Aika pitkään meni meillä ennen ensilumen tuloa. Nyt on raskasta lunta piha täynnä ja syysasteri Patricia Ballard on suureksi osaksi laonnut maata vasten. Vain jossain tuli tuki vastaan.
Onneksi kärhöteline on tällä kertaa tukevaa sorttia. Ei ehkä romahda tai taivu ihan heti.
Yhä olen ollut vähän laiska blogimaailmassa ja vähän laiskasti luen tai kommentoin tällä hetkellä.
lauantai 21. marraskuuta 2015
tiistai 17. marraskuuta 2015
Jotain muuta kuin marraskuista pihaa
Tuli tässä puheeksi puolison kanssa blogini ja blogini Instan kuvat. Olen viime aikoina kuvaillut pihaa vähän laiskasti (valon puute ykkössyynä). Hän ehdotti, että voisi esiintyä blogini kuvissa ilman paitaa. Ehdotus oli onneksi vitsi. Nauratti kyllä. Mutta piristyin taas tuon kommentin innoittamana laittaa blogiini muuta kuin tämän hetken kasvi- ja pihakuvia. Uhosin kyllä laittavani blogiini äänestyksen puolison ilman paitaa-kuvista. Ainoa vain, että vaikka niitä ylävartalokuvia kuinka haluttaisi, en silti niitä julkaisisi. Jossain se menee puutarhabloginkin raja.
Puoli vuotta sitten, 17.5.2015, tapahtui pihalla kaikkea. Niin paljon, että en ole edes kaikista kukkivista kasveista juuri sinä päivänä julkaissut ottamiani kuvia. Kuinka silloin toukokuussa onkin yläkylläistä, kuin näin marraskuussa vähäistä.
Toukokuussa kukkivat samassa penkissä valkoiset helmihyasintit suurempien hyasinttien vierellä.
Samassa penkissä tarhakylmänkukka heräsi henkiin. Piti vääränlaisessa paikassa välivuoden ja olin varma, että olen yksilön tappanut, kun en sitä löytänyt. Kun etsi oikeasta kohtaa, löysi kukankin. Jos tämä vielä tästä runsastuisi tulevina vuosina.
Helmihyasintit ja vuokot rinnakkain.
Lahjana saatu ruusuherukkakin kukki.
Puissa tapahtui kaikenlaista. Hevoskastanja on hidas avaamaan lehtiään ja niissä on monta hassun näköistä vaihetta.
Rusotuomipihlajan kukinta osuu lähes joka vuosi lähelle toukokuun puoliväliä, nyt meni hiukan yli.
Ja toki tulppaanejakin oli pihalla.
Tasan puoli vuotta sitten olimme myös matkalla Tukholmaan aurinkoisella ja tyynellä ilmalla. Mukana oli esikoisen luokka ja rinnakkaisluokka ja iso kasa valvojia.
Ehkä se kaunis kevät tulee taas. Viime kevät oli kylmä, mutta sitä ei kyllä kuvista tajua.
Puoli vuotta sitten, 17.5.2015, tapahtui pihalla kaikkea. Niin paljon, että en ole edes kaikista kukkivista kasveista juuri sinä päivänä julkaissut ottamiani kuvia. Kuinka silloin toukokuussa onkin yläkylläistä, kuin näin marraskuussa vähäistä.
Toukokuussa kukkivat samassa penkissä valkoiset helmihyasintit suurempien hyasinttien vierellä.
Samassa penkissä tarhakylmänkukka heräsi henkiin. Piti vääränlaisessa paikassa välivuoden ja olin varma, että olen yksilön tappanut, kun en sitä löytänyt. Kun etsi oikeasta kohtaa, löysi kukankin. Jos tämä vielä tästä runsastuisi tulevina vuosina.
Helmihyasintit ja vuokot rinnakkain.
Lahjana saatu ruusuherukkakin kukki.
Puissa tapahtui kaikenlaista. Hevoskastanja on hidas avaamaan lehtiään ja niissä on monta hassun näköistä vaihetta.
Rusotuomipihlajan kukinta osuu lähes joka vuosi lähelle toukokuun puoliväliä, nyt meni hiukan yli.
Ja toki tulppaanejakin oli pihalla.
Tasan puoli vuotta sitten olimme myös matkalla Tukholmaan aurinkoisella ja tyynellä ilmalla. Mukana oli esikoisen luokka ja rinnakkaisluokka ja iso kasa valvojia.
Ehkä se kaunis kevät tulee taas. Viime kevät oli kylmä, mutta sitä ei kyllä kuvista tajua.
lauantai 14. marraskuuta 2015
Marras
Marraskuu on pitkällä, ennen kuin minä ehdin omalle pihalle kuvaamaan valoisan aikaan. Tai edes lähes valoisan aikaan. En muista milloin viimeeksi olisi loka-marraskuussa ollut näin paljon ohjelmaa. Kolme peräkkäistä viikonloppua enemmän tai vähemmän pois kotoa.
Aamulla sateessa piti jo aloittaa kuvaaminen, kun ei ikinä tiedä, tuleeko toista mahdollisuutta. Alppikärhö on vielä vihertävä.
Tämän aamun ikävät uutiset Pariisista tuntuivat surullisilta. Aamusade sopi hyvin niihin tunnelmiin.
Päivän aikana valoa on taas näkynyt. Minulla olisi vielä ulkohommia ennen lumien tuloa. Ajasta kilpailee nyt monta asiaa: laiskottelu, ulkotyöt, sisällä siivous, valokuvien tilaus, muiden blogien lukeminen, kirjojen lukeminen jne. En ole muidenkaan blogeissa juuri vieraillut.
Avoimella terassilla on yhä keijunmekko, joka on vielä jotenkin hengissä. Ei enää kukoistavana.
Ja tämän syksyn ihme Syysasteri Patricia Ballard kukoistaa yhä vain. Luulen, että alkaa olla viimeiset päivät nauttia tästä kasvista. On ollut kyllä oikea syksyn piristys.
Hurmesilkkiheinä on vielä pystyssä jotenkin, nyt ihan punaisena. Mutta ei sitä millään oikein meinaa erottaa ruskeiden lehtien lomasta.
Keijunkukat tuovat väriä vieläkin. Ainoa vain, että värit erottuvat vain valoisalla ja sitähän ei tässä vuodenajassa nyt niin kamalan paljon ole.
Meidän lähistöllä on paljon oravia. Tämä on touhunnut naapurin pihalla, kamalan kolinan säestämänä. Me ei olla keksitty sellaista lintujen ruokinta laitetta, jota oravat eivät ryöstäisi tyhjäksi hetkessä. Onko teillä muilla tiedossa hyviä keinoja ruokkia lähinnä pikkulintuja, ei pelkästään oravia?
Palaan pian lukemaan teidän muidenkin blogeja.
Aamulla sateessa piti jo aloittaa kuvaaminen, kun ei ikinä tiedä, tuleeko toista mahdollisuutta. Alppikärhö on vielä vihertävä.
Tämän aamun ikävät uutiset Pariisista tuntuivat surullisilta. Aamusade sopi hyvin niihin tunnelmiin.
Päivän aikana valoa on taas näkynyt. Minulla olisi vielä ulkohommia ennen lumien tuloa. Ajasta kilpailee nyt monta asiaa: laiskottelu, ulkotyöt, sisällä siivous, valokuvien tilaus, muiden blogien lukeminen, kirjojen lukeminen jne. En ole muidenkaan blogeissa juuri vieraillut.
Avoimella terassilla on yhä keijunmekko, joka on vielä jotenkin hengissä. Ei enää kukoistavana.
Ja tämän syksyn ihme Syysasteri Patricia Ballard kukoistaa yhä vain. Luulen, että alkaa olla viimeiset päivät nauttia tästä kasvista. On ollut kyllä oikea syksyn piristys.
Hurmesilkkiheinä on vielä pystyssä jotenkin, nyt ihan punaisena. Mutta ei sitä millään oikein meinaa erottaa ruskeiden lehtien lomasta.
Keijunkukat tuovat väriä vieläkin. Ainoa vain, että värit erottuvat vain valoisalla ja sitähän ei tässä vuodenajassa nyt niin kamalan paljon ole.
Meidän lähistöllä on paljon oravia. Tämä on touhunnut naapurin pihalla, kamalan kolinan säestämänä. Me ei olla keksitty sellaista lintujen ruokinta laitetta, jota oravat eivät ryöstäisi tyhjäksi hetkessä. Onko teillä muilla tiedossa hyviä keinoja ruokkia lähinnä pikkulintuja, ei pelkästään oravia?
Palaan pian lukemaan teidän muidenkin blogeja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)