Pieni muutos, iso hiki

 Kun tuntuu, että ei oikein keksi hyviä paikkoja uusille kukkapenkeille tälle kesälle, täytyy alkaa ottaa senttejä sieltä ja täältä. Tai onhan minulla yksi jättityömaa edessä, kun yhtä suurta penkkiä alan uudistamaan, mutta siinä meneekin sitten hermot sekä aikaa. Sitä ennen olisi kasveja, jotka pitäisi saada maahan pikkuhiljaa ainakin. Sekä siirtoja odottelevia olisi myös aika paljon. Tänään sanoin kotona, että tulee liian kuuma päivä puurtarhatöihin. Siitä hetken päästä olikin kanttausrauta jo pystyssä.

Laventelit ovat tuossa penkissä saaneet hiekkapohjaa tällä savimaatontilla. Sillä alla on mm. entisen hiekkalaatikon hiekkoja. Nurmikon leikkaaminen on kanttauksesta huolimatta ollut hankalaa, kun nämäkin ovat kallellaan aurinkoa kohti ja aina nurmikko leikatessa joutuu jalalla pitämään laventeleita pois tieltä. Eikä penkin rajaus mennyt ihan samaan linjaan viereisen kivituhka-alueen kanssa. Eli kanttaaan ja nurmea kuormaan. 

Pieneltäkin alueelta tulee yllättävän paljon puutarhajätettä. Tuossa seassa oli myös hiekkapitoista maata, joten se pitää kierrättää tällä tontilla. 

Kivireunus oli jäänyt pitkälti piiloon, sen kaivoin esiin samalla, kun japaninhappomarja Orange Ice otti vesikylpyjä. 

Kivien välistä joutui hieman kaivelemaan rikkaruohojakin. 

Sekä liian paljon levinneitä perennoja tuli taas poistettua. 

Levennys sai muualtakin tontilta muutamia kasveja, jotka muualla ovat olleet varjossa, mutta olisivat aurinkoisen paikan kasveja. Montaa siirtoa ei tarvitse, kun pieni aukko on täynnä. Ei tullut kamalan paljon uutta tilaa, sentään muutama kasvi löysi paikkansa.

Lewisia ei tänä vuonna paljon saanut kukkiaan näkyville, se mm. on siirretty nyt tuonne. Nyt aika rönttösen siperianunikon voisi peittää ehkä nukkapähkämö, ellen siirrä sitä jonnekin muualle. Hellesään hommaksi oli tuokin pieni muutos hieman hikinen. 

Kaikkea ihanaa

Tänä vuonna en päässyt osallistumaan kunnolla avoimiin puutarhoihin vieraana, kun ajelin samana päivänä pois läheisen luota sairaalasta toiselta paikkakunnalta. Kotimatkalla ehdin käydä kuitenkin kahdessa puutarhassa. Toinen oli Katjan puutarha Arvila. Katjalla on suuri ja kaunis puutarha ja siellä oli kiva myös juoda rauhassa kupponen teetä melko hötkyisten päivien jälkeen. (Läheiseni on taas kotona, vaikka ei ihan ennallaan.)

Austin-ruusuni William and Catherine on tänä vuonna tehnyt jo enemmän valkosia kerrottuja ruusuja kuin aiemmin.

Oman puutarhaseuran kautta olen päässyt vierailemaan useissa kauniissa puutarhahoissa ja vielä pari vierailua on edessä. Myös olen osallistumassa puutarhaseuran matkalle, jossa on kaikkea kiinnostavaa. Toki taidan itse olla siellä matkalla matkanjärjestäjän roolissa. Odotan puutarhoja mielenkiinnolla.

Omassa puutarhassa odotan aina puhahattujen kukintaa. Puolivarjoisessa puutarhassa kaikki tapahtuu hieman hitaammin, mutta näistä punahatuista kukinta alkaa.

Kävin myös Kottikärryn kääntöpiiriä Mäntyharjulla katsomassa yhtenä sateisena sunnuntaina. Vierailuaikatailut voi tarkistaa tästä linkistä. Ihana paikka ja ihanat omistajat. Kiitos Päiville, että kerroit niin paljon kaikkea puutarhastasi.

Omasta puutarhasta keijuängelmä etualalla, taustalla tähkäkimikin valkoiset kukat. Tummat kasvit taustalla syyskimikkiä sekä peruukkipensasta. 

Omassa puutarhassakin tapahtuu kaikkea ihanaa ja mielenkiintoista. Kasvithan ja eläimet ne ihanuudet järjestävät. Kimalaisia on paljon, perhosia alkaa lennellä nyt jo vähän enemmän kuin viime vuonna. Pörriäiskasvit alkavat kukkia. Kahden viime viikon sateet toivat rehevyyttä ja antoivat mahdollisuuden kasvien istuttamiseen sekä siirtelyyn. Nyt toki täytyy muistaa, että missä on kasveja, joilla juuret eivät vielä ole kovin syvällä ja muistaa kastella kuumina ja kuivina aikoina juuri niitä paikkoja. Jakotaimia on mennyt purkkeihin myös, sillä rajallinen määrä kukkapenkkialueita sekä liian monta kerättyä kasvia, tekevät hieman jo ahtautta joihinkin penkkeihin. Alun innokas siementen kylväminen kukkineiden kasvien kanssa, on muuttunut ennemmin yritykseksi katkaista monen kasvin kukkavarren ennen siementämistä. 

Lumme teki tähän mennessä kaksi punaista kukkaa. Näitä täytyy joka päivä käydä katsomassa. Toivon vielä yhtä nuppua tulevaksi, pinnan alta aina näkee, kun uusia lehtiä tai nuppuja on tulossa. Hetken kestää, että saa selvää, onko sieltä tulossa uusi lehti vai nuppu. Nyt toivon, että vielä yksi nuppu tulisi pintaan.

Täytyisi alkaa merkata kasveja, joita täytyy jakaa kukinnan loputtua. Joitakin kasveja haluan levittää laajemmalle alueella. Kun taas toisia voi purkittaa ja laittaa eteenpäin. Myös muiden kasvien seassa on monenlaisia kasveja, joita pitäisi alkaa pelastella, jos ne vaikka joskus vielä kukkisivat. Se kaikki taitaa tarkoittaa uuden penkin tekemistä tai jonkin vanhan laajennusta. Ylhäällä kuvassa kukkii valkoisin kukin syyshortensia Wim's Red, toistaiseksi kukat ovat valkoiset. Muuttuvat punaisiksi kukinnan edetessä. Sen vierellä on kasvanut korkeutta ruusupioni. Siementaimesta kasvanut korkeammaksi, mitä taustan tumma peruukkipensas ehtii kasvaa. Täytyy siis varmaan ruusupionin paikkaa tulla siirtämään ja siirtää taas sen paikalle kasvi, jolle jäisi tarpeeksi tilaa, kun syyshortensia kasvaa. Toki näin tuolla kasvien seassa muita kasveja, jotka ovat joskus näkyneet, mutta nyt jääneet täysin varjoon. Sieltä voi suoraan siirtää tuolle paikalle pari matalaa kasvia. Kasvitetris ei lopu.

Puutarhavierailulla omassa puutarhassa

Kun ei tee juuri ollenkaan puutarhatöitä toukokuussa, eikä kesäkuussa, mutta on sopinut heinäkuuhun puutarhavieraita. Tulos oli se, että ensimmäiset päivät kesälomaa menikin kantatessa, kitkiessä, kasvien siirroissa (kiitos vesisateiden). Lopulta selän lihakset hieman menivät juntturaan. Hierojakaan ei ihan saanut niitä vielä auki. Eli liika on liikaa myöskin puutarhahommia (varsinkin liian samanlaisia putkeen). Kuten istumista ämpärin päällä etukenossa tuntitolkulla rikkaruohojen kanssa. Samalla siistin yhden kivituhkakäyätän osan kokonaan. Vielä osa kivituhka-alueista pitäisi käydä läpi yhtä tarmokkaasti. Ja vaihtaa myös terassialueen kivituhkan ja mullan väliset reunukset. Täytyy sitä ennen antaa selän hieman huilata ja käydä tekemässä vähän taas vatsa- ja pakaravahvistuksia jumpassa, jotta selkä taas jaksaa.

Oman puutarhaseurani väkeä kävi torstaina puutarhassani. Itse näkee omassa pihassa ja puutarhassa liian helposti kaikki ne viat. Omat penkkinihän ovat aika tilkkutäkkimäiset, koska ostan harvoin kasveja kaksin kappalein. Olen myös pienimuotoinen keräilijä, mutta en järjestelmällinen keräilijä. Muutamia saniaisia, imiköitä, rotkolemmikkejä ja ruusuja olen viime aikoina keräillyt eri lajeja. (Joiden nimeäminen pitäisi tehdä nyt, jotta muistan, missä mikäkin kasvaa.) Kurjenpolvia, tulppaaneja, narsisseja ja keijunkukkia on monia tässäkin puutarhassa, vaikka kaikkien nimiä en enää muistakaan.

Kärhöt ovat myös haastava laji, niitä helposti tarttuu mukaan kaupasta pienenä. Ja kotona tajuan, että useat kärhötuet ovat täynnä. Toki nyt näin, että yhden ei-raivatun penkin yksi kärhötuki on hieman valju. Kärhö ehkä kasvaa nyt väärässä paikassa tai on menehtynyt. Kärhö Aljonushka on hyvin voiva tänäkin vuonna. Sen sijaan vierellään kasvava kurjenpolvi Orion voi niukasti, kun taas jotkut muut kurjenpolvet elävät elämänsä runsainta kesää. 

Meidän puutarhassamme kasvoi jo ennen meitä suuret, tummanvihreät saniaiset. Ne ehkä lisääntyvät parhaiten maarönsyillä, koska olen joutunut niiden kulkua hieman rajoittamaan. Ja joskus tuntuu, että joku hyvin samanlainen alkaa kasvaa jossakin muuallakin päin pihaa. Onko täällä linjoilla saniaisasiantuntijaa, joka voisi veikata tämän nimeä? Tästä saniaisesta oltiin puutarhavierailulla kiinnostuneita.

Puutarhavieraiden käynti kuitenkin usein avaa silmiä näkemään puutarhaa muiden silmin. Ja se on ihan avartavaa. Voi nähdä puutarhansa kauniimpana taas, mitä edeltävänä päivänä. Myös uusia ideoita saa, kun puhuu ääneen ongelmakohdista. Puutarhavieraita varten kaivoin viime vuonna Avoimiin puutarhoihin tekemiäni kasvikylttejä esille, koska en mitenkään muista aina heti kasvien nimiä. 

Puutarha on taas näyttäytynyt kivalta paikalta vieraiden käynnin jälkeen. Osan kasveista unohdin esitellä, kuten aina käy. Kuten yksivuotinen hyötykasvin nimeltään hunajalippia, jota voisi käyttää makeutuksena teessä. Sen tuoksu on kuitenkin makean sekä pissamaisen sekoitus, joten olen arkaillut vielä sen kokeilua teen seassa. Noin ajatuksena pissanhajuista kasvia ei haluaisi laittaa omaan juomaan. kuvassa seon tuo laidan yli roikkuva. Vieressä vasemmalla laidassa kasvaa oregano, joka kasvaa missä vain, vaikka kivituhkalla.

Hunajalippia on ostotaimi. Sen sijaan tämän vuoden tsinniani ovat tanskalaisen puutarhagurun Claus Dalbyn markkinoimia Luminiosa sekä Envy Double merkkisiä. Ne ovat minunkin surekeissa kasvatusoloissa kasvaneet tanakoiksi, korkeiksi ja paksuvartisiksi kukiksi. Olen ihmeissäni. Kannatti ostaa vähän kalliimmat siemenet, jotta saa surkeakin esikasvattaja kauniit kasvit. Siemeniä jäi ensi vuodeksi, joten kokeilen sitten taas uudestaan.

Mukavaa viikonloppua!