sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Viileää

 Palloesikko on viisas. Se avaa varovaisesti yhden kukkansa ja toteaa, että ei kannata kasvaa. Eikä edes availla muita kukkia. Jäätävää ja turhan tuulista ja luntakin saattaa sataa. 

Kävin ulkoiluttamassa uutta kameraani pihalla. Noin 10-15 minuuttia kesti, ja sormet olivat jäässä. Ihan kuin talvella. Kääntyvä näyttö avasi minulle uuden maailman. Kiitos ystävälle tästä, jonka kanssa kamera-asiaa juttelin. Hänen mielestään kääntyvä näyttö on kasvikuvissa ehdoton ja olikin ihan oikeassa. Ei tarvitse nyt kurata vaatteita tai olla naama kiinni maassa. Tai minun tapauksessani, olen välttänyt sellaista kuvaustyyliä, josta ylös könyäminen voisi olla kameralle tai itselleni kohtalokasta. 


Kylmällä tuskin paljon tapahtuu kasvien kasvussa, mutta sentään maa kastuu ja uskon, että paikoin kasautunut lumikin ehkä antaa taas enemmän periksi. Ei sitä lunta enää paljon tontilla ole, mutta ne loput ovatkin sitten olleet aivan jäätä.


Jänisten jättämiä krookuksien tynkiä näkyy siellä täällä. Ehkä ne jänikset ovat nyt pari päivää hengailleet jossain paremmilla apajilla, sillä muutama krookus on saanut ihan rauhassa myös kuihtua. Kevätkurjenmiekat Purple ja Blue Hillit ovat vielä lumen painon jäljiltä jotenkin pystyssä, vaikka nuo Purplet ovatkin kookkautensa vuoksi hieman kallellaan kuin Pisan torni.


Lumikellot onneksi eivät kylmyyttä väistele, vaikka nekin ovat enemmän maata myöten kuin auringossa ja lämmössä.


Jouluruusutkin rytmittyvät eri tavoin. Kun vanhempi ja kukkaisempi jouluruusu alkaa muuttaa kukkiaan jo punertaviksi, on sivuilla vähän nuoremmat jouluruusut vasta saaneet valkoset kukkansa auki. Kun aurinko alkaa taas paistaa ja lämpö palaa, on taas kimalaisille syötävää.



Suosikkini punainen Douple Ellen on aloittamassa kukintaa. Se noukkuu väsyneen näköisenä kylmässä ja sateisessa ilmastossa, mutta tulee usein kukkimaan samaan aikaan vielä silloinkin, kun lähellä olevat esikot räjäyttävät kukkansa esiin. Uusien jouluruusujen paikkoja olisi vielä.


Kaikki tämän postauksen kuvat ovat tänään otettuja, harjoittelua uudella kameralla. Jos olisi vähän enemmän lämpöä ja vähän vähemmän sadepisaroita, ottaisin kuvia varmasti vieläkin. Rajauksia pitää tehdä välillä kuvien oton jälkeen koneella, kuten ennenkin. Muutenhan ei juurikaan käsittele kuvia, jos olen saanut kameraan suhteellisen oikeita värejä toistavat säädöt asetettua. Laiskuus se on vain niin verissäni.

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Riks, raks ja poks

 Meni kamera rikki. Objektiivivirhe. Varmasti omaa syytäni, sillä olen pokkarikameraa kuljetellut välillä mukana aika huolettomastikin, mutta nyt objektiivi meni jumiin, kun kuvasin sillä. Ei siis missään taskussa ollessa tai hiekkamyrskyn keskellä. Olen ollut nyt lähes viikon ilman kameraani (6,5päivää), sillä googlauksen jälkeen oli tarkoitus vielä kokeilla paineilmalla mahdollisten murujen puhaltamista pois. Sekin ehdittiin tehdä vasta nyt, koska puolison paineilmalaitteen pistooli oli pudotessaan haljennut ja uusi tuli taloon vasta pari päivää sitten. Kamera on tiltannut lopullisesti, sillä ei paineilmat auttaneet. Kuvat siis tässä postauksessa viikon takaa. 


Harmittaa myös se, että tässä pihassa pari jänistä käy ihan joka päivä ja ne ovat myös näitäkin krookuksia syöneet. Saa nähdä, kuinka paljon ensi vuonna taas kasvaa krookuksia syöminkien jäljiltä. 

Saksalaisen kaupan sipulipussista kukki irikset Purple ja Blue Hill-sipulit. Ne saivat nyt myös lumikuorman päälleen  ja odotan iltapäivään, jotta voin nähdä, ovatko toipuneet pystyasentoon raskaan lumen painon alta. 


Näiden ympäriltä syötiin krookukset, myös ne, jotka olivat jo ehtoopuolella. Onneksi ihan kaikkia pihan krookuksia ei ole syöty, vielä. Ehkä ne jänikset säikähtivät jonain päivänä, kun tulin niitä vastaan ja kirmasivat kovaa vauhtia naapuriin kamalaa eukkoa pakoon. Ovat nimittäin käyneet naapureidenkin kukkapenkeissä herkuttelemassa.


Viime vuotinen projekti pihalammikosta on yhä kesken. Kiviä en ole vieläkään hakenut siihen. Kasvimaalaatikoiden kunnostus, uusiminen tai muu vastaava on yhä kesken. Mitäpä silloin voisi tehdä. No, aloittaa jotain muuta.  Vanhan männyn juurella kasvoi piikkistä, surkeassa kunnossa olevaa karviaista, jota ei ikinä muistettu hoitaa. Kaivoin ja kiskoin ne pois ja tein koko kannon ympärille pyöreän kukkapenkin kohopenkiksi. Puolikas oli jo olemassa, joka oli huonolla hoidolla. Etupiha on tällä tontilla se, jonne halla ei ensimmäisenä tule ja vaikka tuo paikka ei ole kaikkein aurinkoisin, tulee siitä uuden magnolian koti. Yhden magnolian olen tällä tontilla jo tappanut. Nyt kokeilen uudestaan. Maahan ei tuolla suoraan voi puiden juurakoiden takia oikein mitään kaivaa.  Kuva on otettu ikkunasta. Ja olikin sitten vika kuva tällä kameralla. Tämäkin projekti muhi päässä varmaan kolmisen vuotta.  Toteuttamiseen ei mennyt yhä kauan. Olisiko mennyt edes kolmea tuntia, kun mullat olivat pihalla jo valmiiksi sekä kaikenlaista oksaa ja kuivunutta lehtimateriaalia oli laittaa kasan pohjalle pelkää haravaa käyttäen. 


Nyt on satanut vettäkin. Tai siis lunta, joten tuo kasa on sen verran painunut, että tarkistan, kuinka paljon multaa sinne vielä tarvitsee ja nyt odotan magnoliaani.


Uutta kameraa en varmaan pysty kovin kauan olemaan, mutta olen jo tehnyt edellisen kameran kadottamisen jäljiltä ennätyksen (tapahtui vuonna 2015). Lähes viikko ilman pokkaria.

perjantai 16. huhtikuuta 2021

Toiveikkuutta

 Minulla on vähän huono vastutuskyky. En tiedä, onko se sattumaa vai ei, että olen myös sairastunut autoimmuniteettisairauteen. Vai onko nämä kaksi erillistä asiaa. Koska syön autoimmuniteettisairauteen lääkettä, joka heikentää vastutuskykyä, olen koronan suhteen sitä 2-riskiryhmää. 

Tänään sain rokotteen. Ja olen toiveikas. Vaikka tätä jo naputellessa on kehossa jo menossa bileet. Saan usein aina kaikista rokotuksista lihaskipuja ja särkyjä ja lämpöä. Nuo oireet ovat alkaneet. Valmistauduin tähän jo etukäteen. Kaapit täynnä ruokaa, multaa ja orvokkeja hommattu. Vai pitäisikö kertoa, että tietenkin ensin kävin ostamassa multaa ja orvokkeja. Vasta sen jälkeen ruokaostoksilla. Heti rokotuksen jälkeen tiesin, että on vielä hetki aikaa toiminnalle, ennen oireiden alkamista, joten orvokit on istutettu ja kasvoilla tuntuu auringossa oleminen.



Keväällä muutenkin on aina toiveikas olo. Kuten Saila Saaripalstalta sanoi yhdessä postauksessaan niin osuvasti, kevät on hurmoksellisen epärealismin aikaa. Tosin hieman tämä hurmoksellisuus tömähti maahan, kun tajusin kuinka huonossa kunnossa kasvimaalla lavakaulukset ovatkaan ja minä olen ehkä viikonlopun puolikuntoinen. 


Päätin vaihtaa asennetta ja muistaa, että emme ole vielä edes vapussa ja vähän aikaa sitten ajattelin, että puutarha on vapautunut lumesta korkeintaan vappuna. Ja nyt lumet ovat vähissä, keinu kannettu paikoilleen ja ympärillä lentelee perhosia ja kimalaisia ja kukkakärpäsiä.



Tuo jouluruusu oli vielä maanantaina lumikasan alla. Lumet ovat tällä viikolle sulaneet siten, että niitä on vain niissä varjon puolen kasoissa, mihin talven aikana kasattiin lunta tai sitä tippui katolta. Kaikkein lämpimimmät penkit ovat viime päivien aikoina saaneet oikein kasvuspurtin. Vähän aikaa sitten mietin, että krookuksia voisi sittenkin pistää kukkapenkkien keskellekin. Nyt taas muistin, että krookukset voivat ihan hyvin kukkia reunamilla, jos penkeissä kasvaa myös laukkoja ja tulppaaneja. Laukkojen ja tulppaanien kasvu saa vihreyden nousemaan esiin voimakkaammin kukkapenkeissä. Ja samalla jyräämään pienempiä herkkiksiä alleen.



Sinivuokot kasvavat lämpimän seinustan lähellä ja sieltä ovat skillat myös nyt kovaa vauhtia nousemassa. Skillojen nousu saa maan vihreytymään. Toki sammal ja juolavehnä myös värittävät maata meillä päin.


Kevätkurjenmiekoista osa on selvästi taantunut. Onneksi muutamia yllättäjiä nousee. Niitä on siis syksyllä laitettava lisää, vähän eri lajikkeita eri paikkoihin. Jos jokin laji löytäisi itselleen sopivan paikan pidemmäksi aikaa.


Talvi oli jouluruusuille hyvä. Useammassa on kukkia. Alhaalla olevassa kuvassa on vanhin ja kukkaisin jouluruusu. Sen vierellä on yksi pieni kurjenmiekka Katharine Hodgkin.


Perhosia on tänään lennellyt ihanasti. Niiden kuvaamisessa vain saisi olla nopeampi kuin minä olen. Sitruunaperhonen ei paljon paikallaan pysynyt, silloin kun kamerani olisi ollut päällä.


Nokkosperhoset tuntuvat pysyvät yhdessä paikassa vähän kauemmin. 


Mitenköhän taas muistaisin syksyllä myös sen, että Jeanne D'arc krookuksia täytyy istuttaa lisää.  Vaikka pidän ylipäätäään lähes kaikista krookuksista keväällä, näitä lempilajeja voisi olla vaikka kuinka paljon. Pidän tämän krookuksen valkeasta kukasta tuolla pienellä lilalla höystettynä. 


Perennojen suhteen on kasvua vähän näkyvissä aikaisilla kasveilla. Osa vielä uinuu. En kuitenkaan huolestu monistakaan kasveista vielä. On kuitenkin vasta huhtikuu. 


Muokattu seuraavana aamuna: Hyvin pienet oireet olivat ja menivät, vähemmän kuin influenssarokotuksesta. Kädessä vain tuntuu pienesti alle vuorokauden kuluttua. Pääsen siis puutarhahommiin.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Kukkakevät alkoi

 Ihana puutarhapäivä. Lämpöä, aurinkoa ja kukkia parin tosi kylmän ja tylsän päivän jälkeen. Sateiset +2 asteen päivät kuitenkin sulattivat täällä lumia ihmeen paljon, vaikka välillä sade olikin lunta. Ei onneksi jäänyt lumi täällä maahan, sillä muuten olisi jänöt varmasti olleet iskemässä hampaansa krookuksiini. 

Näin tänään +10 asteen lämmössä ensimmäisen sitruunaperhosen sekä ensimmäiset kimalaiset. Ja pieniä kärpäsiä. Ehdottomasti kimalaisia varten on hyvä olla jouluruusuja, krookuksia ja kevätkurjenmiekkoja. Niissä ainakin näin tänään liikettä hieman kohmeessa olevilta kimalaisilta.


Niin toivoisin, että muistaisin näiden krookusten lajikenimen. Ne ovat vähän matalampia kuin korkeimmat. Siroja ja niiden väri on kuin liukuvärjätty. Ne ovat vastavaloon suosikkikrookukset. En toki hyljeksi muitakaan krookuksia, näitä vain haluaisin lisää. Ne ovat todella suloisia kevätkurjenmiekkojen kanssa. Kevätkurjenmiekat ovat vain tässä kohtaa jo jonkin verran taantuneet. 



Vielä yksi kuva näistä söpöyksistä vastavaloon.

Ja toinen kevätkurjenmiekkojen kanssa. Olin liian ahera kukkapenkkien siistijä. Tai siis käytin liikaa voimaa, niin yksi kevätkurjenmiekka on jäljiltäni vinossa. Yritin ottaa sen jälkeen hieman iisimmin, mutta ainakin yhden keltaisen krookuksen kuorin vahingossa terälehdistään. Hups.


Matalalta otetuissa lähikuvissa kukkarunsaus voi näyttää mahtavalta. Kun kuvia ottaa seisaaltaan, on totuus vähän toisenlainen.

Tarpeeksi matalalta otetuissa kuvissa taas kukkia on kuin Keukenhofissa konsanaan (ei siis kyllä yhtään niin paljon).


Seuraan Instassa Visitkeukenhof-tiliä ja olen ollut tavattoman iloinen, että sinne on otettu taas turisteja, toki vain kotimaastaan. Ja rajattu määrä vain muutamana päivänä viikossa. Se vain ilahduttaa minua niin paljon, että ihmiset pääsevät sinne kukkakauneuden äärelle. 


Nämä krookukset ovat haaleampia kuin suosikkini, mutta ovat aikaisia. Sillä tässä penkissä on vielä vähän lunta ja silti nämä kukkivat täyttä häkää. Nämä saattavat olla krookus Tricoloria.


Sitkeitä ovat. Ja onneksi näitä krookuksia kukkii vähän eri paikoissa. Kimalaisille ruokaa ja minulle kukkayllätyksiä. Krookusten kukinta jatkuu aika kauan, sillä muutaman kukkapenkin päällä on iso kinos lunta. 


Lumikellot ovat myös kukassa. Niitä kukkii eri paikoissa ja osa vasta nousemassa lumen seasta. Kerrottu puistolumikello on saanut pari tavista seurakseen.


Muutama lumikello kasvaa purppurakeijunkukkien lomassa. Nämä ovat hieman lisääntyneet, sillä alunperin näitä oli tasan kaksi. 


Samassa penkissä kukkii myös krookus Vanguardia. Viime vuonna näitä krookuksia kävi jänis parturoimassa (muistini mukaan), joten olin tyytyväinen, että niitä nousi tänä vuonna.


Omenapuupenkissä kasvaa todennäköisesti turkin lumikelloa. Ainakin tässä on vahvan vihreät ja lyhyemmät lehdet kuin puistolumikellossa. Vastavalossa näkyy lehden suonet hyvin.

Puutarha myös alkaa paljastamaan kesken jääneitä kohtia. Syksyllä olin jättänyt pihalle vaikka mitä ryönää. Niiden siivoaminen ei vain kiinnostanut. Tänään auringon paisteessa siivosin pihalta pois vähän sitä sun tätä purnukkaa kummista paikoista. Eikä ollut raskasta. Myös kesken oleva allaprojekti alkaa olla aika sula. Syksyllä en vain millään jaksanut viedä projektia loppuun. Oli niin valtavasti töitä. Nyt keväällä kivien hakeminen kuulostaa ihan huvimatkalta. Ja sellainen reissu saattaa olla jopa pisin reissu kotoa moneen viikkoon. Ihan kuin ulkomailla kävisi.


Kukkapenkit tuolla lumen alla ovat rinteessä ja pohjoiseen päin. Joten ne sulavat hitaammin kuin korkeammalla oleva etupiha, joka taas on etelään päin. Tänään putsasin kolme lumetonta kukkapenkkiä. Yhdestä jopa jaoin yhtä kevätesikkoa. Koska en jaksanut hakea vettä jaetun esikon päälle, hain vain läheltä lumilämpäreestä lunta kevätesikon päälle. Toivottavasti se selviää.  Että sikäli kätevää on, että lunta on aina parin askeleen päässä. 


Lopuksi kuva ekoista tämän tontin avautuneista sinivuokoista. Taas perusväri tuli ekana kukkaan, mutta pinkit avautuvat ihan pian.


Jännä juttu tämä kevät. On aina yhtä innoissaan joka vuosi ihan samoista asioista. En edes muistanut, kuinka paljon puutarhapuuhia olenkaan kaivannut. 

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Eiliseltä

 Juuri tänään on ollut jäätävä sää huhtikuuksi. Ehkä pari astetta lämpöä, mutta on satanut lunta ja vettä vuorotellen. Täällä lumi ei ole jäänyt maahan, mikä varmasti säästää krookukseni päätymästä jänöjen suihin. Eilen en millään olisi ehtinyt kuvata puutarhassa, mutta räpsin pari kuvaa siltä varalta, että jänikset olisivat hieman käyneet maistelemassa. Ensimmäisten kevätkurjenmiekkojen avautuminen tapahtui eilen, oli sen verran lämmintä jo. Muutama muukin miekka on jo avautumista odottelemassa, mutta mikään kasvi ei nyt myrskyn silmään kukkiaan avaa, vaikka matalalla nämä kukkivatkin.


Useammassa kukkapenkissä on sahanpurua, sillä joskus marraskuussa tai joulukuussa tältä tontilta kaadettiin muutama puu. Yritin perheen junnulle (13v poika) kertoa, että nämä kasvit ovat kurjenmiekkoja ja niiden toinen nimi on Iris. Lapsi vaan totesi, että turha kertoa. kun en kuitenkaan muista. Hän on taas viime aikoina yrittänyt motivoida ostamaan minua erästä autoa, joka on jossain leffassa, joka olisi tosi hieno ja upea ja jolla olisi tosi paljon hienoja ominaisuuksia. Ja minä vastaan näihin, että voit ostaa sitten itse, kun olet aikuinen. Meillä ei siis kiinnostuksen kohteet kohtaa. 

Krookukset ovat ainakin eilen olleet auki. Muutamissa kohdissa alkaa olla sen verran enemmän jo krookuksia näkyvillä, että seuraavana aurinkoisena päivänä täällä voi olla kukkimassa jo yli 20 muuta kukkaa kuin lumikelloa. 


Tänään kevään edistyminen ei tunnu etenevän kovin paljon, kuitenkin mielummin kamala sää huhtikuussa kuin kesäkuussa. Tuo penkki, josta nuo kuvat ovat, on nyt kaivuu-urakan edessä. Enemmin tai myöhemmin. Siinä on kasvit vähän sikin sokin ja se kaipaisi kasveihin ryhtiä. Sen lisäksi mahdollinen pieni taloremontti (ehkä ensi vuonna) voi murskata tuon penkin, joten täytyy ehkä aloittaa kasvien siirtäminen turvaan jo tänä keväänä. Luo lilat krookukset kuvassa on napattu pois nurmikolta pelkkien lehtien perusteella. Nämä ovat entisen omistajan peruja. Enkä ymmärrä, miten siltä saviselta "nurmikon" tapaiselta on näitä krookuksia löytynyt monena vuonna, vaikka niitä olen monena vuonna siirtänyt kukkapenkkeihin. Täytyy tutkita, että onko minulla krookuksia tuottava piha. Se olisikin hienoa. Ainakin tämä tontti tuottaa juolavehnää ja voikukkaa. 

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Ilmestymiset

Olen kuvannut pääsiäisen aikana jouluruusun sekä muutaman lumikellon ilmestymistä esiin lumen alta. Lumikellot ensin:

2.4.



3.4.



4.4.



5.4.



Jouluruusun tilanne:

2.4.



3.4.



4.4.



5.4.



Takapihalle päin en tehnyt samanlaista sarjaa. Jos jollain on nyt kova kukkapenkkikateus päällä, niin meidän takapihalla oli lauantaina (eli kaksi päivää sitten) tällainen tilanne:


Käytännössä suurin osa kukkapenkeistä ovat lumen alla. Ne paikat, mistä lumet ensimmäisenä sulaa, on hyvä syksyllä aina piilottaa täyteen pieniä sipulikukkia. Varsinkin, jos niiden lähelle myös pääsee. Sen vuoksi yhden kukkapenkin kulmalla on tänäänkin väriä. Vaikka kasvit mielellään nyt tuulella ja tihkusateella suojaavatkin itseään.



Oli pakko myös tihrustaa, näkyykö vielä sivuokon nuppuja. Niillä on niin hyvä maastoutusmiskyky. Talon seinän ja katolta tippuneiden lumikasojen välistä löysin ensimmäiset nuputkin. Tarkempaa kuvaa en saanut, sillä muuten olisi pitänyt talloa mahdolliset muiden kukkien alut.  


Aurinko, lämpö, vesisade sulattavat lumia täällä tehokkaasti. Eilen ja tänään on mukana ollut myös tuuli, joka kuivemmalla säällä pöllyttäisi hiekat silmiin. Ulos ei vain viitsi mitään laittaa kuivumaan, koska sadetta voi tulla hetkenä minä tahansa ja pyykit saattaisivat päätyä turhankin kauas. Odotan kovasti ensimmäisiä oman tontin havaintoja kevään ekoista lentelevistä kimalaisista tai perhosista. Toivottavasti olen kotona silloin, kun seuraavan kerran aurinko hellii.

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Lumen alta

Vasta äsken mietin, että kestää kauan, ennen kuin lumen alta kasvit paljastuvat muualta kuin tietyistä kukkapenkeistä. Kuitenkin lämpöasteet sekä aurinko ovat tehneet ihmeitä. Ja vaaleassa jouluruusussahan nuput kehittyivät jo viime vuoden lopulla. Hän on valmis kukkimaan.


Jotta jouluruusua pystyy kuvaamaan hiukan sulemmalta puolelta, piti laittaa saappaat jalkaan, sillä märkää lunta riittää vielä.



Ihana kasvi. Vaikka nimi ei nyt ihan sovi tuohon kalenteriin. Pääsiäisen kunniaksi jouluruusun kukintaa. Onneksi pari erilaista jouluruusua on vielä paljastumatta, jännitystä riittää siis monelle päivälle.

Lumikelloja alkaa myös puskea muualta lumen läpi. Terhakkaina valmiina kasvamaan ja kukkimaan.


Esikoiden lehtiä työntyy esiin paikoin heti, kun lumi sulaa. Samoin kaikkea risua, lehtiä, pupun papanoita löytyy kukkapenkeistä. Talvituhoista kaikki tuskin ovat esillä. Onneksi osa talvituhoista voi mennä minulta myös ohi, kun en pysty muistamaan, mihin olen mitäkin istuttanut. On tämä niin ihanaa aikaa, vaikka pieniä pettymyksiäkin saattaa vielä tulla. 

Vähän aikaa sitten ajattelin, että tuskin saan keinua paikalleen vielä huhtikuun aikana. Perunkin puheeni. Lumi sulaa ja voi olla, että parin viikon päästä keinunkin voi jo asettaa paikoilleen.