Vierailuvinkkejä

Kiersin eilen naapurini kanssa Avoimissa puutarhoissa. Ihanaa, että tämä päivä on olemassa. Kiersimme monta hienoa ja toisistaan paljonkin poikkeavaa suurta pihapiiriä/puutarhaa ja yhden kaupunkipihan. Päivä oli kaikkinensa pitkä, sillä aloitimme aika kaukaa ja söimme ensin tuhdisti ja sitten kohti puutarhoja ja välissä pidempiäkin autotaipaleita. Koska en kysynyt lupia kuvien julkaisuun yksityispuutarhoista, esittelen nyt vain pari sellaista puutarhaa, joissa on mahdollisuus vierailla muutenkin. 

Tien 12 varrella Pälkäneellä, lähellä rauniokirkkoa (ja huoltoasema Aapiskukkoa), on Pajuparvi Helena Tiililä. Olimme tuonne suunnitelleen kahvitauon ilman sen kummempia odotuksia muusta kuin viiniköynnöksistä. Puutarhaihmisen mielestä kaikki kahvipaikat voisivat olla samankaltaisia. Kahville tuonne Pajuparveen pääsee vielä lokakuun ensimmäiseen päivään saakka to-la 11-17 ja siellä on niitä viiniköynnöksiäkin myytävnä. Viiniköynnöksiä kasvoi kasvereissa, avomaalla ja avomaalla rakennusten vieressä.

Kasvihuoneissa oli toki vähän muutakin. Kuten pelargoneja.

Kasvoi tuolla muutakin kuin viiniköynnöksiä. Perennoja, yksivuotisia kukkia ja hyötykasveja.

Ja sitten vanhojen tavaroiden ihailijoille oli katseltavana useita museonurkkauksia vanhoissa rakennuksissa. 

Sekä myös Wivi Lönnin ihailijoille oli tällä hetkellä infoa tästä arkkitehdistä.

En olisi tätäkään paikkaa ikinä löytänyt vahingossa, ellen olisi avoimien puutarhojen tietoja tutkinut. Käymme varmasti toistekin ohi ajaessa. 

Toinen vierailuvinkki on Asikkalassa, Viitailassa, sijaitseva Ruusumäki. 

Kuvat avointen puutarhojen sivuilla eivät kerro edes murto-osaa siitä, mitä pihapiirissä (vai puistossa?) on. Ruusumäen omilla nettisivuilla on mm pääsymaksuista yksityisvierailuilla. Kannattaa varata rutkasti aikaa tai sitten se opastettu kierros, sillä tilukset ovat laajat ja muuten voi jäädä huomaamatta vaikka mitä. Ja ruusuja siellä oli paljon, en tajua, miksi en ottanut niistä tarpeeksi kuvia. Onko teillä ikinä sellaista pulmaa, että kärhöille ei ole tarpeeksi korkeita ja tilavia tukia kaupoissa? Tässä olisi vinkki siihen pulmaan.

Ja sitten voi tehdä tuesta vielä tarpeeksi pitkän, ettei tarvitse taas uudelle kärhölle alkaa rakentamaan tukea.

Ja alakuvassa oleva köynnösseinämä on eri kuin ylhäällä oleva.

Vaikka nyt ei ollutkaan pioniaika, mutta enpä ole ikinä nähnyt näitäkään pioneja missään. Eli pionit nimeltä: Moscov, Athens, Madrir, Rome, London ja Kiev.  Pensasruusujen ja pionien kukkiessa paikka on varmasti taas täysin erilainen kuin nyt. 

Perennoja löytyi paljon, vaikka ne eivät ehkä ruusujen määrää voitakaan. Tässä oli ainakin pölyttäjien suosikkeja. Kun laittaa hyvin leviävät kasvit suureen kukkapenkkiin, niin on kyllä näyttävääkin.

Saattaisi pimeällä vähän jännittää tuolla kävellessä, jos ei tietäisi etukäteen, mitä vastaan tulee. 

Kertakaikkisen monipuolinen paikka. Kuvassa etualalla laho/metsäpuutarhaa kanervineen, saniainiseen ja kuunliljoineen ja taustalla kasvamassa tuijista labyrintti tuon kivisen monumentin ympärillä.

Eilinen oli ihan mahtava puutarhapäivä.

Vaikutuksia

Olen häkeltynyt vaikuttavasta lukuelämyksestä. Lainasin eilen kirjastosta Maja Lunde: Mehiläisten historia. Täytän Helmet-lukuhaastetta parhaillaan, on tämä kirja vilahdellut monen ihmisen lukulistoilla. Onneksi ymmärsin näistä vinkeistä lainata tämn kirjan. Juuri tänään en pysty aloittamaan uutta kirjaa, mutta huomenna varmasti marssin kirjastoon lainamaan saman kirjailijan toisen kirjan: Sininen. Nämä kirjat keskittyvät fiktiivisesti ilmaston muutoksen teemoihin. Vaikka mehiläisten historia oli 400-sivuinen kirja, sen fontti ei ollut pientä ja myös lukujen rytmitys sellainen, että eri taitolla kirjasta tipahtaisi sivuja pois. Suosittelen tätä kirjaa ilolla kaikille. Puutarhaharrastajille se varmasti avautuu vielä monella muullakin tavalla.

Olen omasta puutarhasta alkanut rakentaa omaa paikkaa. Kasveja, joista minä pidän. Istuskelualueita, joista minä pidän. En halua käyttää torjunta-aineita, enkä ole tarkka (edes kotiloiden takia) puutarhan siisteydestä. Nyt tuon lukukokemuksen jälkeen katson taas yhä enemmän puutarhaa luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Onko meillä tarpeeksi kasveja pölyttäjillekin? Toki tätä olen aina miettinyt, silti taimimyymälöissä menen kasvi edellä. Onneksi esim. sormustinkukat miellyttävät sekä minua että pölyttäjiä. Kaikkia kaatuneita sormustinkukkia en ole katkonut pois. Minä näen sormustikukan sisällä sen rakenteen, mutta kimalaiset näkevät jotain muuta ja mönkivät noihin tuohukkaana sisään. Samalla kasvien siemenet voivat saada monenlaisia mutaatioita, kun ovat käyneet monenlaisten sormustinkukkien sisällä ensin.

Meillä pörheltää täällä kimalaisia, joitain mehiläisiä sekä ampiaisia. Tänä vuonna ei olla bongailtu mitään isoa ampiaspesää, silti niitä aina elokuussa tulee iholle, jos ulkona syö jotain. Koska pihamme on puolivarjoisa, ei meillä menesty samalla tavalla kaikki aurinkoisten pihojen kasvit. Silti olen tyytyväinen monien kasvien luona olevasta pörinästä. Toki on myös kasveja, jotka tuntuvat olevan tehty ihmisten iloksi. En ole havainnut esimerkiksi kärhöissä ötökkäkuhinaa. Itse olen ainakin kärhöni istuttanut vain itseäni varten. Tämä tumman lila kärhö on istutettu siten, että kasvaisi siro- tai rusotuomipihlajassa. Tämä yltää juuri alaoksille, koska maa on tässä kuivahko ja laihaa. Ei ollenkaan kärhöille tarkoitettua maata.

Joissain ruusuissa näkee kimalaisia, varsinkin meillä villinä kiemurtelevassa yksinkertaisessa valamonruusussa. Sen sijaan kerrotut ruusut saavat olla aika rauhassa, eikä pioneissakaan juuri näy suuria hyönteisiä. Nämäkin taitavat olla enemmän minun ilokseni kuin hyönteisten.

Täytyy varmaankin löytää tasapainon näiden asioiden välillä. Pidin viime vuonna Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ulkopuutarhasta, jossa oli erikseen eri alueita. Siellä oli kasveja, joissa oikein pörisi kaikenlaiset pölyttäjät. Myös siellä oli tietopakettia siitä, mitkä asiat kasveissa pölyttäjiä houkuttavat.

Sitten joskus on aina niitä yllätyskasveja kotipuutarhassa, jotka ovat pölyttäjien mieleen. Minulla kasvaa kurjenpolvi Orion kärhötuen keskellä, muuten se lamoasi tai retkottaisi miten sattuu. Sillä on rento kasvutapa ja aina näkee, kun kimalainen on käynyt kukassa, että kukkavarsi taipuu kuin keinulauta. Ihan samoin kuin kyyhkypari istahtaa kuusen oksalle ja katsojaa jännittää, katkeaako oksa kyyhkyjen painosta.

Isotähtiputket ja keltavaleunikko ovat tällä tontilla jo sellaiset kasvit, joita voi löytyä lähes mistä vain. Siemenet ovat pieniä ja kulkeutuvat helposti mullan mukana tai vaikka omissa vaatteissa paikasta toiseen. Tähtiputkesta pidän kovasti ja ylimääräisille taimillekin löytyy usein ottajat. Tähtiputket ovat myös usein suosittuja pörriäisten kesken.

Keltavaleunikko on jopa vähän rasittava kasvi minusta nykyisin, kun se putkahtelee myös ihan vääristä paikoista esiin. Mutta se aloittaa kukinnan kesäkuussa silloin, kun monet muut kasvit eivät kuki ja tällöin aurinkoisella säällä joka ikinen keltavaleunikko on tärkeä pölyttäjille meidän pihalla. Siksi se rasittava kasvi saa meillä olla ja olen varmistanut sen olemisen täällä päin antamalla sitä jo kahdelle tai kolmelle naapurillekin. Keltavaleunikko menee iltaisin suppuun. Keltavalenikon edessä ovat mm. laventeli sekä erilaisia isomaksaruohoja. Ne tulevat toimeen tuossa paikassa hyvin, vaikka alla oleva multapatja sisältää myös muurahaispesän.

Odotan kovasti törmäkukkien kukintaa tänä vuonna. Viime vuonna hommasin niitä paria eri lajia lisää. Ne ovat taas kaikkien iloksi minun ja hyönteisten.

Linkki

Löysinpä hienon sivun:
http://karolinanpuutarha.blogspot.com/p/suomalaiset-puutarhat-kasvuvyohykkeen.html

Ihanaa, että joku on keksinyt kerätä puutarhablogeja kasvuvyöhykkeittäin. Taidan tietää, missä tämä ilta menee.

Tiedon lähteitä

Kun syksyllä päätin vihdoin tehdä jotain pihalla ja multasormea alkoi syyhyttämään, niin kerrankin perehdyin paremmin myös kirjallisuuteen. Sain erinomaisen kirjavinkin blogista Pientä elämään etsimässä. Muihin blogissa viitaattuihin kirjoihin ei vielä ollut oikein kokemuksesta tullutta kaikupohjaa, jotta niitä olisin voinut käyttää hyödykseni. Lainasin kirjastosta kirjan Kervinen ja Paakkunainen: Puutarha pienellä palstalla. Tätä kirjaa olen lukenut vähintään 3 kertaa ja tuntuu, että on minulle sopivaa luettavaa. Varsinkin taulukot hyvistä ja huonoista naapureista ovat helpottavia ja kirjassa on ihan selkeät kasvatus ja hoito-ohjeet.

Kirjan lisäksi lainasin kirjastosta kai puoli metriä kaikkia muitakin kirjoja liittyen myös pihan rakentamiseen, kompostointiin, kukkiin, perennoihin, yrtteihin jne. Mutta tämä on paras, minulle. Tiiviissä paketissa on sen verran asiaa, että luulen joutuvani myös ostamaan itselleni tuon kirjan, kun tulee varmasti olemaan kovassa käytössä.

Vaikka tenttisin nyt tuon kirjan kolmen lukukerran jälkeen, en silti taitaisi päästä läpi. Kun sitä kokemuspohjaa on vielä niin niukasti, ei oikein vielä jää kaikki päähänkään. Ja olen maailman huonoin tunnistamaan esim. rikkaruohoja ja hyötykasveja toisistaan..

Sain myös lahjatilauksena Koti Puutarha-lehden, josta yritän kuvien ja tekstien avulla napata vinkkejä ja painaa mieleen hyviä, ehkä myöhemmin, tarvittavia tietoja. Onneksi sain tuon lahjaksi, sillä en jotenkin tullut ajatelleeksi, että lehdistähän yleensä löytyy myös ajankohtaan sopivia vinkkejä.

Talven aikana olen suunnitellut vähintään kolme tai neljä erilaista suunnitelmaa kesän hyötykasveista. Suunnitelmat olivat aika realistiset. Siementilaus sitten ei niinkään, sillä ymppäsin siihen kaikkien niiden erilaisten suunnitelmien kasvit. Mutta onneksi mies lupasi rakentaa viljelylaatikkoja/ruutuja muutaman, jotta saan hyödynnettyä pihalla myös paikkoja, joita ei syksyllä vielä kunnostettu. Multaa niihin riittää vielä syksyn kuormasta. Ja myös lapset saavat kasvattaa laatikoissa jotain.

Tiedonlähteenä käytän nyt blogeja, joissa muistutellaan kaikista tärkeistä asioista, kuten kylvöajankohdista tai annetaan selkeitä ohjeita myös aloittelijoille. Varmasti paljon muitakin blogeja on, mutta tässä pari:

Kaarina neuvoo kuvien avulla siemenien kylvössä.
Sarilla on kaikkea kasveihin liittyvää blogissaan paljon.
Juuri löysin minulle uuden tuttavuuden, jossa heti löytyi hyvä vinkki, miten saa ahtaat esikasvatustilat realisoitumaan.
Ja luomupuutarhurin vinkkejäkin löytyy.
Myös toisten suunnitelmat omiin puutarhoihinsa ovat kiinnostavia.