oksakohtiin. Alle sanomalehtiä, päälle risuja ja multaa ja väliin kanankakkaa ja vähän lehtikompostoria ja pari kastematoa.

Ja sitten tomaatteja ja basilikaa.

Toivottavasti reppanatomaatit pärjäävät nyt ulkona, vielä ilman suojia. Maahan meni Outdoor Girl ja Hundreds and Thousands. Siemenet ostettu hyötykasviyhdistykseltä ja istutettu maaliskuussa. Esikasvatettu koko kevät sisällä ja roudattu sisään-ulos-sisään-ulos, kyllästymiseen asti. Jotkut tuet vielä tomaateille rakennetaan, kunhan hieman Outdoorit nostavat päätänsä ylös. Kasvatin itse myös basilikaa, jossa onkin hieman aniksen makua. Tästä en niin pidäkään, mutta onneksi muualta saa sitä perusbasilikaa. Meni kuitenkin maahan myös omat tuotokset.

Kiva homma, mutta nuo ärsyttävät hyttyset tikkasivat niin paljon, että seuraavaksi on pakko muistaa hyödyntää vain niitä viileitä säitä iltaisella, että pystyy olemaan huppu päässä ja haarniskan sisällä.

Muokattu 15.4.2016 linkki uusiin ohjeisiin, tästä.

Toukokuun loppu

Tilannekatsaus tähän aikaan vuodesta. Meni päivän suunnitelmat aamulla pipariksi, kun lapsi olikin kipeänä, taas. Kuvia tuli siis otettua sekä sisältä, että ulko-oven vierestä. Vasta myöhemmin pääsen kurkkaamaan ulos, onko kasvua tapahtunut muissa siemenissä kuin kehäkukissa.

Viimeiset esikasvatettavat ovat vielä vähän aikaa sisätiloissa. Tomaatin ja basilikan taimia onkin kasvatettu jo maaliskuusta asti. Saisivat jo pian päästä ulos, ensi viikolla.Nytkin ovat jo ulkoilemassa aina kun sää sallii, ovat nimittäin venähtäneet pitkiksi sisätiloissa. Tekevät jo kukkaa ja ihan eka pieni tomaatinalkukin havaittu.

Avomaankurkku näytti kasvavan helposti siemenistä. Itivät vain eri aikaan, joten ei näköjään kannata tunkea uusia siemeniä sekaan, jos heti ei näy kasvua. Jotain tukisysteemiä on tuolle kiemuralle sitten kehitettävä.

Maissien itävyys oli vähän pettymys. N. 30 siemenestä vain 6 iti, joista yksi on jo liian suuri ja kaatuilee. Tuskin sitä enää saa pelastettua.Ihan turhaan askartelin monia sanomalehtiruukkuja.

Kesäkurpitsan siemenistä noin puolet iti. Ne, jotka itävät, näköjään kasvavat nopeasti. Siemeniä olisi vielä, harkitsen ehkä vielä maahan laittamista lehtikompostin päälle.

Keijunmekko on kovasti kasvanut, mutta ehkä latvoin sitä vähän väärin, koska sen jälkeen on kasvu ollutkin hitaampaa. Nämä kauniit värit lehdissä vain ovat niin herkulliset. Tosin yhä hieman siitepölyiset myös, kun ovat ulkoilleet jo pari viikkoa.

Maahan on kylvetty salaattia, herneitä, porkkanaa, mangoldia, punajuurta. Ja olikohan vielä jotain muutakin, hmm. Talvivalkosipulit ovat ottaneet taas kasvuspurtin. Osa siemenistä asustelee hallaharson alla. Ensi yöksi lämpötila laskee lähelle nollaa ja meillä käy myös linnut napsimassa siemeniä. Joten hallaharso on aika vaivaton apuri. Ensi viikolla sitten pääsee maahan myös esikasvatuksissa olleet (ellei hallaa ole luvassa) ja myös papu pääsee maahan. Myös tuoksuherneen  taimet pääsevät maahan kasvamaan ihan pian. Kunhan ehtii.

Jännittää, että mitkä itävät, mitkä eivät. Toivon, että liljojen juurakot olivat kunnossa ja niiden kasvua näkisi muissakin kuin yhdessä. Joistain kohdin on vaikea erottaa, että onko pinnalle puskemassa joko rikkaruohoa vai istutetun siemenen alkua.. Tätä tämä on aloittelevalla puutarhurilla.