Peruukkipensas ennen ja nyt

 Helteiden takia puutarhatöiden tekeminen on ollut todella satunnaista. Joinakin päivinä ei sitten pysty tekemään mitään ja joskus taas pystyy tekemään jopa jonkin verran. Luulin, että Suomessa on heinäkuussa myös sellaisia +22 päiviä. Ei oikein ole ollut. Sateita on viimeiseen kolmeen viikko ollut pari kertaa, sen verran vähän, että sadevesi on loppunut ja kastelukannuja täytellään vesijohtovedellä. Rikkaruohoja varten oleva ämpäri on aina jossain. Jonain päivänä se täyttyy oikein monta kertaa, joinan päivinä taas hyvin nihkeästi. Nurmikko kaipaa kipeästi jo leikkuutta, mutta helteellä nurmikon ajaminen ei ensimmäisenä houkuta. Viimeistään illalla hyttysten armeija on runsas, yhä. 

Istuin keinussa joku päivä ja huomasin limenväristen keijunkukkien jääneen kutistuviksi pieniksi lehtikasoiksi sekä hortensia Wim's Redin että tummalehtisen peruukkipensaan alle. Piti siirtää kituvat kasvit muualle. Muistan, kun nämä limenväriset keijunkukat täyttivät vielä vapaata multatilaa. Alla oleva kuva vuodelta 2020. Tummalehtinen peruukkipensas, lime keijunkukka ja hortensia ovat siellä ihan hyvin mahtuvina samassa penkissä.

Koetin päästä samaan paikkaan ottamaan kuvaa, ei ihan onnistunut. Kuva nyt peruukkipensaasta ja hortensiasta. Lännenkimikki on vähän edessä. 

Toisesta suunnasta kuvattuna nykytilanne on myös muuttunut. 

Tuon vielä valkoisena kukkivan syyshortensia Wim's Redin alla tosiaan näkyi keinuun kituvat keijunkukat, jotka helteestä huolimatta saivat toisaalta paikan runsaan veden kera. 

Kukkapenkit näyttivät todella autioilta keskellä kesää vuonna 2020. Kuva alla. Keinu näkyi takapihalle ihan hyvin.  Samoin kivimuuri, joka nykyisin näkyy tuolta paikalta lähinnä keväällä tai alkukesästä. 

Kukkapenkki on leventynyt (katso ensimmäinen kuva). Ja alla kuvaa koetettu ottaa suurin piirtein samasta kohtaa kuin nyt, vaikka rajaus on hieman eri. Koska kasvit ovat niin paljon korkeampia. Lännenkimikki ja syyskimikki Brunette olivat jo alas istutettu vuonna 2020, mutta ne ovat nyt niin paljon suurempia. Lännenkimikkiä jouduin jo jakamaan tänä vuonna. Joinakin vuonna se on ollut ihan reikäinen jonkin ötökän takia. Peruukkipensas on tuolla kaiken seassa.

Peruukkipensaalla on nyt todella paljon vuosikasvua. Onneksi nyt vuosikasvu suuntautuu ylöspäin. Ehkä muuten ei saa tarpeeksi itseään esille. Tämä vuosikasvu on heinäkuussa tapahtunutta ja on noin 30-40 senttistä. 

Saa nähdä, kauan nämä kaikki kasvit vielä mahtuvat tuonne, ja mikä kasvi saa seuraavaaksi siirron. Joskus toki talvi tekee päätöksen puutarhurin puolesta, sillä viime vuonna kupsahti jättiläiskasvi punaluppio Pink Tanna. Sen jälkeläisiä putkahtelee vielä joka paikasta, joten uutta en ihan heti hommaakaan. 

Ikkunanäkymistä kärhöihin

 Juuri nyt sataa. Ukkonenkin taitaa olla lähellä. Meillä on ollut viimeiset yli kaksi viikkoa hellettä ilman sateita. Yhtenä iltana oli asteet alle hellerajan, kun ukkonen viilensi ilmaa jossain lähistöllä. Meille ei ukkonen tuonut sateita silloin ollenkaan. Helteestä huolimatta riitti melko pitkään maassa kosteutta, aloitin uusia, keväällä istutettuja istutuksia kastelemaan vasta noin viikon helteen jälkeen. Uudemmat istutukset ovat sitten vaatineetkin kastelua jo enemmän. Nurmikko on helteiden aikana kerran ajettu ja se on taas todella pitkä. Tässä pari kuvaa ikkunasta. Äsken otettu, juuri ennen sadetta. Keittiön ikkunasta etuoven suuntaisesti.

Ja keittiön toisesta ikkunasta takapihalle. 

Puutarhassa on tapahtunut paljon kasvien kukinnassa. Paljon jäänyt kertomatta myös. Helle on löysyttänyt sekä lihakset, luut että aivot. Onneksi meillä on nykyisin sisällä ilmalämpöpumppu, ilman sitä olisi ollut jo tuskaisaakin. 

Claire Austin - ruusu on avannut nuppuja terttuna. Ja sen vieressä köynnöskaaressa on saanut paikkansa kärhö Hagley Hybrid. Minulla on huonossa maassa toisaalla myös kärhö HH ja ehkä jopa kolmannessakin paikassa, kun harmitti, että huonon maan takia Hagley Hybrid ei pääse kunnolla kukkaan. Seuraavaksi voisi muistaa, että enää ei tarvitse juuri samaa kärhöä enempää. Claire Austin on tertturuusu ja kun useampi tertun ruusu avaa nuppunsa, alkaakin oksa hieman kyykkäillä. 

Kärhö Andromeda takapihalla kasvaa toisen kärhön kanssa samassa köynnösportissa, tämän kukat ovat selvästi jääneet alemmaksi. Se ei minua kyllä haittaakaan. Kiva, että kukkii. Toivon, että toinen kärhö on vähän myöhäisempi, jotta kukintaa olisi kauemmmin. Kärhöjen kukinta-ajoista tunnun olevan joka vuosi yhtä yllättynyt. Kiva kuitenkin, että on kärhöjä, jotka kukkivat eri aikoihin. 

Aljonushka kärhö ei ole tänä vuonna ollut yhtä tuuhea kuin aiemmin. Myös sen kanssa samassa köynnöstelineessa oleva kurjenpolvi Orion on ollut vaisumpi. En tiedä, ovatko näille olleet kohtalokkaita viime vuosi vain alkukesän sateet, sillä ovat savisemmassa kohdassa, mitä jotkut muut kasvit ovat. Valon takia kukat näyttävät hieman vaaleimmilta. 

Kärhö Warszawska Nike kasvaa minulla erityisen huonossa paikassa, kuivassa, vähämultaisessa maassa, joka ei saa mitään extraa. Puun juurien kanssa taistelee ravinteistaan. Mutta se kukkii hetken puun alaoksilla, mikä oli tarkoituskin aiemmin.

Muutamia kärhöjä tulee vielä kukkaan. Muutamien siirtoa olen miettinyt. Mielessä muhii suunnittelmia siitä, miten organisoin asioita, jos ja kun saan joskus kasvihuoneen. Sen tilalla oleva puu saisi lähtöpassit, mutta toisi samalla rojulajiä näkyviin. Saisin varmasti hyvällä köynnösseinämällä rojut piiloon ja vaikka siirrettyä osan surkeistä kärhöistä sinne. Minulla alkaa olla puutarhassa monta siirtoa tarvitsevaa kasvia, joten omista kasveistakin saisi jo todella paljon kukkapenkkeihin täytettä. Siinä on taas pieni ristiriita, kun keräysvimmalle alkaa pian tulla rajat vastaan. 

Harvemmin kuvissa

Kuvaan aika vähän takapihan varjoisinta penkkiä, jossa on kuitenkin useita kasveja. Osa sinne vain tyrkätty, osa ihan mietitty. Penkissä kasvaa myös ikäviä rikkaruohoja, meille se karhunkierto/elämänlanka on tontin kosteimpien alueiden ongelma. Tämä on koholla oleva penkki, joka jää todella paljon terijoen salavan varjoon. Siellä on kuitenkin maanpeittokasvina hopeatäpläpeippi, jonka hopeainen tuo valoisuutta varjoon. Saniainen on tullut itsekseen, jos muistan oikein. Meillä on tontilla ollut ennestään tuota samaa saniaista useammassa paikassa ja ajoittain joudun sitä parista paikasta jakamaan. Kuunlilja on ihmeen reiätön tänä vuonna, vaikka reikiä siellä on kotiloiden vuoksi. Lehtoängelmät taitavat täällä olla liian vajossa ja elämänlanka niitä vie kumoon. Taustalla näkyy hieman kasvimaalaatikoita, eli tämä alue on kasvimaan jälkeen.

Meillä hyötyviljely on hyvin onnetonta. Koska viime vuosina olen innostunut enemmän käyttämään marjoja, on meillä nyt tämmöinen uusi marjapuu. Marjapensaasta on siis tehty yksivartinen, jolloin ajattelin sen mahtuvan paremmin kukkapenkkiin. Olen hieman varovainen sen lumenkestävyydestä talvella, mutta katsotaan miten käy. Vaaleanpunainen herukka nimeltä Aili on tämä marjapensas, josta tehty puumainen. Hieman vinossa se uhkaa nytkin kasvaa, jouduin sateilla jo tukemaan tätä. Eli en yhtää ole varma, että marjapuu tulee näkemään seuraavaa vuotta. Aluskasveina imikkää, keijunkukkaa ja purppuraorvokkia.

Tätä kapeaa kukkapenkkiä en ole kamalasti esitellyt. Se onkin melko tuore. Tämä kivimuurin edusta vain rikkaruohoittui koko ajan, vaikka mielestäni sitä ajoittain aina kanttalin. Nyt sitten tein suuremmat kanttailut ja laitoin kasveja. Nyt en tiedä, raaskinko heti vai myöhemmin kitkeä kuunliljojen seasta päivänkakkaran alut (yläpuolella kasvava päivänkakkara on hyvin siementänyt). Voisin jopa siirtää nuo kakkaran alut jonnekin toisaalle. Tämänkin pienen ja kapean penkin olisin voinut tehdä jo aikaa sitten, silloin sen rikkaruohojen kimppuun käyminen tuntui vain työläältä, kun jälkikäteen en edes muista, kuinka vähän aikaa lopulta rikkaruohojen läpikäymiseen meni aikaa.

Tuollakin on tuota samaa itsekseen tupsahtanutta saniasta ja toisessa päässä itsekseen tupsahtaneita sormustinkukkia. Kellertävä heinä on hakoneheinä Aureola. Ja alakuvassa ne pienet kuunliljat: Stiletto, Mouse Ears ja CherryBerry. Pienet kuunliljat mahtuvat tuohon, seassa pikkutäplät tosiaan päivänkakkaran alkuja. Toivon tuon olevan tarpeeksi kuivaa kotiloille. Maahumala on sitten riesa täällä, heti valmiina rynnimään uusiin ja vanhoihin penkkeihin.

Paljon kuvatun kukkapenkin taakse olen tarkoituksella istuttanut magnolian oikein suojaiseen paikkaan. Se ei sieltä kamalasti tässä vaiheesa näy, mutta eipä sen lehdissä mitään näytettävää olekaan. Keväällä edessä olevat perennat ovat matalia, joten sen kukinta olisi silloin näkyvissä. Sen sijaan istutin penkin takaosaan joskus talven tuloa säikähtäneenä purppuraheisiangervon Lady in Red, joka ei ehkä tule näkymään matalahkona pensaana tuolta sellaisena kontrastina, mitä ajattelin aluksi. Se näkyy lähinnä aikaisemmin keväällä punertavalehtisena kontrastina. 

Piiloon jää myös kameliajasmike Snowball, jonka olen eräänä syksynä saanut kaverilta, jolla tämä oli ruukussa. Hänellä ei ollut mahdollisuutta talvettaa tätä, eikä istuttaa maahan, joten pyörin tontilla, että mihin sen laittaisin. Tämänkin oli tarkoitus olla kukkapenkin taustakasvi, koska jää noin 1,5 metriseksi. En tiedä, tuleeko se kuitenkaan näkymään kunnolla kukkapenkin takaa. Olkoot vielä siellä, kun en muuta ole keksinyt. 

Molemmat ovat vielä matalia ja aika mataliksi jäävätkin. Toki kasvua pitäisi tulla vielä ainakin puoli metriä molemmille.

Tämä on siis se kukkapenkki, jonka taustakasveina nämä ovat. Magnoliaan en siirrä taustalta (vaikka se ei nyt näykään), muita täytyy vielä mietiskellä. Tämän kukkapenkin olen kuvannut siten, että olen ottanut etuovelta noin kaksi askelta suoraan eteenpäin. Kun muutimme taloon yli 20 vuotta sitten, tuossa kasvoi rusopajuangervo todella villinä sekä mustialan ruusu juurivesoineen. Vasta viime syksynä kaivoin mustialan ruusun pois, kun tajusin, että tontin parhain paikka menee ruusulle, joka pärjää huonommissakin olosuhteissa. Tuo penkki on nyt aika kiva mukaville aarteille, kuten syysvuokoille, aremmille ruusuille ja punahatuille, jotka eivät tällä tontilla joka paikassa menesty. 

Välillä pitää muistaa kuvata kasveja, jotka eivät saa aina niin paljon palstatilaa. Niitä kasveja löytyy kyllä lisääkin.

Avoimet Puutarhat ohi

Kiitos kävijöille, jotka kävivät sateen uhan alla ja sateessa puutarhavisiitillä. Sade teki sen, että monikaan ei jäänyt istuskelemaan puutarhaan (märät tuolit tuskin houkuttelivat). Silti puutarhaväki on niin positiivista ja sitkeää. Moni sanoi sateessa, että onneksi ei sada enempää. Tai eihän sade nyt haittaa tai vastaavaa. Kuvia en juuri itsekään ottanut, kun oli suuri kosteus ilmassa. Ulkokahvilassa kävi ihmeen paljon porukkaa, vaikka oli sadetta. Osa taisi ottaa noutokahvit mukaan ja juoda kahvit autossa. Silti oli myös pyörällä kulkevia liikkeellä. 

Tämä oli toinen kerta, kun avasin puutarhan Avoimien puutarhojen päivänä. Valmisteluissa tuli eilisen aikana muutamia ylläreitä. Meillä kävi vahingossa jo ensimmäiset vieraat lauantaina, kun olivat katsoneet päivän väärin. Kävin myös pelastamassa sateessa kastuneen puolisoni tien poskesta, kun oli moottoripyörän rengas hajonnut kotimatkalla. Molempiin sattumuksiin kului aika paljon aikaa, silti saatiin kaikki riittävän kuntoon juuri ennen h-hetkeä. Oli onneksi talkooapua kahvilaan, muuten olisin ollut hieman pulassa. Laputin osan kasveista, tuollaisena päivänä helposti lajit ja nimet katoavat päästäni. 

Eniten varmasti ihmeteltiin Rhapsody in Blue ruusun väriä vaseammalla kuvassa sekä oikealla olevaa Coral Sunsetin värinvaihteluita, jotka nyt tulevat hyvin esiin, kun pääkukat ovat valkoisia ja sivunuput korallinpunaisia. 

Meidänkään takapihalla ei ole monikaan naapuri käynyt. Nyt pari kävi ja yllättyi takapihasta, kun se ei tosiaan näy tielle. Ja minä yllätyin todella paljon, kun vieraiden joukossa oli ystäväperhe, joiden koti on oikeasti useamman sadan kilomertin päässä. Olivat salaa suunnitelleet myös meillä koukkaamisen, kun olivat kesälomareissulla. Nyt on aika väsynyt olo. Huomenna en tee puutarhatöitä. 

Jonakin vuonna voisi ottaa taas saman rutistuksen uudestaan. Sen verran mukavaa kuitenkin oli.  Nyt olen ehkä yhtä rötköllään kuin osa kasveista kuten kurjenpolvi Albakin.

Juhannuksena

Juhannuksena oli sekä ok sää, että sadekausi. Juhannusruusu avasi kukkansa ennen juhannusta ja kukki juhannuksen läpi.

Kummallista on, että sateisenäkin päivänä kuitenkin ehti avata kukkiaan muutama kasvi. Kuten tarhavaleunikko, ellei se avannut kukkaansa yön aikana. Ensimmäinen avautunut nuppu kumartelee alaspäin. 

Myös idänunikko Royal Wedding on pitkään pullistellut mahtavia nuppujaan. Sateet kyllä painoivat kukkavarsia alas, mutta niin pari kuitenkin näistä avasi kukkansa (lähes maata myöten) sateen aikana tai välissä tai heti sateen jälkeen.

Olen kitkenyt ja kantannut sekä yrittänyt sukeltaa ajoittain kasvillisuuden sekaan kitkemään tai siirtelemään kasveja. Nyt on sateiden vuoksi tullut joillekin kasveille mittaa. Toki puutarhassa on muutenkin rehotusta, kun olen aina ostoksia iskenyt turhankin lähelle toisiaan. Jotta puoliso pääsee korjaamaan yhden kohdan puutarhasta, jotta maa ei vietä liikaa väärään suuntaan, sen projektin tieltä olen siirtänyt kasveja. Ja ollut ihan ihmeissäni, että mihin niitä mahtuu oikein siirtämään. Koetin sitten kitkeä jo melkein ohikukkineita lemmikeitä vähemmälle joistain paikoista. Niiden seasta ei paljastunut kamalasti uutta tilaa, vaan lähinnä muita piiloon jääneitä kasveja, kuten alla oleva kukkiva setsuanin esikko, joka on alakuvassa. Lemmikkejä riittää vielä kitkettäväksi lisääkin. 

Ohikulkiessa huomasin vaahtera-angervon suureksi kasvaneen sormustinkukan takana. Ja vaahtera-angervon sisään oli kasvanut hapankirsikan juurivesoja. Piti ottaa vaahtera-angero selvittelyyn. Ja sitten en enää tiennyt, mihin saan kyseisen kasvin mahtumaan. Löysin onneksi kolosen, joka pitäisi vielä sopia kyseiselle kasville. Mutta tämä harrastus tuntuu nyt tällä hetkellä vähän kaaottiselta. Sade saa kaiken kasvamaan. Osa kasveista on selvästi istutettu hieman vääriin paikkoihin ja osa jyrää toisiaan. Tämä korkea ängelmä 'Black Stocking' on ostettu kauniin värisen varren takia. Eikä tämä ollut ostattessa näin korkea. En enää saa ostaa korkeita kasveja, vaikka toisaalta kohta vain toiset korkeat tai tuuheat kasvit pärjäävät vain näiden toisten jyrien vierellä. Keinu on siis toisella tasolla. Ängelmä kasvaa ainakin metrin alempana keinua. 

Pienempiä kasveja en meinaa edes huomata, ellei kitkiessä tule istuneeksi melkein niiden edessä. Tämän punaisen akileijan vasta istutin kolmisen viikkoa sitten, tämä saa vaikka hieman kohotakin korkeammaksi seuraavana vuonna, sillä meinaa jäädä nyt kaiken alle. Tämä Lehtoakileija Ruby Port on penkissä, johon olen ennenkin koettanut istuttaa punertavaa akileijaa. Nyt se toinen yksilö kukkikin yhden pionin varjossa, josta sitä oli vaikea kuvata.

Katjalta saatu kirjavalehtinen lehtoakileija taas kukkii korkealla ja komeasti. Ja tämä on kukkinut jo useamman viikon. Tämä on varsin suurikokoinen muutenkin.

Ja tummaa akileijaa edustaa kasvimaalla Willian Guinessit. Näiden tarina on sellainen, että siemeniä olen yhdestä pussista heitellyt kukkapenkkeihin. Yksikään ei siellä ole päässyt kukintakokoon. Mutta pussi tipahti kasvimaalla käsistäni tai taskustani. Annoin akileija lehtien olla kasvimaalaatikon vieressä. Ja yllätyksekseni tämä olikin se paras paikka näille akileijoille. Suora savimaayhteys ei akileijaa näköjään pelota.

Vielä teen töitä muutamat arkipäivät. On muutamia menoja lomalla. Silti loman ensimmäisenä viikkona suuri osa ajasta on varattu puutarhalle. Meillä on ovet auki avoimien puutarhojen aikana parin viikon päästä. Paljon on tekemistä ja paljon jää varmasti tekemättä. Viime kesän kuivuus oli aika kurjaa, nyt sataa senkin edestä. Toivon kuitenkin myös sellaisia lomapäiviä, että puutarhassa pystyy tekemään hommia. 

Lammikkoa ympäröiviä kasveja täytynee hieman karsia lähiaikoina.

Lumme siellä on hengissä, nuppuja ei näy. Voisi kaivata lammikko hieman enemmän aurinkoa, jotta nuppuja tulisi. 

Ruskeasta oranssiin

Minulla on vielä töitä, joten tuntuu, että yksi viikko kuluu aivan vilauksessa. Loman alkuun on vielä vähän yli viikko, joten juhannuksena ei ole tarkoitus lähteä ruuhkkin ajelemaan. Meillä on satanut parin vuorokauden ajan, silti sademittarissa on vain noin 20milliä vettä. Toki sademittari oli pikkasen vinossa. Silti osa sateesta on tullut vähän kerrassaan tihkuna ja osa sitten vähän enemmän voimalla. Nyt kyllä sataa varmaan seuraavat 5-milliä lisää seuraavan tunnin tai parin sisällä. Puutarhassa se toki tarkoittaa sitä, että ei tule kamalasti oltua puutarhassa. Tarve kastella uusia istutuksia lykkääntyy myös nyt hyvin. Juuri ennen sateita tai sateiden alkaessa, yön aikana pari päivää sitten avautui kurjemiekka "Louvois". Pidän tästä ruskeasta sävystä todella paljon. 

Harhauduin tässä samalla ja ohessa miettimään muita ruskean sävyisiä kasveja ja muistin, että olen pitkään halunnut ruusu Koko-Lokoa, joka ei ole tullut kohdalle. Nyt sitten tilasin sen. Mutta siis takaisin nykyhetken asioihin. Kamalan vaikea ottaa puutarhasta joskus kuvia, että taustalla ei näkyisi koko ajan naapureiden tontit. Meidän pihaa suojasi ennen naapurin aika vanha pensasaita. Nyt se on ollut monta vuotta alhaalla ja jänikset lyhensivät sitä myös itsenäisesti viime talven aikana. Joten oli vaikea saada kunnolla erottumaan valkea akilijeija ja pikkusyreeni Palibini (puu). Akileija on korkeampi kuin puu. Oranssihtava kukka tuolla alla on ojakellukka Mai Tai, jota minulla on jo useammassa paikassa. Sen kukinta on todella runsas. 

Takana näkyy vähän oranssin/ruskean sävyistä keijunkukkaakin.

Myös tämän riipparaidan alla on keijunkukkia, joista yhden lehdet ovat oranssiin/ruskean sävyyn. Olen vuosien aikana kerännyt monenlaisia keijunkukkia ja varmaan pari haltiankukkaakin. Niissä parasta on lehtien värit. 

Meillä tänä vuonna kukkisi juhannusruusu ihan oikeaan aikaan juhannuksena, ellei sade siitä piiskaa terälehtiä pois. En edes ehtinyt oikein kuvaa ottaa, kun satanut sen verran. Leppoisaa juhannusta.

Pionien ja muiden kukkien aika

 Meillä taisi kuolanpioni jo kukkia. Tämä alla oleva on ehkä ruusupionin siementaimi, jonka olen ostanut ikuisuus sitten. Jos täällä on pionitietäjiä, niin otan kyllä tietokorjauksen vastaan, jos tämä onkin jokin muu pioni. Se on ilahduttanut nyt aamu ja iltavalossa monena päivänä. 

Seuraava pioni on jokin kiinanpioni, joka alkoi yllätykseni kukkia jo nyt. Osassa kiinanpioneja on paljon pienemmät nuput ja osa voisi kukkiakin pian.

Tuon pionikuvan taustalla kurkistelikin tämä kullero New Moon, joka on suloisen kerrottu. Tämän taustalla on aika paljon vielä rytökasoja. 

Olen tänään viettänyt koko päivän puutarhassa kanttaamassa. Samalla toki yritin kitkeä sitä mihin ylsin samalla. Kukkapenkkien sisään sukeltamiseen joskus tarvitsee pidemmät vaatteet kuin tänään, jos ei halua naarmuja. Ainakin osassa penkkejä on kaikealaisia rikkkakasveja.

Vihdoin olen saanut tuon portin molemmille puolille kärhöt selviämään hengissä. Toinen puoli on hurjan varjoinen ja toisella puolella on kovat olosuhteet, kun vierestä kolataan lumia. Onneksi nyt näyttää onnistueen nämäkin kokeilut. Varjon puolella on alppikärhöä ja auringon puoleinen kärhö paljastanee lajikkeensä, jos tulee kukkimaan. Valkoinen, korkea akileija kukkii nyt. Tämän siemenen taisin saada silloin kiertävän siemenkirjeen mukana, joten kiitos jollekin teille bloggaajille siemenien keräämisestä ja lähettämisestä. En ole kovin hyvä perennojen siemenkasvatuksien kanssa, joten tämä on sitkeää sorttia.

Vielä on pari viikkoa töitä ennen lomaa. Puutarhassa ja blogien parissa ehtii olla vain ajoittain. Onneksi on välillä näitä kokonaisia puutarhapäiviä. Tänään sellainen tuli tarpeeseen. Mukavaa viikkoa!

Elokuu jatkuu

 Meillä jatkuu elokuu melkoisen kuivana. Savimaa ei ole vielä muuntautunut kunnolla kaivuukuntoon. Toki seuraavat projekit olisivakin vanhoen penkkien uudistamista, eli enemmän tuodun multamaan työstämistä. Niitä hommia vältellessä, olen kyllä tehnyt jo kaikkea pientä muutosta. Meidän kodin sisääntulo oli pitkään huonolla hoidolla, vaikka takapihalle teinkin jo puutarhaa. Takapiha on siitä kiva, että se on katseilta suojassa. Samalla se on myös hallan arka loppukesän/alkusyksyn aikana ja keväisin sulaa hitaasti. Kuva on otettu melko läheltä talon etuovea, katse takapihalle. 

Takapihalla on kuitenkin löytynyt suojaisia ja hyviä nurkkauksia joillekin kasveille. Eikä kaikki kasvit niin säikähdä hidasta kevättä tai aikaista hallaa. Keskikesän kasvit menevät oikein hyvin takapihalla. Ja myös elokuun kasvitkin. Tänä syksynä voin myös seurailla, miten takapihalla nämä ruusut jaksavat kukkia, kun monissa ruusuissa on vielä nuppuja. 

Syysleimuista pidän aika paljon tästä korkeasta (viime vuonna hankitusta) Sherbet Blend, joka on siis ostettu silloin, kun mitään syysleimuja ei pitänyt hankkia. Oli vain niin upea kaikessa hempeydessään.

Ja aika sitkeä. Yksi tämän varsi kaatui ja se alkoi kovasti tekemään taivasta kohti varren monesta kohtaa pieniä nuppuja. Otin sen sitten kyllä maljakkoon, kun se vihdoin kokonaan katkesi. Melko lähellä tämän kasvin penkkiä on ollut töyhtöangervo, joka on kasvanut paikallaan ainakin sen yli 20 vuotta, kun olemme tässä asuneet ja varmasti myös sitä ennen ehkä toiset 20 vuotta. Sitä joskus koetin kaivaa pois, ei onnistunut. Nyt läheinen kuusi alkoi sitä jyrätä. Angervo on tehnyt poikasiaan pitkin tonttia. Koetan nyt päästä siitä kasvista eroon siten, että peitän pressulla sen juurakon. Voihan olla, että se kasvaa silti, mutta en ole kyseisen kasvin fani, joten se voisi väistyä. Ja sen poikasetkin. Sen poikaset ovat aluksi harmittoman viattomia, kunnes ne tekevät suuren juurakon. Ja kun minä puuhaan jotain, on näky aina sen mukainen. En mitenkään oikein kunnolla saanut kuvaan mustaseljaa, jonka istutin entisen töyhtöangervon eteen. Se on liian tumma, tummaa multaa vasten. Jos ensi vuonna saisin siitä paremmin kuvan.

Meillä on ollut sen verran vähäsateista elokuussa, että olen joutunut kaikkia projektejani kastelemaan. Sadevesi ei ihan auta. Ja siellä, missä savinen maa on näkyvissä tai pääosissa ja näkyvissä, huomaa varsinkin maan kuivumisen. Tässä vaiheessa vuotta on jo aika moneen paikkaan istutettu jotain uutta, joten kastelu on myös vaikeaa välillä. Ei meinaa muistaa, mitä on kastellut ja milloin. 

Syksyllä 2022 istutin Päivänsilmä Heliopsis Heliathoidesin takapihalle. Ja viime syksynä varmaan peura tai kauris kävi sitä syömässä. Muita kasveja ei oltu ehkä ehditty syödä, mutta en keksi muut eläintä, joka söisi niin korkealta kukkavarren poikki. Tässä on tummat lehdet ja kirkas kukka. Taustalla punaisena vanhaa kantaa oleva joriini, joka on ollut hyvin elinvoimainen oltuaan aika huonolla hoidolla. Lehdissä on reikiä, täällä on lehtokotiloia. Moni kasvi on silti tänä vuonna ollut muita vuosia ehjempiä. Kimalaiset pörräävät yhä runsaasti, perhosia on yhä vähän. Ja tässä taas yksi tämän vuoden lempikuvauskohteista. Eri paikoista näkymiä keinulle. 

Täytyy ottaa muista projekteista vielä pari kuvaa, kun muistaisi. Joskus on kätevää tarkastaa myös blogin kautta, että mitä on milloinkin puuhaillut. Kuvista myös huomaa monen paikan muuttumisen. Varsinkin, kun tekee penkkejä välillä siten, että niiden rajat muuttuvat vuosi vuodelta.