sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Talven ihmemaa

Kun toivoo jotain, voi se toteutua silloin, kun ei odottaisi.


Kaikki ne kuivan kevään ja kesän toivotut sateet tuntuvat satavan tammikuussa. Meillä satanut yhden viikon aikana kolme kertaa yli 10 senttiä lunta. Maisema on hyvin erilainen puolen vuoden välein. 18.7.2018 eli noin puoli vuotta sitten:


Ja tänään 20.1.2019 kun lunta on satanut enemmän kuin joskus tammikuussa.


Eilen olin yhden kunnon tuiskun keskellä keskellä moottoritietä. En suosittele kokemusta kenellekään. Matka-aika piteni kummasti. Sai pelätä ihan oikeasti, kun koko maailma muuttui valkoiseksi. Myös edellä olevat autot. Turhaan ei varoitella pöllyävästä lumesta. Meillä se lumisade on tiennyt lumitöitä.

Kasvimaa kesäkuun puolessa välissä 2018.


Ja ikkunasta kuvattuna 20.1.2019.


Kirsikkapuu melkein oli kukassa 19.5.2018.


Kirsikkapuu ei todellakaan kuki vielä tammikuussa. Puu ihan vasemmassa reunassa.


Kukkapenkkejä ei edes voi verrata. Kaikki kukkapenkit ovat enemmän tai vähemmän lumen alla.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Uusi vuosi ja koontia vanhalta vuodelta

Viime vuoden viimeinen päivä meni kunnon räkiksessä (kuten toka vika ja kolmanneksi vika päivä jne). Tämän vuoden ensimmäinen päivä alkoi toiveikkaasti jo paremmassa voinnissa. Tästähän taitaakin tulla mainio vuosi.

Olin koko loppuvuoden 2018 melkoisen kiireinen kaikissa hommissani, joten blogi jäi. Välillä olen käynyt ilman kommentoimista lukemassa toisten blogeja, välillä blogienkin lukeminen on jäänyt.

Tänään oli kummallinen olo: ihan kuin olisi ollut aikaa ja samaan aikaan jopa aivot tuntuvat toimivan. Erikoista ja oikein mukavaa. Vaihtelua jopa. Kun kotitöiden teko saa vielä vähän päässä huippaamaan, on paikallaan oleminen jopa suositeltavaa.

Olemme kulkemassa kevättä ja valoa kohti. Pimein aika kulutettu. Minulla se pimein aika kului tänä vuonna siten, että en oikein edes ymmärtänyt olevan pimeä aika. Koska oli niin paljon tekemistä.

Tulevaa kasvukautta varten minulla on konkreettisia suunnitelmia hyvin vähän, sillä ideat ovat vasta muhimassa. Viime kesänä jouduin ottamaan heti keväällä tiukan talouskurin kasvukauteen. Se selvästi vaikutti ja vei jopa vähän inspiraatiota mennessään. Koska tuleva kasvukausi ei pitäisi olla taloudellisesti niin tiukka, ajattelin jopa säästää tänä keväänä puutarharahaa kevättä ja kesää varten, sillä toiveita on mielessä. Haluan ainakin pihakeinun vihdoinkin.

Palataan kuitenkin vuoteen 2018. Viime kevät alkoi todella pikkuhiljaa meidän tontilla. Maaliskuulta on vain lumikuvia.

Huhtikuussa lumi alkoi tehdä pälvipaikkoja. Kuten aina ennenkin, ero huhtikuun alun ja lopun välillä on kuitenkin varsin suuri. Kuun puolivälissä jouluruusu kukki täydessä kukassa. Se on niin uskomatonta, kuinka jouluruusun kukat ovat vallan suuria kaikkien pienten sipulikukkien kukintojen vierellä.


Toukokuulla kaikki räjähti kukkimaan. Helle ja kuiva kesä alkoi. Silti toukokuun alussa parhaimmat ja "runsaimmat kuvat saa, kun taipuu maan tasaan.


Kun taas toukokuun loppupuolella ei paljon enää tarvitse kumarrella.


Kesäkuussa kuivuus näkyi haaleampana ja vaisumpana kukintana joillakin kasveilla. Laventelillehan tämä sopii, vaikka kovasti pohdinkin, että ovatkohan hengissä. Jos kukaan miettii, laventelille sopivaa kasvupaikkaa, niin allaolevassa kuvaparissa (otettu ihan kesäkuun alussa) on tähän pikkuinen vihje. Ei toki suositeltava.




Eli laventeli ei kärsi allaan olevasta muurahaispesästä. Näköjään. Kuivan kesän takia jouduin vähän häätämään muurahaisia joistain paikoista. Luulen, että muurahaisille oli oikein sopiva kuiva kesä.

Heinäkuussa käytin osan loppulomastani rippijuhlien järjestämiseen. Siistin puutarhaa ja kotia. Lämpöaalto alkoi kunnolla juuri rippijuhlia ennen. Puutarhasta etsittiin varjoisia kohtia.


Ja jätin mm. voileipäkakuista majoneesit pois.


Esikoisen ripille pääsyssä oli paljon itsellekin merkityksellistä. Kasvua ja elämää tuli mietittyä paljon.

Elokuussa kaikki heinäkuussa tehdyt kanttaukset jne olivat hävinneet näkyvistä ja tuli näkyviin jonkinlainen laiskuus puutarhahommiin.


Syyskuussa puutarha alkoi pikkuhiljaa kääntyä lepoon. Ja sumuinen päivä korosti ulkoisestikin puutarhan jäähyväisiä.


Lokakuussa minulle kuitenkin vielä iski inspiraatio. Ja teinkin aika riemulla vanhaa aluetta uuteen uskoon. Tästä on keväällä mukava jatkaa. Jatkamista riittää kyllä kesällekin. Sillä tämä projekti kytkeytyy mielessäni nyt metrejä joka suuntaan (paitsi naapurin tontille). Kun jotain kohennetaan, pitää vierustakin siistiä. Tiedän ainakin tekeväni taistelua juolavehnää vastaan aika lailla.


Tämän projektin myötä toivon meidän pääoven edustan alueen muuttuvan edustuskelpoisemmaksi, koska tämä alue on lähellä meidän pääoveamme. Tällä hetkellä on ihanaa, että kaikkea voi vielä suunnitella.

Minä en vielä kylvä mitään, mutta voin kuvitella, että joillakin alkaa jo pian ensimmäiset siemenet uppoamaan multiin.

Oikein ihanaa puutarhavuotta 2019!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Lämmin lokakuu

Tällainen lämmin lokakuu on jännä. On kaunista ruskaa ja lämpöä. Harmillisesti tänään hyvin alkanut puutarhapäivä loppui Auts, auts- hokemiin, kun selkä ilmoitti, että nyt ei tartteis kyykkiä, eikä nostaa lapiota. Toivottavasti saan tämän taas kuntoon ja pääsen laitamaan loputkin sipulit multiin. Onneksi sentään kasvimaa on siten talvikunnossa, että ei ole sen suhteen enää pakko tehdä tänä vuonna mitään. Haluaisin vain sinnekin tehdä viime silauksen, että keväällä kaikki olisi valmista.


Säästän nyt kaikki pois kiskotut tuoksuherneiden köynnökset. Jonain vuonna käytin tuota sotkua seuraavana vuonna katteina tomaateille. Näyttivät ihan oljilta.


Ihan vähän aikaa sitten meidän hevoskastanja oli lähes vihreä, nyt se alkaa olla lähes keltainen. Se ei aina ehdi tehdä näin kaunista ruskaa. Joskus lumi sataa lähes vihreiden lehtien päälle. Nyt hevoskastanja tuo ihan puistomaista tunnelmaa.


Myös hevoskastanjan takana hehkuva tammi on ollut keltainen. Joskus sekin menee vain ruskeaksi.


Osa puista on jo pudottanut lehtensä. Kuten rusokirsikka ja marjatuomipihlajat. Lehdet lentävät tuulessa siihen tahtiin, että nyt on vielä ruskasta nautittava, kun se on mahdollista. Sen jälkeen riittääkin taas haravoitavaa. Ei haittaisi vaikka aloittaisi haravointia heti.


Syysmyrkkylilja Waterlily on kukkinut suloisin kerrannaisin liloin kukin ja viimeinen kukkavarsi onkin vaalea. Samasta sipulista.


Tänä vuonna syyskimikki availee taas lokakuussa kukkia. Katsotaan, avautuuko kokonaan kaikki nuput.


Terassilla kukkii yhä halloilta tarpeeksi suojassa ollut keijunmekko. Terassilla on ollut jo ajoittain myös lyhdyissä kynttilöitä, kun tuo pimeä kuitenkin tulee turhankin nopeasti. Keijunmekko lähtee vasta, kun paleltuu.


Olen miettinyt verililjapuun talvettamista. En ole kuitenkaan löytänyt ihan varmoja vinkkejä. Onko kukaan saanut verililjapuuta talvetettua?