Koska kukkii - haaste

 Kiitos Rikkaruohoelämää ja Puutarhan Lumo, että haastoitettu minut Koska kukkii - haasteeseen, jonka on alulle laittanut jo useamman vuoden ajan Hiidenkiven Puutarhassa. Nyt tänä vuonna ehdin tätä miettiäkin, vaikka muutaman päivän ajan olikin kiirusta ja alustavaa flunssan tunnetta. Nyt olo taas alkaa olla normaali ja energioita on miettiä tulevaa kevättä. Kevät muuten edistyy huikealla tavalla, vaikka pelkäänkin myös takatalven vielä tulevan. Lumikellot, jotka vasa viime viikolla kurkkivat lumen alta, ovat jo kukassa. Suurin osa tässä kuvassa ovat kerrottuja puistolumikelloja. Yksi tai kaksi muuta siellä seassa on. 

Veikkaan kiurunkannus Beth Evansien kukintaa 19.4. Nämä ovat siitä yllättäviä, että alut tulevat niin salaa ja nopeasti, että lehtien ilmestettyä ei voi ikinä tietää, kuinka nopeasti kukat ilmestyvät. Huhtikuun kukkijoiksi on pakko ottaa etupihan kasveja, kun ne näkyvät niin hyvin kulkiessa esim. töistä kotiin. 

Seuraavana kukkii tämä matala tumman lila esikko 29.4 ensimmäisellä kukalla. Kukintahan tässä kestää kauan. Minulla on tätä kolmessa eri paikassa etupihalla. Joten ihan sama, missä on se eka kukka, koska ei kestä kauan, kun toisessakin penkissä on jo eka kukka näkyvissä. 

Onneksi se esikko värittää hyvin sipulikukkien kanssa kukkapenkkiä. 

Ja viimeisenä tämä mahdollisesti sirotuomipihlaja. Veikkaan, että se aloittaa kukinnan tänä vuonna 15.5. Näitä puita meillä on kaksi edellisen omistajan jäljiltä. Nämä ovat usein kukassa toukokuun puolivälin paikkeilla, päivä kuitenkin voi heitellä. 

Olipa ihanaa katsoa viime vuosien huhtikuun ja toukokuun kuvia. Ja samalla tuli hieman kärsimätön olo, vaikka nytkin on jo harvinaisen keväistä. Oli pakko hieman myös alkaa kaivaa vaatekaappia, kun en taas muista, että onko minulla olemassa muita kuin villavaatteita. Yhdestä (ei suomalaisesta) instatililtä bongasin termin 'Väärän takin - kausi'. Siltä minusta nyt ulkona tuntuu. Talvivaatteet painavat ja ovat ihan liikaa, kevätvaatteet taas lähes liian vähän. 

Palataas taas haasteeseen. Tässä alla haasteen säännöt. Nyt haasteen voi ottaa kuka tahansa mukaan.

Haasteen säännöt: Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Kevät on täällä

 Perjantaina 13.3.2026 tulin töistä ja suurin jouluruusupuskani olikin tullut esiin lumen alta. Tässä kuva:

Tilanne oli lauantaina tämä:

Ja äsken, sunnuntaina tilanne on jouluruusun ympäriltä jo näin toiveikas.

Perjantaina etsin nenä kiinni maassa merkkejä lumikelloista. Ei löytynyt. Lauantaina tiesin paikan, mistä etsiä ja löysin lumen päältä pikkuisen merkin lumkellosta:

Lauantaina ltapäivällä lumikello kavereineen oli jo esillä:

Ja tänä aamuna tilanne on tämä. Iltapäivällä lumiraja varmasti on taas kauempana. Syksyllä en laittanut yhtään uusia lumikelloja maahan. Ehkä tulevana syksynä muistan, että kannattaisi. 

Tammi-helmikuun pakkasten aiheuttamia tuhoja ei vielä tiedä. Moni kasvi on vielä lumisissa paikoissa tai niiden päältä on juuri sulaneet lumet. Olen kuitenkin ollut tässä tosi riemuissani tästä kevään etenemisestä. Kevät ottaa nyt suuria harppauksia. Työmatkakävelyihinkin uskaltaa jo laittaa kengät, joissa ei ole yhtä pitävää pohjaa. Jossain kohdin pihaa (kulkuväylillä) huomaa, miten routa alkaa sulaa. Toki se sulaminen on prosessi, joka on välillä liiankin hidas kärsimättömälle. Eikä pihakaan ole joka paikasta samanlainen. Lunta on kuitenkin vielä ihan riittävästi.

Kamalasti ei voi puutarhassa vielä tehdä mitään, joten täytyy tätä kärsimätöntä puutarhaintoa käyttää johonkin muuhun. Eilen kylvin ekoja siemeniä tälle vuodelle. Purkkeja tuli nyt jo paljon. Kokeilen minitomaatteja eli Micro Dwarf - lajikkeita useampia. Luulen, että tulen olemaan kasvien kanssa vielä taas suurissa esikasvatusongelmissa viimeistään ensi kuussa. Ainakin muutamia talvetuskokeilukasveja kiikuttelen vielä kompostoriin. Osa kupsahti. Daalioiden selviämistä en ole vielä kamalasti tutkinutkaan. Talvetukseen meni pari aika heikkoa rimpulaa, joten osa on varmasti menetetty. Eipä toisaalta haittaa, kun pari uuttaa eksyi joku kerta ostoskoriin ja tilaahan näiden kasvattamiseen ei juuri olisikaan. 

Helmikuun alun kuulumisia

Melkoisen kylmää on ollut viime aikoina. Tänään iltapäivällä -13 astetta auringossa tuntui jo leppoisalta. Parina päivänä kirpakassa aamupakkasessa töihin kävellessä noin -20 asteen lämmössä ehti melkein tulla jo hikikin, kun kerrospukeutumisessa tuli tehtyä ennätyksiä. Puutarha uinuu. Saa nähdä, tuleeko näistä säistä kasvituhoja. Uskoihin, että jotain kasveja tulee menetettyä myös.

Puutarhassa on kaunista. Sen verran lunta on kuitenkin, että kengät hörppäsivät lunta, kun ei kolatulla alueella kävin kameraa ulkoiluttamassa. Ei tämä kuitenkaan ihan suoranainen lämpöaalto ole, joten ei vielä ihan pihalla tule teetä juotua. 

Ensi kuussa sitten voisin aloittaa esikasvatteluja. Mutta ikkunalaudat ovat melkoisen paljon ahtautuneet kaikista muistakin kasveista. Täytynee keksiä ratkaisuja näihinkin pulmiin sitä ennen. 

Tämän alkuvuoden asioita minulla ovat olleet mm. lukeminen, liikkuminen (tai ensin sen aikatauluttaminen, jotta tulee lähdettyä) ja työt. Oli kuitenkin huippua kuunnella Saila Routiota Lahden Puutarhaseuran (minulla saattoi olla jotain asian kanssa tekemistä) ruusuluennolla. Oli upea luento, tietopankki ja ihana pyrähdys kesään. Nyt sitten mielessä on ollut tomaattilajikkeiden lisäksi tulevat ruusuhankinnat. Tai siis hankinnat olisivat helppoja, mutta puolivarjoisen puutarhassa sopivien kuumien paikkojen löytäminen ruusuille onkin se pieni haaste. Tässä on onneksi aikaa asiaa tuumailla.