Elokuu jatkuu

 Meillä jatkuu elokuu melkoisen kuivana. Savimaa ei ole vielä muuntautunut kunnolla kaivuukuntoon. Toki seuraavat projekit olisivakin vanhoen penkkien uudistamista, eli enemmän tuodun multamaan työstämistä. Niitä hommia vältellessä, olen kyllä tehnyt jo kaikkea pientä muutosta. Meidän kodin sisääntulo oli pitkään huonolla hoidolla, vaikka takapihalle teinkin jo puutarhaa. Takapiha on siitä kiva, että se on katseilta suojassa. Samalla se on myös hallan arka loppukesän/alkusyksyn aikana ja keväisin sulaa hitaasti. Kuva on otettu melko läheltä talon etuovea, katse takapihalle. 

Takapihalla on kuitenkin löytynyt suojaisia ja hyviä nurkkauksia joillekin kasveille. Eikä kaikki kasvit niin säikähdä hidasta kevättä tai aikaista hallaa. Keskikesän kasvit menevät oikein hyvin takapihalla. Ja myös elokuun kasvitkin. Tänä syksynä voin myös seurailla, miten takapihalla nämä ruusut jaksavat kukkia, kun monissa ruusuissa on vielä nuppuja. 

Syysleimuista pidän aika paljon tästä korkeasta (viime vuonna hankitusta) Sherbet Blend, joka on siis ostettu silloin, kun mitään syysleimuja ei pitänyt hankkia. Oli vain niin upea kaikessa hempeydessään.

Ja aika sitkeä. Yksi tämän varsi kaatui ja se alkoi kovasti tekemään taivasta kohti varren monesta kohtaa pieniä nuppuja. Otin sen sitten kyllä maljakkoon, kun se vihdoin kokonaan katkesi. Melko lähellä tämän kasvin penkkiä on ollut töyhtöangervo, joka on kasvanut paikallaan ainakin sen yli 20 vuotta, kun olemme tässä asuneet ja varmasti myös sitä ennen ehkä toiset 20 vuotta. Sitä joskus koetin kaivaa pois, ei onnistunut. Nyt läheinen kuusi alkoi sitä jyrätä. Angervo on tehnyt poikasiaan pitkin tonttia. Koetan nyt päästä siitä kasvista eroon siten, että peitän pressulla sen juurakon. Voihan olla, että se kasvaa silti, mutta en ole kyseisen kasvin fani, joten se voisi väistyä. Ja sen poikasetkin. Sen poikaset ovat aluksi harmittoman viattomia, kunnes ne tekevät suuren juurakon. Ja kun minä puuhaan jotain, on näky aina sen mukainen. En mitenkään oikein kunnolla saanut kuvaan mustaseljaa, jonka istutin entisen töyhtöangervon eteen. Se on liian tumma, tummaa multaa vasten. Jos ensi vuonna saisin siitä paremmin kuvan.

Meillä on ollut sen verran vähäsateista elokuussa, että olen joutunut kaikkia projektejani kastelemaan. Sadevesi ei ihan auta. Ja siellä, missä savinen maa on näkyvissä tai pääosissa ja näkyvissä, huomaa varsinkin maan kuivumisen. Tässä vaiheessa vuotta on jo aika moneen paikkaan istutettu jotain uutta, joten kastelu on myös vaikeaa välillä. Ei meinaa muistaa, mitä on kastellut ja milloin. 

Syksyllä 2022 istutin Päivänsilmä Heliopsis Heliathoidesin takapihalle. Ja viime syksynä varmaan peura tai kauris kävi sitä syömässä. Muita kasveja ei oltu ehkä ehditty syödä, mutta en keksi muut eläintä, joka söisi niin korkealta kukkavarren poikki. Tässä on tummat lehdet ja kirkas kukka. Taustalla punaisena vanhaa kantaa oleva joriini, joka on ollut hyvin elinvoimainen oltuaan aika huonolla hoidolla. Lehdissä on reikiä, täällä on lehtokotiloia. Moni kasvi on silti tänä vuonna ollut muita vuosia ehjempiä. Kimalaiset pörräävät yhä runsaasti, perhosia on yhä vähän. Ja tässä taas yksi tämän vuoden lempikuvauskohteista. Eri paikoista näkymiä keinulle. 

Täytyy ottaa muista projekteista vielä pari kuvaa, kun muistaisi. Joskus on kätevää tarkastaa myös blogin kautta, että mitä on milloinkin puuhaillut. Kuvista myös huomaa monen paikan muuttumisen. Varsinkin, kun tekee penkkejä välillä siten, että niiden rajat muuttuvat vuosi vuodelta.