Pieniä iloja

Kasveissa pienuus on aina suhteuttua. Nyt kukkii tai tulee kukkimaan monia pienempiä iloisia asioita. Kuten aivan uusi ostos kääpiömanteli Fire Hill. Ostin tämän helatorstain helteellä, kun tässä ei ollut vielä lehtiä eikä nuppuja. Sattumalta viereiset tulppaanit sopivat ihan hyvin tämän seuraksi.

Toukoheidinkukkani (ostin niitä kaksi viime vuonna) alkavat molemmat tehdä nuppuja ja jopa pieni kukinta on alkamassa. Näiden lehdissä on jotain esikkomaista. Ja viihtyvät esim. pensaiden varjossa. Nyt toinen yksilö on ruusupuskan varjossa ja toinen on muuten vain yli puolet päivää varjossa. Täytyy katsoa, että ovatko vielä ensi vuonna hengissä.

Himalajanjalkalehden nuppu on yhä kiinni. Tässä on lehdet huuhdeltu siitepölystä. Käyn joka päivä tarkastamassa vähintään pari kertaa, että onko tämä auennut. Tämä yksilö on ostettu ja istutettu ehkä 5 vuotta sitten. Eikä tätä ennen ole tehnyt kukkaa. En edes odottanut tämän ikinä kukkivan, koska kuulin, että siihen voi mennä kauan aikaa. Ajattelin tietenkin, että tämä saattaa kupsahtaa jo ennen kukkimista. On kuitenkin yhä hengissä ja nyt kukkimassa.

Vuorijumaltenkukka on hengissä. Se on niin piilossa, että tämän aina löydän ihan sattumalta. Täytyy tämän ympäristöä ehkä raivata, jotta ei jää muiden kasvien jyräämäksi. Varsinkin tuo valkotäpläimikkä uhkaa jyrätä.

Ja lähes tämän vieressä on ollut hengissä lehdet sinivaleunikosta. Se ei ole kukkinut ehkä kolmeen vuoteen, vaikka lehdet ovat aina tulleetkin esiin. Mutta nyt. Siellä on pampula. Nuppu. Kukkavarren tynkä. Se kukkii tänä vuonna! Ehkä uhkailu tehosi, sillä siirsin kaverinsa pois tästä paikasta, muka parempaan. Kaveri ei tee nuppua, mutta tämä tekee. Ehkä suurempi syy menestykseen voi olla myös tarpeeksi märkä kevät. Tai sitten jokin muu.

Olen ostanut useampia tarhakylmäkukkia sekä viime vuonna että tänä vuonna. Punaisemmat ovat alkaneet kukkia vähän möyhempään kuin lilat. Sade ei näitä ole säästänyt.

Saaripalstan Sailan innoittamana kävin kurkkaamassa syysmyrkkyliljojen lehtien sisään. Ja kappas. Waterlilyn lehtien sisällä onkin siemen. En tajua, miksi siemen on lehtien sisällä eikä tule silloin syksyllä siihen kukkaan? Ja pitäisiköhän tuon siemenen nyt kypsyä? Ja pitääkö sen istuttamista avittaa vai hoitaako luonto sen?

Niin paljon on opittavaa kasveistakin. Hienoa on oppia tietysti niistä näin konkreettisesti.

Ennen myrskyä

 Aamulla, ennen töihin lähtöä, kiersin nopeasti puutarhaa kameran kanssa. Tänään illalla onkin satanut tai tuullut tai satanut ja tuullut. Eilen leikkasin nurmikon, joka kasvaa nyt vauhdilla. Osa nurmikosta on aina kyllä täynnä rikkaruohoja. Valitettavasti osa siitä rikkaruohikosta voi olla esim. juolavehnää, joka sitten luikertelee kukkapenkkeihin. Voikukkia on myös monissa paikoissa. Nurmikon leikkuu oli tosi hidasta, kun vähän väliä jäin kiskomaan voikukkia pois kukkapenkeistä tai niiden laitamilta. 

Mietin kuvatessa, että olisi pitänyt ottaa videolle paikat, jotka kaipaavat uusi tulppaaneja tai muita sipulikukkia syksyllä. Kuvan keskellä näkyvä penkki on menettänyt lähes kaikki tulppaanit. 4  kappaletta Slawa tulppaania kukkii penkissä. Niiden lisäksi penkissä on aika pinkki palloesikko vielä kukassa ja sinisiä helmililjoja. Penkin väriyhdistelmät eivät ole ehkä ihan sitä mitä ajattelin, mutta menkööt.

Ja sama penkki tuolta kivituhkapolulta otettuna takapihalta ylemmäs.

Sitten on kukkapenkki, jota katson myös ikkunasta, tuon keinun vierellä. Ylemmän kuvan taustalla ja alakuvassa se näkymä, joka on noin suurin piirtein se, minkä näen, kun haen vettä tai pilkon kasviksia ruokaa varten. Keinun taakse sijoitan herttavuorenkilpiä. Kuiva paikka, jos kotilot eivät ihan villiintyisi siellä. Märkä savimaa + herttavuorenkilvet = kotiloräjähdys. Alakuvan penkiin ostin jo valkoisen kylmäkukan, jonka kukinta meni nopeasti silloin kun satoi vettä ja oli kylmä. Tuonne ostin myös yhden syysvuokon, kun kerrankin keväällä sellaisen löysin taimimyymälästä ja purkin pinnalta näki juuri ja juuri syysvuokon heränneen. Kerrankin istutin syysvuokon ajoissa. Tuossa penkissä on kukkinut jo vaaleanpunaiset hyasintit, mutta valkoiset helmililjat sittenkin olin istuttanut pieneen rykelmään, joten ne ovat jotenkin järkevästi nyt siellä. Yksi oranssi ballerina-tulppaani on jäänne ehkä viiden vuoden takaa, kun tuossa oli pieni kapea alue, jossa kasvoi edellisen omistajan laittamana oransseja liljatulppaaneja. Yritin löytää samanlaisia. Yksi enää jäljellä tuota ballerinaa ja se siirron toiseen penkkiin.

Eli tänne väripläjäykseen.

Siellä on tulppaaneista jäänteitä monien eri vuosien kerrostumaa punaista, valkoista, oranssia, keltasävyisiä. Nyt penkkiin on tullut jo selkeämpiä aukkoja. Joskus istutin tuonne useita kymmeniä kirkkaanvärisiä tulppaaneja ja pari vuotta riitti, että sinne lisäili pussin tai kaksi. Sitten alkaa tulla katoa ja pitää aina jotain lisätä. Nyt värikylläisen puolen ja hempeämmän värisen puolen väli alkaa olla suuri, joten voin suunnitella ensi kauden värejä. Niitä tulppaaneja, joita muistan ja tunnistan tuolta ovat mm. kerrotut Sun Loverit, joiden kukat ovat aina yhtä suuret yllätykset, sillä samasta pussista tulee eri sävyisiä auringon rakastajia. Viime vuonna olen istuttanut tuonne myös Orange van Eijkiä. se voi minulla mennä sekaisin joidenkin muiden tulppaanien kanssa. Vuosien saatossa olen tähän penkkiin istuttanut monta pussia ihanaa Princeess Ireneä ja viime vuonna löysin sellaisen tulppaanin kuin Orange Princess. Se näytti ihan kerrotulta Princess Ireneltä, joten istutin näitä yhteen kohtaan ihan rinnakkain. Ja ne näyttää kyllä samalta lajikkeelta, toinen vain kerrotulta. Varsi yhtä tumma molemmissa ja ulommissa terälehdissä samoja kuviointeja. 

Toisessa päässä tätä aika pitkää penkkiä onkin tulppaaneja vain siellä täällä. Yksirunkoinen suklaakirsikka on kukassa, mutta siitä puusta on yksi haara kuollut, joten en tiedä, miten sitä ehostaisin kauniimmaksi. Muutama tulppaani on vasta nupulla ja täytyy katsoa tarkkaan, mitkä lajikkeet voisivat olla niitä myöhäisempiä. Laukkoja sen sijaan on useampia näkyvissä. Perennoilla on nyt kova kasvuvauhti tässä penkissä.

Uusiin penkkeihin tulee ajoittain tungettua paljon sipuleita, kun tietää, että siellä ei ole vanhoja juurakoita tai sipuleita. Ehdin myös miettiä, mitä istuttaisi mahdollisesti vapautuvalle tilalle myöhemmin kesällä. Exotic Emperor sekä narsissi Obdam tekee yhdessä hyvin hörhelöisen yhdistelmän. Nämä ovat ihan lähellä ihan keskeneräistä lammikkoa, joka on nyt siis ollut jo vuoden kesken. Siis ylikin.

Koska mänty on nyt ollut vauhdissa ja joka ikinen paikka on täynnä keltaista siitepölyä, kuten se lammikkokin, niin päätin, että kivet lampeen hankintaan vielä toukokuussa. Lammen vesi on pakko vaihtaa. Vaikka tämän illan sateet ovat sitä kuitenkin hieman siistinyt. Ihme. Jokin kuva tulee männyt siitepölyn määrästä alakuvan himalajan jalkalehden päältä. Se ei ole oikeasti noin kumman värinen. Oli pakko ottaa siitä siitepölyinen kuva, kun en tiedä, miten se kestää kovan sateen. Ensimmäistä kertaa näen omassa Himalajan jalkalehdessäni nupun! Onhan se tuossa ollutkin jo viisi vuotta, ehkä. Tämä kesäisin tosi varjossa. Ja on ollut tuolla kaiken maanpeitekasvien joukossa. Olen monta kertaa miettinyt, ovatko maanpeite kasvit sille haitallisia. Tuo paikka vain jää helposti kitkemättä ja siellä on muitakin rajuja kasveja kuten karhunköynnös. 

Nyt saisi tosi värikylläisiä kuvia ulkona sateen jäljiltä. Aikaisemmin aamulla otetut kuvat olivat enemmän tai vähemmän siitepölyisiä. 

Kevät Kotkan puistoissa

Teimme viikonloppuna matkan etelään. Kun kotona oli ollut paljon pilvistä ja sateista, meillä ei ollut kovin aurinkoisia toiveita matkalle. Täysi-ikäinen lapsi sai viikonlopuksi kodin itselleen ja parille kaverille, poistuimme etelän lomalle. Eri kaupunkeja vertailtiin pikamatkan kohteeksi ja valitsimme Kotkan, koska kukaan ei keksinyt parempaa korona-ajan ajanvietettä, kuin ulkona liikkumisen ja puistot. Onneksi Kotka oli lauantaina aurinkoinen ja lähdimme katselemaan puistoja. Sapokka on monelle tuttu ja onhan se ihan mahtava vesiputouksineen ja korkeuseroineen ja istutuksineen ja luontoineen.

Sapokassa oli rusokirsikoiden kukinta lähes ohi ja paikoin maassa oli vaaleanpunaisia terälehtiä. Alppiruusuista varhaisimmat olivat aloittamassa kukintaa.

Isopuistossa pyörin kuin väkkärä yhdellä perenna-alueella. Kukkivat magnoliat saivat minut melkein kiljaisemaan. Tulppaanit ja narsissit toki olivat nyt pääosassa.  Perennoista kukki jo joitakin perennoja ja paljon perennoja oli hyvässä kasvuvauhdissa.

Katariina meripuisto on taas hyvin erilainen. Aluksi mietin, että mitäs täällä nyt on, kun alue on laaja ja näyttää aluksi olevan ainoastaan vain laaja alue meren rannassa. Sieltäkin löysin yhden perenna-alueen puron varrelta, rusokirsikka oli vielä kukassa. Meren tuulien voimakkuus tuntui enemmän kuin Sapokassa. Meren näki monesta paikasta. Meren lisäksi oli muita vesiaiheita. Katariinan meripuisto teki lopulta todella suuren vaikutuksen.

Ja hienoin opetuksellisin osuus löytyi seiskaluokkalaiselle. Tuo alakuvassa oleva pallo ei ole lyhtypylväs, vaan esittää aurinkoa. Tästä oli sijoitettu sopiville etäisyyksille aurinkokuntamme planeetat oikeassa kokosuhteessa, joista lähimmät olivat siinä kulkuväylän varrella näköyhteyden päässä. Sitten muihin planeettoihin alkoi tullakin jo matkaa. 

Saturnus bongattiin, kun olimme jo autossa ja ajeltu jo pois päin puistosta. Oli ottanut kuvan myös itse Saturnuksesta, mutta tajusin vasta jälkeenpäin, että saturnuksesta heijastui mm minun ja lapseni kuvat.

Keskustasta kirjaston edestä löysimme Neptunuksen ja seuraavana aamuna sitten Pluto (ei enää planeetta) olikin Kotkansaaren pohjoisosassa merimuseon edessä. Katariinan meripuisto sijaitsee Kotkansaaren eteläosassa ja aurinko siellä ihan eteläkärjessä. Lapsi (ja minä myös) hahmotti todella hyvin planeettojen väliset suhteet sekä sen, miksi se aurinko ei oikein jaksa lämmittää meidän aurinkokuntamme suurimpia jättiläisplaneettoja. 

Yritimme olla niin koronaturvallisesti kuin vain matkalla voi olla ja puistovierailut olivat näitä turvallisia kohteita. Vaikka puistot olivat minulle tosi tärkeä kohde, niin onneksi perheen miesväki piti niistä paljon. Puolisoni sanoin: " Kun odotukset olivat aika matalalla, oli ihan tosi kiva reissu." Lapseni mielestä olimme ihan kuin ulkomailla, kun aurinko paistoi, oli eri maisemat ja koko talvi lähinnä kökötetty kotona.

Jos ensi kerralla on vähän lämpimämpää, koetamme saada riippumatot itsellemme, sillä kunnon tuulella, noin 10 asteen lämpötilassa, ei pystynyt kovin pitkää riippumatoissa loikoilemaan. Ilta-auringossa ei enää ollut kovin lämmintä.

Toivoisin, että moni muukin paikkakunta ottaisi puistojen suunnittelussa Kotkasta mallia. Nyt Kotka menee siellä aika omassa luokassaan puistojen suhteen ja näin turistina saa aika paljon niistä irti. 

Paras aika vuodesta?

 Usein olen pitänyt toukokuuta, ja varsinkin toukokuun loppupuolta puutarhassa lähes kauneimpana aikana, kun sipulikukat kukkivat vihdoin kaiken ruskean ajan jälkeen ja nurmikko viheriöi. Viime viikon torstaina oli vielä helle. Perjantaina lähdimme mökille, mutta säätietojen mukaan silloin alkoi tässä meidän yllä tulla jo pieniä sateita. Ajattelin, että onpa hyvä, että vasta istutetut kasvit saavat lisä  kastelua. 

No, nyt ajattelen, että ne vesihanat oisi sieltä pilvistä laittaa jo kiinni. Kiitos vain tästä kastelusta, mutta nyt olisi jo ihan tarpeeksi kosteaa. Nyt on uudet ja vanhat kasvit kasteltu niin perusteellisesti, että taitaa vesi vähän valua jo maapallon läpi toiselle puoliskollekin.  Olisi ihan kiva vaikka istuskella joskus taas pihalla ilman, että pylly kastuu. Alakuvassa näkyy kukkapenkkiä, joka on myös tuossa yläkuvan alalaidassa. Koska vain oli tihkusadetta, niin jäin tänään pihalle vanhassa toppatakissa ja paksuissa fleecellä topatuissa puutarhahanskoissa kitkemään ja kanttailemaan. Kanttausjäljet eivät vain näytä oikein miltään, kun ruohoa ei pääse tosiaankaan leikkaamaan. 

Osa puutarhan kukinnasta on mennyt vain vilkaisulla, koska olen välillä vain kömpinyt sisään sateen keskeltä. Vaikka välillä taiteilen kuvia sateellakin sateenvarjon kanssa, ei kaatosateessa kuvaaminen sentään kiinnosta. Joka vuosi on meillä ollut hapankirsikoita riittämiin, nyt ne kirsikan kukat yrittävät avata sateiden välissä kukkiaan, mutta eihän tuolla sateessa pölyttäjät viihdy. 

Alakuvassa on penkkejä, joista näkyy myös pihan korkeuseroja. Tuo kivinen "muuri" on pohjoiseen päin, joten alhaalla täytyy lähellä muuria olla varjossakin viihtyviä kasveja ja etureuna jo saa valoa enemmän. Taas ylhäällä olevan penkin kauimmaiset kohdat saavat paljonkin valoa ja edessä oleva reunaa varjostaa talo sekä tuija.

Ylempään penkkiin olisi voinut tulppaaneja upottaa enemmänkin. Näköjään viime vuodelta ei juuri kuki yksikään tulppaani. Eli taitaa maa kuitenkin olla vähän liian savista. Tässä kohtaa oli aiemmin pitkä rivi herttavuorenkilpiä. Koska niiden alla maa oli sen verran rikaton, en alkanut vaihtamaan maata multaisempaan. Kohopenkkiä tuohon ei voinut tehdä lumisten talvien lumikolausten takia. Hyvä, että ei tehtykään, sillä muuten olisi ollut viime talvena vaikeuksia jo saada lumia minnekään. Koivun kantoja vasten näkyy hieman peruukkipensaan kaljuja oksia. Helmililjat ovat siirretty toisesta kukkapenkistä (kirjoitin ensin vahingossa kuppapenkistä), jossa jäivät liian taustalle. Eikä siellä toisessakaan kukkapenkissä vielä ilman helmililjoja olla.  Tässä penkissä on myös useampia pioneja. Ajatuksena tietysti olisi, että kukinta näkyisi sekä etupihalle että takapihalle. Täytyy myöhemmin miettiä vielä tarkemmin kasvivalintoja. Ihan älyttömän paljon taitaa olla myös sormustinkukan alkuja tuolla. Muutama iso sormustinkukka kasvoi tuossa penkissä viime vuonna.

Viime vuonna ostin Amerikan jalkalehden. Sen löysin nousemassa aika hassun näköisenä. Nyt on jo avannut lehtiä. Toisaalla pitäisi olla tavallisempi jalkalehti, ellen ole sitä vahingossa vahingoittanut muita kasveja siirrellessä.  Tuolla on myös nyt istutettuna tämän vuoden hankintana tarhavarjohiippa, joka on ehtinyt jo kukkiakin. Toivottavasti viihtyvät tuossa pikkukummulla, joka on aika varjoinen paikka. Ajoittain voi olla myös kuivakka. 

Kummulle vastaistutettu magnolia 'George Henry Kern' tekee nuppuja. Luulin aluksi, että siellä on tekeillä vain yksi nuppu, mutta paljastuikin, että kaksi muutakin nuppua siellä kehittyy.

Luulen, että sateiden takia voi kukinta olla vähemmän näyttävä. En ole enää varma, että mitkä narsissit tuossa kummun kupeessa kukkivat. Usein ostan valkoisia tai vaaleansävyisiä narsisseja. En osaa ostaa keltaisia tai kovin värikkäitä narsisseja.  Näidenkin torviosa oli keltaisempi heti avautumisen jälkeen.

Tulppaanit viihtyvät meillä useamman vuoden kunnon multaisessa kohopenkissä. Siellä alkaisi olla kukintaa, jos kukat pysyisivät pystyssä, sataisi vähemmän ja olisi hieman enemmän lämpöä. Säälle ei mitään voi, joten katsotaan, miten päin kukat pysyvät pystyssä. Nuo ylemmän kuvan narsissitkin olivat yhtenä päivänä lähes maata myöten kaatosateessa. Ihmeellisesti ne nousivat. Toisin kuin muutamat hyasintit, jotka eivät saa vartaan enää nostettua.

Alakuvassa eräät hyasintit uuden 'Fire Hill' kääpiömantelini edessä. Hädin tuskin pystyssä.

Vertailuna tänään illalla otettu kuva (eri kuvakulmasta), viikon sateiden jälkeen. Hyasintit ovat todella vaakatasossa.(Taustalla on naapurin pihaa, sitä ei vain saa rajattua näkyvistä pois.)

Puutarhassa kukkii vaikka mitä muutakin. Vielä viimeisenä kuva valkoisista kirjopikarililjoista kera tulppaanien ja narsissien. Kirjopikarililjoja kukkii monessa paikassa tällä tontilla. Suurin osa on tummia. Kun löysin vain valkoisia sisältävän pussin niin olen pitänyt näitä erikseen muista. Tämä penkki on kostea ja savipohjainen. Hyvä kirjopikarililjoille. Mutta tulppaanit tuppaavat taantumaan. Se maapohja, mikä sopii yhdelle kasville, ei välttämättä sovi toisille.

Vaikka sataa pikkasen liikaa, niin saattaa tämä silti olla paras aika vuodesta.

Toukokuun puolivälin kiireet

Tänään illalla leikkasin ensimmäistä kertaa nurmikkoa. Tai yli kukkineita valkovuokkoja, voikukan lehtiä ja kaikkea sellaista. Nurmikon leikkuun jälkeen katselin keväistä, kukkivaa pihaa ja tuntui niin ihanalta. Kuviin sitä tunnelmaa ei vain saa, sillä kameraan ei vain näy samaan aikaan kaikki ne pienet ja isot kukkijat, jotka itse näkee. Silloin omiin silmiin ei tartu multapussit nurmikolla tai naapurin piha tai oma auto tai tekemättömät projektit. Näkee vain kaiken ihanan. Ja ihanuutta on nyt riittänyt. 

Alkuviikosta olin todella pettynyt. Olin tilannut magnolian, joka ei sitten ikinä tullutkaan perille. Tuli väärä kasvi ja kiroilin kuin merimies paketin aukaistuani. Magnolian paikka oli jo ollut pidempään valmiina. Ei aina mene asiat tunteisiin, mutta nyt meni. Tästä ärsyyntyneenä päätin sitten ostaa livenä magnolian, että sen varmasti saan. Helatorstain aamuna tein pari tuntia töitä ja kävelin aamupäivällä puutarhamyymälään pieni hiki jo otsalla. Puutarhamyymälästä sitten ostin magnolia 'George Henry Kernin'. Ja vahingossa myös kääpiömanteli Prunus Tenella 'Fire Hillin' (joka on vasta tulossa kukkaan) ja muutaman perennan. Siinä vaiheessa oli lämpötila kai jo hellelukemisessa, koska puiden raahaus kohti bussipysäkkiä ei tuntunutkaan ilman vesipulloa kovin järkevältä ajatukselta. Onneksi puoliso oli lasta ollut juuri kuskaamassa ja sain puiden kanssa kyydin kotiin. Samoilla helteillä tein kuitenkin kotona koko päivän puutarhatöitä ennen kuin aloin illalla leipoa lapsen juhlia varten. On ollut aika tehokkaat 4 vapaapäivää takana. Jos kaikki lomat olisivat yhtä tehokkaita, olisi piha tiptop, koti tiptop, mutta nainen olisi väsynyt ja loman tarpeessa.

Aina en saa heti ostoksiani istutettua, nyt oli vähän eri fiilis. Magnolia sai paikan suojaisen etupihan puolelta ja siinä on pieni nuppu (huikeaa). Tuo kumpu alkaa täyttyä pikkuhiljaa kasveista, suunnitelmia on mielessä. Tämäkin projekti on päässä muhinut kauan. Tuon kannon oikealla puolella kasvoi vielä huhtikuussa kamalassa kunnossa olevia karviaispuskia. Narsisseille ei enää syksyllä löytynyt muuta paikkaa, joten iskin ne leikattujen norjanangrevojen alta paljastuneeseen rikkaruohottomaan kohtaan.  

Koronan takia lapsen täysi-ikäistymisjuhlia ei vietetty kotona, vaan rahaasimme koko autollisen tavaraa mökille. Lapsi sai kaikki Suomessa asuvat isovanhemmat ympärilleen. Myös sen suvun isomumminkin, joka on jo 93-vuotias. Kun isoäiti kertoi, miten sodan aikana hänet oli valtion toimesta laitettu postia jakamaan 16-vuotiaana sotatoimialueelle (pois kotoa), ei ehkä koronarajoitukset tuntunutkaan meidän teinien mielestä ihan kohtuuttomilta.

Sinikämmen ja valkotäpläimikkä olivat mökkireissun aikana tulleet taas täyteen loistoonsa.

Mökillä oleminen ei sitten ole mitään riippumatossa loikoilua silloin, kun ilman juoksevaa vettä järjestää kattausta useammalla syöjällä siten, että kattaus on rannassa ulkona ja keittiö ei ole. Mutta sää oli niin täydellinen, että sisällä syöminen ei olisi ollut mitenkään mukavaa. Ulkona tyynen veden äärellä aloitti kyllä kesän, ellei helle jo sitä tehnyt.

Koko porukka oli reissun jälkeen aika poikki, kuka huonosti nukutusta yöstä kanadan hanhien riekkumisen takia, kuka mistäkin. Sinä aikana, eli noin 1,5 vuorokauden aikana rusokirsikan lehdet olivat kasvaneet hurjasti ja kukat alkaneet jäädä jo lehtien varjoon.

Tänään kotona olen saanut kodin imuroitua, nurmikon leikattua, pyykkiä pestyä, ruokaa on tehty jne. Silti on olo, että mitään en ole ehtinyt, kun pihalla ei oikein ollut aikaa aloittaa kanttausta tai kitkemistä. Vaikka taisin minä silti vähän kitkeäkin. Ainakin vähän voikukkia ja vähän juolavehnää. Keltaisena loistava koiranhammas on aloittanut kukinnan ja kohta sen vierellä ja sivuilla aloittavat tulppaanit jo reilummin kukinnan.

Hurjasti olisi kaikkea, mitä puutarhassa on tapahtunut. Aamulla ehdin huokailla viisauttani tämän alla olevan väriyhdistelmän kanssa. Hyasintti on Fondat, mutta en ole ehtinyt tarkistaa, mikä tulppaani tuo saman sävyinen voisi olla.

Rajumpaa väristykitystä sekä sotkuisempaa on penkeissä, jotka ovat vanhempia ja joita ei oikeastaan ole suunniteltu. Toki kaikki penkit minulla alkavat mennä pikkuhiljaa sinne - ei suunniteltu- kategoriaan. Tiedättekö tilanteen, että kotiin tulee uusi tai uusia kasveja mukanaan ja sitten pyörii penkkien ympärillä ja miettii, että mihinköhän minä kuvittelin tämän laittavani. Ja sitten sen hätäpäissään istuttaa jonnekin. Jos tilaa ei ole, sitten saattaa vaikka muuttaa kukkapenkin kokoa. Joten etureunan kasveja onkin yhtäkkiä keskellä penkkiä. Kuten tässä.

Toki olen kuullut ihmisistä, joilla on isutussuunnitelma sekä itsekuria. Tai ehkä olen muutaman tälläisen ihmisen blogiakin lukenut. Minä olen vähän sitten sellainen toisenlainen. Minullakin on mielessä kyllä ostoslistoja, ne vain voivat olla todella liukuvia ja niihin tulee lisäyksiä joskus aika pienellä varoajalla.

Jouluruusujen suhteen minulla on ostoslistallani: Osta kauniin värinen jouluruusu, kun näet sellaisen. Vaaleaita jouluruusuja on jo tarpeeksi. Muita värejä, kiitos. Osta mieluiten kukkivana, mutta esim. yläkuvan vihreä jouluruusu on ostettu luotettavasta puutarhamyymälästä ei kukkivana, mutta todettu sen olevan vihreänä kukkiva. Taustalla kukkii Double Ellen vielä hyvässä kukintavoimassaan.

Nyt alkaa jo juttujen taso olla mitä sattuu ja uni olisi seuraavaksi parempi seuralainen. Kuva vielä meidän pihan vanhasta rusotuomipihlajasta, joka näillä kukilla myös tervehtii kadulla kulkijoita. Sen juurella näkyy juuri ja juuri hyastintteja sekä helmililjoja. Hyasintit ovat tummuneet kauniin violeteiksi ja jossain muualla nyt kukkii muka vaalean liloja hyasinttejä, jotka ovatkin mielestäni jotain muuta.

Mukavaa viikkoa!