Toukokuussa tehtävälista on ollut tällainen:
Vinkki voikukan käyttöön:
Lähde näille vinkeille:
Vapun kunniaksi pihalla on aloittanut kukinnan ensimmäinen esikko.
Nuppuja on näkyvissä kirjopikarililjoissa ja lämpimien paikkojen tulppaaneissa. Viileimmissä kohdissa taas hädin tuskin krookukset ovat auenneet.
Mukavaa vappua ja ihanaa toukokuuta!
lauantai 30. huhtikuuta 2016
maanantai 25. huhtikuuta 2016
Lista tehtävistä huhtikuussa 110 vuoden takaa
Minusta on hauska lukea 110 vuotta vanhaa puutarhalehteä, jonka ostin perjantaina. Halusin jakaa tästä mm. huhtikuun tehtävät muillekin, vaikka kuukausi onkin näin lopussa.
Ja pari muuta vinkkiä:
Lähteestä:
Lisää vinkkejä tulossa huhtikuun lopulla toukokuun tehtävistä.
Ja pari muuta vinkkiä:
Lähteestä:
Lisää vinkkejä tulossa huhtikuun lopulla toukokuun tehtävistä.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
Rakenteita
Takapihallamme on korkeuseroja, jotka eivät aina kuvista näy. Nyt takapihamme rakenteita on rakennettu viime vuonna ja jatkettu tänä vuonna. Huhtikuussa 2013 oli pihallemme vielä kasat lunta, joten otin vertailun vuoksi kuva toukokuulta.
Tämä kuva ennen, vuodelta 2013. Puu kuvassa oikealla oli aina täynnä tuholaisia, joten se jouduttiin kaatamaan. Takapihalla on korkeuseroja, joita ei tuosta kuvasta huomaa.
Nyt minulla on projektina laatikkokasvimaa, joka on siis tänään aamuna vielä vaiheessa. Kuva(leijailee lumihiutaleita) otettu aamulla. Viherrystä ei vielä näy. Multakohtiin tulee toivottavasti nurmikkoa, osa on jätetty ilman nurmikkoa istutuksia varten. Tarkoituksena on sitten pikkuhiljaa vähentää nurmikkoa istutusten tieltä.
Puolisko on luvannut rakentaa tuohon alueelle terassin/pergolan tai jotain. Ennen rakentamista en vielä istuttele mitään.
Kuvista harvoin erottaa korkeuseroja. En tiedä, miten muut hahmottavat tästä kuvasta korkeuseroja.
Eilen tein vähintään satoja mittauksia noiden laatikoiden asettelussa. Silti siellä voi olla jotain pientä heittoa. Minulla on kiire saada kasvimaa rakennettua, ei enää huvittanut alkaa työstää laatikoita saman näköisiksi. Ovat sellaisia kuin ovat: kierrätysmateriaalista tehtyjä.
Laatikkokasvimaan ja ylläolevan polun aion yhdistää ja moni paikka kaipaa vielä multaakin. Maanrakennuskangasta leikkelen ylijäämät pois. Noiden laatikoiden sisältä on leikattu palaset pois maanrakennuskangasta. Tilalle laitettu paperia. Alla on hyvin märkä savinen maa, jota vähän tasoittelin mullalla. Laatikoiden pohjalle tulee kaikki tämän pihan koivuista tippuneet oksat ja hieman lehtijätettä. Sen jälkeen multaa tai tiettyihin laatikoihin kompostimultaa (jos se on valmista) ja sitten multaa.
Ja on eilen meillä rakennettu myös muita pihan rakenteita. Toisessa kuvassa näkyvään pallopajuun on rakennettu majaa, jossa pojan kanssa kävi myös pari naapurin poikaa leikkimässä.
Majaa rakensivat mies ja poika. Vähän improvisoiden siitä jätemateriaalista, mitä meiltä löytyy. Majaan tulee kuulemma vielä seiniä ja kaiteita ja ehkä kattoakin. Mutta se edistyy myös aina silloin kun on aikaa. Pressun naulasivat paikoilleen eilisen leikkejä varten.
Tätä kirjoittaessa tuijottelen samalla yltyvää lumisadetta. Kaikki hiutaleet eivät edes sula heti. Minun olisi tarkoitus lähteä jatkamaan kivituhkan ja mullan kärräämistä.
Tämä kuva ennen, vuodelta 2013. Puu kuvassa oikealla oli aina täynnä tuholaisia, joten se jouduttiin kaatamaan. Takapihalla on korkeuseroja, joita ei tuosta kuvasta huomaa.
Nyt minulla on projektina laatikkokasvimaa, joka on siis tänään aamuna vielä vaiheessa. Kuva(leijailee lumihiutaleita) otettu aamulla. Viherrystä ei vielä näy. Multakohtiin tulee toivottavasti nurmikkoa, osa on jätetty ilman nurmikkoa istutuksia varten. Tarkoituksena on sitten pikkuhiljaa vähentää nurmikkoa istutusten tieltä.
Puolisko on luvannut rakentaa tuohon alueelle terassin/pergolan tai jotain. Ennen rakentamista en vielä istuttele mitään.
Kuvista harvoin erottaa korkeuseroja. En tiedä, miten muut hahmottavat tästä kuvasta korkeuseroja.
Eilen tein vähintään satoja mittauksia noiden laatikoiden asettelussa. Silti siellä voi olla jotain pientä heittoa. Minulla on kiire saada kasvimaa rakennettua, ei enää huvittanut alkaa työstää laatikoita saman näköisiksi. Ovat sellaisia kuin ovat: kierrätysmateriaalista tehtyjä.
Laatikkokasvimaan ja ylläolevan polun aion yhdistää ja moni paikka kaipaa vielä multaakin. Maanrakennuskangasta leikkelen ylijäämät pois. Noiden laatikoiden sisältä on leikattu palaset pois maanrakennuskangasta. Tilalle laitettu paperia. Alla on hyvin märkä savinen maa, jota vähän tasoittelin mullalla. Laatikoiden pohjalle tulee kaikki tämän pihan koivuista tippuneet oksat ja hieman lehtijätettä. Sen jälkeen multaa tai tiettyihin laatikoihin kompostimultaa (jos se on valmista) ja sitten multaa.
Ja on eilen meillä rakennettu myös muita pihan rakenteita. Toisessa kuvassa näkyvään pallopajuun on rakennettu majaa, jossa pojan kanssa kävi myös pari naapurin poikaa leikkimässä.
Majaa rakensivat mies ja poika. Vähän improvisoiden siitä jätemateriaalista, mitä meiltä löytyy. Majaan tulee kuulemma vielä seiniä ja kaiteita ja ehkä kattoakin. Mutta se edistyy myös aina silloin kun on aikaa. Pressun naulasivat paikoilleen eilisen leikkejä varten.
Tätä kirjoittaessa tuijottelen samalla yltyvää lumisadetta. Kaikki hiutaleet eivät edes sula heti. Minun olisi tarkoitus lähteä jatkamaan kivituhkan ja mullan kärräämistä.
perjantai 22. huhtikuuta 2016
Ostos Lahden pihapiirimessuilta
Olin tänään Lahden pihapiiri-messuilla (ovat vielä la 23.4 ja su 24.4). Kävi perinteiset, nappasin aamulla kameran viime tipassa mukaan, kun menin suoraan töistä messuille. No messuilla sitten kamera alkoi vilkuttaa akku-valoa. Muutaman kuvan otin sieltä.
Tällä kertaa ilahduin siitä, että sisääntulossa oli kasvimyyjiä, tuntui oikeasti puutarhamessuille eikä konemessuilta.
Ja paikalla oli ensimmäistä kertaa Lammilta Porkkalan kartanon puisto ihanine perennoineen.
Perennojen ostajille mukana oli myös Perennapuutarha Pönttinen (myös pieniä puita ja pensaita), perennataimisto Ekman ja Vihertalo Varpulalla oli myös puita mukana. Omenapuita oli tarjolla, ja yrttimyyjäkin oli paikalla. Pioni ja Piironki on mukana, joka myy Pionien Kodin pioneja.
(Käteistä tarvitaan Ekmanilla. Porkkalalla käteinen tai lasku.)
Myös ihmekukkien ja muiden sipuleiden ja juurakoiden myyjä hollannista oli paikalla. Näistä en ole pitkään aikaan uskaltanut ostoksia tehdä, kun niistä arpajaisista voi lopulta saada vähän toista lajiketta, kuin on alun perin luullut ostavansa.
Yleiskoristelualue oli mukava, mutta itse olisi ehkä kaivannut vielä enemmän tai tiheämpään sinne kasveja. En taida olla minimalisti.
Itse en harrasta Pelargoneja. (vielä) Pelargoniharrastajille saattoi löytyä jotain ostettavaa Saaren kartanon osastolta. Oli siinä vieressä toinenkin pelargonimyyjä.
Näitä koristeita ehdin jopa kuvata ennen akun simahtamista.
Näin messuilla ihanan Cherin Autuaasta olosta. Piristi reissua, kun voi keskustella kasveista. Tein sen verran kasviostoksia, että taidan kuitenkin nyt esitellä erään toisen ostoksen.
Lahden puutarhaseuran osastolta ostin 110 vuotta vanhan lehden vuosikerran. Lehteä ei kai ole kukaan lukenut, sillä lehden sivut olivat vielä yhdessä, niitä kukaan ei ollut aukaissut. Eli neljä sivua aina niputettu yhteen.
Avasin lehden maaliskuun numeron kohdalta.
Huvitti ihan vain tämä artikkeli. Yritin ottaa kuvia, joissa teksti näkyisi. Jos kuitenkin avaa tämän puhelimella, ei tuosta tekstistä saa kyllä ehkä selvää.
Otsikko siis menee:
Punainen auringonruusu
Ja teksti:
Noin 10-12 vuotta sitte ovat mykerökukkaisiin kuuluvat kukkaiskasvit tulleet puutarhan avomaan korkeimmiksi muotikukkasiksi.
Niinhyvin iso- kuin pienikukkaset, yksi ja monivuotiset mykerökukkaset on äkkiä huomattu kainiiksi, olivat ne sitte noita aina suosittuja painaisia tahi sinisiä tahi neitseellistä valkoväriä, tahi ennen niin halveksittua keltaväriä. Seuraus on ollut se, että joukko vanhanaikuisia kukkia, kuten auringonruusut, asterit, päiväkukat, pyrethrum y.m., jotka melkeen unhotettuina jo kokonaan olivat hävinneet meidän tavallisista puutarhoistamme ja säilyneet vaan kasvitieteellisissä puutarhoissa tahi muissa suuremmissa kasvikokoelmissa, nyt on haettu esille ja äkkiä päässeet kunniasijalle ja viljellään joukottain tarhojen kaunistuksen ja myytäväksi kukkaiskaupoissa. Näille (jatkuu seuraavalla sivulla, joten en ole vielä raaskinut leikata auki.)
Mukavasti minulla on nyt kasvamassa punaista auringonkukkaa.
Ihan kuin puutarhoissa olisi aina ollut jotain trendivärejä tai kukkia. Ja keltaista väriä taidetaan halveksia vähän väliä.
Minulle tällä hetkellä ilahduttavinta on värit. Vaikka ilahdun kaikista kukkivista tähän aikaan vuodesta, on tässä penkissä kyllä liian valjut värit minulle. Tässä kuvia kotipihalta parin päivän takaa.
Sen sijaan tässä menee vähän räväkämmin.
Tai tässä. Värinälkä on nimittäin juuri nyt olemassa suurimmillaan.
Nyt mentiin myös postauksen suhteen rönsyävällä ja runsaalla tyylillä. Mukavaa viikonloppua!
Tällä kertaa ilahduin siitä, että sisääntulossa oli kasvimyyjiä, tuntui oikeasti puutarhamessuille eikä konemessuilta.
Ja paikalla oli ensimmäistä kertaa Lammilta Porkkalan kartanon puisto ihanine perennoineen.
Perennojen ostajille mukana oli myös Perennapuutarha Pönttinen (myös pieniä puita ja pensaita), perennataimisto Ekman ja Vihertalo Varpulalla oli myös puita mukana. Omenapuita oli tarjolla, ja yrttimyyjäkin oli paikalla. Pioni ja Piironki on mukana, joka myy Pionien Kodin pioneja.
(Käteistä tarvitaan Ekmanilla. Porkkalalla käteinen tai lasku.)
Myös ihmekukkien ja muiden sipuleiden ja juurakoiden myyjä hollannista oli paikalla. Näistä en ole pitkään aikaan uskaltanut ostoksia tehdä, kun niistä arpajaisista voi lopulta saada vähän toista lajiketta, kuin on alun perin luullut ostavansa.
Yleiskoristelualue oli mukava, mutta itse olisi ehkä kaivannut vielä enemmän tai tiheämpään sinne kasveja. En taida olla minimalisti.
Itse en harrasta Pelargoneja. (vielä) Pelargoniharrastajille saattoi löytyä jotain ostettavaa Saaren kartanon osastolta. Oli siinä vieressä toinenkin pelargonimyyjä.
Näitä koristeita ehdin jopa kuvata ennen akun simahtamista.
Näin messuilla ihanan Cherin Autuaasta olosta. Piristi reissua, kun voi keskustella kasveista. Tein sen verran kasviostoksia, että taidan kuitenkin nyt esitellä erään toisen ostoksen.
Lahden puutarhaseuran osastolta ostin 110 vuotta vanhan lehden vuosikerran. Lehteä ei kai ole kukaan lukenut, sillä lehden sivut olivat vielä yhdessä, niitä kukaan ei ollut aukaissut. Eli neljä sivua aina niputettu yhteen.
Avasin lehden maaliskuun numeron kohdalta.
Huvitti ihan vain tämä artikkeli. Yritin ottaa kuvia, joissa teksti näkyisi. Jos kuitenkin avaa tämän puhelimella, ei tuosta tekstistä saa kyllä ehkä selvää.
Otsikko siis menee:
Punainen auringonruusu
Ja teksti:
Noin 10-12 vuotta sitte ovat mykerökukkaisiin kuuluvat kukkaiskasvit tulleet puutarhan avomaan korkeimmiksi muotikukkasiksi.
Niinhyvin iso- kuin pienikukkaset, yksi ja monivuotiset mykerökukkaset on äkkiä huomattu kainiiksi, olivat ne sitte noita aina suosittuja painaisia tahi sinisiä tahi neitseellistä valkoväriä, tahi ennen niin halveksittua keltaväriä. Seuraus on ollut se, että joukko vanhanaikuisia kukkia, kuten auringonruusut, asterit, päiväkukat, pyrethrum y.m., jotka melkeen unhotettuina jo kokonaan olivat hävinneet meidän tavallisista puutarhoistamme ja säilyneet vaan kasvitieteellisissä puutarhoissa tahi muissa suuremmissa kasvikokoelmissa, nyt on haettu esille ja äkkiä päässeet kunniasijalle ja viljellään joukottain tarhojen kaunistuksen ja myytäväksi kukkaiskaupoissa. Näille (jatkuu seuraavalla sivulla, joten en ole vielä raaskinut leikata auki.)
Mukavasti minulla on nyt kasvamassa punaista auringonkukkaa.
Ihan kuin puutarhoissa olisi aina ollut jotain trendivärejä tai kukkia. Ja keltaista väriä taidetaan halveksia vähän väliä.
Minulle tällä hetkellä ilahduttavinta on värit. Vaikka ilahdun kaikista kukkivista tähän aikaan vuodesta, on tässä penkissä kyllä liian valjut värit minulle. Tässä kuvia kotipihalta parin päivän takaa.
Sen sijaan tässä menee vähän räväkämmin.
Tai tässä. Värinälkä on nimittäin juuri nyt olemassa suurimmillaan.
Nyt mentiin myös postauksen suhteen rönsyävällä ja runsaalla tyylillä. Mukavaa viikonloppua!
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Äkämäpunkkeja ja muita vitsauksia
Kylläpä tuntuu taas, jopa ihan sormissa, tämän päiväiset urakat. Eilen oli täydellisen lämmin ilma, joka meni minulta aika ohi. Tänään tihkusateisena päivänä ehdin aamulla kuvailla vähän kukkia, kunnes aloin takapihalla tekemään suunnitelmia takapihalle tulevaa kasvimaata varten. Tätä varten kaksi mustaviinimarjapuskaa täytyy siirtää. Ja samalla huomasin, että äkämäpunkit ovat olleet asialla.
(Tarinan kuvitus on etupihan kuivan ja lämpimämmän alueen kukista, jotka kuvattu, kun aurinko vähän pilkahti. Kuvien kasvit eivät ole vitsauksia.)
Siinä sitten tihkusateessa piti viritellä (pallogrilliin) tulia, että saan punkit tapettua. Käry oli sen verran mahtava tuoreista oksista, että oli pakko illalla pestä myös ulkovaatteet, kun haju tuskin olisi lähtenyt tuulettamalla. Joistain oksista nappasin vain viottuneet nuput, jos niitä oli enemmän, leikkasin koko oksan. Toivottavasti ne punkit ovat nyt tuhottu.
Tuho-operaation jälkeen vasta pääsin hommiin, mutta vanhempien istutuslaatikoiden mullat olivatkin vielä osittain jäässä. Jään kanssa en lähde taistelemaan. Kaivoin pois siirtoa vaativat puskat, ja savessakin törmäsin osittain jäähän. Tämän operaation jälkeen jaksoin hädin tuskin nostaa lapiota tai saappaitani: savimaa (jota ei ole paranneltu) tarttuu todella tiukasta ja painavasti lapioon ja saappaisiin. Oli pakko välillä käydä vesiletkulla putsailemassa työkalut ja saappaat.
Tulevan kasvimaan alueen vieressä on toinen projekti: mansikat pois ja kahden perennapenkin yhdistäminen yhdeksi suureksi siten, että entinen mansikkamaa muuttuu perennapenkiksi. Homma näyttää ja kuulostaa ihan helpolta. Mutta joko meidän tai naapurin pihalle on joku joskus istuttanut hyvin leviävää vattupuskaa, joka on meidän rajallamme ja orapihlaja-aidan seassa. Mikä riesa. Aina sitä jää ja se ei tykkää kasvaa juuri missään muualla. Jos sallisi sen viihtyvän tuolla, sen sadon kerääminen on pikkasen piikkistä.
Samalla löytyy paljon lehtokotiloita. Ja myös riesan elämänlangan tai karhunköynnöksen juuria. Niitä juuria on järkyttävän määrä. Ja niitä juuri kerätessä mietin, että on kyllä todella, todella pöljää tehdä tuollaiselle alueelle perennapenkkiä. Kukaan muu ei varmaan olisi niin tyhmä. Mutta vaihtoehdot ovat kuitenkin tylsät. Joko asvaltti koko pihalle. Tai villinä versovat orapihlaja-vattu-elämänlankapöheikkö muutamilla muilla rikkakasveilla.
Lopputulos on kuitenkin sellainen, että nyt tuntuu samalta, kuin jonkun jumpan jälkeen. Tosin sormiin sattuu siten, että tietää kiskoneensa juuria. Ja nenässä haisee yhä savu, vaikka kukaan muu ei perheestä sitä enää haistakaan. Päivän asu kuva olisi ollut tänään upea: kauhtuneet vanhat vaatteet yltä päältä savessa.
(Tarinan kuvitus on etupihan kuivan ja lämpimämmän alueen kukista, jotka kuvattu, kun aurinko vähän pilkahti. Kuvien kasvit eivät ole vitsauksia.)
Vaaleat taitavat olla Miss Vain - krookuksia. Muiden nimiä en nyt muista. |
Pikkuiset krookukset ja minilumikello. |
Samat kasvit auringossa vastavaloon toisesta suunnasta. |
Tämän pihan ekat krookukset alkavat olla tiensä päässä. Ja aina näitä sinivuokko kuvia. Skillat nousevat vauhdilla. |
Lopputulos on kuitenkin sellainen, että nyt tuntuu samalta, kuin jonkun jumpan jälkeen. Tosin sormiin sattuu siten, että tietää kiskoneensa juuria. Ja nenässä haisee yhä savu, vaikka kukaan muu ei perheestä sitä enää haistakaan. Päivän asu kuva olisi ollut tänään upea: kauhtuneet vanhat vaatteet yltä päältä savessa.
Jos ensi syksynä muistaisin, että pienet kasvit voivat jäädä tulppaanien lehtien taakse. Toisaalta näitäkin katselen aika paljon suoraan ylhäältä. |
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Helppo viljelylaatikko tai lavakaulus, ilman pohjaa
Blogissani joka kevät on eniten käyntejä Tee se itse viljelylaatikko-tekstissä. Sinne meneminen voi olla pettymys. Ohjeet eivät ole kovin tarkat. Tässä yrttilaatikkoni viime kesältä. Ihanasti märässä savimaassa kiinni, rikkaruohoja ympärillään. Tämä viljelylaatikko on vielä käyttökelpoinen ehkä 2-5 vuotta, vaikka tässä 4-5 vuoden aikana lahoamisprosessi on jo alkanut.
Pyysin puolisoltani jo kahden olemassa olevan viljelylaatikon lisäksi useampia. Hän kieltäytyi tekemästä, mutta lupasi opettaa. Nyt motivaatio oli suuri (olen aina inhonnut sahanpurua), joten olin innokas oppimaan. Meillä on rakentamisen tiimoilta olemassa sirkkeli ja akkuporakone.
Kuvat otettu kahtena eri päivänä, vara-akku porakoneesta ei ollut latautunut, joten loppui ekana iltana virta kesken.
Ensin laskin materiaalit. Vain ruuvit ostin kaupasta. Meillä on pihalla ja sisällä puolilämpimässä säilytettyä lautaa edellisistä rakennusprojekteista. Halusin noin 30 senttiä korkeat viljelylaatikot/lavakaulukset. 10 senttistä lautaa siis kolme kerrosta ja 14,5 senttistä lautaa 2 kerrosta. Ruuvien lukumäärä piti myös laskea, ettei homma jää siitä kiinni.
Mies opetti sirkkelöimään. Sahaamallakin onnistuu homma, mutta hitaammin. Tein pinot laudoista, jotta pysyn jotenkin perillä sahattujen lautojen määrästä. Kulmapaloina käytettiin myös puuta. Sahaa millä tavalla tahansa, suosittelen, että tekee ajoittain tarkistusmittauksia.
Ensin mallailin lyhyet sivut. Saa tarkastaa pari kertaa, että varmasti tulee laudat suoraan.
Poratessa lauta voi liikkua, joten tykkäsin ruuvailla laudat ristiin. Eli ensimmäisen laudan oikea alakulma on ruuvattu ensin, sitten saman laudan vasen yläkulma. Sen jälkeen tyyli taas vapaa, kunnes siirtyy seuraavaan lautaan, jossa tein saman jutun.
Kun molemmat lyhyet sivut ovat valmiit, pitääkin asetella sitten ne pidemmät sivut paikoilleen. Minulla oli tässä hetken apurina 8v poika, joka ei kuitenkaan ollut ihan paikoillaan ja tuntui, että pelaamme huojuvaa tornia, joten päätin jatkaa nämä vaiheet ilman apua.
Kuvissa kaikki näyttää olevan vinksallaan, tärkeää on itse kokeilla, että sivut ovat melkoisen suorassa ja niin suorassa kulmassa kuin voi vain saada.
Viimeinen sivu on kaikkein haastavin minulle. Eli saada lopulta osumaan kaikki osat suoriin kulmiin. Puu kestää hieman taivutusta, joten sen avulla sain kulmat suoraan. Puussa ei haitanneet minua pienet viat. Nehän tulevat ulos ja siellä kuitenkin elävät.
Ranteeni eivät ole tottuneet akkuporakoneeseen, joten ihan heti en kyennyt tarttumaan lapioon kahden päivän poraamisen jälkeen. Aikaa meni neljän laatikon tekemiseen ekana iltana 2,5 tuntia ja toisena iltana noin 1,5 tuntia. Sahan, vasaran ja naulojen kanssa aikaa olisi mennyt paljon enemmän.
Pintakäsittelykin on mietinnässä. Yhdessä laatikossa on ylijäämä räystäslaudat. Jo valmiiksi maalattu valkoinen sivu jäi ulkopuolelle. Valkoinen ei ole vain lempparini viljelylaatikoissa.
Valmiita viljelylaatikoita/lavakauluksia myy mm. Kekkilä (kauniit kulmat) ja Biltema (vähemmän kauniit kulmaraudat). Minun versioissani puu kulmissa vie vähän tilaa kasveilta, mutta se ei minua haittaa.
Tässä vaiheessa voin vielä todeta, että onneksi en halunnut viisikulmaisia laatikoita tai epäsymmetrisen muotoisia laatikoita. Neljä suoraa kulmaa on paljon helpompaa.
Seuraavaksi sitten perustan paremmin kasvimaani. Haluan hyödyntää kasvimaani paikan alustan savimaan kosteutta, mutta en halua, että lavakaulukseni uivat vedessä. Oppia voi ottaa viisailta, kuten Saila Roution: Puutarha laatikoissa - kirjasta.
Lopullinen suunnitelma vielä elää, mutta pääsen varmasti tässä johonkin lopputulokseen piakkoin.
Pyysin puolisoltani jo kahden olemassa olevan viljelylaatikon lisäksi useampia. Hän kieltäytyi tekemästä, mutta lupasi opettaa. Nyt motivaatio oli suuri (olen aina inhonnut sahanpurua), joten olin innokas oppimaan. Meillä on rakentamisen tiimoilta olemassa sirkkeli ja akkuporakone.
Kuvat otettu kahtena eri päivänä, vara-akku porakoneesta ei ollut latautunut, joten loppui ekana iltana virta kesken.
Ensin laskin materiaalit. Vain ruuvit ostin kaupasta. Meillä on pihalla ja sisällä puolilämpimässä säilytettyä lautaa edellisistä rakennusprojekteista. Halusin noin 30 senttiä korkeat viljelylaatikot/lavakaulukset. 10 senttistä lautaa siis kolme kerrosta ja 14,5 senttistä lautaa 2 kerrosta. Ruuvien lukumäärä piti myös laskea, ettei homma jää siitä kiinni.
Mies opetti sirkkelöimään. Sahaamallakin onnistuu homma, mutta hitaammin. Tein pinot laudoista, jotta pysyn jotenkin perillä sahattujen lautojen määrästä. Kulmapaloina käytettiin myös puuta. Sahaa millä tavalla tahansa, suosittelen, että tekee ajoittain tarkistusmittauksia.
Ensin mallailin lyhyet sivut. Saa tarkastaa pari kertaa, että varmasti tulee laudat suoraan.
Poratessa lauta voi liikkua, joten tykkäsin ruuvailla laudat ristiin. Eli ensimmäisen laudan oikea alakulma on ruuvattu ensin, sitten saman laudan vasen yläkulma. Sen jälkeen tyyli taas vapaa, kunnes siirtyy seuraavaan lautaan, jossa tein saman jutun.
Kun molemmat lyhyet sivut ovat valmiit, pitääkin asetella sitten ne pidemmät sivut paikoilleen. Minulla oli tässä hetken apurina 8v poika, joka ei kuitenkaan ollut ihan paikoillaan ja tuntui, että pelaamme huojuvaa tornia, joten päätin jatkaa nämä vaiheet ilman apua.
Kuvissa kaikki näyttää olevan vinksallaan, tärkeää on itse kokeilla, että sivut ovat melkoisen suorassa ja niin suorassa kulmassa kuin voi vain saada.
Viimeinen sivu on kaikkein haastavin minulle. Eli saada lopulta osumaan kaikki osat suoriin kulmiin. Puu kestää hieman taivutusta, joten sen avulla sain kulmat suoraan. Puussa ei haitanneet minua pienet viat. Nehän tulevat ulos ja siellä kuitenkin elävät.
Ranteeni eivät ole tottuneet akkuporakoneeseen, joten ihan heti en kyennyt tarttumaan lapioon kahden päivän poraamisen jälkeen. Aikaa meni neljän laatikon tekemiseen ekana iltana 2,5 tuntia ja toisena iltana noin 1,5 tuntia. Sahan, vasaran ja naulojen kanssa aikaa olisi mennyt paljon enemmän.
Pintakäsittelykin on mietinnässä. Yhdessä laatikossa on ylijäämä räystäslaudat. Jo valmiiksi maalattu valkoinen sivu jäi ulkopuolelle. Valkoinen ei ole vain lempparini viljelylaatikoissa.
Valmiita viljelylaatikoita/lavakauluksia myy mm. Kekkilä (kauniit kulmat) ja Biltema (vähemmän kauniit kulmaraudat). Minun versioissani puu kulmissa vie vähän tilaa kasveilta, mutta se ei minua haittaa.
Tässä vaiheessa voin vielä todeta, että onneksi en halunnut viisikulmaisia laatikoita tai epäsymmetrisen muotoisia laatikoita. Neljä suoraa kulmaa on paljon helpompaa.
Seuraavaksi sitten perustan paremmin kasvimaani. Haluan hyödyntää kasvimaani paikan alustan savimaan kosteutta, mutta en halua, että lavakaulukseni uivat vedessä. Oppia voi ottaa viisailta, kuten Saila Roution: Puutarha laatikoissa - kirjasta.
Lopullinen suunnitelma vielä elää, mutta pääsen varmasti tässä johonkin lopputulokseen piakkoin.
torstai 14. huhtikuuta 2016
Eilisen kasvit
Eilinen lämpö on taas muuttanut jonnekin muualle. Tänään olisin taas kaivannut toppatakkia. Sama laulu joka vuosi, ikinä ei opi. Kevät ei tule kerralla, ainakaan lämpöjen suhteen.
Kuvia eiliseltä illalta.
Pienet krookukset Prins Claus-nimiset kukkivat parittain tai kolmittain. En mielestäni istuttanut näitä kahden porukoihin. Näin ne kuitenkin ovat maan pinnalle ilmestyneet. Kukkivat uudessa penkissä, joka tulee kesällä jäämään enemmän varjoon, kun lehdet puhkeavat lähipuihin.
Samassa puolivarjon/varjon penkissä alkaa talventähtiä putkahtaa enemmänkin mullan päälle. Voi iloa! Eivät nämäkään siis herää kaikki ihan samaan aikaan.
Sen sijaan lämpimin etupihan penkki sekä keväällä että kesällä on saanut jo suurempiakin krookuksia nousemaan pintaan. Nämä ovat joko edellisen omistajan laittamia tai minun laittamiani. En muista. Olen nimittäin nurmikolta tai sammalien seasta pelastanut kukkapenkkeihin krookuksia, jotka ovat tehneet vain lehtiä, eivätkä ole kukkineen. Tätä valkoista krookusta kutsun hattivatiksi. Se on selvästi korkeampi kuin muut aikaisemmat krookukset.
Tänään on niin järkyttävän viileä tuuli auringossakin, että krookuksetkaan eivät halua avautua (kukapa haluaisi olla ilman talvitakkia). Tämä kuva otettu siis juuri äsken. Aurinko yrittää lämmittää, mutta krookukset ovat hattivatin muotoisina.
Kevät on kuitenkin niin pitkällä, että ensimmäinen kevätkurjenmiekka uskaltautui avautumaan eilen. Tämä oli itselleni niin suuri iloinen yllätys.
Pidän todella paljon Iris Reticulata Harmonyn intensiivisestä sinisestä väristä.
On meillä kukkapenkeissä, nurmikolla, katolla tai kengissä muutakin sinistä. Se päivä, kun maasta alkaa kasvaa Nerf-panoksia, innostuu nuorimmainenkin puutarhanhoidosta.
Kuvia eiliseltä illalta.
Pienet krookukset Prins Claus-nimiset kukkivat parittain tai kolmittain. En mielestäni istuttanut näitä kahden porukoihin. Näin ne kuitenkin ovat maan pinnalle ilmestyneet. Kukkivat uudessa penkissä, joka tulee kesällä jäämään enemmän varjoon, kun lehdet puhkeavat lähipuihin.
Samassa puolivarjon/varjon penkissä alkaa talventähtiä putkahtaa enemmänkin mullan päälle. Voi iloa! Eivät nämäkään siis herää kaikki ihan samaan aikaan.
Sen sijaan lämpimin etupihan penkki sekä keväällä että kesällä on saanut jo suurempiakin krookuksia nousemaan pintaan. Nämä ovat joko edellisen omistajan laittamia tai minun laittamiani. En muista. Olen nimittäin nurmikolta tai sammalien seasta pelastanut kukkapenkkeihin krookuksia, jotka ovat tehneet vain lehtiä, eivätkä ole kukkineen. Tätä valkoista krookusta kutsun hattivatiksi. Se on selvästi korkeampi kuin muut aikaisemmat krookukset.
Tänään on niin järkyttävän viileä tuuli auringossakin, että krookuksetkaan eivät halua avautua (kukapa haluaisi olla ilman talvitakkia). Tämä kuva otettu siis juuri äsken. Aurinko yrittää lämmittää, mutta krookukset ovat hattivatin muotoisina.
Kevät on kuitenkin niin pitkällä, että ensimmäinen kevätkurjenmiekka uskaltautui avautumaan eilen. Tämä oli itselleni niin suuri iloinen yllätys.
Pidän todella paljon Iris Reticulata Harmonyn intensiivisestä sinisestä väristä.
On meillä kukkapenkeissä, nurmikolla, katolla tai kengissä muutakin sinistä. Se päivä, kun maasta alkaa kasvaa Nerf-panoksia, innostuu nuorimmainenkin puutarhanhoidosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)