Kaikkea ihanaa

Harmi, kun blogiin ei voi tuoda tuoksuja ja eikä muita tuntoaistin kautta saatuja tunnelmia. Kuviin ei myöskään oikein ei saa tallenttua kuvaa sateesta, minun taidoillani. Onneksi rännistä saa kuvia. Meillä on tänään tullut sadetta. Toinen sade heinäkuulle.  Hyvin harvinaista, että meillä sataa näin harvoin. Koska minulla ei ole sademittaria tällä hetkellä, siis ehjää. On pakko luottaa naapurin sademittariin noin parin sadan metrin päästä ja todeta, että täällä satoi kuitenkin vain 5,5milliä. 

Ruukussa tuo sotku on kelloköynnössotkua keväältä, jota sulloin nippuun sisällä, ennen ulos siirtämistä. Luultavasti tuon sotkun sisällä olisi jokin pitkäksi kasvanut verso, en vain uskaltanut enää ryhtyä sitä sotkua selvittämään. Lankasotkuja on helpompi setviä, kun silloin ei katkaise mitään elävää. Pisimmät ylös päin kasvavat köynnöksen latvat ovat kuitenkin tavoittelemassa kahta metriä ja on se yhden kukan jopa tehnyt ja toinen on aukeamassa. On varmaan vain liian pienessä ruukussa, liian sotkussa sekä saanut varmastikin liian vähän lannoitetta, vaikka teenkin aina kesäkukka viritelmilleni varastolannoituksia multaan. Olen niin laiska aina muistamaan kesän aikana, milloin olen lannoitellut.  Taustalla oleva pinkki puolipallo on pelargoni Burgundy. Päätin aiemmin, että en ryhdy pelakuita kasvattelemaan, keräämään tai säilömään, mutta tämä hyppäsi keväällä suorastaan ostoskoriin. Olen aina heikkoina voimakkaisiin, tummiin väreihin. Värisävy livenä syvempi.

Eilen minulla oli oma retkipäivä, kun vein lapseni ensin yksien sukulaisten huomaan. Jatkoin ensin puutarhamyymäläketjuun, jota meillä päin ei ole. Kävin Muhevaisella. Ostin jättikorkeita valkoisia punahattuja nimeltään Happy White Star, syyssyrikänn nimeltään Ile de France sekä vaaleanpunaisena kukkivan pallohortensia Sweet Annabelle. Näiden korkeiden kasvien lisäksi ostin pienikasvuisen purppurahappomarjan Admirationin tuomaan väriä kukkapenkkiin. Koska menin puutarhaa hoitavan tätini luo kylään tämän reissun jälkeen, vein hänelle samanlaiset punahatut. Kesällä on tietyille ihmistyypeille helppo viedä viemisiä.  Muuten olisin vienyt myös kotoa jakotaimia, ellei maa olisi niin rutikuivaa, että pelkään kasvien kupsahtavan, jos niihin koskee. Tätä pelkoa toki olen käyttänyt pariin vaahteraan, jotka ovat salaa ehtineet kasvaa liian korkeiksi. Niitä kaivoin pois ja toivon, että kuivuus kuihduttaa niiden jäljelle jääneet elämänhalut. 

Eräs melko uusi istutusalue on rinteessä, porrastettu kapein portain. Se viettää pohjoiseen päin. Tästä minulla ei ole oikein kunnon kuviakaan, koska alue on uusi siellä on aukkoja ja sen kuvaaminen ilman oman talon, naapurin talon näkymistä on vaikeaa. Siellä kuitenkin kukkii tällä hetkellä paljon erilaisia kasveja, joitakin tosin vain yksittäisiä, sillä olen tätä kasvittamassa taas pikkuhiljaa. Näköjään monet siellä kasvavista kasveista on istutettu loppukesää ajatellen, vaikka muutamia pionejakin siellä kasvaa. Nyt siellä avasi kukkansa lilja Pretty Woman. Taustalla tuo korkea kapea kasvi on vaaleanpunertava ukonhattu, joka on ostettu viime vuonna avoimista puutarhoista Katjan luota Päivänpesältä. Taustalla kelltaiset ovat kesäpäivänhattua tai syyspäivänhattua, jota toinen naapuri viime kesänä toi, kun olin juuri tuota pengerrystä kasvittamassa.

Samoille huudeille ripottelin myös eräästä puutarhasta ostamiani mm. pioniunikon siemeniä. Aiemmin kukkineet olivat osa niin pieniä, että olivat ehkä tulitikkurasian korkuisia. Ajattelin jo, että en kyllä moisia yritä enää kasvattaa. Kesän edetessä muutama kasvoi jo ihan kelpo kokoiseksi minulle, mutta eilen varmasti avautui pöyhein ja korkein (eli noin polven korkuinen) unikko. Tuosta on otettava siemenet kiertoon. Sen taustalla on erään hortensian kukinto. Muka kirjoitin kaikki viime vuonna ostetut kasvit ylös. Muistan hämärästi kuitenkin jonkin loppukesän taimistoreissun ja sieltä spontaanin hortensiaostoksen. Ja nyt en sitten muista, mikä hortensia tämä mahtaa ollakaan. Kuivuus on varmasti kukinto verottanut. Onneksi mullan alla on ollut kosteampaa savea. Välillä olen läheisestä lammikosta tälle roiskaissut vettä, mutta aika vähän lopulta.

Luulen, että kukinto olisi tässä hortensiassa suurempi, jos olisi satanut vettä. Tämä ei kuitenkaan ole kertaakaan lurpottanut lehtiä.

Eniten ihanaahan oli tänään sade. Pari päivää sitten kuivan etupihalla paistoi laskeva aurinko taas kauniisti hevoskastanjan alle. Se oli sinä päivänä ihanaa. Etupihalla alkoivat rusotuomipihlajat kellastaa ja tiputtaa lehtiä jo useita viikkoja sitten. Myös hevoskastanjasta tippuneita ruskeita lehtiä alkoi ilmestyä puun alle. Etupiha on suojaisa paikka syksyn ekoilta halloilta, mutta nyt siellä on vallinnut kuivuus. Olen muutamia arkoja, kivoja kasveja pelastanut kasteluilla. Harmi, että esim. tummakurjenpolvi ei kuivuudesta ole hätkähtänyt. Minä voisin nimittäin jo luopua siitä. Nurmikon tapaista ei ole etupihalta kannattanut leikata, loputkin varret olisivat voineet kuivua. Siellä jokin ristikukkainen rikkakasvi (voikukan keltainen) on kukkinut ja se kasvi onkin ollut vaaleiden perhosten mieleen. Iloa siis ollut rikoistakin. 

Olen saattanut viime aikoina käyttää tunteja perhosten ja kimalaisten seuraamiseen, aivan omalla pihalla. Sen vuoksi syyssyrikänkin ostin. Ehkä seuraavana vuonna ei ole näin paljon perhosia, mutta olisi ihan kiva, että näillä nykyisillä ei olisi näin kovasti ruuhkaa.

Mukavaa viikkoa. Ja toivottavasti moni paikka ja paikkakunta saisi tällä viikolla vielä lisää sateita. Ainakin täällä meillä päin on moni tien vierusta aivan ruskeana. Alhaalla olevassa kuvassa sataa vettä, vaikka sitä ei siitä kuvasta  huomaakaan. Huomenna täytyy katsoa, ovatko liljat enää pystyssä. Ensin ne ovat taipuneet auringon valon mukaan ja tämän päivän sade on niitä painanut matalammaksi. Eipä haittaa, saisi sataa lisää.

Tämän hetken suosituin kasvi

 Meidän pihan lentävien pölyttäjien ykköskasvi on kukkiva oregano. Se kasvaa yhdessä 120x80 kokoisessa viljelylaatikossa. Olen antanut sen siinä levitä rauhassa. Sen kaverina on jo kukkinut ruohosipuli sekä taitaa siellä sitruunatimjami myös olla. Muutama talvivalkosipulin varsi pilkistää, joistain itusilmuista on siellä lähtenyt kasvamaan. Tuo viljelylaatikko ei saa muuta kastelua kuin sadevettä. Multaa on päällä ja alla suora maayhteys savimaahan, joka on aika aidosti vanhaa metsänpohjaa. Tuota aluetta ei oltu mullalla paranneltu kun tontille muutettiin, joten joskus keväisin tai muulloin sateiden jälkeen maa kasvimaan ympärillä tuntuu lilluvan vedestä. Kastelen kasvimaalla vain yksivuotisia kasveja, nämä monivuotiset yrtit ovat olleet vuosia kastelematta.

Kimalaisia oli eilen oreganojen kimpussa yhtä aikaa parikymmentä, sekä siellä piipahteli perhosia. Kimalaisia käy myös muissa puutarhan kasveissa tälläkin hetkellä. Kuten isotähtiputkessa, kurjenpolvissa, ruusumalvassa, komeamaksaruohoissa, punahatuissa ja kukat aukaisevassa punalatvassa. Hetki sitten vielä sormustinkukat kukkivat, joten niihin lenteli ja niistä peruutteli pois kimalaisia koko ajan. 

Eilen kuvailin myös perhosia oreganoilla. Neitoperhosia lenteli pari kappaletta. Ehkä ne oli koko ajan ne samat, tai sitten siellä pyörähteli päivän aikana muitakin. 

Tämä on käsittääkseni jokin täpläperhonen.

Ja nokkoperhonen.

Situunaperhonen liiteli eilen myös, samoin näkee kaali tai lanttuperhosia. Uskoisin, että tänäänkin perhoset lentelevät, kun on lämmin päivä tulossa.  

Kasvimaan ehostus on pakko tehdä syksyllä. Suurin osa laatikoista hajoaa. Joten myös yrtit saavat uuden laatikon. Mutta sekin työ siirtyy kosteampiin keleihin. Eikä näin kukkivia oreganoja raaskisikaan nyt nostaa pois. 

Tuulessa huojuvat

 Viime aikoina on kasveissa ollut aikamoista huojuntaa. Tuuli on huojuttanut kovasti varsinkin korkeampia kasveja, joskus on ihan maan tasallakin tuuli heilutellut kasveja. Jo viime viikolla joissain uimapaikoissa tuuli sai veden vaihtumaan lempeästä raikkaampaan lämpötilaa. Kotona tuulen on tuntenut ihan vain pitämällä ikkunaa auki. Minulla kasvaa kirahvinkukka sekä keltatörmäkukka aika lähekkäin. Kirahvinkukka hieman alempana kuin törmäkukka. Ne molemmat ovat huojuneet tuulessa. Joskus on näyttänyt siltä, että kimlaiset ovat takertuneet kukkaan ja ovat saaneet kimalaiset myös pienet huvipuistohötkötykset. Syysleimu on vaalea lila. Saatu kälyltä. Sekin on huojunut tuulen mukana. 

Samasta kohdasta toinen kuva. En itse tunnistaisi keltatörmäkukan ja kirahvinkukan kukkaa kuvista, jos näkisin vain aukinaisen kukan. Nuppu on erilainen ja onhan kirahvinkukka korkeampi. Molemmat voivat kasvaa hyvässä maassa vaikka kuinka korkeaksi. Minulla maa ei tuossa ole maailman paras, joten kirahvinkukka ei ole kovin korkea, jää alle 2 metriin. Ehkä myös vähäinen vesisade viime aikoina on voinut vaikuttaa.

Punalatvaa halusin pitkään puutarhaan, koska se huokuttaa perhosia. Korkealle kasville en vain millään keskinyt hyvää paikkaa, joten iskin sen syksyllä aika lähellä keltakurjenmiekkaa. Nyt voin todeta, että liian lähelle. Se varmaan enemmänkin heiluisi tuulessa, jos vain sillä olisi tilaa heilumiselle. Koska keltakurjenmiekkaa on yhä valtavasti (jaoin sitä paljon viime vuonna), niin keltakurjenmiekkaa pääsee taas tänäkin syksynä jonnekin uuteen kotiin. Kun perennoille laittaa alhaisen hinnan ja reilun jakopalan, ne on saanut nopeasti kaupaksi omalta pihaltaan.

Punahatuille on alkanut löytyä tällä tontilla hyviä paikkoja. Olen niin tyytyväinen. Punahatut maistuvat ihan pienenä taimena liian hyvin lehtokotiloille, joten liian märässä ja muiden kasvien siimeksessä, ne pienet alut on joskus syöty liian reikäisiksi. Nyt punahatuille on valoisampia ja vähemmän kosteita paikkoja, joten todella iso osa viime vuosien punahattuostoksista ovat hengissä. Ei toki ne kaikkein erikoisemmat. Ne tuntuvat kukkivan lähinnä Mustilan taimipäiviltä kotiin ja sen jälkeen pari viikkoa. Osa punahatuista on jäänyt mataliksi. Kuten nämä, jotka on kuvattu purppurakeijunkukka Rachelin kanssa. Keijunkukkien kukinnotkin ovat huojuneet viime aikoina tuulessa, vaikka eivät niin kovin korkealle kasvakaan.

Vieressä sitten korkeampi punahattu, joka todennäköisesti on Magnus. Sitä lajia olen ainakin tälle tontille eniten ostanut vuosien aikana. Tuossa penkissä on ollut elvytettäviä kasveja. Siitä jäi kastelukannu nurmikolle. 

Kerrankin nimittäin jokin muu punahattu kuin pinkki tai valkoinen on tällä tontilla kukassa. Ilman, että sitä on samana vuonna ostettu. Sen lehdet lurpottivat. Joten tuo alakuvan matalaksi jäänyt oranssi punahattu sai vettä kastelukannulla. Koska tämä kasvaa niin matalalla, tämä ei ole paljon tuulesta heilunut, maata tuuli sen sijaan on kyllä kuivanut tehokkaasti.

Kaukasian törmäkukka huojuu tuulessa ohuen varren päässä. Tässä on nuppuja, tuntuu silti aina kerrallaan avaavan yhden kukan. Siinä on usein mehiläinen aina kyydissä, joskus jopa joku mehiläinen on tuossa tuntunut horrostavankin. Osa liljoista on kukkinut. Osa kukkii parhaillaan ja nämä taustalla olevat liljat Purple Ladyt ovat aloittamassa kukintaa. Nämä liljat ovat sitä mitä pitääkin, sillä nämä on ostettu kukkivina viime syksynä Viherpeukaloiden myymälästä, kun palasimme kotiin Mustilan taimipäiviltä. Eli elokuun puolivälin jälkeen. Ja nyt ne samaiset liljat jo pullistelevat nuppujaan. 

Meillä on viileämmän viikon puhteina tehty sisällä hieman remonttia. Ulkona olen tehnyt jotain kunnossa pitohommia myös. Niiden parissa vielä voi jatkaa. Sisällä remonttikiintiö on taas hetkeksi täynnä. Ei siis minulta, vaan tekijöiltä. Minähän teen remonteissa usein vain avustavia hommia. Minun tehtäväni on ollut auttaa tavaroiden karsimisessa. Huomenna vielä käyn läpi joka ikisen kynän, joka huoneeseen menee takaisin. (Olinkin pitkään ihmetellyt, missä ihmeessä ovat kaikki tämän talouden kynät. En vieläkään tajua, miten ne lähes kaikki ovat majailleet lapsen huoneesssa.) Joka ikinen huoneeseen takaisin mennyt tavara on yrittänyt käydä kriittisen tarkastelun. Kun tämä on ohi, niin ensi kuussa minun on tarkoituksena käydä yhtä kriittisesti läpi lipasto, joka ostettiin aikoinaan tuon samaisen lapsen, silloisen vauvan, vaaatteille. Vaatteita siellä lipastossa ei ole ole säilytetty aikoihin, vaan se on täyttynyt jo kaikesta muusta. Puutarhassa teen huolellisemmin kaikkea ylläpitohommaa myös. Jotenkin motivoi se, että ensi vuonna (jos korona ei estä) meillä on kahdet isommat juhlat ja silloin on aina muutakin hommaa kuin lipastojen sisältöjen kriittinen tarkastelu. Eikä kesäkuun alkuun ehdi puutarhaa nyppiä, ellei aloita jo nyt. Tai siis minä en ehdi. 

Olen puutarhaan ostanut tosiaan erikoisempiakin punahattuja, mutta en ihan tuollaista kuten tuossa kuvassa. Onneksi se silti kelpaa kimalaisille.

Oikein rentoa viikonloppua! Minä taidan käydä nukkumaan.

Tutut kulmat

 Tuntuu, että omasta puutarhasta haluaa eniten ottaa kuvia ja ihailla niitä uusia istutusalueita. Ne itselleen ihan umpitutut penkit tuntuvat jo ihan tavallisilta. Tässähän tämä on. Yksi tälläinen umpituttu ja vähän tylsäksikin käynyt kulma on omenapuupenkki.  Se on alemmassa kuvassa tuon puisen löhötuolin takana. Samaisen penkin keskelle on jäänyt pihavalo. Kun penkki on jotenkin vain levinnyt sinne päin.

Penkissä kasvava huvitusomenapuu ei tänä vuonna tee omenaa. Tukikeppi on jäänyt omenaisemmalta viime vuodelta sinne tukeamaan puuta. Vaikka suurin osa penkistä on savimaapitoista maata, on penkin etureunassa tuhdit jämät entisen hiekkalaatikon pohjia. Siksi penkin etureunassa viihtyvät myös laventelit. Nämä ovat talvehtineet jo vuosia. Taustalla kellertävänä pilvenä on jättipoimunlehti. Jättipoimunlehden istutin aikoinaan suojaksi Aljonushkan kärhön juuristolle. Saatan luopua jättipoimunlehdestä kokonaan tällä tontilla. Minulla on muutamia kurjenpolvia, jotka peittävät tehokkaasti kärhöjen juuristot ja joiden kanssa ei tarvitse miettiä niiden silmällä pitoa yhtä paljon. Jättipoimunlehti ei nimittäin ole ihan hyvis. Se on silmällä pidettäviä kasveja, enkä haluaisi sen karkaavan tältä tontilta luontoon.

Toisesta suunnasta laventelien taustalla ovatkin jo aika kaukana pihalla kasvavat keltaiset liljat. 

Tarhajalomalva Party Girl sitkeästi nousee joka vuosi. Sen lisääntymistä ja runsastumista pitäisi varmaan jakamalla auttaa.  Penkin pohjoisosassa on runsas kasvusto saniaista, joka tuossa törrötti, kun tähän taloon muutimme. Sitä taas pitää välillä rajoittaa, että ei nieli esim. pionia alleen. 

Korkeutta tähän penkkiin tuo omenapuun lisäksi kurjenpolvi Orion, joka kasvaa kärhötuen sisällä, jotta se menisi maata pitkin. Orion voi kasvaa korkeutta yli metriseksi. Eli kukkapenkissä pötköllään (rennot varret) se veisi valtavasti tilaa. Se kasvaa isotähtiputken kanssa. Juuri luin jostain, että jos isotähtiputken lehdet alkavat ruskistua, siinä voi olla jokin ötökkä. Ja näissä on alkaneet lehdet ruskistua. Voi mennä penkissä siis kasveja uusiksi.

Orion myös kukkii kärhö Aljonushkan kanssa. Tämä kärhö ei kierry minkään ympärille, joten se myös kasvaa kärhötuen sisällä. Nyt tänä vuonna kärhö on yli 2,5metriä pitkä. Orion kukkii sen kanssa myös alempana.

Itse olen joskus näihin kasveihin ollut aivan hullaantunut. Nyt vuosia tuo penkki on saanut olla ilman muutoksia. Joitain muutoksia varmasti vielä tulee, jos jättipoimunlehti lähtee tuolta pois.

Ylhäällä kuvassa näkyy kerroksellisuus. Eli ylimpänä kärhö, sitten kurjenpolvi sekä isotähtiputki. Kurjenpolven kukinta-aika on nyt keskivaiheilla. Toisaalla kärhötuessa kukkii sekä kurjenpolvi Orion että Patricia. Nämä yhdessä kärhötuessa myös. Pidän siitä, että kärhötuessa on eri aikaan kukkivia kasveja.

Muutama päivä on ollut viileämpiä säit. Jopa pilvistä. Sadetta on meille satanut heinäkuussa noin 4 milliä ja se tuli toissa päivänä. Viileys on ollut tervetullutta. Toivottavasti jokin sade tulisi aikaisemmin kuin yli kymmenen päivän päästä. Ei nimittäin sääennuste paljon sateita lupaile.

Kaikki aikaisessa

Näillä helteillä ei ole ihme, että avomaalla alkaa tomaatteja olla vihreänä. Ei toki vielä kypsänä. Oiskohan tämä tällä paikkakunnalla nyt 25. vai 26. hellepäivä putkeen. En voi sanoa enää nauttivani tällä hetkellä. Minulla on parhaillaan kakkosrokotteen aiheuttama kehon vastahyökkäys virukselle menossa, joten keho tuottaa lämpöä samalla kun ulkona on 32 astetta lämmintä. Olen tänään käväissyt aivan nopeasti ulkona. Toteamassa, että sisätilat kelpaavat nyt minulle paremmin. 

Meillä satoi aika paljon ke-to-yönä. Torstaina lämpö silti nousi noin 25 asteeseen ja olo oli kuin kasvihuoneessa. Sade oli ihmeen kasteleva, sillä tänään eli lauantai aamulla kävin kokeilamassa kasvimaan lavojen multaa ja se oli vielä pinnalta kosteaa. Oli hyvä sade ja mullankin sisällä mm. kompostimultaa, joka pidättää vettä paremmin kuin pelkkä hiekkamulta. Aikaisessa on myös mm. jaloangervot. Hattarapilviä alkaa olla kukkimassa parissakin penkissä. Säätelin vahingossa eilen kameraa ja nyt kuvat ovat entisen sinivoittoisen jälkeen keltavoittoisia. Kun jaksan, perehdyn ehkä paremmin tuohon kameran asetuksiin.

Samassa penkissä jo keijuängelmä availee kukkiaan. Sen kukkia ei pysty erottamaan kuin lähikuvasta. Kuvaa ottaessa viereisissä sormustinkukissa kävi koko ajan pörinä. 

Ensimmäinen kaunopunahattu on kukassa. Ja toinekin pian. Osa kaunopunahatuista jää mataliksi. Ehkä helteiden takia. Toisaalta en edes muista, että mitä kaikkia lajeja kaunopunahattuja olen tällekin tontille raahannut. Kaikki toista vuotta elävät ovat usein saman värisiä. Suurin osa Magnusta. Muutama valkoinenkin pitäisi olla jossain. Mutta mikään erikoisimmista kaunopunahatuista ei ole täällä toista vuotta elänyt. Saa nähdä miten tänä vuonna. 

Unikoiden siemenet ovat itse kylväytyneitä viime vuoden siemenseoksesta. Osa ollut minipieniä. Osa vähän suurempia. Muutama pinkki hörselö on mukana. 

Tämä jaloritarinkannus on ilman lajikenimeä. On muistaakseeni ostettu Huovilan puistosta. Kun kukinta on ohi ja ilmat taas tavallisemmat, niin tämän juurelta täytyy jakaa hieman kavereita erilleen. Toivoisin, että näitä olisi tässä useampi kuin yksi kukkivana. 

Vaikka kukat ovatkin tässä kovin pinkkipainotteisia, kukkii myös kärhö Warszawska Nike sitten tummemmin ja syvemmin värein. Tällä ei ole mitään tukea. On vain muut perennat ja puu, jota myöten ajattelin sen kipuavan. Kuitenkin maa on aika köyhää ja kuivaa juuri tuossa. On ennätys, että se kukkii nyt yli 10 kukan voimin ja on kuitenkin yli metrinen.

Pitäkää nesteytyksestä huolta. Minä olen nesteyttänyt itseäni, kohta nesteytän kasvimaata (tai joku muu sen ehkä perheestä tekee puolestani). 

Satunnaisia huomioita

Kävi tänään taas mielessä, että ei varmaan ikinä kannattaisi olla ehdotonta mieltä yhtään mistään. Juuri taisin Päivänpesän blogiin kommentoida, että näin kuumilla säillä en istuta mitään. Ja että on helpompi vain kastella ruukkua. Ja tänään eksyin sitten kesäkukkaostoksille (vieläkin pari ruukkua ollut tyhjänä kasveista ja orvokit olivat niin surullisia, että ruukkuja tyhjentyi).  Kesäkukka toki on vähän laaja käsite, sillä tuossa istutuksessa kukkivia kasveja on vain tuo suklaakosmos. Siellä on myös tumma koristebataatti ja kaksi heinää.  

Yksi tyhjä ruukku sai punaisen keijunkukan, jonka saatan mallata myöhemmin maahan alempana kerrottujen japaninvaahteroiden lähelle. (Pikkasen olisi ruohonleikkuulle ja vähintään trimmeroinnille hommaa, mutta helle verottaa jaksamista.)

Samalla sitten tuli istutusvauhti päälle ja totesin, että voisihan sitä istuttaa jonkin sellaisen kasvin, joka on jonkin muunkin keväällä istutetun vieressä ja jota pitää sen takia kastella.  Joten löysin itseni lopulta sitten kastelemassa hyvin kuivaa maata. Istutuskuopan kastelin huolella. Tuli puhelu ja puhelun jälkeen näytti maa märältä sekä isutuskuopasta, että sen ympäriltä. Onneksi istutuslapiolla vähän kaapaisin maata ja tajusin maan olevan aivan rutikuivan heti istutuskuopan viereltä. Täytin siis uudestaan vedellä istutuskuopan ja olin aika kauan letkun kanssa samassa paikassa, sillä tuo kohta on koholla ja siitä helposti valuukin vesi pois, jos kastelukannulla vettä ryöpsäyttäisi. Japanin verivaahtera pääsi multiin. Näitä kasvaa nyt kaksi, koska luuli edellisen kuolleen. Tämä pääsi samoille huudeille jo hengissä säilyneen, mutta hyvin pieneksi syödyn japaninvaahteran kanssa. Magnoliani kokeilee samassa penkissä talvehtimista.  Tuo paljas maa on tarkoitus pikku hiljaa kasvittaa, en vain ehtinyt siinä kovin pitkälle helteiden tultua. Paljas maa on niin altis kuivumiselle, että jotain maan peitettä on pakko tuohon saada.  Vaikka sanonta on, että kannettu vesi ei kaivossa pysy, tuntuu maan kastelu myös letkun kanssa aika turhalta. Pitäisi koko tienoon saada vettä, jotta siitä kastelusta olisi kasveille vähän kauemmin hyötyä. Tämän päivän hyöty taitaa olla jo huomenna tai ylihuomenna mennyttä apua. Nyt sitten sain itselleni taas lisähommaa. Purkkien kastelu olisi ehkä ollut järkevämpää.

Tuolla alhaalla vasemmalla on kaarnanpalanen tuosta kannosta, sen on tarkoitus estää veden holtittoman virtaamisen alamäkeen. Muistakin kaarnanpaloista tein pientä estettä veden virtaamiselle. Oikealla tuo vihreä mehitähden muotoinen  on oikeasti liljan tynkä. Keväällä löysin marhanliljan sipuleita myynnistä. Tuohon laitoin toisen. Toinen olikin haperommassa kunnossa ja se on istutettu toisaalle maanpeittokasvien sekaan, joten en enää kunnolla muista, mihin kohtaan sen tungin. Oli ihanaa kuitenkin nähdä tuon tehneen edes lyhyen, mutta tiukan alun. Alla olevista Lollypop-liljoista löysin tänään liljakukon. Osasin olla varuillani, sillä naapurissa oli liljakukko käynyt jo munimassa. Näin liljakukon ensin päivällä, mutta se ryökäle pääsi pakoon. Iltapäivällä löysin sen uudestaan ja sain sen nistittyä. Toki voihan tuolla vielä olla toinenkin. 

Seuraava urakka olisi helminukkajäkkärän poistaminen tuosta penkistä. Siinäpä sitä riittääkin hommaa. Aika paljon helminukkajäkkärää lähti jo keväällä pois. Sekin on sellainen kasvi, joka ei pysy siinä, mihin sen istuttaa. Aina ei määrä korvaa laatua. Muuten olisi pari penkkiä täynnä vain yhtä kasvia. Ja sehän olisi tylsää.

Keltasormustinkukkani ovat onneksi viihtyneet. Ja niiden ympärillä pitäisi taas tehdä selkeytystä lajien kanssa. Iso alue tuosta penkistä vaatisi taas kunnollista raivaamista, Tuolla on saanut nyt liian kauan myös rikkikset villiintyä. Ehkä joku aamu tai ilta jaksan mönkiä kasvien sekaan. 

Jaloritaritankannukset Black Knightit saavat joskus illan valon ylleen upeasti. Niiden seurana on korkeaksi kasvaneita päivänkakkaroita. Harmi, että päivänkakkarat on pakko kohta kitkeä, sillä kasvavat pionin juurella ja haluan sen pionin kasvavan ja jopa kukkivan. Toivoisin myös tuossa vieressä kasvavan vartetun syreenin kukkiva, sillä puu on istutettu jo pari vuotta sitten. 

Puutarha on tuonut taas paljon iloa. Varjopaikoilla on ollut kysyntää ja ötököiden määrä on jonkin verran vähentynyt. Puutarhassa puuhaamisen määrää vain joutuu nyt aika paljon miettimään. Jonkin verran voi tehdä. Siinä vaiheessa, kun tajuaa kesken kevyiden hommien hien tippuvan suoraan silmiin, tietää, että on aika siirtyä varjoon tai sisälle tai suihkun alle tai suosiolla järven rannalle. Hommia voisi toki tehdä aikaisin aamulla (mutta ei vaan pysty, ellei vahingossa herää aikaisin) tai myöhään illalla (ei myöskään kiinnosta, sillä silloin kehoni jo laskeutuu lepoon). Joten teen puutarhahommia vain silloin kuin jaksan ja huvittaa. Nyt nuo molemmat kohdat täyttyvät vähän satunnaisesti. Kasvimaa saa ainoastaan säännöllisesti huomiota ja sekin lähinnä kastelun muodossa. Nyt on reilu viikko edellisestä sateesta. Juhannussunnuntaina täällä oli kunnon ukkonen ja silloin satoi kunnolla. Kasvimaalla moni kasvi otti sen sateen jälkeen kunnon kasvuspurtin. Nyt kastelukannuilla raahattu vesi ei tee samaa.

Huomasin sinikämmenen tehneen siemenen. Sen itäminen on kai aika haastavaa. Tuossa lähellä ei ole yhtää paljasta maata, johon se siemen voisi itsekseen tippua alkaa sitten itää. Mietin jo, että uskallanko hieman sorkkia ja viedä lehden siemenen kanssa paikkaan, jossa on paljasta maata. Jos se vaikka joskus itäisi, jos merkkaan paikan, enkä sohi sitä millään. Tuossa se ei ainakaan tule itämään, koska voi tipahtaa vaikka nurmikolle. Ehkä voin sen verran elämässäni riskeerata, että kokeilen jopa uuden sinikämmenen lisäämistä. Todennäköisesti tulen unohtmaan koko kokeiluni. Mustilan sivuilla on tietoa sinikämmenen lisäämisestä sekä selitys, miksi se on kallis kasvi.

Toivottavasti moni paikkakunta saisi pian jo virkistävän sateen. Sitä toivoisin tännekin, vaikka meillä sentään satoi juhannuksena Sääennusteen mukaan jatkamme lämmintä tai helteistä keliä.

Lempipaikka

 Puutarhaan tulee ajoittain lempipaikkoja. Ne voivat vuosien tai vaikka viikkojen myötä vaihdella. Olen nyt ehkä siinä vaiheessa, että keinun ympäristö tuntuu aika lempipaikalta. Meidän piha koostuu etupihasta, joka on päätyy tiehen. Etupihalla kasvaa muutama suurempi puu. Joitain puskia ja pienehköjä kukkapenkkejä. Puutarha ei näytä tiellä päin oikein miltään. Talon ja rajan eteläisempi sivu rajautuu naapurin ja meidän väliseen ryteikköön, jossa kasvaa mitä sattuu puista vanhoihin huonokuntoisiin pensaisiin ja saa olla heinääkin täynnä. Alue on kapea ja meidän tontille johtava toinen tie vie siitä ison osan. Haaveilemme aina joskus, että raivataan se ryteikkö ja kaivuri paikalle ja jokin järkevä aidanne tuohon väliin. Se ei nyt ole kuitenkaan työlistalla. 

Talon ja toisen naapurin väliin jää kaistale tonttia, joka on noin luoteeseen. Meidän etuovi on siellä. Kun muutimme taloon, näkyi sitten etuoveltamme röyhähtänyt Mustialan ruusu sekä pajuangervoa, joka puski ihan mistä sattuu. Naapurin puolella kasvava villi orapihlaja-aita sekä aidan seassa isoja puita mm koivuja. Koivuja on kaadettu jo useita. Ja vuonna 2018 syksyllä aloin siistimään myös tuota aluetta, projektia olen tallentanut lokakuussa 2018 sekä maininta keväällä 2019 sekä heinäkuussa 2019 Nyt tänään etuovesta hieman luoteeseen näkymä on tämä. 

Jos ja kun intoa ja ideaa on, niin keinun alla olisi järkevää olla kiveys tai muu vastaava. Ruohonleikkuu on tylsää, kun keinu on maassa kiinni. Keväällä ja sateella maa voi pehmetä ja keinun jalat voivat upota syvälle.  Kaivuri aikoinaan kaivoi pois pajuangervon, joten sain tarpeeksi syvää kasvualustaa tuohon painuneeseen saviseen maahan. Sen vuoksi tuolla yläkuvasta katsottuna vasemmalla puolella keinua asuu nyt ensimmäinen Austin-ruusuni  Princess Alexandra of Kent. Sen nuppu ei vielä paljasta, mitä sisällä on. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin vaivaa suojella ruusunnuppuja kirvoilta ja suihkuttelin vedellä näiden nupuista kirvoja pois parina päivänä putkeen. Tätä ruusua koetteli pupujen hampaat, joten siksi on pieni, silti hengissä. Selvisi hengissä myös ekan talven, vaikka ei ole omajuurinen. On kyllä isketty aika syvälle maahan.

Kun ruusu aukeaa, sen väri hieman muuttuu. Samassa penkin etualalla kukkii kuvassa sumuisesti näkyvä espanjankurjenpolvi Wargrave Pink. 

Alexandran lähellä vähän toisesta suunnasta on sekä keijunkukka Rachel, tuo tummempi, jossa on vaaleanpunertavat pienet kukat sekä tuo vaaleampilehtinen on Carnival Marmelade. Niiden värien yhteensopimista olen ajoittain aina miettinyt ja jatkan sitä miettimistä.

Tänään Alexandran eka nuppu on vähän saanut parin päivän takaisesta sateesta ruskeaa niskaansa, silti se kukkii vielä ja uudet nuput ovat valmiina.

Samaisessa penkissä suuri ruusu on Mustialan ruusu. Nyt kukassa. Sitä kuritin aika paljon pari vuotta sitten, joka vuosi kiskon pois vähintään pari juurivesaa. Uuden kurituksen se saa taas kukinnan jälkeen, sillä nyt oksat alkavat kaartua vähän liikaa maahan päin. Enkä tähän halua tuhlata tukia.

Nyt mustialanruusu on kauneimmillaan. Siinä käy myös kimalaisten kuhina.

Vaikka tässä penkissä on hempeitä värejä, en vain pysty pysymään yhdessä värissä tai yhdessä linjassa. Ostan kasveja niin paljon kasvi edellä. Olen tyytyväinen, että nämä tummat jaloritarinkannukset Black Knightit viihtyvät. Niiden tummuus viehätti minua. Tämä on yksi aurinkoisin penkki tontilla, ainakin tähän aikaan vuodesta.

Keinun toisella puolella on kukkapenkki, jossa ennen oli vain vuorenkilpeä. Tämä penkki on yläkerta, sillä sen alapuolella on tietenkin alakerta.  Yläkerran kasvivalinnat olivat osin kesken, mutta sormustinkukat päättivät, että valmista on. Pari pionia kukkii tuolla vielä. Pari pionia on kasvuvaiheessa. Ja on siellä tummalehtinen peruukkipensaskin piilossa. Myös muutamia rikkoja.

Kukkapenkin yli näkee takapihalle, kun vaihtaa vähän katsomiskohtaa.

Takapihalta taas näkee sekä alakerran, että yläkerran että keinun. Alakerran kukkapenkin taakse jää muurikivet, jotka kuitenkin näkyvät hyvin keväällä, kun tuossa kukkii vain narsisseja ja tulppaaneja ja muita matalampia kasveja ja muut kasvit eivät ole vielä kunnon vauhdissa.

Alakertaan taas on tullut ahtautta. Siellä on suuria kasveja. Se saa täyttä aurinkoa vain aamuisin ja sen jälkeen kasvien täytyy kasvaa, jotta saa myöhemmin muiden kasvien takaa aurinkoa. Pieni muuri pitää osan kasvien juurista varjossa myöhemmin päivällä. Mm tummalehtinen kimikki ja muutama jaloangervo ovat viihtyneet ja pörhistyneet. Jouluruusu levittelee lehtiään sekä sormustinkukat ovat valloittaneet paikkoja. Onneksi olen silti osannut istuttaa laukat oikeaan paikkaan. Näiden juurelta vasta revin lemmikkejä pois. Kuvassa on suorastaan ruuhkaa. 

Lähempää laukat, ehkä Miamit, sopivat ihan hyvin tummiin sävyihin. Alakuva otettu illalla. Yläkuva aamulla pilvisellä säällä. Tuossa penkissä on myös keijuängelmä, joka näyttää viihtyvän yllättävän hyvin. On ollut nimittäin aika suuri lumikuorma päällä talvella.

Tuolla kasvaa myös lännenkimikki, joka kuitenkin on saanut reiät lehtiinsä. Täytyy huomenna tutkia, että onko lehtien alapinnoilla ötököitä vai onko syömärit jo menneet muualle.

Tuo keinun alue vielä muotoutuu vielä kasvien myötä. Huomaan aina pohdiskelevani tiettyjä kohtia. Olen kuitenkin niin paljon tyytyväisempi tuohon nykyisin. Ennen menin tuon kohdan läpi vähän kuin silmät kiinni. Ja se oli kuitenkin heti etuoven lähellä. Nyt olen voinut jo välillä istua keinussa ilman kamalaa hyönteishyökkäystä. Toki ajoittain ne tulevat ja tekevät istuskelusta mahdotonta. Aika monta aamupalaa olen ehtinyt lopulta tänäkin kesänä syödä keinussa.