Uusia ja vanhoja asioita

 Tänä vuonna vappuna meillä kukkii pari vappupalloa. Eli palloesikkoa. Osa niistä ei ole korkeita ja osa vasta aloittelee. Olen monena vuonna ollut kateellinen ykkösvyöhykkeen vappupalloesikoista. Tänä vuonna yksi pinkki yllätti takapihalla. Olenkin löytänyt sieltä lämpimän paikan kukkapenkille.

Tämän lähellä kasvaa ja kukkii imikkä Sissinghurst White, joka on vankistunut sen verran, että se näyttää oikeasti viihtyvän tuolla paikalla.

Etupihan puolella valkoiset palloesikot eivät ole kovin pitkän varren päässä. Kukkivat kiurunkannus Purple Birdin vieressä. Nämä kiurunkannukset eivät ole olleet tässä kauan, mutta aivan kuin olisivat lisääntyneet.

Myös muita imiköitä on jo kukassa. Kuten punaimikkä.

Jokin nimetön ja tällä tontilla pitkään ollut valkotäpläimikkä.

Melkoisen uusi, nimetön valkotäpläimikkä.

Myös vanhoja hyasintteja nousee mukava määrä. Osa vähän harvenee aina ajan mittaan.

Osa esikoista ovat jäämässä keltavuokkojen alle. Esikkoja on helpompi siirtää tässä paikassa.

Sitten ikävä uusi pelko on Tulip Fire niminen kasvitauti. Sitä on monella alkanut olla Suomessa aivan holtittomasti pääsiäisen sateiden jälkeen. Instassa tästä on tullut jo monia kertomuksia vastaan. Viime vuonna meillä nousi tosi vähän tulppaaneja. Syytin silloin säätä. Nyt mietinkin, että onkohan se tauti ollut muutamissa penkeissä, joissa nytkin on paljon vähemmän tulppaanien lehtiä kuin joskus. Toisaalta minulla on vain pari sellaista kasvia, joissa on selkeää ongelmaa. Tässä yksi lehti:

Ja tässä tämmöinen peuran järsimän tulppaanin jämät. Joista en nyt tiedä, mitä tämä muu läikikkyys meinaa. Meillä myös kävi peurat vierailulla, joten sekin voi olla syy vähäisempiin tulppaaneihin.

Minulle keväällä tulppaanit ovat yllättävän tärkeitä. Varmasti siksi, että puutarhaharrastuksen alussa ihastuin tulppaanien kevätiloitteluun kukkapuiden kukkiessa. Onneksi tänä vuonna näin Alankomaiden tulppaanitykitystä siten, että voin vieläkäkin palauttaa silmiini tulppaanirivistöt, tulppaaniympyrät ja tulppaanit muiden sipulikukkien rinnalla. Pakko sujauttaa tännekin taas yksi kuva, eikun kolme.

Vähän kivempi uusi juttu on kokeilu esikasvattaa uudella tavalla kesäkukkia. Saa nähdä, miten tämä esikasvatus etanani toimii. Laitoin kosmoskukkien siemeniä esikasvatukseen riviin. Ensin sanomalehteä lattialle, sen päälle multaa (taimimultaa laitoin suurimmaksi osaksi, vain ihan sinne alhaalle laitoin hieman voimakkaampaa multaa). Sitten siemenet sinne tulevan rullan yläpäähän melko tiheään. Sitten rullailin sanomalehden multineen etanaksi tai spiraalin muotoon. Tuin sen komeuden vanhalla muovisella hillopurkilla. Nyt siellä jo itää, vaikka tein tämän vasta sunnuntaina ja tänään keskiviikkona siellä vihertää jo hieman. 

Katsotaan, miten jatkossa tämän homman kanssa käy, laitanko kosmoskukat suoraan sitten maahan vai koulinko niitä vielä isompiin purkkeihin. Toivoisin säiden suosivat suoraan maahan laittoa, sillä sisätilat alkavat olla aika täynnä taimia. 

Mukavaa vappua!

Kruunuista helmililjajokeen

Yksi ihana unelma täytetty ja suuren bonuksen kera. Kävin lapseni luona Alankomaissa. Myös äitini asuu puolisonsa kanssa kyseisessä maassa, mutta kissa-allergikkona en oikein pysty heillä vierailemaan. Heitä nähtiin yhtenä päivänä sitten ulkoilmassa. Tyttäreni opiskelijavaihto on tämän kevätlukukauden, joten aloin suunnitella kevätreissua sinne heti, kun vaihto varmistui. Tietysti yksi matkakohde oli Keukenhof, jossa kävimme yhdessä lapseni kanssa. Meille sattui oikein mukava kevätsää. Puisto oli loppuunmyyty pitkäperjantaina, joten ei ole paljon yleiskuvia, joissa ei olisi ihmisiä. Alussa oli puolipilvistä, ja jossain vaiheessa oli jo täyttä aurinkoa. 

Alun ihmisshokin jälkeen ruuhkaan tottui. (Amsterdamin jälkeen olisi luullut, että ruuhkaan olisi jo tottunut.) Oli hyvä melko alussa mennä vähän väljemmille vesille, jotta sai rauhassa katsella. Pidin todella paljon niistä paikoista, joissa oli myös perennoja ja sellaisia kukkapenkkejä, joita voisi kotona harrastaa. 

Vaikka kuvissa ja livenäkin kaikki sipulikukka massaistutuksethan ovat hienoja. Yhä yksi lempisipulikukistani on tulppaani (vaikka peurantuholaiset ovat tämänkin tontin löytäneet). Nyt olen nähnyt tulppaaneja niin paljon, että kestän paremmin ehkä syödyt tulppaanit kotipihalla.

Somen kautta tiesin, että helmililjajoki on parhaillaan kukassa. Sen löytämisessä oli oma vaivansa. Kun se löydettiin, tajuttiin, että olemme kävelleet ihan vierestä jo aiemmin. Mutta polkuja on niin älyttömästi, että kaikkea ei vain löydä.

Polkuja on niin paljon, että joka kohdassa on tehtävä valinta, että kääntyykö, jatkaako suoraan vai kääntyykö takaisin edelliseen risteykseen. Puutarhassa on myös paljon eri osia, jotka eivät oikein kartasta aukene. Japanilainen puutarha, muuripuutarha, metsäpuutarhaa. Muotoonleikattuja puurivejä, kukkivia kirsikkapuita. 

Tässä oli kuitenkin sellainen tulppaanilajike, jota yritän jostain metsästää itsellenikin. En tiedä, onko tälle lajikkeelle suomenkielistä nimeä. Nämä ovat Crown - lajikkeita. Terälehdet näyttävät menevän kruunun mallisesti. Värejä oli useampia. Näitä en ole aiemmin nähnyt, joten se oli aikamoinen yllätys. Paljon oli esillä tuttujakin tulppaaneja. 

Crown of Dynasty

Alhaalla Crown of Negrita.

Ja tässä Stripped Crown.

Kruunumaisia tulppaaneja oli muitakin lajikkeita. Ja tässä niitä oli useampia vierekkäin.

Puistosta olisi voinut tehdä ennakkotilauksia, hieman selailin katalogeja, mutta päädyin tekemään kotona omat suunnitelma. En halunnut käyttää arvokasta puistoaikaa sellaiseen, jota voi tehdä sisätiloissa myös sadepäivinä. 

Menimme ja tulimme puistoon puiston omilla busseilla. Ne tupataan aivan täyteen. Seisoimme molempiin suuntiin, muuten jonotusaika olisi ollut paljon pidempi. Pois tullessa meillä oli vielä yhdet liput toiseen paikkaan, joten aikataulua oli. Puistossa tuli käveltyä ehkä enemmän, mitä keho olisi jaksanut, joten illalla jalat (polvi oli oikutellut jo viikkoja), jalkapohjat sekä alaselkä olivat minulla todellakin kipeinä. Seuraavana päivänä ei olisi millään pystynyt tekemään samanlaista päivää. Onneksi silloin meillä oli myös muutakin ohjelmaa kuin seisoskelua ja jonottelua ja hidasta kävelyä. 

Puistoon saapuessa tuli hetkellinen epätoivo: hirveästi ihmisiä ja näytti siltä, että puisto on pienempi kuin luuli. Kun puisto alkoi kerroksellisesti avautua, alkoi pettymys vaihtua ihastukseksi ja meillä oli aivan ihana puistopäivä. Molemmat viihdyimme. Ihana oli jakaa kokemus lapseni kanssa, joka myös otti paljon kuvia kaikesta, mitä näimme.

Viikon varrelta

Torstain lämpöaalto oli ihana. Alkuviikosta en paljon ehtinytkään pihalla puuhailla. Onneksi torstai ilta oli vapaa ja pystyin nauttimaan lämmöstä ja kukista.

Krookukset ja kevätkurjenmiekat puhkesivat kukkaan viikon aikana. Ja torstaihin mennessä tuntui jo aivan kukikkaalta.

Pörriäisiä en juuri nähnyt kukissa, kun tein kaikkea muutakin pihassa. Lentelemässä näin kuitenkin pörriäisiä. Kiurunkannuksista on nuppuja näkyvissä. Vaahteran alkuja on paljon. 

Sunnuntaina, viikko sitten, oli asiaa Jyväskylään. Olin paluumatkalla ilman aikatauluja, joten kaarsin Viherlandiaan. Minulle on tullut ajatus, mikä on seuraava paikka, jonka tontilla raivaan. Se tulee olemaan vielä jonkin aikaa tai aina rikkaruohoihin taipuvainen. Joten laitan sen paikan aluksi täyteen daalioita. Daalioista en ole oikein aiemmin niin välittänyt. Kahtena vuonna minulla on kasvanut vanhaa kantaa olevaa joriinia ja olen huomannut, että sen kasvualusta on jotenkin selkeämpää kitkeä, jos ne eivät ole perennojen lomassa. Olin jo ostanut muutaman daalian juurakon. Netissä oli monet daaliat loppuunmyytyjä. Viherlandiassa taas niitä oli vielä paljon jäljellä. Nyt sitten minulla on kasa daalioita esikasvatuksessa. En laita niitä ruukkuihin, vaan kahden litran pusseihin. Pusseihin on kirjoitettu lajikkeen nimi. Kun ne siirtää maahan, ei tule vahingoittaneeksi niin paljon juuristoa. Pari Lidlin perennaa on laitettu multiin purkkeihin. Minulla ei ihan toimi, että laitan ne vain maahan ja unohdan kastella. 

Minulla on tälle keväälle teema: esikasvatukset saavat vähän mennä överiksi. Olen vain hieman huolissani tulevista poissaoloistani kotoa, joten sen takia en voi laittaa aivan överiksi, jotta kasveja ei jää liikaa muiden hoidettaviksi. Yritän sopeutua ajatukseen, että osa esikasvatuksistani ei tule kestämään hoitajan vaihtoa. 

Samalla reissulla bongasin esikoita, niitähän piti sitten myös ostaa. Kuten pari ruukkua sipulikukkia. Kylmän aallon takia, otin nämä hetkeksi vain pois ulkoa. Onneksi en ollut ruukkutolkulla vielä laittanut mitään ulos.