sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Vuoden 2023 luetut kirjat

 Vuoden 2023 aikana minulla oli tiiviimpi syksy kuin olin ajatellut. Oli sen verran tekemistä, että oli karsittava paljosta. Joten Helmet-lukuhaasteen kirjaaminen koneelle oli aivan ylivoimaista. Koska kuitenkin osa kirjoista on minulla taulukossa, osa kirjoista löytyy äänikirjapalvelun luetuista ja osa kirjoista lainatuista kirjastokortilta ja osa kirjoista on kotona, saan ehkä kasaan kattavan luettelon luetuista kirjoista. Tämä on ehkä samalla taas paluu aktiivisemmin blogien pariin.


Kirjalista onkin melko pitkä. Jaksan kuunnella ja lukea melko paljon, mutta järjestelmällisyys niiden kirjoittamisesta ylös loppuu, jos ei ole tarpeeksi tilaa ajatella. Onneksi löysin äänikirjat. Luetutkin kirjat ovat tärkeitä, mutta aina niihin en vain pysty keskittymään. Ja tylsiä asioita on minun kivempi tehdä, kun voi kuunnella jotain mielenkiintoista.



Kaikki kirjat eivät välttämättä ole ihan järjestyksessä. Taisi äänikirjasovelluksessa tapahtua jokin päivitys kesken lukuvuoden ja se heitteli hieman kirjoja miten sattuu. Ja osa kirjoista, joita olen ostanut / lainannut kirjastosta, on myös hieman hatarasti muistin varassa, että milloin ne on luettu.


Pooley, Clare: Joka päivä laiturilla viisi

    Luulin tätä ihan kevyeksi hömpäksi. Tässä olikin muutakin sanomaa ja muitakin tarinoita. Pidin.


Ikonen, Veera: Pimeässä syttyy majakka

    Pohjautuu kirjailijan omaan kokemukseen lapsensa menettämisestä. Muutakin traagisuutta on mukana. Pidin.


Strout, Elizabeth: Voi, William!

    Tyyli samanoloinen, kuin aiemmissakin kirjailijan kirjoissa. Pidin.


Baker, Jo; Longbournin talossa

    Palvelusväen näkökulmaa Jane Austinin Ylpeyden ja ennakkoluulon kirjaan. Kirjailijan omasta suvusta löytyy brittipalvelijoita. Odotin ehkä liikaa kirjalta.


Turtshaninoff, Maria: Suomaa

    Ihana kirja. Kertoo erään suon ja suon raivaaman ihmisen ja hänen jälkikasvunsa tarinaa. On saanut kehuja ja en ihmettele. Pidin.


Riel, Ane; Tiima

    Jännä tunnelma kirjassa: muistisairaan ihmisen tarinaa. On saanut palkintoja. En ihmettele. Pidin.


Hämeen-Anttila, Virpi: Kalman kevät

    Jatkaa dekkari-sarjaa 1920 Helsingistä.


Zijian, Chi: Puolikuu

    Paljon kehuttu kirja. Jostain syystä minulle oli hieman haastava jaksaa kahlata. Johtui ehkä siitä vaiheesta, jossa tämän luin/kuuntelin. Yhä kuitenkin tästä jäänyt muistijälki, joten ei sitten ollut turha kirja, koska tämän taisin kuunnella tammi-helmikuussa 2023.


Hämeen-Anttila, Virpi: Juhannusyön painajainen

    Jatkuu yhä sama dekkarisarja. Tämä ei ollut minusta parhain dekkarisarjan kirja.


Higashino, Keigo: Namiyan puodin ihmeet

    Tässä oli kaikkea jännää aikahyppelyä. Monia tarinoita, pysyi kuitenkin hyvin koossa. Oli kiva, että löysin kirjan.


Lempinen, Marja-Leena: Naisten taivas

    Kirja kertoo suomalaisista siirtolaisista Kanadaan 1920-luvulla. Ei elämä silloinkaan ollut niin ruusuista kuin moni kuvitteli.


Kuznjetsova, Jevhenija: Kysykää Mialta

    Ukrainalainen kirjailija. Monia sukupolvia ja monia naisia. 


Hamberg, Emma: Je m'appelle Agneta

    Hauska kirja. Jos pitää Ranskasta, tämä varmasti tekee vielä oman viehätyksensä.


Nesbø, Jo: Verikuu

    Lisää Harry Holea. En enää kuitenkaan muista juonta. Mutta muistan, että sain tällä katki lukujumin, joka liittyi kirjojen lukemiseen (ei kuuntelemiseen).


Hämäläinen, Pilvi: Cinderella

    Olin liian ennakkoluuloinen kirjailijaa kohtaa. Tykkäsin kovasti. Tapahtuu pääsiäisen aikana ja tapahtuu paljon.


Jansson, Anna: Menneisyyden paino

    Juoni jo unohtunut. Luen kuitenkin näitä Anna Janssoneita, koska ovat sopivan helppoja dekkareita.


Kanto, Anneli: Haihtuneet

    Anneli Kannon dekkari-sarjan ensimmäinen. Pidän paljon Anneli Kannon kirjoista. Ja niissä on paljon vaihtelua. 


Lahti, Katja: Ei mitään vakavaa

    Avioeron jälkeistä elämää.


McFarlane, Mhairi: Hulluna sinuun

    Näitä kevyempiä kirjoja olen lukenut useampia, tämänkään juonta en nyt ihan muista. Aivojen nollauskirja.


Tola, Joonatan: Hullut, ihanat linnut

    Joonatan Tolan kirjat haluan lukea (en kuunnella). Perheen tarinaa isän kuoleman jälkeen, äidin sairaus keskiössä. Hurja tarina tämäkin. Pidin.


Toivola, Jani: Pantteri ja minä

    Vanhemmuudesta, isyydestä kaunista kerrontaa.


Kanto, Anneli: Saalistetut

    Toinen osa dekkarisarjasta. Luen mielellään myös seuraavan. Päähenkilö ei ole ihan sellainen kuin usein dekkareissa.


Ohlsson, Kristina: Myrskynvartija

    En tämänkään juonta muista, mutta juuri sopivaa aivojen nollausta.


Jonasson, Ragnar: Pimeys

    Jostain luin tästä dekkaristista ja etsin näitä pari kirjaa kirjastosta. Muistan, että oli pikkasen synkähköä kesälukemiseksi.


Jonasson, Ragnar: Saari

    Samaa sarjaa ja samat mietteet.


Ringland, Holly: Alice Hartin kadonneet kukat

    Kukkainen kansi, tarina kuitenkin pikkasen kökkö minun makuuni. Sukutragediaa ja huonosti valittuja puolisoja ja seurustelukumppaneita.


McFadden, Freida: Kotiapulainen

    Tämä yllätti. Ei ihan perusdekkari. Vai voisiko tämä olla edes dekkari, ei ehkä. Pidin.


Seethaler, Robert: Kokonainen elämä

    Lyhyehkö kirja. Sijoittuu Alpeille. Silti löysin jotain yhtymäkohtia myös Suomeen.


Itkonen, Juha: Teoriani perheestä   

    Minusta tässä oli muutamia hyviä kohtia. Hienosti kuvattu myös ihan sitä tavallista elämää. Usein halutaan kuvata draamaa ja tragediaa. 


Rimpelä, Anna: Tilanne päällä, Aino Ritari    

    Aino Ritarilla on tilanne päällä. Hieman sellaista hyväntahtoista sekoilua.


Mörö, Mari: Puutarha äänessä

    Kukkajuttuja. Vaikka pitäisi olla minulle kuin tehty, jäi silti vähän heikko muistijälki.


Sandberg, Riikka: Ørja

    Tässä liikutaan paljon samalla saarella, myös eri vuosina ja vuosikymmeninä.


Latvala, Taina: Torinon enkeli

    Jäi hieman epäselväksi tämä kirja minulle.


Messina, Lynn: Murha paremmissa piireissä

    Dekkarityyppinen kirja. Ei kuitenkaan itselle mikään paras dekkari ja mietinkin, että tulenkohan koskaan lukemaan, jos kirjailija kirjoittaa jatkoa.


Kostet, Jenna: Kuuden Katariinan jäljillä

    Joskus luen elämänkertatyyppisiä kirjoja. Näissä yhdistävänä tekijänä Katariinat, jotka liittyvät Turun linnaan.


Aro, Sari: Nukkuvan jättiläisen laakso

    Jäi heikko muistijälki tästä kirjasta: kuitenkin pitkä matka Suomesta Brasiliaan ja rankkaakin elämää uudessa maassa.


Niskanen, Karoliina: Muamo

    Kertomus äideistä, mummoista, tyttäreistä ja suvun suhteista. Tässä oli runollisuutta romaaninmuodossa. Pidin todella paljon. 


Hadley, Tessa: Vapaa rakkaus

    1960-1970-lukujen elämää, irrottautumista ennakkoon oletetusta. Ja miten lapset tässä otetaan huomioon.    


Vesantola, Satu: Kun isä osti Merenkurkun

    Kertomus siitä, miten isän mielenterveysongelmat heijastuvat lapseen, vaikka lapsi olisi aikuinen. Pidin.


Pystynen, Venla: En voi lakata ajattelemasta kuolemaa

    Mitä vaikutuksia isän itsemurha jättää lapseen.


Terras, Antto: Verinen Venäjä

    En yleensä lue True Crime - kirjoja. Tämä oli hyvä poikkeus. Aivan käsittämättömiä tarinoita naapurimaamme oikeuslaitoksestakin tallennettu kirjaan. Suosittelen tätä. En voinut olla nauramatta useammassa kohtaa.


Morton, Kate: Paluu Rivertoniin

    En enää juuri muista, mutta yksi tai kaksi Kate Mortonia mahtuu vuoteen.


Jenkins Reid, Taylor: Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä

    Tässä oli niitä aviomiehiä ja vähän muutakin.


Keyes, Marian: Rachelin paluu

    Tarinaa, tragediaa, päihderiippuvuutta.


Rytisalo, Minna: Jenny Hill

    Irrottautumista tylsyydestä ja mahdollisuuksia laittaa tuulemaan.


Kjellsdotter, Nilla: Taivaankartano

    En enää juonta muista. Dekkari.


Suomela, Laura: Tulppaanitoiveunia

    En enää muuten muista juonta, mutta jokin asia kasveissa muistaakseni ärsytti. Olisko jotkut kasvit kukkineet väärään aikaan tai jotain vastaavaa.


Jenkins Reid, Taylor: Daisy Jones & The Six

    En taida enää lukea tämän kirjailijan muita kirjoja vähään aikaan. Ei ollut mikään kovin ihmeellinen kirja mielestäni.


Hämeen-Anttila, Virpi: Vapauden vahdit

    Jatkoa samalle dekkarisarjalle.


Ingelman.Sundberg, Catharina: Kakkua, kiitos!

    Vanhainkodissa tapahtuu ja asukkaat laittavat tuulemaan.


Tuppurainen, Tiina: Elvi ja Ebba

    Rakkaustarinaa, ei niin helppoa ja suoraviivaista.


Bennet, Brit: Äidit

    Erilaisia ratkaisuja ja valintoja. Otsikosta olisin luullut hieman erilaiseksi kirjaksi.


Lyons, Annie: Pommisuojan lukupiiri

    Tapahtuu Lontoossa 30-luvun lopulla. Ei jäänyt kirkasta muistikuvaa.


Ohlsson, Kristina: Jäänmurtaja

    Dekkari. Luen näitä, vaikka en näitä myöhemmin enää meinaa toisistaan erottaa.


Henry, Emily: Rakkautta rivien välissä

    Ennalta arvattavakin hömppäkirja. Pään nollauskirja.


Brent: Katy: Kuinka murhata mies ja päästä pälkähästä

    Kaikenlaisia kostotarinoita. Tämä jäi mieleen.


Jackson, Holly: Kiltin tytön murhaopas

    Selvitellään vanhaa murhaa.


Salminen, Tuuli: Varpu

    Kun elämä muuttuu, miten rakentaa uusi elämä.


Dicker, Joël: Alaska Sandersin tapaus

    Eräänlaista dekkarimaista kerrontaa vanhasta murhasta. Jatkoa kirjalle Totuus Harry Quebertin tapauksesta.


Dicker, Joël: Baltimoren sukuhaaran tragedia

    Saman kirjailin tuotos kuin edellinen ja eräänlaista jatkoa, pureudutaan enemmän päähenkilön suvun tarinaan ja mm. lapsuuteen. Tätä ja edellistä kuunnellessa tein viimeisiä puutarhahommia. Eli näitä olen kuunnellut syys-lokakuussa.


Turpeinen, Iida: Elolliset

    Ihana kirja. Tarina alkaa kaukaa ja tulee kohti nykyhetkeä. Pidin kovasti.


Romppainen, Katariina: Neljäs pyörä

    Monenlaista suhdekiemuraa.


Riikonen, Marika: Yksin, kiitos

    Kirja siitä, miten yksin oleminen ei ole vain kurjuutta vaan voi olla tarpeellista sekä kaivattua.


Ahava, Selja: Ennen kuin mieheni katoaa

    Kahta eri aihetta käsitely samassa kirjassa. En ihan löytänyt kunnolla näiden yhtymäkohtia.


Keegan, Claire: Nämä pienet asiat

    Tätä kuuntelin samalla kuin tein palapeliä joulukuussa. Myös tämän kirjan loppusanat olivat tärkeitä. Tässäkin kirjassa oli joulu tulossa. Tärkeä kirja kertoo, miten Irlannissa katollinen kirkko hoiti ei-toivottuja asioita kaikessa hiljaisuudessa. Lyhyehkö kirja.


Ritvanen, Antti: Hyvää jatkoa, Homo sapiens!

    Psykoterapeutin hommat alkavat kirjassa luisua hieman kaaottiseksi.




Cedervall, Marianne: Varjo yössä

    Dekkari pienestä kylästä Gotlannista. Hevosiakin kirjassa.


Cedervall, Marianne: Haudataan menneet

    Saman sarjan toinen osa. 





Kähkönen, Sirpa: 36 uurnaa: Väärässä olemisen historia

    Paljon tragediaa mahtuu perheisiin, joissa toista ei osata ottaa huomioon. Tätä kuunnellessa tein mm. Kreetta Järvenpään valokuvasta tehtyä palapeliä.


Perrin, Valerie: Vettä Kukille

    Aloitin tätä varmaan lokakuussa. Oli kuitenkin vielä niin paljon tekemistä, että en uskaltanutkaan aloittaa lukemista, koska tiesin jo alussa, että tätä kirjaa on vaikea jättää kesken. Luin muutaman luvun ja jätin kirjan odottamaan lukemista joululomalle. Ihana kirja. Nautin kovasti. Vaikka ei mikään iloisin kirja.



Ahndoril, Alex: Murhan avain

    Dekkarisarjan ensimmäine    n. Kirjoittajat samoja kuin nimen Lars Kepler takana. Tämä vain ei ole yhtä raakaa. Hieman suljetun tilan / ihmisjoukon murhamysteeriä. Päähenkilöllä omat kriisinsä.


Uusikin lukuvuosi on jo korkattu. Juuri latailin koneella taulukko Helmet-lukuhaasteeseen. Jos vaikka tänä vuonna pystyisin sen täyttämäänkin. 

maanantai 11. syyskuuta 2023

Välijumppa

Puutarhassa kasvaa nyt melkoisen korkea auringonkukka. Sen pituus on vähintään 2,5 metriä, ellei enemmän. Sen rinnalla tunnen oloni kovin pieneksi. Joskus koen pienuutta myös aloitettujen projektien kanssa, jotka joskus eivät olekaan alussa sitä, miltä tuntuvat.


Tänään nimittäin oli tarkoitus aloittaa sellainen melko helpohko kukkapenkin teko.  Ja tehdä se muuten No-Dig menetelmällä, mutta tehdä ruusuille vain syvemmät kuopat.  Minulla on jo multaa, pusseissa oman puutarhan maata maatumassa ja vanhoja, osin kompostoneita puiden lehtiä odottamassa muhkeaa kohopenkkiä sanomalehtien päälle. Vain ruusuille kuopat ja sitten vaan täyttämään aluetta. Pari kuoppaa tulikin ihan nätisti ja totesin, että alueelle ei mahdukaan kaikki ne ruusut, mitä suunnittelin. 


Puuvartisia ei voi laittaa tiettyihin kohtiin, koska runsaslumisina talvina ne saa muuten liian tuhdin lumikerroksen yläpihan puolelta tulevasta kolatusta lumesta. Joten ajattelin istuttaa vain kolme ruusua. Kolmannen kuopan kohdalla lapioon kolahti omituisesti. Savimaa on muuten nyt ihanan helppoa kaivaa, mutta lapioon kolahteli selvä kivi. Aloin sitten tilannetta tutkia lapiolla paukuttamalla ja löytyikin liuskekivi. Kuvassa tilanne, kun löytyi toinenkin, suurempi liuskekivi, joka näkyy kuvassa. Maalla täytetty ämpäri on hyvänä mittakaavana.


Ja sitten niitä alkoikin löytyä, kun osasi etsiä. Kaikki kivet jäävät  helposti vuosien saatossa nurmikon alle, eikä me osattu tuosta kohtaa aikoinaan kiviä kaivaakaan. Nyt ymmärrän, miksi löydettiin aikoinaan vähän hassusti tehty laattapolku. Se taisi osittain johtaa tuolle alueelle, osin portaille. 


Minun ei-kaivamista-projektin yritys, sai minut hikoilemaan ja vääntämään lapiolla ja rautakangella ja toteamaan, että nyt on tulossa jotain muuta kuin No Dig penkki. Tuo olisi ihan kamala alue jättää noin, mutta tuosta tuleekin suurempi kukkapenkki, mitä piti. Ja saan kaikki 5 ostettua ruusua mahtumaan ja kaikki muutkin kesän aikana tupsahtaneet kasvit. Alkaa vain tähän aikaan vuodesta aika loppua kesken, kun iltaisin tulee aikaisin pimeä. Katsotaan, miten saan projektin eteenpäin, kun omat menot ja sääennusteet eivät ota aina huomioon näitä aloitettuja projekteja. Näin kuitenkin ratkesi monta asiaa: miten saada uudelle alueelle huoltopolkuja (no laatoista), miten saada tehtyä jumppaa ja käsitreeniä (no hiki valui) ja miten saada kaikki kasvit mahtumaan. Kaikki asiat ratkesivat kerralla. En vain odottanut, että tällä tavalla.

sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Syyskuun tunnelmia

Eilen oli ihana päivä. Aurinkoa, ja lempeä syyskuun päivä. Kaupunkimetsässä kävely ei vaatinut pitkiä vaatteita, joten muutama hirvikärpänen tarttui inhasti mukaan. En toisaalta ihmettele, koska meidän kadulla käveli tämän vuoden hirvenvasa, tässä keskustasta noin 3km:n päästä. 


Vahingossa on tullut myös tauko blogimaailmasta. Ollut hieman haipakkaa muussa elämässä. Toki olenhan minä livenä ehtinyt vähän kasvihommiin, vaikka omaa puutarhaa en ole ehtinyt huoltaa ollenkaan. Mustilassa on käyty ja puutarhaa muuten ihailtu. Ylhäällä kuvassa kantopenkkiä. Alhaalla kantopenkin värejä eri kasveista, uusimpina hopeamaruna ja nuo värikkäät tiarellat. Tämä kantopenkki on kovin kuiva, mutta suojaisa. Siksi tätä pitäisi välillä muistaa kastella. 


Hopeavuokko on tässä ollut hengissä jo pari vuotta, ja nyt se on tehnyt uutta juurivesoa. Siihen kävi juuri sopivasti aurinko. 


Tämä tyyppi on taas ostettu katukirppikseltä, jonkun muun maalaama pöllö. 


Samassa penkissä yritys talvehdittaa japaninvaahteraa. Yksi tässä onkin ollut hengissä, mutta jänis sitä on syönyt ja siitä on pikku keppi vain pystyssä.


Kerrottu syysvuokko on ostettu viime vuonna, tämän pitäisi olla Pamina, kasvaa toisaalla. Ihana, että kukkii. Toinen samanlainen on myös kukkimassa, eri aikaan ostettu on myös toisaalla hengissä. Onneksi ei ole halla käynyt pihalla, syysvuokot ovat sille niin arkoja.



Tässä alla olevassa kukkasotkussa on yksi korkea syysvuokko kallellaan ja vielä kukkimassa harmaakäenkukkaa. Samassa penkissä on toinenkin syysvuokko, joka ei vielä kukia. 


Ja tässä samaa penkkiä toisesta suunnasta. Erilaisten punahattujen kokoelma vain lisääntyy. Osasyynä on elokuun lopun Mustilan kasvihoukutukset, joihin sorrun usein joka vuosi, vaikka tänä vuonna koetin jo lopettaa erilaisten punahattujen hankkimisen. Myös ensimmäiset syysmyrkkyliljat ovat nousseet.




Samat kasvit toisesta suunnasta. Nuo haaleimmat vaaleanpunaiset ja kerrotut punahatut ovat uusia. Ne voivat siis olla vain tämän loppukesän/alkusyksyn ihme. Ovat nimeltään Sunseekers Blush. Ne ovat matala lajike ja terälehtiä on kahdessa kerroksessa. Katsotaan taas, mitkä punahatut jäävät eloon.



Toisaalla taas Magnus punahatut (mitä todennäköisemmin) kukkivat yhdessä sotkussa keltatörmäkukkien kanssa. Perhosia on ollut tänä vuonna meillä yhä harmillisen vähän, mutta näissä keltatörmäkukassa on lähes aina pölyttäjiä, jos sää vain sallii. Kimalaisia varsinkin. Minun preeriani tai leikkiniittyni.



Lännenkimikin kukkavarret tekevät siemeniä ja tumma kimikki kehittelee nuppuja. Näitä tummia on olen ostanut kahta eri lajia. Tämän pitäisi olla tähkäkimikki Pink Spike, mutta kovasti vaikuttaa syyskimikki Brunetelta. Toisaalla minulla taas pitäisi olla tähkäkimikki Pink Spike ja sekin on tekemässä vasta kukkavartta, mutta on vielä pienempi, ehkä sen takia, että on vasta viime vuonna istutettu. Mutta en ehkä jaksa näiden kanssa nyt menettää hermojani, vaikka olisivat väärää lajiketta. Ovat korkeita ja leveitä, jos viihtyvät ja on tarpeeksi kosteutta. Minulla on pari näitä liian kuivassa, siellä lähinnä pysyttelevät hengissä. Pitäisikin muistaa siirtää jonnekin, jos keksisin, missä olisi tarpeeksi tilaa.




On nimittäin vielä ostoksia istuttamatta. On ollut tekemistä sen verran paljon, että en ole saanut puutarhavaihdetta kunnolla päälle. Pakko ajaa pian hommiin. Totuttuun tapaan myös sipuleita olen hommannut. Tänä vuonna tilasin paria eri kiurunkannustakin. Ja löysin myös mustilan puutarhapäiviltä yhdeltä harrastajalta juurakkona kasvavaa erilaista kiurunkannusta. Kun tulee näitä pakko saada keksintöjä, niin sitten niitä keräillään. Tämän oranssin punahatun nimen olen jo hävittänyt. Mutta näitä siis on erilaisia ja minulla alkaa olla hengissä jo useita värejä.


Sysyhohdekukat tuovat myös oranssia. Näiden kanssa on ollut välillä haasteita. Olen joskus keskellä kesää luullut näitä rikkaruohoiksi. Nyt olen istuttanut ne siten, että voin unohtaa ne kesällä, kun vieressä toiset kasvit vievät huomion. Ja nämä sitten tulevat esiin kunnolla kukkiessaan. Näiden viereltä uskaltaa parhaiten kitkeä tähän aikaan vuodesta, kun tunninstan, mikä on syyshohdekukkaa ja mikä ei.



Syysasteri Patricia Ballard aloittelee kukintaansa nyt. Tämä jaksaa vielä kukkia, vaikka saisi hieman pakkasta.  Nyt sää tuntuu siltä, että viileät säät eivät tule ikinä, mutta viikolla jo oli niin kylmä tuuli, että oli hanskoja ikävä.