Kukkimisista ja muista kuulumisista

 Tässä postauksessa on kuvia, jotka ovat otettu kameralla, joka kävi vähän vahingossa pikaisella uintireissulla meidän pikkuisessa (ei puhtaassa) lammikossa. Hups. Melkein jo itkin kameran menettämistä ja sitä, että vastaavia puoliautomaatti kameroita ei oikein saa tuosta vaan tilalle. Monia muita kameroita saisi vaikka heti kaupoista, vaikka kypärään kiinnitettävän GoPro-kameran. Siitä tulisikin hienoa viihdettä tubeen ja naapureille, kun tekisin sellaisen kypäräkamera-yhdistelmä päässä vähän puutarhatöitä. 

Nimetön esikko tänään takapihalla.

Onnekseni kävi niin, että kamera toimikin kuivumisen jälkeen, vaikka en tänne asti ole kuvia saanutkaan. Minulla on ollut pää täynnä kaikenlaisia asioita tänä keväänä monilla eri elämänalueilla. Ei ole sitten riittänyt keskittymiskykyä enää joka paikkaan. Kevät on tällä tontilla aikaisessa. Ja se on ihmeellistä. Vaikka pää on ollut täynnä kaikkea, ei kevät vilise silmissä ohi, vaan ehtii vähän hitaamminkin mukaan. Palloesikko ehti lähes varkain kukkaan takapihalla. Siirsin tämän muualta, enkä olisi uskonut tuon paikan olevan näin varhain lämmin palloesikon kukinnalle. Ei meillä ole palloesikot kukkineet ennen vappua aikaisemmin. Tämän lajikaverit muualla ovat lähes unessa vielä. 

Koska kukkii- haasteeseen veikkailin paria aikaista kasvia: Veikkasin kiurunkannus Beth Evansin etupihalla kukkivan 19.4. Alla oleva kuva on otettu 13.4. Ja minun mielestäni siellä kukat ovat auki.

Tänään sama kohta on jo kovin värikäs, vaikka krookusten kukinta onkin tästä jo ohi.

Veikkasin tumman matalan esikon kukkivan 29.4. Tänään oli etupihalla eka kukka auki. "Sivupihan" puolella tämä kukki jo vähän aiemmin. Viimeinen veikkaukseni on vasta myöhemmin usein kukassa. 

Parina päivänä olen pinkaissut pihalle vauhdille hätistelemään peuraa pois, joka aamu katson hieman varovaisesti puutarhaan, että onko siellä enää kukkia. Onneksi ehkä luonnossakin on jotain purtavaa, vaikka puoliso näkikin joku päivä peuran syövän krookuksiani. Onneksi hätisti silloin peuran pois. Nyt krookuksista melkein kaikki alkavat olla jo kukkineet. Hieman niitä vielä kukkii. Tämä kukkapenkki tuli tehtyä etupihalle ihan viime vuoden loppupuolella, kun muualla oli paljon kasveja, jotka eivät sinne sopineet ja halusin etupihalle jotain kestäviä kasveja, jotta etupiha olisi täynnä muutakin kuin huonosti kasvavaa nurmikkoa ja puiden juuria. Tämä koholleen tehty penkki sai mullan alle aika paljon kaikkea puutarhajätettä. Sipulikukkia kaivettu tähän. Perennoita lähinnä siirrelty muualta puutarhasta, kuten imikät.

Tässä penkissä kukkii myös Iris Clairette. Lisään iriksiä usein pussin tai pari joka vuosi, kun ne tahtovat taantua meillä. Olen kokeillut niitä eri penkkeihin. Onneksi aina pari yksilöä saattaa vuosienkin päästä kukkia.

Olen niin ihmeissäni imiköiden kukkimisista. Tämä nimetön kukkii jo kovin paljon parissakin eri kohdassa tonttia. Edellisen penkin lisäksi myös kosteammassa osassa puutarhaa. 

Punaimikkäkin oli varkain aloittanut kukinnan. 

Kun krookukset lopettavat, olen iloinen, että kimalaisille löytyy ruokaa kiurunkannuksista sekä imiköistä ainakin. Vaikka on tuullut kovaa ja kylmästi, näin tänäänkin kimalaisia kiurunkannusten ja imiköiden äärellä. Yhtenä vuonna halusin lisää kiurunkannuksia. Niitä ei ole suomalaisissa kaupoissa ihan jatkuvasti liikkeellä, alakuvan George Bakerina ostettu on hieman eri sävyä kuin Beth Evans. Siksi laitoin tämän eri penkkiin.

Sen sijaan Purple Bird erottuu kyllä näistä kahdesta. 

Jouluruusujakin on tullut hankittua. Nyt en yhtään tiedä, onko tällä kerrotulla tummalla lajikenimeä, kun nimilappuja ei löydy ja näiden kukkimiseen menee kuitenkin aina jonkin verran aikaa. Suloinen se on. 

Valkovuokot alkoivat myös kukkia ennätysaikaisin tällä tontilla. Niitä kukkii jo ihan kunnon lämpäreinäkin. 

Pihahommia olisi enemmänkin, mitä olen tehnyt. Aina kaikki jää kesken. Yritän vain muistuttaa, että kyllä vielä ehtii. Multapusseja on kuitenkin tullut jo ostettua. Nyt en aina laita puutarhan hoitoa etusijalle, vaan käyn liikkumassa säntillisesti ohjatuissa jumpissa (kun kotona en tekisi). Aikaisempina talvina olen käynyt lähinnä Pilateksessa ja Fascia Methodissa. Tänä talveksi lisäsin Pumpin mukaan (painojen kanssa ohjattua lihaskuntoa). Ja kappas, en olekaan ennen HEITELLYT multapusseja samalla tavalla kuin nyt. Ennen olen rojauttaunut nyt sylistä. Nyt tuntui yhden pussin paino sellaiselta, no, heiteltävältä. En tiedä, pidänkö yhäkään sen enempää liikunnasta kuin ennekään, mutta pidän siitä, että voimat kasvavat ja jaksaa kauemmin tehdä kehoa kuormittavia asioita. Harmi, että ei voi kahdessa paikassa samaan aikaan. 

Koska kukkii - haaste

 Kiitos Rikkaruohoelämää ja Puutarhan Lumo, että haastoitettu minut Koska kukkii - haasteeseen, jonka on alulle laittanut jo useamman vuoden ajan Hiidenkiven Puutarhassa. Nyt tänä vuonna ehdin tätä miettiäkin, vaikka muutaman päivän ajan olikin kiirusta ja alustavaa flunssan tunnetta. Nyt olo taas alkaa olla normaali ja energioita on miettiä tulevaa kevättä. Kevät muuten edistyy huikealla tavalla, vaikka pelkäänkin myös takatalven vielä tulevan. Lumikellot, jotka vasa viime viikolla kurkkivat lumen alta, ovat jo kukassa. Suurin osa tässä kuvassa ovat kerrottuja puistolumikelloja. Yksi tai kaksi muuta siellä seassa on. 

Veikkaan kiurunkannus Beth Evansien kukintaa 19.4. Nämä ovat siitä yllättäviä, että alut tulevat niin salaa ja nopeasti, että lehtien ilmestettyä ei voi ikinä tietää, kuinka nopeasti kukat ilmestyvät. Huhtikuun kukkijoiksi on pakko ottaa etupihan kasveja, kun ne näkyvät niin hyvin kulkiessa esim. töistä kotiin. 

Seuraavana kukkii tämä matala tumman lila esikko 29.4 ensimmäisellä kukalla. Kukintahan tässä kestää kauan. Minulla on tätä kolmessa eri paikassa etupihalla. Joten ihan sama, missä on se eka kukka, koska ei kestä kauan, kun toisessakin penkissä on jo eka kukka näkyvissä. 

Onneksi se esikko värittää hyvin sipulikukkien kanssa kukkapenkkiä. 

Ja viimeisenä tämä mahdollisesti sirotuomipihlaja. Veikkaan, että se aloittaa kukinnan tänä vuonna 15.5. Näitä puita meillä on kaksi edellisen omistajan jäljiltä. Nämä ovat usein kukassa toukokuun puolivälin paikkeilla, päivä kuitenkin voi heitellä. 

Olipa ihanaa katsoa viime vuosien huhtikuun ja toukokuun kuvia. Ja samalla tuli hieman kärsimätön olo, vaikka nytkin on jo harvinaisen keväistä. Oli pakko hieman myös alkaa kaivaa vaatekaappia, kun en taas muista, että onko minulla olemassa muita kuin villavaatteita. Yhdestä (ei suomalaisesta) instatililtä bongasin termin 'Väärän takin - kausi'. Siltä minusta nyt ulkona tuntuu. Talvivaatteet painavat ja ovat ihan liikaa, kevätvaatteet taas lähes liian vähän. 

Palataas taas haasteeseen. Tässä alla haasteen säännöt. Nyt haasteen voi ottaa kuka tahansa mukaan.

Haasteen säännöt: Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Kevät on täällä

 Perjantaina 13.3.2026 tulin töistä ja suurin jouluruusupuskani olikin tullut esiin lumen alta. Tässä kuva:

Tilanne oli lauantaina tämä:

Ja äsken, sunnuntaina tilanne on jouluruusun ympäriltä jo näin toiveikas.

Perjantaina etsin nenä kiinni maassa merkkejä lumikelloista. Ei löytynyt. Lauantaina tiesin paikan, mistä etsiä ja löysin lumen päältä pikkuisen merkin lumkellosta:

Lauantaina ltapäivällä lumikello kavereineen oli jo esillä:

Ja tänä aamuna tilanne on tämä. Iltapäivällä lumiraja varmasti on taas kauempana. Syksyllä en laittanut yhtään uusia lumikelloja maahan. Ehkä tulevana syksynä muistan, että kannattaisi. 

Tammi-helmikuun pakkasten aiheuttamia tuhoja ei vielä tiedä. Moni kasvi on vielä lumisissa paikoissa tai niiden päältä on juuri sulaneet lumet. Olen kuitenkin ollut tässä tosi riemuissani tästä kevään etenemisestä. Kevät ottaa nyt suuria harppauksia. Työmatkakävelyihinkin uskaltaa jo laittaa kengät, joissa ei ole yhtä pitävää pohjaa. Jossain kohdin pihaa (kulkuväylillä) huomaa, miten routa alkaa sulaa. Toki se sulaminen on prosessi, joka on välillä liiankin hidas kärsimättömälle. Eikä pihakaan ole joka paikasta samanlainen. Lunta on kuitenkin vielä ihan riittävästi.

Kamalasti ei voi puutarhassa vielä tehdä mitään, joten täytyy tätä kärsimätöntä puutarhaintoa käyttää johonkin muuhun. Eilen kylvin ekoja siemeniä tälle vuodelle. Purkkeja tuli nyt jo paljon. Kokeilen minitomaatteja eli Micro Dwarf - lajikkeita useampia. Luulen, että tulen olemaan kasvien kanssa vielä taas suurissa esikasvatusongelmissa viimeistään ensi kuussa. Ainakin muutamia talvetuskokeilukasveja kiikuttelen vielä kompostoriin. Osa kupsahti. Daalioiden selviämistä en ole vielä kamalasti tutkinutkaan. Talvetukseen meni pari aika heikkoa rimpulaa, joten osa on varmasti menetetty. Eipä toisaalta haittaa, kun pari uuttaa eksyi joku kerta ostoskoriin ja tilaahan näiden kasvattamiseen ei juuri olisikaan.