Syyspäiväntasauksen viileät hetket

Kun kalenterissa lukee syyspäivän tasaus ja yöllä on ollut pakkasta, tulee vähemmästäkin selväksi se, että talvi on tulossa. Eilen onneksi otin viljelylaatikosta pois viimeisen kesäpurpitsan. Ensisilmäys aamulla ulos, oli tänään tavallista myöhäisempi. Kuva on otettu n 7.30 keittiön ikkunasta. Kirsikkapuun alla nurmikko ei ole samalla tavalla jäässä kuin muualla.

Toisesta kohtaa kuva takapihalta noin klo 8.40.

Syyshohdekukat eivät olleet kovin kohmeisia. Ne ovat pieninä yläkuvassa. Näiden lähellä on mm luppio Pink Tanna, se ehkä teki vähän suojaa muurin lisäksi.

Samoin punahatut ovat keinun vieressä vain vähän huurteessa.

Kimikki taas ei näyttänyt huurteiselta. Kylmyys oli saanut sen kukkavanat kumartamaan. 

Lätäkön luona maa on todella paljon alempana ja sinne halla yltää myös niinä päivinä, kun se on vain todella lähellä nollaa tai nollan tuntumassa. Niinä päivinä yläpiha/etupiha voi olla ihan sula. Nyt lätäkön luona punahatut olivat enemmän valkoisina.

Punalatvan oikeaa väriä sai jo arvailla.

Japaninhappomarja Admiration oli taas hyvin kaunis.

Etupiha on meillä selvästi takapihaa ylempänä. Ja etupihalla on paljon korkeita puita. Niiden alla kantopenkki näytti aivan jo sulaneelta, jos sitä halla olikaan koetellut. Kuitenkin vieressä olevan tammen lehdistä tippui vettä, aurinko sulatti tammen huurteisia lehtiä ja tiputteli pisaroitaan.

Puoli vuotta ja sitten on kevätpäiväntasaus! 

Aamulla

Aamulla on otettava joka päivä ensin silmäys lämpömittariin tai vilkaisu ikkunasta ulos. Tänäänkin oli aamu, jolloin tarvittiin pipoa ja kerrospukeutumista.

Piti aamulla kiertää kameran kanssa hetki, kun tiesin, että töissä ei ole pakko aamulla olla minuutilleen. Tämä oli kolmas tai neljäs aamu syyskuussa, kun näytti liiankin valkoiselta.

Kaunopunahatut kukkivat korkeammalla kuin alhaalla näkyvä nurmikko, niiden juurella multa näytti vähän koppuraiselta, mutta ei kovin vaalealta.

Osa tuoksumataran lehdistä pitää vielä kiinni vihreästä, osa alkaa olla melkoisen keltaisen ja ruskean sävyissä. Tähän aikaan näkee selvästi, mihin halla iskee ja mihin ei.

Puiden alustoille jää selkeät vihreät läikät, kun vieressä nurmikko on ihan vaalea. Kuvassa näkyy raja, vaikka omenapuun latvus ei kuvassa näykään. Aamulla oli sen verran kiire, että osa kuvista tärähteli miten sattuu, joten osa kuvista ei ollut julkaisukelpoisia. Vielä toistaiseksi suurimmat kylmän puraisut ovat olleet kesäkukissa. Näiden puraisujen jälkeen ruskistuminen ja muut ruskavärit ovat kyllä alkaneet näkyä myös monivuotisissa kasveissa. Vaikka osa kyllä vielä kukkiikin.

Kärhö Aljonushka aloitti tänä vuonna kukkimisensa myöhään (luulin sen jo olleen menehtynyt) ja näköjään jaksaa jatkaa myöhään. Rusokirsikka on pukeutunut jo punaiseen asuunsa ja aamulla se näytti kyllä siltä, että puu taitaa pudottaa lehtensä jo ennen lokakuuta. Puiden lehdet putoavat niin eri aikoihin, että tiedän taas mm hevoskastanjan ymmärtävän ryhtyä valmistautumaan talveen usein vasta, kun moni puu on luovuttanut. Haravaan tartutaan vasta vaahteran, tammen ja hevoskastanjan tiputtamien lehtien myötä, eikä se aika ole vielä.