Lempipaikan ympärillä

 Joskus käy niin, että jostain paikasta / kasvista tai kukkapenkistä tulee selvästi sen vuoden suosikki. Tämän vuoden suosikki on ehdottomasti keinun ympäristö. Ja johtunee siitä, että olen niin paljon kaivannut kesäisiä keinuhetkiä. Kun on ollut sopivat säät, olen kiireestä mennyt keinuun. Vasta kolme aamuapalaa olen pystynyt aikataulujeni ja säiden takia (syön aika aikaisen aamupalan, kun en osaa nukkua pitkään, vaikka haluaisin). Tästä johtuen olen pienessä univajeessa ollutkin, kun monesta syystä iltoihin on voinut tulla venymistä ja aamulla sitten olen liian herkkä herämään milloin mihinkin. Keinun vierellä ovat avautuneet Coral Sunset pionit, jotka vaihtavat vanhetessaan väriä. Ihan kuin olisi aina uusi kasvi vierellä. Myös sen edessä vieressä pioni Pecher kukkii.

Eilen otetussa kuvassa etualan pari vaaleampaa kukintoa kuuluvat Pecherille ja taka-alan kukinnot Coral Sunsetille. Äsken vesisateessa katsoin, että nyt jo osa Coral Sunsetin kukinnoista ovat muuttuneet aika vaaleiksi. Sivunuppuja on vielä aukeamatta, joten eri värisävyjä on usein samaan aikaan kukassa. Joskus taisi Kivipellon Saila kertoakin, että Coral Sunsetin ja Coral Charmin erot ovat aika pienet, lehdistössä jotain eroa. Kukkien tapa muuttaa väriä on todella samanoloinen.

Tänä vuonna suurin osa sormustinkukista ovat venyneet pituutta. Melkein kaikki yksilöt ovat itse löytäneet paikkansa, joistain paikoista (kuten kasvimaalta) olen ruukuttanut lehtiruusukkeita pois. Yhden jouduin siirtämään, kun oli tehnyt jo kukkavanan. Katson, miten se pärjäilee, niin jatkossa tietää, voiko niitä siirrellän näin rajusti. En itse olisi istuttanut sormustinkukkia juuri ja juuri kukkapenkkiin, lähes kivihtuhkakäytävälle, mutta en nyhtänyt näitäkään pois keväällä. 

Lehtiruusukkeet vain ovat ajoittain niin suuria, että ne voivat peittää muita kasveja, täytyy aina katsoa, että ei mikään aarre tule jyrätyksi. Aina en vain meinaa itsekään muistaa, että mihin olen aarteet istuttanut. 

Avoimet puutarhat lähestyvät. Ja meillä on puutarha auki. En olisi kyllä oikein ehtinyt mitään, ellei tällä viikolla olisi ollut lomaa. Toki osa tästäkin lomasta menee myös muissa kivoissa jutuissa ja puutarhatöitä säätelevät säät. Puutarha on sunnuntaina sitten siinä kunnossa kuin mihin olen ehtinyt sen laittaa. Meillä on puutarhassa toki muitakin kohtia kuin pelkästään keinun ympäristö, vaikka sitä juuri tällä hetkellä eniten vahdin. Vahdin myös tätä penkkiä. Sormustinkukan ja ängelmän lähelllä on ruusuja. Täytyisi kai vaihdella ruusujen paikkoja, sillä jokin herkkis ja matala on toisten takana ja joku hyvin viihtyvät roteva on edessä. Vaikka mielestäni istuttaessa yritin laittaa näitä pituusjärjestyksiin. Nyt lähinnä kauas näkyy sinne sekaan "sujautettu" ängelmä. Kun ei se muuallekaan muka mahtunut. Ja sehän kasvoikin niin hyvällä vimmalla ihan todella hyvin kasvaneen ruusuun kiinni. En tiedä tuliko tuohon kohtaan jokin erityisen hyvä lannoituspaukku sen lisäksi, että laitoin vahingossa kaksi jättiläiskasvia vierekkäin. Jättikasvien siirtoja ei vain ole kiva tehdä keskellä kasvukautta. Myös niiden jakaminen on aina sellainen iso riski.

Syksylle on siis hommia tiedossa. Isojen kasvien suhteen olen vihdoin tulossa järkiini. Ei enää suuria kasveja lisää, ainakaan vähään aikaan. Ensin järkevä paikka niille ennen impulsiivista ostosta. (Olen kyllä näin vannonut ennekin, nyt vain selvät rajat ovat tulleet vastaan). Kaikki penkit ovat aivan täynnä, joko puutarhakasveja tai sitten ei-toivottuja rikkoja ja sitkeitä rikkoja. 

Tervetuloa sunnuntaina Avoimiin puutarhoihin. Meillä on myös jakotaimia myynnissä. Myös muutama korkeampi kasvi, joiden todellisesta koosta näkee sitten esimerkin puutarhassa. Säätiedotus on tällä hetkellä hieman sateisempi kuin toivoisin. Onneksi puutarhaihmiset osaavat usein varustautua säätiloihin pukeutumalla oikein. 

Juhannuksena

Juhannuksena oli sekä ok sää, että sadekausi. Juhannusruusu avasi kukkansa ennen juhannusta ja kukki juhannuksen läpi.

Kummallista on, että sateisenäkin päivänä kuitenkin ehti avata kukkiaan muutama kasvi. Kuten tarhavaleunikko, ellei se avannut kukkaansa yön aikana. Ensimmäinen avautunut nuppu kumartelee alaspäin. 

Myös idänunikko Royal Wedding on pitkään pullistellut mahtavia nuppujaan. Sateet kyllä painoivat kukkavarsia alas, mutta niin pari kuitenkin näistä avasi kukkansa (lähes maata myöten) sateen aikana tai välissä tai heti sateen jälkeen.

Olen kitkenyt ja kantannut sekä yrittänyt sukeltaa ajoittain kasvillisuuden sekaan kitkemään tai siirtelemään kasveja. Nyt on sateiden vuoksi tullut joillekin kasveille mittaa. Toki puutarhassa on muutenkin rehotusta, kun olen aina ostoksia iskenyt turhankin lähelle toisiaan. Jotta puoliso pääsee korjaamaan yhden kohdan puutarhasta, jotta maa ei vietä liikaa väärään suuntaan, sen projektin tieltä olen siirtänyt kasveja. Ja ollut ihan ihmeissäni, että mihin niitä mahtuu oikein siirtämään. Koetin sitten kitkeä jo melkein ohikukkineita lemmikeitä vähemmälle joistain paikoista. Niiden seasta ei paljastunut kamalasti uutta tilaa, vaan lähinnä muita piiloon jääneitä kasveja, kuten alla oleva kukkiva setsuanin esikko, joka on alakuvassa. Lemmikkejä riittää vielä kitkettäväksi lisääkin. 

Ohikulkiessa huomasin vaahtera-angervon suureksi kasvaneen sormustinkukan takana. Ja vaahtera-angervon sisään oli kasvanut hapankirsikan juurivesoja. Piti ottaa vaahtera-angero selvittelyyn. Ja sitten en enää tiennyt, mihin saan kyseisen kasvin mahtumaan. Löysin onneksi kolosen, joka pitäisi vielä sopia kyseiselle kasville. Mutta tämä harrastus tuntuu nyt tällä hetkellä vähän kaaottiselta. Sade saa kaiken kasvamaan. Osa kasveista on selvästi istutettu hieman vääriin paikkoihin ja osa jyrää toisiaan. Tämä korkea ängelmä 'Black Stocking' on ostettu kauniin värisen varren takia. Eikä tämä ollut ostattessa näin korkea. En enää saa ostaa korkeita kasveja, vaikka toisaalta kohta vain toiset korkeat tai tuuheat kasvit pärjäävät vain näiden toisten jyrien vierellä. Keinu on siis toisella tasolla. Ängelmä kasvaa ainakin metrin alempana keinua. 

Pienempiä kasveja en meinaa edes huomata, ellei kitkiessä tule istuneeksi melkein niiden edessä. Tämän punaisen akileijan vasta istutin kolmisen viikkoa sitten, tämä saa vaikka hieman kohotakin korkeammaksi seuraavana vuonna, sillä meinaa jäädä nyt kaiken alle. Tämä Lehtoakileija Ruby Port on penkissä, johon olen ennenkin koettanut istuttaa punertavaa akileijaa. Nyt se toinen yksilö kukkikin yhden pionin varjossa, josta sitä oli vaikea kuvata.

Katjalta saatu kirjavalehtinen lehtoakileija taas kukkii korkealla ja komeasti. Ja tämä on kukkinut jo useamman viikon. Tämä on varsin suurikokoinen muutenkin.

Ja tummaa akileijaa edustaa kasvimaalla Willian Guinessit. Näiden tarina on sellainen, että siemeniä olen yhdestä pussista heitellyt kukkapenkkeihin. Yksikään ei siellä ole päässyt kukintakokoon. Mutta pussi tipahti kasvimaalla käsistäni tai taskustani. Annoin akileija lehtien olla kasvimaalaatikon vieressä. Ja yllätyksekseni tämä olikin se paras paikka näille akileijoille. Suora savimaayhteys ei akileijaa näköjään pelota.

Vielä teen töitä muutamat arkipäivät. On muutamia menoja lomalla. Silti loman ensimmäisenä viikkona suuri osa ajasta on varattu puutarhalle. Meillä on ovet auki avoimien puutarhojen aikana parin viikon päästä. Paljon on tekemistä ja paljon jää varmasti tekemättä. Viime kesän kuivuus oli aika kurjaa, nyt sataa senkin edestä. Toivon kuitenkin myös sellaisia lomapäiviä, että puutarhassa pystyy tekemään hommia. 

Lammikkoa ympäröiviä kasveja täytynee hieman karsia lähiaikoina.

Lumme siellä on hengissä, nuppuja ei näy. Voisi kaivata lammikko hieman enemmän aurinkoa, jotta nuppuja tulisi. 

Ruskeasta oranssiin

Minulla on vielä töitä, joten tuntuu, että yksi viikko kuluu aivan vilauksessa. Loman alkuun on vielä vähän yli viikko, joten juhannuksena ei ole tarkoitus lähteä ruuhkkin ajelemaan. Meillä on satanut parin vuorokauden ajan, silti sademittarissa on vain noin 20milliä vettä. Toki sademittari oli pikkasen vinossa. Silti osa sateesta on tullut vähän kerrassaan tihkuna ja osa sitten vähän enemmän voimalla. Nyt kyllä sataa varmaan seuraavat 5-milliä lisää seuraavan tunnin tai parin sisällä. Puutarhassa se toki tarkoittaa sitä, että ei tule kamalasti oltua puutarhassa. Tarve kastella uusia istutuksia lykkääntyy myös nyt hyvin. Juuri ennen sateita tai sateiden alkaessa, yön aikana pari päivää sitten avautui kurjemiekka "Louvois". Pidän tästä ruskeasta sävystä todella paljon. 

Harhauduin tässä samalla ja ohessa miettimään muita ruskean sävyisiä kasveja ja muistin, että olen pitkään halunnut ruusu Koko-Lokoa, joka ei ole tullut kohdalle. Nyt sitten tilasin sen. Mutta siis takaisin nykyhetken asioihin. Kamalan vaikea ottaa puutarhasta joskus kuvia, että taustalla ei näkyisi koko ajan naapureiden tontit. Meidän pihaa suojasi ennen naapurin aika vanha pensasaita. Nyt se on ollut monta vuotta alhaalla ja jänikset lyhensivät sitä myös itsenäisesti viime talven aikana. Joten oli vaikea saada kunnolla erottumaan valkea akilijeija ja pikkusyreeni Palibini (puu). Akileija on korkeampi kuin puu. Oranssihtava kukka tuolla alla on ojakellukka Mai Tai, jota minulla on jo useammassa paikassa. Sen kukinta on todella runsas. 

Takana näkyy vähän oranssin/ruskean sävyistä keijunkukkaakin.

Myös tämän riipparaidan alla on keijunkukkia, joista yhden lehdet ovat oranssiin/ruskean sävyyn. Olen vuosien aikana kerännyt monenlaisia keijunkukkia ja varmaan pari haltiankukkaakin. Niissä parasta on lehtien värit. 

Meillä tänä vuonna kukkisi juhannusruusu ihan oikeaan aikaan juhannuksena, ellei sade siitä piiskaa terälehtiä pois. En edes ehtinyt oikein kuvaa ottaa, kun satanut sen verran. Leppoisaa juhannusta.