Helteinen toukokuu

 Kun laiskasti käy tekemässä uusia postauksia ja kevät on helteinen, niin koko ajan kuvat vanhentuneita. Meillä on satanut viimeeksi noin kolme viikkoa sitten siten, että vettä jäi hieman sademittariin. Eiliset etelän kaatosateet kiersivät meidät. Satoi sen verran, että autotallin katolla oleva siitepöly sotkeentui lisää, tie ei edes kastunut. On ollut pakko kastella ja se myös hillitsee intoa uusien istutusten tekemiseen. Tulppaanikato on ollut todella merkittävä. Onneksi ei ollut mitään sellaisi kevätjuhlia, joita varten olisin suunnitellut hienot tulppaani-istutukset. Vain yksi penkki näyttää siltä, miltä piti parin muunkin penkin näyttää. Tässä penkki 19.05.

Sama penkki eilen hieman toisesta kulmasta.

Tänä vuonna olen ollut laiska nurmikon leikkaaja, joten kahden kukkapenkin välissä on nyt pieni orvokkikasvusto. Sitä en vielä leikkaakaan pois. Näkyy hieman yläkuvassa, lähikuva alla. Syksyn kuivia lehtiä siellä seassa.

Eilen hikoilin vihdoin (helteessä) myös nurmikkoa pois, siis osasta pihaa. On niin kuivaa, että etupihalla, joka alkaa olla tosi kuiva) on sen pöllyävän materiaalin kanssa vähän ahdistavaa leikata yhtään mitään. Heti näyttää kuvissakin taustat paremmilta ja puutarha siistimmältä, kun saa leikattua voikukkaa vähemmäksi.

Tulppaanien kurjan kohtalnon takia olinkin todella yllättynyt, että kermapikarililja Ivory Bells kukkii kahden kukkavanan kanssa (toki vasta viime syksynä istutettu). Laitoin tämän aika kosteaan paikkaan ja sieltä se tomerana nousi ja teki kauniit kukkavanat, joissa on vielä kukkia jäljellä. Kuivuus vain alkaa koetella sen verran, että imikkäpehkot näyttävät paikoin siltä, että voivat alkaa lurpottaa. 

Puuvartisten huonoa kuntoa on nähtävissä: rusoherukka ei voi hyvin, ehkä tuli hortensiamenetyksiä sekä magnoliani voi huonosti. Onneksi on taas niitä kasveja, jotka näyttivät aluksi kuolleelta, mutta ovatkin elossa kuten moni ruusu ja kärhö. Toki pari kärhöä on ehkä menehtynyt, ne heräsivät täällä tosi myöhään. Peruukkipensas on elossa, se on aina ihme vaikean talven jälkeen. Alakuvassa punertavana hohtava lehdet kuuluvat tummalehtiselle peruukkipensaalle.

Iloisia perenna-asioita ovat mm. valkoisen sinikämmenen löytäminen kukkiavana. Kuvassa taustalla. Myös viime vuonna ostetuista imiköistä sekä rotkolemmikeistä näyttää olevan kaikki hengissä, osa toki ei ihan yhtä vahvasti. Lemmikkejä on vähän siellä ja täällä. 

Rotkolemmikkien kukat ja lemmikkien kukat näyttävät kovin samoilta.

Täytyy kesän aikana koettaa tunnistaa kaikki uudet rotkolemmikit sekä imikät ja laputtaa ne. Tiedot ovat ylhäällä, mutta lajikkeissa erojen tunnistaminen on hieman haastavaa minulle. Varsinkin nyt, kun kaikkea muutakin tapahtuu ympärillä ja yhä puutarhassa on paljon hommia, jotka pitäisi olla jo tehtynä. Kaikkien tulppaanien talvituhojen jälkeen on kuitenkin ihmeellistä, että nämä aika arvokkaat La Belle Epiquet ovat kukkineet (oli kai tarpeeksi kuiva paikka syksyllä). Ne ovat olleet myös näihin säihin pitkään kukkivia.

Hurja helle on alkuviikosta tulossa tänne. Joten täytyy varautua kasteluihin. 

Perässä ei pysy

 Toukokuun kiri on taas menossa. Ainakin luonnossa ja puutarhassa. Perässä en meinaa pysyä. Heti, kun toukokuussa on yhtään menoja tai flunssia, menee puutarha-aikataulut sekaisin. Saatikka siitä, miten ensin on melkein lämmin, sitten jäätävää ja sitten räjähtää kesälämmöt ja kuivuus päälle. Perässä ei pysy.

Puutarhassa on paljon hommia tekemättä (yläkuvassa on viime vuoden perennanvarsi pystyssä), syksyn lehtiä vielä lojuu siellä täällä (onneksi koko ajan vähemmän), kasvimaa on retuperällä, kivituhka on retuperällä. Enkä edes tajua, milloin nurmikko (rikkaruohikko) ehti leikattavaa kuntoon. Hirveä määrä hommia odottaa. Samaan aikaan ilman mitään paineita kukkii rusotuomipihlajat, hyasintit, esikot ja monet muut kukat. Ei niillä mitään ihmisten kiireitä ole.

Onneksi olen saanut itseni siihen mielentilaan, että kyllähän tässä ehtii. Askel kerrallaan, homma kerrallaan. Tai minun tapaukseni monta hommaa kerralla kesken. Ja yhden kyllästyttäessä, voi jatkaa seuraavaa. Koska jokainen kevät on erilainen, on vaikea vielä tietää, ovatko kaikki kasvit varmasti hengissä. Näyttää ainakin siltä, että talvi on ollut kova tulppaaneille. Joitakin on voinut popsia eläinkin (pari myyränkoloa on) tai muut olosuhteet eivät ole suotuisat. Muutama ihan minipieni tulppaani kertoo joissain penkeissä, että tulppaaneita on istutettu, niiden kasvu ei vain nyt ole ihan sitä, mitä pitäisi. Onneksi muutama tulppaanikin on hengissä. Mutta sellaista tämä on, joskus menee hyvin, joskus vähemmän hyvin. 

Tänään piti aamupäivällä priorisoida taas kehon huoltaminen. Ja loppupäivälle jää sitten jokin määrä voimia puutarhatöitä (Siksi täällä on välillä aikaa kirjoittaakin, kun ei pysty ulkona olemaan pitkiä aikoja lähes helteessä puuhailemassa. Syytän siis säätä, enkä lihaskuntoani, joka taas sai muistuksen, että paremmassakin kunnossa voisi olla.) Tarhakylmäkukkia minulla on useammassa värissä, osa vain vähän ahtaasti. 

Viime vuonna keräilyintoni (joka onneksi aina myös loppuu) keskittyi rotkolemmikkeihin sekä imiköihin. Niiden lajikenimiä nyt täytyykin yrittää kohdentaa oikeille paikoille. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tämä tarhaimikkä Sissinghurts White on hengissä ja näen sen kukkivan valkoisena ekaa kertaa.

Tilaa nuo imikät ja rotkolemmikit vievät sen verran viihtyessään, että täytyy olla jatksossa tarkkana, mihin ne laittaa. Toki, jos kuivuus iskee pahasti sitten onkin tilanne toinen.

Täytyy jatkaa taas puutarhassa haahuilua. Ylläolevan ruskoirsikka jo luopui kukista ja suklaakirsikka aloitti. Nopeasti vaihtuvat kukintavuorot kasveissa. 

Kolmas kerta toden sanoo

 Hiphei. Löysin tänään, ainakin kolmannen yrittämän jälkeen, elossa olevan rusokoiranhampaan! Tätä olen ainakin pari kertaa aiemmin koettanut istuttaa. Ostin viime syksynä 6 kpl sipuleita. Ja ainakin yksi on tullut maan pinnalle. Ehkä istutin kolme toiseen paikkaan sillä ajatuksella, että jos olen aiemmin tappanut yritykset väärällä paikalla (vaikka muistan ainakin yksien sipulien olleen kuivettuneen rusinan kaltaisia, joista en uskonutkaan enää tulevan eläviä kasveja). Vielä täytyy odotella pieni hetki, että kukka on kunnolla auki. Matala ja herkkis tämä on verrattuna valkoiseen ja keltaiseen kaveriinsa.

Vaikka toukokuu on jo kolmanneksen mennyt eteenpäin, olen päässyt puutarhaan melko vähän. Vähän syytä säitä (kylmyyttä), aika paljon syytän kaikkea muuta tapahtumaa (joista suurin osa kyllä kivoja). Toukokuun voisi tuplata, jotta ehtisi kaiken. Puutarhassa tapahtuu asioita, vaikka viileyden takia hitaasti. Se ei toki näissä kiireissä ole haitannut.

Syksyllä istuttelin jouluruusuja penkkiin, joka jää kesällä vahvaan varjoon. En vain muistanut, että juuri samoilla huudeilla kasvaa aika monia kiurunkannuksia. Nyt ne sitten ovat aika tiiviisti. Tiedän, mihin kiurunkannuksia levitän tästä.  Tässä kiurunkannus on Beth Evansia. Valkovuokot ovat kuin puutarhan photobombeja meillä päin. Alkavat tulla pikkuhiljaa kukkapenkkeihin. 

Jouluruusujen suhteen voisin olla hetken nyt tyytyväinen, sillä viihtyessään ne kasvavat aika suuriksi ja aika moni viime vuonna hankituista on elossa. Siementaimia olen myös jo saanut ja niiden kukintaa voi vielä odotella. Tässä nimetön yksinkertainen tummanpunainen.

Pian kukkii näyttävämmin useampi jouluruusu, vaikka osa ehkä vain yhdellä kukalla. Onpa hienoa löytää joillekin kasveille oikeita kasvupaikkoja. Kiurunkannuksia tilasin viime vuonna paria muutakin. Kesti hetken ennen kuin tajusin tarkistaa, että tämä toinen pinkki tai punainen onkin eri lajiketta kuin Beth Evans. Tämä voisi olla Geroge Baker.

Ja sitten tämä lila on Purple Bird noiden palloesikoiden vieressä. Yksi keltainen krookus on siellä kuukahtamassa seassa. Kiurunkannuksiakaan ei siis tarvise hamstrata lisää. Kohta alkaa tuntu siltä, että eihän minulla olekaan tälle vuodelle tiedossa mitään keräiltävää kasvirintamalla. Se on toisaalta ihan kivaakin. On avoin kaikelle uudelle. 

Onnistuin talvettamaan hyvin vanhan ajan joriinin. Se ei saanut talvella hoivaa. Juurakko pilkkoutui aika hyvin pieniin paloihin ja nyt on aika monta pientä ja suurempaa nyyttiä esikasvamassa. Tämä ei ole ihan lempiväriäni, mutta sen verran elivoimainen, että tälle täytynee jättää tilaa. Joudun varmaan tätä varten kaivamaan jonnekin uuden daalia-alueen. Sillä kasvin väri ei ihan sovi kaiken kanssa yhteen. Alkaa vain kohta loppua mielikuvitus, että mihin sellaisen penkin tekisi ja siten, että siitä ei koituisi lisää muiden kasvien siirtoja.

Viime syksyn uutuuksia

 Loppukesällä tai syksyllä perustin pari uutta kukkapenkkiä. Jouduin odottelemaan niiden perustamista, koska oli sen verran kuivaa aiemmin. Ja silti jäi muutamia kasveja yli. Etupiha on meillä melkoisen kuiva ja täynnä puita. Silti oli pakko saada vielä yksi kukkiva puu. Katselin kauan erilaisia kukkivia puita ja sitten sain pakkomielteen koristeomenapuu Makamikistä. Ja nyt se kukkii kauniisti. Yritin saada penkkiä enemmänkin samaan kuvaan ilman, että naapurin talon on kuvissa.

Sen alla kukkii nyt La Belle Epoque tulppaanit, jotka ovat kuin prinsessoja. Nämä ovat melkein persikkaisia (ei lempivärini), mutta sen verran ruskeaan taittavia, että pidän. Ehkä vain Makamikin ja näiden värit eivät ihan sovi yhteen. Ja sehän usein korjaantuu jo seuraavana vuonna. Harvoin nämä röyhelöiset kaunottaret montaa kevättä kukkivat.

Huolimatta kerroksellisuudestaan, ovat pysyneet pystyssä nyt hurjalla tuulellakin, toisin kuin muualla kasvavat kerrotut Sun Loverit. Ostin viime vuonna harrastajan kasvattaman esikon, joka piti olla keltainen kerrottu, mutta on yksinkertainen ja tämän kaverina oli samassa purkissa toinen esikko. Hellästi yritin ne erottaa toisistaan. Pidän kyllä tästä raikkaasta keltaisesta. Taustalla näkyy pihaesikkoja.

Ostin saksaisesta liikkeestä myös helmililjoja. Tässä penkissä niitä on Night Eyes ja matala tulppaani Samanta (hieman kallellaan sateista ja supussa pilvisyyden takia).

Ja sitten se hassu helmililja Fantasy Creation. 

Minä taidan nykyisin tunkea penkit liian täyteen. Harmikseni parissa penkissä pionit eivät näytä tekevän nuppuja. Uusin sen penkin syksyllä 2021 ja viime vuonna ne kukkivat. Nyt veikkaan, että pionin juurakot ovat joko liian syvällä, liian lähellä muita kasveja tai jotain muuta. Se penkki näyttää olevan nyt todella täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja pionille saisi varmaan antaa hieman enemmän tilaa. Harmittaa menettää kolmen mukavan pionin kukinta tältä vuodelta ja sitten joudun pohtimaan, että miten ne saisin ensi vuonna kukkimaan. Syksylle siis hommia.

Toinen viime syksynä tai loppukesällä rykäisty penkki oli täynnä herttavuorenkilpeä, kotiloita ja elämänlankaa. Sellainen ihana yhdistelmä. Ja penkin takunen on täynnä romua, kompostoria ja varjoista autotallin takuista, jonne heittelen aina kaikkia ylijäämäpurkkeja tai multapusseja. Ajattelin kerrankin pitää tämän alueen vähäkukkaisena ja sellaisena selkeänä. Ja mitä kävikään. Kohta sekin alkaa olla täynnä. 

Alppiruusu Eija on viime vuoden ostos, se ei vielä kuki, mutta tekee uusi lehtiä. Sen kaverina on vielä pieni kartiovalkokuusi Dasy's White. Ja yksi laakakataja. Sitten näiden väleihin on tupsahdellut kasveja. Siellä kukkii nyt valkoisina sekä tuoksuva Cheerfulness sekä yksinkertaisempi Piper's End, jolla on vihertävä keskus. 

Nyt vasta alkaisi valjeta, että tämän voisi pitää lähes valkokukkaisena penkkinä. Siirsin tähän muualla kituvana olevat koiranhammas White Beautyt. Toki voivat ne tässäkin kupsahtaa. Yksi tupas sitä on minulla elinvoimaisena. Tässä kukkii nyt värikkäänä uudempi imikkä, mutta en mistään löytänytkään tämän lajikenimeä. Auts. Olen joko sen unohtanut tai sitten olen kirjoittanut sen jonnekin, mistä en sitä muista. Tontilla kauemmin kasvanut täpläimikkäni on lehdeltään erilainen, lehdeltään leveäämpi. Tämä on kapealehtinen ja kukkien väri on myös sävyltään vähän erilainen.

Tässä penkissä kasvava rotkolemmikki on nimeltään King's Ramsom. Ja tämä onneksi on erilainen kuin toinen, niemtön, rotkolemmikkini toisessa penkissä. Jännitin aika paljon, että nouseeko tässä penkissä kaikki tähän istutettu, sillä tämä sulaa varjon takia aika myöhään.

Putarhan ensimmäinen isokolmilehti kasvaa nyt täällä vielä aika pienenä. Olin onnellinen tämän nousemisesta, sillä siinä kesti vähän aikaa.

Yksi pieni sinikämmen ei ole näyttänyt elonmerkkiä, onneksi puutarhasta toisaalta jaettu sinikämmen pala on hengissä.  Uusimmat kasvit tähän olivat taimipäiviltä ostetut kasvit. Eli orvokki, jonka nimestä en ottanut kuvaa. Ja unohdin sen jo. Miten tämä pää voikin unohtaa asiat niin nopeasti? Kuulemma hyvä kasvi, kun haluaa odotella muiden lähikasvien suurenemiseta.

Ja varjorikko Saxifraga umbrosa varieagata, joka kuulemma on elinvoimainen ja menee kuivassa ja varjossa. Tähän penkkiin aurinko paistaa aina vähän, mutta tontilla on varjoisempiakin kohtia.

Ja kehtolehti (Tolmiea menziesii)i, joka on sekä perenna että huonekasvi. Oli hyvä olla myymässä taimia ihmisen vieressä, jonka puutarha on osin täynnä erilaisia ja värisiä lehtimuotoja. 

Ja laitoin toistaiseksi tähän myös yhden laakana kasvavan pajun, jonka vasta ostin, kun se ei sittenkään sopinut sinne, minne olin sitä suunnitellut. Eli täyttä alkaa kohta olla. Jos se estäisi rikkojen kasvamisen. Voin aina siirrellä sitten kasveja muualle (missään muuallakaan ei kyllä ole tilaa). Tuolla on myös pari marhanliljaa. Niiden lajia en tähän hätään taaskaan muista, jännitys pysyy yllä. 

Juuri tällä hetkellä en oikein taas tiedä, mitä tästä puutarhuroinnista ajattelisin. Toisaalta tuntuu, että tämä on vähän kuin karannut käsistä, sillä olen taas keräilemässä uusia kasveja: nyt imiköitä ja rotkolemmikkejä ja pihaesikoita. Mutta tuppaan penkit välillä ihan liian täyteen. Välillä kivoja kasveja vain kupsahtelee. Keräilijän penkit ovat sillisalaattia jne, ja uusia penkkejä kai pitäisi tehdä, vaikka vanhoissakin olisi hoitamista. 

Taimipäiviltä toin myymättä jääneitä kasveja kotiin ehkä noin 40 purkkia, kuva ylhäällä. Silti takakontti oli takaisin tullessa tosi tyhjän oloinen. Myin ehkä yli 80 purkkia. Ja tänäänkin purkitin muutaman karkulaisen. Ja aina vain haluaisi uusia kasveja. 

Vähän myöhässä

 Koko ajan olen vähän myöhässä puutarhan tapahtumista. Saatikka blogimaailmasta. Tässä nyt kuvia äitienpäivän illalta. Nämä viileät säät jarruttelevat nyt uusien kasvien rajua kasvua, joutuu silti vähän suojaamaan liian aikaisin maahan laitettuja kasveja. Tuuli uhkaa napata harsoista kiinni ja lennättää ne jonnekin. Onneksi suurimmalla osalla kevätkukkijoista on pakkasen suojaa jo omastakin takaa. Alakuvassa kasvaa kantopenkissä narsisseja, joista pienemmät ja puhtaamman vaaleat ovat muistaakseeni Thalia-narsisseja. (Kantopenkissä on siis keskellä penkkiä kanto, joka saa rauhassa lahota siinä ja olla samalla muutamien ötököiden koti.)

Pari syksyä sitten minulla oli enemmän sipulipusseja kuin kukkapenkeissä oli tilaa, joten iskin kantopenkin viereen tiukahkoon savipitoiseen maahan narsisseja. Sai ihan kaivaa niille koloa. Siinä ne nyt kukkivat kai kolmatta kevättä. Maata en yhtään parannellut. Paremmin kasvavat kuin monessa kukkapenkissä. Kun kuihtuvat, kävelen vielä joskus noiden kasvupaikan päältä. Nämä ovat joskus Lidlista ostetut narsissit, joissa taisi lukea Color Changing, mutta ei tarkempaa lajiketta. Näiden keskusta on keltaisempi heti kukan auettua. Hyvin kukkivat. 

Etupihalla pysytään yhä, se on vielä hetken kukkaisempi kuin takapiha. Esikkojen kukinta tuo väriä matalalle. Nuo paksut vaaleansiniset hyasintit eivät paljon pysy pystyssä. Olen ne yhdestä paikasta tuohon siirtänyt, kun silloin rötköttivät kaikkien pienten kasvien päällä. Osa hyasinteistä vanhetessaan ovat jo vähemmän kukkaisia, nämä nyt eivät, vaikka ne sitten pysyisivät ehkä paremmin pystyssä. Ne saattavat olla lajiketta City of Bradford. Ne eivät oikein edes sovi pihani (eli siis minun) värimaailmaan, joten en tiedä luopuisiko noista, vai mihin ne laittaisi, jossa ne voisi makoilla rauhassa. Tarkemmin sanottuna, onhan minulla lähes samanvärisiä helmililjokakin, joista pidän, mutta ehkä vain noiden muu tuhti ja pötköttelevä olemus on vähän hassu.

Muualla etupihan puolella kasvaa myös hempeitä vaaleanpunaisia hyasintteja, joiden nimet olen jo hävittänyt. Valkoiset helmililjat toivottavasti lisääntyvät. Myös yksi vaaleanpunainen hyasintti on kai näistä tekemässä sivusipulia, täytyy se kukkinan jälkeen tarkastaa. Harmi, että näiden istutusvuotta en muista, joten lajikeken nimen etsiminen muuttuu aina silloin hankalaksi. En nimittäin jaksa tehdä istutuskarttoja, ne jäävät aina kesken.

Seuraavassa penkissä on parit eri sävyiset palloesikot ihan vierekkäin. Näitä aion siirtää hieman kauemmaksi toisistaan, jotta niiden värisävyt tulevat paremmin esiin. Molemmat tekevät poikaisia kai kolmannen vuoden kasvamisen jälkeen jo aika mukavastikin. Helmililjat ovat  lisääntyneet paljon, nämä ovat omalta tontilta siirrettyjä. Erikoisemmat helmililjat eivät ole läheskään samanlaisia sivusipuleiden tekijöitä. 

Ja tummahelmililjoja täytyy kohta joissain paikoin jopa alkaa rajoittaa. Onneksi niille löytyy myös aina ottajia. Näiden kahden yhdistelmä tulee nyt taas uudestaan, mutta näistä väreistä tykkään aina.

Pian täytyy tehdä jo ensimmäinen ruohonleikkuu ja kanttauksiakin voisi aloittaa. Mutta piha on taas räjähtänyt. Tai minun purkitusprojektini ovat vähän tiellä. Onneksi suurimmasta osasta noista purkeista pääsee taas eroon kuun lopusssa. Toki vielähän tässä vähän ehtisi jakotaimia purkittaa. Onneksi suurin osa on ehtinyt olla jo purkeissa sen verran pitkään, että ovat ehkä ehtineet juurtuakin. Sama maisema on huomenna tai ylihuomenna jo ihan erilainen, sillä kuvassa risuna näkyvä kirsikka puhkeaa kohta kukkaan kokonaan. Alakuvassa se ei kuki vielä. Nyt on parit kukat auki ja kohta kukkii koko puu. 

Huomenna kuvailen taas lisää, vaikka töissäkin käyn. Kaikkea yllättävää taas kukkii ja on alkamassa tulppaanienkin kukinta täydellä voimalla. Kivaa loppuviikkoa!

Ihana kevät

Tänään kyllä tuntuu jaloissa ja selässä puutarhahommat. Eli pitkä päivä ollut puutarhassa. Ja se on hienoa. Yllättävää toki on taas lämpö. Piti muistaa juoda säännöllisesti, kun oli sen verran kuuma. Ja täytyy alkaa muistaa käyttää taas aurinkorasvaa.  Keltakoiranhampaat toistavat aurinkoista väriä. Valkoiset koiranhampaat eivät vielä kuki, mutta ovat kyllä kirimässä näitä keltaisia kavereitaan kiinni.

Viime vuonna ostin Tommolan tilalta mix-sekoituksesta yhden esikon (primula x pubescens 'kaleidoscope'). Nyt se kukkiikin. Kesti aikansa, että sain kameran tarkentamaan tähän kukkaan, olen hyvin iloinen tästä väristä, kun en voinut tietää etukäteen väriä. On nykyisin ihan hauska ostaa joistain lajeista yllätyksiä. Joistain taas en halua yllätyksiä, itsellä on tiettyjä kasveja ihan tarpeeksi.

Kuten joitain esikoita. Ihania ne ovat, mutta ihan samaa en silloin enää tarvitse. Alla kuva perusvalkotäpläimikästä, jota minulla kasvaa parissa paikassa runsaana ja taustalla esikkoa, jota olen jakanut ainakin neljään eri paikkaan kunnon jonot. On toisaalta kiva, että on kasveja, jotka tuovat näin keväällä paljon väriä.

Tänään olen eniten tehnyt asioita kasvimaalla, taustalla näkyvät laatikot ovat minun kasvimaatani. Kauempi tausta menee jo naapurin puolelle. Keväällä voisi yhtä aikaa tehdä joka puolella puutarhaa hommia. Sekä kitkeä joka ikisestä paikasta pieniä vaahteran alkuja, jotka uhkaavat koko ajan kasvaa kokoa. Vaahteran alkuja ei ole tällä tontilla ollut ikinä näin valtaisaa määrää, varsinkaan heti keväällä. Jos yhtään ei kitkisi, oli osa kukkapenkeistä ihan täynnä vain vaahteraa. Istutin rohkeasti jopa tomaatteja ulos. Ne voivat saada kylmää ja kupsahtaa. Mutta kylvin ne liian aikaisin ja olivat jo ihan mahdottomia käsitellä sisällä. Harsoja on valmiina. Ilman oikeaa kasvihuonetta (tai kuumaa seinustaa) tomaattien kasvattaminen on aina lähinnä harrastus ilman suurta hyötyä.

En muistanutkaan mihin paikkoihin olin istuttanut Persian Pearlia. Ihan kivasti ne yllättivät taas monesta paikasta. Tässä ne ovat uudessa kukkapenkissä, ruusun piikkien lähellä. 

Jouluruus Anna's Red on tumma, lehdet kirjavat. Tässä kuva ei ole parhaiten valottunut. Tässä penkissä on melkoisen kuivaa ja kesällä vielä tosi varjoista. Kuitenkin jouluruusut ovat tässä viihtyneet, joten tähän penkkiin aion istuttaa pari muutakin jouluruusua. Täytyy vain muistaa sitten koko kesä kastella aina ensimmäisenä vuonna istutuksesta. 

Narsissien kukinta on alkanut. Myös osa kirjopikarililjoista kukkivat. Osalle narsisseja minulla on nimet, osalle ei. Ja joidenkin nimiä en vain enää oikein jaksa kaivaa esiin, kun en enää ole varma, miltä vuodelta mikäkin istutus on. Täysin keltaisia narsisseja minulla on vain vähän, loput ovat enemmän valkoisia tai muuten melko vaaleita. Pitkään pidin vain tulppaaneista. Nykyisin pidän myös narsisseista. Joskus tuntuu siltä, että osa narsisseista viihtyy parhaiten siellä, missä mikään muu ei viihdy.  Jos ne istuttaa kunnon multaan, ne tuntuvat minulla taantuvan. No, ei se ihan aina mene näin. Joskus ensimmäisen vuoden jälkeen jäljelle jää muihin vuosiin yksi tai kaksi. Ja sitten niitä yksinäisiä narsisseja jää muistoksi suuremmasta narsissimäärästä.

En mitenkään saa kaikkea kuviin, mitä kukkii. Osa kuvista onnistuu, osa ei. Mutta hyasintit ovat alkaneet myös kukkia siellä täällä. Nyt alkaa näkyä se, että vuosien varrella olen istuttanut lähes joka syksy vähintään pussillisen hyasintteja (usein enemmän) ja suurin osa kukkii monta kertaa, varsinkin kuivempaan paikkaan istutetut. Vahingossa joskus muurahaiset ovat auttaneet kuivuudessa, kun ovat tehneet ilmavaa pesäänsä kohopenkkiin hyasinttien alle. En kyllä itse tykkää moisista kukkapenkkipesistä.  Nämä alla olevat hyasintit (nimi kadoksissa) sointuvat minusta hyvin perus helmililjojen seuraan. 

Rusokirsikka on kukkinut tällä viikolla ja kukkii yhä. Olen miettinyt, että valitsinko tälle vähän liian ahtaan ja savipohjaisen paikan, kun ei ole kukkiminen tuuhautunut viime aikoina juuri yhtään enempää. Mutta siirtämäänkään en isoa puuta ala. 

Tämän alla aloittaa pian kukkimisen ruusuherukka. Unohdin ottaa näistä yhteiskuvan. Toki kamerallani ei niistä oikein kunnon kuvaa saakaan, missä näkyisi puu ja pensas sekä kukat ja nuput. Ruusuherukka ei ole pitkään aikaan minulla kunnolla kukkinut, kun se kukkii vasta toisen vuoden versoilla ja jänis tätä nakerteli useana talvena. Nyt tiukasti suojailin tätä parina vuonna ja se kannatti.

Palloesikot ovat olleet myös tosi suloisia tänä vuonna. On ne kyllä joka vuosi, mutta ne nyt ihanasti lisääntyvät.  Liloissa on sävyeroja, mutta nyt en usko, että on paljon enää muita palloesikkovärejä olemassa. Liloja minulla on paria eri sävyä, pinkki on, valkoinen on. Muita värejä ei taida ollakaan. Eli näiden keräämisen voin lopettaa.

Yllätyin, kuin näin näiden palloesikoiden lähellä assyrian pikarililjoja, Olin täysin unohtanut, että olen niitäkin ostanut syksyllä ja tähän istuttanut. Onneksi sitä voi yllättyä keväällä myös iloisesti. Nyt olen paria kasvia jo ehtinyt etsiä. 

Tänään on myös varpaat saaneet kevään ensimmäiset multakuorutteet, kun oli liian kuuma pitää ulkona enää sukkia. Ensimmäinen rakkokin kyllä tuli siitä ilosta jalkaan. Seuraavan kerran jalat ovatkin varmaan sitten täysin puhtaat sitten joskus syksyllä. Mullasta kyllä huomaa, että missä jaloissa on kovettumia. Ne ottavat mustan värin parhaiten itseensä.