Viime syksyn uutuuksia

 Loppukesällä tai syksyllä perustin pari uutta kukkapenkkiä. Jouduin odottelemaan niiden perustamista, koska oli sen verran kuivaa aiemmin. Ja silti jäi muutamia kasveja yli. Etupiha on meillä melkoisen kuiva ja täynnä puita. Silti oli pakko saada vielä yksi kukkiva puu. Katselin kauan erilaisia kukkivia puita ja sitten sain pakkomielteen koristeomenapuu Makamikistä. Ja nyt se kukkii kauniisti. Yritin saada penkkiä enemmänkin samaan kuvaan ilman, että naapurin talon on kuvissa.

Sen alla kukkii nyt La Belle Epoque tulppaanit, jotka ovat kuin prinsessoja. Nämä ovat melkein persikkaisia (ei lempivärini), mutta sen verran ruskeaan taittavia, että pidän. Ehkä vain Makamikin ja näiden värit eivät ihan sovi yhteen. Ja sehän usein korjaantuu jo seuraavana vuonna. Harvoin nämä röyhelöiset kaunottaret montaa kevättä kukkivat.

Huolimatta kerroksellisuudestaan, ovat pysyneet pystyssä nyt hurjalla tuulellakin, toisin kuin muualla kasvavat kerrotut Sun Loverit. Ostin viime vuonna harrastajan kasvattaman esikon, joka piti olla keltainen kerrottu, mutta on yksinkertainen ja tämän kaverina oli samassa purkissa toinen esikko. Hellästi yritin ne erottaa toisistaan. Pidän kyllä tästä raikkaasta keltaisesta. Taustalla näkyy pihaesikkoja.

Ostin saksaisesta liikkeestä myös helmililjoja. Tässä penkissä niitä on Night Eyes ja matala tulppaani Samanta (hieman kallellaan sateista ja supussa pilvisyyden takia).

Ja sitten se hassu helmililja Fantasy Creation. 

Minä taidan nykyisin tunkea penkit liian täyteen. Harmikseni parissa penkissä pionit eivät näytä tekevän nuppuja. Uusin sen penkin syksyllä 2021 ja viime vuonna ne kukkivat. Nyt veikkaan, että pionin juurakot ovat joko liian syvällä, liian lähellä muita kasveja tai jotain muuta. Se penkki näyttää olevan nyt todella täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja pionille saisi varmaan antaa hieman enemmän tilaa. Harmittaa menettää kolmen mukavan pionin kukinta tältä vuodelta ja sitten joudun pohtimaan, että miten ne saisin ensi vuonna kukkimaan. Syksylle siis hommia.

Toinen viime syksynä tai loppukesällä rykäisty penkki oli täynnä herttavuorenkilpeä, kotiloita ja elämänlankaa. Sellainen ihana yhdistelmä. Ja penkin takunen on täynnä romua, kompostoria ja varjoista autotallin takuista, jonne heittelen aina kaikkia ylijäämäpurkkeja tai multapusseja. Ajattelin kerrankin pitää tämän alueen vähäkukkaisena ja sellaisena selkeänä. Ja mitä kävikään. Kohta sekin alkaa olla täynnä. 

Alppiruusu Eija on viime vuoden ostos, se ei vielä kuki, mutta tekee uusi lehtiä. Sen kaverina on vielä pieni kartiovalkokuusi Dasy's White. Ja yksi laakakataja. Sitten näiden väleihin on tupsahdellut kasveja. Siellä kukkii nyt valkoisina sekä tuoksuva Cheerfulness sekä yksinkertaisempi Piper's End, jolla on vihertävä keskus. 

Nyt vasta alkaisi valjeta, että tämän voisi pitää lähes valkokukkaisena penkkinä. Siirsin tähän muualla kituvana olevat koiranhammas White Beautyt. Toki voivat ne tässäkin kupsahtaa. Yksi tupas sitä on minulla elinvoimaisena. Tässä kukkii nyt värikkäänä uudempi imikkä, mutta en mistään löytänytkään tämän lajikenimeä. Auts. Olen joko sen unohtanut tai sitten olen kirjoittanut sen jonnekin, mistä en sitä muista. Tontilla kauemmin kasvanut täpläimikkäni on lehdeltään erilainen, lehdeltään leveäämpi. Tämä on kapealehtinen ja kukkien väri on myös sävyltään vähän erilainen.

Tässä penkissä kasvava rotkolemmikki on nimeltään King's Ramsom. Ja tämä onneksi on erilainen kuin toinen, niemtön, rotkolemmikkini toisessa penkissä. Jännitin aika paljon, että nouseeko tässä penkissä kaikki tähän istutettu, sillä tämä sulaa varjon takia aika myöhään.

Putarhan ensimmäinen isokolmilehti kasvaa nyt täällä vielä aika pienenä. Olin onnellinen tämän nousemisesta, sillä siinä kesti vähän aikaa.

Yksi pieni sinikämmen ei ole näyttänyt elonmerkkiä, onneksi puutarhasta toisaalta jaettu sinikämmen pala on hengissä.  Uusimmat kasvit tähän olivat taimipäiviltä ostetut kasvit. Eli orvokki, jonka nimestä en ottanut kuvaa. Ja unohdin sen jo. Miten tämä pää voikin unohtaa asiat niin nopeasti? Kuulemma hyvä kasvi, kun haluaa odotella muiden lähikasvien suurenemiseta.

Ja varjorikko Saxifraga umbrosa varieagata, joka kuulemma on elinvoimainen ja menee kuivassa ja varjossa. Tähän penkkiin aurinko paistaa aina vähän, mutta tontilla on varjoisempiakin kohtia.

Ja kehtolehti (Tolmiea menziesii)i, joka on sekä perenna että huonekasvi. Oli hyvä olla myymässä taimia ihmisen vieressä, jonka puutarha on osin täynnä erilaisia ja värisiä lehtimuotoja. 

Ja laitoin toistaiseksi tähän myös yhden laakana kasvavan pajun, jonka vasta ostin, kun se ei sittenkään sopinut sinne, minne olin sitä suunnitellut. Eli täyttä alkaa kohta olla. Jos se estäisi rikkojen kasvamisen. Voin aina siirrellä sitten kasveja muualle (missään muuallakaan ei kyllä ole tilaa). Tuolla on myös pari marhanliljaa. Niiden lajia en tähän hätään taaskaan muista, jännitys pysyy yllä. 

Juuri tällä hetkellä en oikein taas tiedä, mitä tästä puutarhuroinnista ajattelisin. Toisaalta tuntuu, että tämä on vähän kuin karannut käsistä, sillä olen taas keräilemässä uusia kasveja: nyt imiköitä ja rotkolemmikkejä ja pihaesikoita. Mutta tuppaan penkit välillä ihan liian täyteen. Välillä kivoja kasveja vain kupsahtelee. Keräilijän penkit ovat sillisalaattia jne, ja uusia penkkejä kai pitäisi tehdä, vaikka vanhoissakin olisi hoitamista. 

Taimipäiviltä toin myymättä jääneitä kasveja kotiin ehkä noin 40 purkkia, kuva ylhäällä. Silti takakontti oli takaisin tullessa tosi tyhjän oloinen. Myin ehkä yli 80 purkkia. Ja tänäänkin purkitin muutaman karkulaisen. Ja aina vain haluaisi uusia kasveja. 

Tulppaaneja muualla

 Kävin ystävän kanssa tänään Pölkinvuoren kukkamaailmassa Urjalassa Tampereen ja Hämeenlinnan välissä. En ollut siellä ennen käynyt ja näin kuvan tulppaanien massaistutuksesta. Tänä(kään) keväänä en käynyt (vaikka piti) Hollannin Keukehofissa, joten ajattelin lohdutuksena käydä jossain tulppaaniaikaan. Pyysin kaverin matkalta mukaan ja ajelin Pölkinvuoreen. Reissu oli mukava ja oli kivaa nähtävää. Massaistutusalue oli kuulemma uudehko. Ei tietenkään voi verrata Hollannin nähtävyyksiin (eipä mitään kannata verratta sinne), eikä esim. alppiruusujen kokoja voi vielä verrata kauemmin toimineisiin alppiruusupuistoihin, mutta oikein nätti paikka ja esim. alppiruusuthan vain kasvavat vanhetessaan.

Muonnomukaisempia alueita oli metsäisemmissä paikoissa. Siellä täällä oli myös voikukkia, joten niitä on joissain kuvissa. 

Maisemat olivat ihan hienot. Maaperä on tuolla varmaan hiekkaharjua. Sen verran oli hiekkaista, että kengät saivat myös hiekkakerroksen. Tuollaista hiekkaa jos saisin vaikka peräkärryllisen meidän savimaahan, niin olisin onnellinen.

Alppiruusuista oli aikaisemmat kukassa. Alppiruusujen koko varmasti tulee vuosien aikana suurenemaan. Vielä osa oli pieniä luontopolun varrella.

Ja olihan siellä myös perennamyyntiä, ja aika paljon erilaisia puita myynnissä. Ilman ostoksia ei tarvinnut lähteä tälläkään kertaa. Kolmea eri värisävyä pihaesikkoa (Kaleidoskop) lähti mukaan sekä laakana kasvava Paljakkapaju 'Haltija'. Olin yhteen paikkaan jo miettinyt jotain laakamallista pensasta ja olin googlaillut ja miettinyt seppelvarpua. Tämä nyt kuitenkin oli sen verran kiinnostava, että täytyy kokeilla. 

Reissun takia jäi kotipihan nurmikko leikkaamatta, mutta välillä on ihan kiva poistua omista nurkista. Mukavaa lämmintä viikkoa!

Vähän myöhässä

 Koko ajan olen vähän myöhässä puutarhan tapahtumista. Saatikka blogimaailmasta. Tässä nyt kuvia äitienpäivän illalta. Nämä viileät säät jarruttelevat nyt uusien kasvien rajua kasvua, joutuu silti vähän suojaamaan liian aikaisin maahan laitettuja kasveja. Tuuli uhkaa napata harsoista kiinni ja lennättää ne jonnekin. Onneksi suurimmalla osalla kevätkukkijoista on pakkasen suojaa jo omastakin takaa. Alakuvassa kasvaa kantopenkissä narsisseja, joista pienemmät ja puhtaamman vaaleat ovat muistaakseeni Thalia-narsisseja. (Kantopenkissä on siis keskellä penkkiä kanto, joka saa rauhassa lahota siinä ja olla samalla muutamien ötököiden koti.)

Pari syksyä sitten minulla oli enemmän sipulipusseja kuin kukkapenkeissä oli tilaa, joten iskin kantopenkin viereen tiukahkoon savipitoiseen maahan narsisseja. Sai ihan kaivaa niille koloa. Siinä ne nyt kukkivat kai kolmatta kevättä. Maata en yhtään parannellut. Paremmin kasvavat kuin monessa kukkapenkissä. Kun kuihtuvat, kävelen vielä joskus noiden kasvupaikan päältä. Nämä ovat joskus Lidlista ostetut narsissit, joissa taisi lukea Color Changing, mutta ei tarkempaa lajiketta. Näiden keskusta on keltaisempi heti kukan auettua. Hyvin kukkivat. 

Etupihalla pysytään yhä, se on vielä hetken kukkaisempi kuin takapiha. Esikkojen kukinta tuo väriä matalalle. Nuo paksut vaaleansiniset hyasintit eivät paljon pysy pystyssä. Olen ne yhdestä paikasta tuohon siirtänyt, kun silloin rötköttivät kaikkien pienten kasvien päällä. Osa hyasinteistä vanhetessaan ovat jo vähemmän kukkaisia, nämä nyt eivät, vaikka ne sitten pysyisivät ehkä paremmin pystyssä. Ne saattavat olla lajiketta City of Bradford. Ne eivät oikein edes sovi pihani (eli siis minun) värimaailmaan, joten en tiedä luopuisiko noista, vai mihin ne laittaisi, jossa ne voisi makoilla rauhassa. Tarkemmin sanottuna, onhan minulla lähes samanvärisiä helmililjokakin, joista pidän, mutta ehkä vain noiden muu tuhti ja pötköttelevä olemus on vähän hassu.

Muualla etupihan puolella kasvaa myös hempeitä vaaleanpunaisia hyasintteja, joiden nimet olen jo hävittänyt. Valkoiset helmililjat toivottavasti lisääntyvät. Myös yksi vaaleanpunainen hyasintti on kai näistä tekemässä sivusipulia, täytyy se kukkinan jälkeen tarkastaa. Harmi, että näiden istutusvuotta en muista, joten lajikeken nimen etsiminen muuttuu aina silloin hankalaksi. En nimittäin jaksa tehdä istutuskarttoja, ne jäävät aina kesken.

Seuraavassa penkissä on parit eri sävyiset palloesikot ihan vierekkäin. Näitä aion siirtää hieman kauemmaksi toisistaan, jotta niiden värisävyt tulevat paremmin esiin. Molemmat tekevät poikaisia kai kolmannen vuoden kasvamisen jälkeen jo aika mukavastikin. Helmililjat ovat  lisääntyneet paljon, nämä ovat omalta tontilta siirrettyjä. Erikoisemmat helmililjat eivät ole läheskään samanlaisia sivusipuleiden tekijöitä. 

Ja tummahelmililjoja täytyy kohta joissain paikoin jopa alkaa rajoittaa. Onneksi niille löytyy myös aina ottajia. Näiden kahden yhdistelmä tulee nyt taas uudestaan, mutta näistä väreistä tykkään aina.

Pian täytyy tehdä jo ensimmäinen ruohonleikkuu ja kanttauksiakin voisi aloittaa. Mutta piha on taas räjähtänyt. Tai minun purkitusprojektini ovat vähän tiellä. Onneksi suurimmasta osasta noista purkeista pääsee taas eroon kuun lopusssa. Toki vielähän tässä vähän ehtisi jakotaimia purkittaa. Onneksi suurin osa on ehtinyt olla jo purkeissa sen verran pitkään, että ovat ehkä ehtineet juurtuakin. Sama maisema on huomenna tai ylihuomenna jo ihan erilainen, sillä kuvassa risuna näkyvä kirsikka puhkeaa kohta kukkaan kokonaan. Alakuvassa se ei kuki vielä. Nyt on parit kukat auki ja kohta kukkii koko puu. 

Huomenna kuvailen taas lisää, vaikka töissäkin käyn. Kaikkea yllättävää taas kukkii ja on alkamassa tulppaanienkin kukinta täydellä voimalla. Kivaa loppuviikkoa!