Ensimmäisen vuosineljänneksen raportti

Vuoden ensimmäinen vuosineljännes on ohi alle kahden tunnin kuluttua. Viime vuoden viimeinen vuosineljänneksen merkittävimmät asiat olivat terassin pohjustustöiden lisäksi sipulien istuttaminen.

Ensimmäinen vuosineljännes alkoi hyvin puutarhattomasti. Ei ollut puutarha eikä kasvit mielessä. Yhtään. Tai siis kyllä oikeasti vähän, mutta ajatus kesällä kaikesta uuden tekemisestä ei tuntunut kovin kiinnostavalta. Vaan raskaalta ja työläältä. Kuka sitä pimeässä mitään jaksaisikaan.

Pikkuhiljaa alkoi taas hiipiä mieleen lapio, kottikärryt, multa ja kaikki kasvit ja perennat ja uudet istutusalueet. Kuitenkin tuolla matalapaineen vaikutuksen alaisena, en ostanut juuri edes siemeniä. Kylvin kuitenkin uuden nousun huumassa uusista siemenistä basilikaa ja etsin kaikkia vanhoja tomaatin siemeniä. Yllytykseni onkin ollut suuri, kun kaikki 5 lajia vanhoja siemeniä ovat itäneet. Ehkä pari siementä on vain jäänyt itämättä.

On pitänyt uudestaan tutustua viime vuoden loppupuolella istutettuihin sipuleihin. Toivon kovasti, että ensimmäisen vuosineljänneksen kovat pakkaset eivät tehneet sipuleissa tuhoa.

Nyt pyörii mielessä suunnitelmat hyvin moneen paikkaan. Olen myös piirtänyt suunnitelmia ylös. Kirjoitellut kasvien nimiä, ennen kaikkea puiden nimiä. Haaveissa on myös jotkin puut tai pensaat, joita haluaisin pihaan, mutta joiden paikasta ei ole aavistustakaan, vielä.

Tässä ensimmäisen vuosineljänneksen loppupuolella on taas ihania pieniä kasveja noussut. Lumikelloille ei ole vielä tullut kavereita, vaikka kukkivat tuossa paikassa jopa toista vuotta. Täytyy muistaa korjata tilanne syksymmällä laittamalla uusia sipuleita noiden joukkoon tai jonnekin toisaalle ensimmäisiin lumesta vapautuviin kukkapenkkeihin.

Maaliskuun viimeisen viikon säät ovat olleet ihana, toiveikkaat, keväiset. Toki myös pölyisät. Lumi sulaa sievästi kohisten. Loskaa ei synny. Toisaalta sisällä huomaa kevään tulevan, kun sisään alkaa kantautua jo hiekkaa. Se on KEVÄT.

Ensimmäisen vuosineljänneksen kustannukset ovat olleet maltillisia. Vain vähän siemeniä ja hippusen multaa. (Leikkokukkia ei lasketa.) Ja vain pari maltillista ruukkua sipulikukkia.

Seuraavalle vuosineljännekselle ei ole budjetoitu oikeastaan yhtään rahaa puutarhaan. Jostain syystä luulen, että se ei tule olemaan este uusille hankinnoille.

Ja luulen, että mietin uudestaan tulevan vuosineljänneksen menoeriä ja ehkä teen jopa sen budjetin.


(Ps. Vihaan mm. sanaa vuosineljännes.)

Kamelia kasvitieteellisestä puutarhasta

Päivän tilanne

Aivan ihanat ilmat olleet nyt pari päivää putkeen. Lumet sulavat ja ihana virtaavan veden ääni kuuluu.

Meidän pihalla kuitenkin on lunta aivan riittämiin. Jotain pitää tehdä, joten leikkelin tänään osan naapurin puolella kasvavaa orapihlaja-aitaa. Se on siis istutettu 50 vuotta sitten naapurin puolelle, mutta ihan tuohon rajalle. Kummaltakaan puolelta siitä ei ole pidetty oikein hyvää huolta, kuten orapihlaja-aidoista usein pidetään. Käytännössä se muistuttaa aidannetta. Villiä ja vapaata. Leikkelen sitä meidän puolelta ajoittain. Usein tähän aikaan tai myöhään syksyllä. Sen sisällä voi kasvaa vattua tai ruusua, joten se on lehdessä ollessaan varsin piikkinen tapaus. Tähän aikaa vuodesta puutarhatöitä on muuten niin vähän ja on pakko tehdä jotain. Meidän piha on muutenkin vähän enemmän villi kuin säntillinen. 

Tässä kuva orapihlaja-aidasta ja siinä kukkivasta valamonruususta.

Pikkasen villi. En ole silti raaskinut hävittää ruusua tuolta. Tähän aikaan vuodesta pääsee parhaiten katkomaan vanhat oksat. Olen myös huomannut, että orapihlajaa ei saa hengiltä millään, vaikka noilla leikkauksilla sitäkin joku vuosi toivoin. Valamonruusuakaan en saanut väärään aikaan ajoitetuilla hoitotoimenpiteillä hengiltä.

Tämän päivän lumikellotilanne on jo varsin ihastuttava. Näiden oikeista lajeista ei ole mitään hajua, olen luullut niitä ihan puistolumikelloiksi, mutta saa oikaista, jos tietää tai tunnistaa toisin.

Tässä kuvassa näkyy meidän pihan lumitilannetta sitten vähän oikeammassa mittakaavassa. Nyt en olekaan sitten yhtään varma, miten tiedän, että onko puksipuu elossa vai menetetty tapaus? Osaako joku kertoa?

Tämä pieni muotopuoli puksipuu oli ilman lumisuojaa silloin tammikuun -27 asteen pakkasilla. Kohta alkaa jännitysnäytelmä kaikkien muidenkin kasvien puolesta.

Harmaan päivän vihreät

Sumuinen lauantai. Perheen miesväkeä kiinnostaa autot, jotka eivät kiinnosta loppuperhettä. Loppuperhe siis suuntasi sillä aikaa Kaisaniemen kasvitieteellisille kasvihuoneille. Onneksi mukaan raahattu esikoinen nautti ihan täysillä ja tutki antaumuksella kasveja.

Sumuinen Helsinki oli harmaa, mutta kasvihuoneissa ei silti ollut pimeää.

Suosikkini on palmuhuone. Sen kasvit,

kuten kaakaopuu Theobroma cacao,

ja muut yksityiskohdat.

Toinen suosikkini oli ehdottomasti lummehuone. Jättilumme on vasta kesän juttu, mutta sain minä irti jotain muutakin.

Tytär bongasi afrikkalaisen papyruksen Cyperus papyrus, jonka liitti oitis historiaan.

Ja ihmetteli Länsi-Intian puuvillaa, Gossypium barbadense. Piti aika paljon malttaa mieltään, ettei lähtenyt repimään puuvillaa irti.

Lumpeita kuvailin tässä lumme Nymphae 'Carlos Magdalena'.

Ja tähän ihastuin kovasti: lumme Nymphaea 'Kew Stowaway Blues'.

Onneksi kaikki kasvit ovat merkittyjä, muuten näistä ei jäisi mitään mieleen. Kovin suurta yksittäistä kukkaloistoa ei kaikissa kukissa ollut juuri nyt meneillään. Tosin poikkeuksia löytyi Välimerihuoneesta.

Kolibrinkukka on niin hauska ja toinen näistä oli ihan hyvässä kukassa.

Madeiran kurjenpolven kukinta oli erittäin runsasta.

Punainen kyltti tarkoittaa harvinaista tai uhanalaista. Ja näiden kylttien vuoksi minäkin pystyn nyt jopa kirjoittamaan joidenkin kasvien latinankieliset nimet.

Sama kasvi ulkoa ikkunan läpi.

Kotona yhden kukkapenkin yksi nurkka oli jo sulanut enemmän ja tämän päivän aikana lumikellot olivat tulleet esiin jo enemmän. Niitä näkyy nyt ainakin viisi. Osa kyllä perennavarsien lomassa. Tiedän, mitä huomenna taidan tuolla ulkona tehdä.

Pieni visiitti vihreään ja jo jaksaa paremmin odottaa sitä kotoisaa kevättä.

Ensimmäiset läpi lumen

Ensimmäiset tämän pihan lumikellon nuput tunkevat läpi lumen. Tänään bongattu. Kuvissa näkyy todellinen tilanne lumesta tai lumen ja tuhkan sekoituksesta tai kaikista syksyn jäljiltä olevista perennan varsista ja kukkapenkkeihin haravoiduista lehdistä.

Mutta vain yhdestä penkistä. Juuri tästä kohtaa sulavat lumet ensimmäisenä. Olin toiveikas hetken myös muiden penkkien suhteen. Mutta ne muut penkit ovat yhä lumen vallassa. Sieltä ei vielä mikään näyttäyd, ainakaan tänään.

Pääsiäisen sääennusteet ovat kuitenkin sen verran rohkaisevia, että on pakko tehdä pihakierrokset sekä aamulla ja että iltapäivällä tai illalla. Jotain muutosta tapahtuu ihan varmasti, kun lämpötilat ovat plussan puolella.

Tuplajuhla

Kevätpäiväntasaus on tänään. Pimein aika taas hetkeksi takana.

Palmusunnuntai on meillä kyllä vähän näkyvämpi projekti. Siis ainakin lapsilla.

Hyvää palmusunnuntaita ja kevätpäiväntasausta. Aion joka tapauksessa olla tuore ja terve tämän päivän jälkeen.

Tulihan se sieltä

En tarkoita nyt valekevään jälkeisiä maaliskuisia pakkasia. Enkä tarkoita myöskään ihanaa maaliskuista auringonvaloa (joka paljastaa kodista myös epämiellyttäviä pölylaskeutumia).

Se hiipi ihan vähitellen. Talvella ei puutarha kovin paljon taas ollut mielessä. Tai oli mielessä, mutta into puuttui. Itse asiassa välillä tuossa mietin, että jaksaakohan sitä ollenkaan laittaa niitä alueita, joita aikaisemmin olen miettinyt.

Kylvin pikkaisen kasveja. En edes ostanut juuri siemeniä. Ainoastaan basilikan. Kylvin vanhoja jämiä tai lahjoja. Ajattelin jo, että tomaatit eivät idä.

Tomaatin siemenistä, ainakin osa, itää. Vau. Osa on ehkä 2-3 vuotta vanhoja. Hyötykasviyhdistykseltä aikoinaan tilattuja. Loputkin saattavat vielä itää.

Pihalla kuuntelin jo viikko sitten mustarastasta, useampana päivänä. Tuoksu, tai pölyn määrän, lisääntyminen toi ihan kevään mieleen. Aurinko lämmitti, aurinkolasit piti etsiä. Ulkona tuntui vahvasti keväältä.

Kun sisällä tarkkailin tomaattien tilaa, alkoi mieleen tulla suunnitelmia niistä alueista, joita jo syksyllä mietin. Osa alueista ei ole minusta kiinni, vaan puolisosta. Kunnes tajusin, että pääsen heti lumien sulettua hommiin toisaalle, alue ei ole rakentamisen tiellä. Kärräämään multaa, heilumaan lapion kanssa. Istuttamaan. Suunnittelemaan ja fiilistelemään. Ja hikoilemaan ja pesemään multaa pois saappaista ja käsistä.

Nyt se siis iski: En Malta Odottaa Kevättä - olo.

Viime vuonna loikin tasajalkaa jo 9.3. tämän näyn edessä.

Tänä vuonna samassa paikassa on rutosti lunta. No, ei ihan rutosti, mutta 30 senttiä. Säästän teitä lumikuvalta. Siitä lumesta on nimittäin vaikea erottaa kukkapenkkiä. Voitte kuvitella valkoista lunta, johon on epätoivoisena hetkenä ripoteltu tuhkaa. Joten lumi ei ole enää valkoista, vaan harmaata.

Yritän täällä hokea, että parempi pakkaset maaliskuussa kuin viime vuotinen huhti-touko-kesäkuun kylmä aalto. Siirrän odotukseni kukkapenkkien sulamisesta huhtikuuhun.

Yllättävät muistiinpanot

Tällä kuvalla toivon ensin hyvää naistenpäivää naisille!

 

 Kuvan hyasintit ovat sisällä toistaiseksi. Ostin ne, kun kerran niitä näin. Sillä ihan tässä viime viikolla tuli sellainen olo, että apua, istutin taas liian vähän hyasintteja syksyllä.

 

Tästä taas seurasi luonnollinen ketjureaktio minulle. En muistanut yhtään, mitä hyasintteja olen istuttanut ja mihin. En myöskään muistanut kuin muutaman sipulin, jonka olin maahan kaivanut. Tai no, muistan taas liiankin hyvin ne 40 kukkasipulia, joita en saanut tarpeeksi syvään ja joiden takia murehdin jo syksyllä ja murehdin uudestaan tammikuussa kovien pakkasten aikana. Niille olen jo mielessäni kaivanut RIP-kyltin.

Kaivoin muistiinpanojani, joissa kuitenkin oli suuressa osassa myös merkintä, mihin olen ne istuttanut. Paitsi muutamassa. Muistiinpanoissa lukee mm. Tulipa Brown Sugar, paikkana rusokirsikan juurelle. Muistan kyllä ihan varmasti miettineeni sen samaisen rusokirsikan juurelle myös papukaijatulppaaneja, joiden kohdalla paikkamerkintä on ihan tyhjä. Nyt ei raksuta yhtään, että ovatko ne papukaijat nyt noiden ruskeiden kanssa samassa penkissä vai jossain muualla.

Ja olen myös istuttanut 5 kpl hajulaukkoja, paikkana Sinne Tänne. Sepä vasta informatiivista. Oikein täällä onnittelen itseäni taas loistavista muistiinpanoistani.

Onneksi on myös iso joukko mm. krookuksia ja lumikelloja, joiden paikat olen merkinnyt sentään kukkapenkin tarkkuudella. Olen myös onneksi istuttanut talventähtiä, kirjopikarilljoja ja muita tulppaaneja. Myös pieniä tulppaaneja.

Löysin myös tiedon istuttaneeni sentään kolme kappaletta hyasintteja Blue Magic penkkiin, jossa kukkii myöhemmin erilaisia sinertäviä kurjenpolvia. Nyt vain toivon, että en mennyt pilaamaan siinä penkissä olevaa ihanaa näkymää, joka sisälsi viime vuonna lilan-pinkkejä esikkoja ja pieniä suloisia tulppaani Persian Pearleja ja kirjopikarililjoja.

Toivottavasti istutin ne siniset (?) hyasintit toiselle puolelle penkkiä (penkin ympäri siis voi kävellä). Jossain vaiheessa muistelen miettineeni, että noita Persian Pearleja mahtuisi tuonne enemmänkin. Niistä taas ei ole mitään merkintää muistiinpanoissani.

Kohta alkaakin olla se aika vuodesta käsillä, kun alan saamaan sisäisiä hepuleita niistä ajatuksista, että olen menettänyt jotkin kasvit tai pilannut jotain.

Maaliskuun eka

Kalenterissa avautui tänään ensimmäinen kevätkuukausi. Kun katsoo ikkunasta, on vähän toinen fiilis. Otin eilen kuvia pihalta.

Tänä vuonna jääpuikkotaide on erikoista. Jääpuikot kääntyvät katon lipan alle. Parhaimmillaan jääpuikoilla on ollut pituutta paljon ja paksuutta myös.

Helmikuun vika kukkapenkissä.

Sama kukkapenkki 30.5.2015. Nuo vasemmassa reunassa paistavat voikukatkin ilahduttavat ja toistavat hyvin tulppaanien väritystä. (sarkasmia)

Kalenteri väittää kevätkuukautta. Sanoisin silti, että seuraava vuodenaika on kevät.