sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Juhlat puutarhassa

Tänä viikonloppuna on kuusi tai siis kuuset luovuttaneet suuria keltaisia siitepölypilviä. Kaikki paikat keltaisenaan. Kun kalenterissa lukee juhlat, niin silloin juhlat järjestetään. Ja käytetään puutarhaa, jos vain voi.


On hienoa, kun puutarha kukkii sadoin, ellei tuhansin, kukin.


En usein koristele puutarhaa enempää, koska perennat, sipulikukat ja puut hoitavat koristelut.


Tänä vuonna kuitenkin tein poikkeuksen, kun sukulaiset luopuivat tuikkulyhdystään.


Tuikkukippoja tai maljakoita.


Vilkas viikonloppu takana. Ehkä ensi viikonloppuna ehtii taas enemmän paneutua puutarhahommiin. Toivottavasti jo jonain arki-iltana.

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Oi, kukkaisa toukokuu

Vihreys ja tuoksut lisääntyvät. Jouluruusu, esikot, tulppaanit ja joka puolella pitkään kukkineet valkovuokot. Kukkaisuus lisääntyy kovaa vauhtia.


Taustalla kukkivat jo korkeatkin tulppaanit, en vain tiedä, mihin olen piilottanut muistilapun, jossa niiden nimi lukisi. Enkä enää muista miltä vuodelta nuo tulppaanit ovat. Näköjään tänä vuonna jotkin sellaiset tulppaanit ovat taas hurjistuneet kasvuun, jotka viime vuonna näyttivät taantuvan. Minulla on nimittäin sellaisiakin tulppaaneja, jotka tekevät ahkerasti sivusipuleita, ja joiden joka paikkaan leviämisestä en niin pidä. (Kun ovat penkissä, joissa sävyt eivät käy täysin yhteen.)  

Kukkivat puut ja sininen taivas. Se on vasta ihanaa. Sirotuomipihlajat revittelevät tänä vuonna kauan. 


Persian Pearleja on avautunut muutamia. Näitä olen laittanut vuosien varrella useita kymmeniä puutarhaan, mutta en varmaan kovin hyviin paikkoihin. Sillä nämä taantuvat meidän savimaassa helposti. Ja toisissa paikoissa voivat taas jäädä isompi lehtisten jalkoihin.


Kohta on aika leikata nurmikko tai siis rikkaruohikko. Se näyttää kovin epäsiistiltä näiden keltavuokkojen ja kirjopikarililjojen taustalla. 


Kuvissa on eroja. Tässä samat kasvit, ja ei näytä niin suttuiselta.


Imiköiden taustalla kukkii myös kirjopikarililjat. Niitä voi ripotella minne vain. Menevät kapeaan tilaan. Myös sinikämmen on jo kukassa, tämä kuva on nimittäin otettu pari päivää sitten.



Yhdessä penkissä olen pitänyt vain valkoisia kirjopikarililjoja. Onneksi jotkin kasvit pitävät kosteasta keväisestä maasta.



Keltakoiranhammas yllätti, oli kasvanut kukintavaiheeseen lähes huomaamatta. Sen seurana valkea hyasintti. Ja piilossa valkea helmihyasintti.



Pihamme Terijoen salava oli aika huonossa hapessa talven lumikuormassa. Kallellaan entisestään. Sen seurauksena puoliso katkoi jo talvella muutaman alaoksan pois. Ja sehän olikin oikein hyvä ratkaisu. Puu on ryhdikkäämpi ja minun kasvilavani voivat saada vähän enemmän auringonsäteitä myös aamuauringosta. No, ei kovin montaa sädettä, mutta hivenen. 


Ihan pian vihreys lisääntyy ympärillä vielä enemmän. 

perjantai 10. toukokuuta 2019

Viikon varrelta

Minusta tuntuu nykyisin siltä, että viikko on samanlainen yksikkö kuin päivä joskus nuorempana. Tämä viikko on ollut ilmassa pientä viileää jarrua ja pientä toivetta kevään lämpenemisestä.

Värejä olen katsonut sekä ikkunasta että livenä. On hienoa, kun lehtien puhkeaminen on monissa kasveissa värikäs vaihe. Tämän viikon aikana näissä nupuissa on tapahtunut jo sellaista edistymistä, että muutamia kukkia on auennut.


Rusokirsikka on varsin rusoinen keväällä ja syksyllä.


Esikot ja hyasintit sopivat väreiltään hyvin yhteen. Koska olen laittanut aina ajoittain eri hyasintteja, en voi enää muistaa, mitä lajeja nämä ovat vai jotain nimettömiä sekoituksia. Tumma lila voi olla Woodstock, joita olen kaivanut maahan vähintään kolmena eri vuonna eri paikkoihin.


Isohelmililjat tekevät yhden suurehkon lehden ja ovat selvästi tanakampia kuin tummahelmilijat. Nämä olen vain istuttanut turhan harvaan, koska eivät ainakaan parissa vuodessa ole samalla tavalla tehneet sivusipuleita, joita muut helmililjat ovat pikkuhiljaa tai vähän nopeamminkin alkaneet tehdä.



Toivon, että viikonloppuna aamupäivällä paistaisi aurinko, että näkisin tämän tulppaanin aukinaisena. On aina iltapäivisin töiden jälkeen varjossa. Tämä tulppaani voitti tämän pihan ekatulppu-kisan. Mutta harmi, kun sitä ei näe aukinaisena.


Tänään on satanut vettä. Vähän enemmän tai tihkuttanut. Sade paljasti sen, että kotilot ovat taas ihan joukolla liikenteessä. Jokaisella on vitsauksena, meillä on ne lehtokotilot. Edes pupujen syömät oksat  eivät ota niin paljon päähän kuin nilviäiset. En jaksa enää niistä mönkijöistä ottaa kuvia, kun ne kuitenkin vahingossa eksyvät kesän edetessä moniinkin kuviin.


Joskus hommat jäävät kesken. Jotkut ihmiset siivoavat heti jälkensä. Jotkut eivät. Jotkut ottavat kuvia siitä, kun eivät korjaa jälkiään.


Kuvassa samaa aluetta, vasemmassa laidassa oleva pajuangervo saa lähtöpassit pian ja pääsen siistimään tuota kohtaa. Vaikka pajuangervo näyttää olevan kuvassa vain yhdessä kohtaa, oikeasti se levittää juurivesojaan vaikka minne. Tuon alueen siistiminen on tämän vuoden projektini. Saada tuohon alueeseen jokin ryhti. Ja paikalle puutarhakeinu. Ja kasveja ja kukkia keinun lähelle.


Puutarhaista viikonloppua!