perjantai 12. elokuuta 2022

Kukkasotkua

 Meillä on takapihalla yhdessä kohtaa aika suurta kukkasotkua näin elokuussa, tuolla tuolien takana.


Kun käy tarpeeksi monta kertaa taimistoilla tai taimimyynnissä loppukesän aikana ja haalii kaikkea loppukesällä kukkivaa ja tilaa ei ole kuin samassa penkissä, niin tulos on se, että yhdessä kohtaa kukkii vähän sitä sun tätä. (Tapani on siis perennojen suhteen ostaa yksi tai maks kaksi taimea ja odottaa sitten niiden mahdollista tuuheutumista.) Nyt alkaa olla aika jo tehdä siirtoja. Syysleimuja on tuolla kukkasotkussa kahta lajia. Toinen saatu kälyltä, tuo vaalea lila. Ja tuo kirkkain täplä ostettu Mustilasta joku vuosi sitten. Se tuuheutuu pikkuhiljaa, kun tuo lila taas tekee aina uusia juuriversoja 20-30 sentin päähän emostaan. Ja on tuolla pari punahattuakin. Kaikki eivät vain vielä kuki.


Onneksi on tulossa vielä yksi uusi istutussuunnitelma, jonne haalean vaaleanpunaiset ukonhatut muuttavat. Nykyinen paikkakin on ollut melko kuiva, joten luulen, että tulevat kunnon maanparannuksen jälkeen kestävät uuden tulevan kukkapenkin puolivarjoisesta paikasta. Ehkä pitää silti jättää yksi taimi tuonne talteen sitä ajatellen, jos uusi paikka onkin vääränlainen.


Tällä hetkellä kirahvinkukka kasvaa myös tuolla. Se on korkea, mutta on terassia matalammalla ja sieltä kurottelee sitten aurinkoa kohti. Nyt se joutuu tänä vuonna kiemurtelemaan taas matalamalla, kun vierellä ollut väinönputki vain kasvattelekin lehtiä leveämmälle. Joten kukka on nyt muiden kasvien seassa. Siinä kukassa on onneksi mukava köllötellä.


Kirahvinkukkaa väriltään muistuttava keltätörmäkukka kasvaa vieressä ja on aika iso puska jo, sekä tehnyt jo siementaimia. Tämä kasvaa myös muualla ja mietin, että pitäisikö se myös siirtää muualle. Ehkä alue rauhoittuu, kun sieltä siirtää pari muuta kasvia. Tämä keltatörmäkukka kukkii kauan, eikä ekoista halloista välttämättä nuukahda ollenkaan. Taustalla hortensia Pink Annabelle sekä valkoinen lilja Pretty Woman ja keltakurjenmiekan lehtiä kaueampana.


Samaa sotkua toisesta suunasta on tuossa alhaalla olevassa kuvassa. Kesäpäivänhattu on turhan keltainen juuri tuonne sekaan. Sekin on istutettu tuonne pienessä hädässä. Sain taimet käteen, ei ollut hyvää paikkaa ja tunkasin ne lähimpään rakoseen. Siellä taitaa kasvaa aika monta uutta poikasta.



Lammikko on tuolla lähellä ja sen lähellä, kosteassa paikassa kasvaa täpläpunalatva. Se on kahden muun leviävän kasvin välissä: keltakurjenmiekan sekä punaimikän. Siellä ne taistelevat tilasta. Keltakurjenmiekkaa aion kyllä kaivaa taas vähemmäksi, kun ilmat muuttuvat sellaiseksi, että pihan savimaata pystyy taas kaivamaan. Viime vuonna punalatva, oregano, timjami ja punahatut olivat vähän väliä perhosten kansoittamia. Meillä oli todella paljon perhosia. Nyt olen pari kertaa nähnyt kaaliperhosia, jonkun sitruunaperhosen, mutta muuten on ollut todella vähän perhosia. Olen aika harmissani siitä. Kimalaisia, kukkakärpäsiä olen nähnyt ja nyt maksaruohoissa oli onneksi myös mehiläisiäkin. Silti jotain puuttuu.


Lammikkoon en tänä vuonna en ole vaihtanut vesiä. Siellä kasvaa lumme ja lumpeen pitää saada ravinteita. Lammikkoon on tullut vesimittareita. Lammikkoon loikki eräänä päivänä sammakko karkuun minua, kun kitkin läheistä kukkapenkkiä. Ja tänään näin lammen yllä (lammen halkaisija on noin metrin) lentävän sudenkorennon. Lammessa on näkynyt myös todennäköisesti muutama sukeltajakin, jos olen lammen vettä enemmän liikutellut. Mitään eläimistöä en ole lampeen itse tuonut, joten on todella hämmentävää, mistä ne kaikki ovat sinne osanneet tulla. Pieni puro menee meiltä noin 400 metrin päässä ja laskee lampeen, joka on vajaan kilometrin päässä. Sieltä tuskin ne ovat meille hiippailleet.


Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, että luonto vielä toimii, ainakin joiltain osin.

maanantai 8. elokuuta 2022

Vierailuvinkkejä

Kiersin eilen naapurini kanssa Avoimissa puutarhoissa. Ihanaa, että tämä päivä on olemassa. Kiersimme monta hienoa ja toisistaan paljonkin poikkeavaa suurta pihapiiriä/puutarhaa ja yhden kaupunkipihan. Päivä oli kaikkinensa pitkä, sillä aloitimme aika kaukaa ja söimme ensin tuhdisti ja sitten kohti puutarhoja ja välissä pidempiäkin autotaipaleita. Koska en kysynyt lupia kuvien julkaisuun yksityispuutarhoista, esittelen nyt vain pari sellaista puutarhaa, joissa on mahdollisuus vierailla muutenkin. 


Tien 12 varrella Pälkäneellä, lähellä rauniokirkkoa (ja huoltoasema Aapiskukkoa), on Pajuparvi Helena Tiililä. Olimme tuonne suunnitelleen kahvitauon ilman sen kummempia odotuksia muusta kuin viiniköynnöksistä. Puutarhaihmisen mielestä kaikki kahvipaikat voisivat olla samankaltaisia. Kahville tuonne Pajuparveen pääsee vielä lokakuun ensimmäiseen päivään saakka to-la 11-17 ja siellä on niitä viiniköynnöksiäkin myytävnä. Viiniköynnöksiä kasvoi kasvereissa, avomaalla ja avomaalla rakennusten vieressä.



Kasvihuoneissa oli toki vähän muutakin. Kuten pelargoneja.


Kasvoi tuolla muutakin kuin viiniköynnöksiä. Perennoja, yksivuotisia kukkia ja hyötykasveja.


Ja sitten vanhojen tavaroiden ihailijoille oli katseltavana useita museonurkkauksia vanhoissa rakennuksissa. 


Sekä myös Wivi Lönnin ihailijoille oli tällä hetkellä infoa tästä arkkitehdistä.



En olisi tätäkään paikkaa ikinä löytänyt vahingossa, ellen olisi avoimien puutarhojen tietoja tutkinut. Käymme varmasti toistekin ohi ajaessa. 


Toinen vierailuvinkki on Asikkalassa, Viitailassa, sijaitseva Ruusumäki


Kuvat avointen puutarhojen sivuilla eivät kerro edes murto-osaa siitä, mitä pihapiirissä (vai puistossa?) on. Ruusumäen omilla nettisivuilla on mm pääsymaksuista yksityisvierailuilla. Kannattaa varata rutkasti aikaa tai sitten se opastettu kierros, sillä tilukset ovat laajat ja muuten voi jäädä huomaamatta vaikka mitä. Ja ruusuja siellä oli paljon, en tajua, miksi en ottanut niistä tarpeeksi kuvia. Onko teillä ikinä sellaista pulmaa, että kärhöille ei ole tarpeeksi korkeita ja tilavia tukia kaupoissa? Tässä olisi vinkki siihen pulmaan.


Ja sitten voi tehdä tuesta vielä tarpeeksi pitkän, ettei tarvitse taas uudelle kärhölle alkaa rakentamaan tukea.


Ja alakuvassa oleva köynnösseinämä on eri kuin ylhäällä oleva.


Vaikka nyt ei ollutkaan pioniaika, mutta enpä ole ikinä nähnyt näitäkään pioneja missään. Eli pionit nimeltä: Moscov, Athens, Madrir, Rome, London ja Kiev.  Pensasruusujen ja pionien kukkiessa paikka on varmasti taas täysin erilainen kuin nyt. 


Perennoja löytyi paljon, vaikka ne eivät ehkä ruusujen määrää voitakaan. Tässä oli ainakin pölyttäjien suosikkeja. Kun laittaa hyvin leviävät kasvit suureen kukkapenkkiin, niin on kyllä näyttävääkin.


Saattaisi pimeällä vähän jännittää tuolla kävellessä, jos ei tietäisi etukäteen, mitä vastaan tulee. 


Kertakaikkisen monipuolinen paikka. Kuvassa etualalla laho/metsäpuutarhaa kanervineen, saniainiseen ja kuunliljoineen ja taustalla kasvamassa tuijista labyrintti tuon kivisen monumentin ympärillä.


Eilinen oli ihan mahtava puutarhapäivä.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Pitkään haudutettu

Olen ehkä pari vuotta mallaillut puutarhaan köynnösporttia. Ja viime vuonna jo puhuimme siitä puolison kanssa. Tai siis siitä, että tekisiköhän sellaisen vai kannataisiko ostaa. Pari todella tukevaa ja suurta puutarhaporttia tuli vastaan, mutta hinnan takia en vain pystynyt nappaamaan mukaan. Ja sitten ihan niitä rimpuloita en halunnut. Olin ihan jumissa tämän aiheen kanssa, kun tiedän, että tukirakennelmia on ikävä vaihdella parin vuoden välein ja taas sellainen suuri ja tukeva oli taas aika kallis. En kuitenkaan tarvitse porttia nyt kuin kärhöjä varten, en esim. pohjanruusua varten. Lauantaina sitten oli sen verran paljon jo mittailtu ja tuumailtu, että lähdin katsomaan, voisinko tehdä jo asialle jonkun kompromissin, kun pari kärhöäkin on purkeissaan odotellut jo 1,5 kuukautta.


Puolison mielestä portti olisi ollut paras ihan kasvimaan eteen, mutta siinä on sellaista märkää junttasavea (tai kesällä kuivalla kivikovaa maata), että mikään kärhö ei siitä tykkäisi. Kasvimaalle menee alamäkeä ja kasvimaalta noussaan talolle ylämäkeä. Ylämäessa on jo muutakin maa-ainesta mukana, soraa ei ole kyllä helpoin kaivaa. Alempi kuva otettu kasvimaalta. Luiska ylhäällä on portailla, jotta siitä pääsee ajamaan mopolla. 


Ikkunasta piti hieman sitten kuvata näitä mallailuvaiheita. Tekisin tuohon muuten pitkän kukkapenkin kirsikkapuulle asti, ellei kirsikka tekisi mielellään juurivesoja kauas, ellei sen alla olisi juhannusruusua (jonka yritin 10 vuotta sitten hävittää) ja ellei kirsikkapuun alla olisi jatkuva kitkeminen vuohenputken kanssa.


Eilen sitten laittelin porttia paikoilleen (voi olla, että sitä täytyy vielä uudestaan juntata maahan) ja kaivelin penkkiä toiselle puolelle. Penkkiin tuli siirtoja vain muista penkeistä mm. yksi hortensia (ehkä safiirihortensia tai jokin muu, jonka muistan ostaneeni, mutta jonka nimeä en löydä nyt mistään. Nämä kaksi menivät sekaisin jossain vaiheessa, ja kiireellä istutin molemmat kunhan johonkin.  Naapurilta saadun pioni Bratzellan jakopala meni myös yhtenä syksynä maahan ilman kunnon harkintaa. Sekin sai siirron. Samoin yksi pieni pioninjuurakko tuli myös ja varmaan tässä on pian liian ahdasta. Ahtaasta toiseen ahtauteen on minun kasvieni kohtalo. Pieni pala tuolla on korallinkeijunkukkaa. Ja hortensian mukana tuli sen juurelle itsekseen pari vuotta sitten ilmestynyt orvokki.




En ole muuten niitä, jotka heti projektin loputtua siivoavat jälkensä, joten multapusseja lojuu yhä tuolla. Tässä vaiheessa siellä lojui vielä vähän muutakin.


Kuvailin vähän joka suunnasta porttia. Monissa kuvissa vain näkyy sitten joko naapuria tai jotain muuta kuin kasveja. Alla pari kuvaa.



Portin toinen puoli meni kohtaan, jonka tein viime vuonna. Jo porttia ajatellen. Hyvin pienen kukkapenkin jatkon, joka jää varjoon puolen päivän maissa. Siinä ovat valkotäpläimikät viihtyneet. Nyt kaivoin vähän valkotäpläimikkää pois ja laitoin kärhön sinne sekaan. Pois kaivetut valkotäpläimikät lähtivät tänään yhden kasvinostajan matkaan hieman bonuksena. Se nimittäin lisääntyy mukavasti, mutta ei liikaa.

Imiköiden seassa on kärhö Guernsey Cream. Ja toisella puolella sitten kärhö Miss Bateman. Molemmat valkoisia. Miss Batemanille täytyy lisätä vielä muutama kärhön juuristoa varjostava kasvi. Mietin tarhakellukka Mai Tain siirtämistä tähän (niitä jakopaloja minulla on useampi) tai jonkin keijunkukan tai sitten muualla hyvin toimineen suhteellisen tiiviin kurjenpolven. Täytyy nyt mallailla. 

Pieni muutos, suuri ilo.