maanantai 25. kesäkuuta 2018

Tarinoita eri penkeistä

Olen mieltynyt vastavaloon. Taas myös eräs kukkayhdistelmä alkaa tulla kukaan. Saman olen kuvannut tännekin jo monia kertoja. Kurjenpolvi Orion kurottautuu tuen avulla korkealla. Ilman tukea se menee maata myötä ja vaatii suuren halkaisija. Kärhötuen keskellä se kurottautuu kohti valoa yli metrin korkeudessa, eikä silloin vie tilaa yhtä leveälti.


Pian kärhötelineessä aloittaa kärhö Aljonushka, jonka lehdet ovat Orionin kanssa sekaisin.



Samassa penkissä pioni DoTell avautuu kohta. Suloinen vuokkokukkainen pioni. Sen seurana näkyy punaista tähtiputkea. Tämä yhdistelmä on joskus syntynyt vahingossa, mutta tästä pidän joka vuosia.


On mukavaa, että sinivaleunikkojen aika jatkuu uusien nuppujen avautumisen vuoksi. Muuten tämän kukinta menisi ohi liian nopeasti. Näin esim. Autuaassa olossa on tämä kuvattuna kerrattuna ja tiedän näitä olevan muitakin värejä. Haluaisin näitä kunnon sarjan. Tämä kasvaa puolivarjossa, puu varjostaa osin tätä paikkaa ja alla on savimaan päällä noin 20 senttiä kunnon multaa. Paikka on kosteampi kuin jotkin muut kohdat samaista kukkapenkkiä, mutta vesi ei jää lillumaan.



Minulta kysyttiin kommenttiosioissa, missä tähkäesikkoni kasvaa. Kirjoitan nyt tähänkin sen kasvupaikasta. Tähkäesikko kasvaa parhaiten perustetussani penkissä. Alla on tiukkaa savea, mutta penkki perustettu perusteellisesti. Mylläsin maan, kasasin noin 30-40 senttiä multaa päälle (mullan ja saven väliin vielä kerroksen kaikkea maatuvaa). Saa savimaan ansioista pohjalta kosteuttakin tarvittaessa, mutta multaa taas on niin paljon, että vesi kyllä imeytyy. Penkki saa hyvän lumikerroksen lumisina talvina.  Penkki saa aurinkoa noin kolmeen asti iltapäivällä ja sen jälkeen jää varjoon. Tämän tähkäesikon edessä kasvoi punatähkä tätä varjostaen (luulin aluksi hyasintin villiksi kasvuksi). Otin punatähkän tästä varovaisesti sivuun ja vahingossa lohkaisin myös pienen palan tähkäesikkoa. Siirsin punatähkän vain hivenen eri paikkaan. 



Tähkäesikko on nyt selvinnyt vuodesta 2016 puutarhassani. Eli kahden talven yli. Uskalsin hieman siirrellä viime viikon sateiden takia. Maa ei silti ollut mitenkään kamalan märkää. Käytin aika lailla kasteluvettä näissä siirroissani. Tätä penkkiä haluan järkeistää, koska se on osaltaan ihan täynnä kaikkea. Mutta. Siinä viihtyy tähkäesikko, joka on huono viihtymään juuri missään. En voi siis sitä siirtää. Punatähkäkin on tosi raju, mutta suostuu vihdoin kasvamaan ja kai jopa lisääntyykin. Tuossa penkissä on nyt viittä erilaista keijunkukkaa ja neljää erilaista isomaksaruohoa. Useampia pioneja, kärhöjä ym. Penkki on siis pitkä ja laaja. Ja siinä näkyy monen vuoden kerrostumat. Haluan tiettyä sotkuisuutta kuitenkin vähemmälle ja samalla haluan keräillä ja kokeilla. 


Naapurini sanoi kauniisti, että penkistä löytää joka kerta jotain sellaista, mitä edellisellä kerralla ei ollut huomannut. Juuri nyt valkoinen harjaneilikka nojailee hieman tummaa maksaruohomätästä vasten. Harjaneilikat hieman heiluivat, kun eilen tein pieniä siirtoja.


On välillä vaikea hahmottaa suurien perennoja lopullisia kokoja, joten samassa penkissä joudun vielä siirtämään ainakin yhtä pionia. Saatan siis ajoittain seistä penkin ääressä useita kymmeniä minuutteja teen mielessäni palapeliä: "Siirtäiskö tuon tohon, vai tuon tonne. Miltä tuo näyttäisi suurempana ja mahtuukohan kasvi ollenkaan tuohon tai mahdunko minä kasvien joukkoon kitkemään. Ja jos tuo sopii tuohon, sopiiko värit yhtään yhteen? Ja mitäs ihmettä tässä kasvaa keväällä tai syksyllä." Sitten saattaa käydä mielessä, että: "minähän en ole nähnyt sitä yhtä kasvia ollenkaan. Onkohan se kuollut itsekseen vai olenkohan sen kitkenyt pois. Miksi en merkkaa näitä kasvien paikkoja. Kappas, tuolla onkin nimilappu sellaiselle kasville, jota ei ole näkynyt pariin vuoteen."  Ja aikani seisottuani, voin joko aloittaa siirtotyöt tai siirtyä toisen penkin ääreen samoihin ajatuksiin.


Punapäivänkakkaraakin koetin istuttaa puutarhaan pari kertaa ennen kuin onnistuin tämän hengissä säilymiseen melkoisen kuivassa ja huonomultaisessa penkissä.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Juhannuskukat

Joka kesä on jossain vaiheessa viileää. Aika usein juhannuksen tienoilla. Tämä viileys ja vesisateet ovat saaneet meidän pihan pionit kestämään kauan ja avautumaan hitaasti. Ulkona leijuu paikka paikoin ihanan lempeät tuoksut. Myös sisällä jo pari pionia saavat kesätuoksut sisälle saakka. Minulla on näitä nimettömiä pioneja. Tämä valkoinen on tullut selvästi väärällä nimilapulla. Jos joku osaa veikata tämän nimeä, otan mielläni ehdotuksia vastaan. Tuoksu on mukava, vähän erilainen kuin Sarah Bernhardilla, mutta voimakkuudeltaan aika samoissa. On korkea, helposti metrin korkuinen.


Ja tänään ainakin ollut hyvin suosittu kukka. Suorastaan juhannusruuhkaa ollut.


Myös kälyltäni saatu pionin jakopala on tuntematon. Ollut todennäköisesti hänen pihallaan useita kymmeniä vuosia ennen kuin hän nämä elvytti taas kukkimaan.


Idänunikko Royal Weddingit ovat halkaisijaltaan suuria. Näitä tuuli ja sade riepotteli enemmän kuin pioneja. Tai ehkä kukkivilla pioneilla on paremmat tuet.


Varjoliljat voivat kasvaa myös liian varjossa. Silloin ne selkeästi alkavat kurkottaa kohti valoa ja voivat alkaa kasvaa vinoon. Silti ensimmäinen kukkiva varjolilja kasvaa varjossa ja kuivassa paikassa. Mutta kasvaa vinoon. Muuallakin varjoliljoja kasvaa. Ne voivat jäädä myös muiden suurien perennojen jalkoihin. Vähän voin taas suunnitella siirto-operaatioita. Tämän varjoliljan taustalla kukkii melko korkea jalokurjenpolvi Patricia.


Meillä on tällä viikolla satanut kunnolla. Tiistaina satoi 10mm ja to-pe satoi yhteensä 23mm. Tämä on jo niin luksusta, että voisi kuvitella tehdä kohta perennojen istutuksiakin. Ainakin tuli hetken helpotus luonnolle ja kastelukannutanssille. Myös yrttilaatikkoni sai kerrankin kunnolla vettä. Olen sitä välillä kastellut kunnolla, mutta olen enemmän vettä säästellyt muille hyötykasveille. Ruohosipulit ovat kukkineet jo kauan ja nyt alkaisi olla aika katkoa jostain jo kukkavarret, jos raaskin. Tänäänkin auringossa niissä on ollut kovin paljon kimalaisia. Myös sitruunatimjami kukkii.


Minulla kasvaa tänä vuonna jo 4 kukkivaa sinivaleunikkoa. Yksi niistä on jäänyt muita lyhyemmäksi ehkä kuivuuden takia. Näkyy taustalla, että osa sinivaleunikoista ovat jo pudottaneet ensimmäisten kukkien terälehdet. Onneksi useampia nuppuja on vielä avautumatta.


Kun syksyllä istuttaa kukkasipuleita, en muista aina ottaa huomioon muita perennoja. Tähkäesikko on jäänyt tosiaan hyasintin varjoon. Ja siellä salaa aloittanut rajun kukintansa. Tämä kasvi on minusta yhä todella erikoisen värinen ja erikoinen kukinnaltaan. On vaikea tietää, mitkä kasvit sopivat tämän kanssa yhteen. Joten se voi olla siellä, missä suostuu viihtymään, kun tätä on vaikea saada sävy sävyyn minkään kanssa. Kuivuus on kuitenkin tähän vaikuttanut. Viime vuonna oli selkeästi korkeampi.


Paljon on kaikkea kukkivaa joka puolella jo puutarhaa. Osaa kasveista oikein odottaa, osa tuntuu välillä jäävän vähälle huomiolle. Moni kasvi tarvitsee kuitenkin muitakin kasveja rinnalleen täydentämään omaa kukintaansa.


Hyvää viikonlopun ja juhannuksen jatkoa!

torstai 21. kesäkuuta 2018

Vanhoja ehdotuksia

Olen ollut lomalla töistä noin viikon. En ole vielä ehtinyt puutarhahommiin, vaikka osan loman alusta olenkin ollut kotona,

On ollut aika paljon kaikkea muuta. Kävimme lasten kanssa yhden futisturnauksen jälkipelinä mökkeilemässä hyvällä säällä. Joten minusta tuntuu, että olen ikään kuin jo juhannuksen viettänyt. Vaikka harvoinhan juhannusta auringossa vietetään. Oli hienoa olla hyvällä säällä järven rannalla. Uida ja saunoa. Ihailla tyyntä järveä ja ihailla kovalla tuulella aaltoja, jotka lahdentyngässä tuuli pystyy tekemään.

Mökiltä tuotu pionin jakotaimi. Todennäköisesti vanha kunnon Sarah Bernhard.
Mökki ei ole oma, vaan puolisoni suvulla ollut 80-90vuotta. Mökki on oikeastaan talo, joka on joskus aiemmin sisältänyt hoidetun puutarhan. 1930-luvulla talo puutarhoineen on ostettu järven rannalta. Rantaa on paljon pienempi kaistale kuin muuta maata. Silloin tämä omistaja opettajapariskunta viljeli koulun työsuhdeasunnon mailla vihanneksia ja "mökillään" jonkin matkan päästä koululta hedelmiä ja marjoja. Ennen kuin minä olen tuohon paikkaan tutustunut, on siellä ollut enemmänkin perennoja, mutta niistä ei ole enää pitkään aikaan ole ollut paljonkaan tallella. Siksi pyysin ja sain luvan ottaa pionistakin jakotaimen mukaan. Kaikki kitkeminen on tuolla puutarhassa nykyisin vähemmän tärkeitä tehtäviä.



Kun suvussa on jonkinlaista hamsteritaipumuksia, ei kaikkea heitetä pois. Vanha istutusehdotus on itse asiassa ollut kehystettynä keittiössä kauan. Nyt otin siitä muutamia pieniä kuvia. Kun vertaa istutusehdotusta ja nykyistä todellisuutta, on niissä eroja. Kyselinkin hieman, että muistaako kukaan, että onko joskus tiet tai polut olleet niillä paikoilla, mitä ehdotuksessa on. Osa nimittäin menee siten, kuten on ehdotettu, osa ei.


Nykyisin myös puut ja pensaat ovat eri tavoin, enemmän limittäin toistensa kanssa. En tosin ole missään nähnyt niin korkeita punaisia viinimarjapuskia kuin tuolla. Osa niistä voikin olla todella vanhoja, osa taas voi olla jonkin toisen istuttamia.


Kuusiaita on istutettu varmasti 30-luvulla ja nyt se on saanut pikkuhiljaa lähtöpasseja. Hyttyset ovat vähentyneet paljon ja myrskyllä ei puiden heiluminen pelota enää ehkä yhtä paljon.  Luulen, että muotopuutarhaa tuolla ei ole ollut ikinä, ainakaan siinä kohdassa, kuin istutussuunnitelmassa. Mutta mistäs minä siitä tiedän, sillä olen kuullut vain tarinoita. Mökin seuraava sukupolvi ei ollut enää niin kiinnostunut perennoista, joten luonto on saanut vallan. Puut ovat paikoin kasvaneet ja varjostavat nykyisin niitä paikkoja, jotka varmasti joskus ovat olleet auringossa.


Tänään kesäpäiväntasaus on mennyt hyvin tavallisessa suomalaisessa juhannussäässä. Auringossa ja tihkun myötä kylmenevässä säässä. Ja olemme lasten kanssa hoitaneet nyt muutamina päivinä monta pakollista hommaa pois alta. Ehkä tässä vielä ehtii omaankin puutarhaankaan keskittyä ennen kuin loma loppuu.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Ei ihan aikataulussa

Kiinanpionit kukkivat jo joidenkin puutarhoissa. Ja meilläkin aloittavat ihan pian. Tätä ei usein tapahdu ennen juhannusta.


Toisaalta taas meidän kirsikkapuu (ei lajikenimeä) on juuri nyt monessa vaiheessa. En tiedä, mitä ihmettä tapahtuu, kun pari kirsikankukkaa avautuu siinä vaiheessa, kun muusta kukinnasta on jo viikkoja.


Onkohan osa kirsikankukista nyt sitten tuolla sitä mieltä, että ei meille kerrottu, milloin pitäisi kukkia?


Lämmintä viikonloppua!

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Selviytyjät

H = Haastattelija

K=Kilpailija

Paikka: Puolivarjoinen savipohjainen vanha piha, jossa osa penkeistä perustettu melko hyvin, osa huonosti ja osa jostain siitä väliltä.


Tilanne: Ennätyskuiva kevät ja alkukesä tällä tontilla. Toukokuun 3:n päivän jälkeen satanut yhteensä 4milliä, jotka tulleet kesäkuun alussa peräkkäisinä päivinä.

Ensimmäinen kilpailija: Idänunikko Royal Wedding

H: Mitä olet mieltä tämä vuoden kasvuolosuhteista.
K: Tänä vuonna olen pitänyt siitä, että tämä meidän suku tulee tällä tontilla oikeuksiin. Ei tarvitse varpaiden lillua missään vellissä, vaan on sopivasti tuo ilma kuivattanut kasvuolosuhteet mukavasti. Sain jopa suvun vähän lisääntymäänkin. Tänä vuonna on myös lajikkeemme ollut todella tyytyväinen nettinäkyvyyteen. Sanaa Royal Wedding - on tilastojen mukaan käytetty hakusanana hurjan monta kertaa, harmi vain, että ihmiset unohtavat kirjoittaa oheen, että idänunikko. Saavat kuviin vain jotain Harryja ja Meghaneita. Avaudun kohta ja sitten häikäisen kaikki! Minun pukuni on upea.


Toinen kilpailija: Tuntematon tarhapioni

H: Mitä luulet omasta selviytymisestä tänä vuonna?
K: Ehdottomasti olen kyllä selviytyjä suurella S:llä. Tarvitsen ehdottomasti tästä oman tittelin. Olenhan ollut tällä tontilla ihan vuosikymmeniä ja monia vuosia ihan ilman hoitoa ja porskuttanut vaan kukkimaan ihan tuosta vaan. Joskus minua tuetaan ja joskus ei. Tänä vuonna osaa meistä tuettiin, mutta osa jätettiin tukematta. Ja silti ei tullut sadetta. Usein olen ihan maata myötenkin joutunut kukkimaan todella huolimattomassa hoidossa. Onneksi nyt sentään jotain hoitoa edes yritetään. Olenhan jo sen arvoinen.


Kolmas kilpailija: Keltavaleunikko

H: Mitä mieltä olet omasta asemastasi verrattuna muihin?
K: Minullahan on muihin nähden aivan erityisasema. Osaan tuottaa jälkeläisiä siihen malliin, että vallattaisiin mielellään vaikka isommatkin alueet, jollei tuo tyyppi yrittäisi rajoittaa kypsyviä siemenkotia. Parin vuoden päästä kukittaisiin iloisesti jo naapurinkin pihalla, mutta välillä jälkikasvua vaan katoilee. Onneksi meitä on suuri joukkovoima, ei lopu kukinta ihan heti yhteen päivään.


Neljäs kilpailija: Sinivaleunikko

H: Mitä vastaisit keltavaleunikon mietteisiin?
K: Minä kyllä lähtisin tähän Selviytyjät kilpailuun aivan eri lähtökohdista. Minä olen myös täällä lisääntynyt, mutta en harrasta tuollaista aggressiivista hyökkäystä. Pitää ensin esittää vähän Hard-To-Get-tyyppistä vaikeasti tavoiteltavaa. Ja saavuttaa ensin vähän useampia riemunkiljahduksia. Sen jälkeen on asemat hyvät ja minua aletaan lisäilemään ja kokeilemaan eri penkkeihin ja kuulemma jo haaveillaan sisaruksistani, joilla on hieman eri väritys. Minä en tältä tontilta ensimmäisenä lähde. Tämän hetken karvainen, kiiviä muistuttava ulkonäkö on hämäävää; kun sinisyys tulee esiin, saan paljon ihailua.


Viiden kilpailija: Tähkäesikko

H: Mikä on sinun taktiikkasi tähän selviytyjät-kisaan?
K: Ajattelin olla tällä kerralla sellainen musta hevonen. Muut saavat rauhassa selvitellä välejään ja minä kasvan täällä vähän suojassa ja varjossa hyasintin lehtien varjossa. Sen avulla olen selviytynyt tästä kuivuudesta todella mainiosti. Kasvattajanikin ihan unohti minut ja luuli minun kuolleen. Kun kasvattajani löysi minut hengissä, sain armollisen suuren määrän vettä niskaani ja tunnen olevani hienosti huomioitu ja hyvin vahvana ehdokkaana jatkajissa.


Kuuden kilpailija: Morsiusleinikki

H: Miten olet tämän kauden voinut?
K: Erittäin koville on ottanut tämä kuivuus. Tällä tontilla jotkin rikkasukulaiseni voivat aivan paksusti, säästä huolimatta. Minut on lykätty kuivaan paikkaan  ja näillä vesimäärillä en oikein jaksanut ottaa mitään kasvuspurttiakaan. On tämä mennyt vähillä kasvuilla ja vähillä kukilla ja olen saanut myös hyvin vähän huomioita. Toivoisin jo oikeastaan pientä lepohetkeä, jotta voin sitten ensi kaudella yllättää kaikki muut. Onneksi minut sentään huomioitiin pienellä vesimäärällä, mutta se ei voimia enää tässä vaiheessa palauta.


Seitsemäs kilpailija: Keltakurjenmiekka

H: Olet tänäkin vuonna melko laaja? Miten se sujuu kostean paikan kasvilta?
K: Olen ollut tässä vuosikausia. Olen vallannut tämän puutarhan kosteimman paikan jo vuosia sitten. Sen ansioista olen tässä saanut olla, kun olen tätä massaa kasvattanut. Kukaan ei minua lapiolla saa sorkittua. Täytyy osoittaa oma kestävyytensä myös kuivina aikoina. Minähän kukin, vaikka uhallanikin. Minä kestän olla varpaat märkinä tai kuivina. Olen todellinen sopeutuja ja siten varmasti paras Selviytyjä. Jos minut täältä haluaa pois, tilatkoot kaivurin.


Jos sateettomuus jatkuu, jatkamme seuraavia Selviytyjät- osioita mahdollisesti lisääkin. Luulen, että jonkinlainen Selviytyjät-kamppailu on menossa ympäri maata.

Vaikka tuomaristo tulee valitsemaan Selvityjän, saa meistä myös valita oman suosikkinsa kommenteissa.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Siirtyvä kastelulaite ja kasveja

Aloitin tänään puutarhahommat testaamalla siirtyilevää kastelulaitetta. Tämä koostuu kahdesta osasta: Minä ja kasteluletku. Oli sen verran aurinkoista, että osa taisi haihtua taivaan tuuliin. Yleensä en ikinä kuvaile kukkapenkin takaosasta, nyt tein senkin.


Tänään vettä saivat silti vain taas ne kriittiset paikat. Koska halusin, että vesi menisi aika lailla pikkuhiljaa esim. kärhöjen juurille, laitoin vedenpaineen aika hiljaiselle. Myös sen takia, että vesi vähän ehtisi letkussa lämmetä. Tulokset ovat tällä hetkellä toki aika lailla toiveajattelua, mutta nyt oli pakko jo kokeilla. Samalla oli aikaa kitkeä, kitkin suurempia ja pienempiä rikkoja ja leviäviä perennoja. Kun on pakko vahtia veden lorotusta, tuli samalla parista kohtaa kiskottua ihan kohtuullisia mm. vadelmanjuurakoita pois. (Miksi vadelma kasvaisi parhaiten siellä, missä sitä olisi äärimmäisen hankalaa poimia?)


Yleensä pitäisi kastella aamuvarhain tai illalla. Minulla tuppaa hommat alkavan ja loppuvan vähän miten sattuu. Ei ihan suositusten mukaan.

Lehtosinilatva kasvaa varjoisessa kohtaa puutarhaa. Kasvimaan takana. Minkä paikan itsekin aina joskus unohdan.


Siellä oli tänään paljon kaikkea ihmeteltävää. Ensin ihmettelin kitkemisen määrää, ja totesin, että tänään en täällä kitke. Sen jälkeen ihmettelin viereisen kuusen kasvaneen sen verran liikaa, että kohta taitaa kuusi lähteä. Sekään homma ei alkanut tänään. Sen jälkeen ihmettelin sitä, miten lemmikit, hopeatäpläpeippi ja nurmitädyke ja metsämansikka yhdessä ovatkin aika ilmava ja vaihteleva näky. Niistä sentään yritin ottaa kuvan. Joskus vaan puutarha on koettava, koska kuvaan ei saa kaikkea.


Ihan kuin olisin unohtanut myös etupihan kukkapenkit. Tai vähän omasta halustani ihan kuin olisinkin. Ne ovat nyt siinä vaiheessa, että ei oikein kuki mikään ja vähän kaikki näyttää surkealta. Johtunee osittain kuivuudesta kylläkin. Mutta osa myös siitä, että niissä kasvaa vähän sitä sun tätä. Hajulaukat tai kauniimmin tuoksulaukat ovat kuitenkin aloittamassa kukintaansa etupihalla. Ehkä erottuisivat selkeämmin muista kasveista, jos olisivat vähän erilleen. Mutta tuossa näyttävät nyt viihtyvän, joten olkoot siinä. Jotain muuta runkoa täytyy suunnitella niihinkin penkkeihin.


Päässä kuhisee kaikesta huolimatta listat kaikista asioista, joita voisi uudistaa ja joihin voisi panostaa. On ainakin tekemistä kesän aikana.

Kivipellon Saila yritti tässä jonain päivänä manata sadetta kuivattamalla pyykkejä ulkona. Toinen tapa kutsua sade, on jättää kaikki kasvit tukematta. Tästä huolimatta tänään laitoin kiinanpioneille tukia. Jos tukia ei laita, ovat jotkut pionit kohta pitkin pituuttaan maassa jopa nuppujen painosta. Yritin kuitenkin tehdä kompromissin ja jätin muutaman vankemman pionin tukematta, jos se riittäisi sateen kutsumiseen.

Tämän pionin jakotaimen olen ottanut appiukon mökiltä. Tämän istutusvuosi on kadoksissa, mutta todennäköisesti on vanha kunnon Sarah. On mukava tietää, että tämä pioni jatkaa kukintaansa meidän puutarhassa, koska mökillä sen kohtalosta ei voi olla tulevaisuudessa varma.


Minua kiehtoo toisaalta kaikki perinnekasvit ja samalla toki myös monet uutuudet. Olen kuitenkin nyt iloinen siitä, että näen tämä pelargoni Säkkijärveläisen kukkivan ihan oikeasti. Tämä on minun luonani ollut nyt noin 1,5 vuotta. Ja siis selvinnyt siten hengissäkin, että sain annettua naapurille tästä pistokkaan. Tämän kukkakuvia en vain löytänyt silloin netistä, kun tämän ostin. Joskus pitää ostaa sokkona nimen ja historian vuoksi.

Viime kesänä oli varmasti turhankin viileää ja ehkä kasvatin tätä väärällä tavalla. Nyt kasvi on kasvanut varmaan ruukkunsa täyteen ja on ollut samassa mullassa vähän liiankin kauan. Ja kukkii.


Kukan väri on oikeastaan punainen, mutta terälehden alaosa on valkoinen tai vaalea. Sen vuoksi väritys on kirjavan oloinen.


Sai tämäkin kukka tänään vettä ja veden kanssa jopa vähän ravinteita.

Meille on yöksi luvattu tihkusadetta. Se olisi erittäin tervetullutta. Mutta en oikein voi uskoa, ennen kuin tarkistan aamulla sademittarin.

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Lauantaina

On hienoa saada tuliaisia, joita on juuri ajatellut (ja ehkä kirjoittanut myös blogiinkin) hankkivansa lisää. Tänään kävi mukavia vieraita (tai siis ystäviä) kylässä. Kävin jo vähän mallailemassa purppurakeijunkukka Boysenberryä kukkapenkkiin. Nyt se jäi vielä nurmikolle odottamaan huomisen mallailuja.


Lähes jokaisessa maan kolkassa on odoteltu jossain vaiheessa sateita. Meillä on yhteensä satanut toukokuun kolmannen päivän jälkeen 4 milliä vettä. Ne kaikki tulivat kahden peräkkäisen päivän aikana. Muutama kastelukannullinen keltaista siitepölyistä vettä oli tullut myös ränneistä alas. Jos nyt jotain istutan, joudun kyllä huolehtimaan kastelusta ihan eri tavoin kuin tavallisina kesinä.

Muuten on puutarha siinä vaiheessa, että nuppuja on monissa kasveissa.


Uusi kasveja alkaa kyllä kukkia pikkuhiljaa, kurjenpolvien vuoro alkaa olla nyt.


Joskus ennen kiinanpionien kukintaa on hieman odottava fiilis. Sellaiselta tuntuu juuri nyt. Vaikka usein tämä vaihe on selkeästi vasta myöhemmin kesäkuussa. Onneksi pihan tarhapionit aloittavat tällä kertaa vähän eri aikaa. Kukinta kestää kauemmin.


Tulikellukka tuo piristystä ja väriä.


Odottelen jo lomaa sekä loman tuomaa aikaa puutarhalle. Tai ainakin sitä mahdollisuutta, että jos huvittaa, voin käyttää aikaa puutarhassa. Tänään, pitkien yöunien jälkeen, tuntui pitkästä aikaa siltä, että puutarhassa voisi taas jaksaa tehdäkin jotain. Tänään leikkasin pitkästä aikaa nurmikon, vaikka kuivuus voi sen kohta ruskistaakin (välissä toki piti kuvailla päivällä lentävää kiitäjää). Myös syväkastelin vihannesmaita, sillä nyt ei ole odotettavissa taivaalta kunnon kasteluja. Näin paljon hommia, mitä voisi tehdä, mutta nyt en niistä stressaa yhtään. Kyllä tässä vielä ehtii.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Tarhapioni

Tänään on kuukausi ilman sateita meidän pihalla. Jos ei lasketa niitä kolmea pisaraa, jotka tytär koki jonkin pienen pilvenhattaran ohikulkumatkalla. Ne pisarat eivät edes näkyneet maassa.

Tämän pihan alkuperäisiä tarhapioneja on ollut kaksi. Ainakin päättelen niiden olevan tarhapioneja. Ne kukkivat usein kesäkuussa, kiinanpioneja aikaisemmin. Äsken näin tämän pionin nyt varovaisesti raottavan nuppuaan. Keltavaleunikot aloittavat nyt kukinnan. Ja minä jatkan niiden karsimista. Joka vuosi pääsevät siementämään salaa.


Viime vuonna tässä kohtaa pionit ovat olleet kokonaan auki 29.6.2017.

Vertailukuvana sama kohta 2.6.2017.


Tuolla kasvien lomassa näkyy vihreää kukkatukea, siitä tiedän, että tuosta lähtee kasvamaan nämä kyseiset pionit.

Sääennustuksia vähän olen tutkinut ja luulen, että vähintään parina yönä saan laittaa hallaharsot taas käyttöön. 

Mukavaa uutta viikkoa! 

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Kesäkuun alku

Kesäkuun alku on tänä vuonna ollut aika lailla erilainen kuin viime vuonna. Viime vuonna kesäkuun alussa kukki osa aikaisistakin tulppaaneista. Nyt viimeiset myöhäiset tulppaanit alkavat olla jo kohta tiensä päässä. Viime vuonna ostin puutarhaan maanpeittokasviksi tuoksumataran. Se on todella kasvanut pehkoksi.


Sisään siitä ei tullut kuitenkaan montaa kukkivaa osaa.


Viimeisiä tulppaaneja on mukavampi ihailla, kun ränsistyneistä on katkottu hieman silmiin sattuvia varsia. Kaikkia ei kuitenkaan aina huomaa heti.


Ukkolaukkojen aika on nyt. Ukkolaukoissa käy mukava pörinä, onneksi taitaa olla aina jotain hommaa pölyttäjille.


Minulla ei ole kovin monia iiriksiä. Niitä saisi olla enemmän, mutta en ole kamalan taitava iiristen kanssa. Tässä kuitenkin yksi matala nimetön.


Akileijat aloittivat kukintansa vähän salaa. En edes ollut tajunnut katsoa akileijojen nuppuja.



Toisaalla puutarhassa taas on vastavärejä. Tyräkki ja luhtaesikko eivät kasva edes ihan rinnakkain, mutta värit näkyvät tällaisena joistakin kohdin. Kultatyräkki ei kasva kukkapenkissä, vaan vähän vieressä.


Siinä penkissä, jossa luhtaesikko kasvaa, on nyt montaa vähän liian vaeltelevaa kasvia.  Penkki on pitkä ja siellä tosiaan vaeltaa monia kasveja, joita en tässä penkissä jatkossa halua nähdä niin runsaana ja levottomana. Bellikset hyppäävät pionien juurakkoon ja penkin reunus on aika sillisalaattia. Samassa penkissä toisaalla kasvaa keijunkukkia sekä komeamaksaruohoja penkin lähes etualalla (penkki siis kohopenkki ja melkoisen laaja) ja nyt taidan jatkaa näillä kasveilla leikittelyä myös muutamaa metriä kauemmaksi. Sekaan mahtuu sipulikukkia. Jotenkin näiden yhdistelmät rauhoittavat muualla olevaa sillisalaattia, vaikka näissäkään ei toistuisi värien ja lajien sama rytmi. Kahdella kasvilla, mutta eri väriläikillä saan varmasti tuon reunuksen rauhoittumaan. Mutta ei kuitenkaan liian rauhalliseksi.


Olen näköjään kasvikeräilijä tai kasvikokeilija. On vaikea kuvitella, että ostaisin joskus kaupasta esimerkiksi enemmän kuin kaksi tai kolme ihan samaa kasvia. Usein ostan samaa kasvia, mutta eri lajikkeita. Tämä tekee välillä aika levottoman puutarhan. Toisaalta taas vain näin opin, mistä kasvista pidän eniten. Joten nyt ajattelin sitten jatkaa tätä kummallista tyyliäni. Ostan joko näitä samoja tai sitten vähän aina erilaisia keijunkukkia ja komeamaksaruohoja lisää tähän riviin. Tai sitten jaan noita omia, kunhan säätila sen sallii.


Ennen kuin sateita tulee, on minulla paljon kitkettävää tiedossa. Aamulla jaksoin vielä viileämmän sään aikana kitkeä noin 1,5 tuntia, josta osa meni kasteluun. Minä en usein kastele perennapenkkejä, nyt kastelin vähän. Joitakin perennapenkkejäni en ole kastellut ikinä kokonaan, vain sieltä, missä on ollut juuri tehtyjä istutuksia. Nytkin kastelin lähinnä näitä uusia istutuksia ajatellen. Hyötykasvien ja ruukkujen pinta-ala on minulla aika rajattu. Nekin imevät näissä säissä aika lailla vettä, jos minulla olisi suurempi kasvimaa, olisi oma kaivo näillä säillä pelastus.

Oikein mukavaa kesäkuun jatkoa. Onnea kaikille, jotka ovat nyt lähipäivinä valmistuneet. Onnea myös valmistuneiden perheille! Tukea tarvitaan aina opinnoissa.