sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Lokakuun alkua ja palautumista

 Joka syksyinen hiljentyminen blogimaailmasta on taas kohdallani alkanut. Sitä on tänä syksynä vauhdittanut sairastettu korona. Plussasta on nyt noin kolme viikkoa ja yhä tunnen kehossani, että en ole velä kunnossa. Ja muut kuulevat. Menen aika nasaalilla äänellä. Joten puutarhajumppaa teen vain hieman ja vähän kerrallaan silloinkin. Tänään istutin jonkin verran kukkasipuleita ja samalla kitkin (aika summittain). Vaikka monta pussia meni maahan, on silti aika paljon vielä jäljellä. Kannattiko villiityä taas kerran. Tällä kertaa pitäisi ehkä vielä googlata ennen istutusta pari laukkapussia, että minkä pituisia ne olivatkaan. Laukkoja on pieniä lyhyellä tai pitkällä varrella ja matalia suurella kukkinnolla tai korkealla varrella. 


Onneksi tulppaanien kanssa on aikaa. Haravoinninkin kanssa onneksi on aikaa. Yllä on kelloköynnöksen tämän vuoden ensimmäinen kukka. Vaikka laitoin kelloköynnökselle ihan hyvät varastolannoitukset, se olisi varmasti kaivannut lisää. Lannoitin sitten kelloköynnöstä alkukesällä naapurilta saadulta bokapisulla. Kasvoi kyllä hyvin, kukka-aihiota ei näkynyt ollenkaan. Vaihdoin loppukesällä johonkin vanhaan purkkiin, jossa oli kukkiville kasveille nestemäistä lannoitusta. Sitten alkoikin tulla vasta nuppuja. Ensi vuonna siis tiedän, millä saa kelloköynnöksen tekemään nuppuja, mutta samalla täytyy varmaan tarkkailla myös pituuskasvua. 


Haravointia tulee taas riittämään, kunhan taas keksii, mihin ihmeessä kaikki nuo suuret lehdet taas tunkee. Tarvitsisin selvästi toisen puutarhajätekompostorikehikon. Viime vuotisten lehtien päällä oli tänä vuonna kesäkurpitsaa. Lehdet ovat kaunis tausta maassa keltaisena ollessa myös syysvuokolle (kerrottu syysvuokko todnäk Pamina) ja Makamikin omenalle. Pian toki lehtien väri muuttuu enemmän ruskean sävyisiksi. Myös toinen kerrottu sysyvuokko, toisessa penkissä, (alakuva) availee nuppujaan, tämä on istutettu pari vuotta sitten. Jos pakkanen olisi kovasti jo osunut, ei tämä olisi ehtinyt avata kukkaansa tämänkään vertaan. Alakuvan syysvuokon nimestä ei ole muistikuvaa, sillä en muista, mikä kerrotuista on jäänyt henkiin. Tämäkin voi olla myös Pamina.


Syysmyrkkyliljoista osa on edellisen omistajan istuttamia. Ne ovat kukkineet ihan hyvin, mutta sellaisessa muka kukkapenkissä, joka on pitänyt siirtää jo monta kertaa. Olen niitä alkanut ripottelemaan muihin kukkapenkkeihin. Alakuvassa viime vuonna näihin aikoihin siirretyt. 


Taas nämä alempana kuvassa ovat livenä hieman tummempia ja sipulit ovat ostettu kolme vuotta sitten Mustilan taimipäiviltä ja yksi kukkiva kasvi on jo runsastunut aika hyvin. Tänä vuonna tilasin kaksi erilaista syysmyrkkyliljaa. Toivottavasti ovat hengissä ja muista keväällä, että mistä odotella niiden lehtiä. Waterlilyä en ole muistanut siirtää, siitä on melkein mahdoton saada kuvaa. 


Syyskukkijat ovat kivoja ja tärkeitä. Tänään kuulin kimalaisen pörinää ja se kuului syysvuokosta. Viikolla oli tässä tummalehtisessä päivänsilmässä, syysvuokoissa ja muutamissa muissa kukissa vielä kukkakärpäsiä myös. 


Jos vain ehdin ja jaksan töiden lisäksi, voisi muutamana päivänä aina ottaa muutaman pussin tulppaaneja ja rikkaruohoämpärin mukaan ja tehdä pikkuretken puutarhaan. Vielä olisi istuttamatta yksi muovipussillinen (ei toki yhtä täysi kuin tänä aamuna) sipuleita. Tämä syksy on ensimmäinen oikeastaan ikinä, kun jännään, että saanko homman oikeasti tehtyä. Voi olla, että työviikko vie voimat kokonaan ja hommaa sitten jatkan tulevana viikonloppuna. 

Ja jos en jaksa puutarhaan asti, voin tehdä suunnitelman istuttamisista. Nimittäin tänään huomasin, että en millään muistanut parin kukkapenkin viime keväistä värimaailmaa. Pakko siis tutkia ne kuvista.

lauantai 17. syyskuuta 2022

Tärkeät näkymät

Olen toipilaana. 2,5 vuotta vältety virus iski minutkin kanveesiin tällä viikolla, eikä mennyt ihan pikkuköhällä ohi. 


Oli tosi ihanaa, että näen ikkunoista puutarhaan tai luontoon. Tämä on myös monella luksusta, olen vasta viime vuosien aikana tajunnut, kuinka vähän suurissa kaupungeissa voi olla mahdollisuutta nähdä omasta ikkunastaan luonnon vaihtelua. Yläkuvassa kuva olohuoneen ikkunasta, jossa toki makoilee myös vettynyt pahvilaatikko ja odottelee, että jaksaisin sen viedä roskiin. Ruska loistaa vielä enemmän, kun aurinko paistaa. Hieman toisesta näkökulmasta näen myös naapurin puita, jotka ovat saaneet keltaista väriä. Alhaalla taas kuva keittiön ikkunasta lähelle keinua, kun kävin lääkekaapilla tai juomassa. Siistimipi penkki olisi, jos olisi leikannut parit ohikukkineet kasvit matalaksi.


Silmä näkee kasvit eri tavalla kuin kamera, joten sisältä tarkennan ihan hyvin syysvuokkoihin.


Ja nouseviin syyskrookuksiin (tai mikä näiden oikea nimi onkaan).


Kun jaksoi olla vähän jalkeilla näki toisesta keittiön ikkunasta takapihalle. Siitä ikkunasta otan aina ajoittain kuvia muutenkin. Pikkasen eri kuvakulmasta näkee pallohortensian vielä muhkeana. Kirsikkapuu estää tällä hetkellä osin sen takana näkyvä perennapenkin katsomista ikkunasta.


Kirsikkapuun toisella puolella näkymä on tämä. Keltaisena penkissä on syysvärityksen saanut  sinikämmen. Se on kasvanut todella suureksi jo. En ole uskaltanut sitä jakaa, mutta nyt ajatus sen jakamisesta on silti ollut enemmän mielessä, kun Katja siitä mainitsi. Pari kertaa olen tässä jo haaveillut multapussien hakemisesta ja lapion heiluttamisesta, mutta keho sanoo vielä, että ei kannata hötkyillä.


Rusokirsikan väritys on ilahduttanut kovasti ikkunasta.


Ikkunasta ei tosin näe kaikkea. Ulkona en ole juuri käynyt kuin roskia viemässä tai postia hakemassa. Tänään vähän kameran kanssa kävelin pihalla ja tutkin myös syysmyrkkyliljojen kohtia. Tulossa on. Yhden syyskimikin näen ikkunasta, se vain on ollut niin kuivassa, että tuskin sen vuoksi tänä vuonna kukkii. Tämä toinen yksilö, syyskimikki Pink Spike taas on voimissaan ja tulee vihdoin myös kuvissa esiin tummuudessaan. Osa vieruskasveista on nyt haaleampia tai muuttumassa ruskaväreihin ja tämä porskuttaa vielä yhtä tummana kuin kesällä. Kukkavanat eivät kestä, jos kunnon pakkanen iskee, mutta tämä ei ole ihan ensimmäisessä tontin hallanurkkauksessakaan.

Nyt on toivottavasti maa kastunut meilläkin vähän syvemmältä, vielä en ole maata istutuslapiolla kaapaissut. Huomenna sen voisi vaikka kokeilla, jotta tietää, miten syvälle sadevesi on riittänyt.

torstai 15. syyskuuta 2022

Pörriäisistä sateeseen ja ylläreihin

 Kun ei ole paljon satanut, ovat sadepäivät tärkeitä. On ihanaa nähdä, miten vettä tulee taivaalta, eikä sitä tarvitse itse kantaa kasveille. Eilen sadetta ei vielä tullut niin paljon kuin olisin toivonut, onneksi tänään on satanut runsaammin. Ruska syventyy päivittäin. Sen verran täällä puraisi halla, että yhtenä aamuna oli viime viikolla auton ikkunat jäässä. Silti osa kesäkukista jatkaa vielä. Kuvan punertavin puu on rusokirsikka, se punertuu yhtä enemmän päivä päivältä. Se on meidän puutarhassa ensimmäinen ruskapuu ja ensimmäisenä lehdetön. Voi johtua myös siitä paikasta, missä rusokirsikka meillä on. 


Viime viikolla sain vielä kuvia pörriäisistä ja perhosista. Vaikka osa kasveista heräsi vähän myöhään, kuten syyssyrikkä, on siitä onneksi ollut iloa näin myöhemminkin. Meillä oli tänä vuonna paljon vähemmän perhosia kuin viime vuonna. Onneksi kuitenkin jonkin verran. Alla amiraaliperhonen ja syyssyrikkä.


Kuitenkin ykkössija ötökkämagneettina on kuitenkin keltatörmäkukka. Ainakin silloin kun minä olen ollut näkemässä. Kimalaiset pitävät.


Perhoset pitävät, vaikka tuo vaalea perhonen onkin kovin vikkelä.



Kukkakärpäsilläkin ontekemistä.


Onneksi vierailijoita käy myös syysvuokoilla. 



Mistä muuten tietää, että on harrastanut puutarhaa jo jonkin aikaa? Siitä, että kärhö, jota ei ole istutettu, löytää oman tukensa.


Ja mistä tietää, että ei ole kitkenyt eikä siivonnut kovin usein? Koska se tuki on harja. Kasvakoot tuossa kevääseen saakka. 


Alkuhan tuolla kärhöllä (varmaan alppikärhö siemenestä) on niinkin "hyvin perustettu" kuin tuo tuossa. Ei mitään suojaa juuristolla ja toinen verso on matkalla taas toiseen suuntaan. Keväällä, jos käthö on hengissä, sen voisi siirtää johonkin tukeen. Tässä on siis talvi aikaa miettiä sitä tukea. Luulen, että harja jää pian pieneksi.  Kitken usein tuosta kivikosta vain keväällä kaikki voikukat (kasvavat kyllä uudestaan) ja muut rikat. Onneksi en ole ollut kovin tarkka, sillä tämä olisi voinut tulla kitketyksi ihan vahingossa. 


Tuo jalkapallo pyörii pitkin puutarhaa, eikä ole tosiaan aina ollut kärhön juurta varjostamassa. Mukavaa viikon jatkoa!