keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Joskus on ahdasta

Olen aika kaksijakoisissa tunnelmissa. Odotin kauan, että jotkin alueet puutarhassa runsastuisivat. Nyt sitä runsastumista on tapahtunut. Joitakin kasveja pääsen jakamaan. Ja joitakin kasveja joudun siis siirtämään kokonaan paikoiltaan pois. Uutta istutusaluetta on tullut, joten olisi myös jaettavaa tai siirrettävää. Olisi myös uutta istutusaluetta. Jota en kuitenkaan halua täyttää vanhoilla, jo puutarhasta löytyvillä kasveilla. Haluaisin lisää uusia kasveja, joita minulla ei vielä ole. Tämä päivänlilja kasvaa jo parissakin kukkapenkissä. Muut ostamani päivänliljat eivät ole kukkineet, enkä ole varma, ovatko ne hävinneet, vai onko tuolla penkissä nuppujen seassa muutakin päivänliljaa kuin tätä oranssia.


Minun täytynee rakentaa jokin kukkapenkki, johon laittaa kasvit, jotka eivät mahdu muualle. Punainen tähtiputki ja Orionkaan eivät saa enää yhtään lisää tilaa tältä tontilta, vaikka niistä pidänkin. Vievät tilaa kahdestaan jo useita neliöitä.


Näyttää siltä, että ruskeasävyinen (kuvassa alhaalla ) keijunkukka myös tulee tarvitsemaan tilaa ympärilleen. Se toki käy minulle. Myös osa komeamaksaruohoista tarvitsee enemmän tilaa. Ovat näköjään tehokkaasti lisääntyviä. Suuremmaksi kasvavat jaloangervot löytävät helposti paikkansa, koska menestyvät niin monessa paikassa. Osa punatähkistä löysikin jo uuden kodin, sillä eivät enää millään mahtuneet penkkiin. Kuitenkin tässä penkissä on paljon kivoja kasveja. Niistä en halua luopua, mutta tarvitsevat tilaa hieman enemmän.


Ahdasta on..


Ja vielä muutama vuosi sitten tuskailin liian suuren multatilan kanssa. Minulla on myös todella paljon keltavaleunikkoa. Jos joku haluaa sen siemeniä, niin voin postittaa. Se ehtii joka vuosi kuitenkin kuivattaa muutaman siemenkodan. Keltavaleunikko on valeunikoista se helpoin. Minulla kasvaa istutettuna kohopenkkiin. Minulla on siis lisääntynyt siemenistä aika lailla.

Keltavaleunikko kukkii eniten kesäkuussa. Yksi kukka ei kovin kauan kuki.
Mustialan ruusua olen jo tänä vuonna kurittanut. Sen verran, että yksi pensas on pienentynyt. Vielä toista pitäisi kurittaa. Myös olisi kolmessa eri paikassa Valamonruusua, joka on täysin riehaantunut juurivesojen kanssa. Voi olla, että piikkien takia ryhdyn ruusutaistoon vasta syksyllä, kun voi pitää päällä kunnon hihoja.
.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Värit ovat palanneet

Viime vuonna kuivuuden takia moni kasvi jäi matalaksi tai oli vähän kuin haalistunut väreiltään. Luulin viime vuonna, että Lollypop-liljat taantuvat kokonaan. Eivät kuitenkaan taantuneet, vaikka tuskin tekivät sivusipuleitakaan. Taustalla ränsistyneitä pioneita. Yritän malttaa olla leikkaamatta kaikkia ränsistyneitä pioneita pois, sillä toivon, että tekevät siemeniä ja jos vaikka saisin vahingossa joku kerta uusia siementaimia (kun niin kerran on tänä vuonna tapahtunut).


Viime vuonna myös omistamani punainen tähtiputki oli kukaltaan niin haalea, että olin jo hieman tuskastunut sen haaleuteen. Nyt se aloittaa kukkimisen sen värisenä, kuten pitääkin. Pidän siitä voimakkaan värisen ja korkean kurjenpolvi Orionin kanssa (joka siis kasvaa osin köynnöstuen sisällä).


Tänä vuonna kasvit ovat korkeita. Toisessa köynnöstuessa kasvaa sekaisin erilaisia kärhöjä, joita on ostettu muutama kesä sitten eurolla/kärhöraasku. Silloin istutin samaiseen tukeen myös kurjenpolvi Orionin ja toisen rentokasvuisen jalokurjenpolven Patrician.


Nyt katselin, että Orionin korkeimmat varret ovat noin kahden metrin korkeudessa, vaikka korkeimmalla olevat kukat ovatkin noin 1m70cm korkeudessa tällä hetkellä. Kärhöt vasta tekevät nuppujaan tuolla, vaikka toisaalla osa kärhöistä jo kukkiikin.


Tuossa ylhäällä olevassa kuvassa on nyt jo aika ahdasta. Siellä kasvaa erilaisia keijunkukkia. Yksi näytti olevan vähän huonossa hapessa mahdollisesti allaan olevan muurahaispesän takia. Siellä on komeamaksaruohoja, keltavaleunikkoa (liikaa), valkoisia syysleimuja (kukkivat myöhemmin), pari sormustinkukkaa, pionia, tarhapäivänliljaa, yksirunkoinen ja jänisten useaan kertaan parturoitu suklaakirsikka ja angervoja ja valkoista harjaneilikkaa sekä ketoneilikoita. Ja ai niin, ahtaalla oleva tähkäesikko ja punatähkääkin tuolla kasvaa.


Tuo penkki on syvä ja pitkä ja joihinkin osiin on tulossa jotain muutoksia, jotta kasveilla olisi vähän enemmän tilaa.

Monien puutarhoissa sormustinkukat viihtyvät hyvin. Minulla ne vasta alkavat kotiutua. En ole ikinä jaksanut näitä esikasvattaa, mutta olen useammankin pussillisen siemeniä ripotellut kukkapenkkeihin. Kunnes luovutin. Nyt onneksi tämä kaunotar kukkii, sillä näiden siemeniäkin on useampana vuonna tullut toiveikkaasti heiteltyä penkkeihin. En ole enää varma, onko tämä Pam'sSplit vai jokin muu vastaavan värinen.


Nyt on todella paljon puutarhaan liittyviä asioita mielessä. Minulle sopii puutarhahommiin nämä vähän viileämmät säät, vaikka en soisikaan, että öisin on niin viileää ja muutenkin saisi nyt heinäkuussa olla vähän enemmän lämpöä.

Koko kesän piilossa ollut puutarhaenergia tuntuu nyt olevan päällä ja ilmojen puolesta tuntuu jo elokuulta. Joudun siis koko ajan malttamaan mieltäni, että ryhdy nyt kovin suuriin kasvien siirtoihin, vaikka mieli tekisi ihan kamalasti. Yritän nyt keskittyä monien kohtien raivaamisiin ja kitkentään, sillä sitä lajia riittää aika lailla.

torstai 11. heinäkuuta 2019

Rytöpaikasta taukopaikaksi

On se jännää, miten pihaa ja puutarhaa saattaa kovastikin katsella ja laittaa, mutta jättää sitten sisäänkäynnin retuperälle. Niin kuin minä. Vaikka minulla on ollut periaatteena, että jokaisesta ikkunasta pitäisi olla jotain mukavaa katseltavaa, ei tämä oikeasti ole oikein toteutunut.

Kuvan Mustialan ruusu liittyy tapaukseen.
Aikaisemmin ikkunanäkymä rytöpaikkaan oli aika masentava, sillä viheliäinen pajuangervo oli ehkä joskus ollut siisti pensas, mutta ei enää niinä 15 vuoteen, kun me tässä ollaan asuttu. Alue ei ollut kaunis taloa lähestyttäessä eikä ovesta, eikä myöskään takapihalta tullessa (kuva alla syksyllä takapihalta katsoessa).


Viime syksynä aloin tekemään tuohon herttavuorenkilpien tilalle uutta istutusaluetta. Samalla halusin tuohon ylätasanteelle keinun sekä pajuangervon pois. Tuli naapurin kanssa puheeksi kaivuriasiat keväällä ja sovittiin kaivuriuskin kanssa, että samalla kun tekee naapuriin suuremmat hommat, käy myös kiskaisemassa pajuangervon pois. Pajuangervo, karviainen ja mustialan ruusu kasvoivat tiheästi toisensa lomassa ja varsinkin angervo kasvoi vähän muuallakin.

Ikkunasta keväällä katsottuna näky oli vielä aika masentava.


Ja myös etupihalta takapihalle näky oli sellainen, että mielellään katse meni takapihalle, eikä tähän lähellä vasemmalle, vaikka se onkin ihan lähellä taloamme.


Kun muutimme tähän taloon silloin 15 vuotta sitten, oli pihalla sellainen metallirunkoinen (ruosteen syömä) keinu, jossa oli lahot puuosat. Keinua emme uskaltaneet enää silloin käyttää. Mutta nyt taas voimme keinua, sillä melkein samanlainen keinu on taas puutarhassa.


Uuden kukkapenkin uudet kasvit ovat istutettu, vain mustialan ruusu jäi paikoilleen sekä pieni erä kevätkaihonkukkaa. Muuten lähti kasvit kaivurilla. Paitsi pajuangervon juuri kaivoin aika monta metriä silti. Nyt toivon, että sen kasvin kaikki juuret olisi saatu pois. Koska näillä projekteilla on tapana levitä, näyttää nyt kaamealta kaivetut alueet ja juolavehnäinen "nurmikko" ja muut rikkaruohoalueet ympärillä.

Sama alue kuin aikaisemmassa syksykuvassa on nyt tällainen. Pressu saa vielä jäädä paikoilleen, sillä tuohon tulen laittamaan myös jotain kasveja, koska osa maasta herttavuorenkilpien alta on nyt rikkaruohotonta. Aurinkoa tuo pressunalunen ei saa kuin muutamia tunteja aamulla.


Hommat yhä ovat kesken. Herttavuorenkilpi siirtyy pois tai muualle. Puita on karsittu. Yksi puu, rungollinen syreeni Charles Joly istutettu (odotellut istutusta toukokuusta asti). Syreenin kanssa samassa penkissä on nyt pari ruusua: Little Mischief (puoleen hintaan)


ja Mystic Fairy.


Talven lumikolausten takia näille ruusuille pitää pistää merkit. Penkissä on nyt myös muualta siirrettyä rentoakankaalia ja hopeatäpläpeippiä kevätkaihonkukan lisäksi mataliksi maanpeittäjiksi.


Sen lisäksi istutin aiemmin ostetun hopeasyysvuokko Robustissiman ja purppurakeijunkukka Rachelin. Myös olen jo istuttanut pari törmäkukkaa Perfectaa tuonne. Tällä hetkellä vielä mietin, että siirränkö törmäkukat sittenkin tuohon toiseen penkkiin. Laitoin toiveikkaasti myös keväällä ostetun pioni Bowl of Beautyn siementaimen. Jos kaikki nämä kasvit tuohon asettuvat, tulee sielläkin penkissä olemaan ahdasta lopulta. Jos taas tapahtuu menetyksiä, nuo tulevat mahtumaan hyvin. Ja onhan siellä pari naapurin ylimääräistä sormustinkukkaakin. Nyt multaa on kamalasti näkyvillä, mutta mahtuu istuttamaan sitten sipuleita syksyllä.

Keinu on ollut jo paljon käytössä. Keinuun käy aurinko aamusta noin kolmeen saakka iltapäivällä. Siinä on jo syöty aamupalaa ja jäätelöä. Pihaan tuntui tulevan taas tilaa lisää, kun aikaisempi rytöpaikka muuttui nyt käyttöpaikaksi.