Avoimet puutarhat 2015, osa 2

Heinolan siirtolapuutarha-alueelta ajoin pieniäkin teitä kohti Iittiä, Villi Piha kohteena (blogi). Villissä pihassa olen käynyt myös elokuussa pari vuotta sitten. Kun siirtolapuutarhassa suurimmat pihat olivat noin 420 neliötä, niin Villissä pihassa mittakaava on hieman toinen. Kuvia on paljon, vaikka karsinkin niitä

Auton jätin parkkiin tämän ihanan risuaidan ja sen edessä olevan keltaisen penkin eteen.



Hyötyviljelyä on monessa paikassa. Rinteessä on kaunis kasvimaa, jossa ihanat muodot. Niitä kaikkia en saanut kuvaan, mutta ihanan kaarevia ja selviä penkkejä ja olkikatteita välissä.

 

Laatikkoviljelyt tai viljelylaatikot olivat vähän lähempänä taloa ja aidattu eläimiltä.

 

 

Kasvihuoneessa tomaatteja jne. Kasvihuoneen takana nousee rinne. Rakennus oikealla talli ja kanala ja vasemmalla vanha koulun sauna. Matkalla saunalle on rinteessä ruusuja.

Punalehtiruusua jäin ihailemaan.

Talolta tielle päin, on onneksi opasteita. Ja mittakaavat hieman erilaisia kuin pienellä pihalla.

Perennapenkit ovat enemmänkin perenna-alueita.

Väliin jäävissä nurmikkoalueissakin on leikkaamista.

 

 

Ehdottomasti haluan lehtosinilatvaa itsellekin.

Metsäpolku on ihana, josta pääsee suoraan kärhötunnelille. Kuvasta näkee pihan korkeuseroja.

Kärhöt olivat kipuamassa, jotain jo kukassakin.

Villissä pihassa on eläminä ankkoja, kanoja ja hevosia, ja näin minä pantterinkin tasapainottelemassa.

Ja ihana maakellari.

Villistä pihasta ostin myös itselleni jotain, nimittäin laattoja. Onneksi joku joskus innostuu valamistöistä niin paljon, että muutkin pääsevät ostoksille. Samalla taisin ilahduttaa kahta koululaisen kokoista kioskinpitäjää, jotka riemuitsivat tehdessään kunnon kaupat. Tässä nopeasti otettu kuva elämänpuu astuinlaatasta, joka ei ole vielä vähään aikaan oikealla paikallaan. Minä taidan kyllä ilahtua tästä vielä aika monta kertaa.

Vielä on kuvia yhteen postaukseen Avoimista puutarhoista.

Avoimet puutarhat 2015, osa1

Eilinen sää helli Avoimissa puutarhoissa. Edellisenä päivänä oli ollut kaatosateita, joten otin varakengiksi mukaan saappaat. Sandaalit olisi ollut parempi valinta. Eihän tänä kesänä ole tottunut lämpöön. Eilisen lämmön vuoksi tänä aamuna havaitsin tarhaidännunikkoni olevan avautumassa. Tämä on tämän pihan ihka ensimmäinen tarhaidänunikko, kasvatin tämän siemenestä kaksi vuotta sitten (joista ekat kaksi vuotta kasvi vain jurotti) ja nyt avautuu Unikko Royal Wedding. Täällä meillä, savimaassa. Muille itsestään selvyys, minulle työvoitto.

Eilen aloitin kiertämisen Heinolasta. Kävin ensin Anne Elo-Raudan ja Pentti Kuisman kotipuutarhassa. Ihana aurinkoinen sää teki kuvaamisesta välillä vähän haastavaa, en aina oikein nähnyt mitä kuvasin. Ihania ruusuja.

Vaikuttava kallio. Lampi oli syntynyt itsekseen maasta vapaaksi kaivettuun kallionkuoppaan, vähän vain oli jouduttu tekemään töitä, ettei vesi valu pois. Yksi hienoimmista vesiaiheista kotipihoilla, joita olen nähnyt juuri sen luonnonmukaisuuden takia.

Täältä matkasin Heinolan siirtolapuutarhoille. Yksi osoite ja hyvin monta avointa puutarhaa. Ja pari avointa mökkiäkin. Näin niin paljon, että kesti kyllä hetki sulatella. Pihojen keskikoko oli noin 400 neliön tienoilla. Mökit olivat laajimmillaan n 35 neliötä. Olisi ollut niin paljon nähtävää, enemmän kuin oma aikataulu salli. Monilla pihoilla saattoi olla pieni tai suurempi vesiaihe, kasvihuone tai laatikkoviljelyksiä, perennoja. Ja sitten avarampia pihoja.

Oli pihoja, joissa oli nurmialueen lisäksi useita perennapenkkejä ja laatikkokasvimaa ja koristeita ja istuskelualueita.

Oli pihoja, joissa ei nurmikkoa ollut ollenkaan. Hyvin runsasta perennojen kukintaa ja hyvin käytetty pinta-alaa kasvimaalle ja kasvihuoneelle.

Ja pihoja, joille pilkisti puiden takaa järvinäkymä. Ja joissa oli kaikkea paljon, mutta silti tuntui avaralta.

Olin pikkaisen pyörällä päästäni tuon vierailun jälkeen. Jos joskus tulen asumaan kerrostalossa, olisi tuollainen vaihtoehto kyllä erittäin sopiva paikka pihaharrastukselle ja mökkeilylle.

Kiitos kaikille pihojensa ja puutarhojensa avanneille! Valtavan hieno päivä.

Nyt ilma on ulkona sen verran upea, että pitää jatkaa avoimien puutarhojen esittelyä vähän myöhemmin. Lisää ihania pihoja tulossa.

Kesäkuun loppua

Vähän aikaa on tuntunut, että pihalla ei mitään tapahdu. Vaikka jotain siellä tapahtuukin. Niin vähän aikaa on tämä puutarhaharrastus jatkunut, että kasvit eivät ole vielä siinä runsaudessa kuin toivoisin. Varsinkin, kun olen vähän pihi ja ostan useamman taimen samaa kasvia vain alennuksista.  Kotilotkin ovat niin hyvin joskus imuroineet kasveja, etten aina uskallakaan heti luottaa kasvien kestävyyteen. Ja tällä hetkellä oma piha vähän kyllästyttää ja omat kuvat myös.

Ostin alennuksesta syksyllä pari punapäivänkakkaraa, niitä ei näy nyt missään. Joten ostin kuitenkin samanlaisen kukkivana. Unihiekat karisevat aamulla, kun näkee tämän väriyhdistelmän.

Ja myös tämä tarhapioni on aika voimakkaan värinen.

Oli pakko ottaa kuvia, koska aikaisemmin kukkinut pioni hybridi Starlightin lyhyt kukinta meni minulta vähän ohi. Näin sen nuppuisena, jolloin kuvasin. Kun se oli auki, en ehtinyt muka hakea kameraa ja saman päivän sateet saivat sen mustumaan, kun itse olin reissun päällä.

Joku kerta uhosin, että en oikein harrasta kesäkukkia. Näköjään sekin riippuu vain olosuhteista. Matkalla paikasta A paikkaan B on Viherpeukaloiden myymälä ja siellä olikin osa kesäkukista alennuksessa. Ja niin lähti mukaan pari kassillista. Olin ajatellut, että en osta lisää ruusuja, kun niiden piikkien kanssa minulla on vähän sellainen naarmuinen suhde. Olin kyllä jo lainannut kirjastosta ruusukirjan, että perehdyn asiaan ensin tarkemmin ja sitten voisin harkitakin jotain. No, samaisessa paikassa oli kaupan avojuurinen John Cabot ruusu Yhdellä eurolla. Ja niin ne periaatteet romuttuvat.

Laitoin ruusun heti veteen ja istutinkin sen melko pian. Yleensähän minulla kestää hetki istuttamisen kanssa. Viime hetkellä ostin myös puksipuun, joka oli edullinen ja jota ei oltu leikattu muotoonsa. Ajattelin aluksi, että siitä saan paljon pistokkaita, kun sen leikkaan. Myöhemmin kadutti, että en samalla ostanut niitä kaikkia sieltä. Olisin saanut uudella penkille hyvää reunusta.

Syksyn istutuksista Espanjansinililjoista on ainakin yksi elossa. Olinpa tyytyväinen tästä. Vieressään vuokko, todennäköisesti kanadanvuokko. Onneksi pihalla on jotain hempeääkin.

Ja huomenna se sitten on. Nimittäin Avoimet puutarhat. Reissusuunnitelma on tehty, lapsenvahdit hommattu. Kunhan ei sataisi niin kovasti kuin viime vuonna. Mukavaa päivää myös puutarhansa avoimena pitäville!

Ruukkuja, nuppuja, projekteja

Vihdoin sai ruukutettua kärsineitä tomaatin taimiani. Osan sain viljelylaatikkoon jo aiemmin. Taimia oli liikaa, osa aika kärsineitä (huono hoito ja lannistunut hoitaja viileän kevään ja alkukesän takia). Onneksi osassa tomaatteja on kukkia ja osa varhaista lajia. Täytyy ehkä ensi vuodeksi joko lopettaa tämä tomaattishow tai sitten miettiä vähän paremmat systeemit. Rääpäleiden kuvaaminen ei oikein innosta. Muistin vasta ruukuttaessa, että minullahan on myös paria amppelitomaattia, nekin olivat venyneet sellaisille kummille varsille, että sain tehdä töitä, että saan ne kaikki varret kierrettyä mullan alle, kun olivat jo kasvattelemassa ilmajuuria. Ei uskoisi, että tästä ruukussa olevasta yksilöstä on kymmeniä senttejä vartta mullan pinnan alapuolella.

Huuhtelin kyllä tuon ruukun kuvaamisen jälkeen.

Rikkinäisiä saviruukkujakin oli pari. Niitä pyörittelin hetken ja kävin harventamassa oreganoa niihin kasvamaan yrttilaatikosta. Jos muistaisi oreganoakin käyttää tästä ovea lähimmästä kukkapenkistä. Minä en oikein harrasta kesäkukkia, vaikka ihailenkin niitä muilla. Näiden tomaattien kastelussa on tarpeeksi muistettavaa, joten pyörittelen sitten näitä oman pihan kasveja. Ja toinen syy on piheys. Nytkin on tulossa uutta multapinta-alaa vailla perennoja.

Tänä vuonna minulla ei pitänyt olla ihan kaikkia näitä uusia istutusalueita projekteina, mitä nyt on alkanut tupsahtelemaan. Mitenköhän tässä näin taas käy. Syytän viileää kevättä ja kesää. Helteellä en nimittäin jaksa tarttua lapioon.

Tämä pioni saa kukinnan jälkeen siirron. Istutin tämän hybridi Starlightin liian piiloon, jää muiden varjoon, joten hämmästyin tämän nupun kokoa. Kohta se kukkii.

Pihamme alkuperäinen pioni taitaa olla tarhapioni Rubra Plena. Tätä arvuuttelin kauan, mutta näin aivan samanlaisen myynnissä tuolla nimellä. Tosin vaikeahan niistä on aina ulkonäön takia sanoa.

Ukkolaukat vähän kaatuilevat sinne tänne. Osa on aika pitkiä ja kitkeminen niiden juurella on saanut pieniä vahinkoja aikaiseksi.

Minulla on myös visiota tulevaa ajatellen. Pihastamme söi jotkut toukat ison lehtikuusen. Sen kanto seisoo paikallaan ja saa siihen jäädäkin. Maa on tässä tosi tiukkaa, täynnä isojen puiden juuria ja aika vähäravinteista. Teen tämän kannon ympärille kohopenkkiä ja saa sitten alppiruusuille tai atsleoille tai muille metsäpuutarhan suuremmille pensaille paikan, kunhan ensin siirrän nuo kärsineet herukat tuosta pois. Sitä ennen kippaan tähän kaikkea maata ja jätän ne pressun alle vuodeksi tai pariksi ennen varsinaisen kohopenkin rakentamista. Tuohon on jo kipattu mm. ränneistä irronnutta puoliksi maatunutta mönjää.

Rikkaruohikkoa en ole ehtinyt ajaa. Etelästä päin paikkaa varjostaa tammi, hopeapaju ja vaahtera, idästä hevoskastanja. Jostain vähän pilkahtaa aurinko tuohon paikalle. Oikea projekti olisi takapihalla. Siis se, mitä oikeasti pitäisi tänä vuonna tehdä. Sen tekeminen tuntuu minusta liian työläältä ja siitä meillä on puolison kanssa vielä neuvottelut kesken, joten huomaan saman ilmiön kuin aikoinaan opiskellessa. Suuren tentin tullessa kiinnosti kaikki muu oheistoiminta, kuten siivoaminen ja kaiken muun opiskelu. Ehkä se on vain tartuttava tuon takapihan suuriin haasteisiin ja tehtävä näitä muita pikkuhiljaa ja muistaa, että tätä ei ole vielä varaa toteuttaa (ajallisesti tai rahallisesti).

Suunnitelma B

Olemme olleet esikoisen syntymän jälkeen juhannuksen suvun mökillä, paitsi kerran ja nyt toisen kerran. Tällä kertaa jäimme kotiin viettämään kaupunkijuhannusta. Kotona ulkoilua, grillailua, perhepelejä, puutarhahommia.

Kurjenpolvi, nimetön, joka kasvaa peittäväksi (varjostaa tässä kärhön juuria) ja jonka lehdet ovat aivan ihanan pehmeän samettiset, aloittaa kukintaansa.

Kotona minulla on hommat ihan vaiheessa. Kylmien öiden takia tomaatit ovat yhä missä sattuu, kun hallaharsoa ollut niin vähän. Eli satoa tuskin kamalasti tulee. Niiden istutus on vaiheessa, kun kottikärryt ovat toisessa käytössä, joiden vapautumista ennen pitää tehdä vähän paria muutakin homma. Kumma kierre. Joka tapauksessa 18.6. oli kuulemma suuri kitkentäpäivä, jolloin vähän kitkin ja vähän vahingossa aloitin uuden kukkapenkin laajennuksen. Joka ollut kauan mielessä, mutta joka olisi voinut tietysti odottaa hetken. Tuon painuneen ja kovan savivoittoisen rikkaruohokerroksen kuoriminen kukkapenkin ja puun välistä oli vähän tuskaa maan ollessa kuiva, pieni sade auttoi vähän asiaa.

Puutarhahommat on helppo keskeyttää, kun naapurin pienet koiranpennut ulkoilevat. Kasvien kuvaamisen jälkeen pienten liikkuvien reilun kuukauden ikäisiä karvapalleroita on vähän erilaista kuvailla. Mutta hommat jäivät siis kesken ja tänään jatkan.

Kuvitelkaa kymmenen tällaista. Meidän lapset saavat näiden ulkoillessa leikittää. Lapset ovat yhtä hymyä, vaikka noiden hampaat tuntuvat jo varpaissa.

Kaupungissakin on kokkoja, niitä ei tarvitse itse kasata, eikä sytyttää eikä valoa itse. Tunnelma on kohdillaan, vaikka on satoja ihmisiä ympärillä. Veneet, laivat, kalastajat, liitovarjoilijat ja lokit mukana menossa.

Hauskaa ja rentoa juhannuspäivää!

Suuria ja pieniä ilonaiheita

Jokunen vuosi sitten pihastamme piti kaataa lähellä taloa ollut koivu. Isäni kaatoi sen ja kaatuessaan koivu rysäytti myös mukanaan osan hevoskastanjaa. Nyt puu alkaa olla sen verran toipuneen oloinen, että olen todella iloinen sen olemassa olosta. Hieman on liian lähellä taloa, mutta sitä täytyy miettiä sitten, jos oksat alkavat hipoa seiniä. Yhtä rajua leikkausta en tälle tarkoituksella haluaisi uudestaan tehdä, mutta nyt ihailen tätä joka päivä.

Toisaalla taas olen yrittänyt kuvata viime vuonna ostamaani tulikellukkaa. On ollut sen verran tuulista, että tänään vasta taisin saada tulikellukan kunnolla kuvaan. Taustallaan luhtaesikkoa.

Aloitin loman. Ja piha ja puutarha ovat olleet omillansa. Olen kaivannut lepoa ja lukemista. Se on auttanut virran palauttamiseksi ja luultavasti juhannuksena saan vihdoin tehtyä muutamia pihahommia. Tulevalle yölle on vielä luvattu sen verran kylmää, että en ole uskaltanut vieläkään istuttaa kaikkia tomaatteja paikoillensa, kun hallaharsoa on rajallinen määrä. Ehkä huomenna sitten.

Monissa paikoissa on omenapuut kukkineet paljonkin. Meillä taas viime vuosi oli tällä kadulla ja lähistöllä tosi runsas omenavuosi ja tänä vuonna omenat ovat kukkineet hyvin vähän. Sen sijaan ahomansikka on aloittanut kukkimisen runsaampana kuin aiemmin. Nämä saavat olla rauhassa omenapuun alla. Leviävät vähän minne sattuu, ylimääräisiä karsin aina ajoittain herkempien kasvien juurelta. Ovat lemmikkien kanssa ihania. Lemmikit saavat joka vuosi tuolta lähtöpassit ja joka vuosi ne ilmestyvät uudestaan. Jotenkin puolivilli meno sopii minulle.

Aloitin tämän pihan muuttamisen puutarhamaisemmaksi vajaa neljä vuotta sitten. Pikku hiljaa on alkanut tulla varmuutta, omia ajatuksia, omaa tyyliä ja rohkeampia suunnitelmia. Vaikka jonkun ammattilaisen mielipide olisi alussa varmasti auttanut eteenpäin ja asiaa, tuntuu nyt mukavalta antaa ajatusten ja ideoiden joko hautua ja muhia mielessä tai sitten vain alkaa toteuttaa jotain ideaa. Se kai harrastuksen idea onkin, kehittyä tässä samalla. Aikaisemmin olisin halunnut, että olisi ollut kerralla valmis piha ja sen takia puutarhan hoito tuntui kamalan työläältä, kun siellä olisi pitänyt jatkuvasti tehdä jotain. Nyt taas on kivaa, kun voi ajoittain innostua. Ajoittain voi myös ottaa koko hommasta lomaa. Sitä en kyllä uskonut, että tämä harrastus pysyy matkassa näinkin kauan ja suunnitelmat vain kasvavat.

Blogistanian suuri ja monipuolinen joukko on antanut uutta tietoa ja uusia ideoita ja olen hämmästynyt taas siitä, kuinka paljon olen oppinut kasveista tässä ohessa sekä niiden nimiä (paitsi niitä latinankielisiä).

Vihdoin

Vihdoin meillä sataa, ihan oikeasti. Maa ja kasvit tarvitsevat vettä ja myös männyn keltainen siitepöly toivottavasti häipyy näkyvistä. Eilen leikattu ruoho saa vettä ja minä voin ihan rauhassa tänään laiskotella. Vihdoin alkoi loma, mutta kestää hetki toipua vuoden 2015 työrupeamasta.

Vihdoin myös akileijat alkavat levittäytyä. Siemeniä olen heitellyt useampia, mutta eivät heti kyllä itäneet. Tällä tontilla on ollut myös jotain vanhoja akileijoja, joita olen yrittänyt vaalia. Tällä hetkellä kukassa mummon kalsarin väriset akileijat. Tai nätimmin sanottua haalean roosan värinen?

Maa on ollut pitkään aika kivikovaa, joten olen niin tyytyväinen, että joissain penkeissä (muissakin kuin kohopenkeissä) alkaa maa olla kuohkeaa vähän syvemmältäkin.

Viikon varrelta

Viikko on mennyt aika vauhdikkaasti. Pihalla pitänyt ummistaa silmiä toisilta asioilta. Nopeissakin hetkissä ehdin välillä etsiä kameran. Joku iltapäivä töistä tullessa pilkahti aurinko. Sain samaan kuvaan avautuvia ukkolaukkoja ja tulppaaneja. Ja kaikkea muutakin kukkakaaosta.

Meillä päin on ollut tuulista (ylläri), mutta ei kovin sateista. Itse asiassa multa on todella kuivaa. Toukokuussa jossain vaiheessa loppuivat sateet yhtäkkiä kuin leikaten. Pari kuuroa tosin ollut rajuna tai tihkua, mutta niistä ei ole oikein sademittariin jäänyt mitään. Alkukesän raikkaus näyttää hyvältä silti.

Aika on ollut rajallista, joten piti valita yleisen siistimisen (ruohonleikkuu) ja murto-osa siistimisen välillä. Valitsin murto-osan. Meillä on lainassa (pitkä laina-aika) oksasilppuri. Oksia on aika paljon. Miehen mielestä tarpeistoa löytyy omaan pururataan. Nyt sitten pohdin erilaisia kukkapenkkien reunuksia, jotta saisi pidettyä rikkaruohot hieman kauempana, jonkinlaisen puskurin takana.

Ennen

Jälkeen. (Oksasilpun alla on voimapaperia, tuo alue saattaa tänä vuonna joutua vielä kaivuun kohteeksi, joten en viritellyt pysyvämpää ratkaisua vielä.)

Piti kitkeä myös rikkaruohoja samalla ja kuoppiin laitella uutta multaa. Kuvista jälkeen kuva on ryhdikkäämpi, mutta jokin vielä livenä vähän tökkii tuossa oksahakkeessa. Toisaalta kaikki kierrätetty, ilmainen tai helposti saatavilla oleva menee joskus kauneuden, hankaluuden ja kalliin edelle.

Meillä kukkii myös keltavaleunikot. Lähes samoihin aikoihin ekat avautuivat myös viime vuonna. Nämä viihtyvät meillä hyvin, olen kitkenyt näitä ja purkittanut työkavereille. Mutta tänä vuonna erikoista on se, että näiden kanssa kukkii yhtä aikaa tulppaanit.

Viime vuonna istutin tarhakullero New Moonin. Nyt se kukkii. Ja minä iloitsen. Väri on hyvin viileän haalean keltainen. Vierellä tulppaanin lehtiä ja nousemassa myös varjoliljan kukintoa. Taustalla kartiovalkokuusi.

Vierellä oleva tulppaani oli tähän penkkiin vahingossa jäänyt Carnaval de Nice. Ensi vuodeksi haluan näitä lisää, toiseen penkkiin. Tässä penkissä ei ole parhaimmat olosuhteet tulppaaneille, joten ei ole enää yhtä muhkea ja kaunis kuin viime vuonna. Kuvan toiset tulppaanit ovat sellaisia, jotka muina vuosina ovat jo kukkineet toukokuussa ja lakastuvat ensimmäisenä. Tänä vuonna varjossa vain sinnittelevät. Erikoinen tulppaanikevät. Eikun tulppaanikesä.

Minulla on usein aina jokin mysteerikasvikysymys. Tietääkö kukaan, että onko tämä kasvi tädyke. Ja jos on, niin mikäköhän laji? Pihakirppisretket saavat ostamaan ja istuttamaan välillä vähän holtittomastikin kasveja. Jossain vaiheessa voi iskeä epäilys, että en kai istuttanut mitään, mitä tulen katumaan. Tuulen takia tämä(kin) oli hankala kuvattava.

Minulla alkaa pian loma. Olen suunnitellut aika monta pihahommaa kesän ajaksi itselleni. Saa nähdä taas, onko lista liian pitkä vai juuri sopiva.