tiistai 11. syyskuuta 2018

Minä puutarhurina

Kiitos Millainen puutarhuri olen? - haasteesta Intianminttu Mielen Lumoa-blogista. Ja kiitos Pauliina Kukka&Kaali-blogista, että laitoit haasteen liikkeelle. Näitä vastauksia on ollut hauska lukea.


Valitsin nyt tällaisen tajunnanvirran tyylikseni, kun vastaan kysymyksiin. Aihealueita ovat:

Puutarhasuunnittelu
Ostokset
Työkalujen säilytys
Minä hyötytarhurina
Kitkeminen
Puutarhapuuhat
Puutarhan tyyli
Kasvivalikoima
Minä ja sää
Suhtautuminen vuodenaikoihin

Puutarhasuunnittelu:

Minä en osaa luokitella itseäni puutarhasuunnittelijana mitenkään. Toisaalta teen suunnitelmia, joskus jopa paperille. Mutta minun on pakko nähdä asioita konkreettisesti. Joten suunnitelma voi silloin muuttua asiaa tehdessä, sillä kukkapenkkiä kierrellessä voi tulla parempi idea. Ei ole myöskään erikoista sekään, että jokin "valmis" kukkapenkki onkin seuraavana vuonna selkeästi liian pieni ja se leviää johonkin suuntaan vielä ainakin vähän.

Joskus taas suunnitelma on ikään kuin muhinut mielessä, tartun lapioon ja alan kaivaa.

Omaa puutarhaa voi aina myös katsoa uusin silmin ja huomata eri aikoina puutteita, joita sitten on hyvä jatkossa täydentää.

Suunnittelin, että kosmoskukat kasvavat noin 80cm korkeiksi ja tsinnia niitä hieman pidemmäksi. Toisin kävi. Kastelukannu on mittatikkuna. Kosmoskukat ovat ehkä noin 150-180cm korkeita.

Ostokset:

Ostokset selvästi muuttuvat myös käytettävän rahavirran mukaisesti. Tänä vuonna päätin, että tänä kasvukautena en tee mitään uudistuksia, enkä suuria hankintoja. Syynä se, että rahavirrat (tai puroset) ohjautuivat muihin asioihin. Olen mielestäni pysynyt hyvin päätöksessä. Keväällä olen muutamia hankintoja tehnyt mm. Marketanpuiston markkinoilta, mutta uusien ostettujen taimien määrä on alkukesän jälkeen tipahtanut nolliin.
Tänä vuonna kyttäsin Lidlin mainoslehtiä, jotta osasin olla oikeana päivänä kyttäämässä ja säästämässä. Sillä minun elämästänihän ei tule talvella mitään, ellen ole syksyllä piilottanut multiin jotain uutta odotettavaa sipuleiden muodossa.

Pitää aina muistaa, että aikaisin kukkivat krookukset voi laittaa lähes mihin vain, kunhan niiden lähelle pääsee kävelemään. Myöhemmin kukkivia krookuksia ei kannata laittaa penkin keskelle, jos siellä kasvaa esim suurilehtisiä ukkolaukkoja tms. 

Edelliseen ja tähän kohtaan liittyen, minulla on selkeästi muutamassa penkissä liian vähän krookuksia. Niitähän pitää olla vähintään kimalaisten takia. Joten nyt multiin tulee pääsemään krookuksista:
30 kpl Ruby Giant
20kpl Krookus gelb/yellow (ei muuta lajikenimeä)
30kpl Barr's Purple
10kpl Jeanne d'Arc
22kpl King of the Striped
12kpl Krokus Vernus Grand Jaune

Osaa näistä krookuksista jo kasvaakin jossain päin puutarhaa, osaa taas ei. Myös samaisesta aiemmin mainitusta ostospaikasta lähti mukaan:

10kpl Iris Katharine Hodgkin
8kpl Narsissi Cassata
10kpl Narsissi Cheerfulness
8kpl Tulppaani Negrita Douple
10 kpl Tulpaani Virichic
8kpl Tulppaani Paul Scherer
8kpl Tulppaani Huis ten Bosch
12 kpl Tulppaani Purple Prince
10 kpl Rhapsody of Smiles

Kaikki tämä luettelo vain noin 36 euroa. Siis selvää ja pelkkää säästöä. Toki vielä ostan jostain vähän suuremman määrän liljakukkaisia valkoisia tulppaania, koska on sellainen pakkomielle juuri nyt.

Etualan tummat tulppaanit ovat Paul Schere- lajiketta.

Työkalujen säilytys

No, surkeaa kaikin puolin on tuo työkaluasia. Ensinkin työkaluja on liian vähän ja jotkin hävinneet. Ties vaikka joskus niihin vielä törmään, vaikka kompostorista tai kaivan niitä esiin jostain ties mistä. Koska olen ihan huono säilyttämään työkaluja oikeissa paikoissa, varon myös kovin kalliiden työkalujen ostamista, jotta ne eivät ole ihan heti pilalla surkean säilytyksen tai unohtamisen takia. Parhaiten säilyy paikoillaan työkalut, jotka ovat jo päätyneet koristeiksi.

Tämä kuva sopisi myös puutarhapuuhiin tai kitkemiseen. Olen näköjään kitkenyt kivituhkaa, kerännyt lehtokotiloita, sekä punainen nurmikolla on kanttausrauta. En erota, olenko jo kantannut, jättänyt asian kesken vai suunnitellut kanttaamista. Kuva on otettu heinäkuussa, joten työkalut tai hanskat eivät enää onneksi ole noilla sijoillaan.

Minä hyötytarhurina

Jos tämän asian tiivistäisin: Kävisi todella ohuesti, jos olisin oman kasvattaman ruoan varassa. Nälkä tulisi jo kasvukaudella. Eli vähän enemmän voisin asiaa vielä opetella, että saisin paremmin satoa siltä alalta, mitä viljelen. Joka kevät yhtä innokkaana ja jossain vaiheessa kesää asian vähän unohtaen. Varsinkin sen lannoittamisen.

Heinäkuussa salaatti oli ehtinyt kukintavaiheeseen, talvivalkosipuli ja porkkana oli yhä vailla lannoitusta.

Kitkeminen

Olen alkanut iän myötä pitämään kitkemisestä. En toki pidä siitä aina, enkä varsinkaan joka päivä. Mutta olen päässyt joskus kitkiessä jopa mediatiiviseen tilaan, jolloin kaikki murheet, huolet ja muut ovat kadonneet ja on ollut vain minä ja edessä näkyvä rikkaruoho. Sellaista arjen helppoa mindfullnessia. Mutta täytyy myöntää, että joskus kitken kyllä vaan sinne päin ilman mitään kiinnostusta hommaa kohtaan.

Puutarhapuuhat

Teen mielelläni uusia projekteja. Yritän opetella saamaan nautintoa myös vanhan uudistamisesta tai ylläpidosta. Joskus mikä tahansa puutarhapuuha tuntuu ihanalta ja joskus kaikki puutarhahommat vaativat oikein patistamista. Siis itse patistan itseäni. Onneksi osa hommista puutarhassa palkitsee välittömästi. Pidän siitä konkreettisesta oman käden jälkien näkymisestä ja toisaalta siitä, että osassa kärsivällisen odottamisen jälkeen näkee tuloksia.

Tänä kesänä kastelukannuille oli käyttöä. Saaveista oli vesi loppu useasti, joten kannuja tuli täytettyä ja niitä raahattua paljonkin. Kuten varmasti moni muukin teki. Onhan sekin yksi puutarhapuuha.

Puutarhan tyyli

Voi, kun vaikea kysymys. Minulla ei taida olla tyyliä. Minulla on visioita, joita haluaisin, mutta en tiedä, mistä niitä ammennan. Visioiden toteuttamisen esteitä on monia, joten puutarhassani ei näytä siltä, mitä olen visioinut. Pieniä asioita teen eri ideoiden pohjalta. Esimerkkinä eräänä vuonna syksyllä muistui mieleen erään lehden kansikuva, jonka muistelin olevan todella kaunis. Muistikuvan mukaisesti ostin sipulikukkia ja piilotin niitä multiin. Toiveena samanlainen näkymä kuin nähdyssä kuvassa. Keväällä mielestäni yhdistelmä oli ihana ja melko lailla kuvan näköinen. Päätin sitten etsiä vanhan lehden käsiini. Löysin sen ja huomasin, että kuvassa olikin ihan erilainen, mitä olin muistellut ja omat mielikuvat olivat täydentäneet kuvaa jo hyvin erilaiseksi.

Luulen, että joku muu joutuu kertomaan minulle, mitä tyyliä voisin edustaa.

Joskus viehätyn kontrasteista, joskus harmoniasta.
Kasvivalikoima

On sekalainen. Ihan peruskasveja ja aina muutamia erikoisuuksiakin. Jos jonkin hankalana kasvina pidetyn saan menestymään, en uskalla sitä siirtää. Tai ainakaan siirtää kokonaan.

Nykyisin kieltäydyn kovasti leviävistä kasveista, ellen keksi niille hyvin rajattua paikkaa tai pidä kasvista kovasti. Myös mietin joidenkin kasvien kohdalla kasvatuksen järkevyyttä, jos tiedän kasvien olevan esim lehtokotiloiden herkkua. Vaikka poikkeuksiakin näistä on.

Saa arvata, kumpi näistä sinivalkoisista kasveista on se, jota en uskalla siirtää ja kumpi on näistä se, jota kitken pois, mutta joka silti vaan lisääntyy. Sininen sinivaleunikko on aarre, jota en kitke edes unissani. Näitä uhkaavaa kanadanvuokkoa en suosittele ikinä istuttamaan maahan, joka on vähänkään kosteahko ja multava. Kuivassa ja kivisessä se varmaan pysyy aisoissa, ehkä. Kuumuuden takia takana olevat kuunliljat ovat lähes reiättömät. 

Minä ja sää

Sumuinen aamu syyskuussa.
Tarkkailen säätä paljon. Osin puutarhan vuoksi, osin sen vuoksi, että voinko mennä töihin kävellen kastumatta. Tai tarkkailen säätä, että mitä lapsen pitää pukea ulkotreeneihin päälle. Saatan käydä joskus vähän väliä seuraamassa saderintama ennustusta. Tai joskus riittää se, että katson ulos ja teen asiat sen mukaan. Sademittarista seuraan mielelläni kertyvää sadetta. Kesällä oli ihana pitää kastelutaukoja, jos millejä oli tullut tarpeeksi sademittariin.

Tänään ilahduin, kun ei satanut vielä iltapäivällä. Selvisin kävellen kotiin kastumatta ja pääsin lähimetsään tatteja hakemaan kastumatta. Juuri nyt illalla taas sataa, joka tietää lisää sieniä.

Talvella katson sääennustuksia myös talon lämmityksen suhteen. Meillä tuntuu kiristyvä pakkanen nopeasti sisällä, joten mielelläni varaudun sellaiseen ajoissa.

Suhtautuminen vuodenaikoihin

En pidä palelusta ja palelen paljon talvisin. Täksi talveksi olen päättänyt varautua paremmin. Yritän pukeutumisen ja lämmittämisen lisäksi muistaa lihasten venyttelyn (lämmittää hyvin ääreisverenkiertoa) sekä syvät hengitysharjoitukset (saan niilläkin lämmön kiertämään kehossa).

Koska kesä on ollut superlämmin, olen henkisesti alkanut varautumaan superkylmään talveen. Ja olen päättänyt selviytyä mahdollisesta jääkylmästä jaksosta ilman suurempia valituksia täällä blogissa. Katsotaan miten käy ennustuksieni.

Kun huhtikuussa 2018 sai tehtyä vielä suuren lumiukon, olin varma, että kukat ovat siltä vuodelta peruttu. Onneksi kävi toisin ja lumet sulivat kuitenkin.
Kasvukausi on suosikkivuodenaikani. Vaikka se ei olekaan yhtenäinen vuodenaika.



Kiitos Pauliinalle haasteen alkuun laittamisesta. Jos haluat käydä katsomassa Pauliinan valmiit vaihtoehdot näihin aihesiin, löydät sen tästä klikkaamalla.

En ole kovin tarkkaan seurannut, ketkä haasteen ovat saaneet. Haluaisin kuitenkin lukea

Autuaan olon
Päivänpesän elämän
Saaripalstan ja
Kukkaiselämän

vastauksia näihin aiheisiin. Tämän haasteen voit tästä napata mukaan myös muutenkin, sillä näitä on hauska lukea ja kirjoittaa. Jos jaksoit lukea tänne asti, niin hieno juttu.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Vai syyskuu

Tänään oli aivan kuin elokuinen päivä. Lämpöä 20 astetta ja pitkähihainen oli liikaa. Kalenteri kuitenkin väittää syyskuuta.

Pitkänhuiskeissa kosmoskukissa on vielä niin paljon nuppuja, että en raaski niitä poimia juuri ollenkaan.


Yhdelle kosmoskukalle ja pari tuoksuherneelle ei löydy kunnon maljakkoa. Onneksi en niin erottele juomalaseja ja maljakkoja toisistaan. Tuleepahan jotain käyttöä laseillekin.


Tänään katselin, että valkoinen (vanhaa kantaa oleva) syysleimuni kuitenkin ruskistaa muutamia kukkia. Tai sitten ruskistuminen johtuu sateista, joita oli viime viikolla.


Pidän kuitenkin aina näistä tällaisista syysleimuista, jotka pudottavat kukan, kun se on tulossa vanhaksi, kuten alakuvassa.


Mielestäni tämä pehko ei ikinä ennen ole ollut näin korkea. Toki voin muistaa väärinkin. Ehkä keväällä taas tuota puskaa voisi jakaa. Toisaalla, samassa penkissä, kasvaa toista lajia vanhaa valkoista syysleimua. Se ei kasvanut yhtä korkeaksi, ja kukinta oli aikaisempi. Tällainen vuorotellen kukkiminen onkin oikein toivottavaa.

Valo osui tänään päivänliljaan, kuin suoraan spottivalona. Yllätyksekseni vielä näköjään tuli kukka.



Myös alppikärhö (nimi hukassa) päätti kukkia vielä. Tämä on ollut niin huonolla hoidolla, että onkin usein katkennut aina keväällä, joten keväällä kukintaa ei pitkään aikaan ollutkaan. Nyt yritän olla sitä ensi keväänä katkomatta.


Laiskuus puutarhatöiden suhteen on tainnut katketa. Enää en ole superlaiska, mutta silti vähän laiska. Vaikka kitkentäjätettä tulikin useita ämpärillisiä, en silti kovin tehokas ollut. Onneksi puutarhaa voi hoitaa välillä vähän laiskemmin.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Peilikuvia vai Peili kuvia?

Kun omasta puutarhasta ei mielestään saa mitään järkeviä eikä vähemmän järkeviä kuvia, voi alkaa leikkiä vaikka peilillä. Jos ei saa liian korkeaa kasvia kuvaa, voi ottaa peilin avuksi.


Kun omassa puutarhassa kasvaa liian vähän kaunopunahattuja, voi niitä monistella.


Kun haluaa nähdä samaan aikaan puun runkoa ja lehdistöä.


Tai nähdä kahteen eri suuntaan puutarhassa.



Tai haluaa peittää näkyvistä jotain, voi laittaa peilin eteen ja katsoa, mitä peilistä näkyy.


Peilillä saa väriä myös sinne, missä sitä ei olisi.


Zoomin kanssa peilin ääriviivat eivät niin näy ja tulee jotenkin ihan kumma olo kuvaa katsellessa. Zoomaus on myös yllättävän hankalaa peilin kanssa leikkiessä.


Hauskaa leikkimistä, vaikka nyt tuntuu jotenkin, että päässä pyörii. Tuleeko näistä vain minulle vähän keinuva olo, kun oma mieli tietää, missä kasvien oikeasti pitäisi olla? Suosittelen kokeilemaan omassa puutarhassa.