torstai 29. joulukuuta 2022

Helmet-lukuhaaste 2022

 Blogitauko on ollut vahingossa melkoisen pitkä. Nyt palailen tänne ensin kirjojen muodossa. Tänä vuonna Helmet-lukuhaasteen saattaminen valmiiksi meni hieman tiukille, vaikka kirjoja olenkin lukenut enemmän kuin haasteeseen vaaditaan. Alkoi nimittäin loka-marraskuussa kiinnostus puutarhaa kuten haastekirjojen etsimiseenkin unohtua kokonaan. Loma ja tekemättömyyteen tupsahtaminen sai taas lukemiseen loppuinnon päälle. Puutarhainnon herääminen tapahtuu todennäköisesti reilun kuukauden tai kahden päästä. 

Haasteen ulkopuolelle jää joka vuosi myös puutarhakirjoja tai ammattillista kirjallisuutta, koska näitä en välttämättä lue kannesta kanteen. Lukuhaasteeni on aina ollut hyvin romaanipainoitteinen, vaikka joitakin tietokirjojakin mahtuu joukkoon. Vakavia kirjoja on mukana, samoin hyvin kevyitä. Yllättävän vaikea on myös sijoittaa esim. kohtaan 3 useampia kirjoja, sillä usein kirjat kertovat jostain ikävästä, murroksesta, kriiseistän tai puutteellisista olosuhteista. Kuten kirjailija Antti Tuomainen sanoi kirjamessuilla kirjasarjastaan Jäniskerroin ( Jäniskerroin, Hirvikaava ja Majavateoria), jossa seikkailee entinen vakuutusmatemaatikko Henri Koskinen, että lisää ei ole kirjasarjaan tulossa, koska enemmän kirjoitettavaa löytää, kun ihmisen elämä ei ole tasaisen onnellista. 


Tähti  🌟 perässä niiden kirjojen nimien jälkeen, jotka tekivät minuun vaikutuksen tavalla tai toisella (niitä tuli aika paljon). Joko kirja teki vaikutuksen tai sen lukeminen osui niin hyvään saumaan tai sitten jäin kirjaa miettimään tai sain uuden näkökulman joihinkin asioihin. Tähän haasteeseen en tainut nyt laittaa yhtään taas sellaista kirjaa, jonka lukeminen olisi ollut täysin ajanhukkaakaan. Pari sellaista kyllä tuli jostain syystä kahlattua läpi. Muutamisssa kohdissa on useampi kirja mainittu. 


1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota

Kanto, Anneli: Piru, kreivi, noita ja näyttelijä 🌟

Luin viime vuonna Anneli Kannon ensimmäisen kirjani. Se teki vaikutuksen ja tänä vuonna olen suorastaan ahminut hänen aiempia kirjojaan. Anneli Kanto tekee aina hyvin taustatyön, joten faktaa ja fiktiota on yhdistelty hyvin. Tämä kirja sijoittuu 1600-luvulle. Pidin tästäkin kirjasta kovasti.

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa

Markkula, Inkeri: Maa, joka ei koskaa sula  🌟

Pidin kirjasta kovasti. Lumi ja jää tärkeässä osassa, ja myös nykyinen ilmastonmuutos. Tämä kirja olisi myös sopinut hyvin kohtaan 9, päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön.

3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana

Gilbert, Elizabeth: Tämä kokonainen maailmani  🌟

Luin/kuuntelin kirjan helmikuun lopussa. Tämä toi minulle todella paljon lohtua Ukrainan sodan alkamisen lomassa. Pystyin välillä uppoutumaan maailmaan, joka ei ollut sotaisa. Oli hienoa olla juuri silloin tämän kirjan mukana, edes ajatuksissa. 

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

Smirnoff, Karin: Sitten menin kotiin  🌟

Tämän kirjan ostin itselleni kirjamessuilta. Ja luin lähes samoin tein. Trilogian päätös. En mitenkään haluaisi olla tapahtumissa mukana. Silti tulen todennäköisesti lukemaan joku kerta trilogian uudestaan läpi. Alakuvassa myös muita kirjoja, joita kirjamessuilta ostin, suurin osa meni lahjoiksi.


5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

Jalonen, Olli: Stalker-vuodet

Kirja siitä, miten salailu muuttaa ihmistä tai ihmissuhteita. Pääsee myös toiselta näkökannalta mukaan aikaan, jolloin kylmän sodan henki leijaili ilmassa.


6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

Garmus, Bonnie: Kaikki on kemiaa 

Tähän olisin voinut sijoittaa todella monia kirjoja, sillä tänäkin vuonna luin monien minulle uusien kirjailijoiden kirjoja. Tämä kirja oli ihanan kevyt ja silti hyvin kirjoitettu. Myös omalla tavallaan kirja normien rikkomisesta.

7. Kirja kertoo ystävyydestä

Tuomainen, Antti: Majavateoria

Tämä on kolmas osa Jäniskerroin-trilogiaa. Sarja sisältää mustaa huumoria, voisi sopia myös dekkareita lukeville. Kannattaa kuitenkin lukea järjestyksessä. Tässä osassa myös ystävyys on mainittu useampaan kertaan. 

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

Kytömäki, Anni: Kivitasku  🌟

Anni Kytömäen romaaneista olen pitänyt paljon. Alussa saatan lämmetä hitaasti. Kun vauhtiin pääsee, tulee harmi, kun kirja alkaa lähestyä loppua. Kuva otettu hotellihuoneesta, kirja oli yhdellä koulutusreissulla mukana.



9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön

Osman, Sara: Kaikki, mikä jäi sanomatta

Ruotsiin sijoittuva nuorista naisista kertova kirja, joista yksi kertojista kuuluu etniseen vähemmistöön. Tämä kirja kertoi myös ystävyydestä, joka oli enemmän salailua ja katkeruutta. Ihan kuin tarina olisi jäänyt kesken. 

10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä

Prose, Nita: Huonesiivooja

Nimi ei kerro juuri mitään, kuitenkin tärkeimmän. Onneksi sain tästä suosituksia, ettei jäänyt nimen takia lukematta. Olisi kirjana sopinut useampaankin haasteen kohtaa. Kertoo hotellin huonesiivoojasta, joka joutuu monenlaisiin tilanteisiin osin sen takia, että ajattelee asiat neuroepätyypillisesti.


11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

Kinnunen, Tommi: Pimeät kuut

Yhä pidän Tommi Kinnusen kirjoista. Kirjoittaa myös hyvin naisten elämästä. Tämänkin kirjan jälkeen olen niin tyytyväinen siitä, että asumme hyvinvointivaltiossa, ja toivotaan, että elämme jatkossakin. Tähän kohtaa sopisi hyvin monta romaania, sillä aina usein romaanissa joudutaan palaamaan taaksepäin, jotta joku asia selviäisi vähän paremmin. 

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

Laaksonen, Heli: Aurinko. Porkkana. Vesi

Runous on minulle vaikea laji. Muistan jo lapsena kärsineenä satukirjoista, joissa oli paljon runoja. Siis kärsin runoista. Ihan oikeasti. Onneksi murteella kirjoitetut, oivaltavat oivallukset voivat olla muutakin kuin loppusointuisia väkisin runnottuja runoja. Niitä jaksan eri tavalla. 

13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

Haig, Matt: Poika nimeltä joulu

Tämä taitaa olla toinen kirjailijan kirjoittama kirja, jonka luen. Sopii myös aikuisille luettavaksi. Mukana on tarpeeksi satua ja pieniä piirroksia. 


14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta

Köngäs, Heidi: Dora, Dora 🌟

Kirja sijoittuu vuoteen 1943. Kun sota runteli Eurooppa, tuntui oudolta lukea sota-aikaan sijoittuvia kirjoja. Pidän kuitnekin Heidi Köngäksen tavasta kirjoittaa, joten tätäkin luin mielelläni. 

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää

Oranen, Raija: Ackté!

Googlailin tämän lukemisen aikana ja jälkeen Ackteesta ja suvustaan vähän enemmän. On paljon suomalaisia joilla on kansainvälinenkin ura, joista en tiedä mitään. 

16. Kirjan luvuilla on nimet

Marsh, Henry: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta

Oli ehkä liikaa minulle tietoa erilaisia diagnooseja, yhtään en niistä enää muista. Tämän kirjan jälkeen kuitenkin ymmärtää paremmin aivojen monimutkaisuutta.

17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua

Schulman, Alex: Unohda minut.

Alexin kirjat kai ovat ylipäätään kohauttaneet. Avaa paljon omaa sukuaan ja sukulaistensa ongelmiaan. Tässä kirjassa keskiössä Alexin äiti, jonka alkoholismin vaikutuksia käy läpi lapsuudestaan aikuisuuteen. 

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

Rantanen, Tiia: Suurin piirtein

Minulla oli hauskaa tätä kirjaa lukiessa. Tiia Rantanen kertoo omasta elämästään todella hauskasti ja tämä taisi olla kirjan tarkoituskin.

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa

Adler-Olsen, Jussi: Natriumkloridi

Dekkari, joka jatkaa  Osasto Q-sarjaa. Tämä kytki mukaansa myös korona-aikaa. Korona-aika on osassa kirjoista ohitettu tai alitettu. Tähän kirjaan se oli istutettu hyvin.

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä

Blune, T.J: Talo taivaansinisellä merellä

Tämä kirja oli monella tapaa yllättävä, varsinkin niiden yliluonollisten kykyjen puolelta. Oli oikein virkistävä kirja.

21. Kirja liittyy lapsuuteesi

Silvola, Sakari: Nukkumatin kylmä sota

Olen katsonut telkkarista aika monta nukkumattikohtausta sekä itse Pikku Kakkosesta että myös pikkuveljeni kanssa omassa lapsuudessani. En ole ikinä tajunnut niiden historiaa ja DDR:ssä ollutta ajankohtaisuutta. Tämä kirja kertoo näistä teemoista.

22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

Sigurðardóttir, Yrsa: Synninpäästö

Luin näitä dekkareita aika putkeen, olin lainannut näitä juuri ennen sairastumista koronaan, joten näistä tulee sairasvuode mieleen. Olivat tietyllä tavalla aika raakaakin kuvausta, koska pääosassa tässä sarjassa on lapsiin kohdistuneet rikokseet.

23. Pieni kirja

Toivola, Jani: Pantteri ja minä

Kuuntelen usein paljon enemmän kirjoja, kuin luen. Tai luen niitä myös loppuun e-kirjoina. Olen siis hävittänyt käsityksen, mitä pieni kirja voisi tarkoittaa. Tässä ei ollut kovin montaa tuntia kuunnteltavaa, siksi pääsi tähän kohtaan. Jani on herkkä ja ajattelevainen ihminen ja vanhempi. Ja hänen ja Pantterin eli lapsensa elämää on hieno seurata tätä enenn jo somessa ja nyt kirjana. 

24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija

Hosseini, Silvia: Tie, totuus ja kuolema

Älykkäitä esseitä. Monia lauseita, joiden ääreen pysähdyin ja luin uudestaan. Kirjailija on syntynyt Iranissa, asuu vahvasti Suomessa ja matkustelee paljon. Kirjassa on bonuksena kaunis kansi. 

25. Kirjan nimessä on ilmansuunta

Murakami, Haruki: Rajasta etelään, auringosta länteen

Tämä kirja oli siitä lähes poikkeuksellinen, että eteni todellakin aikajärjestyksessä. Lähes kaikki muut kirjat ovat sellaisia, että sopisivat kohtaan 11, kun lähes aina taustaa tms selitetään siten, että aikajärjestys sekoittuu. Olen joskus koettanut jotain Murakamin kirjoja lukea, tämän sain kahltattua läpi. En kuitenkaan ole innoissani tarttumassa seuraavaan. 

26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin

Kanto, Anneli: Veriruusut 

Kirja kertoo Suomen sisällissodan kehittymisestä ja sodasta punaisten näkökulmasta, kuitenkin myös yleislakot mainittu ja naisyhdistykset. Tässä kohtaa hieman väljemmin tulkitsen haastekohtia.


27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva

Turton, Stuart: Evelynin seitsemän kuolemaa

Tässä kirjassa riittää kaikenlaista jännittävää kirjan rakenteessakin. Ja mikään tavallisin dekkarin muoto. Toista ihan samanlaista kirjaa en olisi pystynyt perään lukemaankaan, sillä meinasi aivot mennä solmuun kaikesta paljastuksen paljastuksesta. Mutta siis on kyllä ihan huikea murhamysteeri, vanhan ajan tunnelmaa mukana.

Ishiguro, Kazuo: Pitkän päivän ilta

Tämä sijoittuu brittihovimestarin nahkoihin. Sinänsä tarinassa ei tapahdu paljon, vaikka tapahtuukin vaikka mitä. Kirjoittaja ja suomentaja on saanut tuotua hyvin brittiläisen hovimestarin puhe/ajattelutyylin sanoiksi. Nobel-kirjailija.


28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen

Cowley Heller, Miranda: Paperipalatsi

Sisältää muutamia rankkoja kohtia, jotka voivat tuntua olevan liikaa. Ne eivät kuitenkaan jatku samanlaisina, joten lukeminen helpottuu. Paljon salaisuuksia, traumoja ja niiden vaikutuksia.

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

Lemaitre, Pierre: Näkemiin taivaassa

Kertoo ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheista ja sen jälkeisestä ajasta. Joitain todella erikoisia juonenkäänteitä. 

Tähän kohtaan olisi sopinut lähes kaikki lukemani dekkarit, joista suurimman osan nyt jätin haasteen ulkopuolelle.


30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

Lester, Natasha: Pariisin ompelijatar

Kirjassa muutetaan sodan jaloista pois ja taitaa jotain muitakin muuttoja olla. Kirja olisi sopinut moneen muuhunkin kohtaan. 

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

Tammi, Kaisa: Naisvankilan pomo  🌟

Tässä on yksi tämän vuoden kirjoista, jotka ovat mielestäni tärkeitä elämänkertoja. Minua ei niinkään kiinnosta julkkisten elämänkerrat, mutta tämä kirja on sekä tärkeä että mielenkiintoinen. Onneksi maailmassa on Kaisa Tammen kaltaisia ihmisiä, jotka jaksavat seistä oman asiansa äärellä. Tärkeää minulle on kirjassakin mainittu traumatietoisuuden lisääminen.

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

Nissinen, Camilla: Meitä vastaan rikkoneet  🌟

Todella hyvä esikoiskirja. Kertoo Jehovan todistajissa kasvamisesta ja yhteistöstä irrottautumisesta sekä sairastumisesta syömishäiriöön. Olisin toivonut tälle kirjalle jotain palkintoa tai muuta huomionosoitusta.

33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan

Adébáyò, Ayòbámi: Älä mene pois

Kirja oli sekoitus Nigerian nykyaikaa viime vuosituhannen lopulla, vallankumouksien vaikutuksia sekä vanhoja uskomuksia. Sekä salaisuuksia, joita ihmiset kantavat yksin.


34. Kirjailijan nimessä on luontosana

Vuori, Katariina: Kasvun paikka

Kirjassa kasvaminen on sekä henkistä että huonekasveihin liittyvää. Jos kasvien hankinta on ikinä lähtenyt lapasesta, on tässä hyvää vertaistukea.

35. Kirjassa on oikeudenkäynti

Kuoppamäki, Venla: Sun poika kävi täällä

Äidin kertomus lapsensa psyykkisestä sairastumisesta useamman vuoden ajalta. Traaginen tarina, jota aiheen vakavuudesta huolimatta pystyi lukemaan hyvin.

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

Lundberg, Sofia: Tapaa minut tammen alla

Omalla tavallaan hyvän mielen kirja, vaikkakin suruakin tässä on. Tammi on myös tärkeässä osassa.

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle

Kinsella, Sophie: Kuokkavieraana kotona

Tulen väkisin hyvälle mielelle Kinsellan uusista kirjoista. Tästä nimestä ehdin jo miettiä useamman kerran, että miten kotona ollaan kuokkavieraana. Sekin asia selvisi, kun luki kirjan. 

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

 Ohlsson, Kristina: Myrskyn vartija

Nyt en enää muista, mikä haave tässä toteutettiin. Dekkarisarjan ensimmäinen osa sijoittuu Ruotsiin melko pieneen kylään. 

39. Novellikokoelma

Päivi Liski: Erään kanan tarina

Erikoisia ja erilaisia novelleja. Joidenkin novellien kanssa meni hetki, että pääsin sisään, että onko novelli täysin erillinen edellisestä novellista vai ei.

40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole

Kanto, Anneli: Pyöveli  🌟

 Tässä ollaan 1600-luvulla monenkin sellaisen maan kamaralla, jotka eivät enää tottele sitä nimeä, mitä silloin. Uudessa, vuoden 2023, lukuhaasteessa sopisi myös kohtaan 37, kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole. 

41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista

Havukainen, Aino ja Toivonen, Sami: Tatu ja Patu Supersankareina

Tämä tuli kaivettua esiin kotoa. Tai lapset kaivoivat. Sodan syttymisen jälkeen lapsille tuli tarve lukea kirjoja, joita heille tai heidän kanssaan luettiin pienempinä. Luin tämän itsekin uudestaan (ehkä sadannen kerran) pidemmän tauon jälkeen läpi.

42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä

Bolouri, Joanna: Paras aika vuodesta

Tämä olikin yllättävn kinkkinen kohta. Tämä täyttyi minulla sattumalta, sillä kirjan alussa ja keskivaiheilla asutaan vielä kimppakämpässä. Tietyllä tavalla arvattava kirja, mutta oikein hyvä kevyt, joulukirja.

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

Liksom, Rosa: Everstinna

Kertomus todellisesta naisesta ja myös todellisista tapahtumista. Tässä on ollut persoona. Olen tutustunut Rosa Liksomin kirjoihin vasta viime vuodesta alkaen ja jatkan hänen kirjojensa lukemista.  

44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi

Bergstrand, Mikael: Delhin kauneimmat kädet

Tämän sain suosituksena, kun toivoin suheellisen kevyttä äänikirjaa, joka ei ole tolkuttoman pitkä ja lukija ei ärsytä. Oli oikein hyvä ja toi juuri toivottua kepeyttä siihen hetkeen. Meni viime talven lumikaaos-työmatkat kävellen vähän mukavammin, vaikka Intian kuumuus kirjassa ja lumiset jalkakäytävät live-elämässä eivät ihan kohdannneet.

45. Palkittu esikoisteos

Valkama, Meri: Sinun, Margot

Luin, koska oli saanut kiitosta. Pidin, vaikka en ehkä saanut ihan siitä kaikesta irti, mitä jotkut. Kohutuille kirjoille tuppaa tulemaan paineita, joiden takia luulee kirjoista joskus ihmeitä. 

46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen

Smirnoff, Karin: Viedään äiti pohjoiseen  🌟

Vaikka tähän sarjaan ei olekaan tullut muutosta: on synkkää, ilman isoja kirjaimia ja pilkkuja. Pidän silti tästä sarjasta. Jokin tässä imaisee mukaansa. Tämä on keskimmäinen osa trilogiaa.

Immonen, Helena: Operaatio Punainen Kettu

Tämän kirjan avulla tajusin, miksi en lue juuri tietynlaisia sotakirjoja. Voin lukea sodan vaikutuksista ihmisiin: ymmärrän shokkeja ja järkytystä ja mielen maisemaa. Mutta sotilasoperaatioiden ja sotimisen kuvailu saa minut pitkästymään. En ymmärrä mitään strategioista, en pysty kuvittelemaan luodetta, länttä tai aseita. Ihan sama, kuvaako kirja (kuten tämä) mahdollista hyökkäystä Suomeen vai kuvaako kirja aivan fantasiaa. Voin tunnustaa, että Taru sormusten herran kaikki sotimiskohtaukset olen skipannut, koska keskittymiseni ei vain riitä niihin. Yhtä haastavaa lukea miekkailukohtauksista kuin sinkokohtauksista. 

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun

Eve Hietamies: Numeroruuhka

Eve Hietamiehen Antti Pasasen sarjaa olen innolla lukenut aina uusien kirjojen ilmestyttyä. Tämäkin kirja oli hyvä ja oli kiva taas lukea Antti ja Paavo Pasasen elämästä. Kirjasarja alkaa Yösyöttö-kirjalla. Kirjat mielestäni hauskempia kuin elokuvat.

Laila Hirvisaari: Kruunupuisto

Vihdoin aloitin tämän haasteen innoittamana Imatra-sarjaa. Olen Imatralta kotoisin, en tosin ihan syntynyt kirjan kuvaamien aikoihin 1900-luvun alussa. Tuttuja paikkoja siellä silti vilisee, vaikka Vuoksen tunnen vain valjastettuna, en vapaana kuohuvana. 

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

Satu Rämö: Hildur

Satu Rämön ensimmäinen romaani. Edellisistä tietokirjoistaan olen pitänyt. Tämäkin oli hyvä ja olen iloinen kirjan saamasta menestyksestä. Hieno sekoitus eri asioita dekkariin, kuten Islanti, suomalainen poliisiharjoittelija jne. Eikä liian väkivaltainen, jota osa lukemistani tämän vuotisista dekkareista taas oli. 


50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Doerr, Anthony: Kaikki se valo, jota emme näe  🌟

Tämän kirjan kanssa olisin voinut viettää enemmänkin aikaa, vaikka ei ollut mikään lyhyt kirja. Uppouduin mukaan. Kiitos siis kirjailijalle ja suomentajalle. 


Kerään lukemani kirjat taulukkoon, josta kasaan ne kirjat haasteen valmistuttua luetteloksi. Osa kirjoista jää pois, sillä tänä vuonna luettuja kirjoja oli lähes 80 kappaletta. Ja kesken jätettyjä kirjoja vielä jonkinlainen kasa päälle. Kuuntelen nykyisin paljon kirjoja. Tai aloitan kuuntelemalla ja esim. työmatkan aikana päätän, että jatkanko vai en. Joskus valitettavasti lukijan (toki myös joskus ihan kirjan vuoksi) takia on jäänyt kirja kesken tai olen siirtynyt e-kirjaan tai lainannut kirjan. Myös luen yhä perinteisinä kirjoina osan kirjoista. Ensi vuonna on tiedossa myös muutakin lukemista, joten en tavoittele tämän haasteen saamista samalla tavalla valmiiksi kuin tänä vuonna. 

Tämän vuoden haaste on pikkasen vielä kesken, tulee kuitenkin valmiiksi tässä parin vuorokauden sisällä, ellei vuorokauden sisällä. Kolme kirjaa on tällä hetkellä yhtä aikaa kesken (ennen en olisi sellaista osannut tehdäkään). Yksi kirja fyysisenä, joka ei tähän haasteeseen mahdu. Yksi kirja e-kirjana ja yksi kirja äänikirjan ja kirjastosta lainatun paperikirjan miksauksena. Voin siis äänikirjana edistää kirjaa, jos lähden esim. lenkille tai teen jotain tylsää kotihommaa. Koska olen aika nopea lukija ja priorisoin loppuvuoden viihteeksi lukemisen, tulee haaste aika hyvin tehtyä.

Uusi haaste onkin jo ilmestynyt helmet-kirjaston sivulla. Ensi vuodeksi tavoitteeni on saada lukuhaasteesta 25-30 kohtaa täytettyä eri kirjoilla. 

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Kuusi kuvaa kesästä

 Sain kuusi kuvaa kesästä - haasteen sekä Hiidenkiven puutarhasta että Rikkaruohoelämää - blogeista. On hurjan haastavaa saada kesää mahdutettu kuuteen kuvaan. Tänä vuonna lunta vain riitti ja riitti pitkälle kevääseen. Vappuna meillä oli etupiha vapaana lumesta, takapihalla oli vielä lunta riittävästi. Toukokuussa kuitenkin kasvit ampaisivat kasvuvauhtiin heti, kun lumi suli päältä. Värit ja valo toukokuussa tuo aina joskus uskomattomia tunnelmia, varsinkin todella pitkän talven jälkeen. Perennat alkoivat myös kasvaa menettettyä aikaa kiinni.

Kesäkuussa meillä oli vielä sateita ja lämpö alkoi lisääntyä. Kasvit kasvoivat ihan mainiosti. Koska lammikossani asuva (edellisen syksyn alesta ostettu) lumme olikin hengissä talven jäljiltä lammikossani, päätin, että en vaihtelekaan lammikon vesiä kesän aikana. Eräällä puutarhamatkalla kokenut isomman vesiaiheen omistaja sanoi, että veteen valuvat siitepölyt menevät aikanaan lumpeiden ravinnoksi. Lumme kasvatteli hyvin lehtiä koko kesän, vaikka kukkia ei näkynyt. Ihan hyvin ensimmäiseltä vuodelta. Vaikka vielä ei lammessa kukkinut, heijastui lampeen aina ajoittain vierellä kukkivat kasvit. Ihmettelin myös, miten lampeen tupsahti sujeltajia sekä vesimittareita.


Koska meillä oli kesällä kahdet juhlat, oli terassi pitkään vapaana polkypyöristä. Polkupyörille haluaisin jonkun muun katoksen, koska terassilla olisi ihan kiva istua, se on osin pitkälle päivää varjossa ja viime kesän kuumuudessa ihan kelpo istumapaikka. Suurin osa keskukista on tuossa terassilla, ne on helppo muistaa kastella. Toki viime kesänä joutui kastelemaan sitten myöhemmin jo paljon muutakin.


Etupihalta kun katselee takapihalle, näkee joskus kukkivaa monessa eri tasossa. Olen koko kasvukauden tuijottanut tuon etualan mustialan ruusun kuivunutta oksaa. Enkä ole saanut sitä leikattua. Vaikka joku olisi aina silmissä, se ei joskus mene ollenkaan prioriteettilistalla sinne tekemisen puolelle.



On nimittäin paljon hauskemapaa aloittaa uusia projekteja. Niitä alkoi sitten tulla taas loppukesällä. Keväällä korjasin vanhoja, kuten kasvimaata. Loppukesällä tuli mm. köynnösportti ja etupihalle kukkapenkki ja takapihalle kukkapenkki (koska oli kasveja, mutta ei tilaa). Ja mielestäni en ole siis tänä vuonna juuri mitään muutoksia tehnyt, koska en ole vielä uusia kukkapenkkejä nähnyt kunnolla kasvussaan. Taustalla oleva vanha kukkapenkki oli tarkoitus kaivaa kunnolla ylös sekä putsailla turhia kasveja pois. Se nyt jäi odottamaan ensi vuoden inspiraatiota.


Loppukesällä muutimme esikoisen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Syksyllä (jo ilmojen otettua ensimmäiset kylmät tuulahdukset), kävimme esikoisen opiskelupaikkakunnalla kävelemässä auringonkukkapellolla. Kotipihalla auringonkukkia ei päässyt täyteen loistoonsa kovinkaan moni ja kuvassakin oleva pelto ei enää ollut ihan parhaimmillaan. Silti siellä kukkien lomassa kävely oli mukavaa pilviselläkin säällä. Nyt alkaa oma mieli tottua siihen, että esikoinen ei asu enää kotona. Ja olen kiitollinen, että hän on löytänyt oman paikkansa uudessa kaupungissa, löytänyt uusia ystäviä sekä pitää opiskelemastaan alasta. Ja sitten on ihanaa käydä siellä kylässä ja odotan innolla, kun lapsi tulee käymään vanhaan kotiinsa. (En ole kuitenkaan aina se ikävöidyin vieras, joten joutuu aina vähän miettimään, että miten saa kutsuttua itsensä kiireisen lapsensa luo kylään. Ensi kuussa meillä onkin lapsen opiskelupaikkakunnalla yhteinen teatterireissu.)


Sellaiset kesämuistot tuli nyt. Ensi viikolla saattaisin kertoa eri näkökulmasta. Haluan silti ihan vähän rikkoa kuuden kuvan sääntöä ja vielä laittaa tähän loppuun myös yhden monista kesän suosikkikuvista, joita aurinko hieman avitti eräänä elokuisena aamuna. Valoa myös teille tähän syksyyn.



Haasteeseen haastan blogit:

Anun puutarha

Lappalainen etelässä

Kukkia ja haaveita


Haasteen saa napata mukaansa ilman haastamistakin ja halutessaan muokata. Tämä on lähtöisin Tuplasta terapiaa- blogista ja syksyisin ollut liikkeellä jo kymmenen vuotta. 

lauantai 22. lokakuuta 2022

Siemenkirjeen kasvit

Olen ehtinyt kunnolla blogimaailmaan viime aikoina enemmän vapaapäivinä. Onneksi muutama vapaapäivä extraa on tulossa ensi viikolla. Olisi nimittäin hieman vielä puutarhahommia. Haravoitavat lehdet ovat lähes kaikki maassa. Tammen, vaahteran ja hevoskastanajan lehtisotkusta tulee tiivis matto, joka ei maadu ihan tuosta vain.


Eilen sain odotetun siemenkirjeen, jonka Hiidenkiven Minna organisoi eteenpäin. Olin etukäteen ajatellut, että otan vain kahta tai kolmea lajia, kun perennojen kylväminen ei ole ollut minusta niin helppoa. Sain sen pussikasan eilen eteeni ja aloin tehdä karsintaa. Nyt sitten tulen kylvämään ainakin yli 10 uutta perennaa. Mukaan lähtee minulta viittä eri perennaa, koska yhtä perennaa. jota olin varannut, siellä olikin jo (ainakin vielä). Vähiten siemeniä sain talteen lilasta pakkoesikosta, kun en ollut tarpeeksi ajoissa liikkeellä.


Punainen tarhakylmäkukka on mukana myös, sekin kukki tosin vain yhdellä kukalla. Sen verran nuokkuva on kukkansa, että pitää vähän sormella tukea, jos haluaa sen kunnolla kuvata.


Tarhakellukka 'Mai Tai' kukkii runsaasti ja sen siemeniä myös keräsin. Jäin tietysti nyt miettimään, että tuleekohan noista siemenestä varmasti Mai Taita. Lähistöllä kasvaa ihan tavallistakin ojakellukkaa sekä jotain muutakin kellukaa. Ristipölytystä mietin.


Tarhavaleunikon kukkakausi oli pitkä, sillä kaikilla niistä oli useampia sivunuppuja. Yksi kukka ei ole nyt järin pitkäikäinen, nuppujen kautta kukinta jatkuu. Tarhavaleunikkoa myydään myös sinivaleunikkoa. Tämä kuitenkin käyttäytyy kuin perenna, eli ei ole kaksivuotinen, vaan olen itsekin tätä lehtiruusukkeesta jakanut.


Keltatörmäkukka kukkii meillä vieläkin ja se aloitti kukinnan elokuussa. Tämän siemenet ovatkin hieman haastavia. Ne ovat sellaisten väkästen sisällä. Varmasti tämän siemenkota tarttuu hyvin karvaisten eläinten turkkiin ja pääsevät siten matkustamaan uusiin paikkoihin. Oman tontin siementaimet on löytynyt emokasvin vierestä.


Siemenkirje pääsee taas liikkeelle maanantaina, hieman runsaanmpana.

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Kevättä tulossa ruskan keskellä

 Vaikka puutarhassa on vielä ruskaisia kasveja, ovat osa kasveistä jo ruskeita tai osa puista täysin lehdettömiä. Joskus samassa kasvissa yhä kukkii, vaikka osa onkin jo ruskena.


Olen iloinen, että syyskimikki ehti kukkia kunnolla, vaikka pari hallayötä olikin vähän aikaa sitten. 


Peruukkipensaan tumma väri alkaa olla nyt todella punainen. Tästä väristä intoutuneena istutin vielä eilen yhden alepensaan eli purppuraheisiangervon 'Lade in Red', koska punaisia syysvärejä ei ole yhtään liikaa meidän puutarhassa.


Kaikki ostamani sipulit ovat olleet vähintään vajaan viikon maassa, osa jo kauemmin. Viime sunnuntaina sipulien istutus menikin maan laajempaan muokkaamiseen, mutta maanantaina sain sitten loput maahan. Perinteisesti olen kirjoittanut luettelon sipuleista itselleni kirjaan, mutta olen myös kirjannut sen ylös blogiin. Varmuuden vuoksi.

Laitoin lisää kirjopikarililjoja, yhden lumikellopussi, yhden talventähtipussin sekä myös pienesti lisää posliinihhyasinttiä, kun sitä meillä ei kasva. Sen sijaan sain kaupanpäällisiä pari pussia skilloja, joista toisen istutin omaan pihaan ja toisen annoin naapuriin. 

Syksykukkijoita:

Colchicum autumnale Album

Colchicum autumnale Pleniflorum


Kevätkukkijoita:

Ruskoiranhammas (olivat niin kuivia, että saa nähdä tuleeko mitään)

Krookukset: 

Yalta

Ruby Giant

Spring Beauty

Remembrance

Jeanne D'arc

Golden Yellow

Vanguard

(Osaa näistä minulla kasvaakin, mutta jänikset joskus keväällä niitä verottavat, joten liikaa tuskin ikinä on. Aarteita ovat nyt nuo minulla uutuuskrookukset Spring Beautyt, joten osa niistä toivottavasti jäi verkon sisään.)

Helmililjat:

Fantasy Creation

Night Eyes

Baby's Breath

Latifolium

Kevätkurjenmiekat:

Forzen Planet

Harmony

Clairette


Narsissit:

Cheerfluness

Pipers End


Hyasintit:

Woodstock

China Pink


Laukat:

Ping Pong

Purple Sensation (tuppaavaat taantumaan minulla)

Mount Everest

Summer Drummer

Nirgrum

Nevskianum


Tulppaanit: 

Humilis Samantha (pitäisi olla tosi kirkas, mutta erittäin matala)

Saxatilis

Persian Pearl

Mount Tacoma

Exotic Emperor

Sun Lover

Columbus

Candy Prince

Paul Scherer

White Trumphator

Sarah Raven

Margarita

La Belle Epoque

Slawa

Angelique

Brownie

Ballerina


Kokeilussa myös tänä vuonna yksi persianpikarililja sekä tarhanmarskililja.


Tänä syksynä koin, että olin vähän pulassa noiden istuttamisen kanssa, koska koronan jälkeen kyykkiminen ja pyllistely sai helposti huimaamaan. Onneksi oire väistyi vihdoin noin viikko sitten. Myös laukkojen määrä oli paljon suurempi kuin aiemmin ja niiden olemus on aina hyvin erilainen toisiinsa verrattuna, joten niiden kasvukorkeuksia ja värejä joutui kunnolla miettimään. Nytkin ne ovat sitten arpomalla kaivettu maahan. Viime syksynä koetin saada paljon tulppaanien kukintaa juhlia varten. Se onnistui aika hyvin. Silloin yhtenäistin kukkapenkkejä sillä, että istutin lähes jokaiseen kukkapenkkiin myös valkoisia tulppaaneja. 


Nyt annoin sitten taas väreille suuremman osan ja valkoista istutin vain vähän. Osaan kukkapenkeistä en nyt istuttanut sipulin sipulia, varsinkaan niihin, joihin suorastaan tungin edellisenä syksynä kukkasipuleita. 


Kato on varmasti taas käynyt, mutta jotain tulee kukkimaan melko suurella todennäköisyydellä myös ensi keväänä. Ainoa, mitä jäin harmittelemaan, oli kiurunkannusten vähäisyys. Luulin, että jostain lähiliikkeestä saa niitä, mistään en löytänyt. Jossain nettikaupassa niitä olisi ollut, mutta tilaus oli lähtenyt jo kesällä, kun en tiennyt, että täällä ei kaupat vain myyneet kiurunkannuksia (eikä vain täällä, vaan tarkisin pari liikettä muuallakin liikkuessa).

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Hidasta

Tulppaanien istuttaminen on todella hidasta. Olen aika vähän niiden kanssa tässä viikon aikana touhunnut, vaikka oli tarkoitus edes muutamia pusseja istuttaa. Tänään oli aamupäivällä aikaa ja lähdin takapihalle muutamien sipulipussien kanssa (pari sipulipussia vielä hyppäsi ostoskoriin ruokakauppareissulla, kun olivat alennuksessa). Ennen takapihalle pääsyä piti tietenkin hakea kamera ja kuvata syyskimikki, joka on avannut muutaman kukan. Tämän piti olla syyskimikki Pink Spike, mutta voi olla Brunettekin. 


Piti myös ihailla jonkun aikaa keltaisena olevaa hevoskastanjaa, jonka väri on nyt hienoimmillaan, kun halla ei ole sitä ruskistanut. 


Oli ollut ajatuksissa vähän työstää paikkaa, johon istutin aiemmin syksyllä pari perennaostosta, joille ei ollut paikkaa. Tietenkin homma lähti vähän eskaloitumaan laajemmaksi kukkapenkiksi. Puput olivat ehtineet myös juuri siellä takapihalla (en tajua) syömään muutamia perennoja, vaikka perennnat ovat olleet muualla ihan rauhassa.  Tuolla oli syyskuussa kaivettu kapea soiro, johon olin istuttanut yhden pienen syreenin ja muutaman perennan. Nyt tajusin, että sen muotoahan voi muuttaa jatkumaan keltakurjenmiekkaan saakka.


Kuorin pois niin sanottua nurmikkoa. Tätä hidasti keltavuokkojen juurien pelastaminen. Tuolla elelee nyt yksi päivänsilmä, syysleimu ja pari muuta perennaa. Myös jakopala oman puutarha pioni Do Tellista istutin sinne. Jaoin punaimikkää, jotta se tukahduttaisi keltakurjenmiekan kautta tulevat mahdolliset rikat  tai riesat (kuten maahumalan). Punaimikkä tulee jäämään sitten varjoon, kun keltakurjenmiekan lehdet keskellä kesää retkahtavat siihen päälle. Uudelle penkille tuli paikka, kun punaherukka kuoli puoliksi ja se piti napata pois.


Paikka on alakuvassa keltavuokkojen kohdalla ja vuokoista punaherukkaan sekä jatkuu keltavuokoista punaimikkään. Punaimikästä riitti jaettavaa ihan kunnolla, eikä se vähentäminen edes kasvissa näkynyt. On kiva saada laajennettua sen aluetta, koska kimalaiset niin pitävät siitä. Keltavuokot saattavat kärsiä tästä, ehkä ne vuosien päästä ovat taas yhtä runsaana. Vaikka kuvassa keltavuokot näyttävät kukkiva kukkapenkissä, ne kukkivat oikeasti vain nurmikolla.


Uuteen kukkapenkkiin meni nyt kukkasipuleista tulppaaneja kolme pussillista (jäävät varmaan yhden vuoden ihmeeksi savimaan vuoksi), kirjopikarililjoja, pussi krookuksia ja pussi helmililjoja. Sen enempää en ehtinyt pihahommia tehdä, kun oli muuta ohjelmaa ja illalla taas pimeä yllättää. Alennuksesta ostin ensimmäisen pensasmustikan. Ajattelin aluksi, että niitä mahtuu tuohon paikkaan kaksi (ja ostan toisen keväällä), mutta miten se tila aina täyttyykin niin nopeasti jo omilla varastoilla. Ehkä siis kaivan keltakurjenmiekkaa pois, laitan maahan sen kohdalle vähän täytettä ja tungen seuraavan pensasmustikan sitten toisen lähelle.  Näköjään lokakuu on usein minulla yhden kukkapenkin tekemisen tai yhden kukkapenkin uudistamisen kuukausi. Seuraavaksi kyllä olisi sitten vain niiden tulppaanien ja laukkojen istutus (sekä pikku kitkemiset).

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Lokakuun alkua ja palautumista

 Joka syksyinen hiljentyminen blogimaailmasta on taas kohdallani alkanut. Sitä on tänä syksynä vauhdittanut sairastettu korona. Plussasta on nyt noin kolme viikkoa ja yhä tunnen kehossani, että en ole velä kunnossa. Ja muut kuulevat. Menen aika nasaalilla äänellä. Joten puutarhajumppaa teen vain hieman ja vähän kerrallaan silloinkin. Tänään istutin jonkin verran kukkasipuleita ja samalla kitkin (aika summittain). Vaikka monta pussia meni maahan, on silti aika paljon vielä jäljellä. Kannattiko villiityä taas kerran. Tällä kertaa pitäisi ehkä vielä googlata ennen istutusta pari laukkapussia, että minkä pituisia ne olivatkaan. Laukkoja on pieniä lyhyellä tai pitkällä varrella ja matalia suurella kukkinnolla tai korkealla varrella. 


Onneksi tulppaanien kanssa on aikaa. Haravoinninkin kanssa onneksi on aikaa. Yllä on kelloköynnöksen tämän vuoden ensimmäinen kukka. Vaikka laitoin kelloköynnökselle ihan hyvät varastolannoitukset, se olisi varmasti kaivannut lisää. Lannoitin sitten kelloköynnöstä alkukesällä naapurilta saadulta bokapisulla. Kasvoi kyllä hyvin, kukka-aihiota ei näkynyt ollenkaan. Vaihdoin loppukesällä johonkin vanhaan purkkiin, jossa oli kukkiville kasveille nestemäistä lannoitusta. Sitten alkoikin tulla vasta nuppuja. Ensi vuonna siis tiedän, millä saa kelloköynnöksen tekemään nuppuja, mutta samalla täytyy varmaan tarkkailla myös pituuskasvua. 


Haravointia tulee taas riittämään, kunhan taas keksii, mihin ihmeessä kaikki nuo suuret lehdet taas tunkee. Tarvitsisin selvästi toisen puutarhajätekompostorikehikon. Viime vuotisten lehtien päällä oli tänä vuonna kesäkurpitsaa. Lehdet ovat kaunis tausta maassa keltaisena ollessa myös syysvuokolle (kerrottu syysvuokko todnäk Pamina) ja Makamikin omenalle. Pian toki lehtien väri muuttuu enemmän ruskean sävyisiksi. Myös toinen kerrottu sysyvuokko, toisessa penkissä, (alakuva) availee nuppujaan, tämä on istutettu pari vuotta sitten. Jos pakkanen olisi kovasti jo osunut, ei tämä olisi ehtinyt avata kukkaansa tämänkään vertaan. Alakuvan syysvuokon nimestä ei ole muistikuvaa, sillä en muista, mikä kerrotuista on jäänyt henkiin. Tämäkin voi olla myös Pamina.


Syysmyrkkyliljoista osa on edellisen omistajan istuttamia. Ne ovat kukkineet ihan hyvin, mutta sellaisessa muka kukkapenkissä, joka on pitänyt siirtää jo monta kertaa. Olen niitä alkanut ripottelemaan muihin kukkapenkkeihin. Alakuvassa viime vuonna näihin aikoihin siirretyt. 


Taas nämä alempana kuvassa ovat livenä hieman tummempia ja sipulit ovat ostettu kolme vuotta sitten Mustilan taimipäiviltä ja yksi kukkiva kasvi on jo runsastunut aika hyvin. Tänä vuonna tilasin kaksi erilaista syysmyrkkyliljaa. Toivottavasti ovat hengissä ja muista keväällä, että mistä odotella niiden lehtiä. Waterlilyä en ole muistanut siirtää, siitä on melkein mahdoton saada kuvaa. 


Syyskukkijat ovat kivoja ja tärkeitä. Tänään kuulin kimalaisen pörinää ja se kuului syysvuokosta. Viikolla oli tässä tummalehtisessä päivänsilmässä, syysvuokoissa ja muutamissa muissa kukissa vielä kukkakärpäsiä myös. 


Jos vain ehdin ja jaksan töiden lisäksi, voisi muutamana päivänä aina ottaa muutaman pussin tulppaaneja ja rikkaruohoämpärin mukaan ja tehdä pikkuretken puutarhaan. Vielä olisi istuttamatta yksi muovipussillinen (ei toki yhtä täysi kuin tänä aamuna) sipuleita. Tämä syksy on ensimmäinen oikeastaan ikinä, kun jännään, että saanko homman oikeasti tehtyä. Voi olla, että työviikko vie voimat kokonaan ja hommaa sitten jatkan tulevana viikonloppuna. 

Ja jos en jaksa puutarhaan asti, voin tehdä suunnitelman istuttamisista. Nimittäin tänään huomasin, että en millään muistanut parin kukkapenkin viime keväistä värimaailmaa. Pakko siis tutkia ne kuvista.

lauantai 17. syyskuuta 2022

Tärkeät näkymät

Olen toipilaana. 2,5 vuotta vältety virus iski minutkin kanveesiin tällä viikolla, eikä mennyt ihan pikkuköhällä ohi. 


Oli tosi ihanaa, että näen ikkunoista puutarhaan tai luontoon. Tämä on myös monella luksusta, olen vasta viime vuosien aikana tajunnut, kuinka vähän suurissa kaupungeissa voi olla mahdollisuutta nähdä omasta ikkunastaan luonnon vaihtelua. Yläkuvassa kuva olohuoneen ikkunasta, jossa toki makoilee myös vettynyt pahvilaatikko ja odottelee, että jaksaisin sen viedä roskiin. Ruska loistaa vielä enemmän, kun aurinko paistaa. Hieman toisesta näkökulmasta näen myös naapurin puita, jotka ovat saaneet keltaista väriä. Alhaalla taas kuva keittiön ikkunasta lähelle keinua, kun kävin lääkekaapilla tai juomassa. Siistimipi penkki olisi, jos olisi leikannut parit ohikukkineet kasvit matalaksi.


Silmä näkee kasvit eri tavalla kuin kamera, joten sisältä tarkennan ihan hyvin syysvuokkoihin.


Ja nouseviin syyskrookuksiin (tai mikä näiden oikea nimi onkaan).


Kun jaksoi olla vähän jalkeilla näki toisesta keittiön ikkunasta takapihalle. Siitä ikkunasta otan aina ajoittain kuvia muutenkin. Pikkasen eri kuvakulmasta näkee pallohortensian vielä muhkeana. Kirsikkapuu estää tällä hetkellä osin sen takana näkyvä perennapenkin katsomista ikkunasta.


Kirsikkapuun toisella puolella näkymä on tämä. Keltaisena penkissä on syysvärityksen saanut  sinikämmen. Se on kasvanut todella suureksi jo. En ole uskaltanut sitä jakaa, mutta nyt ajatus sen jakamisesta on silti ollut enemmän mielessä, kun Katja siitä mainitsi. Pari kertaa olen tässä jo haaveillut multapussien hakemisesta ja lapion heiluttamisesta, mutta keho sanoo vielä, että ei kannata hötkyillä.


Rusokirsikan väritys on ilahduttanut kovasti ikkunasta.


Ikkunasta ei tosin näe kaikkea. Ulkona en ole juuri käynyt kuin roskia viemässä tai postia hakemassa. Tänään vähän kameran kanssa kävelin pihalla ja tutkin myös syysmyrkkyliljojen kohtia. Tulossa on. Yhden syyskimikin näen ikkunasta, se vain on ollut niin kuivassa, että tuskin sen vuoksi tänä vuonna kukkii. Tämä toinen yksilö, syyskimikki Pink Spike taas on voimissaan ja tulee vihdoin myös kuvissa esiin tummuudessaan. Osa vieruskasveista on nyt haaleampia tai muuttumassa ruskaväreihin ja tämä porskuttaa vielä yhtä tummana kuin kesällä. Kukkavanat eivät kestä, jos kunnon pakkanen iskee, mutta tämä ei ole ihan ensimmäisessä tontin hallanurkkauksessakaan.

Nyt on toivottavasti maa kastunut meilläkin vähän syvemmältä, vielä en ole maata istutuslapiolla kaapaissut. Huomenna sen voisi vaikka kokeilla, jotta tietää, miten syvälle sadevesi on riittänyt.

torstai 15. syyskuuta 2022

Pörriäisistä sateeseen ja ylläreihin

 Kun ei ole paljon satanut, ovat sadepäivät tärkeitä. On ihanaa nähdä, miten vettä tulee taivaalta, eikä sitä tarvitse itse kantaa kasveille. Eilen sadetta ei vielä tullut niin paljon kuin olisin toivonut, onneksi tänään on satanut runsaammin. Ruska syventyy päivittäin. Sen verran täällä puraisi halla, että yhtenä aamuna oli viime viikolla auton ikkunat jäässä. Silti osa kesäkukista jatkaa vielä. Kuvan punertavin puu on rusokirsikka, se punertuu yhtä enemmän päivä päivältä. Se on meidän puutarhassa ensimmäinen ruskapuu ja ensimmäisenä lehdetön. Voi johtua myös siitä paikasta, missä rusokirsikka meillä on. 


Viime viikolla sain vielä kuvia pörriäisistä ja perhosista. Vaikka osa kasveista heräsi vähän myöhään, kuten syyssyrikkä, on siitä onneksi ollut iloa näin myöhemminkin. Meillä oli tänä vuonna paljon vähemmän perhosia kuin viime vuonna. Onneksi kuitenkin jonkin verran. Alla amiraaliperhonen ja syyssyrikkä.


Kuitenkin ykkössija ötökkämagneettina on kuitenkin keltatörmäkukka. Ainakin silloin kun minä olen ollut näkemässä. Kimalaiset pitävät.


Perhoset pitävät, vaikka tuo vaalea perhonen onkin kovin vikkelä.



Kukkakärpäsilläkin ontekemistä.


Onneksi vierailijoita käy myös syysvuokoilla. 



Mistä muuten tietää, että on harrastanut puutarhaa jo jonkin aikaa? Siitä, että kärhö, jota ei ole istutettu, löytää oman tukensa.


Ja mistä tietää, että ei ole kitkenyt eikä siivonnut kovin usein? Koska se tuki on harja. Kasvakoot tuossa kevääseen saakka. 


Alkuhan tuolla kärhöllä (varmaan alppikärhö siemenestä) on niinkin "hyvin perustettu" kuin tuo tuossa. Ei mitään suojaa juuristolla ja toinen verso on matkalla taas toiseen suuntaan. Keväällä, jos käthö on hengissä, sen voisi siirtää johonkin tukeen. Tässä on siis talvi aikaa miettiä sitä tukea. Luulen, että harja jää pian pieneksi.  Kitken usein tuosta kivikosta vain keväällä kaikki voikukat (kasvavat kyllä uudestaan) ja muut rikat. Onneksi en ole ollut kovin tarkka, sillä tämä olisi voinut tulla kitketyksi ihan vahingossa. 


Tuo jalkapallo pyörii pitkin puutarhaa, eikä ole tosiaan aina ollut kärhön juurta varjostamassa. Mukavaa viikon jatkoa!