Istuttamassa

Päätin aloittaa uuden penkin kukittamisen, vaikka sadetta ei ole kuulunut. Kohta arki painaa päälle taas kunnolla ja silloin kaikki pitää tehdä arjen ehdoilla. Olen kastellut myös penkkiä etukäteen, jotta se ei olisi ihan kamalan pöllyävä.

Istuttelin uuden keinun viereen kaikkea, mitä olen viime aikoina ostellut ja mistä pidän. En tiedä, mikä tämän penkin nimeksi tulee. Ehkä Värikäs Sekasotku. Toisaalta tämän penkin nimeksi saattaa jäädä myös Yläkerta, sillä tämän alapuolelle kivimuurin alle tulee myös kukkapenkki.
Tähän penkkiin ei pitänyt tulla oranssia. Kävin kuitenkin tänään ostamassa kompostoriin kuiviketta ja samalla reissulla oli myynnissä niin upean kukkaisia punahattuja (oranssina ja keltaisena) sekä kesäpäivänhattuja (oranssina ja keltaisena), että lähdin oranssin kukkakassin kanssa pois. (Muistin myös komposikuivikkeen.) Joten siellä ne oranssitkin punahatut nyt töröttävät. Tällä tontilla ei ole ollut kovin suuri punahattujen selviytymisprosentti talven yli (tai kevään lehtokotiloiden ahmimishyökkäysten jälkeen), joten olkoot nyt tuossa, kun tilaa oli.

Kuvan taustalla on vanhat kattotiilet, jotka tulevat alakerran penkin reunukseksi (joka onkin haasteellisempi kukitettava, koska on rinteen alapuolella ja suuntana pohjoinen). Mutta taustalla näkyy myös kärhö Little Artist, jonka pituus ei tule olemaan mikään korkea, vaan tulee pysymään perennakorkeuksissa. Joku tuki tälle olisi silti mietinnässä.

Kun otin kasveista kuvia, huomasinkin, että näille kasveille ei kaikissa kuvissa olekaan sellaista vastaparia tai taustaa, kuin oli alkuperäinen ajatus. Silti silmä löytää nämä kasvit. Ensi vuonna kukinta tulee varmasti olemaan eriaikainen kuin tänä vuonna, sillä osa kasveista on ottanut kasvuspurtin muualla kuin meidän tontilla, joten kukkiminen tulee olemaan ensi vuonna myöhäisempi kuin tänä vuonna. (Siis keleihin suhteutettuna.)

Peruukkipensas (tämän kesän ostos) on lähellä syyshortensia Wim's Rediä (joka on viime lokakuun aleostos), tavalliset punahatut ostettu huhtikuun lopulla.

Jaloangervo Fanal muutti tänne myös, pääsi vihdoin purkista pois.

Näiden lisäksi samassa penkissä on liikaa pionien alkuja. Osaa joudun siirtämään, kun tungin ne liian lähelle toisia. Sen lisäksi muualta siirretty (viime lokakuussa, liian myöhään) syysleimu Lilac, syysvuokon alku, naapurilta saatu sormustinkukan lehtiruusuke ja pari verikurjenpolvea. Myös salaatilta näyttävä keijunkukka meni tuonne. Toinen kaveri menee toiseen penkkiin. Jos jompi kumpi pysyisi elossa talven yli. Minulla on pieni keräilyongelma erilaisten keijunkukkien kanssa. On vaikea vastustaa lajia, joka miellyttää silmää ja jota minulla ei ehkä ole keräilykokoelmassani. Vähän haittaa toki se, että osa keijunkukista myydään ilman lajikenimeä, kuten nämä salaatin (eli limen) väriset, ja osan nimet minä unohdan.

Punahattujen korkeuserot

Toivon, että ensi yönä sataa. Sellaista oikeaa sadetta. Oikeasta sateesta tulee vesimittariin millejä ja meidän sadevesisanko täyttyy. Leikkisade on taas sellainen, joka muka sataa. Mutta oikeasti mikään muu ei kastu kuin kuivumassa olevat pyykit. En kuitenkaan luota sääennustukseen, joten kastelin uusia istutuksia runsaasti sekä kävin kastelemassa paria kasvia, joita haluan siirtää huomenna. Tuohon uuteen penkkiin siirrän yhden jouluruusun siementaimen, joka on nyt kummallisessa paikassa.

Istutin tänään myös kesäpäivänhatut, jotka olivat niin kauniit, että en voinut niitä noiden punahattujen lisäksi vastustaa. Tulivat kasvimaan yrttilaatikon eteen, alakuvassa oikeassa reunassa.

Vaikka olenkin usein pihi kesäkukkien (ja joskus perennojenkin) suhteen, näistä olin valmis maksamaan, sillä olivat niin suuret ja hyväkuntoiset taimet. Kaksi kasvia ja oli taimikassi täynnä.

Loppusuora

Lopetan projektin vaiheet tähän postaukseen. Alkaa jo aihe kyllästyttämään. Projekti on osin valmis, osin jatkuu hamaan tulevaisuuteen. En uskokaan, että tulen pääsemään ilman taimikarusellia. Sekä mielessä on projektialueen takaosaan kärhöseinämä sekä huoltoalue. Joita pitää tehdä myös ennen perustettuun penkin osaan. Eli hommia on tiedossa pitkälle hamaan tulevaisuuteen.

Sain kuitenkin kahden ennestään perustetun penkin yhdistettyä. Savimaa ja jatkuvat kosteus ovat yhdistelmä, joka näkyy uuden penkin etuosassa. Ihanaa löllömutaa. sarkasimia

Tuonne istutin nyt ostotaimet ja puut. Täydennän vielä muilla ostoksilla (mitä todennäköisemmin) ja muutamia siementaimia on ruukuissa vankistumassa tätä varten. Tein tosin myös uusia kylvöjä, mutta niiden onnistumisesta ei vielä tiedä.

Nuo reunuskivat ovat palapeli. Ovat siis ennen olleet terassilla, niitä ei heitetty pois terassin ilmeen muutoksen jälkeen. Ne reunustavat nyt sekä kohopenkkiä, että niitä on askelkivinä. Osa on kevyitä, osan liikuttamiseen tarvitsin kottikärryjä. Ne nokkakärryt olisivat olleet vielä paremmat.

Tällä tontilla on korkeuseroja. Jota mietin kahta penkkiä yhdistäessä, jotka eivät tietenkään ole samassa tasossa. Alemmassa lokerossa on hapanta maata, joka jatkuu siis toiseen penkkiin. Uutena ostoksena Kartio marjakuusi Taxus Media Groenland, jonka koko voi tulla jossain vaiheessa ongelmaksi. Jo ennestään näkyy mm. kartiovalkokuusi, hopeatäpläimikkää. Hopeatäpläimikän leviämistä toivon. Siirtää täytyy joko sinikämmen tai sen edessä kasvavat ja kuihtuvat pikarililjat. Sinikämmen voi olla helpompi siirtää, sillä pikarililjoista tuskin löydän kaikki sipuleita. Siellä on myös peittokurjenpolvea, joka tässä tilanteessa saa hajusta huolimatta levitä vähäksi aikaa. Kuvan ulkopuolella kasvaa myös sinivaleunikkoa.

Tuonne yläkertaan on istutettu mm. suklaakirsikka, jolle en vielä löytänyt tukinarua. Askelkiviä on huoltotoimia varten ja myös sitä varten, että joskus ehkä pääsee korjaamaan myös kirsikoita.

Sen lisäksi siellä kasvaa nyt mm. pari pionia (molemmat ostettu jo keväällä): Jalkavaimo nousee kylvystä ja Mustan meren aallot. Myös halusin vaaleanpunaisia angervoja. Näin se mieli muuttuu, en olisi vuosi sitten angervoja istuttanut. Muualta pihalta kituisesti kasvavia valkoisia angervoja siirsin myös.

Alakuvassa taustalla näkyy vaaleanpunaista pientä hattaraa, joka kuuluu Jaloangervo Astilbe Ericalle. Samalla siirsin hiukan päivänliljaa ja kiven edessä on muualta pihasta valkoista angervoa, jonka lajike on mysteeri. Jossain niiden tuntumassa on nyt uutena myös valkoisen tarhavärimintun Monarda Media-ryhmän Schneewittehen.

Toinen vaaleanpunainen angervo on Jaloangervo Astribe Younique Silvery Pink. Sen edessä tähkäesikko Primula Viialii Red Hot Poker.  Maa ei ole turvepitoista, mutta kokeilen sitä silti tuolla. Vierellä keväällä ostettu saksankurjenmiekka iris x germanica nana, jonka pitäisi olla noin 20  senttiä korkea. Saa nähdä, kukkiiko enää ikinä. Näin kukinnan touko-kesäkuussa.

Viereisessä osassa penkkiä kasvaa mm. liljoja, jotka ovat kyllä ihania, mutta tällä hetkellä tuntuvat myös aika raskaan oloisilta. Penkeissä ole mitään yhtenäisyyttä värien puolesta, eikä ehkä kasvienkaan puolesta. Näitä yhdistää tällä hetkellä vain reunus sekä ehkä myöhemmin tausta. Mutta näillä mennään. Ja kasvikaruselli voi taas alkaa alusta, jos jokin asia ei tunnu hyvältä tai kyllästyttää.

Kun vesikeleissä on joku tauko, pitää vielä jatkaa viimeistelyä. Tänään en tee tuon eteen mitään, kun sadevaatteet kaipaisivat jo pesukonetta. Multaa taskuissa ja lahkeiden sisäpuolella ja hihojen sisäpuolella.

Seuraavaksi olisi kivaa puuhastella jo vaikka aurinkoisella säällä. Keskiviikkona melkein paistoi aurinko. Vähintään pilvistä ollut sunnuntai-iltapäivästä.

Toistoa

Toistan itseäni. Nyt on viimeiset sipulit lykätty maahan. Ihan kuin olisin tämän tänne kirjoittanut kerran tai kahdesti, ajatellut jo vähintään kahdesti tai kolmesti. Viimeiset aleostokset saivat vihdoin paikkansa useammasta eri paikasta. Pimenevät illat hieman haittasivat jo näkyvyyttä, mutta toivon, että en samalla muista penkeistä nostanut mitään sipuleita ylös, kun mitään ei osunut lapioon. Etupihan kukkapenkki sai taas hivenen leveyttä. Aikaisemmasta suorakaiteesta, sen jälkeen L:n muotoisesta ja sen jälkeen epämääräisen muotoisesta, tuli nyt tällä kertaa kolmion muotoinen kukkapenkki.  Ennen sipuleiden laittamista paikoilleen, piti taas maata kaivaa ja sitä parantaa.

Tällä kertaa  heittelin sipulit vain maahan, aikaista, keskiaikaista ja myöhäistä herkkää vaaleanpunasävyistä ja liljoja penkin yhteen reunaan. Ja en enää oikein muista mitä penkin muissa reunoissa kasvoikaan. Keväällä sitten näkee. En tiedä, onko tässä tyylissä mitään järkeä. Ja tulenkohan näitä höyrähdyksiäni katumaan sitten keväällä.

Takapiha on meillä hyvin märkä, kuten olen täälläkin maininnut ehkä liiankin usein. Tongin maata myös yhdessä takapihan kohopenkissä, varovasti kylläkin. Kun istustuslapio ei tuonutkaan sipuleita maan pinnalle, aloin jo huolestua, onko tämä märkä syksy voinut mädännyttää sipuleitani kohopenkeissä jo pilalle. Tämä ajatus nyt tuli niin salakavalasti mieleeni, että varmaan tätä pelkään ja mietin nyt koko talven. Vaikka ne sipulit ovat vain kukkasipuleita ja eikä niihin nyt koko omaisuutta mennyt. Olisi vain kurja, etten keväällä näkisi sitä syksyllä tehdyn suunnitelman toteutumista. Tosin se suunnitelma on kaikissa muissa kuin  yhdessä penkissä elänyt ihan koko ajan. Ja tulee varmasti olemaan suuren suuri yllätys minullekin, jos niissä sipuleissa siis tulee olemaan mitään elonmerkkejä keväällä.

Pitääkö nyt näitä kukkia niin vakavasti ottaa? Jos keväällä ei kuki pihalla, niin kukkii ainakin kukkakaupassa.

Tämän viikon piristys tuli postissa. Ja kiitän kovasti Salaisen puutarhan puutarhuria ihanien pioniunikkojen siemenistä. Ensilumi tuli jo Salaisessa puutarhassa, kohta ehkä tännekin.