Äitienpäivän iltana

Äitienpäivä on aiheuttanut monenlaisia fiiliksiä eri vuosina. Varsinkin äitiyden erittäin univelkaisina vuosina päivä aiheutti enemmän paineita kuin suoranaista nautintoa. Mitä vähemmän etukäteissuunnitelmia, sitä helpompaa nykyisin. Hyvää äitienpäivän iltaa kaikille! Ja voimia niille, joille tämä päivä aiheuttaa haikeutta, surua tai tuskaa.

Sain ihanan äitienpäivälahjan jo etukäteen, jonka istutuskin tapahtui etukäteen. Olin saanut pakkomielteen rusokirsikasta (jonka siis sain valita lahjaksi), jonka rungon kauneutta ihailin huokaillen ulkona. Kaikilla muilla perheenjäsenillä oli koleassa tihkusateen uhkassa kiire sisälle. Mies yritti sentään vähän hymyillä, kun ihailin runkoa. Kummaa porukkaa.

Istuttelin tämän kohopenkkiin, jonka on tehty savimaalle jo muutama vuosi sitten muka hyötyviljelyä varten. Ei siitä hyötyviljelystä mitään tullut, ainakaan siinä penkissä. Joten nyt kuorin sen kummun kaikesta kummasta kasvustosta. Sen ympärillä on hyvin vaarallista aluetta uutuuksia ajatellen. Vuohenputkikasvusto uhkaa, elämänlanka uhkaa. Metsästä viimeistään lehtokotiloarmeija. Joten nyt tämä lähistön alue on väliprojekti tälle kesälle, eli sen siistiminen. Haluan, että puu juurtuu kasvualustaansa, joten kastelua varten asensin tuollaisen putken, jotka pitkin vesi menee suoraan juuristolle. Kiitos Hernepensaskujanteelle tämän esittelystä. Ainakin omenapuille suositellaan istutusvuonna 10 litraa vettä juuristolla kerran viikossa, ellei sada muuten tarpeeksi.

Vieressä pressutettu aluetta, joka olisi jossain vaiheessa tarkoitus ottaa johonkin käyttöön. En nyt vain jaksa lähteä perkaamaan sitä maata kaikesta rikasta. Hyvä keino olisi muuten toi muovitus, mutta toi pressun alaosa kerää niitä kotiloita. Sinne pitää kylvää myös pieniä sinisiä rakeita. Myös taustalla olevan kuusen ja rusokirsikan kasvua pitänee seurata. Meidän piha on hyvin omavarainen kuusien suhteen, joten ei tarvitse arvata, kumpi näistä puista on se, jonka kasvua suojelen enemmän. Nuo mullan pinnalla olevat vaaleat kummallisuudet ovat kuihtuneiden narsissien entisiä varsia. Samalla mullan alle menivät Avalon-narsissien sipulit. Toivottavasti eivät kuivuneet liikaa säilytyksessään. Rusokirsikka on tontin takaosassa, mutta tuossa on vielä kapea alue meidän tonttia ennen metsää, jossa on mm. halkopinot.

Tänään äitienpäivänä avautui eka isompi tulppaani Apeldoorn. Tämä on vähän yksinäinen kukkapenkissä, kaunis sellainen.

Perjantaina esittelin supussa olevaa Persian Pearlia esikoiden kanssa. Tässä ne ylhäältä.

Kukkapenkissä, joka näyttää symmetriseltä.

Vaikka penkki ei olekaan symmetrinen.

Jotkut penkit ovat vähän täynnä sipulikasvien lehtiä. Olen nyt vähän joka puolelle istuttanut (varhain syksyllä) kirjopikarililjoja, kun tuskastuin odottelemaan niiden leviämistä ihan itsekseen. Oli aikaisempina vuosina istuttanut varmaan liian myöhään ja kuivina kirjopikarililjojen pienet sipulit.

Ja toisaalla samaa penkkiä on tulossa pian Assyrian pikarililjoja kunnolla kukkaan.

Vihdon sain myös ulkoilutettu tomaatteja, joiden heikohko runko osoitti tuennan tarpeen. Tällä kertaa tukikepeiksi päätyivät vuosikerta kertakäyttölusikat ehkä remontoinnin ajalta (yli 10 vuoden takaa).

Tuleva viikko on aika täyteläinen kaikista tapahtumista mm. erilaisia menoja ja synttärijuhlintaa. Toivottavasti koko viikko ei ole niin sateinen, mitä tällä hetkellä ennustetaan.

Mukavaa viikkoa!

Perjantain puuhat

Kummallista. Usein työviikon jälkeen minulla on perjantaikooma. Todella väsynyt, seisahtunut olo, jolloin tietää kaikkensa antaneensa ja kaipaa vain pitkiä yöunia, jotka voisivat alkaa hyvin aikaisin illalla. Luulee juosseensa maratonin, vaikka ei ole liikkunutkaan tarpeeksi. Tänään oli kummallisesti vain vähän väsynyt, joten osa illasta menikin pihatöissä ja kuuntelemassa samalla lintujen mekkalointia. Ihania ääniä, vaikka taisivat kertoa reviiritaistoista tai vastaavista.

Jo ikkunasta katsoessani ihmettelin, että mitä punaista näkyy kukkapenkissä. Hyvä, etten slaagia saanut, kun huomasin tulppaanin kukan olevan jo näin värikäs.

Nyt saisi kaikki tämän alueen rusakot pysyä pois. Olen nähnyt meidänkin pihalla niin ison rusakon, että olisin voinut luulla kengurun poikaseksi. Olen yrittänyt hämätä niitä ja heitellä metsään omenapuusta leikattuja oksia, tarpeeksi kauaksi kukkapenkeistäni.

Sama kukkapenkki illalla toisesta kuvakulmasta. Luulin siirtäneeni tuosta penkistä useat sipulikasvit pois, kun päätin vaihtaa penkin happaman kasveille sopivammaksi viime syksynä. (Alennusmyynneistä tosin jouduin kai tuonne kaivamaan pari laukkaa lisää.)  Näköjään aika monta sipulia jäi kaivamatta pois.

Moni on kertonut myös valkovuokkojenkin kukkivan. Omalla pihalla en ole nähnyt alkujakaan, kunnes tänään lähes astuin niiden päälle.

Nupussa yhä, sammaleisilla kohdilla. Hyvä suojaväri vielä tässä vaiheessa.

Vaikka välillä satoi rakeita, oli vanhassa toppatakissa tarpeeksi lämmintä ja raikasta puuhailla perjantain kunniaksi. Huomenna pääsen pihapiirimessuille ja haaveena on saada ideoita pihaa ajatellen ja jotain kasvejakin ehkä.

Vaikka meillä onkin suuremmat linjat vuorossa tänä kesänä ja periaatteessa kaikki tarmo pitäisi suunnata niihin hommiin, en näköjään kestä, etten saa istuttaa keväällä jotain uutta. Ja kun uudet penkit ovat vasta suunnitteluasteella, vanhojen penkkien tilasta (mahtuuko niihin mitään) en vielä saa tolkkua, on tänään  alkanut viritä pieni sivuprojekti (joka on kuitenkin ollut suunnitteilla mielessäni vähän kauemmin). Tosin koko piha taitaa olla täynnä niitä sivuprojekteja. Joskus aiemmin tein kohopenkkikokeiluja kasvimaata ajatellen, kesyttääkseni tiukkaa savimaata. Kasvimaainnostus laantui, joten kohopenkit olivat pari vuotta aivan kuin rikkaruohottuneita hautakumpuja. Nyt kävin niiden kimppuun ja muutan ne johonkin toiseen muotoon. Kuten kukkapenkeiksi jollain pikkupuulla.

Saa nähdä, mihin tämä sivuprojekti johtaa. Kun ensin on pakkomielle istuttamisesta, ei mitään kokonaisajatusta (älkää kertoko puolisolle) ja homma on vähän niin kuin vaiheessa. Samalla kun touhuaa ja repii rikkaruohoja tai niiden juuria (prkl:n elämänlanka), poimii jänniin paikkoihin kääriytyneitä lehtokotiloita, on hyvä aikaa miettiä ja tehdä suunnitelmia. Joskus vain näiden vitsauksien äärellä tulee miettineeksi, onko tässä mitään järkeä. Näin keväällä olen kuitenkin optimistinen, että tänä kesänä taistelen kaikelle tarmolla sekä elämänlankaa että kotiloita vastaan sekä nujerran ne. Ja on ihan hyvä idea istuttaa uusia kasveja lähelle näitä uhkaavia tuholaisia. Tänä keväänä en ole vielä kertaakaan miettinyt pihan asvaltointia, joten ihan hyvinhän tässä sujuu.

Hyvin optimistista viikonloppua!

Pientä satoa

Sadonkorjuu ei ole kovin runsasta. Ja puutarha on saanut olla aika omassa varassaan, kun kastelukin on hoitunut ihan taivaalta. Muutamia tomaatteja vasta napsittu suuhun. Bongaan kuvasta ainakin yhden kotilon kuoren.

Kohopenkissä alkaa vihdoin olla kasvua. Penkissä olleet pensaspavut ovat valottumuuden ja kotiloiden kurittamia. Sieltä tuli yksi keltainen papu ja kolme vihreää. :) Odotan jännityksellä ehtiikö ruusupapu tuottaa satoa. Sen kasvulle on ihan ihme virityksiä. Laiskottanut miettiä parempia. Kesäkurpitsan pari ekaa alkua mädäntyi, toivottavasti seuraavat kasvavat ihan kokonaisiksi. Ja ehkä jopa joku maissikin vähän jo kasvaa. Sadon saaminen tuskin tulee olemaan todennäköistä.

Kohopenkki näytti kesän alussa tältä. Kuva otettu lähempää ja toisesta suunnasta. Onneksi on mihin verrata. Ainakin nykyisin on vihreämpää. Ihan alussa, ja nytkin, on reikäisiä lehtiä niiden pienten kiusankappaleiden tekosia. Mutta ehkä pian on jotain satoa saatavissa.

Sadosta olen kuitenkin tehnyt jo mangoldi+fetapiirakkaa, niistä mangoldeista, joiden kasvu epäonnistui. Ja punajuuri+fetapiiras oli myös hyvää. Oman maan siikli-perunoista on tehty jo pari ruokaa ja parin ruokaa niistä vielä saa. Nyt pitäisi vielä suojella muutamia satoja tuholaisilta.

Kasvimaalta

Tänään onkin ollut vaihtelevampi sää. Ei ole ollut pelkkää vesisadetta. On ollut raekuuroja ja ukkosiakin. Jep. Otin pari kuvaa hyötykasveista. On näemmä multa pöllynyt.

Ihan kuin valkosipuli ei juuri olisi viime aikoina kasvanut, niiden välissä onneksi sentään punajuuressa on tapahtunut vähäistä kasvun lisääntymistä.

Pikkupenkki salaattia, punajuurta ja sokerihernettä näyttää nyt vähän kasvavan, mutta ei silti näytä vielä siltä, mitä tähän aikaa olisin jo toivonut.

Kohopenkissä kasvaa maissia ja ruusupapua ja kesäkurpitsaa. Maissi saisi olla vankempi ja pidempi. Ruusupapu iti niin kauan, että luulin, ettei idäkään. Nyt sentään sirkkalehdet näkyvät. Kesäpurpitsan ostin taimena torilta (vain yksi omista säästyi, joka on pienempi ja jotenkin ihan raukkaparka pikkuinen). Kesäpurpitsaa on kotilo käynyt jo haukkaamassa. Lehti on reikäinen ja puoliksi syöty.

Koska luulin, että ruusupapuni eivät idä, ostin myös kaksi pensaspapua. Vihreän ja keltaisen. Värit menivät jo sekaisin. Myöhemmin paljastuu värit.

Koska olisin toivonut jo enemmän sekä väriä että kokoa, oli pakko ottaa kirkkaan vihreästä persiljasta lähikuva. Se sentään kukoistaa (taimena ostettu).

Nyt on kyllä multaa nähty ihan tarpeeksi ja pihalla kävellessä saavimaasta kuuluu ihan syksyinen lits läts. Jos pari päivää olisi poutaa, tekisi se vaihteeksi kasveille ja minulle hyvää.

Iloa ja nautintoa

Iloa sain tänään huomatessani ahkeran nopean vilkaisun perusteella pientä jännää omenapuun oksissa. Kuva on epätarkka, mutta eka nuppu puussa 7vuoteen. Hoitotoimenpiteeni siis auttoivat. Joita en siis aikaisemmin edes ikinä tehnyt. Jos vielä nupusta ilmestyisi kukka, saa omenapuu jäädä ja ehkä kaverinkin seurakseen vielä. Juhuu! Viime syksyn ja tämän kevään työ kaikkinensa alkaa tuottaa tulosta.

 Ja tietenkin tulppanit ilahduttavat. Ja muistiinpanoja syksylle: oranssit, violetit ja valkoiset tulppaanit sekä valkoiset narsissit ostoslistaan. Ja pari kevätesikkoa ja jouluruusua jne.

Pikkuyrttitarhani yrteille varattu neliö sai alun suoraan taimitarhalta. Yrttien takana on talvivalkosipulia. Kohonpenkkiin taidan laittaa katteita, että kosteus sitten pysyy paremmin kasassa. En vain jaksanut katteita kovin paljon vielä napata seinustalta mukaan. Vuohenputkea alkaa jo riittämään, ja tuskin kesän aikana pulaa tulee. Onneksi sitä voi käyttää hyödyksi sitten katteena. Kunhan pystyisi kitkemään.

Muutenkin sekä kukat että rikat ovat viikossa röyhähtäneet. Tämä penkki odottaa kitkijää, vielä ei pää laskeudu alas, joten täytyy hetki odottaa.

Sisällä on kuitenkin jo tomaateissa ekat kukat auenneet. Ja amppelimansikoissa eka raakile. Kyllä ilahduttaa.

Puutarhaohjelmat ja tee-se-itse

Satuin eilen katsomaan Liv-kanavan Eden ohjelmaa ja huomasin lähes voivani pahoin tajusin, miksi aikaisemmin olen myös välttänyt ajatusta pihamme kuntoon laittamisesta. Minulle ei tulisi mieleenkään laittaa kerralla koko pihaa kuntoon suurella rahalla. Kaivurit ja maa maksaa. Saatikka valmiit taimet. Siksi ehkä pidänkin siitä Tanskalaisesta maajussista, joka tekee paljon itse.

Minä olen melko surkea tee-se-itse-tyyppi, kun kysessä on rakentaminen. Onneksi on talossa mies, joka osaa käyttää poraa ja vasaraa.

Budjettia olen nyt vähän varovasti laskenut. Multa ja mullan rahti maksoi ja maksaa. Hiekan tuonti savimaahan myös. Siemenet ja taimet maksavat myös, ellei saa jakotaimia. Myös muita pieniä tarvikkeita tarvitsee.

Onneksi piha on täynnä risuja, joita voi upottaa kohopenkkiä sisuksiin ja toivoa, että ne joskus myös maatuvat ja tekevät sitä maalaadun parantamista. Hommaa niiden risujen kanssakin saa tehdä, mutta onpahan niillä joku jatkopaikka. Mutta silti niitä riittää vielä useampaan kohopenkkiin.. Ja on meillä myös ravinteikaista savimaatakin.

Tämä keko on vaatinut työtä. En itsekään uskoisi, kuinka työlästä oli, ellen olisi kokeillut. Kaivoin hieman maata. Savimaa syksyllä ei ole helppoa työstettävää. Ruohoturpeet laitoin sivuille odottamaan. Ja tulleeseen kuoppaan aloin viemään risuja. Risuja on tosi paljon meillä, mutta esim. orapihlaja-aidan oksat eivät houkuttele sen lähempään tuttavuuteen. Mutta olin huonosti laittanut piikikkäät ja ei-piikikkäät samaan kasaan. Fiksua. Erään kiroilun kera, sain oksakasaa tehtyä vaaditun puoli metriä ainakin optimistisesti mitattuna. Seisoin kasan päälläkin ja hyvältä näytti. Kunnes ladoin osan saviturpeista risujen päälle. Ja sehän piru painoin niin paljon, että risukasa kutistui silmissä. Ja savikököt pois ja lisää risuja.Kun savet oli taas ladottu päälle, aloin laittamaan ohjeiden mukaan multaa, lehtiä, kompostia, multaa täytekakkumaisesti. Ja meinasin tirauttaa ihan pari kyyneltä, kun tajusin, että ihmiset rakentavat nämä keot eri tavoin ja että minulla toisistaan poikkeavia ohjeita. Sain homman tuosta kuvasta vielä vähän edistymään ja käytetty hivenen kärsinyt pressu pääsi suojaamaan kumpua turhalta liukenemiselta sadeveden mukana ja säästymään useammilta naapurin kissan kakkakasoilta. Vinkkejä otetaan vastaan, miten opettaa naapureiden kissoille, että meidän multakasat eivät ole muiden kuin kastematojen käymälöitä.  Keon koko ei sitten ollut lopulta metrin korkuinen, kun en enää jaksanut niitä risuja rahdata..


Nyt malttamattomana odotan, että mitä taas lumen ja pressun alta ilmestyy. Tämä ja viereinen kapeampi kohopenkki olivat multaa lukuunottamatta tontilta ja pihalta saatuja ja toivottavasti lämmin peti ensi kesän kasvustoille. Ja tämän kokemuksen myötä mietin jo, että rakentaisko vielä keväällä yhden kohopenkin lisää vai vasta syksyllä. Näihin tulee osa kasvimaatani, hyötykasveja siis.

Muutenkin pihalla on tarkoitus kierrättää mahdollisimman paljon sitä, mitä pihalla on jo ennestään muualla käytetty tai sitä, mitä meiltä milloinkin löytyy. Kukkien erilaisia kohopenkkejä reunustaa liuskekivet, jotka ennen olivat katoksemme "lattiana", mutta ruota ja aika saaneet ne vinksottamaan. Pari vuotta olivat ilman uutta käyttötarkoitusta.

Ja on meillä haaveissa myös kasvihuone. Ja isäni ikkunaremontin jäljiltä me ollaan jo alettu hamstraamaan ikkunoita ja alettu suunnittelemaan.

Vaikka pari kertaa olenkin miettinyt, miltä tuntuisi saada piha kerralla kuntoon, on tämä pikkuhiljaa suunnittelu kuitenkin aika paljon kiinnostavampaa.