Kesäkuun tehtävät 110 vuoden takaa

Taas vaihtuu kuukausi on uudet (tai siis vanhat) tehtävät edessä.

Tällä kertaa näin:

Vuosi 1905 oli näköjään vaikea kaalikasveille, mutta samalla oli huomattu jonkin uuden luonnollisen sienikasvivihollisen myös iskeneen kaalikoin toukkiin. Juttu oli pitkä, tuossa oli siitä tiivistelmä.

Ja pienet uutuudet:

Lähteestä:

Mustia ruusuja

Tässä eräänä iltana puolisoni katsoi ikkunasta ja kysyi, että kasvaako meillä kukkapenkissä mustia ruusuja.

Siellä kasvavat tummat Paul Scherer tulppaanit, valkoiset Silver Moneyt, morsiusleinikki ja unelmatädyke. Nyt on siis yksi kasvi, jonka puolisokin huomaa. Kysyin kyllä kiltisti luvan, että saanko käyttää tuota otsikkona. Puolisoa on itseään vähän myös huvittanut oma tietämys kasveista.

Tämän penkin lomasta näkyy viereisen penkin valkoinen patjarikko, joka toistaa kuitenkin vaaleaa keveyttä.

Nämä musta-valkoiset yhdistelmät ovat niin dramaattiset, että pikkasen harmittaa, että samassa penkissä on juuri nyt myös väriä. Vaikka toki olen iloinen kaikista Iiriksistä, joiden kukkivat, sillä niitä en ole osannut laittaa aikaisemmin juuri aurinkoon. Näiden paikalle olisi niin hyvin sopinut vain juuri nyt valkoiset iirikset.

Toisessa penkissä tämän pihan vanhin pioni poksahtaa kohta auki. Olen ajatellut tämän ehkä olevan tarhapioni. Viime vuosina on kukkinut aina kesäkuussa, usein vielä juhannuksen jälkeen.

Lähes joka vuosi on tullut joku harmittava kylmä jakso kesälle. Sitä en nyt toivo. Mutta jos koko kesä on lämmin, ei meillä ole varmaan mitään kukassa enää heinäkuun jälkeen.

Kotipuutarhan bloggaajatapahtuma

Olin tänään Marketanpuistossa Kotipuutarha-lehden bloggaajatapahtumassa. Hyvin puutarhapainoitteinen päivä, kun päivään mahtui kaksi taimien ostomahdollisuutta ja vielä päälle bloggaajatapahtuma puutarha-aiheista.

Marketanpuisto Espoossa on hieno alueena ja auki ihan ilmaisena puistona. Eilen ja tänään siellä oli kaikille avoimet kevätmarkkinat, josta siis ostin niitä taimia. Ja niitä, joita en ostanut, saatan hieman ikävöidä.

Kiitos Pihan alkemialle, että kerroit tämän kasvin nimen. Tiedän seuraavaksi etsiä isotähtihyasinttia.

Kotipuutarhalehden bloggaajatapahtumassa oli hulevedet, vesi ja kastelu teemana. Sattui ihan ihan sopivaan saumaan, kun mietimme omaan pihaan osan huleveden hyödyntämistä. Mukana olivat myös Rudus, Tikkurila, Puutarha Tahvoset, Kekkilä sekä Marketanpuiston taustavoimia.

Satuin istumaan vähän liian kaukana, jotta kuuluvuus olisi ollut aina ihan täydellinen.

Ja taustahälyä tuli ajoittain katon alla majailevasta naakkaperheestä. Aika kovaa ääntä poikaset pitivät emon vieraillessa. Hauskaa kuitenkin samalla todeta, kuinka luonto on lähellä.

Ruduksen uutuusharkkoja tuijottelin ja niissä oli nyt koristeena 60 vuotta täyttävän Puutarha Tahvosten lahjoittamat lakat.

Seuraava ponnistus saattaakin olla säilyttää lakka hengissä. Edellisen lahjoituksen kanssa kun onnistuin juuri ja juuri. Ekat 10 senttiä ruusuherukkaa säilyivät hengissä.

Kiitos muille bloggajille mukavasta seurasta. Jossain vaiheessa jollain porukalla todettiin, että puutarhassakaan ei tarvitse kaikkien osata kaikkea tai haluta tehdä kaikkea.

Ihan vähän vain

Tänään menin tihkusateessa pihalle. Ajatuksella, että ihan vähän vain katson, että miten sadevesitynnyri on täyttynyt.

Senhän taas tiesi, että se pikareissu kesti tunnin. Onneksi oli sentään kumpparit jalassa heti alusta lähtien.

Eilen otin kuvia meidän ainokaisesta Kukkivasta omenapuusta, joka on istutettu muistaakseni kolme vuotta sitten. Tiesin, että tänään sataa, joten halusin vielä tallentaa sen kukintaa siinä iltavalossa, joka ihan viimeiseksi yltää takapihalle.

Kukkapenkki "edestä". Penkissä kasva joka vuosi lemmikeitä, vaikka aina revin ne pois heti, kun kukinta alkaa olla ohi.

Ja "takaa". (en välitä nyt kuvassa näkyvistä rikkiksistä. Kalliokielot ja saniaiset ovat siis penkin pohjoisen puolella.

Odotan vielä vähän lisää sadetta, sillä maa ei ollut vielä kovin syvältä kostea eikä varsinkaan märkä. Se minun "pikareissuni" pihalle piti sisällä mm. pientä kitkemistä, pari pikku istutusta, kastelukannun käyttöä sen vuoksi, kun maa ei ollutkaan märkä tarpeeksi syvältä.

Tihkusateessa puuhailulla on kuitenkin ihana vaikutus. Sen vaikutus oli ihan kuin pienillä päiväunilla. Ennen ulkoilua vähän väsytti, ulkoilun jälkeen jaksaakin olla hereillä sinne saakka, kun oikeasti olisi aika käydä nukkumaan.

Muitakin kuin tulppaaneja

Vaikka kyllä tässä postauksessa on myös tulppaaneja. En oikein ymmärrä tätä nopeaa tahtia. Viime vuoteen verrattuna mennään nyt pikakelauksella. Kaikki tulppaanit ovat kukassa melkein samaan aikaan, aikaiset jaksoivat kukkia lähes siihen, kun myöhäiset aloittelevat.

Olin niin onnellinen viikonloppuna, kun kerrankin puutarha oli keväisesti kauneimmillaan, kun meillä vietettiin juhlia. On vaikea kuvata sitä olotilaa, kun saa paljon tärkeitä läheisiä omaan pihaan pikkasen suurempien muutosten jälkeen ja vieraat sattuvat tulemaan kauniina keväisenä tai kesäisenä päivänä, kun omaan silmään puutarha antaa parastaan. Vierailta kuulin kehuja. Vaikka itse tietää monta asiaa, joita on tekemättä ja jotka ovat rempallaan, ei tuolloin mieti niitä asioita ollenkaan. Näkee oman puutarhan tulppaanitykityksen, kukkivat puut, ja kielon ja norjan angervon tuoksu täyttää ilman.

Etupihalla varjopenkin aikaiset tulppaanit lopettelevat, kun myöhäisemmät ovat keskiaikaisten kanssa vielä vauhdissa. Meidän hevoskastanja kukkii vuosien tauon jälkeen (sai aikaisemmin toisen puun kaadossa osumaa). Se tuo jo penkkiin varjoa.

Tummakurjenpolvi on suuri ja kukkii parhaillaan pienin tummin kukin.

Lehdistö on tässä kasvissa kuitenkin se juttu.

Tähän penkkiin siirsin meille yllätyksenä tullutta luhtaesikkoa, se kukkii matalaksi taantuvien Angeliquen seurana.

Toisaalla etupihalla naapuri juuri tänään ihmetteli tämän kukkapenkin aikaista vauhtia. Kukkapenkin toisessa laidassa on meidän pihan likakaivot, joista viemärit menevät kunnan verkkoon. Kukkapenkki on todella lähellä näitä ja kakkakaivojen lämpö sulattaa tietystä kohdin tämän penkin kaikkein ensimmäisenä. Päättelimme yhdessä tämän lisälämmön voivan auttaa tiettyjen kasvien säilymisessä. Tässä penkissä ainoa talvimenetys oli yksi syysvuokko. Kuva on kuitenkin otettu pionin (mahdollisesti tarhapionin) takia. Viime vuonna tuo tarhapioni kukki juhannuksen jälkeen, tänä vuonna yksi nuppu on jo todella suuri, eikä se ole edes lähellä sitä maanalaista lämmön lähdettä.

Samassa penkissä lähellä maan tasaa kukkii jo ensimmäiset akileijat. Tänä vuonna Japanin akileijat tuntuvat vielä matalammilta kuin yleensä. Punainen patjarikko taustanaan.

Toisessa tai kolmannessa etupihan penkissä, kubistisessa kukkapenkissä, on nyt avautuneet tummat ja vaaleat tulppaanit. Tummia ovat Paul Schererit, jotka ovat aika lähellä samaa lähes mustaa tummanpunaa kuin Queen of Night. Muodossa on hieman eroa ja värissä vähän.

Valkoiset tulppaanit ovat Silver Dollareita.

Tässä penkissä on toisaalta tummalehtisiä kasveja.

Toisaalla taas herkkiksiä, kuten juuri avautumassa olevat unelmatädykkeet. Avautumassa jo toukokuussa.

Näiden vieressä on taas tuuhea kasvi, jota pitkään ihmettelin. Kerran käsi jo kävi tosi lähellä, kun ajattelin sen olevan rikkakasvi. No, ei se ollutkaan. Vaan morsiusleinikki äskeistä tummaa tulppaania vasten kuvattuna. Ihan itse omin pikku kätösin siihen istutettu. Mutta sen kasvutapa on tänä vuonna vähän erilainen kuin viime vuonna. Viime vuonna kukinnot olivat pitkän varren päässä, nyt kukinnosta seuraavat lehdet eivät ole kovin kaukana ja lehdistöä on vaikka kuinka paljon.

Saman penkin matalassa ja kapeassa päässä alkoivat kukkia omaksi yllätyksekseni Little Beauty-tulppaanit. Unohdin, että siirsin niitä sinne suurempien kasvien joukosta viime vuonna. Ohotanmaruna vierellä voi joskus kasvaa korkeutta, joten sitten täytyy taas siirtää jotain kasvia.

Takapihalla Brow Sugar tulppaanit alkavat muuttaa keltaista sävyään enemmän ruskeaksi ja nyt todella ymmärrän tuon nimen. Hapan kirsikkakin on jaksanut kukkia yli viikon. Ihan kohta se kyllä tiputtaa lehdet. Viimeistään ylihuomiseksi luvatussa sateessa. Onneksi täällä on ollut myös pari ahkeraa pölyttäjää liikenteessä.

Omenapuu Huvituksesa ei ole ollut ikinä näin monia kauniita kukkia. Naapureilla on sellaisia kukkapilviä omissa omenpuissaan, että uskon pölytyksen onnistuvan, jos ei tule mitään raakileita uhkaavaa kylmyyttä.  Tässä penkissä vihdoin on nuppuja kahdessa kiinanpionissa, jotka olen istuttanut tähän penkkiin kaksi vuotta sitten. Nyt vain pitää kaivaa muistiinpanot esiin ja kaivaa muistista toisen pionin nimen. Minulla on nyt tiedossa, mitä värimaailmaa tähän penkkiin haen ja se voi olla eri, mitä kaksi vuotta sitten ajattelin.

Ostin syksyllä punaisia (Rococo) ja valkoisia (Super Parrot) papukaijatulppaaneja, joiden kuvaaminen auringossa on haastavaa. Ne ovat silloin aivan apposenauki ja hyvin epämääräisen muotoisia ja menevät toisensa kanssa sikin sokin. Väriyhdistelmä on vain nyt minulle pikkaisen liian väärä, joten en taida jatkossa suosia ihan tätä samaa yhdistelmää. Jouluna suosin sitten puna-valkoista yhdistelmää seuraavan kerran.

Hätäpäissään liian varjoon istutetut kerrotut lilat Abigaile tulppaanit kasvavat valon vuoksi vinoon. Ja ovat kuvassa liian vaaleita. En millään saanut valotusta onnistumaan.

Nyt tapahtuu puutarhassa paljon. Ja olen ehkä nyt liian optimistinen, mutta laitoin jo osan aroista kasveista ruukkuun. Joudun jatkossa sitten turvautumaan harsoihin, jos kesäkuussa säät ovat perinteisen jäätävät.

Kuvista aina tajuan, että penkkini ovat aikamoisia sillisalaatteja. Hankin kasveja ehkä yhden tai pari kerrallaan. Jaan niitä ehkä joskus. Istutan ajoittain hyvin tiheästi kaikkea sekaisin tai sitten liian väljästi. Vielä se ei ole häirinnyt, mutta nyt saatan jopa istuttaa jonkin alueen hieman eri tavalla. Sekamelskatyyli on sopinut toisaalta minulle hyvin, kuvastaa luonnettani. Toisaalta olisi hienoa, että saisin joihinkin kohteeseen myös silmääni selkeän alueen. Katsotaan, miten käy.

Kotipuutarhureilla tuntuu kaikilla olevan kiire omissa pihoissaan, ei meinaa itsekään aina ehtiä toisten juttuja lukea, saatikka kommentoida. Jos seuraava postaus olisi hieman lyhyempi.

Etuajassa

Kevät tai kesä on etuajassa. Hyttyset ja elämänlanka ovat heränneet. (kuva ei liity tapauksiin)

Ei minulla muuta. Mukavaa viikonloppua!

Torstain tulppaanit

Tänä keväänä tulppaanit ovat yllättävän samanaikaisia meidän pihalla. Viime vuonna tulppaaniaika venyi ja paukkui ja myöhäiset olivat todellakin myöhäisiä.

Etupihalla on penkkejä, joissa tulppaanikatoa ei ole käynyt juurikaan, paitsi vanhuuttaan. Tämä kubistinen penkki on aika nuori, siellä kasvaa muualta siirrettyjä tulppaaneja ja viime vuonna istutettua valkoisia todennäköisesti Silver Dollari - nimellä myytyjä ja tummempia nupussa olevia  Paul Scherer. Seassa on mm. MayTime ja Angligue-tulppaaneja toisaalta tuotuna.

Etupihalla on myös kaksi muuta penkkiä, joissa molemmissa on tulppaaneja. Punaisia on paljon, ne ovat joskus halppispussista istutettuja, tekevät kovasti sivusipuleita. Ja ne sivusipulit ovat taas tehokkaita kasvamaan, jos ne istuttaa yksinään. Kimpussa nuo alkavat taantua. Niiden seassa on usealta vuodelta muita tulppaaneja. Tänä vuonna Queen of Night-tulppaaneja ei ole nousemassa kuin kolme. Joten niitä voisi lisätä taas ensi vuonna.

Etupihan penkki, joka on aika uusi puolivarjon ja varjon penkki, on saanut myös tulppaaneja. Enää en tähän laita kaikkein myöhäisempiä, koska puiden lehdet alkavat tehdä penkkiin varjoja aika lailla.

Kun istuttaa sipulikukkia ja perennoja sikin sokin pitkin vuotta, voi joskus käydä pikkasen huonosti. En ollenkaan tajunnut, että tummakurjenpolvi on jo toukokuussa suuri ja kukassa ja samalla pari tulppaania pikkasen kutistunut ja taantumaisillaan. Ahtaalta näyttää.

Takapihalla ei ole samalla tavalla hempeitä sävyjä kuin etupihalla. Omenapuupenkissä aikaisemmin korkeiksi kasvaneet Apeldoor-tulppaanit ovat jäänet aivan keskenkasvuiseksi. Niiden edessä on kukassa yksi melko pieni, valkoinen, koiranhammas ja taustalla valkoisia kirjopikarililjoja ja vanhoja narsisseja.

Olen takapihalla yhdistämässä kahta kukkapenkkiä yhdeksi isoksi. Näiden penkkien välillä oli aiemmin mansikkamaat. Menee vain hermot lehtokotiloiden kanssa. Vaikka ne kotilot ärsyttävät kukissakin, vielä enemmän se, että ne syövät myös kypsiä mansikoita.

Toinen puoli tulevasta suuremmasta kukkapenkistä on kuvassa vasemmassa reunassa. Jotain vanhaa lajia oleva hapankirsikka on penkin edessä kukassa. Taustalla on myös työmaa levällään.

Kirsikkapuun alla on kasvanut levinneitä valkovuokkoja ja Brown Sugar nimisiä tulppaaneja. Niiden viereen tai taakse (katsojan paikasta riippuen) jää penkki, jossa olen yrittänyt pitää vain kelta-oranssi-puna-sävyisiä tulppaaneja. Siinä penkissä onkin nyt paljon aukkopaikkoja. Vanhimmat tulppaanit siellä ovat kukkineetkin jo kai neljättä vuotta, mutta ne alkavat nyt taantua ja pahasti.

Tulipa Tarda on tuohon penkkiin lisätty viime syksyn uutuus. Matala, etualan kukka.

Tänään näin myös hyvin paljon kitkettävää. Loppumaton homma. Jos olisi järkevät perustaisin koko penkkirivistön uudestaan, mutta siellä on seassa sellaisia rikkaruohoja, jotka kiemurtelevat pian takaisin, joten en vielä ota sitä hommaa. Ehkä syksyllä tai ensi vuonna. Kelta-oranssi-punaisten tulppaanien penkin kanssa yhdistyy penkki, jossa tulppaanit eivät juuri ole menestyneet. Paitsi ne punaiset halppikset, jotka olen yrittänyt kitkeä pois tuolta penkistä. Niistä riittää, että jää paikalle yksi minikokoinen sivusipuli ja siellä kukkii taas. Samoin helmililjat ovat jääneet penkin takaosaan (aloittelijan ekat sipulit). Ne voisin jopa muistaa siirtää nyt kukkivana, sillä en niitä kaikkia ikinä löydä enää syksyllä.

Tulppaanien kanssa kirjopikarililjoja ja valkotäpläimikkää ja sipulikukkien taakse jää liian varjoon sinikämmen (jota on kotilot jo maistelleet).

On jänniä helposti lisääntyviä tulppaaneja. Minulla ei ole mitään hajua, mitä tulppaaneja ja milloin olen ekat näistä keltaisista lykännyt penkkiin, joka pitäisi tehdä uudestaan (liian lähellä seinää). Niitä oli pari vuotta sitten kaksi, nyt tuossa penkissä siellä täällä niitä on jo lähes 10. Tuota penkkiä kitken huonosti, mutta kun kitken heinää repien, lähtee samalla iso kasa sipuleita ylös ja heittelen niitä sitten aina takaisin.

Osa tulppaaneista on vielä aukaisemassa nuppujaan. Kuvia katsoessa vaikuttaa, että niitä tulppaaneja on olemassa, pihalla kulkiessa voisin haluta tulppaaneja vieläkin enemmän. Ensi keväänä on varmaan taas toisenlainen kevät ja myös muitakin tulppaaneja.

Sateen jälkeen

Rusotuomipihlajan kukinta on tältä vuodelta lähes kokonaan ohi. Sateen jälkeen oli myös näkyvillä terälehtisade. Narsissit ja valkovuokot naamioituvat hyvin valkeaan.

Tiarellan ja keijunkukan päällekin on satanut valkoista.

Mullasta terälehdet erottuvat hyvin.

Illalla taas ilta-auringossa aivan ihana valo ja tunnelma. Saniaiset nousevat.

Ja pihalta melkein hävinneet edellisen omistajan laittamat narsissit kukkivat. Nämä hävisivät yhdestä penkistä kokonaan tässä pari talvea sitten. Kevät koetteli ja palellutti kaikki siitä penkistä. Kun meillä oli kesä ilman autotallin varjoa, alkoikin autotallin pohjoispuolella kukkia samoja narsisseja. Siirsin ne nopeasti kukkivina aurinkoisempaan penkkiin pois rakennustyömaan alta. Ja nyt ne kukkivat harvalukuisena.

Mukavaa uutta toukokuista viikkoa.