Kesäkuun alkuun

 Aloitan kesäkuvien tarinoinnin varmasti vähän eri tavalla kuin, jos olisin näitä kuvia julkaissut samaan aikaan, kun niitä kuvia on otettu. Alakuvan sinikämmen on kuvattu 21. toukokuuta. Se on ostettu yli 10 vuotta sitten. Pari kertaa olen sitä varovaisesti jakanut ja yhden palan laitoin omaan puutarhaan. Toukokuussa jaoin tätä aika paljon, koska sen juurakko oli jo niin muhkea, että töni viereistä kukkapenkin reunuskiveä kumolleen. Joten myin tämän jakopaloja sitten taimitorilla. Ja alkuperäinen kukki silti muhkeasti. Syksyllä jaoin tätä vielä uudestaan, kun se yhä näytti muhkealta. Nyt sinikämmen saa rauhassa kasvaa taas pari vuotta.  Vieressä olevaa imikkää taas saa jakaa monta kertaa kasvukaudessa, jos haluaa. Se ei säikähtele. 

Kesäkuun kuvia katsellessa taas katse siirtyy siihen, miten kasvit oikeasti kasvavat omilla paikoillaan, eivätkä vielä kasva pituutta ja leveyttä yllättäviin suuntiin. Alkukesän kasvit ymmärtävät, että siemenet täytyy saada pian maailmalle, ei tässä ole aikaa ihan kamalasti rönsyillä. Paitsi tuntuu, että tarhakellukka Mai Tai kyllä tekee kukkavanoja laajemmalle alueelle kuin lehtiruusuke antaisi ymmärtää. Katselin syksymmällä Mai Tain lehtiruusuketta, enkä voinut mitenkään ymmärtää, miten sen verran pienestä ruusukkeesta tulee niin laajalle levittyvä kimppu kukkia. 

Tulee kuvia katsellessa myös monia yllätyksiä. En muistanut, että olen jo siirtänyt tumman akileijan keinun lähelle. Olen saattanut siirtää uudestaan tummemman akileijan lähelle keinua. Miten muisti onkaan välillä niin lyhyt. Idea pysyy, ei muista, että on sen jo toteuttanut. 

En myöskään muistanut, että pikkusyreeni Palbinissa olikin näin paljon kukkia. Melkein yhtä korkealla kukkii viereinen valkoinen akileija. Paikassa on jopa vähän liikaa kukkia samaan aikaan, mutta minkään siirtäminenkään ei tunnut aina mahdolliselta. Joskus olisi ihanaa, että se yksi kukkiva kasvi saisi täyden huomion, eikä silmille hyppäisi valtava määrä kukkivaa, josta ei edes erota mikä kukkii missäkin. Toisaalta sitten loppukesällä sellaisesta villistä kukkivasta sotkusta tulee minulle vain niityt mieleen ja tykkään kovasti. 

Valkoinen akileija sumuisena aamuna.

Sumuisina päivinä ja aamuina kannattaa joskus käydä kamerakierros. Silloin näyttää usein mielenkiintoiselta. 

Meidän talon vieressä on kasvanut iso tuija ties kuinka kauan. Vuosi sitten se teki ihan hurjan määrän siemeniä ja näytti kurjalta. Tänä vuonna todettiin se kuolleeksi. Sitä näkyy ihan hippusen yläkuvan oikeassa yläreunassa. Kun talvi tulee, täytyy se kaadattaa. Vieressä on niin paljon perennoja, että kasvukaudella sen kaataminen olisi minulle liian jännittävää. Talvi suojaa kasveja. Meille tulee sitten ihan talon varjoon pieni tyhjä aukko. Se paikka ei juurikaan saa aurinkoa kuin ihan keskikesällä joitainkin säteitä. Joten on koko talvi aikaa miettiä, että mitä siihen tilalle. Vesiaihekin kiinnostaisi, sillä sitten paikkaan ei myöskään tulisi puista lehtiä tai havuja. Minulla on jo lummelammikko, johon ei voi oikein juoksevaa vettä laittaa. Pieni pulputtava vesiaihe saattaisi olla kiva. Tämän lummelammikon ympäristössä on kasvit voineet niin hyvin, että ensi kesänä on pientä karsintaa tiedossa, vaikka sitä jo tänäkin kesänä vähän harrastin. Ensin odottaa vuosia, että kasvit kasvaisivat. Ja jossain vaiheessa alkaakin armoton karsinta. 

En vielä edes päässyt kesän projekteihin, kun niitä taisi olla enemmän syksyllä. Jatkan toisella kertaa vielä kesäkuusta. Nyt pääsin vasta kesäkuun puoliväliin. 

Kuulumisia pitkästä aikaa

 Vaihdoin koneita (puhelinta ja läppäriä keväällä). Samalla vain jäi kirjautuminen blogiin hyvin pitkäksi aikaa. Viimeeksi kirjoitin keväällä ja nyt tänään oli meillä ensimmäinen pakkasyö takana. Kasvukausi on mennyt puutarhassa, töissä, toipilaana, reissuissa, kotona ja muualla. Blogiajan kanssa on kilpaillut omat työt, palautuminen, some, puutarhaseura ja pop-ristikot (ja viimeisimpinä Murdokut) sekä ihan vaan laiskuus, kun en jaksanut heti laittaa kaikkea koneasioita samaan kuntoon. 

Puutarhassa kukkii silti vielä, koska eka pakkasyö tuli sen verran myöhään.  Mietin ruusujen poimimista sisälle. Kova vesisade ja perään pakkanen, niin saattaa nyt olla osa ruusuista jo pikkasen ruskean täplittämiä. Onneksi ne kyllä vielä jatkavat.  Syyskimikki on päässyt avaamaan tosi monia kukkavanoja ja myös paljon ohikukkineita kukkavanoja on ehtinyt tulla. 

Osassa puutarhassa oli enemmän huurretta kuin toisissa osissa aamulla. Kurjenpolvien lehdet olivat paljon huurteessa, osissa lehdissä ei ollut juuri mitään ulkoisesti näkyvää. 

Tämän koristeomenapuun tai riippaomenapuu Royal Beautyn kauneuden saa parhaiten melkein kuviin omassa puutarhassa tässä vaiheessa, kun sen pienet omput (marjoiltahan nuo näyttävät) ovat puussa yhä kiinni. 

Aurinko osui mukavasti myös marhanliljan siemenkotiin. Puutarhassa siis yhtä aikaa kukkii ja kuihtuu. 

Ja toisaalla taas tummalehtinen päivänsilmä on saanut pakkasesta osumaa, mutta se ei juuri näy, kun kasvi on niin tumma.

Luulin, että tämä daalia takapihalla on nyt ruskea, mutta eipä olekaan. Sitä on kai suojannut ympäriltä mm. liian suureksi kasvaneet kosmoskukat ja muut kasvit, että tästähän saisi vielä viimeiset maljakkokukat. 

 

Tänään ohjelmassani on kukkasipuleiden jemmaamista maahan, valeistutukseen omien jakotaimien upottamista. Katsotaan, ehtiikö tänään muuta. Kovasti on puutarha-asioiden suhteen ollut jo varautumista talveen. Viimeiset ostoistutukset ovat jo istutettu ja uusia kukkapenkkejä tällekin syksylle tehty. Toivottavasti saan laitettua tänne taas vähän lisää kesän asioista, niitä olisi kiva jakaa. 

Toukokuun vauhti

 Toukokuun vauhti alkoi jo. On tekemistä monella eri elämänalueella ja sen lisäksi puutarha alkaa paahtaa eteenpäin melkoisella kevään innolla. Sunnuntaina alkoi viimeinen veikkaukseni Koska kukkii-haasteesta kukkimaan. Otin kuvan ensimmäisestä sellaisesta kukasta sirotuomipihlajasta, josta yletin ottamaan kuvan. Veikkaisn tämän kukkivan 15.5. Kukkiminen alkoi siis 10.5. Eli meni viidellä päivällä pieleen.

Muuten kävelin tänään sateen jälkeen, pilvisenä iltana puutarhassa ja otin kuvia talteen. Meillä käy sen verran usein peuravieraita, että olen vähän kauhuissani tulevista kasvimenetyksistä. Sateen jälkeen suihkuttelin taas Trico Gardenia ympäri puutarhaa. Se toki voi jonkin pienenkin sateen jälkeen huuhtoa pois. Olen harmissani teidän kaikkien muiden puolesta, joilla on käynyt erilaiset tuholaiset joko eläinten tai kovan talven muodossa, ikäviä tuhoja puutarhassa. Puutarhasta ja sen kasveista voi tulla rakas harrastus ja joskus tietysti myös työ. Pidän itse myös voimakkaista väreistä puutarhassa sekä syvien värien yhdistelmistä. Tässä alakuvassa yksi suosikkiyhdistelmä tällä hetkellä. Sinistä helmiluljaa, taustalla tumman lila matala esikko ja aniliinit palloesikot.

Myös siniset helmihyasintit ja lilat hyasintit ovat myös sähäkkä yhdistelmä.

Monenlaisia värejä löytyy puutarhasta eri paikoista. Vaaleaa lilaa myös esikon muodossa, joku voisi sanoa tätä vaaleanpunaiseksi, mutta minusta tämä on selkeästi vaalea lila.

Jouluruusuja kukkii yhä, vaikka osa onkin jo kukkinut.

Takapihalla alkaa olla myös väriä. Olen vähän tuosta kuvan alaoikealla olevasta risukasasta huolissani. Siinä ovat kasvaneet jo vuosia talvehtineet laventelit. Ne ovat harmillisen elottomana yhä. Täytyy silti vielä odotella ja luovuttaa vasta ensi kuussa, jos mitään eloa ei näy.

Narsisseja on pompsahdellut kukkaan hieman vaivihkaa, kun niiden kukkavarret kasvavat niin ohuina. Vielä on narsisseja nupuilla, joten eivät ihan heti kuihdu.

Takapihan puolella myös on kukkapenkki, joka on todella vihreä. Vihreyttä tekee monet perennat, hurja vuokkomeri ja mm. punaimikän lehdet. Toki kukkia on myös paljon sekä muutamia värikkäitä lehtiä. Tämä ilahduttaa toki tähän aikaan vuodesta. Täytyisi vain löytää aikaa myös kanttaamiseen. 

Tämäkin kevät tulee olemaan täynnä kaikkea. Kasvimaa on vielä ihan hunnigolla, ehkä ehdin jotain sen kanssa tehdä viikonloppuna. Ainakin toivon niin. Liian monena vuonna olen joutunut tekemään kasvimaalla hommia ensimmäisten hyttysten kanssa samaan aikaan ja se vasta on ikävää. Me saatiin vähän sadetta tänään. Suurimmat sateet menivät ehkä noin 10-20 kilometriä pohjoisempana, joten maa tuskin on vielä kovinkaan kostea. 

Hienoa toukokuuta teille kaikille!