sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Kuusi kuvaa kesästä

 Sain kuusi kuvaa kesästä - haasteen sekä Hiidenkiven puutarhasta että Rikkaruohoelämää - blogeista. On hurjan haastavaa saada kesää mahdutettu kuuteen kuvaan. Tänä vuonna lunta vain riitti ja riitti pitkälle kevääseen. Vappuna meillä oli etupiha vapaana lumesta, takapihalla oli vielä lunta riittävästi. Toukokuussa kuitenkin kasvit ampaisivat kasvuvauhtiin heti, kun lumi suli päältä. Värit ja valo toukokuussa tuo aina joskus uskomattomia tunnelmia, varsinkin todella pitkän talven jälkeen. Perennat alkoivat myös kasvaa menettettyä aikaa kiinni.

Kesäkuussa meillä oli vielä sateita ja lämpö alkoi lisääntyä. Kasvit kasvoivat ihan mainiosti. Koska lammikossani asuva (edellisen syksyn alesta ostettu) lumme olikin hengissä talven jäljiltä lammikossani, päätin, että en vaihtelekaan lammikon vesiä kesän aikana. Eräällä puutarhamatkalla kokenut isomman vesiaiheen omistaja sanoi, että veteen valuvat siitepölyt menevät aikanaan lumpeiden ravinnoksi. Lumme kasvatteli hyvin lehtiä koko kesän, vaikka kukkia ei näkynyt. Ihan hyvin ensimmäiseltä vuodelta. Vaikka vielä ei lammessa kukkinut, heijastui lampeen aina ajoittain vierellä kukkivat kasvit. Ihmettelin myös, miten lampeen tupsahti sujeltajia sekä vesimittareita.


Koska meillä oli kesällä kahdet juhlat, oli terassi pitkään vapaana polkypyöristä. Polkupyörille haluaisin jonkun muun katoksen, koska terassilla olisi ihan kiva istua, se on osin pitkälle päivää varjossa ja viime kesän kuumuudessa ihan kelpo istumapaikka. Suurin osa keskukista on tuossa terassilla, ne on helppo muistaa kastella. Toki viime kesänä joutui kastelemaan sitten myöhemmin jo paljon muutakin.


Etupihalta kun katselee takapihalle, näkee joskus kukkivaa monessa eri tasossa. Olen koko kasvukauden tuijottanut tuon etualan mustialan ruusun kuivunutta oksaa. Enkä ole saanut sitä leikattua. Vaikka joku olisi aina silmissä, se ei joskus mene ollenkaan prioriteettilistalla sinne tekemisen puolelle.



On nimittäin paljon hauskemapaa aloittaa uusia projekteja. Niitä alkoi sitten tulla taas loppukesällä. Keväällä korjasin vanhoja, kuten kasvimaata. Loppukesällä tuli mm. köynnösportti ja etupihalle kukkapenkki ja takapihalle kukkapenkki (koska oli kasveja, mutta ei tilaa). Ja mielestäni en ole siis tänä vuonna juuri mitään muutoksia tehnyt, koska en ole vielä uusia kukkapenkkejä nähnyt kunnolla kasvussaan. Taustalla oleva vanha kukkapenkki oli tarkoitus kaivaa kunnolla ylös sekä putsailla turhia kasveja pois. Se nyt jäi odottamaan ensi vuoden inspiraatiota.


Loppukesällä muutimme esikoisen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Syksyllä (jo ilmojen otettua ensimmäiset kylmät tuulahdukset), kävimme esikoisen opiskelupaikkakunnalla kävelemässä auringonkukkapellolla. Kotipihalla auringonkukkia ei päässyt täyteen loistoonsa kovinkaan moni ja kuvassakin oleva pelto ei enää ollut ihan parhaimmillaan. Silti siellä kukkien lomassa kävely oli mukavaa pilviselläkin säällä. Nyt alkaa oma mieli tottua siihen, että esikoinen ei asu enää kotona. Ja olen kiitollinen, että hän on löytänyt oman paikkansa uudessa kaupungissa, löytänyt uusia ystäviä sekä pitää opiskelemastaan alasta. Ja sitten on ihanaa käydä siellä kylässä ja odotan innolla, kun lapsi tulee käymään vanhaan kotiinsa. (En ole kuitenkaan aina se ikävöidyin vieras, joten joutuu aina vähän miettimään, että miten saa kutsuttua itsensä kiireisen lapsensa luo kylään. Ensi kuussa meillä onkin lapsen opiskelupaikkakunnalla yhteinen teatterireissu.)


Sellaiset kesämuistot tuli nyt. Ensi viikolla saattaisin kertoa eri näkökulmasta. Haluan silti ihan vähän rikkoa kuuden kuvan sääntöä ja vielä laittaa tähän loppuun myös yhden monista kesän suosikkikuvista, joita aurinko hieman avitti eräänä elokuisena aamuna. Valoa myös teille tähän syksyyn.



Haasteeseen haastan blogit:

Anun puutarha

Lappalainen etelässä

Kukkia ja haaveita


Haasteen saa napata mukaansa ilman haastamistakin ja halutessaan muokata. Tämä on lähtöisin Tuplasta terapiaa- blogista ja syksyisin ollut liikkeellä jo kymmenen vuotta. 

lauantai 22. lokakuuta 2022

Siemenkirjeen kasvit

Olen ehtinyt kunnolla blogimaailmaan viime aikoina enemmän vapaapäivinä. Onneksi muutama vapaapäivä extraa on tulossa ensi viikolla. Olisi nimittäin hieman vielä puutarhahommia. Haravoitavat lehdet ovat lähes kaikki maassa. Tammen, vaahteran ja hevoskastanajan lehtisotkusta tulee tiivis matto, joka ei maadu ihan tuosta vain.


Eilen sain odotetun siemenkirjeen, jonka Hiidenkiven Minna organisoi eteenpäin. Olin etukäteen ajatellut, että otan vain kahta tai kolmea lajia, kun perennojen kylväminen ei ole ollut minusta niin helppoa. Sain sen pussikasan eilen eteeni ja aloin tehdä karsintaa. Nyt sitten tulen kylvämään ainakin yli 10 uutta perennaa. Mukaan lähtee minulta viittä eri perennaa, koska yhtä perennaa. jota olin varannut, siellä olikin jo (ainakin vielä). Vähiten siemeniä sain talteen lilasta pakkoesikosta, kun en ollut tarpeeksi ajoissa liikkeellä.


Punainen tarhakylmäkukka on mukana myös, sekin kukki tosin vain yhdellä kukalla. Sen verran nuokkuva on kukkansa, että pitää vähän sormella tukea, jos haluaa sen kunnolla kuvata.


Tarhakellukka 'Mai Tai' kukkii runsaasti ja sen siemeniä myös keräsin. Jäin tietysti nyt miettimään, että tuleekohan noista siemenestä varmasti Mai Taita. Lähistöllä kasvaa ihan tavallistakin ojakellukkaa sekä jotain muutakin kellukaa. Ristipölytystä mietin.


Tarhavaleunikon kukkakausi oli pitkä, sillä kaikilla niistä oli useampia sivunuppuja. Yksi kukka ei ole nyt järin pitkäikäinen, nuppujen kautta kukinta jatkuu. Tarhavaleunikkoa myydään myös sinivaleunikkoa. Tämä kuitenkin käyttäytyy kuin perenna, eli ei ole kaksivuotinen, vaan olen itsekin tätä lehtiruusukkeesta jakanut.


Keltatörmäkukka kukkii meillä vieläkin ja se aloitti kukinnan elokuussa. Tämän siemenet ovatkin hieman haastavia. Ne ovat sellaisten väkästen sisällä. Varmasti tämän siemenkota tarttuu hyvin karvaisten eläinten turkkiin ja pääsevät siten matkustamaan uusiin paikkoihin. Oman tontin siementaimet on löytynyt emokasvin vierestä.


Siemenkirje pääsee taas liikkeelle maanantaina, hieman runsaanmpana.

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Kevättä tulossa ruskan keskellä

 Vaikka puutarhassa on vielä ruskaisia kasveja, ovat osa kasveistä jo ruskeita tai osa puista täysin lehdettömiä. Joskus samassa kasvissa yhä kukkii, vaikka osa onkin jo ruskena.


Olen iloinen, että syyskimikki ehti kukkia kunnolla, vaikka pari hallayötä olikin vähän aikaa sitten. 


Peruukkipensaan tumma väri alkaa olla nyt todella punainen. Tästä väristä intoutuneena istutin vielä eilen yhden alepensaan eli purppuraheisiangervon 'Lade in Red', koska punaisia syysvärejä ei ole yhtään liikaa meidän puutarhassa.


Kaikki ostamani sipulit ovat olleet vähintään vajaan viikon maassa, osa jo kauemmin. Viime sunnuntaina sipulien istutus menikin maan laajempaan muokkaamiseen, mutta maanantaina sain sitten loput maahan. Perinteisesti olen kirjoittanut luettelon sipuleista itselleni kirjaan, mutta olen myös kirjannut sen ylös blogiin. Varmuuden vuoksi.

Laitoin lisää kirjopikarililjoja, yhden lumikellopussi, yhden talventähtipussin sekä myös pienesti lisää posliinihhyasinttiä, kun sitä meillä ei kasva. Sen sijaan sain kaupanpäällisiä pari pussia skilloja, joista toisen istutin omaan pihaan ja toisen annoin naapuriin. 

Syksykukkijoita:

Colchicum autumnale Album

Colchicum autumnale Pleniflorum


Kevätkukkijoita:

Ruskoiranhammas (olivat niin kuivia, että saa nähdä tuleeko mitään)

Krookukset: 

Yalta

Ruby Giant

Spring Beauty

Remembrance

Jeanne D'arc

Golden Yellow

Vanguard

(Osaa näistä minulla kasvaakin, mutta jänikset joskus keväällä niitä verottavat, joten liikaa tuskin ikinä on. Aarteita ovat nyt nuo minulla uutuuskrookukset Spring Beautyt, joten osa niistä toivottavasti jäi verkon sisään.)

Helmililjat:

Fantasy Creation

Night Eyes

Baby's Breath

Latifolium

Kevätkurjenmiekat:

Forzen Planet

Harmony

Clairette


Narsissit:

Cheerfluness

Pipers End


Hyasintit:

Woodstock

China Pink


Laukat:

Ping Pong

Purple Sensation (tuppaavaat taantumaan minulla)

Mount Everest

Summer Drummer

Nirgrum

Nevskianum


Tulppaanit: 

Humilis Samantha (pitäisi olla tosi kirkas, mutta erittäin matala)

Saxatilis

Persian Pearl

Mount Tacoma

Exotic Emperor

Sun Lover

Columbus

Candy Prince

Paul Scherer

White Trumphator

Sarah Raven

Margarita

La Belle Epoque

Slawa

Angelique

Brownie

Ballerina


Kokeilussa myös tänä vuonna yksi persianpikarililja sekä tarhanmarskililja.


Tänä syksynä koin, että olin vähän pulassa noiden istuttamisen kanssa, koska koronan jälkeen kyykkiminen ja pyllistely sai helposti huimaamaan. Onneksi oire väistyi vihdoin noin viikko sitten. Myös laukkojen määrä oli paljon suurempi kuin aiemmin ja niiden olemus on aina hyvin erilainen toisiinsa verrattuna, joten niiden kasvukorkeuksia ja värejä joutui kunnolla miettimään. Nytkin ne ovat sitten arpomalla kaivettu maahan. Viime syksynä koetin saada paljon tulppaanien kukintaa juhlia varten. Se onnistui aika hyvin. Silloin yhtenäistin kukkapenkkejä sillä, että istutin lähes jokaiseen kukkapenkkiin myös valkoisia tulppaaneja. 


Nyt annoin sitten taas väreille suuremman osan ja valkoista istutin vain vähän. Osaan kukkapenkeistä en nyt istuttanut sipulin sipulia, varsinkaan niihin, joihin suorastaan tungin edellisenä syksynä kukkasipuleita. 


Kato on varmasti taas käynyt, mutta jotain tulee kukkimaan melko suurella todennäköisyydellä myös ensi keväänä. Ainoa, mitä jäin harmittelemaan, oli kiurunkannusten vähäisyys. Luulin, että jostain lähiliikkeestä saa niitä, mistään en löytänyt. Jossain nettikaupassa niitä olisi ollut, mutta tilaus oli lähtenyt jo kesällä, kun en tiennyt, että täällä ei kaupat vain myyneet kiurunkannuksia (eikä vain täällä, vaan tarkisin pari liikettä muuallakin liikkuessa).

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Hidasta

Tulppaanien istuttaminen on todella hidasta. Olen aika vähän niiden kanssa tässä viikon aikana touhunnut, vaikka oli tarkoitus edes muutamia pusseja istuttaa. Tänään oli aamupäivällä aikaa ja lähdin takapihalle muutamien sipulipussien kanssa (pari sipulipussia vielä hyppäsi ostoskoriin ruokakauppareissulla, kun olivat alennuksessa). Ennen takapihalle pääsyä piti tietenkin hakea kamera ja kuvata syyskimikki, joka on avannut muutaman kukan. Tämän piti olla syyskimikki Pink Spike, mutta voi olla Brunettekin. 


Piti myös ihailla jonkun aikaa keltaisena olevaa hevoskastanjaa, jonka väri on nyt hienoimmillaan, kun halla ei ole sitä ruskistanut. 


Oli ollut ajatuksissa vähän työstää paikkaa, johon istutin aiemmin syksyllä pari perennaostosta, joille ei ollut paikkaa. Tietenkin homma lähti vähän eskaloitumaan laajemmaksi kukkapenkiksi. Puput olivat ehtineet myös juuri siellä takapihalla (en tajua) syömään muutamia perennoja, vaikka perennnat ovat olleet muualla ihan rauhassa.  Tuolla oli syyskuussa kaivettu kapea soiro, johon olin istuttanut yhden pienen syreenin ja muutaman perennan. Nyt tajusin, että sen muotoahan voi muuttaa jatkumaan keltakurjenmiekkaan saakka.


Kuorin pois niin sanottua nurmikkoa. Tätä hidasti keltavuokkojen juurien pelastaminen. Tuolla elelee nyt yksi päivänsilmä, syysleimu ja pari muuta perennaa. Myös jakopala oman puutarha pioni Do Tellista istutin sinne. Jaoin punaimikkää, jotta se tukahduttaisi keltakurjenmiekan kautta tulevat mahdolliset rikat  tai riesat (kuten maahumalan). Punaimikkä tulee jäämään sitten varjoon, kun keltakurjenmiekan lehdet keskellä kesää retkahtavat siihen päälle. Uudelle penkille tuli paikka, kun punaherukka kuoli puoliksi ja se piti napata pois.


Paikka on alakuvassa keltavuokkojen kohdalla ja vuokoista punaherukkaan sekä jatkuu keltavuokoista punaimikkään. Punaimikästä riitti jaettavaa ihan kunnolla, eikä se vähentäminen edes kasvissa näkynyt. On kiva saada laajennettua sen aluetta, koska kimalaiset niin pitävät siitä. Keltavuokot saattavat kärsiä tästä, ehkä ne vuosien päästä ovat taas yhtä runsaana. Vaikka kuvassa keltavuokot näyttävät kukkiva kukkapenkissä, ne kukkivat oikeasti vain nurmikolla.


Uuteen kukkapenkkiin meni nyt kukkasipuleista tulppaaneja kolme pussillista (jäävät varmaan yhden vuoden ihmeeksi savimaan vuoksi), kirjopikarililjoja, pussi krookuksia ja pussi helmililjoja. Sen enempää en ehtinyt pihahommia tehdä, kun oli muuta ohjelmaa ja illalla taas pimeä yllättää. Alennuksesta ostin ensimmäisen pensasmustikan. Ajattelin aluksi, että niitä mahtuu tuohon paikkaan kaksi (ja ostan toisen keväällä), mutta miten se tila aina täyttyykin niin nopeasti jo omilla varastoilla. Ehkä siis kaivan keltakurjenmiekkaa pois, laitan maahan sen kohdalle vähän täytettä ja tungen seuraavan pensasmustikan sitten toisen lähelle.  Näköjään lokakuu on usein minulla yhden kukkapenkin tekemisen tai yhden kukkapenkin uudistamisen kuukausi. Seuraavaksi kyllä olisi sitten vain niiden tulppaanien ja laukkojen istutus (sekä pikku kitkemiset).

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Lokakuun alkua ja palautumista

 Joka syksyinen hiljentyminen blogimaailmasta on taas kohdallani alkanut. Sitä on tänä syksynä vauhdittanut sairastettu korona. Plussasta on nyt noin kolme viikkoa ja yhä tunnen kehossani, että en ole velä kunnossa. Ja muut kuulevat. Menen aika nasaalilla äänellä. Joten puutarhajumppaa teen vain hieman ja vähän kerrallaan silloinkin. Tänään istutin jonkin verran kukkasipuleita ja samalla kitkin (aika summittain). Vaikka monta pussia meni maahan, on silti aika paljon vielä jäljellä. Kannattiko villiityä taas kerran. Tällä kertaa pitäisi ehkä vielä googlata ennen istutusta pari laukkapussia, että minkä pituisia ne olivatkaan. Laukkoja on pieniä lyhyellä tai pitkällä varrella ja matalia suurella kukkinnolla tai korkealla varrella. 


Onneksi tulppaanien kanssa on aikaa. Haravoinninkin kanssa onneksi on aikaa. Yllä on kelloköynnöksen tämän vuoden ensimmäinen kukka. Vaikka laitoin kelloköynnökselle ihan hyvät varastolannoitukset, se olisi varmasti kaivannut lisää. Lannoitin sitten kelloköynnöstä alkukesällä naapurilta saadulta bokapisulla. Kasvoi kyllä hyvin, kukka-aihiota ei näkynyt ollenkaan. Vaihdoin loppukesällä johonkin vanhaan purkkiin, jossa oli kukkiville kasveille nestemäistä lannoitusta. Sitten alkoikin tulla vasta nuppuja. Ensi vuonna siis tiedän, millä saa kelloköynnöksen tekemään nuppuja, mutta samalla täytyy varmaan tarkkailla myös pituuskasvua. 


Haravointia tulee taas riittämään, kunhan taas keksii, mihin ihmeessä kaikki nuo suuret lehdet taas tunkee. Tarvitsisin selvästi toisen puutarhajätekompostorikehikon. Viime vuotisten lehtien päällä oli tänä vuonna kesäkurpitsaa. Lehdet ovat kaunis tausta maassa keltaisena ollessa myös syysvuokolle (kerrottu syysvuokko todnäk Pamina) ja Makamikin omenalle. Pian toki lehtien väri muuttuu enemmän ruskean sävyisiksi. Myös toinen kerrottu sysyvuokko, toisessa penkissä, (alakuva) availee nuppujaan, tämä on istutettu pari vuotta sitten. Jos pakkanen olisi kovasti jo osunut, ei tämä olisi ehtinyt avata kukkaansa tämänkään vertaan. Alakuvan syysvuokon nimestä ei ole muistikuvaa, sillä en muista, mikä kerrotuista on jäänyt henkiin. Tämäkin voi olla myös Pamina.


Syysmyrkkyliljoista osa on edellisen omistajan istuttamia. Ne ovat kukkineet ihan hyvin, mutta sellaisessa muka kukkapenkissä, joka on pitänyt siirtää jo monta kertaa. Olen niitä alkanut ripottelemaan muihin kukkapenkkeihin. Alakuvassa viime vuonna näihin aikoihin siirretyt. 


Taas nämä alempana kuvassa ovat livenä hieman tummempia ja sipulit ovat ostettu kolme vuotta sitten Mustilan taimipäiviltä ja yksi kukkiva kasvi on jo runsastunut aika hyvin. Tänä vuonna tilasin kaksi erilaista syysmyrkkyliljaa. Toivottavasti ovat hengissä ja muista keväällä, että mistä odotella niiden lehtiä. Waterlilyä en ole muistanut siirtää, siitä on melkein mahdoton saada kuvaa. 


Syyskukkijat ovat kivoja ja tärkeitä. Tänään kuulin kimalaisen pörinää ja se kuului syysvuokosta. Viikolla oli tässä tummalehtisessä päivänsilmässä, syysvuokoissa ja muutamissa muissa kukissa vielä kukkakärpäsiä myös. 


Jos vain ehdin ja jaksan töiden lisäksi, voisi muutamana päivänä aina ottaa muutaman pussin tulppaaneja ja rikkaruohoämpärin mukaan ja tehdä pikkuretken puutarhaan. Vielä olisi istuttamatta yksi muovipussillinen (ei toki yhtä täysi kuin tänä aamuna) sipuleita. Tämä syksy on ensimmäinen oikeastaan ikinä, kun jännään, että saanko homman oikeasti tehtyä. Voi olla, että työviikko vie voimat kokonaan ja hommaa sitten jatkan tulevana viikonloppuna. 

Ja jos en jaksa puutarhaan asti, voin tehdä suunnitelman istuttamisista. Nimittäin tänään huomasin, että en millään muistanut parin kukkapenkin viime keväistä värimaailmaa. Pakko siis tutkia ne kuvista.

lauantai 17. syyskuuta 2022

Tärkeät näkymät

Olen toipilaana. 2,5 vuotta vältety virus iski minutkin kanveesiin tällä viikolla, eikä mennyt ihan pikkuköhällä ohi. 


Oli tosi ihanaa, että näen ikkunoista puutarhaan tai luontoon. Tämä on myös monella luksusta, olen vasta viime vuosien aikana tajunnut, kuinka vähän suurissa kaupungeissa voi olla mahdollisuutta nähdä omasta ikkunastaan luonnon vaihtelua. Yläkuvassa kuva olohuoneen ikkunasta, jossa toki makoilee myös vettynyt pahvilaatikko ja odottelee, että jaksaisin sen viedä roskiin. Ruska loistaa vielä enemmän, kun aurinko paistaa. Hieman toisesta näkökulmasta näen myös naapurin puita, jotka ovat saaneet keltaista väriä. Alhaalla taas kuva keittiön ikkunasta lähelle keinua, kun kävin lääkekaapilla tai juomassa. Siistimipi penkki olisi, jos olisi leikannut parit ohikukkineet kasvit matalaksi.


Silmä näkee kasvit eri tavalla kuin kamera, joten sisältä tarkennan ihan hyvin syysvuokkoihin.


Ja nouseviin syyskrookuksiin (tai mikä näiden oikea nimi onkaan).


Kun jaksoi olla vähän jalkeilla näki toisesta keittiön ikkunasta takapihalle. Siitä ikkunasta otan aina ajoittain kuvia muutenkin. Pikkasen eri kuvakulmasta näkee pallohortensian vielä muhkeana. Kirsikkapuu estää tällä hetkellä osin sen takana näkyvä perennapenkin katsomista ikkunasta.


Kirsikkapuun toisella puolella näkymä on tämä. Keltaisena penkissä on syysvärityksen saanut  sinikämmen. Se on kasvanut todella suureksi jo. En ole uskaltanut sitä jakaa, mutta nyt ajatus sen jakamisesta on silti ollut enemmän mielessä, kun Katja siitä mainitsi. Pari kertaa olen tässä jo haaveillut multapussien hakemisesta ja lapion heiluttamisesta, mutta keho sanoo vielä, että ei kannata hötkyillä.


Rusokirsikan väritys on ilahduttanut kovasti ikkunasta.


Ikkunasta ei tosin näe kaikkea. Ulkona en ole juuri käynyt kuin roskia viemässä tai postia hakemassa. Tänään vähän kameran kanssa kävelin pihalla ja tutkin myös syysmyrkkyliljojen kohtia. Tulossa on. Yhden syyskimikin näen ikkunasta, se vain on ollut niin kuivassa, että tuskin sen vuoksi tänä vuonna kukkii. Tämä toinen yksilö, syyskimikki Pink Spike taas on voimissaan ja tulee vihdoin myös kuvissa esiin tummuudessaan. Osa vieruskasveista on nyt haaleampia tai muuttumassa ruskaväreihin ja tämä porskuttaa vielä yhtä tummana kuin kesällä. Kukkavanat eivät kestä, jos kunnon pakkanen iskee, mutta tämä ei ole ihan ensimmäisessä tontin hallanurkkauksessakaan.

Nyt on toivottavasti maa kastunut meilläkin vähän syvemmältä, vielä en ole maata istutuslapiolla kaapaissut. Huomenna sen voisi vaikka kokeilla, jotta tietää, miten syvälle sadevesi on riittänyt.

torstai 15. syyskuuta 2022

Pörriäisistä sateeseen ja ylläreihin

 Kun ei ole paljon satanut, ovat sadepäivät tärkeitä. On ihanaa nähdä, miten vettä tulee taivaalta, eikä sitä tarvitse itse kantaa kasveille. Eilen sadetta ei vielä tullut niin paljon kuin olisin toivonut, onneksi tänään on satanut runsaammin. Ruska syventyy päivittäin. Sen verran täällä puraisi halla, että yhtenä aamuna oli viime viikolla auton ikkunat jäässä. Silti osa kesäkukista jatkaa vielä. Kuvan punertavin puu on rusokirsikka, se punertuu yhtä enemmän päivä päivältä. Se on meidän puutarhassa ensimmäinen ruskapuu ja ensimmäisenä lehdetön. Voi johtua myös siitä paikasta, missä rusokirsikka meillä on. 


Viime viikolla sain vielä kuvia pörriäisistä ja perhosista. Vaikka osa kasveista heräsi vähän myöhään, kuten syyssyrikkä, on siitä onneksi ollut iloa näin myöhemminkin. Meillä oli tänä vuonna paljon vähemmän perhosia kuin viime vuonna. Onneksi kuitenkin jonkin verran. Alla amiraaliperhonen ja syyssyrikkä.


Kuitenkin ykkössija ötökkämagneettina on kuitenkin keltatörmäkukka. Ainakin silloin kun minä olen ollut näkemässä. Kimalaiset pitävät.


Perhoset pitävät, vaikka tuo vaalea perhonen onkin kovin vikkelä.



Kukkakärpäsilläkin ontekemistä.


Onneksi vierailijoita käy myös syysvuokoilla. 



Mistä muuten tietää, että on harrastanut puutarhaa jo jonkin aikaa? Siitä, että kärhö, jota ei ole istutettu, löytää oman tukensa.


Ja mistä tietää, että ei ole kitkenyt eikä siivonnut kovin usein? Koska se tuki on harja. Kasvakoot tuossa kevääseen saakka. 


Alkuhan tuolla kärhöllä (varmaan alppikärhö siemenestä) on niinkin "hyvin perustettu" kuin tuo tuossa. Ei mitään suojaa juuristolla ja toinen verso on matkalla taas toiseen suuntaan. Keväällä, jos käthö on hengissä, sen voisi siirtää johonkin tukeen. Tässä on siis talvi aikaa miettiä sitä tukea. Luulen, että harja jää pian pieneksi.  Kitken usein tuosta kivikosta vain keväällä kaikki voikukat (kasvavat kyllä uudestaan) ja muut rikat. Onneksi en ole ollut kovin tarkka, sillä tämä olisi voinut tulla kitketyksi ihan vahingossa. 


Tuo jalkapallo pyörii pitkin puutarhaa, eikä ole tosiaan aina ollut kärhön juurta varjostamassa. Mukavaa viikon jatkoa!

tiistai 6. syyskuuta 2022

Kiire istuttaa

Kun odottelee heinäkuusta asti kunnon istutussäitä eli vettä taivaalta, voi sopivien istutussäiden kanssa joutua luovuttamaan enemmin tai myöhemmin, jos sitä vettä ei tule. Niin kävi minulle. Onneksi halla ei vielä ole iskenyt, niin parista talvesta selvinneet syysvuokot ehtivät aukaista kukkia, vaikka ilmat ovatkin radikaalisti viilenneet. Nuppujen avautumista voi joskus joutua odottamaan kauan. Jokaisesta avautumisesta olen iloinen, kun ei aina tiedä, milloin halla iskee ja vie kukinnan.


Meillä on siis yhä kuivaa, vaikka elokuu ei ollut ihan yhtä kuiva kuin heinäkuu. Syyskuu ei ole vielä tuonut kuin ihan ohimeneviä pieniä tihkuja. Maa on siis melko kuiva. Vanhoista istutusalueista sitä ei kuitenkaan huomaa. Wim's Red - syyshortensia punertaa jo. Moni syysleimu kukkii yhä. Punahatut ovat kukassa.


Kukkasotku on yhä voimissaan. Keltatörmäkukka on tehnyt hyvin uusia alkuja ja se tekee paljon niittymäistä tunnelmaa ja on yhä kimalaisten suosiossa. Kukkasotkua katsoin toiselta puolelta, ja sinne onkin sekaan jäänyt jumiin pari punahattua. Ne voisi sieltä vielä siirtää vähän valoisampiin olosuhteisiin.


Kahden kukkapenkin nurkassa oleva syyssyrikkä avasi kukkansa. Olen tästä kovin onnellinen, vaikka perhosten lepattelua en ole juuri päässyt tässä todistamaan. Ehkä iltapäivällä  tänään voisi vielä onnistua näkemään sellainen ihme, kun on tänään tyyntä. Pientä kitkemistä voisi harrastaa tuolla penkeissä.



Tuli kova kiire istuttaa säiden viilemisen takia kasveja, jotka ovat osa odottaneet jo todella kauan istutusta. Oli vain helpompi kastella ruukkuja tai alustoja kuin kukkapenkkejä pitkin pihaa. Nyt sitten syyskuussa jatkan uusien kasvien kastelua, tämä tuntuu ihan absurdilta. Yleensä syyskuussa voi antaa jo taivaallisen kastelun hoitaa homma. Alla olevan kuvan tausta on aivan kamala rytökasa. En tajunnut ottaa kuvaa, miltä tämä alue näyttää keittiön ikkunasta. Keittiön ikkunasta jää alppiruusu Eija taustalle ja näen sieltä melkein kaikki kasvit, mutta en tuota kompostoria tai kaikkea tuota sälää. Halusin puutarhaan kuitenkin jo alppiruusun ja saada tuohon alueeseen muuta kuin vuorenkilpi/elämänlankasotkua. Elämänlankaa joudun jatkossakin tuolta kitkemään. Näiden kasvien alle ei pääse kotilot niin hyvin piiloutumaan kuin vuorenkilpien alle. Muistan maan muodot hieman väärin, en muistanut, että tuolla on noin isoja kiviä, kun vuorenkilvet olivat valloittaneet kiviäkin. Kuvan ulkopuolella näkyvät vielä projektien jäljet, jos tänään ehtisin illalla ne siivoilla pois.


Sillä tämän tekemisen jälkeen siirryin etupihan puolelle. Tuolla takapihalla savimaan kaivaminen onnistui, vaikka olikin sen elämänlangan juurien kanssa aika nyhräämistä. Sen sijaan etupihan kuivan koppura, savinen, puiden juuria sisältävä maa olikin aivan mahdoton. Jaksoin kaivaa yhtä kuoppaa marjaomenapuulle (Makamik), ja sitten luovutin. Tuli No-Dig penkki. Tai ainakin melkein. Ilman lapsen mopoajelu harjoittelun tuomaa uraa en ehkä olisi tehnyt tähän kukkapenkkiä. Vaikka paikka on puuta vailla ollutkin. Vierestä on kaadettu sisältä laho hopeapaju, joka lähtisi kyllä uudistumaan, jos antaisi. En anna, sillä on liian vähän latvukselle tilaa viereisen vaahteran vuoksi.


Koska kaivaminen oli tuskaa, hain sisältä kaikki pahvit ja lehdet. Meillä on syöty myös pitsaa, kuten alakuvasta voi päätellä.

 Märkäksi kasteltujen pahvien ja lehtien päälle lastailin kerroksen risuja ja muuta puutarhajätettä (kevätharavointien jäljiltä oli jäljellä kaikkea mujua). Pari kottikärryllistä kompostorista multaa ja vähän oman maan savea, jota olin hautunut lammen kaivuun jäljiltä pusseissa, jotta rikkaruohot kuolee. Ja vasta sen jälkeen pussimultaa.


Kukkapenkistä olisin ehkä tehnyt isomman, jos olisi ollut enemmän hauista, paperia tai aikaa. Onneksi tätä voi joko laajentaa tai keksiä penkin ympärille reunukset vaikka ensi vuonna. Kuvia joudun ottamaan hassusti, ettei tule naapuri tai meidän talo kuviin. Eli tämä näkymä on meidän auton kohdilta. Kasveja kuitenkin mallailen sen mukaan, miltä penkki näyttää enimmäkseen tieltä päin, kun itse tulee etuoven puolelta kotiin. Ja miltä kasvit näyttävät tielle päin. Sieltä kuitenkin paistaa aurinko kuumimmillaan, vaikka penkki saa jo aamuauringosta aikaisemmin toisesta suunnasta esimaisteluita. Mallailussa tajusin, että unohdin kahdelle ruusulle ja yhdelle kärhölle kaivaa vähän syvempää kuoppaa, joten lapio käteen ja taas kaivaminen alkoi.


Valo loppuu illalla nykyisin sen verran aikaisin, että osa viimeistelystä on vielä tekemättä. Täytyy tänään vielä kastella penkkiä ja laittaa lisämultaa tarvittaviin kohtiin, sillä kun valo loppuu, on mustaa multaa kamalan vaikea hahmottaa. Kuva alla auton luota.



Kuva alla on otettu tieltä päin.


Eniten toivon marjaomenapuun selvitymistä sekä vasemmassa laidassa olevan jättikorkean ruusun selviytymistä. Se on omajuurinen Austin-ruusu William ja Catherine, joka on kesän aikana kasvattanut yhteen varteen uuden nupun. Tämän ostin jo aiemmin kesällä Mustilan puutarhasta. En usko, että se tulee seuraavina vuosina kasvamaan vältämättä näin korkeaksi kuin nyt, koska sen talvenkesto tulee olemaan arvoitus. Elän kuitenkin vaarallisesti, enkä talvettele kasveja. Silloin ne todennäköisemmin kuolisivat.


Ja yllä lähikuvaa kukkivista, punahattu (todnäk Delicius Candy). Syysvuokon selvitymiseen en laske. Tämän sai vain syysvuokoksi edullisesti. Ja tähän etupihaan ei pieni halla iske ensimmäisenä. Juurtumisaikaa on nyt rajatusti, joten kaikki eivät ehkä tuossa selviä. Kuitenkin tämä tulee oelmaan kuiva paikka, joten osa kasveista on ajateltu kuivuuden siedon takia. Penkissä kasvaa mm. tähkäverbena, tarhakärsämö Summer Sassy Taffy, Jaloritarinkannus Galahad, joka tuolla rötköttää (alkoi kukkia purkissa uudestaan), myös tavallinen punahattu Magnus, jotain kerrottua esikkoa (toisen harrastajan esikasvattamaa) vaaleakukkaista harmaakäenkukkaa, todella tummaa harjaneilikkaa ja muistaakseeni jokin syyssädekukka myös. Tuonne tulee myös sipulikukkia, kun saan päätettyä, mikä menee minnekin. Ensi kesänä sitten näkee, mitkä kasvit ovat hengissä ja laajeneeko penkki. Tällaisena kasvikeräilijänä on vaikea istuttaa yhteen penkkiin sellaista säntillistä parin eri kasvin kukkapenkkiä, joten näistä tulee aina vähän kuin ei-kovin-hyvin-suunniteltuja räsymattoja. Tungetaan vain kaikkea sekaisin ja toivotaan, että siellä pysyy jokin sävymaailma tai muu maailma tarpeeksi ehyenä. Oikeasti olen vähän penkkiä myös suunnitellutkin. En ihan heittänyt kaikkea sekaisin.