lauantai 2. heinäkuuta 2022

Pionit

 Viimeeksi kirjoittaessa olin varma, että pioni, jonka piti olla Coral Sunset, on Coral Sunset. Nyt se ei ollenkaan kuitenkaan muuttunut korallipunaiseksi vaan kermanvalkoiseksi. Alla kuvia.

27.6.



29.06



Tänään aamulla 2.7. Tämä valkaistui jo varmaan pari päivää sitten.


Puutarhassa on useita pioneja kukassa. Osa vielä nupussa. Ja jotkut, kuten yllä, kukinnan lopussa tai kukinta on jo ohi. Samaan aikaan aloittelevat osa ruusuista nuppujensa avautumista. Duchesse de Nemoursin tuin aika myöhään. Osa varsista retkotti maassa. Siksi se kukkii ihan solmulla.


Hassua kerroksellisuutta saa, kun matalan puun alle laittaa pitkän (nimettömän) tuettavan pionin, joka vielä kasvaa tänä kesänä ennätyksellisiin mittoihin. Kuumuus ja kuivuus etupihalla saavat tämän rusotuomipihlajan jo hieman kärsimään.


Olen tänään herännyt aikaisin leipomaan, ettei tarvitse tehdä sitä kuumimpaan aikaan. Meillä huomenna taas juhlitaan. Puutarha on laittanut parastaan kukkien suhteen, joten vaihdoin vain osan huonokuntoisista kesäkukista. Osa  saa olla vähän sinne päin. Koska kukkapenkeissä kukoistaa. Etupihan ensimmäisen kukkapenkin mylläsin lokakuussa. Silti siellä pionit kukkivat aika hyvin, vaikka ovat nämä joskus suurempiakin olleet. Samalla osa juurakoista hajosi, joten tuolla on useampia jakotaimia jatkoa ajatellen, jos alkavat kovasti kasvaa tuuheutta. Taustalla näkyy hieman varjoisen penkin varjoliljojen pullistuvia nuppuja ja muita kasveja.


Osa pioneista on nimettömiä, kuten tämä valkoinen. Osa ei tänä vuonna kuki ja osa saa syksyllä vähän siirtoja. Ensi vuonna ehkä kukkisi muutama sellainenkin pioni, joka tänä vuonna ei kuki. TÄmä valkoinen on ilman nimeä.


Ja tämä tumma. Tummia yksilöitä minulla onkin nimettöminä sen verran, että niitä en ehkä enää tarvitse lisää. Valkoisia ja vaaleitakin minulla on jo monia. Mutta silti pioneista löytyy aina vain uudestaan jokin, jonka vielä voisi haluta, vaikka niitä riittäisi kyllä näistä omista kukkimattomista.


Ehkä hassuimman pionin tittelin saa Bad hair Daytä viettävä Green Lotus. Tuon terälehtiä tekisi mieli vähän laittaa parempaan järjestykseen.


Minä lähden nyt ottamaan piiraan uunista, kauppaan täydennysostoksille sekä kukkakaupasta hakemaan pöytäkoristekimpun. Mukavaa viikonloppua!

maanantai 27. kesäkuuta 2022

Ensimmäisiä kiinanpioneja ja niiden kavereita

Kiinanpionien aika on alkanut/alkamassa ja menee varmasti näillä lämmöillä myös tiivissä tahdissa. Keinun vieressä on penkki, jossa kasvaa rungollinen syreeni, se Moskovan kaunotar, jonka tosiaan piti olla jotain muuta. Nyt sen kukat ovat jo ohimeneviä. Sen sijaan nyt näkyy väripari tai väritrio, joka oli mielessä minulla silloin joskus, ehkä vuonna 2020 tai 2019. Näin tämän espanjankurjenpolven Wargrave Pinkin ja ajattelin sen kylmästä sävystä, että se voisi sopia jonkin Coral-pionin kanssa. 


En pitkään pitänyt mistään persikan värisistä kasveista (ruskeat ovat kauniita), joten en heti lämmennyt muiden Coral Charm-pioni ihasteluille. Kunnes näin sen livenä. Se olikin ihan kaunis. Ja suuri. Ostin kuitenkin Pioni Coral Sunsetin, joka avasi tänään kukkansa. Ja on tässä jo menossa nukkumaan, kun kuva otettu aika myöhään tänään.


Näiden kanssa samassa penkissä on jännän värisin lehdin Heucera Carnival Marmelade, joka kukkii myös jotenkin samaan sävyisin kukin. Tämäkin on muuten ostettu nimilapun kanssa jostain syys/kevät/kausikukkalajikkeista. Ja minä tungen ne aina perennapenkkeihin.


Minulla on muuten lähes kaikki keijunkukat talvehtineet maassa, osa vain runsastuu. Osa on meinannut jäädä toisten alle tai varjoon, eivätkä kaikki ole täysin pulskistuneetkaan. Muutamia olen jakanutkin, joko omaan puutarhaan tai sitten muille. Minulla alkaa olla erivärisiä keijunkukkia ihan kohtuullinen määrä. Kaikkien lajikkeita ei vain ole tallessa. Viime vuonna kirjoitinkin niistä ja yksi luulemani keijunkukka onkin ollut Tellima. Sitten siihen päälle on vielä haltiankukkia, jotka voin taas iloisesti sekoittaa näihin.  

Takaisin siis tähän hetkeen. Eli tässä kuvassa on keijunkukka Carnival Marmeladen lehdistö, kukka sekä pioni Coral Sunset. Tuonne keijunkukkien lomaan on muuten laitettu yksi lasten kivikokoelma jemmaan. Kun kaikkea ei voi säästää ja iso kasa kiviä sisällä alkaa olla jossain vaiheessa ongelma, on hyvä tallettaa niitä talteen kukkapenkkiin, jos sitten joskus niitä sieltä haluaa kaivaa. Suurin osa on siis aivan tavallisia kiviä, aivan tavallisilta esim. metsäretkiltä. 


Ja samaa penkkiä toisesta näkökulmasta, jossa näkyy myös vasemmassa reunassa kiinanpioni Pecherin ensikukinta. Aika kärsivällinen täytyy usein olla pionien astiataimienkin kanssa, saatikka juurakon tai siementaimen.


Pecher on taas tässä. Avautunut tänään. Tämä ei ole ihan samaa värimaailmaa, mutta eipä se haittaa. Tähän penkkiin on vielä avautumassa yksi pioni, joka saattaa olla siirtelyjeni tuotosta tai sitten muistiinapnoistani löysin tiedon, että olen laittanut tähän pikkuisena ostetun siementaimen, joka on kerätty Bowl of Beautysta. Ostettu muistaakseeni eurolla tai kahdella jonkun taimitapahtuman yhteydessä. Sellainen pieni siementaimi näyttää niin viattoman pieneltä, että ei kohta tajuakaan, että kaikki penkit ovat täynnä pioneja, joille ei ole tapeeksi kasvutilaa. Onneksi on lapio olemassa ja voi aina kaivaa lisää penkkejä.


Tässä penkissä värimaailmaan sopii vielä tuleva Mustialan ruusun kukinta sekä Austin ruusu Princess Alexandra of Kentin kukinta (paleltui maata myöten, mutta 3 nuppua näkyy). Värimaailmaan tulee kuitenkin muutosta, kun vahvempia värejä tulee myöhemmin, kun tummat ritarinkannukset aloittavat.  Tai mahdollisesti jo samaan aikaan. Nyt kehittyy hurjalla hopulla moni perenna. 


Olen alkukesän kirjoittanut blogia vähän harvemmin ja kun alkaa olla kamalasti asiaa, menee kirjoittaessa kamalasti aikaa. Jos tämä onnistuisi näin pilkkoen vähän paremmin. 

sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Lämpö

Lämpö on ollut tämän juhannuksen teema. Muutaman kottikärryllisen on kyennyt kitkemään. Tomaateille rakentamaan tukia. Ei paljon muuta ole sitten jaksanutkaan kastelemisen lisäksi. Tuon tuolin luona on usein pöytä, nyt pöytä siirtyi muualle, kun ruokailtiin ulkona. Varjo on ollut kova juttu. Kuva otettu juhannuspäivän illalla ikkunasta, kun kotia viilentelin.


Ulkona kukkivat maanpeite kasveista kahta erilaista lilaa ajuruohoa. En mitenkään muista, miksi en viime vuonna pitänyt tuosta toisesta, joka on hieman vaaleampi. Nyt olen tyytyväinen molempiin. Eli ei kannata kasveja hävittää yhden kauden jälkeen. Kummankaan nimeä minulla ei ole tallella, mutta ovat tuolla yläkuvassa molemmat. Alla tummempi. Kirkkaampi kasvi takana Lewisia. 


Ja hieman vaaleampi.


Myös tämä kälyltä saatu nimetön valkoinen maanpeittokasvi on ollut hyvä. Sekin saa pikkuhiljaa levittäytyä tai levitän sitä. 

Vaikka puutarha kuinka kuumenisi, näitä ei tule mieleenkään kastella. Vieressä voi aina kasvaa joitakin sellaisia kasveja, joiden lämmön kestävyys voi aina arveluttaa. Viime vuonna ihastuin myös tähän idänkurjenpolvi Birch Doupleen. Ostin niitä kaksi. Onneksi istutin tämän toisen väljemmille vesille, sillä se toinen on tainut hautautua toisen kurjenpolven alle. Täytyy katsoa löydänkö sen. 


Kun keväällä on jokainen kasvi raportoinnin arvoinen, tässä vaiheessa ei tule kirjoitettua läheskään kaikista, jotka juuri kukkivat. Ei vain jaksa. Ja jos jostain kasvista on jo viime vuonna kirjoittanut, tarviiko kaikista joka vuosi kirjoittaa? Tänään yritin kaivaa kaikkia muistiinpanojani siitä, että kuinkahan monta pionia olen vuosien aikana istuttanut. Tai siis niiden lajikenimiä. Osinhan osa on jakopaloja ja niistä osalla on oma tunnearvonsa välittämättä lajikkeesta. Niitä tuli iso kasa. Osa ei yhäkään ole kukintaikäisiä. Ja tällä hetkellä minulla on pienempi osa penkeistä, joissa ei ole yhtää pionia. Niiden koko vain on alussa tosi pieni ja muutamien vuosien jälkeen aika suuri. Tässä kukkii ensimmäinen kiinanpioni, joka ei avaa itseään tämän enempää. Ei ole kerrottu, on keltaiset heteet, mutta ripaus punaista joissain lehdissä. Koska tämä saattaa olla tämän kasvin ensikukinta, voi se kukka olla erilainen taas ensi vuonna. Kuva otettu hieman yläviistosta. Tämäkin jäi toistaiseksi ilman nimeä. Vierellään lähes viimeisiä ukkolaukkoja.


Käyköhän kenelläkään muulle niin, että ei ole enää varma, onko kirjoittanut kaikki ostoksena ylös. Minä harrastan nykyisin sitä, että kirjoitan kaikki ostokset ylös. Silti minulla on epämääräinen aavistus siitä, että olen saattanut joskus ottaa lokakuussa jonkin juurakkopussin mukaan saksalaisen kaupan valikoimista ja jättää sen sekä kirjoittamatta että kuvaamatta. Yllätykiä siis riittää aina ajoittain.