Ruukkuja, nuppuja, projekteja

Vihdoin sai ruukutettua kärsineitä tomaatin taimiani. Osan sain viljelylaatikkoon jo aiemmin. Taimia oli liikaa, osa aika kärsineitä (huono hoito ja lannistunut hoitaja viileän kevään ja alkukesän takia). Onneksi osassa tomaatteja on kukkia ja osa varhaista lajia. Täytyy ehkä ensi vuodeksi joko lopettaa tämä tomaattishow tai sitten miettiä vähän paremmat systeemit. Rääpäleiden kuvaaminen ei oikein innosta. Muistin vasta ruukuttaessa, että minullahan on myös paria amppelitomaattia, nekin olivat venyneet sellaisille kummille varsille, että sain tehdä töitä, että saan ne kaikki varret kierrettyä mullan alle, kun olivat jo kasvattelemassa ilmajuuria. Ei uskoisi, että tästä ruukussa olevasta yksilöstä on kymmeniä senttejä vartta mullan pinnan alapuolella.

Huuhtelin kyllä tuon ruukun kuvaamisen jälkeen.

Rikkinäisiä saviruukkujakin oli pari. Niitä pyörittelin hetken ja kävin harventamassa oreganoa niihin kasvamaan yrttilaatikosta. Jos muistaisi oreganoakin käyttää tästä ovea lähimmästä kukkapenkistä. Minä en oikein harrasta kesäkukkia, vaikka ihailenkin niitä muilla. Näiden tomaattien kastelussa on tarpeeksi muistettavaa, joten pyörittelen sitten näitä oman pihan kasveja. Ja toinen syy on piheys. Nytkin on tulossa uutta multapinta-alaa vailla perennoja.

Tänä vuonna minulla ei pitänyt olla ihan kaikkia näitä uusia istutusalueita projekteina, mitä nyt on alkanut tupsahtelemaan. Mitenköhän tässä näin taas käy. Syytän viileää kevättä ja kesää. Helteellä en nimittäin jaksa tarttua lapioon.

Tämä pioni saa kukinnan jälkeen siirron. Istutin tämän hybridi Starlightin liian piiloon, jää muiden varjoon, joten hämmästyin tämän nupun kokoa. Kohta se kukkii.

Pihamme alkuperäinen pioni taitaa olla tarhapioni Rubra Plena. Tätä arvuuttelin kauan, mutta näin aivan samanlaisen myynnissä tuolla nimellä. Tosin vaikeahan niistä on aina ulkonäön takia sanoa.

Ukkolaukat vähän kaatuilevat sinne tänne. Osa on aika pitkiä ja kitkeminen niiden juurella on saanut pieniä vahinkoja aikaiseksi.

Minulla on myös visiota tulevaa ajatellen. Pihastamme söi jotkut toukat ison lehtikuusen. Sen kanto seisoo paikallaan ja saa siihen jäädäkin. Maa on tässä tosi tiukkaa, täynnä isojen puiden juuria ja aika vähäravinteista. Teen tämän kannon ympärille kohopenkkiä ja saa sitten alppiruusuille tai atsleoille tai muille metsäpuutarhan suuremmille pensaille paikan, kunhan ensin siirrän nuo kärsineet herukat tuosta pois. Sitä ennen kippaan tähän kaikkea maata ja jätän ne pressun alle vuodeksi tai pariksi ennen varsinaisen kohopenkin rakentamista. Tuohon on jo kipattu mm. ränneistä irronnutta puoliksi maatunutta mönjää.

Rikkaruohikkoa en ole ehtinyt ajaa. Etelästä päin paikkaa varjostaa tammi, hopeapaju ja vaahtera, idästä hevoskastanja. Jostain vähän pilkahtaa aurinko tuohon paikalle. Oikea projekti olisi takapihalla. Siis se, mitä oikeasti pitäisi tänä vuonna tehdä. Sen tekeminen tuntuu minusta liian työläältä ja siitä meillä on puolison kanssa vielä neuvottelut kesken, joten huomaan saman ilmiön kuin aikoinaan opiskellessa. Suuren tentin tullessa kiinnosti kaikki muu oheistoiminta, kuten siivoaminen ja kaiken muun opiskelu. Ehkä se on vain tartuttava tuon takapihan suuriin haasteisiin ja tehtävä näitä muita pikkuhiljaa ja muistaa, että tätä ei ole vielä varaa toteuttaa (ajallisesti tai rahallisesti).