Koska kukkii - haaste

 Kiitos Rikkaruohoelämää ja Puutarhan Lumo, että haastoitettu minut Koska kukkii - haasteeseen, jonka on alulle laittanut jo useamman vuoden ajan Hiidenkiven Puutarhassa. Nyt tänä vuonna ehdin tätä miettiäkin, vaikka muutaman päivän ajan olikin kiirusta ja alustavaa flunssan tunnetta. Nyt olo taas alkaa olla normaali ja energioita on miettiä tulevaa kevättä. Kevät muuten edistyy huikealla tavalla, vaikka pelkäänkin myös takatalven vielä tulevan. Lumikellot, jotka vasa viime viikolla kurkkivat lumen alta, ovat jo kukassa. Suurin osa tässä kuvassa ovat kerrottuja puistolumikelloja. Yksi tai kaksi muuta siellä seassa on. 

Veikkaan kiurunkannus Beth Evansien kukintaa 19.4. Nämä ovat siitä yllättäviä, että alut tulevat niin salaa ja nopeasti, että lehtien ilmestettyä ei voi ikinä tietää, kuinka nopeasti kukat ilmestyvät. Huhtikuun kukkijoiksi on pakko ottaa etupihan kasveja, kun ne näkyvät niin hyvin kulkiessa esim. töistä kotiin. 

Seuraavana kukkii tämä matala tumman lila esikko 29.4 ensimmäisellä kukalla. Kukintahan tässä kestää kauan. Minulla on tätä kolmessa eri paikassa etupihalla. Joten ihan sama, missä on se eka kukka, koska ei kestä kauan, kun toisessakin penkissä on jo eka kukka näkyvissä. 

Onneksi se esikko värittää hyvin sipulikukkien kanssa kukkapenkkiä. 

Ja viimeisenä tämä mahdollisesti sirotuomipihlaja. Veikkaan, että se aloittaa kukinnan tänä vuonna 15.5. Näitä puita meillä on kaksi edellisen omistajan jäljiltä. Nämä ovat usein kukassa toukokuun puolivälin paikkeilla, päivä kuitenkin voi heitellä. 

Olipa ihanaa katsoa viime vuosien huhtikuun ja toukokuun kuvia. Ja samalla tuli hieman kärsimätön olo, vaikka nytkin on jo harvinaisen keväistä. Oli pakko hieman myös alkaa kaivaa vaatekaappia, kun en taas muista, että onko minulla olemassa muita kuin villavaatteita. Yhdestä (ei suomalaisesta) instatililtä bongasin termin 'Väärän takin - kausi'. Siltä minusta nyt ulkona tuntuu. Talvivaatteet painavat ja ovat ihan liikaa, kevätvaatteet taas lähes liian vähän. 

Palataas taas haasteeseen. Tässä alla haasteen säännöt. Nyt haasteen voi ottaa kuka tahansa mukaan.

Haasteen säännöt: Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Kuusi kuvaa viime kesästä ja pieniä kuulumisia

Minullahan taitaa olla haaste loppusyksyltä vastaamatta. Olen uinunut puutarhan lailla hiljaiseloa blogimaailamasta. Uinuminen ei ole kuitenkaan ollut kokonaisvaltaista, vaan juuri nytkin vähän päiväunet houkuttelisi, kun tällä viikolla on pieni univaje iskenyt aikaisten herätysten takia. Puutarha tulee kuitenkin aina ajoittain jo mieleen, varsinkin jos aurinko paistaa. Pikkasen olen alkaillut silmäillä ikkunalautaa, että mitäköhän purkkeja siihen mahtuisi taas tänä vuonna esikasvatukseen. Ja mietin jo hieman, että muistinkohan syksyllä laittaa johonkin järkevään paikkaan esikasvatukseen tarkoitettuja tavaroita (veikkaan, että en laittanut mihinkään järkevään paikkaan). 

Lokakuussa Hiidenkiven puutarhassa ja Rikkaruohoelämää haastoivat miettimään kuusi kuvaa-kesästä haasteeseen omat tärkeät kuusi kuvaa. En kovinkaan nopeasti tähän ole vastannut. 

Kesäkuun alussa kukkiva tulppaanit tulppaanit runsaasti myöhäisen kevään vuoksi. Minulle se sopi, koska lapsen lakkiaisiin ei paljon muita koristeita tarvinnut, jotta oli nähtävää myös puutarhassa.

Kesäkuun lopulla taas kukkivat jo osa pioneista. Osalla oli hyvin mätsääviä vieruskavereita. Osa taas ei olleet parhailla paikoilla. Hyvin talven aikana unohtaa, että mitä kasveja sitä on viime kesänä siirrellyt.

Aloitimme myös heinäkuun juhlilla. Aika lämpimillä juhlilla verrattuna kesäkuun alun juhliin. Takapihan olin kuvannut ikkunasta päivää ennen juhlia, mutta en vielä silloin, kun oli katos viritetty ja tuoleja pöytiä lainattu lisää myös muualle pihaa. Kesäkuun juhlissa pihaa pystyi osin käyttämään, mutta heinäkuun juhlissa oli piha todella suuri kodin jatke. 

Juhlien jälkeen on puutarhassa taas vapaus aloittaa kaikenlaisia projekteja. Kuivuus vain teki sen, että ei voinut oikein istuttaa kaikkea mitä halusi tai edes kaivaa kovaa maata. Täytyikin sitten odotella kärsivällisesti.  Lapsi taas odotteli mopokorttia ja sitä varten pihassa pienien portaiden päälle ilmestyi ramppi, jotta mopolla pääsisi paremmin ajamaan pihalla ympyrää. Ramppi on alemman kuva oikeassa alareunassa.

Elokuussa omassakin puutarhassa oli ajoittain kukkarunsautta. Myös perhosia ilmestyi aika myöhään, kun surin jo, että niitä ei ilmesty oikein mistään. Tuoksuvien liljojen paikkaa täytyy aina miettiä, että ei ihan pökerry, jos ovat kovin lähellä istuinryhmiä. Suurikukkaisia liljoja pidän puutarhassa nykyisin harkitusti, kun meillä on monia paikkoja, joissa valo tulee hieman haastavasti, niin kasvitkin alkavat kumarrella välillä valon suuntaan. Näiden valkoisten liljojen paikka on ihan hyvä.

Kesän viimeinen kuva on Tommolan tilalta. Kuun lopulla muutettiin esikoinen uuteen kotiinsa opiskelupaikkakunnalle. Ensimmäinen vierailu hänen luonaan tapahtui pian muuton jälkeen, kun vein vielä muutamia puuttuvia tavaroita. Samalla tein oman puutarhavierailun Tommolan tilalla, koska muuton takia en taas päässyt Mustilan puutarhapäiville. 

Uskoisin, että tulevaan kesään tulee mahtumaan vähemmän yhtä suuria tapahtumia. Ja se on ihan hyvä niin. Puutarhaa voi kyllä harrastaa tulevana kesänä.

Kuusi kuvaa kesästä

 Sain kuusi kuvaa kesästä - haasteen sekä Hiidenkiven puutarhasta että Rikkaruohoelämää - blogeista. On hurjan haastavaa saada kesää mahdutettu kuuteen kuvaan. Tänä vuonna lunta vain riitti ja riitti pitkälle kevääseen. Vappuna meillä oli etupiha vapaana lumesta, takapihalla oli vielä lunta riittävästi. Toukokuussa kuitenkin kasvit ampaisivat kasvuvauhtiin heti, kun lumi suli päältä. Värit ja valo toukokuussa tuo aina joskus uskomattomia tunnelmia, varsinkin todella pitkän talven jälkeen. Perennat alkoivat myös kasvaa menettettyä aikaa kiinni.

Kesäkuussa meillä oli vielä sateita ja lämpö alkoi lisääntyä. Kasvit kasvoivat ihan mainiosti. Koska lammikossani asuva (edellisen syksyn alesta ostettu) lumme olikin hengissä talven jäljiltä lammikossani, päätin, että en vaihtelekaan lammikon vesiä kesän aikana. Eräällä puutarhamatkalla kokenut isomman vesiaiheen omistaja sanoi, että veteen valuvat siitepölyt menevät aikanaan lumpeiden ravinnoksi. Lumme kasvatteli hyvin lehtiä koko kesän, vaikka kukkia ei näkynyt. Ihan hyvin ensimmäiseltä vuodelta. Vaikka vielä ei lammessa kukkinut, heijastui lampeen aina ajoittain vierellä kukkivat kasvit. Ihmettelin myös, miten lampeen tupsahti sujeltajia sekä vesimittareita.

Koska meillä oli kesällä kahdet juhlat, oli terassi pitkään vapaana polkypyöristä. Polkupyörille haluaisin jonkun muun katoksen, koska terassilla olisi ihan kiva istua, se on osin pitkälle päivää varjossa ja viime kesän kuumuudessa ihan kelpo istumapaikka. Suurin osa keskukista on tuossa terassilla, ne on helppo muistaa kastella. Toki viime kesänä joutui kastelemaan sitten myöhemmin jo paljon muutakin.

Etupihalta kun katselee takapihalle, näkee joskus kukkivaa monessa eri tasossa. Olen koko kasvukauden tuijottanut tuon etualan mustialan ruusun kuivunutta oksaa. Enkä ole saanut sitä leikattua. Vaikka joku olisi aina silmissä, se ei joskus mene ollenkaan prioriteettilistalla sinne tekemisen puolelle.

On nimittäin paljon hauskemapaa aloittaa uusia projekteja. Niitä alkoi sitten tulla taas loppukesällä. Keväällä korjasin vanhoja, kuten kasvimaata. Loppukesällä tuli mm. köynnösportti ja etupihalle kukkapenkki ja takapihalle kukkapenkki (koska oli kasveja, mutta ei tilaa). Ja mielestäni en ole siis tänä vuonna juuri mitään muutoksia tehnyt, koska en ole vielä uusia kukkapenkkejä nähnyt kunnolla kasvussaan. Taustalla oleva vanha kukkapenkki oli tarkoitus kaivaa kunnolla ylös sekä putsailla turhia kasveja pois. Se nyt jäi odottamaan ensi vuoden inspiraatiota.

Loppukesällä muutimme esikoisen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Syksyllä (jo ilmojen otettua ensimmäiset kylmät tuulahdukset), kävimme esikoisen opiskelupaikkakunnalla kävelemässä auringonkukkapellolla. Kotipihalla auringonkukkia ei päässyt täyteen loistoonsa kovinkaan moni ja kuvassakin oleva pelto ei enää ollut ihan parhaimmillaan. Silti siellä kukkien lomassa kävely oli mukavaa pilviselläkin säällä. Nyt alkaa oma mieli tottua siihen, että esikoinen ei asu enää kotona. Ja olen kiitollinen, että hän on löytänyt oman paikkansa uudessa kaupungissa, löytänyt uusia ystäviä sekä pitää opiskelemastaan alasta. Ja sitten on ihanaa käydä siellä kylässä ja odotan innolla, kun lapsi tulee käymään vanhaan kotiinsa. (En ole kuitenkaan aina se ikävöidyin vieras, joten joutuu aina vähän miettimään, että miten saa kutsuttua itsensä kiireisen lapsensa luo kylään. Ensi kuussa meillä onkin lapsen opiskelupaikkakunnalla yhteinen teatterireissu.)

Sellaiset kesämuistot tuli nyt. Ensi viikolla saattaisin kertoa eri näkökulmasta. Haluan silti ihan vähän rikkoa kuuden kuvan sääntöä ja vielä laittaa tähän loppuun myös yhden monista kesän suosikkikuvista, joita aurinko hieman avitti eräänä elokuisena aamuna. Valoa myös teille tähän syksyyn.

Haasteeseen haastan blogit:

Anun puutarha

Lappalainen etelässä

Kukkia ja haaveita

Haasteen saa napata mukaansa ilman haastamistakin ja halutessaan muokata. Tämä on lähtöisin Tuplasta terapiaa- blogista ja syksyisin ollut liikkeellä jo kymmenen vuotta. 

Puutarhavuosi 2019- haaste

Minna Hiidenkiven puutarhassa - blogista haastoi minut kertomaan puutarhavuodesta 2019. Kiitos haasteesta ja mainioista kysymyksistä.
Ohessa valmiit kysymykset, joihin vastailen. 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

En varmaan tehnyt mitään uutta puutarhassa, vastaan siis e) ei uutta auringon alla. En tehnyt selviä suunnitelmia, enkä siis pysynyt suunnitelmissakaan. En ahkeroinut kovasti, enkä laiskotellut enempää kuin normaalisti. Eli aika keskiarvoinen vuosi. Minulla on nimittäin tapana myös keksiä ja soveltaa matkan aikana ja joskus yksi kesä on liian lyhyt aika uusiin kokeiluihin. Eli jokin asia voi muhia tai lähteä käyntiin pikkasen yhtenä vuonna ja jatkua seuraavana.


2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Minulla ei ole oikein ikinä kunnon suunnitelmaa. On vain visioita. Vastaan varmaan B. Minulla oli visio keinun hommamisesta puutarhaan ja paikka sille. Minulla oli visio myös keinun ympärille tulevista kukkapenkeistä, mutta ei vielä siitä, mitä kukkapenkeissä pitäisi olla. Kukkapenkkien sisällöt ovat aina vaiheessa. Minun vaan tarvitsee nähdä ensin monia asioita. Mielikuvani ja todellisuus ei aina kohtaa.

Jännittäväää, miltä nämä kohdat näyttävät taas parin vuoden päästä ja kuinka monta kasvisiirtoa on sitä ennen tullut tehtyä. 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Oikea vastaus taitaa olla aika lailla tuo D. Sen verran monta uutta penkkiä tuli lopulta, että ei kasvit ihan yhteen pieneen kassiin mahtuneet. Ja voisin muuten kirkkain silmin väittää, että tuli vain muutamia, ellei olisi ihan selkeitä todisteitä tuon kohdan D puolesta. 

Todisteaineistoa. 

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!


Menetin kasveja, mutta vastaan b. Ainakin jonkin esikon menetn kuivuudelle sekä sinivaleunikko ei kukkinut. Onneksi sinivaleunikon taimet ovat elossa. Ja koska puutarhakirjanpitoni on hieman leväperäinen, voi olla kasveja, jotka menetin, mutta joita en ole osannut kaivata. On siis jotain hyötyäkin siitä huonosta kirjanpidosta. Tulevan kauden kasvituhoista ei vielä tiedä. 

Tämän pikkuhavun istutus meni myöhäiseksi, kuten myös ostaminenkin alennusmyynnistä. Kanervien kestäminen jännittää myös.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Monia kasveja puuttuu puutarhastani. Jonkin Austin-ruusun haluan kesällä. Täytyy vain olla valppaana. Paikkaa ruusulle ei kyllä ehkä vielä ole, joten sekin täytyy siis ensin suunnitella ja miettiä. Onneksi tässä on muutama kuukausi aikaa haaveilla ja miettiä. Taidan tietää jo, mihin on uusia kukkapenkkejä tulossa. Täytyy vain tehdä niiden lisäksi pari muuta kesken jäänyttä projektia valmiiksi. (ai niin. minulla oli niitä keskeneräisiäkin juttuja)

Toki kasvihuone olisi se suuri haave, mutta se ei ehkä ole vieläkään ajankohtainen.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

Vastaan C. Tein muutaman kukkapenkki - alueen viime kesänä ja luulen, että uusien näiden kukkapenkkien näkeminen muistuttaa viime kesästä. Vaikka keskenhän kukkapenkit ovat, joten niiden tekeminen tulee varmasti ajoittumaan myös ensi vuodelle. Tältä kesältä saatan muistaa myös äänikirjojen kuuntelun puutarhahommia tehdessä. Olisi tullut hyvin paljon vähemmän kulutettua kirjallisuutta ilman äänikirjojen ja bluetooth-kuulokkeiden olemista. Tai sitten parin vuoden päästä vuodet menevät sekaisin, enkä osaa tätä vuotta kohdistaa juuri oikein.

Jos nämä oranssihtavat punahatut näkevät vielä ensi vuoden, voi olla, että nämä jäävät hyvin mieleen kesästä 2019.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ehkä se, että sain ostettua keinun hyvinkin nopeasti. Päätöksen tekoon en siis juuri tuhlannut aikaa. Muuten sain aikaiseksi edelliseen vastaukseen viitaten uusia kukkapenkkejä. Toisaalta kukkapenkkien teko ei ole minulle samalla tavalla saavutus kuin jokin muu projekti. Jos olisin rakentanut jotain, se vasta olisi suuri saavutus. Vielä suurempi saavutus olisi aina se, jos rakentantaisin jotain kestävää.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Tämä tulee ehkä selviämään vasta ajan kanssa ja myöhemmin. Pidän paljon pienistä puista, joita tänä vuonna hankin. Toivon, että riippakasvunen syreeni tulee olemaan jatkossa kaunis puu. Vielä se ei ole näyttänyt kauneuttaan, koska puutarhalla latvus on kasvanut niin hassusti suoraan ylöspäin.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Tähän vastaan A. En vielä tiedä, olenko tehnyt virhehankintoja. Nämä selviävät vasta ajan kanssa. Olen oppinut olemaan varovainen kovin leviävien kasvien kanssa.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Vihdoin yksi perintöpioni kukki. Anopin isoäidin puutarhasta. Tämä oli erittäin positiivinen, monen vuoden odotus. Muuten ihastuin ja rakastuin moniin kasveihin enenmmän syyspuolella.


11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Ehkä tomaattien kasvatus lähti aika alusta asti vähän pieleen. Tomaattisato oli myös surkea. Toisaalta en sitten itse jaksanut panostaakaan tomaatteihin surkean alun jälkeen.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Vastaan A. Kasveihin varmasti meni aika paljon rahaa tänä vuonna. Enemmän kuin keinuun. Todennäköisesti. Teen joskus päätöksiä kerätä kaikki puutarhaan menevät kuitit talteen. En ole kuitenkaan niin tehnyt. Joskus säästän jo talvella kevään/kesän hankintoihin rahaa, jotta saan harrastaa kesällä enemmän. Kasvukausi on vain yllättävän pitkä, joten ehtii monena kuukautena tehdä kasvihankintoja.

Loppukesän ihastus ja ostos keltatörmänkukka.

13. Mitä opit?

Puutarhassa moni tieto tulee niin pikkuhiljaa, että en pysty aina sitä myöhemmin jäljittämään. Opin välillä vähän, välillä enemmän. Joidenkin kasvien olosuhteista opin joskus ihan lukemalla, joskus kantapään kautta. Ehkä yksi oppi alkaa mennä perille minulle paremmin: tomaatit tarvitsevat sen kasvihuoneen. 

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Odotan uutta kasvukautta eniten D:n tyylillä. Toisaalta odotan kasvukautta myös mukavin odotuksin, sillä tiedän, että tänä vuonna minulla on paljon mukavaa seurattavaa uusien kasvien kasvamista tutkien. Minulla pitäisi olla myös enemmän aikaa puutarhalle. Se aika ei välttämättä mene aina puutarhaa tonkiessa, se saattaa mennä ihan vain oleskellessa. 


Haasteen saa napata kuka vain, mutta heitän kainon pyynnön myös Katjalle Päivänpesään, Riinalle Vaahteranmäelle, Sailalle Saaripalstalle, Katille Oravankesäpesään. Teidän kohtaamisenne Mustilan taimipäivillä oli yksi loppukesän puutarhapiristys. Mustilasta jäi kovasti kaivelemaan safiirihortensia. Se voisi olla tulevaisuudessa sellainen riskihankinta. 

Safiirihortensia Mustilassa elokuussa 2019.

Tätä haastetta varten palasin myös vuoden ensimmäiseen kirjoitukseen ja siihen, mitä haaveilin vuodelle 2019. Taisin tänä vuonna täyttää kaikki haaveeni ja tehdä vähän ylikin. On näköjään helppo ylittää haaveet, jos ei tee alussa kovin ylivoimaisia suunnitelmia.


Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Minä puutarhurina

Kiitos Millainen puutarhuri olen? - haasteesta Intianminttu Mielen Lumoa-blogista. Ja kiitos Pauliina Kukka&Kaali-blogista, että laitoit haasteen liikkeelle. Näitä vastauksia on ollut hauska lukea.

Valitsin nyt tällaisen tajunnanvirran tyylikseni, kun vastaan kysymyksiin. Aihealueita ovat:

Puutarhasuunnittelu
Ostokset
Työkalujen säilytys
Minä hyötytarhurina
Kitkeminen
Puutarhapuuhat
Puutarhan tyyli
Kasvivalikoima
Minä ja sää
Suhtautuminen vuodenaikoihin

Puutarhasuunnittelu:

Minä en osaa luokitella itseäni puutarhasuunnittelijana mitenkään. Toisaalta teen suunnitelmia, joskus jopa paperille. Mutta minun on pakko nähdä asioita konkreettisesti. Joten suunnitelma voi silloin muuttua asiaa tehdessä, sillä kukkapenkkiä kierrellessä voi tulla parempi idea. Ei ole myöskään erikoista sekään, että jokin "valmis" kukkapenkki onkin seuraavana vuonna selkeästi liian pieni ja se leviää johonkin suuntaan vielä ainakin vähän.

Joskus taas suunnitelma on ikään kuin muhinut mielessä, tartun lapioon ja alan kaivaa.

Omaa puutarhaa voi aina myös katsoa uusin silmin ja huomata eri aikoina puutteita, joita sitten on hyvä jatkossa täydentää.

Suunnittelin, että kosmoskukat kasvavat noin 80cm korkeiksi ja tsinnia niitä hieman pidemmäksi. Toisin kävi. Kastelukannu on mittatikkuna. Kosmoskukat ovat ehkä noin 150-180cm korkeita.

Ostokset:

Ostokset selvästi muuttuvat myös käytettävän rahavirran mukaisesti. Tänä vuonna päätin, että tänä kasvukautena en tee mitään uudistuksia, enkä suuria hankintoja. Syynä se, että rahavirrat (tai puroset) ohjautuivat muihin asioihin. Olen mielestäni pysynyt hyvin päätöksessä. Keväällä olen muutamia hankintoja tehnyt mm. Marketanpuiston markkinoilta, mutta uusien ostettujen taimien määrä on alkukesän jälkeen tipahtanut nolliin.
Tänä vuonna kyttäsin Lidlin mainoslehtiä, jotta osasin olla oikeana päivänä kyttäämässä ja säästämässä. Sillä minun elämästänihän ei tule talvella mitään, ellen ole syksyllä piilottanut multiin jotain uutta odotettavaa sipuleiden muodossa.

Pitää aina muistaa, että aikaisin kukkivat krookukset voi laittaa lähes mihin vain, kunhan niiden lähelle pääsee kävelemään. Myöhemmin kukkivia krookuksia ei kannata laittaa penkin keskelle, jos siellä kasvaa esim suurilehtisiä ukkolaukkoja tms. 

Edelliseen ja tähän kohtaan liittyen, minulla on selkeästi muutamassa penkissä liian vähän krookuksia. Niitähän pitää olla vähintään kimalaisten takia. Joten nyt multiin tulee pääsemään krookuksista:
30 kpl Ruby Giant
20kpl Krookus gelb/yellow (ei muuta lajikenimeä)
30kpl Barr's Purple
10kpl Jeanne d'Arc
22kpl King of the Striped
12kpl Krokus Vernus Grand Jaune

Osaa näistä krookuksista jo kasvaakin jossain päin puutarhaa, osaa taas ei. Myös samaisesta aiemmin mainitusta ostospaikasta lähti mukaan:

10kpl Iris Katharine Hodgkin
8kpl Narsissi Cassata
10kpl Narsissi Cheerfulness
8kpl Tulppaani Negrita Douple
10 kpl Tulpaani Virichic
8kpl Tulppaani Paul Scherer
8kpl Tulppaani Huis ten Bosch
12 kpl Tulppaani Purple Prince
10 kpl Rhapsody of Smiles

Kaikki tämä luettelo vain noin 36 euroa. Siis selvää ja pelkkää säästöä. Toki vielä ostan jostain vähän suuremman määrän liljakukkaisia valkoisia tulppaania, koska on sellainen pakkomielle juuri nyt.

Etualan tummat tulppaanit ovat Paul Schere- lajiketta.

Työkalujen säilytys

No, surkeaa kaikin puolin on tuo työkaluasia. Ensinkin työkaluja on liian vähän ja jotkin hävinneet. Ties vaikka joskus niihin vielä törmään, vaikka kompostorista tai kaivan niitä esiin jostain ties mistä. Koska olen ihan huono säilyttämään työkaluja oikeissa paikoissa, varon myös kovin kalliiden työkalujen ostamista, jotta ne eivät ole ihan heti pilalla surkean säilytyksen tai unohtamisen takia. Parhaiten säilyy paikoillaan työkalut, jotka ovat jo päätyneet koristeiksi.

Tämä kuva sopisi myös puutarhapuuhiin tai kitkemiseen. Olen näköjään kitkenyt kivituhkaa, kerännyt lehtokotiloita, sekä punainen nurmikolla on kanttausrauta. En erota, olenko jo kantannut, jättänyt asian kesken vai suunnitellut kanttaamista. Kuva on otettu heinäkuussa, joten työkalut tai hanskat eivät enää onneksi ole noilla sijoillaan.

Minä hyötytarhurina

Jos tämän asian tiivistäisin: Kävisi todella ohuesti, jos olisin oman kasvattaman ruoan varassa. Nälkä tulisi jo kasvukaudella. Eli vähän enemmän voisin asiaa vielä opetella, että saisin paremmin satoa siltä alalta, mitä viljelen. Joka kevät yhtä innokkaana ja jossain vaiheessa kesää asian vähän unohtaen. Varsinkin sen lannoittamisen.

Heinäkuussa salaatti oli ehtinyt kukintavaiheeseen, talvivalkosipuli ja porkkana oli yhä vailla lannoitusta.

Kitkeminen

Olen alkanut iän myötä pitämään kitkemisestä. En toki pidä siitä aina, enkä varsinkaan joka päivä. Mutta olen päässyt joskus kitkiessä jopa mediatiiviseen tilaan, jolloin kaikki murheet, huolet ja muut ovat kadonneet ja on ollut vain minä ja edessä näkyvä rikkaruoho. Sellaista arjen helppoa mindfullnessia. Mutta täytyy myöntää, että joskus kitken kyllä vaan sinne päin ilman mitään kiinnostusta hommaa kohtaan.

Puutarhapuuhat

Teen mielelläni uusia projekteja. Yritän opetella saamaan nautintoa myös vanhan uudistamisesta tai ylläpidosta. Joskus mikä tahansa puutarhapuuha tuntuu ihanalta ja joskus kaikki puutarhahommat vaativat oikein patistamista. Siis itse patistan itseäni. Onneksi osa hommista puutarhassa palkitsee välittömästi. Pidän siitä konkreettisesta oman käden jälkien näkymisestä ja toisaalta siitä, että osassa kärsivällisen odottamisen jälkeen näkee tuloksia.

Tänä kesänä kastelukannuille oli käyttöä. Saaveista oli vesi loppu useasti, joten kannuja tuli täytettyä ja niitä raahattua paljonkin. Kuten varmasti moni muukin teki. Onhan sekin yksi puutarhapuuha.

Puutarhan tyyli

Voi, kun vaikea kysymys. Minulla ei taida olla tyyliä. Minulla on visioita, joita haluaisin, mutta en tiedä, mistä niitä ammennan. Visioiden toteuttamisen esteitä on monia, joten puutarhassani ei näytä siltä, mitä olen visioinut. Pieniä asioita teen eri ideoiden pohjalta. Esimerkkinä eräänä vuonna syksyllä muistui mieleen erään lehden kansikuva, jonka muistelin olevan todella kaunis. Muistikuvan mukaisesti ostin sipulikukkia ja piilotin niitä multiin. Toiveena samanlainen näkymä kuin nähdyssä kuvassa. Keväällä mielestäni yhdistelmä oli ihana ja melko lailla kuvan näköinen. Päätin sitten etsiä vanhan lehden käsiini. Löysin sen ja huomasin, että kuvassa olikin ihan erilainen, mitä olin muistellut ja omat mielikuvat olivat täydentäneet kuvaa jo hyvin erilaiseksi.

Luulen, että joku muu joutuu kertomaan minulle, mitä tyyliä voisin edustaa.

Joskus viehätyn kontrasteista, joskus harmoniasta.

Kasvivalikoima

On sekalainen. Ihan peruskasveja ja aina muutamia erikoisuuksiakin. Jos jonkin hankalana kasvina pidetyn saan menestymään, en uskalla sitä siirtää. Tai ainakaan siirtää kokonaan.

Nykyisin kieltäydyn kovasti leviävistä kasveista, ellen keksi niille hyvin rajattua paikkaa tai pidä kasvista kovasti. Myös mietin joidenkin kasvien kohdalla kasvatuksen järkevyyttä, jos tiedän kasvien olevan esim lehtokotiloiden herkkua. Vaikka poikkeuksiakin näistä on.

Saa arvata, kumpi näistä sinivalkoisista kasveista on se, jota en uskalla siirtää ja kumpi on näistä se, jota kitken pois, mutta joka silti vaan lisääntyy. Sininen sinivaleunikko on aarre, jota en kitke edes unissani. Näitä uhkaavaa kanadanvuokkoa en suosittele ikinä istuttamaan maahan, joka on vähänkään kosteahko ja multava. Kuivassa ja kivisessä se varmaan pysyy aisoissa, ehkä. Kuumuuden takia takana olevat kuunliljat ovat lähes reiättömät. 

Minä ja sää

Sumuinen aamu syyskuussa.

Tarkkailen säätä paljon. Osin puutarhan vuoksi, osin sen vuoksi, että voinko mennä töihin kävellen kastumatta. Tai tarkkailen säätä, että mitä lapsen pitää pukea ulkotreeneihin päälle. Saatan käydä joskus vähän väliä seuraamassa saderintama ennustusta. Tai joskus riittää se, että katson ulos ja teen asiat sen mukaan. Sademittarista seuraan mielelläni kertyvää sadetta. Kesällä oli ihana pitää kastelutaukoja, jos millejä oli tullut tarpeeksi sademittariin.

Tänään ilahduin, kun ei satanut vielä iltapäivällä. Selvisin kävellen kotiin kastumatta ja pääsin lähimetsään tatteja hakemaan kastumatta. Juuri nyt illalla taas sataa, joka tietää lisää sieniä.

Talvella katson sääennustuksia myös talon lämmityksen suhteen. Meillä tuntuu kiristyvä pakkanen nopeasti sisällä, joten mielelläni varaudun sellaiseen ajoissa.

Suhtautuminen vuodenaikoihin

En pidä palelusta ja palelen paljon talvisin. Täksi talveksi olen päättänyt varautua paremmin. Yritän pukeutumisen ja lämmittämisen lisäksi muistaa lihasten venyttelyn (lämmittää hyvin ääreisverenkiertoa) sekä syvät hengitysharjoitukset (saan niilläkin lämmön kiertämään kehossa).

Koska kesä on ollut superlämmin, olen henkisesti alkanut varautumaan superkylmään talveen. Ja olen päättänyt selviytyä mahdollisesta jääkylmästä jaksosta ilman suurempia valituksia täällä blogissa. Katsotaan miten käy ennustuksieni.

Kun huhtikuussa 2018 sai tehtyä vielä suuren lumiukon, olin varma, että kukat ovat siltä vuodelta peruttu. Onneksi kävi toisin ja lumet sulivat kuitenkin.

Kasvukausi on suosikkivuodenaikani. Vaikka se ei olekaan yhtenäinen vuodenaika.

Kiitos Pauliinalle haasteen alkuun laittamisesta. Jos haluat käydä katsomassa Pauliinan valmiit vaihtoehdot näihin aihesiin, löydät sen tästä klikkaamalla.

En ole kovin tarkkaan seurannut, ketkä haasteen ovat saaneet. Haluaisin kuitenkin lukea

Autuaan olon
Päivänpesän elämän
Saaripalstan ja
Kukkaiselämän

vastauksia näihin aiheisiin. Tämän haasteen voit tästä napata mukaan myös muutenkin, sillä näitä on hauska lukea ja kirjoittaa. Jos jaksoit lukea tänne asti, niin hieno juttu.

Lempikukkani

Sain haasteen Pauliinalta Kukka & Kaali - blogista. Kerron siis haasteen ansioista lempikukastani.

Kunhan saan asian päätettyä.

On nimittäin aika vaikeaa.

Minä olen ollut tulppaanifani siitä asti, kun puutarhakärpänen puraisi. Olen alkanut etsiä ihania pioneja ja kärhöjä pihaani myös. Ruusuihinkin alan jo lämmetä, vaikka vieläkään en ihan kaikkia piikkejä sulata.

Olen alkanut keräillä erilaisia kasvilajeja. Olen kiljunut riemusta, kun rusokirsikka kukki ensimmäisen kerran. Olen sinivaleunikon kukinnasta ollut enemmänkin kuin iloinen, ja kurkkinut sinisiä kukkia ikkunasta, jos ulos en ole ehtinyt.

Nyt kuitenkin valitsen tähän hetkeen sinikämmenen. Maksoin mielestäni Sinikämmenestäni aika kovan hinnan ja todella toivoin, että se ei heti kuole. Toisaalta kuusi euroa perennasta ei kai ole paljon, jos pioneista usein joutuu maksamaan vähintään kaksin- ellei kymmenkertaisesti. Multakuormakaan ei ole mitään halpaa. Eikä myöskään viikon ruokaostokset koko perheelle. Eikä kuudella eurolla saa oikein kirjaakaan.

No, tein aika edullisen kuuden euron sinikämmen löydön joku vuosi sitten. Olin siitä aiemmin vain nähnyt kuvia. Keväällä kukkivat perennat olivat pihallani vähissä. Istutin sinikämmenen epäröiden puolivarjoiseen, kohopenkkiin (noin 30 cm multaa). Alla on kostea savipatja.

Sinikämmen ponnistaa mustasta maasta keväällä. Kuva 05.05.18.

Kun sinikämmen lehdet alkavat olla kasvussa, niiden seurana tulee jo kukkanuppu. Sinikämmenen lehti näyttää "takaapäin" tältä. Kuvat 10.05.

Ja kukkanuppu on siellä jo mukana. Kuva otettu ylhäältä päin.

Tänä vuonna oli toukokuussa aurinko ja lämpöä. Sinikämmen nousi maasta kukintaan nopeasti. Vastaavia kuvia muilta vuosilta en ottanut näin tiheästi, joten en muista, kuinka kauan on toisina keväinä kukintaan mennyt. Kuva otettu 12.05 ja nuput vielä supussa.

Kukkii melko pian, kun on noussut maasta. Tämä alla oleva kuva otettu jo seuraavana päivänä eli  13.05.18.

Joudun välillä vähän rajoittamaan viereisen valkotäpläimikän reviiriä. En nimittäin uskalla siirtää nyt tuota sinikämmentä.

Eri yksilöiden kukkien sävyt voivat vaihdella. Minun kasvini kukkii näin. Kukkia tulee useampia. Olen lukenut internetin kautta, että sinikämmen kukan siemen voi tipahtaa multaan ja sieltä voi lähteä itämään uusi kasvi, jos multaa ei kuopsuteta.  Uskoakseni minä en saa ehkä sinikämmen jälkeläisiä tässä paikassa, sillä osa siemenistä voi tipahtaa nurmikon puolelle. Olen tästäkin yksilöstäni silti tyytyväinen.

Tämä samainen kohta kukkapenkistä on nyt muuttunut keväästä. Läheltä sinikämmen lehdet eivät näytä enää yhtä freeseiltä, mutta ovat silti yhä keväisen heleät. Onneksi tämä kasvi ei ole lehtokotiloiden herkkulistalla. Kuvasta näkee, että imikkä tulee jo liian lähelle.

Uskoakseni minä en saa ehkä sinikämmen jälkeläisiä tässä paikassa, sillä osa siemenistä voi tipahtaa nurmikon puolelle. Olen tästäkin yksilöstäni silti tyytyväinen. Kukinnan jälkeen nämä lehdet nimittäin ovat ryhdikkäät ja yhä vaaleat. Varsinkin viereisen valkotäpläimikän ja havujen rinnalla, sinikämmen lehdet loistavat ja tuovat valoisuutta, kun paikka jää varjoon. Alla olevassa kuvassa näkyy myös se, miten valo aamuisin siivilöityy viereisen puun oksien tekemien varjojen kautta.

Sinikämmen valikoitui nyt lempikasvikseni myös sen vuoksi, että olen miettinyt jo keväästä asti, että tämä kasvi vaatisi ihan oman postauksen. Kun tämän kasvin esittely on nyt tehty, voi olla, että joku toinen kasvi nouseekin mieleeni niin, että siitä tulee heti uusi lempikasvini. Tunnistan nimittäin sen, että lempiperennani voivat vaihdella vähän väliä. Sen lisäksi voi olla lempipuut ja lempiyksivuotiset.

Haaste kuului näin:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti ( Hilu / Maatiaiskanasen Elämää- blogista)

- tee postaus lempparikukastasi

- haasta kolme (tai useampia)

Haaste lähtee nyt P-alkuisille blogeille:

Pihakuiskaajan matkassa
Puutarhassa
Päiväpesän elämää

Tämän haasteen saa ottaa mukaansa kuka tahansa muukin.

Tilipäätöstä vuodesta 2016

Kiitos Pikkuiseen puutarhaan tästä tilinpäätös haasteesta.

Palaan vielä haasteen kera viime vuotta summaamaan. Saatan kyllä jo toistaa itseäni.

Mitä unelmia toteutit 2016?

Laajensin kasvimaata laatikoihin. Vielä on tekemistä ja opeteltavaa sen sadon saamisen kanssa.

Yhdistin vihdoin (usean vuoden odottelun jälkeen) kaksi kukkapenkkiä. Joka tässä kuvassa muistuttaa lähinnä mutavelliä. Ensi kesänä ehkä enää ei.

Mitä opit?

Laatikoiden rakentamiseen liittyen käytin ensimmäistä kertaa sirkkeliä. Ja tein sen verran monta toistoa, että väitin oppineeni meidän sirkkelin käytön.

Opin, että laatikoiden kasvualustasta pitää huolehtia todella tarkasti, sillä ne eivät ole samalla tavalla kiinni maassa ja maapohjassa. Lannoitteiden kanssa ei saa toisaalta liioitella, mutta ei myöskään luottaa pelkkään puutarhamultaan.

Mitä murehdit?

Joskus murehdin, joskus ärsyynnyn lehtokotiloista. Asumme siis alueella, jossa on lehtokotilovitsaus.

Etsi kuvasta lehtokotilo.

Mistä nautit?

Joskus tekemisestä. Kitkemisessä pääsin ajoittain sellaiseen ihanaan ajattomaan tilaan, jossa vain tekemisellä on väliä. Joskus mullan kärräykseen jää koukkuun, eikä malta lopettaa, kun samalla asia edistyvät. Useimmiten nautin näkymistä, tuoksuista, luonnon äänistä. Joskus on pakko rientää hakemaan kamera, että saa napattua jonkin kuvan talteen.

Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Pergolan eteneminen. Koska se on kiinni myös puolisostani, haaveilen myös siitä, että sama haave tarttuisi puolisoonikin.
Jos pergola etenee, sitten sen ympäristön kasvien hommaamisessa vasta haaveita riittääkin. Saattaisin saada sellaisen mikroilmaston, että uskaltaisin vihdoin peikonpähkinäpensaan tai magnolian hankintaan.

Toivon näkeväni kukassa puutarhassani jouluruusuja.

Nyt kuitenkin haaveilen kevään alkamisesta. Onneksi muut kiireet alkavat huhtikuussa helpottaa, kun puutarha alkaa kutsua.

Haasta neljä. Olen ollut nyt blogimaailmassa hurjan satunnaisesti (johtuen muista kiireistä, ei blogimaailmasta), joten en ole nyt tietoinen, että kenellä haaste on ollut. Tässä haastetta:

Päivänpesään
Oravankesäpesään
Saaripalstalle
Puutarhaeloa


Ohessa vielä koosteena tämän haasteen kysymykset:

Mitä unelmia toteutit 2016?
Mitä opit?
Mitä murehdit?
Mistä nautit?
Mitä haaveita on vuodelle 2017?
Laita haaste kiertämään ja haasta neljä.