Tänään vettä saivat silti vain taas ne kriittiset paikat. Koska halusin, että vesi menisi aika lailla pikkuhiljaa esim. kärhöjen juurille, laitoin vedenpaineen aika hiljaiselle. Myös sen takia, että vesi vähän ehtisi letkussa lämmetä. Tulokset ovat tällä hetkellä toki aika lailla toiveajattelua, mutta nyt oli pakko jo kokeilla. Samalla oli aikaa kitkeä, kitkin suurempia ja pienempiä rikkoja ja leviäviä perennoja. Kun on pakko vahtia veden lorotusta, tuli samalla parista kohtaa kiskottua ihan kohtuullisia mm. vadelmanjuurakoita pois. (Miksi vadelma kasvaisi parhaiten siellä, missä sitä olisi äärimmäisen hankalaa poimia?)
Yleensä pitäisi kastella aamuvarhain tai illalla. Minulla tuppaa hommat alkavan ja loppuvan vähän miten sattuu. Ei ihan suositusten mukaan.
Lehtosinilatva kasvaa varjoisessa kohtaa puutarhaa. Kasvimaan takana. Minkä paikan itsekin aina joskus unohdan.
Siellä oli tänään paljon kaikkea ihmeteltävää. Ensin ihmettelin kitkemisen määrää, ja totesin, että tänään en täällä kitke. Sen jälkeen ihmettelin viereisen kuusen kasvaneen sen verran liikaa, että kohta taitaa kuusi lähteä. Sekään homma ei alkanut tänään. Sen jälkeen ihmettelin sitä, miten lemmikit, hopeatäpläpeippi ja nurmitädyke ja metsämansikka yhdessä ovatkin aika ilmava ja vaihteleva näky. Niistä sentään yritin ottaa kuvan. Joskus vaan puutarha on koettava, koska kuvaan ei saa kaikkea.
Ihan kuin olisin unohtanut myös etupihan kukkapenkit. Tai vähän omasta halustani ihan kuin olisinkin. Ne ovat nyt siinä vaiheessa, että ei oikein kuki mikään ja vähän kaikki näyttää surkealta. Johtunee osittain kuivuudesta kylläkin. Mutta osa myös siitä, että niissä kasvaa vähän sitä sun tätä. Hajulaukat tai kauniimmin tuoksulaukat ovat kuitenkin aloittamassa kukintaansa etupihalla. Ehkä erottuisivat selkeämmin muista kasveista, jos olisivat vähän erilleen. Mutta tuossa näyttävät nyt viihtyvän, joten olkoot siinä. Jotain muuta runkoa täytyy suunnitella niihinkin penkkeihin.
Päässä kuhisee kaikesta huolimatta listat kaikista asioista, joita voisi uudistaa ja joihin voisi panostaa. On ainakin tekemistä kesän aikana.
Kivipellon Saila yritti tässä jonain päivänä manata sadetta kuivattamalla pyykkejä ulkona. Toinen tapa kutsua sade, on jättää kaikki kasvit tukematta. Tästä huolimatta tänään laitoin kiinanpioneille tukia. Jos tukia ei laita, ovat jotkut pionit kohta pitkin pituuttaan maassa jopa nuppujen painosta. Yritin kuitenkin tehdä kompromissin ja jätin muutaman vankemman pionin tukematta, jos se riittäisi sateen kutsumiseen.
Tämän pionin jakotaimen olen ottanut appiukon mökiltä. Tämän istutusvuosi on kadoksissa, mutta todennäköisesti on vanha kunnon Sarah. On mukava tietää, että tämä pioni jatkaa kukintaansa meidän puutarhassa, koska mökillä sen kohtalosta ei voi olla tulevaisuudessa varma.
Viime kesänä oli varmasti turhankin viileää ja ehkä kasvatin tätä väärällä tavalla. Nyt kasvi on kasvanut varmaan ruukkunsa täyteen ja on ollut samassa mullassa vähän liiankin kauan. Ja kukkii.
Kukan väri on oikeastaan punainen, mutta terälehden alaosa on valkoinen tai vaalea. Sen vuoksi väritys on kirjavan oloinen.
Sai tämäkin kukka tänään vettä ja veden kanssa jopa vähän ravinteita.
Meille on yöksi luvattu tihkusadetta. Se olisi erittäin tervetullutta. Mutta en oikein voi uskoa, ennen kuin tarkistan aamulla sademittarin.
