Eloa kasveissa

 Tänään, helteisenä päivänä, minulla on ollut auringossa hieman vetämätön olo. Mutta onneksi ei ole ollut kaikilla. Hiidenkiven puutarhasta Minna pisti alulle haasteen kuvata kimalaisia. Meidän pihalla on ollut heinäkuun lopulla ja näin elokuun alussa poutapäivinä ja hetkinä pörinää. Ja nyt myös liihottelevia perhosia. Niitä katsellessa tänään olin onnellinen siitä kaikesta vilkkaudesta. Joitain kuvia otin näistä pölyttäjistä. Syyshortensia Wim's Redin kukat ovat vielä valkoiset ja niissä levähti tänään perhonen, joka on tässä kuvassa joko nousussa tai laskussa. 

Sitruunaperhonen ei mielestäni tänään ollut suoranaisesti meden perässä, vaan levähteli liljoissa. Varmaan sävyt miellyttivät.

Isotähtiputket kukkivat kauan ja niissä käy pölyttäjiä. 

Kurjenpolvista Orion ja Patricia ovat korkeita ja kauan kukkivia. Niissä myös käy pölyttäjiä.

Sormustinkukat ovat kimalaisten vakiokasveja. On ihme, jos sormustinkukissa ei päivän aikana vieraile yhtään kimalaista.

Loppukesästä oreganoissa käy melkoinen kuhina. Siellä näkee paljon kimalaisia, joskus mehiläisiä, kukkakärpäsiä sekä joskus jotain, mitä en tunnista. 

Laventelissa käy pölyttäjät todella pikapyrähdyksillä. Oreganoissa pyöritään ja hyöritään. Laventelin kukissa käydään pikaisesti ja vaihdetaan nopeassa tahdissa kukkaa.

Maksaruohoissa voidaan viipyillä. Voi vaikka kävellä seuraavaan kukkaan, jos ne ovat vierekkäin. Ainakin siitepölyä tulee mukaan.

Kaukasiantörmäkukka Perfectassa käy myös kimalaisia. 

Kaikkia pölyttäjiä ei saa kuviin. Enkä tosiaan tunnista näistä juuri mitään.  

Muokattu 9.8. Nyt kuvakokoja pienensin ja ehkä ne nyt näkyvät paremmin.  Kertokaa toki, jos kuvat ovat vieläkin hassusti.

Heinäkuun viimeinen

Kun on pitkään lykännyt ruohonleikkuuta ja sitten se on lykkääntynyt arjen tai sateiden tai muiden syiden takia, on aivan ihana saada ruoho taas leikattua. Vaikka samalla pyytelinkin lähes anteeksi muutamalta kimalaiselta, kun jouduin hätistelemään niitä apilankukista pois. Kun leikkaa pitkän ruohon, jää meillä sinne kuitenkin aina muutamia apilankukkaikin jäljelle ja muutamiin paikkoihin niitä voi aina jättää kimalaisia varten.

Nurmikon leikkuu tuo tuoksuja, mutta myös siisteyttää puutarhaa. Ja joidenkin kukkapenkkien rajat tulevat selvemmin taas esiin. Olisi kunnon kanttausten aika myös, mutta se ei enää ehdi heinäkuun hommiksi.

Mukavaa elokuuta!

Arki

Arki on sellainen jännä juttu, joka voi alkaa, vaikka olisi heinäkuu. Minulla se tarkoittaa sitä, että kesäloma töistä on ohi ja herätyskellon tuomaan rytmiin joutuu taas opettelemaan. Töihin paluu loman jälkeen onnistuu aina välillä tosi sujuvasti ja välillä vähemmän sujuvasti. Tänä vuonna lähdin ekana työpäivänä töihin ilman työavaimia. Ei tullut mieleen, että lukkoon tarvitaan myös oikea avain. Eli loma taisi olla ihan mukavasti rentouttava. Tämän viikon illat toki menee hieman toipuessa rytmin muutoksesta eli sohvapainoitteisesti. Sen verran kävin ulkona, että otin kylmässä säässä kuvia kohdista, jotka nyt miellyttivät silmää. Austin-ruusuni majailee yhä kottikärryissä. Helppo siirrellä tarpeen mukaan eri paikkoihin. Nyt sen kukka alkaa olla auki ja se ihana kerroksellisuus on nyt nähtävissä ihan eri tavalla. Vaikka kukassa näen ripauksen vielä persikkaa, on kukka nyt enemmän vaaleanpunainen. Tuoksu on myös ihana. Taisin rakastua. Jonkun paikan tälle vain voisin kaivaa, koska kottikärry ei voi olla kovin pitkäaikainen paikka ruusulle. Saanko esitellä, Princess Alexandra of Kent. Tämä jaksaa myös kannatella kukkansa. Tämän tiedon kävin myös lukemassa Instasta.

Tänään bongailin ötököitä. Onneksi tähtikatkero onkin myös kimalaisten mieleen.

Hitaasti avautuva törmäkukka sai myös pienen vihreän vieraan. Tässä siis avautuva Scabiosa caucasica 'Perfecta'.

Uusien penkkien yleisnäkymä tulee minulla aina olemaan vähän vajaa ensimmäiset pari vuotta. En ikinä saa uusia penkkejä heti kukitettua kunnolla. Toisaalta näihinkin tehdään ensi vuosina aika monta siirtoa penkkiin ja pois. Tässä pienessä penkin tyngässä on tehty jo korvaavia istutuksia menetettyjen tilalle ja myös siirrelty tuotakin vaaleanpunaista ruusua pariin kertaan. Viimeinen pioni kukkii vielä juuri ja juuri. Koska vapaata multatilaa on ollut tuolla vapaana, on siellä kohta kukkiva kukkimaan aloittava punaluppio Tanna tehnyt 4 pientä poikasta. Niiden lehdet näyttivät pitkään todella paljon apilalta, nyt niiden muodossa alkaa olla luppion soikeaisuutta (onko se edes sana?).  Nyt unohtui luppio kuvata, piti vain kertoa, että tyhjästä tilasta on myös hyötyä. Ruusun taustalla oleva korkea kasvi on vaaleanlila syysleimu, joka on vanhaa kantaa ja leviämisessään ainoa tällä pihalla, jota saa vähän vahtia.

Keinun lähellä kukkapenkki, jonka nimi on yläkerta, alkaa kuitenkin täyttyä. Osa täyttymisestä on ollut ihan valmiiden taimien istuttamista. Osa taas sormustinkukkien sekä unikoiden yllättävistä itämisistä. Osa unikoista kuitenkin on jäänyt melko mataliksi, ei ehkä ole tarpeeksi vahvaa maata tuolla. Huovilan puistosta ostettu sinisävyinen ritarinkannus on avannut kukkansa. Vaaleanpunaisen sävyinen on toisaalla hyvin kiemuraisine kukkavarsineen.

Vähän toisaalla samaa penkkiä alkaa nyt näyttää siltä, miltä ei näyttänyt vielä aiemmin. Tummalehtisen peruukkipensaan kontrastikasvitkin alkavat olla parhaimmillaan. Eli siellä on salaatin värinen (eli lime) keijunkukka ja taustalla syyshortensia Wim's Red, joka aloittaa kukinnan pikkuhiljaa valkeilla kukilla.  Nämä pensaat joutuvat olemaan penkissä hieman syrjässä. Paikkavalinta olisi keskeisempi, ellei tarvitsisi ottaa huomioon lumisten talvien lumikolasta aiheutuvia mahdollisia vahinkoja.

Täydet penkit ovat taas vähän vanhempia ja niitä pystyy ja joutuu jo välillä vähän karsimaan, jos on toiveissa siementaimia. Tai on tarkoituksena riipiä toisten kasvien siementaimia vähemmälle. Tässä penkissä on monelle kasville hyvät olosuhteet. Ihan alimmaisena kosteutta pidättävä savi ja multaa päällä 30-50 senttiä. Tässä penkissä ei oikein ikinä mikään jo juurtunut kasvi lurpota, vaikka olisi kuumaa ja kuivaa. Tämä penkki menee varjoon myös suhteellisen aikaisin iltapäivällä, joten haihdunta on myös en takia vähäisempää. Aamupäivän ja keskipäivän aikana tuolla onkin sitten lämmintä aurinkoisella säällä. Tuolla penkissä pyöriessä olen saanut kyllä todella kovan hien päälle joskus aamun aikana, kun muualla pihalla on vielä viileähköä. Tuolla alkaa kukkia angervoja, komeamaksaruohoja, pari pallerolaukkaa. Kärhökaaressa kukkii vasta korkeita kurjenpolvia (jotka eivät kunnolla näy kuvassa) kuten Orion ja Patricia. Kärhöt ovat vasta nupulla ja tuon penkin valkoisissa syysleimuissa ei näy vielä vähään aikaan nuppuja. Sen sijaan suklaakirsikan kirsikat ehtivät mennä lintujen suihin.

Tässä vielä kuva lähempää mm. pallerolaukasta. Tuo valkoinen pallotuijan päällä on pudonneita pionin terälehtiä. Näihin värisävyihin sopisi lisääkin pallerolaukkoja, kunhan saisin istutettua ne siten, että pääsisivät kasvamaan tuolla kaiken lomassa suhteellisen ylöspäin. Komeamaksaruohot sekä punainen punatähkä ovat hyviä pörriäiskasveja tuolla, kunhan kunnolla avautuvat.

Minä valmistaudun huomiseen omaan arkeen, jonka jälkeen pääsen taas pian nauttimaan viikonloppuvapaasta.