Syksyn aarteita

Innostuin sienien syömisestä vasta aikuisena ja aikuisikääkin piti elää jonkin verran, ennen kuin innostuin niiden keräämisestä omin kätösin. Nyt lähimetsämme (ennen roudasin sienet paljon kauempaa) on alkanut puskea suppilovahveroa (joka on yksi niistä harvoista tunnistamistani syötävistä sienistä). Eilinen (lapsen mielestä seikkailuretki kera miekan) kääntyi sieniretkeksi. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa jo enemmän astioita mukaan, sillä vauvoja jäi kasvamaan aika lailla.. Elleivät naapurit ehdi ensin.

Takkakausi on avattu. Meidän matalan takan päällä saa osa aarteista kuivua talven varalle.

Ulkona tullut syksy tuntuukin taas kivalta.

Seuraava projekti taitaakin olla sekä kevätkukkien miettiminen ja ensi kesän suunnittelu. Mutta myös erilaisten syysvärien miettiminen. Niin paljon vielä tehtävää, ennen kuin piha alkaa näyttää jotenkin sinnepäin siltä, mitä mielessäni jo kuvittelen.

Kevään merkkejä

Pääsiäiskelit olivat vaihtelevat, lumisateesta kauniiseen aurinkoisiin kevättalven päiviin. Pääsiäisen herkkuja:

 Koska pääsiäistä en viettänyt kotona, oli tosi mielenkiintoista katsoa mitä pihalla ja sisällä oli tapahtunut. Ulkoa kotona löytyo jo hieman sinistä. oi ihanaa.

Ja sisällä oli minun mielestäni pikkutaimet taas hieman kasvaneet. Ehkä kukaan muu ei eroa huomaa. Näissä ennen ja jälkeen kuvissa, mutta uusia lehtiä on tulossa tomaatin taimiin. Ja vain 3  yötä pois kotoa.

Versoja versoja

Tunnen suurta onnistumista. En kuvan laadun vuoksi, vaan sen vuoksi, että saan herneenversoja suoraan tuoreena pöydältä suuhun.

Flunssan iskiessä tosin heti epäilen kykyäni sitten kesällä tehdä mitään pihalla. Olo on niin raskas jo pelkästään olemisesta. Pitää ehkä luottaa, että koko kesää en kidu jaksamattomana flunssassa ja lapio pysyy kädessä ja kastelukannua on ilo raahata. Ja kaikki kasvit eivät tarvitse kamalasti työtä.

Hyvää naistenpäivää!

Herkkuja

Tänään leivoin lapsille ja aikuisille ihania keksejä. Ohje

täältä .

Jos tulevaisuudessa pihanhoitokin onnistuisi yhtä hyvin kuin nämä reseptit, niin kaikki varmaan sujuisi.

Kasvamassa on toisenalaista herkkua, laitettu kasvamaan viikko sitten. Ihania herneenversoja.

Näyttää ja maistuu keväälle. Välillä haaveilen sisälläkin yrttitarhasta, mutta kun ei tuo noiden tavallistenkaan sisäkukkien kasvatus tunnu olevan aina mielessä, niin voisi käydä köpelösti. Parin ruukun sisältö on vielä talviaikaan helppo muistaa hoitaa.

Kuumeisesti odotan myös siementilaustani. Kyttäsin koko ajan postilaatikkoa, ennen kuin tajusin tarkastaa toimitusajat. Onneksi ehtii vielä kuun lopulla viimeistään siementilaus kotiin ja uudet siemenet multaan. Eipä tuota sisätilaa kasvatuksille niin runsaasti ole, taisin vähän liikaa innostua. Mielessäni tein jo hyvän suunnitelman, jos taimien kanssa tulee ylituotantoa. Tiedän, mitä päiväkodin/koulun tädit tänä vuonna meiltä saavat sitten lasten kesälomien lähellä.