sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Puoli vuotta sitten

 Toukokuun 21. päivänä vunna 2021 olen näköjään ottanut vähän pilvisellä säällä kuvia puutarhasta. Tässä kuvia tasan puolen vuoden takaa. Osa kuvista on blogissa jo ollutkin. Keinu on kannettu paikoilleen.



Keinun viereisessä penkissä kukki hempeitä tulppaaneja, hyasintteja, helmililjoja ja narsisseja. Taustalla myös lemmikkejä kukassa.


Joka paikassa kukki ja oli vihreää, vaikka kaikkialla ei lukumääräisestä ollut kovin monia lajeja juuri kukassa. Pionien varret olivat suurimmaksi osaksi vielä punaisia.


Kirjopikarililjoja kukkii useammassa paikassa puutarhassa, varjoisammassa ja valoisammassa, joten niiden kukintaa on monessa paikassa ja vähän eri aikoihinkin.


Valkoisia kirjopikarililjoja pidän tietyssä kukkapenkissä erillään, muuten ne tummat jyräävät valkoiset. Molempia haluan puutarhaan. Kirjopikarililjojen ohella samassa penkissä kyllä kasvaa kaikkea muitakin sipulikukkia.



Tässä penkissä on alla paljon savimaata, joten kirjopikarililjat viihtyvät. Suurin osa tulppaaneista ei.



Tämän penkin läheltä on otettu kuva toiseen suuntaan. Taustalla näkyvä punainen liukumäki on naapurin pihalla. Ei ole harvasta aidasta tai sen tapaisesta ihan kunnon näkösuojaa.


Moni ei pidä keltaisesta väristä puutarhassa. Minä en syrji keltaista, vaikka voikukka ei lempikasvini olekaan. Keltakoiranhammas ilahduttaa joka vuosi ja nyt sitä olen yrittänyt jo vähän levittääkin muualle.


Marraskuu on niin erilainen kuukausi kuin toukokuu, että aina hämmentää puutarhaa katsoessa, mikä muutos puolessa vuodessa tapahtuukin. Nyt on se vuodenaika, kun kaikki elämä puutarhassa pysähtyy, vähentyy ja siirtyy lepotilaan. 


Minulle tämä marraskuu on taas tarkoittanut kehonhuoltoa. Olen mennyt vuosien saatossa yhä enemmän jumiin kropastani, ja puutarhatöissä olen jo vuosia joutunut varomaan toista hartiaani. Koska äly ei ole aiemmin käskenyt hierojalle, tapahtui kehonhuollon tarpeeseen herääminen hartian mennessä kunnolla juntturaan. Olen käynyt nyt viikon välein hyvin perinpohjaisella hierojalla ja näemmä jatkan siellä käyntejä vielä useamman viikon. Tarkoituksena olisi saada kroppa taas kesäkuntoon. Minulla kesäkuntoon tarkoittaa nyt liikkuvuutta, kivuttomuutta, parempia liikeratoja ja kehonhuoltoa. Venyttely alkaa olla jo melkein rutiinia. Ei ihan, mutta melkein. Suosittelen siis pitämään kehosta huolta, ettei sama käy kropan kanssa ja ala rajoittaa rakasta harrastusta.


Lempeää ja huolehtivaista marraskuun jatkoa!