Toisaalla kukkapenkissä ihmettelin, että missä ovat ne viime syksynä maahan kaivetut krookukset. Näin niistä ehkä vähän aikaa sitten yhden tai kaksi vilausta. Asiallahan on tietenkin ollut se pienen kengurun kokoinen jänis, joka näillä nurkilla käy tuomassa papanayllätyksiä puskien juurille. Onneksi jäi muita kasveja jäljelle. Viimeinen pystyssä oleva talventähtikin sinnittelee, vaikka monet lumikellotkin ovat jo lopettaneet kukinnan.
On ollut aivan ihana puuhailla puutarhatöissä. Olen kuin olenkin saanut muutamassa päivässä aikaan sellaista, jonka suhteen oli hieman epäileväinen tai jopa tuskastunut viime viikolla. Multakasa pihalla pienenee. Minulla on projektit silti pihalla ihan mukavasti kesken ja mielessä suunnittelen jo seuraavia projekteja.
Eilen olin myös ihan fiiliksissä siitä, miten pehmeästä mullasta ja savesta irtosi ihan käsipelin voikukat kokonaisine juurineen. Tiiviistä maasta ei sitten ollutkaan yhtä helppoa.
Kaikesta sitä nykyisin iloa repiikin.
Kokonainen voikukka irti revittynä on aina ilon aihe! Just säästin yhden voikukan millä oli melkein puolimetrinen juuri pojan nähtäväksi kun häntä askarrutti millainen on paalujuuri. Voikukassa oli havainnoillistava esimerkki kun kerrankin lähti niin pitkänä pois. Kevätkosteus onkin siitä parasta aikaa repiä voikukkia irti kun juuri irtoaa paremmin kosteasta maasta.
VastaaPoistaPuolimetrinen juuri onkin jo aika vaikuttava. Melkein jo pelottavan kokoinen voikukka.
PoistaKitkennän juhlaa :) Krookukset tuntuvat olevan noiden kenguruiden herkkua. Ostin maatalouskaupasta kokeiluun "Nassut pois" -pallon ja ripustin sen sipulikukkien lähelle, haluaisin nähdä kukinnan. Ensimmäinen lummetulppaani avautuikin tänään. Pikarililjojen kukintaa odottelen innolla.
VastaaPoistaKitkennän juhlaa tosiaan. Täytyykin varmaan kokeilla tuollaista Nassut pois pallo. Ihana, että tulppaanikausi alkaa.
PoistaEsikoita ei voi koskaan olla liikaa!
VastaaPoistaMeillä krookukset selvisivät tänä keväänä kuin ihmeen kaupalla pupun hampailta ja pitkästä aikaa kukkivat runsaasti :)
Esikoita tosiaan voisi olla vaikka kuinka paljon. Onneksi pupu ei vieraillut teillä.
PoistaLuen just Villiinny villivihanneksiin -kirjaa, ja siitä herää suorastaan voikukkahimo! Sekä himo maistella koivun puhkeavia lehtiä ja pihlajan silmuja, jännää.
VastaaPoistaVoi hirveää, kengurujänis. Toivottavasti se jättää kukat rauhaan nyt kun suurin kukkaloisto alkaa.
Kengurujänis on aika tehokas, mutta ehkä se on kengurun kokoinen vain painajaisissani. Tehokas se kuitenkin on.
PoistaVoikukkia riittäisi jo nyt joka aterialle salaatiksi.
Esikot ovat niin kauniita. Kyllä kevät on ihanaa aikaa!
VastaaPoistaKevät on ihanaa aikaa!
PoistaNo voihan jänis.
VastaaPoistaAina, kun saa voikukan irrotettua maasta kokonaan, se on kuin pieni voitto.
Esikoiden kukinta on tosi odotettua puutarhassa. Minulla tosin on vain kevät-ja puutarhaesikkoa.
Minunkin esikkolajini ovat aika vähäiset. Luhtaesikko nousee maasta vasta vähän myöhemmin.
PoistaVoikukkien kitkeminen on välillä hyvin palkitsevaa. Siis jos lähtevät juurineen irti.
Esikoita minäkin haluaisin, mutta tällä hetkellä puutarhastani löytyy ainoastaan palloesikkoa ja kevätesikkoa. Suikeroesikko, etelänkevätesikko ja luhtaesikko ovat hakusessa.
VastaaPoistaMinulle tuli luhtaesikko vähän vahingossa pihaan ja suurena kasvustona. Sitä on voinut jakaakin vaikka millä mitalla. Olen nähnyt taimivaihtotapahtumissa luhtaesikkoa olevan monilla tarjolla.
PoistaHui, teillähän on valtavan kokoinen jänis :D
VastaaPoistaSe näyttää isolta, mutta ehkä tosiaan vain painajaisissani on kengurun kokoinen. Kulinaristi se selvästi on, kun valitsee herkkunsa.
Poista