perjantai 10. syyskuuta 2021

Sumuinen aamu

 Vapaapäiväni kunniaksi olikin tänään hieno sumu. Olin ystävän kanssa sopinut sopivasti aamupäivän lenkin ja sitä ennen otin hieman kuvia.,



Hämähäkkien taidenäyttely oli sekä omalla pihalla että lenkillä nähtävissä.


Sama verkko on alakuvan oikeassa yläkulmassa, haaleana. Penkit alkavat saada syysvärejä. Pionin lehdet jo punertavat kuvassa. 


Rusokirsikka pukeutuu meidän tontilla ensimmäisten joukossa ruskaväreihin. Muutos on alkanut.


Eilen satoi niin, että osa kasveista noukkui aamulla. Syysvuokon kukka on niin siro, että se ei paljon vettä ota kukkaansa ja se pysyy viehkeästi pystyssä. Tämä syysvuokko ei ehtinyt viime vuonna muistaakseni kukkaan. Mietin, että se tarvtisi hieman enemmän valoa. Tämän kesän helteet kai sopivat tälle, sillä on kukkinut jo hetken. Lajikenimeä en muista, sillä yhtenä vuonna istuttelin jo syysvuokkoja roppakaupalla, että jos joku edes selviäisi. Siinä hötäkässä on osa nimistä hukassa. Toinen syyvuokko saattaa avata kukkansa vielä. Riippuen tietysti säistä. 


Oikein mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Listaa lyhyemmäksi

 Minulla on ollut mielessä vaikka mitä hommia tälle kasvukaudelle. Vaikka mitä on jäänyt myös tekemättä. Lomalla en paljon puutarhassa tehnyt lapio-, kanttaus. saatikka istutushommia. Kuumuus ja hiki olivat niin massiiviset. Elokuu onneksi kasteli maan ja elvytti osan kasveista. Viime yön aika jäätävä sää ei onneksi tuonut tälle tontille vielä hallaa. Tosin heräsin tänään vasta kahdeksan jälkeen, mutta merkkejä ei ollut hallan käymisestä. Kurkkujen lehdet olivat hallan vaara alueella yhtä hyvässä tai huonossa kunnossa kuin edellisenäkin päivänä. 


Takana näkyy yhden laatikon aukko. Laatikot ovat läpeensä lahot ja niiden vaihtaminen on pakko tehdä. Ovat pysyneet nyt kasassa vain hyvän tuurin ansioista. Puran noita pikkuhiljaa. Kun laatikossa loppuu kasvatettava, lähtevät mullat ja sitten lahot laudat. Multaa on nyt upotettu viime vuonna tehtyihin penkkeihin sekä sinne tänne kaivettuihin aukkoihin, joita tulee kasvien jakamisesta tai kasvien pois kaivamisesta. Myös kantatessa voi penkeille tullakin vähän lisää tilaa, niin sinne saa myös multaa upotettua. Osa mullasta ehkä tulee vain menemään pressun päälle ja käytän ne uudestaan uusien laatikoiden sisällä.  Onhan tuo homma.


Tänään otin kylmän yön jälkeen kuvia vain tekemisen lomassa. Tuonne alhaalle keltalaajakatajan tienoille upottelin taas vähän uusia kukkasipuleita kuten tulppaania Persian Pearlia ja krookus Cream Beautya. Taas kerran. Siis kukkasipuleita taas tuli ostettua. Tässä ne sipulit vierekkäin. Persian Pearl on pieni tulppaani sekä sipulinsakin ovat pieniä.


Toivottavasti siellä vasemmassa nurkassa olevat keijunkukat ovat hengissä keväällä. Istutin uusia sekä jakotaimia vanhoista vierekkäin ja tutkailen, miten värit sopisivat vierekkäin. Ja mitkä pysyvät hengissä.


Toisesta suunnasta näkyy sitten korkeampia kasveja enemmän. Lammikon tämän puoleinen reuna alkaa olla ehkä pian kunnossa. Sekään ei ole tänä vuonna vielä kamalasti edistynyt. Kivien kanssa pitää vielä vähän mallailla.


En ikinä leikkaa keltakurjenmiekan lehtiä. Nyt ne on varmaan pakko leikata, jotta pääsen toiselta puolelta mallailemaan sekä tutkimaan kanttauksia paremmin. Alkavat olla aika lailla pitkin poikin. Ei ollenkaan mitään ryhtiä niillä.


Koska talvi ei näytä vielä tulevan, niin jatkan varmaan puutarhahommia, kunhan töiltä sekä kotitöiltä ja muilta menoilta ehtii. Tässähän saattaa käydä jopa niin, että syyskuussa puutarha alkaa olla siisteimmillään. 


Vielä muuten asiasta kukkasipuleihin. Ostin pussin vaaleanpunaisia krookuksia. Siis pinkkejä. Ainakin kuvassa. Pussissa lukee: Crocus Sieberi Firefly. En yhtään tiedä, voiko tämä pitää oikeasti paikkansa. Luulen, että ne ovat keväällä sitten enemmän liloja tai valkoisia. Kotona googlailin, että ovat varmaankin haalean kylmänliloja. Ja sekoitin ne tyhmästi toisten lilojen krookusten joukkoon.

lauantai 4. syyskuuta 2021

Kevät jo mielessä

Syksyn sipulit ovat kaupoissa ja niiden tutkiminen voi johtaa myös niiden ostamiseen. Olen jo vuosia ostanut joka syksy uusia kukkasipuleita. Viime vuosina olen myös ollut tarkka siitä, että olen istuttanut kaikki pienet sipulit ostamisen jälkeen (+liljat ja narsissit) ja vain isot tulppaanit istuttanut sitten myöhemmin syksyllä. Etupihallamme on keväisin aina aikaisemmin paljasta maata kuin takapihalla sekä etupihalla pystyy kulkemaan, vaikka maassa olisikin lunta. Sen takia etupihalle on kiva laittaa aikaisia sipulikukkia kasvamaan, koska niiden lähelle pääsee itsekin. Alakuvassa oleva koholla, kannon ympärille tehty, kukkapenkki taitaa vaatia kanttausta, jotta olisi särmämmän näköinen.


Sen etu on kuitenkin hyvin suojainen paikka ja tässä kesti japaninvaahtera kuolematta viime talven. Nyt sen toisella puolella kasvaa magnolia. Tämä penkki muotoutuu pikkuhiljaa. Olihan se puolikkaana olemassa monta vuotta ihan hunnigolla. Sen uumeniin piilottelin eilen ison kasan pikkusipuleita. Aikaisin keväällä tuo penkki saa paljon aurinkoa, kunnes kesäkuussa alkaa jäädä jo aika varjoon puiden saadessa lehdet. 


Eilen sipuleita kaivaessa maahan sain myös raekuuron niskaani. Ulkona tuntuu kovin kylmältä, joten eilen kaivoin sipuleita ikivanha toppatakki päällä. Toppaukset ovat aika ohueksi kuluneet, mutta ei ollut takki liikaa. Kuten Päivänpesän Katja mainitsi, on marhanliljan sipuleita nyt Hankkijalla. Ja myös Plantagenilla. Siis Claude Shrideä. Ostin Plantagenista niitä kolme pussia. Vasta kotona tajusin, että yhdessä pussissa oli 2 kappaletta. Kerrankin minulla on ihan valtava määrä marhanliljojen siplueita. Tuo kantopenkki sai yhden keväällä istuten lisäksi kaksi muuta. Ja sitten pyörinkin väkkäränä pihalla, että mihinkäs minä nyt nämä loput laitan. Kummallinen ongelma. L-kulman penkki sai pari Marhanliljan sipulia. Tuonne upposi myös iso kasa kirjopikarililjoja, ukkolaukka Purple Sensationia ja myös hieman krookuksia. Koska tuota penkkiä ei lumisten talvien jälkeen heti pääse ihailemaan (eteen voi tulla kasa kolattua lunta), niin keväkukkijoista pienempiä en tuonne laita.



Kun eri paikoissa vähän katselin ja ostelin sipuleita, oli niitä pian muovikassillinen. Yritin olla tarkkana ja ostella vain sellaisia, joiden puute on paljon harmittanut muina vuosina. Ja vielä myöhemmin ostan tulppaaneita lisää sekä paria laukkaakin. Ainoastaan kaksi pussia isompia tulppaaneja on vielä istuttamatta. Maahan on siis mennyt nyt marhanliljojen lisäksi krookuksia: Romance, Golden Yellow, Jeanne D'arc ja Flower Record. Toivoisin todella, että tuo Flower Record on se kaunis pieni krookus, jota minulla kasvaa jo. Sitä olen yrittänyt etsiä uudelleen. Alla kuva siitä, mitä tosiaan haluaisin lisää. Pieni, siro, liukuvärjätty ja kukkii samoihin aikoihin kevätkurjenmiekkojen kaverina. Ja vastavalossa jotenkin loistava.


Näiden lisäksi olen maahan upottanut jo kevätkurjenmiekkaa (tuota tavallista Harmonya). Valkoista isokevättähteä, talventähteä, hyasintti Woodstockia, Helmililja Touch of Snow, Suvikelloista Leucojum Gravette Giant sekä Aestivum. Katjan innoittamana tajusin ottaa mukaan myös Kreetantulppaani Hildea, jota istutin magnolian juurelle. Pystykiurunkannus Beth Evanin mukuloita istuttelin, kun niskaani ryöppysi kunnon raekuuro. Jäi homma kesken. Istutuslapio jäi aloilleen ja menin kuuron jälkeen jatkamaan. Nyt en sitten ole ollenkaan varma, että tippuiko niitä mukuloita käsistäni muuallekin, koska eihän niitä ruskeita mukuloita oikein maasta erota, jos kaikki ei mullan alle päässytkään. Narississeja meni vielä multiin Pink Blend, Thalia sekä Strarlight Sensation. 

Kun nämä kaikki luettelee, tulee ihan sellainen olo kuin liioittelisin. Vaikka keväällä taas totean, että lisääkin mahtuisi. Osa tietysti kukkii myös kesän puolella ja aikaisimmat huhtikuussa. Tulen tekemään vielä uusia ostoksia, sillä parissa lempikaupassa ei sipuleita vielä ole. Kohta on ja sitten on uudet istutustalkoot edessä. Seuraavaksi ehkä tutkin vanhoja kevätkuvia ja katselen, missä näkyy liikaa multaa.