lauantai 11. tammikuuta 2020

Seuraava vuodenaika on kevät

Tämä tammikuu ei ole tuntunut vielä edes kunnon talvelta. Vettä satanut tai pakastanut ilman lunta. Hieman jännittää, miten kasvit selviävät ilman lumisuojaa nämä sahaavat säät. Silti seuraava vuodenaika on kevät. Kevät  alkaa aina maata tuijottelemalla ja pälvipaikkoja tutkimalla. Kumartuen ja kyykkien. Kunnes väriä alkaa olla myös korkeammalla, laajemmalla sekä jopa puissa. Luonnon heräämisen ihme on saanut uutta ulottuvuutta puutarhaharrastuksen myötä. En muista ennen puutarhaharrastuksiani kyykkieni joka päivä pari kertaa päivässä jonkin lumilämpäreen äärellä tuijottamassa haltioituneena jotain vihreää.

Vuonna 2019 huhtikuussa oli lunta. Myös jänikset olivat pyörineet puutarhassa. Aina kuitenkin ne hangesta pilkistävät kukat ovat suuren suuri ihme. Usein lumikellot voivat kukkia vastaavalla tavalla kuin tämän kuvan jouluruusu.



Tällä tontilla on ollut sinivuokkoja siitä asti, kun täällä olemme asuneet. Osaa siirtelen aina kukkapenkkeihin. Eri paikat ovat eri tavoin lämpimiä, joten sinivuokot kukkivat sen vuoksi pitkän aikaa tällä tontilla.



Sinivuokkojen aikaan on kuitenkin usein vielä aika paljon myös ruskeaa.


Krookukset ilahduttava sekä minua, että kimalaisia. Myös sinivuokoissa ja skilloissa joskus möngertää kimalaisia, painaen kukkien varret notkolle.


Krookuksia ei ole vielä kertaakaan ollut liikaa yhdessäkään penkissäni.



Kevätkurjenmiekoihinkin kimalaiset mönkivät kukan sisään. Mahtuvat juuri ja juuri ja punkevat jotenkin sieltä myös ulos. Lisään siis mielelläni joka syksy itselleni kevääksi pientä iloa pikkusipulien muodossa ja samalla saavat kimalaisetkin ja varhaisin heräävät perhoset tekemistä.


Toivon, että tulevana keväänä voin taas ihastella näiden tuttujen kevätkurjenmiekkojen lisäksi jotain uutta lajia, jota istuttelin syksyllä.


Toukokuussa vihreyden määrään räjähdys on sellainen, jota ihmettelen joka vuosi. Olen joskus toukokuisina kiireisinä päivänä toivonut, että meillä olisi kansallinen vapaapäivä niiksi päiviksi, kun vihreys ja vehreys räjähtää. Se on joskus hämmästyttävää, kun muistaa, että edellisenä päivänä oli vain aavistus vihreästä ja seuraavana päivänä onkin monissa puissa selvää vihreyttä ja jopa lehtiä.

Toukokuu sisältää varsin monia erilaisia puutarhaviikkoja. Vapun jälkeen (kuva otettu 3.5.) tontin valkovuokot toivat jo paljon vihreyttä muuallekin kuin kukkapenkkeihin, mutta kukkapenkkeihinkin ne eksyvät. Tämä Double Ellen - jouluruusu on tällä hetkellä ainoa muu kuin valkoinen jouluruusu. Yksi värikkäämpi siementaimi tällä tontilla on, mutta se ei ole vielä kukkinut. Selkeä puute: lisää erivärisiä jouluruusuja. Osa aikaisin kukkivista esikoista näkyvät myös tiellä ja niitä ohi kulkevat naapuritkin kertovat joskus katselevansa.


Näissä kuvissa on valtava ero sillä, miten ja millä valolla näitä kuvaa. Kameralla myös olisi iso ero, jos olisi erilaisia kameroita, joita vaihdella. Alla sama jouluruusu pari päivää myöhemmin auringonpaisteisella säällä eri kuvakulmasta (eli kuvaaja joutuu kyykkimään).


Tämä vaihe alkaa olla se, jossa kukkia on enemmän, mitä jaksaa laskea ja ei tiedä, mitä katsoisi. Omienkin kuvien kanssa on jopa nyt paljon valinnanvaraa. Silti kuvista jää pois moni muu aisti: tuoksut, äänet ja lämmön tuntu iholla. 

Kevät on jo mielessä. Nyt on myös paljon uutta odotettavaa, sillä puutarhassa monta uutta istutusaluetta, joiden multiin on kaivettu sekä perennoja että sipulikasveja. Vielä menee hetki, ennen kuin puutarhassa kukkii.

tiistai 31. joulukuuta 2019

Puutarhavuosi 2019- haaste

Minna Hiidenkiven puutarhassa - blogista haastoi minut kertomaan puutarhavuodesta 2019. Kiitos haasteesta ja mainioista kysymyksistä.
Ohessa valmiit kysymykset, joihin vastailen. 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä



En varmaan tehnyt mitään uutta puutarhassa, vastaan siis e) ei uutta auringon alla. En tehnyt selviä suunnitelmia, enkä siis pysynyt suunnitelmissakaan. En ahkeroinut kovasti, enkä laiskotellut enempää kuin normaalisti. Eli aika keskiarvoinen vuosi. Minulla on nimittäin tapana myös keksiä ja soveltaa matkan aikana ja joskus yksi kesä on liian lyhyt aika uusiin kokeiluihin. Eli jokin asia voi muhia tai lähteä käyntiin pikkasen yhtenä vuonna ja jatkua seuraavana.


2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Minulla ei ole oikein ikinä kunnon suunnitelmaa. On vain visioita. Vastaan varmaan B. Minulla oli visio keinun hommamisesta puutarhaan ja paikka sille. Minulla oli visio myös keinun ympärille tulevista kukkapenkeistä, mutta ei vielä siitä, mitä kukkapenkeissä pitäisi olla. Kukkapenkkien sisällöt ovat aina vaiheessa. 
Minun vaan tarvitsee nähdä ensin monia asioita. Mielikuvani ja todellisuus ei aina kohtaa.

Jännittäväää, miltä nämä kohdat näyttävät taas parin vuoden päästä ja kuinka monta kasvisiirtoa on sitä ennen tullut tehtyä. 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Oikea vastaus taitaa olla aika lailla tuo D. Sen verran monta uutta penkkiä tuli lopulta, että ei kasvit ihan yhteen pieneen kassiin mahtuneet. Ja voisin muuten kirkkain silmin väittää, että tuli vain muutamia, ellei olisi ihan selkeitä todisteitä tuon kohdan D puolesta. 

Todisteaineistoa. 

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!



Menetin kasveja, mutta vastaan b. Ainakin jonkin esikon menetn kuivuudelle sekä sinivaleunikko ei kukkinut. Onneksi sinivaleunikon taimet ovat elossa. Ja koska puutarhakirjanpitoni on hieman leväperäinen, voi olla kasveja, jotka menetin, mutta joita en ole osannut kaivata. On siis jotain hyötyäkin siitä huonosta kirjanpidosta. Tulevan kauden kasvituhoista ei vielä tiedä. 

Tämän pikkuhavun istutus meni myöhäiseksi, kuten myös ostaminenkin alennusmyynnistä. Kanervien kestäminen jännittää myös.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?


Monia kasveja puuttuu puutarhastani. Jonkin Austin-ruusun haluan kesällä. Täytyy vain olla valppaana. Paikkaa ruusulle ei kyllä ehkä vielä ole, joten sekin täytyy siis ensin suunnitella ja miettiä. Onneksi tässä on muutama kuukausi aikaa haaveilla ja miettiä. Taidan tietää jo, mihin on uusia kukkapenkkejä tulossa. Täytyy vain tehdä niiden lisäksi pari muuta kesken jäänyttä projektia valmiiksi. (ai niin. minulla oli niitä keskeneräisiäkin juttuja)


Toki kasvihuone olisi se suuri haave, mutta se ei ehkä ole vieläkään ajankohtainen.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

Vastaan C. Tein muutaman kukkapenkki - alueen viime kesänä ja luulen, että uusien näiden kukkapenkkien näkeminen muistuttaa viime kesästä. Vaikka keskenhän kukkapenkit ovat, joten niiden tekeminen tulee varmasti ajoittumaan myös ensi vuodelle. Tältä kesältä saatan muistaa myös äänikirjojen kuuntelun puutarhahommia tehdessä. Olisi tullut hyvin paljon vähemmän kulutettua kirjallisuutta ilman äänikirjojen ja bluetooth-kuulokkeiden olemista. Tai sitten parin vuoden päästä vuodet menevät sekaisin, enkä osaa tätä vuotta kohdistaa juuri oikein.


Jos nämä oranssihtavat punahatut näkevät vielä ensi vuoden, voi olla, että nämä jäävät hyvin mieleen kesästä 2019.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ehkä se, että sain ostettua keinun hyvinkin nopeasti. Päätöksen tekoon en siis juuri tuhlannut aikaa. Muuten sain aikaiseksi edelliseen vastaukseen viitaten uusia kukkapenkkejä. Toisaalta kukkapenkkien teko ei ole minulle samalla tavalla saavutus kuin jokin muu projekti. Jos olisin rakentanut jotain, se vasta olisi suuri saavutus. Vielä suurempi saavutus olisi aina se, jos rakentantaisin jotain kestävää.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Tämä tulee ehkä selviämään vasta ajan kanssa ja myöhemmin. Pidän paljon pienistä puista, joita tänä vuonna hankin. Toivon, että riippakasvunen syreeni tulee olemaan jatkossa kaunis puu. Vielä se ei ole näyttänyt kauneuttaan, koska puutarhalla latvus on kasvanut niin hassusti suoraan ylöspäin.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Tähän vastaan A. En vielä tiedä, olenko tehnyt virhehankintoja. Nämä selviävät vasta ajan kanssa. Olen oppinut olemaan varovainen kovin leviävien kasvien kanssa.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Vihdoin yksi perintöpioni kukki. Anopin isoäidin puutarhasta. Tämä oli erittäin positiivinen, monen vuoden odotus. Muuten ihastuin ja rakastuin moniin kasveihin enenmmän syyspuolella.



11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Ehkä tomaattien kasvatus lähti aika alusta asti vähän pieleen. Tomaattisato oli myös surkea. Toisaalta en sitten itse jaksanut panostaakaan tomaatteihin surkean alun jälkeen.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Vastaan A. Kasveihin varmasti meni aika paljon rahaa tänä vuonna. Enemmän kuin keinuun. Todennäköisesti. Teen joskus päätöksiä kerätä kaikki puutarhaan menevät kuitit talteen. En ole kuitenkaan niin tehnyt. Joskus säästän jo talvella kevään/kesän hankintoihin rahaa, jotta saan harrastaa kesällä enemmän. Kasvukausi on vain yllättävän pitkä, joten ehtii monena kuukautena tehdä kasvihankintoja.


Loppukesän ihastus ja ostos keltatörmänkukka.

13. Mitä opit?


Puutarhassa moni tieto tulee niin pikkuhiljaa, että en pysty aina sitä myöhemmin jäljittämään. Opin välillä vähän, välillä enemmän. Joidenkin kasvien olosuhteista opin joskus ihan lukemalla, joskus kantapään kautta. Ehkä yksi oppi alkaa mennä perille minulle paremmin: tomaatit tarvitsevat sen kasvihuoneen. 

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Odotan uutta kasvukautta eniten D:n tyylillä. Toisaalta odotan kasvukautta myös mukavin odotuksin, sillä tiedän, että tänä vuonna minulla on paljon mukavaa seurattavaa uusien kasvien kasvamista tutkien. Minulla pitäisi olla myös enemmän aikaa puutarhalle. Se aika ei välttämättä mene aina puutarhaa tonkiessa, se saattaa mennä ihan vain oleskellessa. 


Haasteen saa napata kuka vain, mutta heitän kainon pyynnön myös Katjalle Päivänpesään, Riinalle Vaahteranmäelle, Sailalle Saaripalstalle, Katille Oravankesäpesään. Teidän kohtaamisenne Mustilan taimipäivillä oli yksi loppukesän puutarhapiristys. Mustilasta jäi kovasti kaivelemaan safiirihortensia. Se voisi olla tulevaisuudessa sellainen riskihankinta. 



Safiirihortensia Mustilassa elokuussa 2019.
Tätä haastetta varten palasin myös vuoden ensimmäiseen kirjoitukseen ja siihen, mitä haaveilin vuodelle 2019. Taisin tänä vuonna täyttää kaikki haaveeni ja tehdä vähän ylikin. On näköjään helppo ylittää haaveet, jos ei tee alussa kovin ylivoimaisia suunnitelmia.


Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.


maanantai 23. joulukuuta 2019

Joululahjat

Tänään sain naapuriltani aivan ihanan jouluruusun.


Kun lumet ovat melkein kadonneet ulkoakin, näkyy kahdessa vaaleassa jouluruusussa lupaavia nuppuja. Tässä vähän enemmän (vanhempi jouluruusu), hieman huonosti kyllä tarkentunut.


Tämä toinen innostui nyt tekemään nuppuja. Siirsin sen kesällä suuren multapaakun kanssa. Ei ollut edellisessä paikassa kukkinut ollenkaan. Nyt siinä oli muutama nuppu. Siirto siis kannatti. Yleensähän jouluruusun siirto ei ole kovin suositeltava, mutta nähtävästi tarpeeksi paljon maata mukaan, niin juuristo ei vahingoitu.


Oikein ihanaa joulun aikaa!


Huom. Lintulaudan ikkuna on korjattu.