Syyskuun lopun puutarha

Syyskuun lopulla puutarha on vielä hyvinkin värikäs ja ihmeen kukkaisa pakkasöistäkin selviytyneenä. Toki kukkien määrää on pakko suhteuttaa vuodenaikaan. Jostain syystä ilmestyi vielä pieni pussillinen istutettavaa. Syytän alennusmyyntiä. Syysasteri Rudolph Goethe, kukkiva vuokko (nimilapusta en saa oikein selvää), punahattu ja kurjenpolvi Laurence Flatman muuttivat vielä ensin pussissa terassille. Kun oli vähän kiireitä iltaisin. Tähän aikaan istuttamisessa on aina riskinsä, mutta menköön nyt, kun halavalla sai.

Punahattuja yritän lisätä puutarhaan sekä keväisin että syksyisin ja joskus myös kesällä. Sillä viheläiset lehtokotilot voivat alkukeväästä syödä niiden lehdet ihan perusteellisesti. Lehtokotilot valitettavasti nakertavat näitä myös muulloin. Vaikka näyttäisivätkin kovin pieniltä ja viattomilta elukoilta.

Tänä vuonna/viime syksynä istutettuja kasveja on aika iso kasa joihinkin vuosiin verrattuna. On mielenkiintoista taas nähdä, miltä uudet penkit näyttävät ensi vuonna. Nyt osa kasveista on vaan tungettu penkkiin. Osa syynä se, että tyhjä multatila on liian houkutteleva paikka rikkaruohoille ja toinen syy se, että joistakin kasveista minulla on ehkä visio, mutta siinä vielä hiertää jokin asia. Osa kasveista siis tulee samaan siirtoja melko suurella varmuudella. Punahatut, tummalehtinen peruukkipensas ja syyshortensia Wim's Red saavat varmasti jatkossakin olla lähekkäin, jos peruukkipensas kestää talven. Salaatin vihreänä on tuolla keijunkukka.

Tämä purppurakeijunkukka Rachelin vaaleanpunainen kukka on kukkinut kyllä todella kauan. Lehdistö ei paljon muista tummista purppurakeijunkukista eroa, kukka vaan eri sävyinen.

Ruusut kukkivat myös näiden vierellä. Molemmat ruusut ovat tänä vuonna istutettuja. Ruusu Little Mischief kukkii tällä hetkellä vain yhdellä kukalla, nuppuja kyllä on useampiakin.

Ruusu Mystic Fairy kukkii juuri nyt vähän runsaammin. Nämä ovat lähellä kulkuväylää, että näen nämä myös silloin, kun puutarhaan ei oikein ehdi.

Tänä viikonloppuna en muka ehtinyt puutarhaan. Jämähdin neulomaan. Villasukkia tarvitsee taas lisää, enkä minä ikinä saa neulottua sukkia varastoon. Silti puutarhassa kukinta jatkuu. Keltatörmänkukat jaksavat kukkia yhä, nämä ovat melko uudet taimet, joten näitä on voitu myös taimistolla leikata niin, että kukkivat nyt uudestaan. Olen tästäkin jo postannut vasta äskettäin kuvia, mutta joskus sitä vain toistaa itseään.

Kukkia suurempia väripilkkuja alkavat nyt olla kaikki ruskan värit, mitä puihin alkaa yhä nopeammin tulla. Ruskokirsikka jo leiskuaa.

Sirotuomipihlajat (?) ovat hillitympiä, vaikka niissäkin on värikäs ruska. Lähempänä kameraa oleva sirotuomipihlaja on vähän punertavampi lehdistään, kuin kauempana oleva. Taustalla näkyy ihan vihreänä oleva hevoskastanja.

Hopeasyysvuokko tekee vieläkin nuppuja. Tämä on pitkään jaksanut kukkia, kun ostin tämän jo nuppuisena elokuussa.

Syysmyrkkylilja Waterlily on kerrottuine kerroksineen on hieno. Jää nyt vain vähän liikaa muiden kasvien väliin. Jos muistaisi, tämän voisi siirtää.

Uusikin Waterlily on istutettu. Sen kukintaa saattaa joutua vielä odottamaan. Toisaalla edellisen asukkaan istuttamat myrkkyliljat tai jotkin syksyllä kukkivat ilostuttavat rikkaruohottuneessa penkissä.

Kohta on jo lokakuu. Lokakuussa meillä on usein kukkinut vielä syysasteri Patricia Ballard ihan täysillä. Tänä vuonna kukinta alkoi jo syyskuussa.

Sen sijaan tummalehtinen syyskimikki Brunette pitää sen verran tiukasti nuppujaan kiinni, että tänä vuonna voi jäädä kukinnot avautumatta. Monena vuonna on edes osa nupuista avautunut vielä lokakuussa ja tuoksu tässä on aivan uskomattoman kesäinen.

Puutarhaan saa ja pitää vielä palata useampaan kertaan. Tulppaanit ovat vielä pussissa. Puita pitää verkottaa ja haravoitavat lehdet ovat suurimmaksi osaksi vielä puissa. Ja onneksi ovatkin. Osassa perennapenkkiä on menossa kukkivien ja kuihtuvien kasvien sekamelska. Ja saa ollakin. Taitaa kuulua vuodenaikaan. Syysleimuilla on yhteensä pitkät kukinnat. Ensimmäiset aloittavat heinäkuussa ja nämä korkeat (nimettömät) valkoiset aloittavat todella myöhään ja jatkavat lokakuuhun saakka. Lähes kaikki syysleimuni ovat nimettömiä, sillä mielelläni ostan näitä aina muilta harrastajilta.

Vielä jotain muutakin pientä tai suurempaa kukkijaa puutarhasta löytyy tähänkin aikaan vuodesta. Onneksi. Silloin, kun aloitin kasvien hommaamisen, oli vaikea miettiä koko kasvukautta. Nykyisin on mukavaa, kun kukinta lähtee heti lumien sulettua lumikelloista ja jatkuu vielä lokakuuhun.

Aamulla

Aamulla on otettava joka päivä ensin silmäys lämpömittariin tai vilkaisu ikkunasta ulos. Tänäänkin oli aamu, jolloin tarvittiin pipoa ja kerrospukeutumista.

Piti aamulla kiertää kameran kanssa hetki, kun tiesin, että töissä ei ole pakko aamulla olla minuutilleen. Tämä oli kolmas tai neljäs aamu syyskuussa, kun näytti liiankin valkoiselta.

Kaunopunahatut kukkivat korkeammalla kuin alhaalla näkyvä nurmikko, niiden juurella multa näytti vähän koppuraiselta, mutta ei kovin vaalealta.

Osa tuoksumataran lehdistä pitää vielä kiinni vihreästä, osa alkaa olla melkoisen keltaisen ja ruskean sävyissä. Tähän aikaan näkee selvästi, mihin halla iskee ja mihin ei.

Puiden alustoille jää selkeät vihreät läikät, kun vieressä nurmikko on ihan vaalea. Kuvassa näkyy raja, vaikka omenapuun latvus ei kuvassa näykään. Aamulla oli sen verran kiire, että osa kuvista tärähteli miten sattuu, joten osa kuvista ei ollut julkaisukelpoisia. Vielä toistaiseksi suurimmat kylmän puraisut ovat olleet kesäkukissa. Näiden puraisujen jälkeen ruskistuminen ja muut ruskavärit ovat kyllä alkaneet näkyä myös monivuotisissa kasveissa. Vaikka osa kyllä vielä kukkiikin.

Kärhö Aljonushka aloitti tänä vuonna kukkimisensa myöhään (luulin sen jo olleen menehtynyt) ja näköjään jaksaa jatkaa myöhään. Rusokirsikka on pukeutunut jo punaiseen asuunsa ja aamulla se näytti kyllä siltä, että puu taitaa pudottaa lehtensä jo ennen lokakuuta. Puiden lehdet putoavat niin eri aikoihin, että tiedän taas mm hevoskastanjan ymmärtävän ryhtyä valmistautumaan talveen usein vasta, kun moni puu on luovuttanut. Haravaan tartutaan vasta vaahteran, tammen ja hevoskastanjan tiputtamien lehtien myötä, eikä se aika ole vielä.

Ensimmäisen hallayön jälkeen

Tänä aamuna herätessäni ulkolämpötila näytti olevan +1. Vilkaisu pihalle ja jossain paikoin oli käyty nollassa.

Aamulla oli pakko laittaa pipo päähän. Iltapäivällä oli aurinkoista ja pystyi auringossa olemaan todellakin ilman pipoa. Jopa ilman sormikkaita ja huivia ja kuoritakkia. Siis hetken ja vain auringossa. Pääsin kotiin vähän aikaisemmin kuin tavallisesti ja jatkoin pienien sipuleiden istuttamista. Nyt istuttamisprosessi oli ihan oikeasti nopea, niitä olikin vain puolikas muovipussillinen. En myöskään siirrellyt kasveja. Kaivoin vain kuoppia ja tiputtelin tai tungin sipuleita maahan. Oikein sydämessä läikähti, kun näin, että vasta vähän aikaa sitten maahan istuttamani keltatörmänkukka kukki. Tämän takia en ikinä raaski leikata taimia istutushetkellä.

Piti ihailla oikein paljonkin tätä kukkaa.

Vastavalossa näkyy myös hämähäkin seittejä punahatuissa.

Hopeasyysvuokko kukkii yhä upeasti. Ehkä näille uusille syysvuokoille olen löytänyt paikat, joihin ensimmäiset hallat eivät iske.

Myös kaksi muuta syysvuokkoani on yhä elossa ja yhä nupulla, vaikka juuri nyt eivät kuki. Saatan vielä ehkä nähdä niiden kukat, ellei ensi yön halla vie näitä vuokkoja. Syysleimuista osa kukkii vielä kiihkeästi, vaikka osa kukki jo heinäkuussa. Näidenkin kukinta-ajoissa on suuria eroja.

Myös kesäkukkia kukkii. Mm. kosmoskukat kasvavat hieman maata korkeammalla olevissa lavakauluksissa. Nurmikko näiden lähellä oli aamulla huurteessa mutta hieman korkeampi paikka on tarpeeksi kai suojannut myös osaa kesäkukista.

Olen ottamassa nyt tietoista kompostorin täyttöä. Kirjoitan blogia, enkä ole tuomassa pelargoneja sisälle. Tiedättekö, ajattelin antaa pelargonien olla ulkona niin kauan, kunnes ovat kompostikunnossa. Tänä syksynä en ota talvetusstressiä. Pelargonini eivät olleet enää kovin hyvässä terässä, enkä jaksa pelastaa niitä. Tulkoot uudeksi mullaksi.

Ihan nopee homma

Tämän postauksen kuvat ovat otettu lähinnä tänään, sillä tehdessä ei aina ehdi.

Niin olen tykännyt kukkasipuleiden istuttamisesta, että ryhdyin siihen hommaan tänäkin vuonna ajoissa pikkusipuleiden, laukkojen ja narsissien osalta, jotka minulla jo oli kotona. Kun työn jakaa on, se on lopulta aika nopea homma, varsinkin vapaapäivän aikana. Yllättävän suuri muovikassi on täynnä pikkupusseja täynnä pikkusipuleita ja muutama vähän suurempi sipuli. Ja sitten tuumailemaan, että mihin mikäkin voisi sopia. (Pikkasen toki samalla pistin merkille asioita, kuten keltakurjenmiekan repsahtanutta ulkonäköä voisi siistiä.)

Tietysti on ihaninta aloittaa sellaisesta mustan mullan kohdasta, jossa ei tarvitse varoa mitään. Sipuleita maahan. Pieniä sipuleita pienien kasvien lähellä. Riipparaita sai alleen pieniä kasveja, kuten pikkuiset kuunliljat sekä pihaesikoita ja kääpiöpunaluppio Tannan ym. Sen alle upposi mm. krookuksia ja Persian Pearl-tulppaanien sipuleita. Piti vähän hengähtää ja tuumailla kukkimisajankohtia.

Suurempia kasveja vähän suurempien kasvien lähelle. Vaikka taustalla oleva saniainen ei olekaan vielä ukkolaukkojen aikaan noin suuri, on se ryhdikkäämpi ja heleämpi. Joten se sai etualalleen mm. ukkolaukka Purple Sensationeja. Silloin edessä siirrosta retkottavat syysleimut ovat vasta kasvun alussa ja ryhdikkäämpiä.

Äänikirja korville ja istutuslapio käteen. Sinne menee useampia sipuleita. Multaa on kiva kaivaa. Siinä samalla kuitenkin käy jotain. Mallailen isojen laukkojen (Gladiator) sipuleita, eikä niitä ehkä voikaan istuttaa siihen, mihin alun perin ajattelin. Jos suuret laukat nousevat, niiden suuret lehdet voivat peittää alleen sellaisia perennoja, jotka eivät niin varjoisasta pidä. Alan kävellä laukan sipuleiden kanssa ympäri pihaa. Mittelen penkkejä ja melkein lähden jo sisälle etsimään kuvia, että miltä penkit näyttävät toukokuussa ja kesäkuussa. Kun en enää muista. Tiedän vain, että sohvalle ei kannata nyt istahtaa, vaan toimiminen ulkomuistin varassa olisi parempi juttu. Pitää vain vähän raivata täydestä penkistä tilaa. Yllätyn vähän kuinka monta piilossa olevaa kasvia huomaankin.

Kuva otettu tänään, eli raivauksen jälkeen. Ihan kuin tuolla ei olisi ikinä mitään raivattu.

Katselen nykyisiä kasveja, haen ämpärin ja isomman lapion. Täytän kastelukannut. Ei kestä kauan, kun kiikutan ensimmäisen täyden rikkaruohoämpärin pois. Samalla silmä hakeutuu aiemmin kitkettyyn penkkiin, joka näyttääkin ihan mukavalta, kun se on kitketty. (Ja miksi en ostanut tuonne Mustilasta pari saniaista lisää?)

Kitken muitakin penkkejä. Metsämansikka on levinnyt vähän sinne ja tänne. Myös maahumalaa saa koko ajan olla repimässä pois, ettei se saa juuriaan kivien rakoon, joita pitkin se voi kiivetä myös ylöspäin. En suosittele maahumalan ja nurmikon sekoitusta. Siinä samalla löydän perennoja muiden takaa. Mallailen niille uusia paikkoja, joka tarkoittaa toisten perennojen siirtoa tai hävittämistä. Harmittaa vain, että moni kasvi on uudelleen istutuksen jälkeen vähän kumollaan. Ja näyttää ihan kamalan rumalta. Ensi vuonna on sitten taas toisin.

Jossain vaiheessa ymmärrän etsiä niitä suuria laukan sipuleita. En ole vielä niitä istuttanut, mutta  en muista, mihin ne oikein laskin. Onneksi ne löytyy penkin keskeltä askelkiven päältä pienen rikkaruohomytyn vierestä. Muistan taas sen, mitä minun piti tehdä. Laukat maahan ja huomaan, että aika monta sipulipussia on istuttamatta.

Seuraava paljas multamaa odottaa. Mutta eihän ihan vielä voikaan tuonne upottaa sipuleita, vaan olisi hyvä tehdä nyt suunnitellut perennasiirrot, jotta ei tarvitse jo kaivettuja sipuleita kaivaa taas pois. Lapio käteen siis. Ikivihreitä jouluruusuja voi laittaa tummalehtisten kasvien kaveriksi. Pääsevät esille penkistä, jossa eivät kukkineet. Välillä toki teen ruokaa, syön, seurustelen lapsen kanssa. Kuulokkeet lataantuvat silloin. Jatkan hommia äänikirja seuranani, kun alan olla tietoisempi siitä, että minun piti istuttaa ne sipulit. Jotka ovat pusseissaan pitkin pihaa. Ja sadettakin on luvattu muutaman tunnin kuluttua.

Tämäkin jouluruusu on tehnyt kovasti lehtiä, vaikka ei ole kukkia tehnyt.

Pakko kuitenkin istuttaa aiemmin ostetut kasvit, onhan jo syyskuu. Äänikirja jatkaa, mutta puhelin on tippunut löysästä taskusta. Haen perheenjäsenen pihalle, joka soittaa puhelimeeni, jotta löydän luurini kasvien keskeltä (vihreät kuoret eivät helpottaneet löytämistä). Puhelin löytyy ja perheenjäsentä huvittaa. Jatkan taas hommia. Naapuri käy hakemassa kasvin, jonka hänelle jo lupasi keväällä. Sama naapuri tuo muutaman perennan siementaimen ja taas pyörin pihalla kuin väkkärä ja mietin, että minneköhän nämä mahtuikaan, kun piti olla aurinkoinen paikka. Sen paikan löytäminen puolivarjoisella pihalla on aina sellainen pieni haaste. Huomaan samalla kuitenkin, että joskus kannattaa ostaa sika säkissä. Ostin Mustilasta toiselta harrastajalta esikon, jonka väriä hän ei tiennyt. Ostin riskillä ja näköjään hyvä, sillä tämän väristä esikkoa minulla ei pitäisi ollakaan. Ihania nämä syksylläkin kukkimaan erehtyvät esikot. Ja löydän kuitenkin myös uusille kasveille paikan.

Pyörimisen jälkeen huomaan, että yhä osa sipuleista lojuu pitkin pihaa. Yhä. Nyt sitten pakko tehdä tämä loppuun, kun sadepisaroita jo tippuu päähän. Huppu päähän, pikku kumarrus ja pyllistys, ja paljaaseen selkään tippuu vesipisaroista. Ei tunnu kivalta märkä selkä.

Vesisade saa loppujen sipuleiden kaivamiseen sen oikean vauhdin. Eihän yhden pussin multaan upottamiseen mene oikeasti montaa minuuttia. Suuremmat narsissit vaativat vähän syvemmän kuopan, mutta pikkusipulit sujahtavat helposti multaan. Viimeisten sipuleiden istutus sujuu oikein nopeasti. Silti istutusprojekti kesti arviolta 6-10 tuntia, riippuu miten sen laskee. Moni penkki tosin näyttää ennen projektia joko väljemmältä tai vastaavasti olevan enemmän kasvitettu. Penkkeihin on ilmaantunut kraatereita, joihin ei tietysti ole puutarhassa ole valmiiksi multaa. Onneksi minulla on tulossa se toinen ja ehkä kolmaskin sipuleiden istutuspäivä, jota ennen ehkä se multakin on hommattu. Kuvassa näkyvät multapussit ovat havumultaa, joille on kohde jo olemassa.

Viime yönä heräsin kunnon ukkoseen, joka jyrisi kunnolla. Iltapäivällä ei tullut helle, mutta lämmin ja ehdin nähdä vielä perhosenkin. Hyvin säät vaihtelevat näin syyskuun alussa.

Mielihyvää keväästä

Kun puutarhaan tulee yhtäkkiä paljon uusia kukkapenkkejä, näyttää niiden paljas multapinta kovin tyhjältä. Kesällä tai syksyllä tuo paljas multapinta voi tuntua ihan mukavalta, kun voi suunnitella tulevia kasveja ja hahmottaa tilan ja kasvien koot vielä eri lailla. Ja kasvi voi tulla ihan kauniisti esiin tummaa multaa vasten.

"Syysvuokko Pretty Lady Julia" ja multaa

Keväällä se paljas multapinta ottaa vain päähän.

Masentavan paljon multaa keväällä.

En harrasta katteita, kuin erittäin harkitusti. Joissakin tapauksissa jotkin katetut kohdat näyttävät mielestäni hyviltä, mutta ei aina. Myös luonnon omat katteet ovat kauniita, kuten esim. Mustilassa on käytetty käpyjä.

Kävyt katteena Mustilassa

Suurin osa perennoista kasvaa minulla niin sikin sokin ja sotkussa, että moni järjestyksen ihminen pyörtyisi penkkejäni katsoessa. Ja varmaan organisoisi penkkini parempaan järjestykseen ja ripottelisi eri kasviryhmien väliin katteita.

Minä en tee niin. Katteet eivät nimittäin täällä helpota tiettyjen rikkakasvien kanssa ollenkaan, kuten karhunkierron/elämänlangan kanssa. Muovi taas katteiden alla.. Hm. Muovin kanssa olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen: sitä on vain kivituhkan alla kulkuväylissä ja kasvimaan kivituhkakohdissa. Jos joskus sen sieltä haluaa pois, on helpompi se itse ottaa tai kertoa vaikka seuraavalle omistajalle, että mitä maan alta löytyy. (Silti muoviahdistus pukkaa joskus päälle.)

Melkein lipsahdin taas harhateille, kuten joskus tuppaa käymään. Piti nimittäin ajatella sitä kevättä ja paljasta multaa. Kevät on vielä kaukana, mutta silti ajatuksissa lähellä.

Keväisin paljas multapinta herättää ensin minussa toiveen. Talvi väistyy. Ihanaa. Seuraavaksi tulee ajatus kasveista. Puutarhaa alkaa katsoa lähes suurennuslasilla ja kulkea kumarassa jokaiselta lumettomalta läntiltä toiselle. Ja silloin ilahtuu niin paljon kaikesta vihreästä.  Tai edes lupauksesta vihreää.

Tämä on se asia, minkä takia jaksan joka ikinen syksy olla innoissaan kukkasipuleista kuin lapsena olin joulusta. On hykerryttävää tehdä haluamis-suunnitelmia. Sen jälkeen voi tehdä uuden järki-suunnitelman. Nämä kaksi suunnitelmaa eroavat toisistaan oleellisesti. Minähän haluaisin vaikka mitä, mutta budjetti riittää kerrallaan aina osaan. Järkisuunnitelmakaan ei ole joidenkin mielestä ollenkaan järjellä tehty, vaikka silloin haluamisista on jo karsittu ihan todella paljon.

Tätä määrää tulppaaneja ei saa kukkimaan, ellei upota multaan syksyllä tosi monta sipulia.

On kasveja, jotka vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä tuuheutuakseen. Minun puutarhassani lumikellot eivät tosiaan tuuheudu parissa vuodessa. Jos niitä ei istuta satoja, on vain oltava kärsivällinen.

Ei näytä vielä tuppaalta.

Tulppaaneista osa vaan taantuu, varsinkin ne sellaiset tosi erikoiset. Osa on myös maaperään liittyvää. Omenapuupenkkini maa on sellaista savea, että siellä taantuu lähes kaikki tulppaanit vuoden tai parin jälkeen. Sen sijaan maa on sopiva kirjopikarililjoille, joita ei kostea savimaa haittaa ollenkaan.

Multavassa kohopenkissä taas moni tulppaani kukkii todellakin useita vuosia. Siinä penkissä taas on keväisin sellainen kasvijätesotku, että pienet ja hennot, aikaiset krookukset, voivat hukkua perennanvarsien sekaan. Penkki alkaa olla parhaimmillaan sitten vähän suurempien kasvien kanssa.

Nyt minulla on uusia penkkejä, joista en tiedä vielä, miten eri sipulikukat tulevat viihtymään. Joten nyt siis kokeillaan. Ihana syy riehaantua ostoksilla. Yksi postilähetys on vielä matkalla, mutta nyt minulla ihan oikeasti pitäisi olla muuten riittävät ostokset, paitsi ne liljat. Onneksi myös keväällä myydään liljoja.

Koska olen oppinut vuosien varrella, että tiettyjen sipulien ja mukuloiden kanssa ei ole vaaraa aikaisesta istutuksesta, laitan osan sipuleista aikaisin maahan. Lumikellot, krookukset, talventähdet ja narsissit ovat niitä, joita aikainen istutus ei haittaa. Narsissit tarvitsevat lämpöä juurtuakseen ja lumikellot ja talventähdet voivat kuivua pusseissa, jos niitä ei istuta aikaisin. Tulppaanit ehtii myöhemminkin.

Minä en pidä kitkemisestä juurikaan, vaikka pääsen joskus kitkemisessä myös ihaniin mindfullness-tiloihin. Mutta sipuleiden kaivaminen maahan on minusta todella kutkuttavaa. Tiedän, että moni muu inhoaa sitä hommaa. Kun istutan sipuleita, istutan kevättä. Se tuntuu ihanalta. Kuvittelen kevättä ja niitä kasveja. Ja saan jännitystä ja mielihyvää monta kertaa: tehdessäni ostoksia, suunnitellessa yhdistelmiä, kaivaessa sipuleita maahan ja sitten keväällä, kun kukkii. Nuorempana sain jännitystä ja mielihyvää esim. Lintsillä. Nykyisin tuhlaan rannekerahat omat puutarhaan (täytyy myöntää, että tuhlaan ehkä useammankin rannekkeen hinnan puutarhaan).

Tämän syksyn ostoksista tein nyt listaa, joista osa siis matkalla. Osin lista on itseäni varten, joten en pahastu, vaikka tätä listaa ei kukaan jaksaisikaan lukea.

Krookukset: (näitä uppoaisi penkkeihin satoja, mutta jatketaan ensi vuonna)
Crocus tommasinianus "Yalta" 20kpl
Crocus "Yellow Mammoth" 25kpl
Crosus chrysanthus "Romance" 50kpl
Crocus "Vanguard" 15kpl
Crocus "Remembrance" 10kpl
Crocus Jeanne D'ark (pidän näiden valkoisten krookusten lilasta viivasta kovin) 10kpl

Kurjenmiekat:
Iris histrioides "George" 12kpl
Iris "Purple Hill" /"Blue Hill " yhteensä 20kpl (ostospaikka Lidl, joten mietin, että onko nämä omia lajikkeita vai onko tämä lila sama kuin tuo George)

Narsissit:
Narcissus poeicus "Green Eyes" 5kpl (pitää olla jotain kasveja nimimerkinkin mukaan)
Narscissus "White Lion" (hurja kynnys on aina keltaisiin narsisseihin, en tajua)

Laukat: (piti alun perin ostaa vain yhteen kohtaan ukkolaukkoja)
Allium Purple Sensation10kpl  (ukkolaukoista pidän tästä eniten)
Allium Sphaerocephalon (nimihirviö tarkoittaa pallerolaukkaa) 15kpl
Allium "Miami " (Lidlistä, näyttää aivan viinilaukalta, mutta en tiedä, että onko) 25kpl
Allium "Gladiator" 2kpl (kuva on näissä pusseissa aina vähän valju, naapurin pihalla nämä teki vaikutuksen)

Tulppaanit:
Tulipa "Persian Pearl" 20kpl
Tulipa sylvestris 6kpl (metsätulppaani)
Tulipa "Danceline" 5kpl
Tulipa "Dream Touch" 5kpl
Tulipa "Holland Beauty" 25kpl
Tulipa "Slawa" 10kpl
Tulipa " Clearwater" 10kpl (istutin näitä vuosi sitten ehkä 60kpl pitkin eri penkkejä, tässä postauksessa kukkivista lisää.)
Tulipa "Night Club" (samassa varressa useampi kukka, taantuivat savipenkissä) 7kpl
Tulipa "Flaming Flag" 10kpl
Tulipa "Exotic Emperor" 10kpl 
Tulipa "Purple Dream" 8kpl
Tulipa "Claudia" 10kpl
Tulipa "White Triumphator" 10kpl
Tulipa "Paul Scherer" 10kpl (yhden penkin tummat taantuvat aika nopeasti)
Tulipa "Lasting Love 8kpl (tumma punainen)
Tulipa "Purple Prince" 10kpl
Tulipa "Negrita" 10kpl
Tulipa "Negrita Double" 8kpl

Aika paljon tuli tänä syksynä lilaa. Katsotaan, miltä tuntuu värimaailma keväällä.

Muut:
Leucojum aestivum (suvikello) 20kpl (jos edes yksi näistä kukkisi)
Eranthis Cilicica (turkin talventähti) 15 kpl (kaikki tuskin itää)
Fritillaria meleagris (kirjopikarililja 20kpl)
Fritillaria Persica (persianpikarililja 1kpl)
Muscari Grape Ice 7kpl (tavallsisia helmililjoja voi siirtää omalla pihalla jo ihan urakalla)
Chionodoxa Forbesii Rosea (pinkki kirjokevättähti)
Colchicum hybrid "Waterlily" 1kpl (syysmyrkkylilja)
Anemone "White Splendour"


Yritän muistaa jatkossa, että sipuleita on nyt oikeasti aika paljon, joten nyt alkaisi olla ihan riittävä määrä sipuleita. Paitsi ne liljat puuttuu.

Nyt ruokakauppareissuilla sitten näpit kurissa ja mieli kirkkaana. Kun on tullut viime aikoina tehtyä niitä muitakin kasvihankintoja.

Kuten tämän kääpiöpunaluppion ja maksaruohon.

Mukavan sipulikasta syyskuuta!