maanantai 27. elokuuta 2012

Loppukesä vai alkusyksy

Vähän riippuu päivästä tuntuuko syksyltä vain ihan viimeiseltä kesäpäivältä.

Kesää on vehreys, syksyä on märkä savimaa osassa pihaa.

Kesää on kurkku, joka selvisi kaikesta hengissä ja innostui tekemään tähän aikaan uutta kasvua. Kummaa.


Ja ruusupapu, joka yhä kukkii, vaikka on elokuu ja vaikka kotilot syövät lehtiä, minkä ehtivät.


Kesää on myös raa'at kuukausimansikat, liian varjoisessa paikassa.


Syksyä on ilmankosteus ja tuoksu ja hoppu saada nämä vihreät punaisiksi.


Syksyä on myös omenapaistos jäätelön kera.

Ja se, että tekee mieli kevään ja kesän jälkeen neuloa, (kunhan puutarhatöissä satutettu olkapää on taas parempana).


Alan jo luopua kesästä ja toivottaa uutta syksyä tervetulleeksi. Haikealta tämä tuntuu, kun ei oikein ehtinyt tänä vuonna kesään kyllästyä.

lauantai 25. elokuuta 2012

Uutta ja vanhaa

Pitkästä aikaa on ollut mukava tehdä jotain uutta pihalla. Vai voisikohan puhua jo puutarhasta? Jo elokuun alussa lahjaksi saadut körhöt pääsivät vihdoin maahan. Tosiaan toivon, ettei odotteluaika koitunut niiden kohtaloksi, vaikka vettä saivatkin ja varjossa olivat. Molemmat saivat tuen puusta. Toinen pihlajasta, toinen omenapuusta aurinkoiselta paikalta. Nyt kerrankin merkkaan ylös, mitä istutin. Eli etupihalle pihlajan viereen tuli Clematis vit. "Madame Julia Correvon" ja Takapihalle ainoan omenapuun juureen tuli Clematis "Madame Le Coultre". Toivottavasti Madamet pitävät paikoistaan ja tulevat luvatussa kolmessa vuodessa kasvamaan kolmen metrin korkeuksiin. Koska kukinta-aika on kesä-syyskuu, toivon myös pitkää kukinta-aikaa. Vielä puuttuisi keväällä  kukkiva kärhö, mutta olen näistä jo superiloinen!

Etupiha on paikoin meillä lämmin ja siellä ovat viihtyneet nämä kerrotut pionit perintönä edellisiltä omistajilta:



Näille en kuitenkaan ollut tehnyt yhtään mitään 8 vuoteen. Joten nyt oli aika. Nämä tekokuvat ovat vähän tylsiä, joten ovatkin vähän muistiipanoja itselle.

Pioniraukat olivat aivan rikkaruohon ja sammaleen kamuina. Pionit ja lapio. Ja ihan pari rikkaruohoa.



Koska pionit kasvoivat kahdessa rykelmässä, niin piti molemmat ensin kaivaa ylös ja irrottaa rikoista. Pionit eivät pidä jakamisesta, mutta ne vähän vahingossa kyllä nyt jakautuivat. Puun juuria vähän tuolla seassa, joten lapion kanssa ei ollut ihan niin helppoa osua oikeaan kohtaan.




Aika paljon piti kaivaa, kun mallailin kukkapenkin kokoa. Olin saanut myös sukulaiselta toisenväristä pionia, joten penkistä piti tulla oikein pionipenkki. Alla oleva kuva otettu, kun maata on kaivettu ylös ja tehty suorakulmainen penkki, jonne kylvetty kanankakkaa ja kalkkia ja tuotu juuri uutta multaa. Penkin reunukset tekemättä ja vierellä kasvaa yhä sitä rikkaruohikkoa.



Kun pionit ovat kukkaloistonsa menettäneenä paikoillaan, voikin huomata, että aika tylsältä näyttää näin elokuussa. Sen jälkeen siis maata kaivamaan ja tekemään suorakulmiosta entistä suorakulmiota. Ja lisää tilaa. Nyt sitten vihdoin tiesin, minne laittaa ne syysleimut ja kaunopunahatut, jotka eivät edellisessä paikassa menestyneet. (Kaunopunahattujen juuret eivät näköjään kunnolla läpäise turvaruukkua, ei siis sellaiseen kannata iskeä.) Nekin ovat tuossa ihan rääpäleitä. Mutta jos ensi vuosi olisi parempi. Ainakin lämmin ja aurinkoinen paikka. Ja noiden pionien "taakse" laitoin niitä kevätkukkien sipuleita, jotka edellisessä paikassa olivat vähän väärässä paikassa. Saa nähdä minkälainen sekoitus tuosta joskus tulee. Vielä vähän jotain sinne voisi laittaa. (Ja siis kaivaa penkistä taas erikoisemman muotoisen. Pitää penkki vasta sitten rajata, kun tietää mihin se tulee loppumaan.) Kerrankin flow iski pihalla. En ollut tätä tietoisesti suunnitellut, mutta tehdessä asiat selkenivät.



Kerrankin olen työstäni iloinen ja siitä, että ehkä kasvit löytävät nyt uuden oikein paikan. Vielä pitäisi keksiä puolivarjon/varjon kasveja paikkaan, jossa syysleimut eivät aikaisemmin menestyneet.

Loppukevennykseksi sadonkorjuukuva porkkanoista:


Harventaminen jäänyt elokuulle..

maanantai 20. elokuuta 2012

Räväkkä

Räväkkä Dahlia on avautumassa. Kukka/juurakko on mieheni tuliaisia Alankomaiden reissulta keväältä. Ja taas olen hävittänyt sen dahlian nimen ja taaskaan en voi muistaa sitä ulkoa. Kyseessä on kuitenkin kaktus-dahlia ja nimessä taisi olla ehkä pink ja ehkä electric. Esikasvatuksen vuoksi tuo jäi aika pieneksi. Kasvaa ihan kiemuraan ja uhkaa jäädä marketista ostettujen jalkoihin, joten jatkossa en enää esikasvattele.

Tässä kukka avautumassa.


Tässä jo enemmän auki. Livenä nähtynä hauska ja vaikka kuvissa etukäteen näyttikin tulleen suoraan jostain yökerhosta tuo kukka.


Jos saisi vielä juurakon selviämään talven yli, olisin jo aika tyytyväinen.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Elokuun puoliväli

Kävin tänään kiertämässä avoimien puutarhojen pihoja. Oli niin kiva kuulla esittelyjä tai jutella kaverin kanssa, että kuvaaminen jäi, vaikka lupa kuvaamiseenkin olisi ollut. Oli kyllä hieno nähdä niin erilaisia pihoja, varmasti sekä tonttiensa että omistajiensa muokkaamia. Itse kävin kiertämässä neljä pihaa ja sain joitain ideoita ja myös joku vanha idea sai vihdoin mielessäni lopullisen silauksen. Kiva tapahtuma sateesta huolimatta. Ravintolapäivän sattuminen samaan päivään kruunasi päivän. Koska SaraGardenissa sai ravintolapäivän kunniaksi myös suuhunsa syötävää ja korville musiikkia. SaraGarden on muulloinkin auki, joten ei tarvitse olla erikoispäivä, kun siellä voi vierailla ruukku-tai kasviostoksilla.

Omalla pihalla kukkiikin jotain (kuvat eiliseltä, aurinkoisena päivänä otetut). Kesäkukkasekoituksesta kukkii osa, osan aluista saatoi kitkeä muka rikkaruohoina pois, joten muistilistaan itselleni, että suosi jatkossa yhtä kasvia yhdessä kohtaa, jotta oppii erottamaan rikat ja ei-rikat.



Lähikuvissa kukat tulevat hienommin esiin kuin pihalla, sillä kauniit, mutta korkeat kehäkukat uhkaavat peittää näiden näkymisen. Aloittelijan moka.



Kasvimaalla alkaa vihdoin ruusupavun kukkien tuoksu olla ihana. Mutta ehtiiköhän enää satoa tulla.

Pelkään myös, että kesäkurpitsasato ei ole niin runsas kuin voisi. Kukat ovat näyttäviä, kunhan niitä kurpitsojakin ehtisi kasvaa. Ja kotilot eivät heti niihin pikkuisiin kaivaisi kolosiaan ja mädännytä alkuja. Kurkku innostui uudestaan kukkimaan. Hassua. Saa nähdä mitä siitä seuraa.


Tomaatteja poimin jopa jo kaksi pientä kuorallista kerralla, eivät toki olleet ihan täysin pehmeitä, mutta parempi vähän raakana kuin jättää täysin kypsiä houkuttelemaan niitä kivoja ruskeita kavereita. Kuvassa OutdoorGirl.




Ja tyhmä kysymys.. Onko alla oleva kukka asteri? Ostin pari alkua naapurilta, en kirjoittanut ylös, koska kyllähän minä sen aina muistan. Niin.. Parissa kuukaudessa tuo pään kovalevy kyllä unohtaa kaiken. Muista kirjoittaa jatkossa kaikki muistiin. (Ihan vähän skeptinen toive.)




tiistai 14. elokuuta 2012

Villiintyneen pihan kaunistukset

Omalla pihalla ja puutarhassa en ole ollut nyt mitenkään ahkera. Toisella villiintyneellä pihalla käydessä taas huomasi myös rikkaruohojen ja kasvillisuuden villiitymisen hienot puolet. Ei meidän pihalla ole (vielä) niin paljon perhosia (ja muita kiinnostavia eläimiä), kun on liian vähän kasvejakin.





Omalla pihalla ruusupapu vasta kukkii. Tomaatteja on avomaalla raakileina paljon. Kypsymisen laita on vähän nyt niin ja näin. Onko syksyllä harsosta kypsymisen suhteen apua? Jos illalla sen laittaa ja aamulla ottaa pois?

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Yök, yök

Pari valittua kuvaa inhokeista. Ja niiden määrästä. Ja niistä johtuvista epätoivon tunteista. Ja siitä, miksi en ikinä tule syömään minkäänlaista etana tai kotiloateriaa.



Jos huvittaa voit laskea lehtokotilot. Voin kertoa, että kuva ei tällä kertaa edes tavoita koko totuutta. Yläkuvassa entinen salaatti, nykyinen raasu. Alakuvassa entinen samettikukka, nykyinen ranka.

tiistai 7. elokuuta 2012

Pientä satoa

Sadonkorjuu ei ole kovin runsasta. Ja puutarha on saanut olla aika omassa varassaan, kun kastelukin on hoitunut ihan taivaalta. Muutamia tomaatteja vasta napsittu suuhun. Bongaan kuvasta ainakin yhden kotilon kuoren.

Kohopenkissä alkaa vihdoin olla kasvua. Penkissä olleet pensaspavut ovat valottumuuden ja kotiloiden kurittamia. Sieltä tuli yksi keltainen papu ja kolme vihreää. :) Odotan jännityksellä ehtiikö ruusupapu tuottaa satoa. Sen kasvulle on ihan ihme virityksiä. Laiskottanut miettiä parempia. Kesäkurpitsan pari ekaa alkua mädäntyi, toivottavasti seuraavat kasvavat ihan kokonaisiksi. Ja ehkä jopa joku maissikin vähän jo kasvaa. Sadon saaminen tuskin tulee olemaan todennäköistä.


Kohopenkki näytti kesän alussa tältä. Kuva otettu lähempää ja toisesta suunnasta. Onneksi on mihin verrata. Ainakin nykyisin on vihreämpää. Ihan alussa, ja nytkin, on reikäisiä lehtiä niiden pienten kiusankappaleiden tekosia. Mutta ehkä pian on jotain satoa saatavissa.



Sadosta olen kuitenkin tehnyt jo mangoldi+fetapiirakkaa, niistä mangoldeista, joiden kasvu epäonnistui. Ja punajuuri+fetapiiras oli myös hyvää. Oman maan siikli-perunoista on tehty jo pari ruokaa ja parin ruokaa niistä vielä saa. Nyt pitäisi vielä suojella muutamia satoja tuholaisilta.